Pröööt ja kukkuu

Ladataan...
Puutalobaby

Kun tirpan puhe nyt hurjaa vauhtia kehittyy, minusta on selvästikin tulossa just sellainen äiti, joka jatkuvasti kertoo, että "oi tänään se sanoi taas jotain niin suloista/näppärää/hauskaa/absurdia/fiksua/kummallista". Tai siis olen jo sellainen äiti. Että yrittäkää kestää!

Esimerkiksi nukkumaanmennessä. Isi kurkkasi kylppärin ovelta makuuhuoneeseen, että ollaanko me jo unessa. No ei oltu.
"Kukkuu! Kukkuu!", toisteltiin siinä yhteisesti useita kertoja ja vähän naureskeltiin kurkisteluille.

Ja sitten tirppa sen keksi:
"Kukkuu! Kukkuu! Sivva täällä nukkuu!".
...ja valtavat kikatusnaurut päälle.

Oh, lapselleni on kehittymässä kielellinen huumorintaju - äiti on taas niii-iiiin ylpeä!

*******

Toisen tarinan alun kerroinkin jo muutama viikko sitten Facebookin puolella. Oltiin katsottu Fröbelin palikoita, lauluna "Tämä kone toimii" tai jotain vastaavaa. Laulun lopussa lauletaan jotain hernekeitosta, ja biisin loputtua laulaja pieraisee. Basisti löyhyttelee ilmaa hajun merkiksi.
"Oho, piellu tuli!", tirppana totesi iloisesti.

Nooh, oltiin sitten pari viikkoa myöhemmin kyläilyllä ystävän luona - ja sieltä löytyi PIERUKIRJA! Hehehehehe. Sellainen lasten äänikirjan tyyppinen kirja, jossa eri nappuloita painamalla saa erilaisia pierunääniä raikaamaan. Asianmukaisella kuvituksella, luonnollisesti.

Me aikuiset sitten kovasti nappeja paineltiin ja kirjan kuvia tirpalle näytettiin.
"Mikä se on? Millainen ääni tuo on?", yritettiin kysellä.

Kyllä: yritimme siis saada lasta sanomaan uudestaan sanan "piellu" - oli meilläkin alhaiset huvit.

Äänet eivät kuitenkaan oikein auenneet, eivät olleet ehkä niin aidon kuuloisia... Saatikka kuvat; miten lapsi sellaisesta vihrtävänharmaasta pilvestä tajuaa, että kyse on hajusta...

"Kulta, mikä sanoo noin?", minä vielä yritin.

Tirppa mietti hetken otsa rypyssä, kunnes keksi:
"Rekka."

<3

 

 

PS. Lisää samanikäisen naperon toteamuksia (erityisesti hihittelin tuolle ekalle) oli HelloAochin tontilla vastikään täällä.

Share

Kommentit

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Näitä on just ihana lukea! Silva on kyllä mielettömän lahjakas, kun se osaa tuolla lailla riimitelläkin. 

Meillä taapero (17 kk) sanoo yksittäisiä sanoja (äiti, tutti, vaippa, ikkä, pupu jne.) ja elekieli on niin vilkasta, että huhhuh. Iltaisin, kun käydään iltasadun yhteydessä läpi päivän aikana tapahtuneita kivoja juttuja, se vetää sellaisetkin pantomiimishowt, että saadaan nauraa ihan kippuralla. Se tykkää kovasti näyttää ymmärtävänsä sanat ja tekemiset, esim. pukemisjuttuja ja syömisjuttuja se tykkää kovasti esittää ja elehtiä. 

Mä oon itse kuulemma puhunut pitkiä lauseita 1 v 9 kk iässä, äiti tapaa muistella, että yleensä niihin on liittynyt pampula ja/tai juusto ja tyhmä isoveli :D

Miitu (Ei varmistettu)

Kyllä noista saa ihan syystä olla ylpeä. Silva on oppinu puhumaan kyllä tosi aikaisin. Ja eiköhän täältä löydy juuri oikea kohderyhmä noita kuuntelemaan :) Saapahan samalla purkaa vastaukseksi kehut omasta lapsestaan ;)

Meilläkin keskusteltiin samanikäisenä "sujuvasti" ja paljon, mutta vain yksittäisillä sanoilla. Lauseet tuli sitten ryöpsähtämällä kaksvuotiaana. Hitsi, kun nyt harmittaa, kun ei ole tullu laitettua noita ensimmäisiä (tai näitä nykyisiäkään) ylös - kerrottu niistä on kyllä ajallaan enemmän kuin laki sallii. Nyt ei edes tuu mieleen esimerkkejä kielellisestä huumorista, vaikka niitä on päivittäin useita. (Paitsi että mielen syövereistä nousi pari tätä kirjoittaessa: Vuosi sitten meillä oli potalla usein leikkimielinen väittely halloween-mainoksen susinaamiaisasusta. Tytön mielestä se oli "hauva, hau hau" ja äiti yritti sinnikkäästi sanoa, että siinä on se susi. Ei menny kauaa, kun kikattaen sanottiin se "hauva, hau hau", että saataisiin äiti leikkiin mukaan sanomalla "susi - auuu!" Samantapaset tilanteet jatkuu edelleen - meillä huumori on siis härnäämistä. Jee.)

Enemmän kuitenkin tulee mieleen tilanteita ja kommentteja, jotka on meitä aikuisia hihityttänyt. Esimerkiksi tuossa vasta tyttö hommasi pääsyn sairaalasta kotiin, kommentoimalla vakavalla ilmeellä lääkärin toteamukseen "Täällä mahassa murisee sen kuuloisesti, että sinulla taitaa olla vielä nälkä." "Minä söisin kotona lisää." Taisi osa huvituksesta tulla kyllä helpotuksesta, kun lapsi alkoi toipua rajusta taudistaan. Useimmissa tilanteissa ei lopulta sinällään oo mitään hyvittavaa, mutta yhdistelmänä alle metrin mittainen pätikkä puhumassa tällaista pikkuvanhaa kieltä saa usein hymyn nousemaan omillekin kasvoille. Olemme muun muassa saavuttaneet sen pisteen, kun lapsi puhuu huolitellumpaa (ja kohteliaampaa, kröhöm) kieltä kuin vanhempansa. Monikon päätteet ja possessiivisuffiksit löytävät paikkansa ja konditionaali on ahkerassa käytössä. Omana hupina mulla onkin tarkkailla tytön oman kieliopin rakentumista. Tällä hetkellä ollaan kiinni noissa yleisissä säännöissä: Meillä lausutaan mm. huolellisesti "nämäT". Tai "lukea" -&gt; "luketaan". On tää kielenkehitys vaan yks ihmeellisimmistä asioista.

ps. Miten teillä alkaa "Mörkö se lähti piiriin..."? Meillä alkaa luonnollisesti "Haijjajajaijja haijjaijaa. Haijjajajaijai jaijja"...

riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)

"Äiti laita haijjajajaijja!" joka ainoa ilta nukkumaan mennessä/aamupalalta noustessa/hoidosta tullessa jne.
Hieman hymyilin kun tyttö lauloi myöskin että "kaikki on vinksin vooonksiiiiiiiiiiin! kaikki on vinksin vonksin tai ainakin..."
ikää 2 v.

Miitu (Ei varmistettu)

Tätä on siis liikkeellä :D Meillä 2,5 v laulaa ko-ko a-jan. Jos ei muuta, niin "Kuka saa, kuka saa laulupussiin kurkistaa?". Väliin pitää myös säestää itseään pianolla. Osa noista veisuista on kivoja ja/tai liikuttavia, osan kohdalla tekis mieli painaa stop-nappia. Esim. "pikkuperunat: pikkuperunapikkuperunapikkuperunapikkuperunapikkupeeruunaa - pikkuperunapikkuperuna...." (yks Pikku kakkosen ohjelman tunnari) noin 50 kertaa nukkumaanmennessä meinas aiheuttaa melkoisen tuskastumiskohtauksen.

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihihihi ihan sama meillä!!!

Meillä on joku "mörkylin opissa" lastenkirja, ja siinäkin aina mörkö on "haijajajaija" :) Ja tuo Peppi-juttu myös! Pepin ensimmäinen nimi muuten oli "tussu" (:D) Pitkätossusta, ja sitten tirppa aina perään loilottaa sen (ärsyttävän kohdan) laa laa laaa la la laaaa laaaa, jossa Peppi alkaa itse laulamaan :)

Miitu (Ei varmistettu)

Voi apua :D Menee samaan sarjaan kuin meillä nalle -&gt; nänni (ei niin mitään hajua, miten tuo muodostui). Peppiä meillä ei lauleta - vanhemmat on ilmeisesti riittävän järjestelmällisesti hypänny sen yli.

Miitu (Ei varmistettu)

Okei. Tää ei tykkää nuolista. Eli siis nalle = nänni.

Noella (Ei varmistettu)

Hiljainen lukijasi täällä hei :) Todella harvoin tulee kommentoitua.. pahoittelut siitä. Mutta tykkääntykkääntykkään aivan hurjasti sun jutuista! Ja ihanan pienen Silvan jutuista tietysti myös &lt;3 Itselläni on pian 11kk ikäinen poika, jonka suusta on tähän mennessä kuultu "äiti", "isi" ja "puuo" (puuro). Aivan ihanaa ja mielenkiintoista seurata tätä puheen ja puheen ymmärryksen kehitystä.

Sitä mun piti myös kertoa, että luin eilen blogiasi juuri ennen nukahtamista ja siitä sitten sujuvasti siirrytte mun uneeni :D Suunnittelitte liukumäen rakentamista yläkerrastanne alakertaan. Lisäksi olitte istuttamassa "salmiakkipapuja" puutarhaanne keskellä talvea, koska "ne kasvaa ihan lumessakin". Sun äiti oli kasvattanu teille taimet Kuusamossa ja tuonut ne sieltä rinkassaan.

Ihanaa viikonloppua!

Kristaliina
Puutalobaby

Oi vau, alle vuoden ikäisenä jo noin paljon! Meillä on kans yks naperokaveri, joka jo vuoden tietämillä sanoi esimerkiksi "iso pallo". Mä olin pyörtyä :) Silvalla ei tullut vielä kuin gälägälää silloin :)

Hih, mikä uni! Joo, liukumäen ottaisin. Ja tuo äidin taimenroudaus kuulostaa kyllä kans ihan realistiselta :D

annasi (Ei varmistettu)

Meillä äiti kirjoitti sellaiseen pikkuiseen kirjaan muistiin minun ja veljieni hassuja lausahduksia ja nykyisin edelleen aina kotona käydessäni lueskelen niitä :) Voi että, kun naurattaa. Yksi mikä tulee mieleen ja sopii tähän teidän "piellu"-juttuun on kun tuossa 20 vuotta sitten äitini odotti minua ja makoili sängyllä silloin 2-vuotiaan veljeni kanssa. Veli oli painanut korvan äitin isoa mahaa vasten ja todennut vakavana että "täältä kuuluu kakan ääni". Samainen veli oli myös toisessa tarinassa kuolannut jälkiruoaksi tarkoitettua pullaa ja haikeasti kysynyt, että "saako näitä maistaa kohta heti?" :)&lt;3

Se pikku kirja on yks rakkaimpia asioita mulle ikinä ja olen niin onnellinen, että äiti raapusti meidän juttuja ylös usean vuoden ajan. Aion ehdottomasti tehdä saman sitten kun joskus saan omia lapsia!

Kristaliina
Puutalobaby

Oi hitsi, miten ihana muisto lapsuudesta! Saman tien tuli iso pistos omatuntoon, kun en ole paljon yhtään täyttänyt edes tuota Silvan vauvakirjaa - on ollut niin paljon bloggaamista tehtävänä :) Mutta tuollaisen pikkukirjaidean voisin kyllä teiltä kopioida. Sitä olisi varmasti ihana tosiaan aikuisena selailla ja naureskella! Itsekin on tosi paljon lueskellut omaa vanhaa vauvakirjaani...

Ihana idea!

Kapusha (Ei varmistettu)

Ihania juttuja!:) Silva osaa puhua tosi hyvin!
Meillä tää 1v3kk poitsu osaa paljon sanoja ja ekat "lauseet" tuli viime viikolla. "Hauva loppu"= Hauva meni ulos, "Vaippa pois" on aika selvä juttu.. :D
Tänään viimeksi katseltiin Titi-Nallen ampparipampparia ja sen jälkeen tyyppi on osoitellut mun puhelinta "Ampappaaa".. :D
Viime aikoina hokee joka kerta kun saa jotain ruokaa "kakku!" ja iloinen nauru päälle. Jäi vissiin Isänpäivän aamupalan yhteydessä syöty kakku mieleen :D

Kristaliina
Puutalobaby

Oi, paljon tulee sielläkin! Ei meillä tosiaan tuossa iässä vielä noin paljon tullut - oiskohan ollut pari sanaa sanavarastossa vasta silloin, ne "kissa" ja "äiti" :)

Toi on kyllä mahtavaa, kun nuo pikkutyypit alkaa muistaa ja yhdistellä asioita!

Devika Rani (Ei varmistettu) http://bollywoodista.blogspot.fi/

Pitää hehkuttaa, meidän kohta vuoden täyttävä tyttö on nyt sanonut ensimmäisen sanansa: äiti!

Kristaliina
Puutalobaby

Ihanaa! Oi, miten mahtavalta se tuntuikaan! :)

Silvalta "äiti" tuli aika myöhään, oisko ollut 1v 3 kk jos en väärin muista (hih voisin toki tarkistaa tuolta blogista). Ja sitä ennen oli tullut jo "kissa" :)

Onnittelut ihanasta ensimmäisestä sanasta!

 

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Kun se puheen kehitys todella alkaa, se etenee todella vauhdilla. Meillä on ehkä kuukaudessa siirrytty yksittäisistä sanoista jatkuviin kolme-neljä sanaisiin lauseisiin. Ja meidän tirppa poimii sanoja ja sanontoja kaikkialta ympäriltään, ei pelkästään niitä mitä "opetetaan". Blogini puolella kerroinkin miten hän hihkui "onnenpäivä!" pomppiessaan patjalla. Kirjaa kun luetaan on "satutunti". Mummolan rappusissa hän huvitti isomummoaan hokemalla "monta rappua, kaksi, kolme, kaksi, kolme."

Kun mieheni päästi paukun, pikkuneiti alkoi vetää hänen housujaan alas ja sanoi "kurkkaa" (tuliko kakka....)

Eilen unilta herättyään hän alkoi päristä normaalin huutelun sijaan. Kun aamupalapöydässä vielä kyselin asiasta, hän vastasi "ampiai-e". Mielikuvitus <3

Kristaliina
Puutalobaby

Joo totta: ihan niin kuin tuolla pienissä aivoissa olisi vaan joku puhumispalikka loksahtanut kohdilleen, ja sitten sitä puhetta vaan lähtee tulemaan valtavalla vauhdilla. 1,5-vuotisneuvolassa siis tosiaan vielä sanotiin, että ei tule kahta sanaa peräkkäin - ja nyt tulee kolme tai pidempääkin (suht yksinkertaista toki) juttelua, tyyliin: "Missä nalle on, nalle on piilossa, TÄÄLLÄ nalle on" <3

Ihana ampiaie! Hitsi tää vaihe on kyllä mahtava, ei voi muuta kuin ihastella!

Kommentoi

Ladataan...