Pienenpieni surullinen tarina

Puutalobaby

Tämän pienen tarinan isoveli ja pikkuveli ovat jo aikuisia. Kuulin tarinan tyylillä "kaveri kertoi, että se ja sen pikkuveli...". Kertomus on siis saattanut hieman muuntua totuudesta, mutta:

Yläasteikäinen isoveli ja ala-asteikäinen pikkuveli olivat aamupalapöydässä - heillä oli eri isät, joten osan viikosta he viettivät eri osoitteissa. Pikkuveli otti jugurttipurkin ja lusikan. Sen sijaan, että hän olisi avannut purkin kannen siististi kulmasta, hän otti lusikan kouraansa ja vihaisesti hakkasi kannen rikki lusikallaan, ihan pieniksi säpäleiksi. Kun pääsy jugurttiin oli saavutettu, hän alkoi syödä. Isoveli ärsyyntyi:
"Mikä sulla on oikein vikana, miksi sun pitää riehua noin? Miksi sä et voi edes jugurttipurkkia avata niin kuin normaalit ihmiset?!?"
"Noin isäkin sen avaa", pikkuveli perusteli.

:'(

Share

Kommentit

tiiti
ite puin

Mää muuten avasin pienenä jugurttipurkin aina noin, se metallinen kansi oli tosi hauska puhkoa. Tein siihen kaikkia kuvioitakin. En tosin oppinut tota isiltä, vaan isoilta tytöiltä :D

Kristaliina
Puutalobaby

Oho! :D No ei toi sitten ehkä ollutkaan niin surullista kuin mitä mä hormonipäissään kuvittelin :)

Raissi
RetroPrinsessa

Mullaki kyllä pyyhkäs vähän yli hilseen tuo tarina, koska pukin kanteen on hyvä lyödä se reikä, jotta jogurtit ei avattaessa roiskahda purkista päin näköä. Tokihan lapsena se piti rei'ittää kokonaan :D

Raissi
RetroPrinsessa

Purkin ei pukin...

sanumaria

Jännintä oli kun se kansi ei heti iskusta puhjennut että koska se puhkee ja juget on pitkin pöytää :D

Kristaliina
Puutalobaby

Te ootte pimeitä! :D

Mammara

Mä oon yrittäny ja yrittäny surulisoida (on se sana?) tätä, mut en kekkaa! Siis liittyykö se surullinen osa johonkin isän agressiiviseen avaamistyyliin vai jotenkin siihen että kun on eri isät ja toinen ei niinku tajuu toista vai vai... Auta! :D

Mä mietin kans, että mitä surullista tässä oikein oli? Mä muistan kans ihmetelleeni joskus, että jotkut kaverit avas purkit noin, mutta jotkut nyt vaan tekee niin :)

Kristaliina
Puutalobaby

Hihi, eiks toi oo teidän mielestä surullista :D :D :D
(nyt muakin alkoi naurattaa, että kenelläkään muulla ei itketä - apua nää hormonit!)

Mun mielestä oli surullista ajatella, että millaista siellä toisessa kodissa on, jos isällä on tapana hakata jugurttipurkki rikki. Mun mielestä se ois muka ollut merkki siitä, että ei ois kaikki kunnossa. Tai siis mun mielestä se kuulosti jotenkin... surulliselta :D Voi apua - ei sitte! :D :D :D

Mammara

Hahha! Sä oot niin <3

piupali (Ei varmistettu)

:----D Mäki jouduin kyllä vähän miettimään, mikä se surullinen osuus on. Eka päättelin, että se kun sisarukset elävät osittain toisistaan erillään. Ja nyt tää kommentti naurattaa ihan kamalasti mua! Oon monenki nähny aukaisevan jugurttipurkkia juurikin kantta hakkaamalla. :D Ai että tästä tuli hyvä juttu!

Kristaliina
Puutalobaby

:D Missäköhän jugurttipurkkipumpulissa mä oon kasvanut...? :D :D :D Mun korvaan tuo kuulosti ihan kamalan... ...aggressiiviselta. Hehe mutta porukat sitten kai ihan peruksenaan hakkailee jugurttipurkkeja täällä! :D :D :D

Mindeka
Ma-material Girl

Joo, mäkin olin varautunut jo nessuilla tämän jutun lukemiseen (otsikon perusteella), mutta.... :D

Ne ON ne hormonit, Kristaliina. En mäkään tästä ihan hirveän surullista saa, vaikka onhan se agressiivista käytöstä, jos raivoissaan (ei huvikseen) sen kannen iskee rei'ille.

Haha!

Mä kyllä ymmärsin heti, mitä tarkoitit! Mulla on varmaan riittävästi hormonia vielä veressä, mutta kuitenkin (onneksi) ko sen verran etten alkanu itkemään! (hyväminähyväminähyväminä!) :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Jogurttipurkkipumpuli. :D

Eerika
Bättre liv

Voi että! Munkin mielestä tää oli tosi surullista. Näin jo mielessäni kuinka se pieni poika on pyytänyt isältään apua purkin avaamiseen ja isä on kironnut, että prkl tässä sulle purkin avaaminen ja hakannut sen kannen säpäleiksi!   Ja voi että kun tämäkin oli taas yksi sellainen asia, missä pikkuveli ei pystynyt olemaan kuin muut lapset saatuaan mallin aggressiiviselta isältään.. Sniff!!

 

Ehkä ne on nämä imetyshormonit tai minäkin olen kasvanut jogurttipurkkipumpulissa (mikä termi!!), mutta ei ole kyllä koskaan tullut mieleen hakata sitä kantta auki. Ne vahingossa ruokakassissa hajonneet kannetkin aina olen yrittänyt avata mahdollisimman siivosti yhdellä vedolla.. Et siis ole ainut! :)

Kristaliina
Puutalobaby

Jee, meillä on samat hormonit! <3

Luppakorva
VOI ELÄMÄ!

Minäkään en tajunnut mikä tuossa tarinassa olisi surullista, niin aloin miettiä, että oliko tuo jogurtin kannen avaaminen kiertoilmaisu jonkin toisen avaamiselle. Mietin jo hirveitä, kammottavia ja todella surullisia vaihtoehtoja, mutta sitten tajusin, ettei kukaan muu varmaan voi lukea sellaisia kauheuksia tuosta pienestä tarinasta, joten olen varmasti ihan hakoteillä...

hih (Ei varmistettu)

Minä ajattelin ekana, että surullinen osuus oli se, että isoveljen piti puhua pikkuveljelle tuolla tavalla. Mutta toisaalta kyllähän sisarukset puhuu toisilleen välillä pahemminkin ja aika harvoin se edes tarkoittaa, että mitään on väleissä vialla.

Sitten mietin, että viitattiinko surullisuudella siihen, että isää pidetään uusavuttomana ja siten ei pikkuvelikään opi mitään taitoja, mutta toisaalta minusta ei ole avuton, jos purkin saa kuitenkin auki.

Mutta juu, surullinen osuus ei nyt oikein auennut. :D Ehkä ne hormonit tosiaan vaikuttaa? Mikä kohta siis Kristaliinasta oli surullinen? Jugurttipurkin kohtalo? ;)

Surulisoida on muuten hyvä sana.

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihi jugurttipurkin kohtalo :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo, surullisinta tässä tarinassa oli se, että isoveli epäili pikkuveljen normaaliutta. Mikä ei ole kovin epänormaalia. Jugurttipurkin kannen avaamisesta ei ehkä kannata vetää kovin pitkälle meneviä lastensuojelullisia johtopäätöksiä. :)

Mun isoveli tappeli aikanaan naapurin pojan kanssa siitä, kummalla on tyhmempi pikkusisko. En voittanut.

Kristaliina
Puutalobaby

Eiks kenenkään mielestä ole jotenkin omituista, että aikuinen mies avaa lapsensa nähden jugurttipurkit hakkaamalla...? :D :D :D Mä oon niii-iiiin pihalla :D Mulle jotenkin tuo yksi pieni yksityiskohta sai mielikuvituksen laukkaamaan, että millaista siellä toisessa kodissa on...

sanumaria

Miten ne pitäisi avata? :D 

Kristaliina
Puutalobaby

Ilman väkivaltaa!!! Voi jugurttiparkoja! :D :D :D

sanumaria

Mites noi taikinat kun painellaan ihan littanoiksi? Tai kookospähkinän avaaminen? Eiks seki oo aika väkivaltaa vaativaa puuhaa :D

Kristaliina
Puutalobaby

Puhumattakaan BANAANISTA - niskat nurin vaan !!!! :D :D :D

Mammara

Hahha! Mun mies on kertonut pienenä isoveljensä kanssa "tykittäneensä" sen kannen lusikalla just noin. Ne kasvoivat ihan väkivallattomassa perheessä, ja niistä kasvoi lempeitä ja väkivallattomia isiä ja miehiä! :D Pojat on poikia? Eh? 

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä harjoitellaan arjen selviytymistaitoja pienen koululaisen kanssa. jogurttipurkin aukaisu on yksi asia. Neuvoin hakkaamaan kannen lusikalla auki jos ei muuten aukea. Terveisin ihan normaali äiti (ope). :)

Kristaliina
Puutalobaby

:D :D :D

Eilisen lupaukset

Siis siinä kannessahan on se paras jugurtti. Ei sitä saa syötyä, jos sen kannen hakkaa rikki.

Tästähän voi tehdä vaikka mitä päätelmiä perhesuhteista. Isoveljellä ja pikkuveljellä on eri isät, mutta kumpikaan ei asu poikien äidin kanssa, koska pikkuveljen isän tapa avata jugurttipurkki ei ollut isoveljelle tuttu. 

Mä odotin, että tässä tulee joku surullinen "en kuulu perheeseen" kliimaksi. Onneksi ei tullut.

Kristaliina
Puutalobaby

Totta muuten, se kannen jugurtti on ehdottomasti parasta!!!

Joo, käsittääkseni just niin, että molemmat isät olivat "etäisiä".

Raissi
RetroPrinsessa

Uuh. Minusta se kannenalusjogurtti on yhtä ällöä, ku söis vihreää räkää.

phocahispida

Hei tyypit Kärttyri yllä on ihan asian ytimessä. Se hakkaaminen on hauskaa, mutta sitten ei voi nuolla kannesta sitä ihanaa heraisaa jogurttikerrosta. Ja viiltää kieleenshä hjaavaaaaauuuts.

Juudit
Ihmisen kokoinen

Ystävät! Ei sitä tarvitse hakata! Sen voi silittää! Silittää ensin sileäks niistä pienistä poimuista ja sitten varovasti lusikan toisella päällä niin kauan että se menee rikki. Siitä voi juoda. Tai sitten voi aukaista ja nuolla sen jogurtin kannesta ja muotoilla siitä foliosta lusikan ja vetää sillä loput. Erityisesti seinämät.
Ja vielä sydän kaikille <3

Juudit
Ihmisen kokoinen

Vai ei se taida todellakaan olla foliota...alumiinia? :D

Kristaliina
Puutalobaby

Silitystä <3

Mullekin muuten se silitys on paljon tutumpaa kuin hakkaaminen - muistan kyllä silitelleeni suoraksi niitä kansia. Mutta en kyllä niin pitkään, että se rikki olisi mennyt :)

Monta ulottuvuutta jugurttipurkinavaamiseen :D

Hmm... Mä taisin tehdä sekä-että: ensin silitin sen kannen suoraksi ja sitten *RÄKS* lusikka läpi. Toisaalta, en ookaan koskaan ihan täysillä kulkenut :)

Kristaliina
Puutalobaby

Ensin hellä-hellä silitys ja sitten, kun jugurtti osaa sitä vähiten odottaa; tsädää, raju teurastus - voi apua :D

Juudit
Ihmisen kokoinen

Tykkään sinun tavasta ja erityisesti nimimerkistä! Koska tämä:  :)

Vau mikä vauva!

Mä ajattelin (pienehkö miettimisen jälkeen) surulliseks sen, että pieni poika elää isästä erillään ja siltä vielä kielletään isän tavat, "unohda se sun isäs ja tee tän perheen tapaan" tms ja sit on kauhee kaipuu isään. Sit mietin että hei se hakkas sen vihasesti, onkohan sen isä joku hullu vihanhallintakurssikokelas joka purkaa peiteltyä aggressiotaan tavaroihin ja lapset pelkää. Sit aattelin että emmä taida kyllä oksata tätä ihan kokonaan :D

Mut siis eihän jugurtti sieltä purkista roiskahda, kun avaa sillain hellästi kääntäen vaan toisesta reunasta lippaa eikä revi auki kerralla niinkun joku hillitön jugurttihimoinen!

Kristaliina
Puutalobaby

Heeeeei oot eka, joka tajusi! Niin siis tuolla toka arvauksella :D

Ei mullakaan jugurtit mihinkään lentele, vaikka avaan purkit ihan hellän herkän väkivallattomasti :)

Vivi
Elämäni palasia

Siis mitä, mä en ole kyllä ikinä nähnyt tuollaista toimintaa (edes pikkupoikien toimesta), ja mulla nousi heti - ilmeisesti samoin kuin Kristaliinalla - aggressiiviset mielikuvat sekä isästä että pojasta. Onhan se nyt kumma jos oikeasti pitää mäiskiä jogurttipurkki auki. Siihen kai velikin viittasi kysymyksellään, josta välittyi samalla myös se, että noita erikoisempia tapoja on pikkuveljellä paljon muitakin.. Ja surullista oli tietenkin se, että pieni poika ei osaa pitää aggressiivista käytöstä vääränä, koska isäkin tekee niin. Ja opetuksena se, että vanhemmat eivät ajattele toimintaansa ja siirtävät sitten lapsilleen elämänasenteensa ja käytöstapansa, ja sitten tuloksena on niitä mäiskiviä yksilöitä.

Eiks tää nyt ollu ihan selvä keissi? :D Mutta olipas avartavaa kuulla, että ilmeisen monet avaavat jogurttipurkkejaan ihan eri tavalla kuin luulin! Oppia ikä kaikki. 

Kristaliina
Puutalobaby

Bingo! Bingo! Bingo! Just ihan täsmälleen tuon ajatuksen itsekin kuvittelin sisältyvän tuohon pienenpieneen yksityiskohtaan :) Huh, ihanaa että joku ymmärsi mua! :)

Vivi
Elämäni palasia

Haha, kiva jos helpotti :)

Vierailija (Ei varmistettu)

samaa minäkin ajattelin, pikkuveljen isä ei hallitse aggressiotaan..

Kristaliina
Puutalobaby

Bingo myös! :) Huh täällä 34-35. kommentin tienoilla vasta löytyi teitä, jotka ajattelitte homman samoin kuin minä!

Vau mikä vauva!

Hitaat ja rauhalliset avaajat kirjotteleekin vähän verkkasemmin :D kaikki ekat kirjottajat on jo syöny sen jugurtinkin, jota tässä vaiheessa vasta tyynesti lusikoidaan.

Hanna Är (Ei varmistettu)

Hei vähänkö kiinnostava case! Mäkin eka tulkitsin jutun niinkuin Krista, mutta tein luennan sen perusteella, että otsikossa oli sana "surullinen" ja siinä hakkauskohdassa oli käytetty sanaa "vihainen". Jos jutun lukisi ilman noita sanoja niin voisi hyvinkin tulla vaan fiilis, että olipa hauska juttu :)

Ja tosiaan, kun tässä on selkeä urbaani legenda kyseessä niin ei kai voida oikeasti tietää hakkasiko se poika jogurttiaan vihaisesti vai vaan terhakkaasti. Kyllä mäkin pienenä niitä purkkien kansia rei'itin.

Mutta mun pointti oli siis se, että pienillä sanoilla on paljon merkitystä :)

piupali (Ei varmistettu)

Mä just samaa mietin!!! Just tuo että Krista käyttänyt sanaa vihaisesti, mutta kai se lapsi saattoikin olla vain innoissaan? Ei aggressiivista hakkaamista, vaan innokasta purkin kannen puhkomista. Ja onkohan alun perin isäkin tehnyt vain yhden kolon purkkiin jotta helpompi avata ilman roiskeita, mutta tarina muuttunut ajan ja ihmisten mukana. Tai että tuo on pojan ja isän hauska yhteinen juttu, jossa isäkin pikkulapsen innolla (eikä aggresiivisesti, Tää olis ihan eri!) puhkoo kantta. Ja niin edelleen. :)

Pages

Kommentoi