Projekteista ja niiden valmiiksisaamisesta (Operaatio Keinutuoli, osa 2)

Puutalobaby

Kymmenen vuoden työ - ja tältä se nyt sitten näyttää:
(okei no luovaa projektitaukoa oli tässä välissä kyllä noin 9 vuotta, 11 kuukautta ja 3 viikkoa)

Operaatio Keinutuoli käynnistyi siis kymmenisen vuotta sitten eräänä mökkiviikonloppuna - ja meni tauolle, kun siideri loppui ja hiominen alkoi muutenkin kyllästyttää.

Yllättävän paljon olin kuitenkin sinä viikonloppuna ehtinyt tehdä; hiomahommia oli tälle kesälle jäänyt jäljelle oikeastaan enää yhden hikisen iltapäivän verran.

Hioessa yritin saada aikaan epätasaista, aidosti patinoituneen näköistä pintaa. Käytin eri karkeusasteella varustettuja hiekkapapereita - ei niin, että olisin niiden käytöstä mitään tajunnut, mutta hinkkasin vain testaillen ja ihan näppituntuman mukaan. Joihinkin kohtiin jätin vanhan ruskean maalin jämiä roisisti mukaan (näkyy eilisen bloggauksen kuvissa, erityisesti ensimmäisessä kuvassa), kun taas jotkut kohdat hioin ihan vaaleaan puuhun asti.

Päälle vetäisin yhden kerroksen Osmo colorin läpikuultavaa puuvahaa, sävyä mahonki. Olin varautunut toisenkin kerroksen sutimiseen, mutta ensimmäisen kerroksen jälkeen tulos olikin juuri oikea.

Sitten verhoiluhommiin.

Tuoli-ideoita oli ollut vuosien varrella yhtä paljon kuin... no: vuosia. Jossain vaiheessa keinutuolin rungosta piti muistaakseni tulla kultainen ja pehmusteista seeprakuvioiset. No, ei tullut; Joel käytti veto-oikeuttaan.

Idea kuitenkin vakiintui muuttolaatikoita purkaessani, kun totesin, että minulla on vieläkin jäljellä nämä vanhempieni 60-luvun verhokankaat. Näillä olin jo kerran hätäriverhoillut sohvan (kuvat näkyvät täällä), mutta koska en ikinä heitä mitään pois (oikeasti; en ikinä), olin irroittanut ommellut tyynynpäälliset siististi pois kääntösohvan uusien verhoilujen alla. Ja kangasta oli juuri sopivasti, jea!

Niinpä vanhat verhot saivat jo kolmannen elämänsä keinutuolin verhoilukankaina. Kangas oli haalistunut auringossa kauniin epätasaisesti "ikkunapuolelta", joten käytin kankaan nurja puoli päälle päin.

Vaahtomuovit tilasin Etolan verkkokaupasta - ne sai sieltä haluttuun mittaan leikattuna. Selkänojan tyyny tuli valmiiksi sopivan kokoisena, mutta istuintyynyä jouduin hieman leikkelemään toisesta päästä (istuintyyny kun ei ole suorakulmaisen muotoinen, vaan toiseen päähän kapeneva).

Selkänojan etu-ja takapuolen kankaat paukuttelin paikoilleen kierrätysryhmästä lainatulla niittipyssyllä, ja peitin niitit liimaamalla kangasliimalla ruskean nauhan reunuksiin.

Istuinosan niittaaminen sen sijaan ei olisi toiminut ollenkaan, joten käytin sen kiinnittämiseen vain roisisti liimaa, liimaa, liimaa - katsotaan, miten pysyy. Toisaalta istuinosan tyyny istuu paikoillaan niin piukasti, että se olisi siinä todennäköisesti voinut olla ihan ilman liimaakin.

Ja siinä se keinutuoli sitten on: kakluunin kyljessä omalla paikallaan. Sympaattisen vinona niin kuin koko puutalokin.

Tässä me Silvan kanssa sitten talvipakkasilla kiikkustellaan ja luetaan kirjaa - ihassa lämmössä kakluunin edessä, vilttien alla.

Kyllä kannatti.

Share

Kommentit

kao kao
Kao Kao

ihana toi ruskea sävy ja tuo kolmannen kerran käytössä oleva kangashan sopii tuoliin kun nenä päähän, kun halusit siihen sellaista rosoisuutta.

ootko muuten kokeillut mitään hiontakoneita ikinä? mun pitäis tuunata keittiönpöytä vielä uusiksi, mut se kahden viikon hiominen ei oikein innosta.. 

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos!

Hiomakonetta silloin 10 vuotta sitten aloittaessani ihan vähän testasin, mutta se tuntui vähän liian "rajulta", kun halusin just tuollaista vaihtelevaa pintaa... Mutta oon käsittänyt, että se on näppärä, jos maalin haluaa kokonaan pois. Siinä eilisessä bloggauksessa muutama kirjoitteli sellaista kokeilleensa/aikovansa kokeilla - onkos muilla kokemuksia, millaisessa tilanteessa kannattaisi ottaa kone käyttöön...?

Paulita
Vähä hyvä

Ainakin silloin, jos hioo isoa, suht tasaista pintaa (lipaston kansi jne). Tuollaisia kaarevia pintoja ja muuta pikkutarkkaa on aika vaikea hioa koneella. PAITSI jos on käytössä sellainen (yleensä vain puutyöluokista löytyvä) nauhahiomakone (vai mikä sen nimi on, se missä kone on paikallaan ja nauha pyörii). Sellaisella oon hionut mm. tuolin pinnoja.

Tee (Ei varmistettu)

Kuten joku jo kerkesikin; isoja pintoja kannattaa hioa koneella. Meillä oli 70-luvun pöytäaarre, jonka serkkuni oli maalannut huolellisesti joka puolelta vaaleansinisellä huonekalumaalilla. Kahteen kertaan. Siinä oli koneenkin kanssa ihan hullu homma, koko piha näytti siltä että taivaasta olisi tippunut sata kiloa sinistä hilsettä.

Kone toimi yllättävän hellävaraisesti tehoonsa nähden. Maalikerrosten alta paljasti kaunis viilutettu pöytä eikä pinta vaurioitunut. Hiomakoneella ei pysty kovin akrobaattisiin temppuihin, eli kaikki kolot ja lokerot jää kyllä hiomatta jollei huonekalua saa osiin. Mekin sipastiin pöydän pintaan Osmot, hyvin on kestäny autoleikit ja tahmaset käpälät ainakin ensimmäisen vuoden verran.

Kannattanee kysästä hiomakonetta lainaan jostain, jos ei ole tarvetta hioa ihan urakalla ja säännöllisesti. On vissiin aika arvokkaita ja vievät tilaa sen aikaa kun ei ole käyttöä. Sharing is caring!

Liisa
Osasin!

Oletko harkinnut maalinpoistoaineen käyttöä? Ainakin Tikkurilalla ja Liberonilla on sellaiset. Äitini entisöi vanhan keinutuolin ja poisti maalin sellaisella (en tiedä millä merkillä) ja siitä tuli aivan valtavan kaunis, maali lähti täysin pois ja alta paljastui upea patinoitunut puupinta. Itsekin ajattelin turvautua maalinpoistoaineeseen (tai kuumailmapuhaltimeen) sitten kun pääsen aloittamaan oman entisöintiprojektini (kirpparilta ostettu 50-luvun viilukaappi, jonka joku on joskus maalannut paskaisen valkoiseksi), koska en ole yhtään kiinnostunut hiomisesta, tehtiin se sitten käsin tai koneella. Ja toiseksi tässä tapauksessa toivon, että saisin maalin alta esiin sen alkuperäisen viilupinnan jonka voisin vain lakata uusiksi, sen varmaan amatöörinä pilaisin hiomalla.

Kristan keinutuolista tuli tosi hieno! Keinutuolit on mulle ihan lempparihuonekaluja. :)

Anne.
Joo mä hengitän

Suosittelen myös siklin hankintaa, jos haluaa edelleen käsipelillä toimia. On ainakin halpa ja hieman nopeampi kuin pelkän hiomapaperin käyttö, joka menee helposti tukkoon jos paksuja kerroksia hioo. Siklaamisen jälkeen pintaa voi vielä hienosäätää paprulla omaa silmää miellyttäväksi. 

Hosuli
Hömppäblogi

Sopii teidän kotiin ihan täydellisesti! Kymmenen vuoden arvoinen projekti ehdottomasti. Ihailen. Olen samanlainen nopea innostuja, mutta ehkä mulla lopulta menis hermot, jos pitäis rahdata muutosta toiseen tavaraa, jolla ei ole mitään käyttötarkoitusta. :D Talouden toisella osapuolella ainakin menis, ja tuoli ois jo vuosia sitten lahjoitettu pois. Hihi.

Vierailija (Ei varmistettu)

UPEA. Ei voi muuta sanoa. Sinulla on selvästi sekä visio että taito (ja kymmenen vuoden kärsivällisyys :) toteuttaa se. Mahtavaa!

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos! :) Ehkä osuvampi ilmaisu olisi kymmenen vuoden aikaansaamattomuus - mutta silti :)

annemi

Aivan ihana! :) 

Nannannaa
Pahinta Nannaa

No vähänkö hieno! Kannatti ootella lopputulosta. :)

Ede@

Voi hienolta näyttää ja mukava tuossa tosiaan
takkatulen vieressä istua ja nauttia kiikkumisesta:).

Niin mä en oo niin hyvä näissä mun tuunauksissa
oon laiska hiomaan ja mies siittä huomauttelee:P

Tykkään vaan sutia maalia päälle ja uudostaa:P.

Kristaliina
Puutalobaby

No hei pääasia, että tekee - oli sitten hioen tai suoraan sutien :) Mä itse oon sitä koulukuntaa, että "ei se oo niin justiinsa", eli että kun itse tekee niin se saa itsetehdyltä näyttääkin :)

Slysesna (Ei varmistettu) http://manykindsoflife.blogspot.fi/

Oi että sun päivitykset on aina näin ihania! ^^

Itse rakastan käsitöitä ja olen harrastanut niitä 13-vuotta. Viimeisin operaationi oli antiikkinallen tekeminen alkuperäisellä menetelmällä. Voin sanoa että kestää sukupolvesta toiseen, katsotaan sitten aikanaan kun saan lapsia ja lapsenlapia, että olisiko nalle silloin vielä hengissä ^^
http://www.nallepaja.fi/?cat=19

Hieno tuo keinutuolisi :))))))

Kristaliina
Puutalobaby

Oh miten ihania nalleja! Tuolla sanotaan, että aito nalle voi korvata vaikkapa kumminlahjana ne iänikuiset (okei tuo oli mun ilmaisu) kummilusikat - hurjan hyvä idea mun mielestä!

Devika Rani (Ei varmistettu) http://bollywoodista.blogspot.fi/

Ootpa taitava! :)

Oh, olen niin kateellinen! Upea, kaunis ja keinutuoli <3 Mullekin keinutuoli :(

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulla on sama keinutuoli entisöinnin alla, se on odottanut aloitusta 12 vuotta ja tänään aloitin maalinpoiston (3 kerrosta). Päätin vähän googlata keinutuolia ja päädyin blogiisi. Tuolistasi tuli todella todella hieno ja sain kivoja vinkkejä! Mukavaa hommaa tämä kiireetön entisöinti.

Kommentoi