Pö pö pö pölkkypää

Puutalobaby

"Pö pö pö pölkkypää – äääää

Pö pö pö pölkkypää – äääää

On kiipeily* kivaa ja ihkua,

taidot karttuu ja korvissa tuuli soi.

Ihan pakko riemusta hihkua,

kun lelun kanssa taituroi.

Mut haavereista paremmin selviää...

...jos on kypärässä pää,

kypärässä pää,

kypärässä pää.

Pö pö pö pölkkypää – ei käytä kypärää

Pö pö pö pölkkypää – ei käytä kypärää

Kunnolla jos rysähtää,

niin ruma jälki jää...



Leikki nostaa elämäsi laatua,

kun se taitosi hienoiksi kohentaa.

Mutta voit vauhdissa – kaatua,

ja pikkuruhjeita polveen saa.

Kypärä on kaikilla,

Teemulla ja Maikilla,

formulamestari Kimillä,

ja muilla lajin nimillä.



Kartturi-Kakella,

jääkiekon Sakella,

nyrkkeilijä Miljalla,

puutalon Silvalla.



Kypärä oli tuntemattomalla sotilaalla,

mut kypärää ei ollut tuntemattomalla kiipeilyonnettomuuspotilaalla...

Pö pö pö pölkkypää...

(jee jee)

Pö pö pö pölkkypää...

(uuu uuu)

Pölkkypää ei käytä kypärää.

A a a pölkkypää, ei käytä kypärää."

 

 

PS. Turhakkeeksi kuvittelemani (Vekarakirppikseltä neljällä eurolla hankittu) konttauskypärä on siis jo otettu testikäyttöön.

 

* sanat (erittäin) vapaasti mukailtu kappaleesta Siiri Nordin & Aleksandra Babitzin: Pölkkypää ei käytä kypärää
Share

Kommentit

Liisa
Osasin!

Heh, mainion näköinen kypärä. Ja hienosti Silva antaa kypärän olla päässä! Ei taitaisi onnistua meillä...

Meidän pieni pölkkypää kolisi onneksi vain hetken, mutta poika oppi todella nopeasti pitämään tasapainon ja laskeutumaan hallitusti seisovasta asennosta kontalleen. Tosin nyt kun tukea vasten kävelystä ollaan siirtymässä ilman tukea seisomisen opetteluun, voi kallo kolista taas. :/

Oo hieno kypärä. Olis ollu meilläkin tarpeen 3kk sitten... Mut erityisesti mä diggailen tota Silvan IkeaFamilyKortti-lelua ;)  Meillä on poika saanut vaan sen turhan plussakortti-lelun :)

Vierailija (Ei varmistettu)

En ole suostunut lapsillani pehmokypärää koskaan pitämään, kun olen ajatellut, että tulee sitten aikuisiällä tyyriiksi kustantaa koomisen näköisen pehmustetun pään aiheuttamien traumojen purkamista kallonkutistajalla ;D (toim.huom. sis. Sarkasmia). Hetken on aina pää kolissut, mutta nopeasti ne taidot on kehittyneet...

A

Kristaliina
Puutalobaby

No katos tuleepa vaan Joelille pienet paineet valmistua ajoissa, niin on sitten meillä kiipeilykypäräterapeutti perheen omasta takaa :D

Joo, mäkään en ole täysin vakuuttunut tuon kypärän hyödyllisyydestä - jätin sen silloin aikoinaan Vekarakirppikseltä ensin ostamatta, mutta sitten se jäi kaihertamaan mieltä (oli ihan käyttämättömän näköinen ja hinta tosiaan 4e) eli menin sitten parin päivän päästä takaisin ajatuksella "jos se on vielä siellä niin ostan". Ja olihan se :)

Tsihihi mäkin vähän arvoin, että minkä kortin annan Silvalle leikkiin - päättelin, että tuo kortti ois mukamas puhtaampi (vähemmän käytetty) kuin muut lompakosta löytyneet :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Heh. Hieno on.
Mäkin oon kyllä huomannut että äiti pelkää enemmän lapsen pään puolesta kuin olisi tarvis. Ihan parissa päivässä he oppivat hallitsemaan itsensä niin että tulevat nätisti kyykyn kautta alas eivätkä siten lyö päätään (muuta kuin joskus). Näin meillä ainakin. Välillä tulee mukkelis makkelis mutta tähän mennessä (koputetaan puuta) ei ole sattunut pahasti. Eri asia tietenkin jos on laattalattiat...

Vierailija (Ei varmistettu)

Hihiii, ihan supersöpöä, kuinka isänsä näköinen tyttö voi olla! Sama homma meillä.

Miitu (Ei varmistettu)

Jos tuon kypärän mukana tulis annos järkeä, niin voisin ottaaki... Meillä kans sillo aikanaan opittiin nopeasti varomaan päätä, mutta nyt uusia taitoja opittaessa (Jee, pöydälleki voi kiivetä - vaikka kun äiti yrittää laittaa ruokaa! Tai keinutuolissa ja sohvallakin voi nousta seisomaan ja kurkotella käsinojan yli. Saa mukavasti vanhempiin liikettä.) ja sen lopunki järjen kadottua johonki, tekis kyllä välis mieli topata tuo lapsi ympäriinsä. Yks sukellus sieltä sohvan käsinojalta lelulaatikkoon ku ei opettanu mitään... Hiukka hankala täs yrittää soveltaa tehokkainta keinoa päästä eroon epäsuotuisasta käyttäytymisestä, huomiotta jättämistä, ku toinen yrittää väkisin teloa itteään...

ps. Mulla on työkaverina ihan Joelin kaksoisolento :D

Anppa (Ei varmistettu)

Hih, luulin että oot tehnyt uudet sanat Lady Gagan Poker faceen :D ps. Silvalla on söpöt hiukset.

-anu

Mörrimöykyn pesä

Heh, Henrikin 6kk vanhemmalla serkkupojalla on, tai oli tuollainen konttauskypärä. Laitettiin se silloin 2-kuisen jätkämme päähän kokeilumielessä, jonka jälkeen oli pakko ihan kameralla ikuistaa, miten meidän jätkästä tuli ihan paavin näköinen....

minä-tässä-hei
A modo mio

Meidän pojalla oli ihan samanlainen kypärä! Onneksi teillä on kylmä puutalo, nimittäin tässä ahtaassa kaksiossa, se (ja myös sen puute) synnytti hikikarpaloita :)

 

 

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

En jaksa kypärää kommentoida mutta nuo Silvan hiukset! I-H-A-N-A-T!!!! <3 muutenkin aika symppiksen näköinen vekara :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä pää kolisi puulattioihin tytön oppiessa polviseisonnan ja heti perään tukea vasten seisonnan, ihan liian nuorena (sen mielestä oli ihan ok idea kaatua suorilta jaloin taaksepäin). Kun näitä kolhuja tuli (ja piti olla ihan koko ajan valmiina koppaamaan eteen- tai taaksepäin kaatuva lapsi) kävi vakavasti mielessä hankkia konttauskypärä ja itse asiassa kokovartalopehmustus. Mutta äkkiä kolhuista oppii, 2 viikkoa ja tasapaino oli löytynyt (mutta ne oli kyllä kamalat kaksi viikkoa). Jostain luin (haha, luotettava lähde siis), että liika suojaaminen voi olla haitaksikin, siis ettei lapsi opi varomaan jos siihen ei koskaan satu. Tiedä häntä onko näin, mutta eihän tuo konttauskypärä kaikilta kolhuilta suojaa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei se kypärä niin paljoa pehmennä, etteikö tuntuisi. Meillä oli pojulla pehmokypärä, kun viisikuisena itsensä väkisin väänsi pystyasentoon tukea vasten, ja kuusikuisena päätti osaavansa kävellä. Ei osannut, eikä järki päätä pakottanut, vaan kaatui suorilta jaloilta aina. Kaksi viikkoa syöksyin alle, sitten ostin kypärän. Se sitten laitettiin pähän aina aamulla herätessä ja otettiin pois illalla nukkumaan mennessä parin kuukauden ajan kunnes hoksasi mitenkä se homma toimii. Tosin kyseinen lapsi on kiidätetty jokusenkin aivotärähdyksen vuoksi päivystykseen myöhemminkin, on paikattu, liimattu, teipattu ja sidottu... ;)

Cpop

Hihi! Ihana.

Meillä ei käytetty(tai käytetä)pehmo kypärää ja muksauksia on tullu monet kerrat, mutta vielä tuo on ehjänä pysyny(: Nykysin pitää aika kovaa pamahtaa että tulee itku, yleensä jää vaan selälleen vähäksi ihmettelemään ja jatkaa tuhojaan. Niin ja oppi aika hyvin ottamaan vastaan käsillä, kun muutaman kerran lenti turvalleen! Mikähän kuplamuovipuku tuolle pitäisi kohta pukea kunhan alottaa kunnolla kävelemään(paria askelta meneepi jo, iik), neiti nimittäin osaa kiivetä ketterästi kuin pieni apina, nyt sentään ehtii perässä kun kontaten ei mee ihan NIIN kovaa..

Kommentoi