Projekti: minä

Ladataan...
Puutalobaby

Nyt lähtee.

Nimittäin raskauskilot.

*******

Tälle jutulle olisi ollut mulla mielessä toinenkin vaihtoehtoinen aloitus, kas näin:

Nyt ahdistaa.

Nimittäin raskauskilot.

*******

Päädyin kuitenkin tuohon ensimmäiseen muotoiluun. Se on se ajatusmalli, jonka haluan päähäni istuttaa. Tuo jälkimmäinen olkoon viime syksyn heiniä, nyt on vuosi 2015 ja nyt lähtee.

Okei on ihan megaklisee aloittaa tammikuu tällaisella aiheella. Ihan niin kuin mä olisin joku j*mankauta kävelevä naistelehti: "kertyikö joulu vyötärölle - näillä nikseillä onnistut." No ei kertynyt joulu. Kertyivät nuo kaksi raskautta. Vaikka ensimmäisen merkit ehtivätkin juuri ja juuri lähteä kropasta pois ennen toista raskautta, tulos toisen raskauden jälkeen on kuitenkin.... ....jotain ihan muuta.

Selvästikin eka palautuminen oli jotenkin pinnallista, ja toinen raskaus siihen perään... ...no aika lailla romahdutti koko fyysisen kuntoni.

Puhun nyt tietenkin ihan omasta skaalastani ja omista omakroppatuntemuksistani. Ylimääräisiä kiloja ei ole kymmeniä; yksi kymmenen vaan. Ja edelleenkin taitaisin mennä painoindeksillä juuri ja juuri normaalipainoisen rajaan. Hemmetti vie alan tässä nyt näköjään kirjoittamaan automaattisesti disclaimeria ja disclaimerin disclaimeria, kun oikein jo kuvittelen, kuinka joku ärähtää tiesmistä.

Mutta kyllähän nyt pitää olla oikeus sanoa, että minulla ei ole fyysisesti hyvä olo, ja seuraavan puolen vuoden aikana aion toimia niin, että minulle tulee fyysisesti hyvä olo.

Ei siinä pitäisi olla mitään väärää. Tai disclaimerinkirjoituksenpaikkaa.

Kroppani ei ole juuri nyt vahva. Ei sellainen fyysisen elinvoimainen. Ei sellainen, jolla ollaan fyysisesti aktiivinen: jolla pyrähdetään juoksemaan, kiivetään puuhun tai keikutaan trapetsilla.

Kroppani on... ikään kuin luovuttanut.

Mutta minä en ole.

Minä päätän, että elinvoima palautuu j*mankauta tämän 156 sentin sisälle. Aion olla taas minä.

Peruslihaksiston (heh kuten noista kuvista voi nähdä, en ole ollut koskaan yhtään lihaksikas; mutta sellainen sitkeänsissinfyysinenrimpula kuitenkin) ja sen kymmenen kilon lisäksi ongelma makaa (kirjaimellisesti) tuossa nykykropan keskikohdilla. 

Ja kyllä: blogissa ei ole juurikaan sitä huomannut (jos ei ole ihan tarkoituksellisesti yrittänyt kuvista sitä etsiä). Totta kai pyrin valitsemaan kuvat niin, että en itke itseäni uneen niitä katsellessani.

"Hei otetaanko susta sellaiset ennen/jälkeen -kuvat", Joel ystävällisesti ehdotti.
"EI!!!!!"

Ennen-kuvina toimikoon siis nämä menneiden vuosien kuvat (kaikki ajalta ennen lapsia). En mitenkään väitä, että näissä olisi mikään oma ihannevartaloni; mutta tuo vartalo oli minulla toimiva ja elinvoimainen. Minulla oli fyysisesti hyvä olo. Pystyin tekemään asioita. Minun ei tarvinnut valita vaatteita jonkin kohdan kiristämistä (tai peittämistä) ajatellen. Kuvanvalintakriteerinä oli (ei bikinit; jos luulitte...) se, että tuolla kropalla tehtiin asioita: patikoitiin, pyöräiltiin, snorklattiin tai vaikkapa sitten pelattiin Twisteriä:

Mä olin j*mankauta voittamaton Twisterissä. Juuri nyt en uskaltaisi edes kokeilla; luultavasti rikkoisin itseni alle minuutissa.

Jälkeen-kuvat voisivat olla sitten ihan samanlaisia. He he eli ei. Ainakin niissä on kaksi tässä kropassa alkunsa saanutta tättähäärää pyörimässä. Eli jälkeen-kuvat ovat luonnollisesti paljon parempia.

Mutta joo vartalonkuvapuolella mulla ei ole koskaan ollut mitään tyyliin barbinukeltanäyttämishalukomplekseja. Eihän mun naamakaan näytä siltä, hemmetti vie. Ulkoisen tavoitteen voisi muotoilla ehkä jotenkin niin, että haluan että pystyn suoraselkäisenä ja miettimättä vetämään bikinit päälle ajattelematta, että "apua miltä tää näyttää". Siinä on tavallaan mukana fyysisen lisäksi se henkinen puoli: että hyväksyy itsensä ja on sinut sen kanssa, miltä oma kroppa näyttää.

Mitä sitten ajattelin tehdä?

No en ainakaan laihduttaa. En tykkää siitä sanasta. Isoimilta osin ehkä siksi, että en suostu ajattelemaan, että minulla olisi mitään syytä laihduttaa. Ja ainakin yhtä isolta syyltä siksi, että en yhtään voi sietää (enkä haluakaan sietää) nälän tunnetta; laihdutus-sanaan sisältyy ainakin mun omassa mielikuvassa sellainen riutuminen.

En aio riutua; päinvastoin aion voida paremmin.

Kirjauduin juuri Kiloklubiin (se maksuton ohjelma, jota olen hehkuttanut aiemminkin *) ja aion alkaa syödä paremmin. Lisäksi aion ottaa puolen vuoden liikuntaspurtin (niissä lajeissa, mistä tykkään = zumbat ja muut tanssilliset jumpat), terveellisen syömisen tueksi. Mutta uskon, että kaikki nimenomaan lähtee siitä syömisestä.

Kirjasin Kiloklubin numerotavoitteeksi kymmenen kilon miinuksen; ohjelma sanoo, että sen saa 26 viikossa. Itse ajattelin, että viidessä kuukaudessa. Näppärästi kesään mennessä, heh luonnollisesti.

Eli kymmenen kiloa, parannus keskivartalolle ja fyysiseen (ja henkiseen) oloon kesään mennessä, kiitos. Ilman, että aion riutua, nähdä nälkää tai luopua mistään.

Ha.

Jotkut sanoo, että pessimisti ei pety. Mä sanon, että optimisti voi iloita saavutetusta voitosta jo etukäteen, ja sit jälkikäteen todeta iloisesti, että "hups ei onnistunutkaan" ja tanssahdella silti pitkin kukkapeltoja kohti kesää.

Näistä vaihtoehdoista mä valitsen tän jälkimmäisen.

 

 

 

*) heh linkkiä etsiessäni tajusin, että kahta päivää vaille tasan kaksi vuotta sitten; tän se tekee, kun saa lapset tasan (päivää vaille) kahden vuoden välein :D Tarkempaa Kiloklubi-kuvausta siis vanhassa bloggauksessa täällä.

Kuvat järjestyksessä: Patikoimassa Koh Changilla, joogaamassa Surinilla, pyöräilemässä Portugalissa, snorklaamassa Koh Changilla, uiskeltelemassa Kreikan saarihyppelyllä, twisteröimässä mökillä ja pyöräilemässä Kamputseassa (Angkorin alueella).

Share

Kommentit

Vensku (Ei varmistettu)

Hyvä Krista!! Oma hyvä olo on tärkein. Silloin toimii erilaisten urheilulajien ja twisterien lisäksi paremmin myös esim. seksi (kröhöm), kun on ylpeä omasta kropastaan. Ei siinä tuijoteta painoa (joten älkää muut kitiskö), vaan omaa hyvää oloa. Omaa vartaloa; Minun vartaloa, joka on jokaisella oman muotoinen. Ja hei, kesään on puoli vuotta - helpostiko se 10 kg tippuu. Tässä yksi elävä esimerkki viime vuodelta. Vireys tuli kroppaan onneksi jäädäkseen. Tsemppiä!

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos! Juuri näin!

Hei mahtavaa kuulla, että sulta onnistui! Mulla kans silloin kaksi vuotta sitten (Silvan jälkeen) oli tämä kevätkausi se palautumisen aika, jolloin tuolla kiloklubi&liikunta -yhdistelmällä lähti... oiskohan se ollut 9 kiloa siitä raskaudesta jäljellä. Nyt toka kerralla saattaa olla tietysti vaikeampaa, mutta eihän se ainakaan onnistu jos ei yritä!

Jee! Tästä tää lähtee! Hitsi että tulee kiva mieli jo nyt :D

kao kao
Kao Kao

Mä tuun mukaan! En kahden lapsen jälkeen, vaan kahden ison masennuksen :) En mä mikään tällainen pallero ole. Palleroidun vain koko ajan enemmän. Joten nyt iso projekti, eli syöminen kuntoon, ei yhtä ateriaa päivässä vain niitä miniaterioita tasaisin väliajoin (ja kyllä, mistä se rahkasaarnaajamies mulle jo kesällä saarnasi..). 

Ugh. 

Kristaliina
Puutalobaby

Hei onks sulla tuo Kiloklubi käytössä/ootko testannut. Se on oikeasti ihan älyttömän hyvä, suosittelen niiii-iiiiin kovasti! Kun siitä oppii just sen hyvän syömisen = ei tarvitse nähdä nälkää vaan syö vaan oikeita asioita niin paino tippuu ns. itsestään.

Mahtavaa saada kanssatsemppareita! Kesäksi kuntoon!

kao kao
Kao Kao

Ei oo käytössä, mut pitäis ottaa. :) Mä haluaisin opetella silleen elämänpituisesti sen kunnollisen syömisen..

#MOMFIE

Tuhannesti tsemppiä ja varsinkin siihen kesäkunnon ylläpitämiseen. Itse lukeudun tänä vuonna myös kliseisiin "tammikuussa-aloitan-uuden-elämän" -lupailijoihin, joskin tiedän, että tuo ylläpito on se akilleen kantapää kohdallani. Edelliskerralla häät toimivat hyvänä tsempparina, toivottavasti hyvän olo kantaisi nyt houkutusten yli!

Kristaliina
Puutalobaby

Jesh, kiitos - tsempataan yhdessä!

Mulla itsellä tuo ylläpito on puolestaan ollut se helpompi juttu; se on tullut sitä kautta, että on löytänyt ne itselle sopivat liikuntalajit (sirkus ja tanssi) ja niitä harrastamalla se kunto on sitten pysynyt yllä vähän niin kuin itsestään. Mutta tällä mun nykyromahduskunnolla ei esimerkiksi sirkustunnille ole mitään asiaa... Siinäkin mulla on hyvä motivaattori: pakko saada peruskunto kohdalle, jos aikoo jatkaa omaa rakkausharrastustaan :)

Sitä kans täältä kovasti tälleen kanssatsempparihenkeen myös suosittelen siis: eli että pyrkii etsimään (jos ei niitä jo ole) sellaista liikuntaa, mitä rakastaa. Lajeissa on niii-iiin paljon eroja, jo ihan vaikka jumppien sisälläkin. Esimerkiksi mua ei sais millekään peruspumppikäsipainotunnille kirveelläkään (no ehkä sillä sais), mutta sit jos liikunta tapahtuu sheikkaustanssihikoilun kautta, niin johan irtoaa muuvsit :)

#MOMFIE

Liputan myös "oman liikuntalajin" puolesta! Kyllä tästä hyvä tulee!

eppunen

Hah en ole ainoa joka ei halua laihduttaa, mutta haluaa silti tehdä jotain :D itse olen viettänyt tässä pari päivää perseherutushousuissa, eli semmoisissa tiukoissa trikoissa joita nykyään käyttää kaikki vaan näyttääkseen sporttisilta. Mulle tulee pakottava tarve kiikuttaa, pomputtaa ja lennättää Papua jalkojeni päällä, nämä housut toimii! :'D

Kristaliina
Puutalobaby

Perseherutushousut :D :D :D Kuva! Kuva! Mäkin haluun, sheik sheik herutus herutus! :D

eppunen

Vaikka nämä http://www.feissarimokat.com/2014/12/kahakka-kirpputorilla-osa-20/ :D

Mulla on ihan vaan zalandosta tilatut mustat tiukat trikoot, en kuitenkaan viittiny omasta perseestä kuvaa laittaa :D

EllaRe (Ei varmistettu)

Suosittelen Olga Rönnbergin kirjaa Tuoreen äidin treenikirja, jonka mainioilla treeniohjeilla sain kolmen raskauden rehevöittämän ruumiini ennalleen :)

Ahtoliini

Hyvä Krista! Sulla on hieno asenne! Ymmärrän täysin tuon, että haluaa saada hyvän henkisen ja fyysisen olon (takaisin)! Ei minusta tarvitse luovuttaa, vaikka kahden äiti onkin! :)

Saas nähdä, kuinka tällä toisella kertaa käy itselle.. A on siis saamassa pikkuveljen huhtikuussa (nyt rv 24+3) <3. Viimeksi ne 23 kg lähti imettämällä "itsestään" kuudessa kuukaudessa, mutta tällä kertaahan voi käydä aivan toisin. Siihen omaan hyvään, voisiko sanoa "normaaliin" olotilaan aion kuitenkin palata tälläkin kertaa tavalla tai toisella.

Kovasti tsemppiä sulle siis! :) Laita muuten viestiä, jos ootte joskus tulossa tohon meidän pihalle leikkimään? Silvalle terveisiä A:lta!

Kristaliina
Puutalobaby

Oi, mitä uutisia - onnea onnea! <3 Hei joo yritetään tavata pian! Me ollaan tosiaan oltu flunssan ryydyttämiä oikeastaan koko syksy ja tää vuodenvaihdekin; mut kun ollaan taas ulkoilukunnossa, niin laitetaan viestiä!

Oijoijoi, ihanaa <3

Ahtoliini

Kiitos paljon! Minäkin olen ollut tosi väsähtänyt koko syksyn, mutta jospa sitä tästä vielä piristyisi... ;) Ollaan yhteyksissä!

Kukkavarvas (Ei varmistettu) http://uusioperheenkuviot.blogspot.fi

Jeeee hyvä Krista, siitä se lähtee!! :)

Mulla on päällä urheilun palauttaminen osaksi arkea, superkiireinen syksy ja loppuvuosi imi mehut niin että liikka jäi ja nyt se on saatava takaisin. Pää jaksaa paremmin ja kaikki on vaan silloin helpompaa. Tää aloitushan se on aina se haasteellisin mutta onneksi sen tietää että parissa viikossa helpottaa kun vaan jaksaa painaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hienoa ja tsemppiä tavoitteen saavuttamiseen! Suosittelen myös hyötyliikunnan lisäämistä. Sinulla ei taida toimia ainakaan vielä, mutta itselläni toimi työmatkapyöräily (8 km suuntaansa). Kova vauhti ja sitkeästi myös sateella lähes joulukuulle asti. En ole vieläkään samoissa mitoissa kuin ennen 2 raskautta ja tuskin koskaan enää olenkaan. Mutta itsestä tuntuu hyvältä ja sehän on tärkeintä.

Tilia kirjautumatta (Ei varmistettu)

Komppaan hyötyliikunnan lisäämistä, se on helppo ujuttaa osaksi arkea ilman että tarvitsee sitoutua aikatauluihin tai lukukausimaksuihin. Muksut vaikka peräkärryyn pyörän perään ja Prismasta ostokset kyytiin. :) Varmaan joku kärryfirma lähtisi yhteistyöpostaukseenkin keväällä mukaan.

Torey
Näissä neliöissä

Itse olen myös suunnitellut, että synnytyksen jälkeen otan ihan rauhassa ja annan raskauskilojen itsekseen pudota. MUTTA sitten syksyllä alan kyllä hiljalleen käydä jossain jumpassa! Tarkoituksena ei ole päästä vuosien takaiseen "nuoruuden painoon", vaan ihan se raskautta edeltänyt indeksin mukainen minulle sopiva paino riittää. Haluan enemmänkin sitä KIINTEYTYSTÄ kiitos. :D

Jokunen (Ei varmistettu)

Minua ei niinkään häiritse ne muutamat lisäkilot, mitkä ensimmäisestä raskaudesta jäi (päivästä ja kellonajasta riippuen "liikakiloja" on 4-6kg). Mutta ai että minä niin haluaisin tuosta vatsanröllykästä eroon! En vaan tiedä, että miten. Tällä hetkellä olen uudelleen raskaana, joten mitään radikaaleja toimia röllykän karkottamiseen en edes yritä, mutta kauhistuttaa jo ajatus, että millainen vatsani on kahden lapsen jälkeen. Olen kyllä jo ennen tätä raskautta yrittänyt parhaani mukaan röllykän karkoitusta, mutta tuntui, että mikään ei auta. Kokeilin lisätä liikuntaa, tein jonkun 30 päivän vatsalihashaasteen (joo lihakset kyllä tuntuivat, mutta röllykkä pysyi siinä päällä), vähensin huonojen hiilareiden syöntiä jne, mutta vatsa näyttää oikeasti nykyään jokaisen syömiskerran jälkeen siltä niin kuin olisin jo vähintäänkin puolivälissä raskautta. Olisi ihan kiva, että vielä joskus voisi käyttää vanhoja vaatteita ilman uteluita uudesta raskaudesta. :D onko joku onnistunut saamaan vatsan takaisin? Miten? Vaikka välillä kiloni olivat lähes entisissä mitoissa, niin tuo turbomasu näkyy muuten hoikassa vartalossani aika koomisena. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Jokuselle ja muillekin vatsaansa murehtiville ehdottaisin raskauden jälkeistä tukivyötä tai muuta vatsan sitomista esim huivilla, korsetilla tms (belly binding). On kuulemma vanha mutta toimiva tapa ja edistää raskaudesta palautumista tehokkaasti. Omakohtaista kokemusta ei ole vielä, mutta aion kokeilla jonkinlaista vyötä, kun se varmaan kätevin laittaa päälle. Ja auttaa kuulemma vaikka synnytyksestä olisikin jo jonkin aikaa.

Kristaliina
Puutalobaby

Hitsi mua harmittaa, että en ollut kuullut tuosta (heh tai ainakaan niin, että olisi jäänyt muistijälkeä) aikaisemmin; vasta Lähiömutsilta ja Kemikaalicocktailista siitä myöhemmin luin... Vaikka se kuulemma saattais siis toimia myöhemminkin... Googlailin jo jossain vaiheessa tuossa syksyllä sellaisia teipillä kiinnitettäviä vöitä, sitten se jotenkin jäi...

jena (Ei varmistettu)

Mä luin tuosta masun sitomisesta myös lähiömutsilta kun odotin toista..ja sidoin sellaisella kantoliinalla lantiosta rintojen alle tiukan paketin,kyllä muuten auttoi! Lihaksisto niin hukassa ettei kroppa tahtonu pysyä suorassa ja kuitenki näitä on kaks joita kanniskella, että ehottomasti suosittelen sitomaan massun, tuntui kuin olisi saanu kontrollin takaste keskivartaloon. Itellä vielä toi selkä (välilevyn pullistuma) äityy pahaksi joten sitominen auttoi myös selkääni jaksamaan paremmin kun vattalihaksia ei uskaltanu tietoisesti kuntouttaa ennenkuin rako oli ummessa..

jena (Ei varmistettu)

...niin siis VATSALIHASTEN välinen rako, kirjoitinpa huomaamattani helposti väärin ymmärrettävän lauseen..tai sit se oli vaan mussa vika ku aloin nauraa luettuani mitä kirjoitin.. ;)

pire (Ei varmistettu)

Minä voin niin samaistua tähän Krista! Samoilla linjoilla olen kanssasi. Minulla raskauskilot lähtivät hyvin imetyksen myötä, mutta silti tunnen oloni.... Laiskaksi.. Ja veteläksi, mikä johtuu täysin liikunnan puutteesta. En ole koskaan mikään himoliikkuja ja sporttinen ollutkaan, mutta haluaisin löytää taas sen ilon lähteä liikkeelle, koska tiedän että oloni tulisi siitä paremmaksi ja virkeämmmäksi.

156 (Ei varmistettu)

Hei me ollaan yhtä pitkiä ja mullakin on kaksi raskautta takana. Raskauskiloja jäljellä n. 5kg. Mutta se maha. Mun maha ei taida enää koskaan palautua ennalleen... vatsa kasvoi molemmissa raskauksissa suoraan eteenpäin ja oli valtava, koska olen lyhyt enkä kovin leveäkään. Raskauskiloja tuli molemmissa keskimääräiset 13kg. Toisen raskauden jälkeen napa jäikin silleen väärinpäin ja maha pömpölleen. Toi maha surettaa eniten. Vaikka muuten saisinkin kroppani takaisin, niin arvet ja ruma napa ja pömppis jää :( No, ei se elämä siihen lopu ja hyvin voi silti voida. Taidan koittaa sitä kiloklubia.

Kristaliina
Puutalobaby

Mulla saattaa olla mahan kanssa sama - se ei kyllä välttämättä palaudu enää edes sinne päin... No, mutta täytyy katsoa, mitä liikunta tuo tullessaan sillekin alueelle; ja mikä ei ole muutettavissa, se tosiaan sitten täytyy vain hyväksyä :) 

Sup (Ei varmistettu)

Häh!!! Oot sä alle 160senttiö pitkä!!! Mä olen mielessäni ajatellut sut ainakin 170 senttises :D

Ja mahtavaa fyysisen hyvän olon tavoittelua! Komppaan tuota fillarilla Prismaan -ideaa, mut mun täysjärkisyydestä vastaakin tällä hetkellä 36km päivittäinen työmatkafillarointi joten olen puolueellinen mielipiteineni ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Hehee et ole ainoa :) Yleisin mun kuulema kommentti (kun joku näkee mut livenä) on varmaan, että "ootsä NOIN lyhyt" :) Oon! Kuvat ilmeisesti jotenkin vääristää, tai sit mä oon mittasuhteiltani sellainen, että näytän kuvissa pidemmältä :)

aikavarkaissa (Ei varmistettu) http://aikavarkaissa.blogspot.fi/

Hyvä hyvä! Kovasti tsemppiä projektiin. Ymmärrän kyllä noi sun disclaimerit siinä mielessä, että aina on niitä jotka toitottavat että "ihan normaalipainoinen olet, hyi hyi ei saa olla liian laiha". Mutta ihmisillä on luontaisesti erilaiset kehot ja BMI-sidonnaisen normaalipainon sijaan olisi hyvä tiedostaa yksilöllinen hyvän olon paino. Se on kropan luontainen paino, jossa on hyvä olla ja jota ylläpitääkseen ei tarvitse ponnistella kohtuuttomasti. Joku on toisin sanoen luontaisesti hoikka, toinen taas vähän raskastekoisempi. Raskaudet sun muut totta kai sekoittaa tämänkin, joten sitten pitää hakea uudestaan se hyvän olon paino. Ja tosiaan, sen voi tehdä ilman laihduttamista!

Mä olen 160-senttinen ja kuvista päätellen aika samaa kaliiberia kuin sinä ennen lapsia. Omani on syntyneet 2012 ja 2014, ikäeroa on 1 v 8 kk ja kumpikin raskaus on ollut supisteluineen väsymyksineen hyvin hyvin vähäliikuntainen. Kuopus valvottaa törkeästi joten univelka on massiivinen. "Kunnollista" liikuntaa en ole harrastanut puoleentoista vuoteen, ja sen tuntee. Raskauskilot karisivat nopeasti mutta en tykkää yhtään tästä laihaläski-olemuksestani, kun pepun tilalla on pelkkä lättänä ja maha on, no, sellainen pehmoinen. Tahtoisin tuntea taas olevani fyysisesti hyvässä kunnossa, ja toivonkin tulevan kevään tuovan vähän helpotusta unihäiriöihin ja sitä kautta vähän lisää energiaa omaan hyvinvointiin panostamiseen.

Cilla<3 (Ei varmistettu)

Hei, huikeeta! Mieheni tokas eilen säbävuoron päätteeksi että aletaanko lankuttaa?! Huomenna, lupasin. Ja jos täällä on muutki reippaana niin nyt se siis on P-A-K-K-O alottaa. Viimesimmästä raskaudesta jäi 2 kiloo, mut ei ne kilot VAAN se löllö vatsanseutu!!! Sehän treenataan siis piukeeks ennen kesää, Ok, sovittu! ...sitte kerrotko vielä ne ideat että mitä kadonneille tisseille tehdään? 3 vuoden mittaista imetystä ja tissien paikalla on kaks patalappua... Miten niistä tehdään pannumyssyt?!

Riika V.
Koti Kumpulassa

Kovasti tsemppiä! Pystyt kyllä siihen ihan varmasti ja asenne sulla ainakin on kohdillaan. :)

Joke (Ei varmistettu)

Tsemppiä projektiin, sä pystyt siihen! Varsinkin nyt, kun ootte molemmat kotona ja on niin paljon enemmän energiaa muuhun ku sohvalla lököilyyn - nimim. mies lopettelee juuri 4 viikkoa kestänyttä lomaa ja ollaan kuin uusia ihmisiä kaikki!
Kiitos kirjoituksesta, sain siitä itellenikin ehkä vähän puhtia. Täällä on myös 2012 ja 2014 syntyneet lapset, ja kuulostaa niin tutulta noi tuntemukset omasta kropasta. Ekan synnytyksen jälkeen kroppa palautui kuin itsestään ja oli muka entisensä, mut toinen raskaus pisti kaiken uusiksi.
Kiitos myös Kiloklubi -vinkistä!
Hitsit, kyllä mäkin saan itseni ja kroppani takas, vielä ennen kesää ja bikinejä!

Riika V.
Koti Kumpulassa

Niin, ja piti vielä kirjoittaa, että ota ihmeessä ittellesi säästöön se Joelin ehdottama ennen -kuva. :) Siitä saa hyvän mielen kun pystyy vertaamaan entiseen ihan vaan itsekseen! Välillä kuitenkin tuntuu, että mitään ei tapahdu ja sitten kun katsoo sitä ennen kuvaa niin huomaa, että todellakin on tapahtunut.

Vierailija (Ei varmistettu)

Univajehan tunnetusti altistaa myös lihomiselle, eli omaan nukkumiseen kannattaa kiinnittää myös huomioita painonhallinnassa. Ja tuleehan siitä kunnon yöunesta muutenkin hyvä olo.

Momp (Ei varmistettu)

Komppaan edellistä, ennen-kuva kannattaa ehdottomasti ottaa! Ei sitä tarvitse tänne näytille laittaa tai edes itse katsella, mutta se on hyvä olla olemassa siltä varalta, että projektin jossain vaiheessa haluat kuitenkin nähdä eron. :)

AamuHali (Ei varmistettu)

Hei mahtavaa! Ihan sama 10 kg raskauskiloja täälläkin karistettavana. Tosin sen verran on matkaa normaalipainon ylärajoille. Mutta ei se paino vaan juurikin se voima omassa kropassa. Multa lääkäri kielsi jälkitarkastuksessa salitreenin ja sitten jotenkin vain sulauduin sohvan pohjalle. Mutta jospa vuotta myöhemmin jo uskaltaisi... Jeee! Ensi viikolla salille, ostin jo uudet (päälle sopivat ja mahaa litistävät) treenivaatteetkin!!

Kristaliina
Puutalobaby

Mahtavaa, siitä se lähtee! Mä kans oon miettinyt, että pitäiskö jotain treenivaatteita - nyt kun moni puhuu just jostain hyvännäköisistä treenihousuista... :) Mä vedän enimmäkseen perustrikoilla (joita legginseiksi/kalsareiksikin kutsuttakoon) ja pitkällä paidalla. No, hyvin menee niilläkin :)

Sakasu (Ei varmistettu)

Mulla jäi melkein kaikki kilot laitokselle ja loput, sekä muutama vähän päälle, lähti nopeasti imettämällä. Kaikki tapahtui ihan yrittämättä enkä oikein ymmärrä miten, kun syön kuin hevonen. Painosta hämääntyneenä en huomannut, että kropassa on kuitenkin jotain vialla. Kuukausi sitten (synnytyksestä on nyt kolme kuukautta) kiropraktikko huomautti pakaralihasten voimattomuudesta ja vasta silloin tajusin katsoa kunnolla peiliin enkä vain vaa'an lukemia ja sitä, että vanhat vaatteet mahtuvat päälle. Raskaus vei takapuolen ja jätti tilalle jotain litteää ja roikkuvaa. Nyt on siis tavoitteena kasata kesään mennessä edes vähän lihaksia siihen päälle. Tiedossa on siis paljon kyykkyjä. Ja nyt kun kroppaani kuulostelen niin ei varmasti olisi haittaa, jos vahvistaisin lihaksia muuallakin vartalossa.

Kristaliina
Puutalobaby

Oho, ai noinkin voi käydä! Jännä, että eri kropat toimii niin eri tavoin - mäkin oon kuullut sitä "kyllä ne kaikki lähtee imettämällä". Hih no joiltain onnellisilta, mutta näköjään ei multa - vaikka puolestaan mä itse en mielestäni syö mitenkään kovin paljon just nyt, ihan silleen normaalisti enkä edes herkutellen...

Musta kans tuntuu mahtavalta ajatella saavani vähän lihasvoimaa. On niin veltto olo... Tästä se lähtee, hyvä kyykkäyksiä sinnekin! :)

leppis (Ei varmistettu)

Täällä meneillään rv 37 ja omaa kroppaa ja jaksamista on hirveä ikävä. Ekan raskauden jälkeen toipuminen vei ikuisuuden, kun nivelvaivat torppasivat liikunnan. Pituutta minullakin alle 160 senttiä ja oma hyvän olon paino siinä 50 kiloa. Ja voi kuinka ärsyttävää se onkaan, kun kaikki hokevat ettei ylipainoa ole ja indeksit sitä ja tätä... Kovasti odotan, että pääsisin sheik-sheikkaamaan ja kevättalvella lumille Kokeilin ennen toista raskautta suosituksestasi Kiloklubia,mutta jotenkin en saanut siitä kamalasti irti. Lähinnä sen, että proteiinien määrä on vaikea saada tarpeeksi korkeaksi. Miten sinä sitä käytät?

Kristaliina
Puutalobaby

Proteiinit ja hyvät rasvat on mullakin se ruokavalion kompastuskivi... Vaikka tilanne nykyisin (Joelin kokkailujen ansiosta) onkin noin ziljoonaprosenttisesti parempi kuin silloin, kun söin vain pelkkiä nuudeleita :) 

Mut joo käytän sitä ihan... ...silleen perustasolla, eli vihreitä palloja metsästellen ja katsoen, että kalorimäärä pysyy suunnilleen suosituksessa. Mutta se toimii hyvin ikään kuin arkivalintojen ohjaajana tyyliin enpä otakaan tuota karjalanpiirakkaa vaan mieluummin avocadon tai maitorahkan...

Kristaliina
Puutalobaby

...ja tsemppiä viimeisille viikoille! <3

leppis (Ei varmistettu)

Jesh, kiitos tsempityksestä. :) Eilen jo luulin olevan menoa, mutta mitä sitä tyhjää. Kyllä mulla on vakaa aikomus antaa Kiloklubille vielä uusi mahdollisuus. Viimeksi tein sen virheen, että yritin illalla muistella päivän syömiset koneelle, mutta niinhän siinä kävi kuin kaikessa muussakin säännöllisesti illaksi aikataulutetuissa puuhissa (lankkuhaaste, keittiön siivous tms), että into hyytyi niihin muisteluihin. Nyt pitää hoitaa mobiilisti sitä mukaa kun evästä lappaa suuhun. :)

Tyttö 18v (Ei varmistettu)

Siis kuinka hauskaa! Luin läpi sinun varmaan 4 tai 5 postausta käsitellen tätä aihetta sekä kiloklubia ja kiinnostuksen myötä tein juuri itselleni sinne tunnukset. Aloitin kirjaamaan jo tämän päivän ruokia ja nauruhan siinä pääsi kun huomasin että sinne saa valmiiksi laitettua Subwayn patonkeja! :D Olen siis itse Subilla töissä ja tämä helpottaa huomattavasti töissä syötävän puolikkaan patongin merkkaamista ruokapäiväkirjaan :D Innolla odottelen tulevia postauksia ja edistymistä, Ehkä tämä toisi itselle tarpeeksi motivaatiota aloittaa kunnolla itsestä huolehtiminen! Ruokavalio pahasti pielessä eikä lainkaan tällä hetkellä liikuntaa...

MissMia (Ei varmistettu) http://seehowyoueat.fi

Tässä minun raskauskilotarina:

http://vimeo.com/115261327

Tsemppiä kaikille. Terveellinen syöminen on helppoa ja yksinkertaista, mahdollista kaikille.

Miksuuuh (Ei varmistettu)

Mee äijäs kans salille ;) Jos mietit miten saat tehokkaimmin kilot veke ja hyvännäköisen ja tuntuisen kropan ni suosittelen tsekkaamaan iifym.com, laskee siellä laskurilla mitä päivässä tarviit, syötät ne myfitnesspal äppiin ja meet salille tekemään kyykkyä, maastavetoa, pystypunnerrusta ja soutua. Jos et jaksa ruokia näpytellä ni mee ees kerran kaks viikossa. Ikinä en oo nähny niin suurta muutosta kehossa kun mitä noiden liikkeiden tekemisestä on tullut. Sun mies kyllä osaa näyttää, suosittelen! Kaikesta viis, toivon sulle hurjasti onnea tulevaan projektiin miten ikinä sitä lähdetkään toteuttamaan, kerrot vain itsellesi useasti että olet kaiken hyvän arvoinen ja kaikki tämä kuuluu myös sinulle. Hyvin tulee menee ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Eijeijeijeijeijeiiiiih! Joo, mutta Joelhan tosiaan ois ihan huippu kaikenmaailman ohjelmien tekemisessä ja tiedän, että ne toimii. Jos Joelilta tosiaan kysyis neuvoa, niin salitreeniohjelmahan sieltä tosiaan napsahtais :) Se itse hyvinkin (lue: mun mielestä överijärjettömän) tarkasti tekee itselleen ohjelmaa ja erilaista ruokakuuria. Mutta että mulle.... eijeijeijeijei. Mä en ikinä menis salille, niiiii-iiiin eimunjuttu. Mä tykkään tanssia :)

 

Maailman tehottominta tuolleen kropankehitysmielessä (verrattuna just salitreeniin), mutta... ...nojoo, mulle vaan tanssi jo se juttu. En sais ikinä motivoitua itseäni liikkeelle pelkästään silleen "tehonäkökulmasta", mä tarvitsen sen oman tanssi-iloni motivaattoriksi :)

Hei täytyy tsekkaa noi ohjelmat - vaikka oonkin niin vannoutunut kiloklubbailija. Mutta ehkä kehitys on kehittynyt tässä vuosien saatossa tälläkin saralla...

 

Kommentoi

Ladataan...