Purkkiruokah*elvetintuli, antaa tulla

Ladataan...
Puutalobaby

Voi paska. Voi paskan paska. Siinä, missä bloggaajakollegat (kuten Lähiömutsi hienossa vauvanruokajutussaan) kertovat soseutuksen saloista ja esittelevät upeita värikkäitä terveellisiä jääpalamuottiruokataideteoksia, tässä blogissa vain aaaaaaaaa aaahdistaaaaaaaaaaaa.

Prismasta perjantaina ostetut perunat ovat keittämättä. Ja siksi aaaaaaa aaaahdistaa. Nytkö mun sitten pitäis alkaa perhana vie soseuttaa. Ei pysty, ei kykene, ei kunnolla edes ajattemaan koko asiaa.

(mikä ei kyllä pidä paikkansa - olen vauhkonnut asiasta koko illan)

Kyllä, olen sitä  mieltä, että itse tehty ruoka on varmasti lapselle parasta ja terveellisintä. Ja ei, nyt en vaan kykene ajattelemaan itseäni blenderiä pöristelemässä ja perunoita keittelemässä. Koska mä viimeksi oon j*mankauta edes keittänyt perunan? Ysiluokan kotitaloustunnilla. Ai niin, mutta mähän en edes valinnut kotitaloutta valinnaisaineeksi. Eli en edes silloin.

Perunashoppailun lisäksi kävimme perjantaina kurkkimassa sitä hemmetin huono-äiti-häpeäkäytävää eli Prisman lastenruokaosastoa. Nappasin randomilla käsiin kaksi purkkia, joiden hintaopasteissa oli vihreä luomu-lappu. Toinen oli Semperin palsternakka-peruna (sis. palsternakka 38 %, peruna 38 %, vesi ja rapsiöljy) ja toinen maissi-bataatti (sis maissi 57 %, bataatti 21 %, vesi ja rapsiöljy). Ei löydy lisäaineita eikä sokereita. Tämäkö on nyt niin myrkkyä, että jos annan tätä lapselleni, tulee vähintäänkin huostaanotto ja koulukoti ja avioero ja perintövero-mikälie (en keksinyt enää viimeiseksi tarpeeksi pelottavaa sanaa) ...?

Mikäli nettimaailmaan, blogeihin, äitikeskusteluihin ja neuvolaan ja ehkä koko maailman on uskominen, mä oon nyt paskaäiti ja palan h*vetin tulessa. Mutta Silva saa huomenna tuota purkkiperunapalsternakkasosetta. Tai sit vaihtoehtoisesti mä imetän sitä niin kauan, että se alkaa syömään mun kanssa nuudeleita ja nepalilaisen Panneer Chiliä.

Ampukaa mut. Antaa tulla. Aaaaaaaaaa.

Share

Kommentit

phocahispida

Minut soseahdistukselta pelastaa aikuisten ruokarepertuaarinsa vauvansoseisiin laajentanut kotikokki.

Meillä ei asu Pakastaja Elviä vaan Soseuttajamies.

Vierailija (Ei varmistettu)

Otahan iisististi! Ei purkkiruoka tod tee susta huonoa äitiä!!! Meillä lapsi kasvaa ja kukoistaa ns. sekakäyttäjänä, eli purkkiruokaa ja itsetehtyä sen mukaan, mikä on vanhempien väsymyksen taso.
Miksi lapselle pitäisi syöttää perunaa, jos se ei kuulu vanhempien ruokavalioon? Meillä aloitettiin kesäkurpitsalla ja bataatilla, eikä sitä perunaa edellenkään kovinkaan usein syödä(lapsi nyt kaksi). Bataattisose kestää pakastamistakin perunaa paremmin. Tavoitteenahan on, että lapsi jossain vaiheessa syö samaa sapuskaa kuin muu perhe, joten ei kai sitä perunaa ole pakko ängetä?

anna-liisa (Ei varmistettu)

Taatusti voin kasvattaa onnistuneita yksilöitä kaupan purkkiruualla! Omat kolme ovat jo upeita aikuisia ja purkkiruokaa tarjosin heille vallan silloin aikanaan. Esikoiselle yritin silloin minäkin tehdä itse, mutta en onnistunut saamaan soseihini hyvää, liukasta konsistenssia itse, ne eivät vaan kelvanneet kuten kaupan soseet. Luovutin aika nopeasti enkä ole koskaan potenut asiasta edes huonoa omaatuntoa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei ne purkkiruuat pahasta oo, eihän niitä muuten kai myytäs? Täähän on ihan sama moralisointikysymys vaan, kun joillakin on korvikkeita vastaan = supermutsit. :)
Mutta oikeesti senku kuorii, keittelee, soseuttaa (+ meillä laitetaan rypsiöljyä sekaan, kun laiheliinivauva joutu lihotuskuurille)-> isot annokset kerralla. Laittaa pakastimen ja mikron hommiin. Itse teen aina parin viikon annokset pikku Ikean muovirasioihin ja lihat jääpalamuotteihin ja sitten laitan ne sinne pakastimeen. Niistä se on helppo tehdä erilaisia yhdistelmiä ja maistattaa uusia makuja. Ja jos joskus ei huvita, niin sitä varten on pilttipurkit ;)

Kävin saman ahistuksen läpi kesäkuun alussa. Keittiö on mulle täysin tuntematon maa-alue.Kaikesta selviää, eikä meillä oo tullut kovinkaan tasaisia soseita. Vahingossa ne aina möykkysiks jää, mutta eipähän ole sitten nii vaikeeta totuttaa karkeampaa/normaaliin ruokaan (neuvolasta sanovat).. :) Tsemppiä!!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja vielä sellanen yksityiskohta, että meidän 2-v rakastaa kaikkea, mihin on lisätty Red Curry Pastea :) Eli toi nepalilainen kausi voi tulla yllättävän pian.

Vierailija (Ei varmistettu)

<3 itse koin samoja tuntemuksia näistä soseutusjutuista, vaikka jo monta kuukautta ollaan hienosti pärjätty ja olen itse tehnyt vauvan ruokia, mutta siinä sivussa antanut purkkiruokia, edes asiaa kahta kertaa ajattelematta. En tiennyt että tästäkin asiasta saa näin paljon väännettyä superäitifiiliksiä! . Nää ruokajututkin on loppujen lopuksi niin yksinkertanen juttu, ettei niistäkin voi keksiä sitä superäiti titteliä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Juu, aika pian syötte koko porukka samaa ruokaa, elä ahistu. Pääasia olisi kait, että ruokailu olisi mukava yhteinen hetki. Jos teet niitä soseita hampaat irvessä ja sitten syötät vauvalle väkisin (jos hän ei vaikka tykkää sun tekemästä soseesta) ja sitten menee hermot teiltä molemmilta. Mulle nääs kävi niin, en osannut tehdä ruokia, enkä edes halunnut, mutta vauvalle väänsin kamalaa herneperunamössöä, jota vauva ei siis suostunut syömään. Heitin ruuan seinälle, seurauksena itkua ja raivoamista ja lopulta turvautuminen imetykseen. Sitten ostin kaupan ruokia, oli rento tunnelma ja tunsin itseni hyväksi ihmiseksi.

Sandels
Sandels seuraa

Hih, seuraan taas into piukeena miten tää homma etenee. (Selviääkö Silva hengissä purkkiruoalla?)
Selvästi tuo peruna-ostos oli alusta lähtien (itse)petosta, alitajunta ohjasi kuitenkin oikealle hyllylle ja asia oli vaan kohdattava ;)
Sain juuri lääkäri-ystävältäni kassillisen purkkiruokaa kun heidän varastoon oli jäänyt käyttämätöntä evästä. (Lapsi syö jo "aikuisten ruokaa".) Jos lääkäri-äiti ruokkii lastaan Piltillä ja Bonalla niin onhan sen oltava ihmislapsen ravinnoksi kelpaavaa, eikö?

HelloAochi

Höpö höpö, kyllä Muksu tietää, mikä maistuu.

vierailija (Ei varmistettu)

Oolannin perunamuusi pakastealtaasta! Se on pelkkää perunaa. Sitä ja jotain pilttiä tai bonaa jatkeeksi niin jo on hyvää!

Mahtava tää sun blogi!
Kaikkea hyvää teille!

MirvaK

Anteeksi kun hymy nousi huulille.

Terveisin laiska-mamma joka ei ole juurikaan jaksanut tehdä lapsille itse soseita. Purkkiruoilla menty kahden kanssa ja erittäin hengissä ovat (8v. ja 5v.). Ja tuskin tälle pariviikkoisellekaan jaksan tulevaisuudessa tehdä kuin kerran tai pari itse soseita. Ja ehkä parempi niin lainaten isompien lapsien sanoja "äiti on mestarikokki vain silloin kun keittää makaroonia". Että näin :D

Kristaliina
Puutalobaby

Sandels on niii-iiin oikeassa tuosta perunaitsepetoksesta! :D

<3 <3 <3 teille kaikille näin pikakommenttina, nyt tuo ihanuusvauva vaatii valmisruokakökköäitiään viereen nukkumaan, palaan keskusteluun huomenna! 

Sanoinko jo, että <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Justiin meinasin tulla tuosta Oolanni pakastepottumuusista tulla sanomaan, mutta joku kerkesinkin ensin. Ite tehty perunasose ei kestä oikeen pakastamista, niin tuo toimii tosi hyvin. Ja on tosi nopee mikrossa laittaa :) Tosin, eipä sekään sitä ite tehtyä ole, eli ei ehkä purkkiruoka-ahdistukseen auta...

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä tyttö (1½v) ei ole koskaan suostunut syömään mitään purkkiruokaa kun sai alkuun vain kotitekoisia. Jos nyt jotain voisin ajassa taaksepäin muuttaa niin tarjoisin sekä että. Ois se vaan niin paljon kätsympää napata hoitokassiin jotku piltti kanapastat. Onneks tämän ikäiselle saa nyt jo tarjota kaikkee niin sen puolesta ei enää erikseen tarvii mitään kokkailla. Mutta ei se oo hankalaa eikä haastavaa tehä niitä ite. Ja halvempaahan se tietty on jos ite jaksaa vääntää. Kaupanruuissa on sitten vielä se lasipurkkien kierrätykseen raahaaminenkin... Hedelmäsoseet ja jogurtti-ja rahkasoseet yms. olen kyllä kaupanhyllyltä kaikki tarjoillut ja ihan on hengissä vielä ;)

Liisa
Osasin!

Minua ahdistaa kiinteisiin siirtyminen siksi, että en a) osaa ja b) tykkää laittaa ruokaa. On siis pakko ottaa taas henkilökohtainen kasvuloikka ja alkaa opetella, ja sen aloittamiseen sopii hyvin erinäisten rehujen soseuttaminen pakkaseen. Tämä on suurin syy miksi haluan ainakin näin alkuun lapioida lapseni suuhun "kotiruokaa". Tosin hedelmät ja marjat meilläkin poimitaan sieltä pilttihyllyltä.

Muuta pahaa en purkkisapuskoissa näe kuin sen karmean lasijätteen määrän. Reissun päällä mekin silti käytetään niitä myös pääruokien osalta.

Muutama päivä sitten kun kommentoin toista postausta, kammoksuin vauva-aikatauluja. Tänään piirsin paperille kellotaulun ja hahmottelin siihen meille löyhän päiväohjelman. Muuten en ehdi ja muista antaa pojalle sitä lakien ja määräyksien mukaista viittä ateriaa koska itse syön milloin sattuu, mitä sattuu ja vain kolme kertaa päivässä.

On vaan pakko tehdä jonkinlainen ryhtiliike ja alkaa viihtyä vähän paremmin hellan ääressä, koska en halua antaa lapselleni pääsääntöisesti eineksiä sitten kun hän syö "aikuisten ruokaa".

Nyt tuntuu, että miten me enää ehditään vauvan kanssa tekemään muuta kuin syömään ja olemaan päikkäreillä?

Vierailija (Ei varmistettu)

Sen verran kommentoin, että minä tein alkuun soseet itse (varsinkin esikoisen kohdalla), jotta tiesin mitä vauva minäkin päivänä söi. Oli helppoa kun aloitti sillä pelkällä perunalla, jota syötetään vaikka pari päivää, näki miten pienen vatsa siihen reagoi. Tämän jälkeen perunan kaveriksi voi lisätä vaikka porkkanaa ja seurataan taas muutama päivä.
Jos jostain ruoka-aineesta menee massu sekaisin tai tulee muita oireita niin on helppo tietää mikä ruoka-aine sen aiheutti.

Jos aloitat syöttämään purkista jossa on useampaa ainesosaa ja vauvan vatsa ei sitä siedä, et tiedä mille hän oikeasti on herkkä.

Täytyy myöntää että tosi työlästä se yhden perunan keittäminen alkuun oli kun sitä maisteltiin millin annos, mutta se keittely tympäisee joka päivä vähän vähemmän kun annoskoko kasvaa.

Ja kyllä meilläkin on syötetty lapsille purkkiruokaa, enkä ole potenut siitä huonoa omaatuntoa. Nykyajan lastenruoat on niin hyviä ettei tarvi olla "huono" äiti vaikka niitä lapselleen antaa.

Tsemppiä!!

Anna-Vierailija (Ei varmistettu)

Alkuun keittelin perunaa ja sekoitin tissimaitoon. Kun lihat sai lisätä ruokavalioon, keittelin jonkin verran omia lihoja ja sekoitin ne kasvispurkkien kanssa (kun kasvispurkit on niin paljon halvempia kuin lihapurkit). Muuten on syöty n. 99% purkkiruokaa ;) Nyt onkin uusi kriisi, kun tyttö saisi alkaa syödä meidän kanssa samaa ruokaa. Pitäisi olla omakin ruoka aina siis säännöllisesti ;) No, muutaman kerran on maisteltu ja purkit uppoaa vielä paremmin. Ehkä pikkuhiljaa jossain vaiheessa...

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Repesin tuolle toisen Vierailijan avaukselle: Ei ne purkkiruuat pahasta oo, eihän niitä muuten kai myytäs?

Eli samalla logiikalla mm. alkoholi ja tupakka ovat terveystuotteita. ;-)

Mutta joo, en nyt jotenkin jaksa uskoa että helvetin portit saisi narahtamaan lisäaineettomalla purkkiruoalla, kai siihen vähän jotain hevimpää kamaa tarvitaan? Eikö se sitä paitsi syö ison osan äitiyden ilosta, jos koko ajan pitää olla syyllistämässä itseään milloin mistäkin asiasta? Kun kuitenkin suurimmalla osalla lapsista on kai tapana kasvaa ihan tolkun aikuisiksi, sillä purkkiruoallakin.

Aurinkoa syyllisyyden tilalle toivottaen ja kivasta blogista kiittäen,

MinnaM :-)

Tuuliina (Ei varmistettu)

Voisko sormiruokailu olla teidän juttu? Nythän siitä on ilmestynyt kirjakin, Minä syön itse. http://ellajaessu.arkku.net/?tag=mina-syon-itse-sormiruokailun-kasikirja
Itse ainakin kuvittelen sormiruokailun helpommaksi puuhaksi kuin soseiden vääntämisen.

Mun tänään kolme vuotta täyttävä tyttöni sormiruokaili, ja en voi kuin suositella! Sai itsekin syödä yhdessä ruokapöydässä istuessa eikä tarvinnut keskittyä muksun syöttämiseen oman ruoan kylmetessä. Ja mitä mä olen ymmärtänyt on Silva ollut täysimetyksellä(-ish?), jolloin tuo sormiruokailu on helpointa.

Itse pääsin alkuun lukemalla Gill Rapleyn ja Tracey Murkettin kirjan Omin sormin suuhun (http://wsoy.fi/yk/products/show/81065), se kun ilmestyi suomeksi käännettynä juuri tyttöni täyttäessä puoli vuotta.

Netistä löytyy hyvät kirjoitukset asian tiimoilta ainakin täältä:

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=323

http://kiintymysvanhemmuus.fi/pohdintoja/lapsenhoito/ravinto/sormiruokailun-edut/

Tykkäsin myös lukea http://lenniledweaning.blogspot.fi/ -blogia

 

Niin, ja meillä lapsi tottui syömään aika mausteistakin (suolatonta ennen vuoden ikää, tietty) ruokaa ihan puolivuotiaasta lähtien, eli ei tarvitse kauaa venailla ennen kun muksun ottaa mukaan sinne nepalilaiseen syömään. Ja mä en nyt tarkoita mitään omat eväät mukaan-periaatteella :)

 

Elkku (Ei varmistettu)

Moi! Kommentoinpa ekaa kertaa nyt tätä sun kivaa blogia. Mä olen ihan sitä mieltä, että lapselle/vauvalle on helpointa syöttää sitä mitä perhe muutenkin syö. Jos te ette syö perunaa, ei sitä tarvitse alkaa vääntää lapsellekaan. Jos te keitätte joskus riisiä itsellenne, anna siitä samalla vauvalle! Varmaan puolet maailman vauvoista saa riisiä ekaksi kiinteäksi ruuaksi. Vähän näytät sille sauvasekoitinta (jos haluat) ja se on siinä! Tai niin - anna niitä purkkiruokia :) Niiden avulla on varmasti kasvanut jos kuinka monta tärkeätäkin ihmistä tähän maailmaan :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei, täällä ollaan syöty purkkiruokaa jo siitä saakka, kun poika täytti 3kk lääkäreiden ohjeiden mukaan. Ei sitä kyllä itse jaksanut ajatella jotain soseiden tekoa itse, kun lapsi huutaa yöt ja päivät mennään zombeina.

Lastenruokaosasto suorastaan pelasti meidät ja vaikka allergioitakin puhkesi löytyy sieltä vieläkin sopivia ruokia, kun tarkkaan etsii. Jos sen takia sanotaan huonoksi äidiksi, jos tahtoo antaa sitä jaksamistaan vauvalle hellimisenä ja seurusteluna, niin sitten täälläkin on yksi huono äiti.

inkkuda (Ei varmistettu)

oh my!
voin kertoa, että oon kahdelle lapselle syöttänyt valmissoseita. ja kumpaakaan en onnistunut edes imettämään. tää on varmaan tupla-paha-moka! ;DDD

älä stressaa. teet niin kuin itselle parasta. ei ne kauaa sitä purkkiruokaa syö

Kallen äiti (Ei varmistettu)

Mun mielestä ei kannata luokitella noin nopeasti itseään purkkiruokaäidiksi, soseuttajaksi tai pakastajaksi tai sormiruokafriikiksi tai varsinkaan huonoksi äidiksi :) ! Menkää päivä kerrallaan siltä miltä tuntuu niinkuin olette tehneet tähän astikin.

Itsekin ahdistuin siitä, että pitää soseuttaa monta kertaa päivässä ja keitellä jotain naudanlihaa isossa padas ym ym.. Sittemmin ostelin purkkiruokia sitä mukaa kun sieltä löytyi kivoja etuliitteellä luomu tai sitten vain kivan värisiä :) . Keittely ja soseuttaminenkin alkoi kiinnostaa kun tajusin että ei vauvan oo pakko syödä vaan perunaa ja porkkanaa -&gt; paljon mielenkiintoisempiakin asioita voi keitellä kuten herneitä, parsaa, kanaa, nuudeleita, täysjyväpastaa ym ym. Ja siis ihan sitä mukaa kun huvittaa.

Sormiruokailu on hauskaa välillä. Vauvamme 8kk syö hunajamelonia, banaania ja soijamunakasta loistavasti omin näpein mutta ei sitäkään aina jaksa, nimittäin siitä seuraa helvetillinen sotku :)

Päivä kerrallaan sitä mikä tuntuu sopivalta ja mukavalta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä syötin tytölleni ensin itsetehtyä ruokaa, mutta koska mulla ei mitään säännöllisiä ruokailuaikoja ole itselläni, niin siirryin aika piakkoin itsetehdystä pilttiin. Imetinkin vain 2 kuukautta ja sitten maidon tulo lakkasi ja jouduttiin siirtymään korvikkeisiin. Mäkin jouduin hieman potemaan huonoa omaatuntoa tuosta pilttiin siirtymisestä, mutta koska mä en ole mikään kokki kolmonen, niin ajattelin että piltin myötä lapsi syö ainakin kalaa ja sun muita lihoja kun meillä ei niitä muut oikein syö. Sen voin sanoa, että tupperwarella (en tiedä onko enää olemassa) oli ainakin joskus sellainen vihreä kannu jossa pystyi keittämään ihan parissa minuutissa perunan ja muut kasvikset ja juurekset. Heitin kannuun perunan, kukkakaalia ja parsaa ja sit viel vettä ja kansi päälle. Sitten 3 min mikrossa ja vauvan ruoka oli valmis! Kätsyä, etten sanoisi!
Mutta siis, älä ahdistu äläkä ressaa. Ei pilttiruokailu tee susta huonoa äitiä! :)

Jyviä ja ohdakkeita

Siis Silvan olis nyt tarkoitus opetella syömään TEIDÄN perheen ruokia, ei mitä tahansa kiinteitä. Toki Suomessa asuvana kannattaa sitä perunaakin jossain vaiheessa opetella syömään, esim. koulussa voi muuten jäädä nälkä. Mutta en sillä aloittaisi, jos Silva ei ole perunan makuun äidinmaidossakaan tottunut.

Aika helppo kiinteiden aloitus olisi maissinaksu. Jos et ole niistä vielä kuullut (äitiyden salatiede), niin ruokakaupan naksuosastolle valitsemaan se pelkästä maissista tehty (ei vaniljaa, ei suolaa). Näillä pelastetaan reissun päällä vielä monta pikku nälkää ja hektistä hetkeä, kun se ruoka ei olekaan valmista, vaikka lapsi huutaa jo pöydässä. Tahmaista, mutta toimivaa.

Ja mitä soseiden tekemiseen itse tulee, itse vihaan kaikkea ruoanlaittoa, mutta sosetta opettelin silti tekemään. Halusin valita itse, mitä ruokaa lapselleni syötän. Jotenkin joku puolalainen kana ei kuulostanut hyvältä vauvanruokapurkissa. Eikä espanjalainen porkkana. Eivät kuulu meidän perheen ruokavalioon, en söisi itsekään.

Ja äkkiä se soseaika tosiaan menee ohi, 1-vuotiaasta on meidän muksut syöneet omin käsin samaa ruokaa omalta lautaseltaan kuin muukin perhe. Ei siinä kovin monta kattilallista sitä sosetta ehdi edes tekemään, vaikka itse tekisikin.

 Nyt on muuten aika hyvä aika tehdä oman pihan luomuomppusosetta! Jos et kerro neuvolassa, voit aloittaa myös hedelmällä, vaikka ei-niin-makeilla suositellaankin aloittamaan. 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Me tehdään itse ja annetaan valmiita, mut koska on mahdollista ostaa myös luomu-purkkiruokia, niin ostetaan vaan ja ainoastaan niitä.

Jos yhtään helpottaa niin tein pakkasen täyteen erinäisiä soseita ihan turhaan. Ei toi poika suostu syömään niitä alkuunkaan. Ainoastaan omatekoinen mustikka- ja omppusoseet kelpaa, kaikki muu syljetään heti ulos. Niin, paitsi ne kaupan purkkisoseet. Eli viikin häpeäkäytävällä tavataan. :)

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei ja kiitos kivasta blogista. Minun (4.) vauva on vajaa 3kk ja olen seurannut blogiasi jo loppuraskaudesta asti.

Minun eka ja toka vauva söi lähinnä omatekoisia soseita. Välillä saivat hedelmää purkista. Kolmas ei huolinut mitään sosetta, joten söi alusta asti sormiruokaa. Vasta myöhemmin kuulin tämän termin.

Tämän neljännen kanssa mennään varmaan aika lailla omatekoisilla soseilla. Jos tämä niitä suostuu syömään. Tai sitten sormiruoalla, joka oli oikeasti tosi kätevää.

Ja ne naksut on oikeasti tosi näppäriä! Suosittelen.

Ei siitä ruokailusta kannata mitään isoa numeroa tehdä. Omien tuntemusten mukaan. Purkista, soseuttaen, sormiruokaa.... Sitä paitsi tissiruoka on ihan hyvä vaihtoehto vielä pitkään. Ihan vaikka makuannoksi vaan muuta.

Kallen äiti (Ei varmistettu)

Jep, komppaan vielä tuota edellistä vierailijaa, että rintamaito on todellakin kaikesta huolimatta vielä piiiitkään se pääravinto ainakin meillä. Muuta syödään sen verran kun maistuu ja jaksetaan...

Vierailija (Ei varmistettu)

http://www.maissinaksut.fi/maissinaksut.htm

Tutustuppa näihin. Tosi käteviä reissussa mukana.

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Niin kuin jo moni on sanonut, et ole huono äiti jos ostat ruoan valmiina purkissa. JA oli myös hyvä vinkki siitä ooloannin perunamuusista :) ja itse tehty perunasose ei oikeen tykkää pakastimista, eli maistuu aika karseallekkin sen jälkeen. Btaatti on jees ja tulee tosi äkkiä, mut noi luomupurkitkin on oikeen oiva valinta ;) itse aloitin hedelmä soseilla, joku sanoo nyt että ei niin päin voi aloittaa, mutta itse tuumailin, että ehkä maukkaampi startti :D vuorotellen alotettiin uusi maku eli eka jotain makeaa ja sit aina just joku peruna tai porkkana perään ja sitä rataa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä olen se äiti joka on ulkoistanut lasten ulkoilun perhepäivähoitajalle. Ja mun molemmat lapset on saaneet melkeimpä pääsääntöisesti purkkiruokaa siihen asti että suusta on löytynyt purukalustoa jonka avulla voikin sitten siirtyä leipään ja lihapulliin!

Terveitä tyttöjä molemmat on, ei korvatulehduksia, muutama flunssa vuodessa, tasaiset kasvut janiinedelleen.

Tasan yksi ihminen on yrittänyt ruveta mulle urputtaan asiasta, mutta annoin kuulla kunniansa. Meidän asiat ei kuulu muille. Äiti tietää mikä omalle lapselle on parasta, ja jos ei tiedä, lapsi kyllä näyttää sen. En minäkään arvostele taaperoimettäjiä tai kantoliinafanaatikkoja, vaikken ymmärräkään.

Ainoa miinus minkä keksin, on tietenki hinta ja ne hirveät määrät lasipurkkeja joita saa kuskata lasinkeräykseen ;) Toisaalta, meillä ei ole pakastinta, joten ruokaa ei voi tehdä pakkaseen valmiiksi, ja vauvalle ei voi muussata chilillä höystettyjä nuudeleita mitä meilläkin syödään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jäljelle jääneistä tyhjistä pilttipurkeista voi tehdä tosi kauniita ulkolyhtyjä! Hyvä joululahja vinkki ihan kelle vaan! Ostat vaan tiimarista servettilakkaa (en muista oliko myynnissä tuolla nimellä, alle 10e hintaan) ja askartelet haluamasi servetin pilttipurkin kylkeen. Ei vie kauan aikaa ja on ihan siistiäkin hommaa. Sitten vaan rautalanka purkkiin kiinni (rautalangan voi myös koristella erilaisin helmin) ja ulos roikkumaan. Voin kertoa että pimeinä syysiltoina on oikein kaunis näky pihalla nuo lyhdyt..:)

Kristaliina
Puutalobaby

Kolmekymmentäviisi (kommenttien määrä, kun aloin tätä viestiä kirjoittaa) kertaa iso kiitos kommenteista! ...eikä vielä yhtään "myrkytät lapsesi lisäaineilla eikä se koskaan muodosta järkevää suhdetta ruokaan" -kommenttia, wohoo!

MinnaM tuolla osuvasti kysäisee, että eikö kaikki tällainen paineilu jo pilaa äitiyden iloa... Kyllä! Mikä siinä onkin (tätä sitä ihmettelee jatkuvasti), että vaikka kuinka pitäisi itseä rentona tyyppinä, tässä äitinä olemisessa jonkinlainen syyllisyys painaa vähintäänkin joka toinen päivä. Tai no ei ihan, joka toinen viikko ehkä. Mistä ne kaikki äitiyspaineet tulevat? Tässä tapauksessa voisin sanoa, että "yleiskeskusteluilmapiiristä, jonka mukaan purkkiruoat ovat myrkkyä" - mutta het-ki-nen, tässähän ainakin 35 kertaa sanotaan, että älä stressaa, et ole huono äiti, lapsesi kasvaa varmasti ihan hyvin purkkiruoillakin jne... Mä taidankin mieluummin luottaa tähän yleisilmapiiriin :)

Ja kyllä: kyllä meilläkin varmasti jossain vaiheessa soseutetaan. Joel jo eilen sanoi, että sehän voisi tehdä soseet aina ennen töihinlähtöään aamulla... Vähän liian kilttiä... Ja kyllä minäkin voin niitä alkaa opetella (mulla on nuo samat a ja b -kohdat kuin Liisalla), mutta tarvitsen siihen oman innostuksen, joka sysää blenderin äärelle.

Voiko blenderillä muuten edes soseuttaa vai pitäkö hankkia sauvasekoitin?

Kiitos vielä kaikista kommenteista, yritän ehtiä vastailla tarkemmin vielä myöhemmin!

ps. Hieno tuo askarteluvinkki! :)

Ilman äiti (Ei varmistettu)

Turha angstata; koko hysteria aihepiirin ympärillä on taas vain yksi esimerkki vanhemmuuteen liittyvästä ideologisesta vouhotuksesta, jolla ei ole juurikaan faktuaalista pohjaa. Purkkiruokien käytännössä ainoa haitta on ravintoaineiden ja mikrobien kärsiminen valmistuksen ja säilytyksen aikana. Purkkipöperöistähän ei ole tutkimusten mukaan yhtään mitään haittaa, kunhan lapsi saa lisäksi välillä muutakin. (Pelkät purkkiruoat yksinään eivät ole tietenkään hyvästä, mutta ei niistä todella ole lisänä mitään haittaa.)

Perunan - ja lapselle yleensä paremmin maistuvan bataatin - voi muuten "keittää" mikrossa. Töki bataattiin/perunaan muutama reikä haarukalla, kiedo se löysästi talouspaperiin, pane lautaselle ja kypsennä muutama minuutti täydellä teholla. Ota lautanen mikrosta varovasti pannulapulla, koska sekä bataatista/perunasta että lautasesta tulee todella kuumia. Sopivan kypsennysajan opit nopeasti omalla mikrollasi - bataatti kypsyy hieman helpommin kuin peruna.

Noin minä tein aina soseen. Helppoa ja nopeaa. Bataatti on vielä superhelppo kuoria ja tilsiä, ja sekaan voi paiskata vähän pakastemaitoa, jos sattuu olemaan. :-)

Ilman äiti (Ei varmistettu)

Lisäystä vielä edelliseen sen verran, että me annoimme myös ipanan härvätä ruoan kanssa ihan pienestä asti itse. Toki syötimme lusikalla avuksi, mutta lapsi sai myös maistella itse sormin ihan alusta asti. Mitään sormiruokaohjelmaa tuohon ei varsinaisesti liittynyt, eli ruoka oli aluksi soseita yms. (eikä pikkupaloja), mutta halusimme kannustaa lasta innostumaan ruoasta itse maistelemisen kautta.

Nyt lapsi onkin todella kiinnostunut ruoista ja maistelee mielellään kaikkea uutta. Tuota ei tietenkään voi panna kokonaan pienestä asti maisteluun tottumisen piikkiin, vaan varmasti biologiset taipumukset vaikuttavat paljon, mutta uskon, että tuo itse syömään kannustaminen kyllä auttaa lasta innostumaan maistelusta verrattuna siihen, että lapsi vain passiivisesti aukoo suutaan vanhemman ojentamalle lusikalle (kuten esim. minun lapsuudessani neuvolassa ohjeistettiin vanhempia).

En siis sano, että kaikkien pitäisi toimia näin, mutta vinkkaan meillä hyväksi osoittautuneen käytännön. Siivoamistarvettahan tuo "ballistinen ruokailu" tietysti lisää. :-D

Kristaliina
Puutalobaby

Ai niin, ja kiitos noista perunasosejauhe- ja mikrotusvinkeistä - menevät ihan lähitulevaisuudessa kokeiluun!

Lähiömutsi (Ei varmistettu)

Hahhaaa, voi apuaa Kristaliina! Jos supermutseja pitäis lähteä etsimään, ei ainakaan meidän kerrostaloluukun kohdilta Herttoniemestä kannata aloittaa etsintää. Vaikka iltaisin köökkimme valloittaakin soseuttaja.

Meillä kiinteiden aloitus osui upeasti kesän alkuun, jolloin torit, pellot ja kauppojen hevi-osastot pursuilivat inspiroivasti raaka-aineita. Jos homma pitäisi aloittaa nyt, kun pimeys laskeutuu lähiön ylle jo ennen minityypin yöuniaikaa, vois olla blenderinurkalla hiljaista. Meinaan väsyttää niin tavattomasti, että aivot ovat soseena ennen jääkaappiin varattuja aineksia.

Koska "onnelliseen vauvaan tarvitaan onnellinen mutsi" on ylin äitiyssääntöni, menisin sen mukaan. Myös sapuska-asioissa.

Mutta jos jaksamista kotisafkan tekoon alkukankeuden jälkeen löytyy, suosittelen samaa kuin muutamat aikaisemmat kommentoijat. Vauvalle eteen suurinpiirtein samaa ruokaa kuin vanhempienkin lautasella on. Sitä nopeammin päästään siirtymään yhteen kattilaan koko perhe. Jos kaupan soseet vie voiton, mä vinkkaisin maustamaan niitä itse. Ne kun ei itsessään maistu oikein miltään. Niin pääsee pikemmin koko perhe maukkaan (nepalilaisen) sapuskan makuun.

www.mutsiavautuu.com

Vierailija (Ei varmistettu)

jos kasvattaa lastansa jossain saasteisessa, ruuhkaisessa ja turvattomassa helsingissä, missä ihmiset on välinpitämättömiä, nii häiriintyny siitä kersasta tulee jokatapauksessa, oli purkkiruokaa tai itse tehtyä.

Mindeka
Ma-material Girl

Täälläkin mentiin sopivassa suhteessa purkkiruokia ja omatekemiä soseita, tilanteen mukaan. Aluksi omien soseiden tekeminen tuntui haasteelliselta, aikataulullisesti, mutta nytkin aamulla kiehui kattilassa G:n oma kasvisose kanan kaveriksi (aikuisilla salaattia) lounaalle, joten helposti siihen tottuu. Älä ota paineita, vaan etsi teille sopiva tapa.

Koska kyllästyin nopeasti siihen lasipurkkihelvettiin, niin yllättäen alkoi soseuttaminen tuntuakin oikein kivalta ja helpolta.. Nykyisin jos reissussa tarjoaa pojalle valmisruokaa, niin ei se maistu yhtä hyvin kuin kotiruoka. Onhan niissä varmasti makueroa.

Jos siis Silvalle maistuu ne purkkiruoat, niin anna mennä vaan!

Meillä keitellään tuoreiden lisäksi myös joskus pakastevihanneksia lisukkeeksi, joten ei kai se eroa pahuudeltaan yhtään noista purkkiruoista :D

Poika on siis 1v 2kk, joten hän saa jo tavallista ja samaa ruokaa kuin mekin, jonka takia valmistan ruoat ilman suolaa. Muita mausteita en ole karsinut.

Meidän pari viikkoa päälle puolivuotias sormiruokailee. Aloitettiin kyllä kiinteät soseilla, mutta lusikointi ei oikein koskaan ottanut tulta alleen, stressasi vain vauvaa ja syöttäjää. Nyt on ihanan rento meininki, tyttö pupeltaa vieressä omia höyrytettyjä kasviksiaan ja keitettyjä lihojaan (tms) samalla kun me aikuisetkin syömme. Ja jos on kiire saada jotain tarjolle, lyödään käteen vaikka puolikas banaani.

Mulle tämä meininki on ollut tuhat kertaa helpomman tuntuista kuin se alun soserumba. Pitäisikin varmaan siirtää pakastimesta ne kelpaamattomat soseet bioroskiksen puolelle...

Ja siis kyllä meillä lasta syötetäänkin, jos ei omat taidot aina riitä saamaan ruokaa suuhun asti. Mutta lisäksi meillä luotetaan, että lapsi osaa hoitaa homman halutessaan itsekin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mikäs ihmeen kasvatusmalli on tällanen "lapsi ei suostu syömään sitä ja tätä, niin sitten annan jotain muuta?" (Oli tossa jollain kommentissa.)
Tollasella asenteella siitä mukelosta saa kasvatettua nirson ja sitten onkin parin vuoden päästä kivaa kun se mussukka suostuu vetää vaan ranskalaisia. (turha varmaan sanoa mitä siitä sitten seuraa)
Ei sen pennun kuulu saada valita mitä syö. Ja ihan taatusti ei yksikään ipana kuole nälkään kun on ruokaa tarjolla. Ne "byääää, en haluuuuu tota ruokaa" kohtaukset menee kyllä ohi kun on tarpeeks nälkä.
Itellä ekan muksun ollessa pieni (10vuotta sitten) en lähteny ollenkaan mukaan tohon lapsen kiukkuiluun. Jollei sapuska kelvannut, niin lautanen pois ja lapsi veks ruokapöydästä...yritetään sitten muutaman tunnin päästä uudelleen. Ja tätä niin pitkään kunnes oli oikeesti nälkä. Sitten kyllä kelpas.
Nykyään tyttö syö kaikenlaisia ruokia ja suostuu myös ennakkoluulottomasti maistelemaan uusia makuja.
Kuulostaa nyt superäitien mielestä kuinka lapsen rääkkäämiseltä hyvänsä, niin tämä on oikeesti toimiva keino saada lapsi syömään eri ruokia ja helpottaa huomattavasti ruokailua myös vanhemmalla iällä. Ja voin kyllä vakuuttaa ettei lapsi tästä traumatisoidu millään lailla.

Enni

Voi sua Kristaliina. Ihana kirjoitus jälleen. Ja ei, et pääse purkkiruualla h*lvettiin etkä edes sinne porteille. Hyviä vinkkejä kaikki kommentoijat ovat antaneet (paitsi vierailijan klo 13.17 kommenttia en ihan ymmärrä) ja varmaan tähän astisena loppupäätelmänä voitais todeta, että "molempi parempi" eli itsekeitettyä ja purkista otettua sopivassa suhteessa. Kyselit tuossa jossain kommentissasi, että millä/miten soseuttaa. Minä pursottelin porkkanaa ja pottua ihan vaan sellasen siivilän läpi haarukalla. Aika työlästä se oli eli ei toimi jos/kun on jo pienokaisella iso nälkä. Tein ison satsin pakastimeen. Aika "paksua" siitä tuli, mutta sitähän voi sitten ohennella vaikka maidolla.

Nyt syömään välipalaa. yllä. kaupasta ostettua hedelmäsosetta. Lasipurkista. Hyi mua.

Saana1 (Ei varmistettu)

Tosi lampimasti voin suositella sormiruokailua. Meidan nyt 2 vuotias aloitteli siina 6kk iassa esim. keitetylla parsakaalilla, porkkanalla, palsternakalla yms Taisi kokeilla vahan kaikkea mita mekin soimme. Toki ei mitaan kovin suolaista tai mitaan missa olisi sokeria.

Gill Rapley &amp; Tracey Murkett- Baby-led weaning kirja (siita piats olla myos suomennettu versio) oli suurena apuna. Ostin myos samalla heidan tekeman reseptikirjan mista loytyi helppoja ja hyvia ohjeita ensi kuukausille. Asia mita jannitin pojan kanssa alkuun oli "kakominen" mutta loppuviiimein sita ei sattunut muutakun ihan pari kertaa. Toinen mika valilla mietitytti oli se etta syoko poika tarpeeksi mutta kun siihen oppi luottamaan etta syo silloin kun on nalka niin kaikki lahti luistamaan oikeen kivasti! Ja poika kasvoi ja kasvaa vielakin normaalia vauhtia.

Sormiruokailu toki ei ole kaikkien mieleen ja ehka ei sinunkaan mutta voin sanoa etta soseiden tekemisen tai ostamisen puuttuminen ei ainankaan minua ole harmittanut ;) Mutta ei silla etta purkkiruuissakaan mitaan vikaa oisi! Taalla englannissa niita ainankin on hyllykaupalla joten valikoimaa varmasti loytyy!

Joten helvettiin et sina ainakaan joudu syo lapsesi sitten kotisoseita, sormiruokaa vai kaupasta ostettuja purkkeja.

Tsemppia.

Saana

Vierailija (Ei varmistettu)

Höpönlöpön mittään huono äiti ole!!
Meilläki neiti suostui syömään VAAN kaupan mössöjä, ei kelvannu mun tekemät. plus kun blenderillä teet niin menee ilmaa siihen soseeseen tosi paljon=vatsavaivoja....että sillälailla.
Mun muksu kohta 4vuotias reipas ja erittäin terve neiti, ja aina on saanu nannia ja kaupanvalmisruokia vauvana. Ihme kun on ees elossa ;) Ei äitienkään tarvitte kaikkeen pysytä, meki ollaan vaan ihmisiä :)

Ilman äiti (Ei varmistettu)

Pitää vielä lisätä edelliseen lisäykseen, että minä en muuten ikinä viitsinyt käyttää soseuttamiseen blenderiä tai siivilää. Kamalasti tiskiä, yääh. (Huomaa ehkä, etten ole mikään kodin hengetär.) Minä vain mössäsin kaiken haarukalla. Pieniä annoksia tehdessä se menee helposti. Oikeasti siis bataattisose on muutaman minuutin homma, kun bataatin mikrottaa kypsäksi ja sitten tilsii haarukalla pieneksi (+vähän maitoa sekaan jäähdyttämään, jos haluaa). Tiskiä tulee tasan käytetty haarukka ja kulho (josta ipana syö), ja aktiiviset työvaiheet ovat muutama kymmenen sekuntia. Loppu on mikron odottelua. :-D

Banaani on helppoa tilsiä sellaisenaan tuoreena, ja moni muu hedelmä kypsyy mikrossa pienessä vesitilkassa (esim. päärynä).

Soita vain tänne, kun haluat maailman helpoimpia tiskinvälttelyohjeita... ;-)

Kristaliina
Puutalobaby

Tuo sormiruokailu kiinnostaisi kyllä - se tuntuu tosi luontevalta tavalta tutustua ruokaan, mutta toisaalta siinä hämmentää se, että ohjeet ovat niin erilaiset kuin neuvolassa. Jos itsellä olisi jonkinlainen näkemys/kokemus asiasta, ei neuvoihin tietystikään suhtautuisi niin vakavasti (eikä varmasti kannattaisikaan), mutta kun  on ihan pihalla tällaisesta vauvanruokailusta, niin jotenkin jonkinlaisten ohjeiden noudattaminen toisi jotain kummallista lohtua...

Luontevalta musta tuntuisi se, että Silva alkaisi kokeilla sormiruokaa siinä vaiheessa, kun hän osaa esim. istua itse tukevasti syöttöistuimessa - ja ehkä kun olisi jonkinlainen hammas, jolla nykertää...? Mä oon ajatellut myös tuollaista "sosesormiruokailua", mistä Ilman äiti kirjoittaa: että antaisi vauvan rauhassa kokeilla ja sotkea sitä ruokaa, kun selvästi sillä kiinnostus sitä lautasen sisältöä kohtaan on...

Huomasitteko muuten Facebookista kuvan, miten se eka mössön syöminen meni...? :D Ei ehkä tainnut olla ihan maailman parhaan makuista :)

PS. KIITOS edelleen kaikille, ihana kuulla, miten eri perheissä ruokailut on ratkaistu! Näin sitä näkee, että ei niitä ohjeita tarvitse niin kirjaimentarkasti noudattaa ja silti tulee ihan terveitä lapsia :)

Minna-Leena (Ei varmistettu)

Apuaa... sä kirjoitat niin kivasti!

Mulla omat lapset on jo koulussa, olleet jo pari vuotta. Silti pystyn edelleen samaistumaan suhun. Mut ei huolta. Mä on muonittanut lapsia ihan niillä tosi näppärillä purkkiruilla, joiden purkeista voi arkarrella vaikka isovanhemmille lyhtyjä joululajaks, vink, vink.. tai ehkä ei.

Sitä vaan piti sanomani, että eipä noista nyt sen huonompia ole tullut kuin jos olisin ite kaiken keittänyt ja soseuttanut. Näin luulen. Hitto, sitä oli kädet täynnä kaikkea muutakin silloin. Ainakin niitä kakkavaippoja! Siinä oli (purkki)ruoka ihan toissijainen silloin...

Pages

Kommentoi

Ladataan...