Pieniä ihania paketteja

Puutalobaby

Joissain asioissa en ehkä ole (kröhöm) ihan maailman malttavaisin tyyppi. Niin kuin esimerkiksi lahjojen aukaisemisessa. Omat tietysti aukaisen heti. Siis tietysti. Ihan luonnollisesti. Mutta esimerkiksi eilen oli aika lähellä, että en kesken päivän soittanut Joelille töihin, että "hei saisinko mä aukaista yhden tällaisen sulle tulleen paketin". No hitsi. Arvatkaa, kiinnostiko - se oli kuitenkin mun omalta isältä. Mitäköhän se ois Joelille osannut ostaa...?

En sitten kuitenkaan soittanut. Ehkä vähän kuitenkin salaa puristelin. Avasin sen (Joelin luvalla tietysti) vasta illalla. Sukat oli.

*******

Ihmeellistä olla joulu Suomessa. Vaikka puutaloa ei ole mitenkään kuorrutettu joulukuntoon (saatais nyt ensin vaikka kirjahylly valmiiksi ja sen myötä viimeiset kirjoja sisältävät muuttolaatikot purettua...), tähän kotijouluun nyt selvästikin sisältyy jotain ihanaa kivaa jouluista. Pieniä kauniita joulupaketteja. Tai ehkä olemme tänä vuonna olleet poikkeuksellisesti tosi-tosi kilttejä, koska ei täällä juuri ennen ole paketteja näkynyt.

No, koska olen siis jo tietysti avannut kaikki tänne tulleet paketit, voisin ehkä vilauttaa niiden sisältöä.

*******

Naapurin tekstiilitaiteilijatädille olin pihalla ohimennen maininnut, että en ole viitsinyt kaivaa tänä vuonna joulukoristelaatikkoa esille - yksi intialaishenkinen joulutähti olohuoneen ikkunassa saa riittää. Eilen oveemme koputettiin ja naapuri toi meille lahjaksi pienen joulukoristeen - itse tehtyä keramiikka:

Olin aivan häkeltynyt: tämä on kaunis! Ja tiesitkö, että oranssi on nii-iin mun väri.

"Olen minä ehkä sen huomannut", täti hymyili.

Aivan mielettömän ihana. Jää kyllä näkyviin meille ihan ympäri vuoden.

Vastalahjaksi täti sai meiltä pussillisen kissanhiekkaa. Käytettyä. Hänellä  on ollut hiirivieras riesanaan ja hän arveli, että haiseva kissanhiekka saattaisi sen saada häipymään. Hmm. No okei, ole hyvä vaan.  "Vuoden paras naapuri" -palkintoa odotellessa.

*******

Silvan kummit Katri & Antti kävivät kyläilemässä viime viikolla - ja iik, heilläkin oli pienet paketit mukanaan. Eikä! Ja meillä ei ollut tarjota muuta kuin pikakahvia ja glögiä. Me ollaan ilmeisesti aika pihalla koko tästä jouluskenestä, ei me olla tajuttu varustautua paketein...

Silvan paketista löytyi hauska jouluinen piparipyjama hattuineen. Ja äidin paketista - oh!

Ihan mun näköiset korvakorut, ja lisäksi hauska sormus. Ja itse tehdyt - Katrin Valve Design-koruja. Korvisten kuvio on origamipaperista peräisin. Oh! Oh! Oh!

*******

Ja perjantaina postiluukussa oli Silvan nimellä varustettu pehmeä paketti, Silvan Teija-kummitädiltä ja rakkaalta ystävältäni (jo yli 30 vuoden ajan).

Pehmoiset lämpimät villasukat pitkällä varrella! Ja todella kauniit. Pääsivät välittömästi käyttöön, ovat muuten Silvalla jalassa tälläkin hetkellä.

*******

Ihania ylläreitä nämä kaikki! Ja ylläri oli myös tämä joulumuistaminen:

Paketti nimittäin tuli Anninalta Tampereen Fysioterapiasta - se nenäimuri-case, jos muistatte... Iik, olinkohan mä nyt ansainnut tätä(kään) lahjaa, vautsi... Mutta kaunis kiitos!

*******

Ja vielä yksi. Jouluksi ei tosiaan tainnut jäädä mitään :) Tämä puolestaan ei ollut minkäänlainen ylläri vaan vuosia-vuosia-VUOSIA jatkunut perinne:

Oma isäni antaa minulle ja siskolleni joka joulu Kalevala-korut; mallin saamme toki itse valita. Tätä perinnettä on jatkettu jo varmaan kaksikymmentä vuotta - arvatkaa vaan, kuinka monet Kalevala-korut minulla jo on...?



Tai no arvaattehan te: varmaan kahdetkymmenet.

Joka vuosi sieltä on kuitenkin löytynyt joku kiva malli, nyt valitsin tällaiset perhosmalliset Ilonat. Tykkään.

*******

Ja nyt askartelemaan. Kuulitte oikein: askartelemaan! Kyllä tässä alkaa jo joulutylsimyskin vähän pehmetä. Ensi jouluna varmaan paistan pipareita tonttulakki päässä :)

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Juu nyt kun teillä on lapsi - joka on joidenkin ihanien ihmisten kummilapsi, niin esim. siinä isänpäiväaskartelun yhteydessä voi askarrella samalla kertaa kummien joululahjat. Toinen helppo homma on ottaa lapsukaisesta valokuva, jonka voi antaa kummeille muistoksi joulukortin välissä (myöhempinä vuosina piltti voi tehdä kortin itse). Jos haluaa kehittää asiaa pitemmälle, kuvasta voi tehdä jääkaappimagneetin tai kehystää sen valmiiksi. Kummit tykkää!

Ja lapsiperheeseen on monilla pussukan tuomista ennen joulua (varsinkin sitten, kun lapsia on useampi ja kummeja vastaavasti yhä enemmän), joten muutama glögipurkki ja kaupan valmispiparit yläkaapissa on hyvä sijoitus. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Hih joo nyt oltiin vähän pihalla tästä jouluskenestä, kun ollaan tavallisesti joulut oltu pakosalla :)

Hyviä askarteluideoita, kiitos! Nyt me varmaan tehdään jotain pientä nyt tänä viikonloppuna ja sitten välipäivinä, kun isikin pitää joululomaa (jee!) ja on yhteistä aikaa <3

Lapsena tykkäsin itse tosi-tosi paljon askarrella, joten sitä varmasti tehdään sitten Silvankin kanssa yhdessä tulevina vuosina. Sitä odotankin jo ihan innolla! Ja niitä ihan ikiomia jouluperinteitä. Tämä joulu ajateltiin mennä vielä näin "laiskasti", mutta ensi vuonna sitten meilläkin varmasti joulukuuset ja kaikki!

 

sylvi taimi

enkelit ja oranssi niin ei ole mun juttu, mutta naapurisi keramiikka on huiman kaunista, tykähdyn.

Jonayla

Nauran täällä ihan hervottamasti. Sä niin muistutat erästä ihmistä ja juu, se en ole minä vaan mun mieheni. Hän ei sentään ole vienyt innostustaan noin pitkälle, että avaisi lahjoja ennen aattoa, mutta...

Joka joulu kaikki lahjat pitää kokeilla ja vähän rapistella, kuuluuko mitään. Paras tähän mennessä on ollut, kun mies alkoi tällä viikolla junassa kokeilemaan ja katselemaan äidiltään saatuja lahjapaketteja ja arvaas, mikä huuto meinasi päästä, kun huomasi, että minä sain enemmän paketteja hänen isältään kuin hän. "Eihän se sun isä oo!" :D Mutta taidan olla vähän appiukon lemmikki. ;)

No enää pari päivää, niin mieskin pääsee piinastaan. Onneksi sillä on töitä, niin menee ne päivätkin nopeampaan.

Ps. Miehellä on myös kuvitelma, että käyn hänen töissä ollessaan kokeilemassa hänen ostamiaan lahjoja minulle, siksipä ne on kassissa ja siihen on ilmeisesti tehty jokin viritelmä, josta hän näkee, jos olen käynyt laukulla. Höh, epäilee mua niistä teoista, joita itse harrastaa. :D Olen joskus ajatellut, että annan lahjaksi Abloy-lukon, niin saa ensi vuonna sitten sillä pistää lahjakassin kiinni.

Pss. Tuo keramiikka koriste on aivan ihastuttava!

Silkkitassu

:) Meillä avattiin toistemme lahjat jo torstaina, kun perjantaina sit lähdettiin heti töiden jälkeen reissuun niin ei sit haluttu liikaa tavaraa mukaan... Ja oli siinä sitä malttamattomuuttakin mukana.. ;D 

Sit saatiin anoppilasta iso kasa lahjoja ja kun tänään käytiin kotona pyörähtämässä niin avattiin jo nekin, jotta päästään sit minun vanhempien luo lähtemään.. Paikasta toiseen ajamista siis... ja joka paikassa saa avata pari lahjaa. :) 

Ja varsinkin kun äiti on töissä jouluaattona eikä sisaruksia ole täällä, niin jouluaatto ei sit ole ihan sama juttu kuin lapsena.. Ehkä me keksitään jotain muuta tekemistä kuin lahjojen jakoa ja availua. 
 

Tosi kauniit korvakorut! Minä sain 18-vuotislahjaksi isältäni (joka siis ei yleensä osta mitään, äiti hoitaa shoppailun) niin Kalevalan Vanamo-korvakorut. Tykkäsin kovasti!

Hellu1 (Ei varmistettu)

No joo, ikuinen pikkutyttö minussa toivoisi yllärilahjaa mieheltä, mutta kun suorakaan pyytäminen ei onnaa, niin ei sitten. Kuulemma jotain rahaa saan, ja tasoitusta menoihin jäädessäni kotihoidontuelle.
Oon 15 vuotta kertonut lahjatoivetta kysyttäessä, että haluan timanttisormuksen. No, aluksi se oli vitsivitsi, sitten aloin jo oikeasti sitä haluamaan, ja nykyään se on VITSIVITSI. Kun en kuulemma sitä mieheltä ainakaan saa. Joo, mies on todennut, ettei aio mulle timanttisormusta ostaa. No, jääpähän matkusteluun rahaa paremmin. Vaikka olisihan se ihanan epätasa-arvoisen romanttista saada sormus, vaikka ei itse annakaan samanlaista lahjaa. Enkä vetoa synnytyksiin ja vauvalahjoihin, joihin niin moni muu...
Mut joo, anoppi antoi mulle poikkeuksellisesti lahjan, se odottaa tuolla pöydällä. Lapsille on lahjoja, heille tuo joulu oikeasti mun mielestä onkin.

Kristaliina
Puutalobaby

Me ei Joelin kanssa osteta toisillemme ollenkaan joululahjoja - ollaan jotenkin totuttu siihen, kun tosiaan ennen ollaan oltu jouluna poissa. Mun mielestä lahjat onkin kaikkein kivoimpia ylläreinä kesken arjen: esimerkiksi yks ihan parhaista oli, kun kerran sadesäällä sain yllärilahjaksi aivan mahtavanhienon kuviollisen (Gustav Klimtin maalauksesta, tämäntyyppistä) sateenvarjon, kun Joel oli huomannut, että mulla on vaan iso läjä rikkinäisiä varjoja :)

Tai sitten tekoina! Yks synttäri sain puistopiknikin, pumpatut pyöränrenkaat ja öljytyt kettingit - JA kun kurkistin parvekkeelle (asutiin silloin vielä erillään), sinne oli ilmestynyt lattialle puinen laudoitus. Vau. Ihan parasta.

Paitsi jos jotain just sopivaa on pompannut jostain esiin, silloin ollaan saatettu antaa jotain pakettia toisillemmekin. En kyllä edes muista, oisko niin koskaan tapahtunut... :)Mutta lapsille sitten tietysti ihan eri asia - joulu on munkin mielestä ennen kaikkea lasten juhla :)

Jonayla

Me ollaan miehen kanssa joulu yleensä kahdestaan ja lapsia ei haluta, joten meille se joulu on meidän kahden juhla. Joten muututaan silloin lapsiksi itsekin.

Oma mies osaa yleensä yllättää myös muuten, ei vaan jouluna. Hän osaa raahata divarista aina juuri sen kirjan, mikä multa puuttuu. Ihan kuin tänne yli 2000 kirjan sekaan vielä lisää tarvittaisiin? ;) Tai jos ollaan kaupassa, ja minä olen meistä se vähätuloisempi,hän saattaa ehdottaa, etkös sinä ole puhunut, että haluaisit tollaisen, minä voin maksaa. Usein hän tarjoutuu ostamaan myös muotilehtipinoni, vaikka se ei ole tarkoitus. Ihan välillä hävettää, kuinka paljon hän osaakin ottaa huomioon. Itse en ole tuossa ollenkaan niin hyvä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eiiih, mä repesin täysin tolle käytetylle kissanhiekalle, mikä vastalahja. :D Olet vuoden naapuri! Mutta aivan ihastuttava naapurintäti teillä (mistä niitä saa?!), ja kerrassaan upea koriste. En pidä tilpehööristä ja pikkuesineistä, mutta tuollainen voimakkaan värinen on kaunis. Ja ajatushan on toki tärkein.

Kristaliina
Puutalobaby

Juu, naapurin täti = paras, sama täti tuo meille esim. korvapuusteja leipoessaan <3

Mä en itse asiassa edes tullut ajatelleeksi, että tuo oranssi koriste on enkeli ennen kuin sylvi taimi sen sanoi - mä näin sen jotenkin sellaisena maatuska-henkisenä tyttönä, jolla on iso kellohame :D Mutta joo, muotohan onkin enkelin, jos se ois ollut valkoinen niin sen ois varmaan huomannut ensinäkemältä :)

Jonayla: ihana tuo miehesi lahjanostotaito, arvostan!

Kommentoi