Pysytään sitten sisällä

Puutalobaby

Meillä on kuuden ja puolen viikon ikäinen vauva eikä minkäänlaista käsitystä, miten sen kanssa poistutaan ulos talosta.

Yritys 1: ex temporena nepalilaiseen ravintolaan
Tausta: Joelin isäkuukauden aikana, eräänä aurinkoisena iltana, päätettiin kokeilla uusia tuplavaunuja ensimmästä kertaa ja käydä ostamassa lähikaupasta jäätelöt. Bussipysäkin kohdalla Joel keksi, että hei mitä jos lähdettäisiinkin nepalilaiseen. Joo! Sitten lähdettiin.
Miten kävi: Alkumatka meni ihan hyvin, mutta bussista ulos astuessa Seela päätti, että ÄÄÄÄÄ. Ja aika äääää se loppu sitten olikin: ravintolassa imetin-imetin-imetin-imetin - kunnes ylensyönyt vauva oksensi itsensä, minut ja ravintolan penkin ja lattian. Paluumatka oli ääää.
Mitä tästä opittiin: "Ei enää ikinä lähdetä mihinkään."

Yritys 2: Prismassa vapun aatonaattona
Tausta: Hei no kokeillaanpa tällä koko porukalla Prismaan lähtemistä - vapuksikin voisi ostaa jotain grillattavaa.
Miten kävi: Joel kantoi Seelaa sylissä koko kauppareissun ajan, pois lähtiessä parkkihallissa tuli ÄÄÄÄÄ. Sitten imetin-imetin-imetin-imetin etupenkillä ratin takana niin kauan, että parkkihalli alkoi mennä kiinni - lopulta ei voi muuta kuin laittaa kirkuva vauva takapenkille. Silva hermostui myös, kun autossa jouduttiin olemaan niin kauan. Kotiin ajettiin molempien lasten huutaessa suoraa huutoa.
Mitä tästä opittiin: "Ei enää ikinä lähdetä mihinkään."

Yritys 3: Ystävien luokse vappuna
Tausta: "Hei tulkaa meille lapsiperhevapunviettoon, grillaillaan ja otetaan rennosti!" "Totta kai, mahtava idea!"
Miten kävi: Pelkästään lähteminen kesti yli kaksi tuntia, jona aikana jokainen perheenjäsen ehti vuorollaan itkeä ja huutaa. (no ei aikuiset oikeasti; se oli liioittelua. mutta ei ollut kaukana sekään)
Mitä tästä opittiin: "Ei enää ikinä lähdetä mihinkään."

Yritys 4: Mummilaan sunnuntailounaalle äitienpäivänä
Tausta: No hei nyt kyllä yritetään ottaa Seelakin ensimmäistä kertaa mukaan mummilaan - äitienpäivä ja kaikkea.
Miten kävi: ÄÄÄÄÄÄÄ. Molempiin suuntiin mennessä vauva oli pakko ottaa vaunusta ulos sylikantoon.
Mitä tästä opittiin: "Ei enää ikinä lähdetä mihinkään."

Yritys 5: Jätskiostoksille koko porukalla pari päivää sitten
Tausta: Hei kyllä meidän vaan täytyy yrittää vähitellen opettaa tuo vauva lähtemään ulkoilmaan - eihän tästä elosta tule mitään sitten (torstaista eteenpäin, APUA!), kun minä oikeasti olen näiden kanssa yksin koko päivän.
Miten kävi: Enemmän tai vähemmän huutoa koko matka lähikaupalle. Joel lähti vaunujen kanssa edeltä kotiin.
Mitä tästä opittiin: "Ei enää ikinä lähdetä mihinkään."

Molemmat neuvolareissut auton turvakaukalossa ovat olleet ÄÄÄÄÄÄ. Viime kerralla neuvolassa imetin kaksi kertaa ennen omaa aikaamme ja kaksi kertaa sen jälkeen - ja silti jouduin lopulta pakkaamaan turvakaukaloon vauvan, joka itki niin, että neuvolan käytävät raikasivat.

*******

Joo. Seela ei taida oikein tykätä lähteä kotoa pois. Niin ja ollaanhan me vaunujen ja auton turvakaukalon lisäksi muitakin kuljetustapoja kokeiltu:
Manduca: ÄÄÄÄÄÄÄ!
Kantoliina (sellainen pitkä trikooliina): ÄÄÄÄÄÄ!
Kantolenksut: ÄÄÄÄÄ!

Tämä on ollut tosi yllättävää - Silva kun vaunuissa ja autossa oli ensi kerroista lähtien niii-iiin tyytyväinen; Manducaa ja kantoliinoja ei hyväksynyt Silvakaan... No, ei auta kai muuta kuin vähitellen yrittää totuttaa Seelaa ulkoilmaan. Ei kai me loppuelämää täällä sisälläkään voida kai kykkiä. Kai.

Tällä hetkellä Seela nukkuu piiiiitkiä päiväunia vaunuissa eteisessä ulko-ovi auki, mitä näissä olosuhteissa suurena voittona pidettäköön. Siedätyshoitoa, siedätyshoitoa.

 

 

PS. Kuvat kertokoon siitä, kuinka vähän kuvat kertovat.

Share

Kommentit

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, syö pullosta silloin, kun mä oon poissa - tosin yritettään pitää sitä aika vähäisenä, kun mun maidontuotanto aina siitä saa sätkyt. Mutta mä en edes usko, että tuossa on kyse nälästä, koska pikemminkin päätyy ylensyömään ja oksentamaan. Vaan ihan pelkästään turvanhausta; veikkaan, että tuo tyyppi on vaan jotenkin tosi-tosi herkkä ulkomaailmalle. Mummilassakin (sisällä) vauveli oli ihan supertyyni ja rauhallinen, mutta heti ulos lähtiessä ääää. Luultavasti pitää vaan yrittää hyvin hitaasti totuttaa... Koska ei se varmaan loppuelämäänsä voi sisälläkään olla :)

phocahispida

Hei meidän alkutaival oli just tota, kuukausikaupalla. 
Imetettiin, imetettiin, imetettiin, itkettiin, oksennettiin kaaressa, imetettiin, sukulaiset käskivät syöttää, kun lapsella on nälkä ja lapsi oksensi maitoa tissi suussa kun oli niin täynnä.

Vaunut oli ihan nounounounounou (se kissavideo juunou), koska refluksi, samoin makuulla nukkuminen, kun poltteli ja oksetti niin inhottavasti. Olin ihan loppu enkä olisi halunnut lähteä vittu mihinkään kun se oli ihan perseestä.

Ei tule toista lasta ei, ainakaan kymmeneen vuoteen, jos se on minusta kiinni. :D

mungopapu (Ei varmistettu)

kokeileppa laittaa vauva siihen isosiskon istuinosaan kun se on makuullaan.. Makuupussi siihen, ja minityyppi voi makoilla siinä selkänojan päällä, jolloin alusta on tasainen mutta aika kallellaan.
Meillä matkustettiin 2kk iästä niin lääkärin suosituksessa buggigsissa, koska refluksi.

Hohhoijjaa (Ei varmistettu)

Olipa yllättävää, että lopetit imetyksen... Toi onkin ihan perus että unohtaa imettää pariin päivään. Sano vielä, että "vauva vierottui itse" :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Tsemppiä Emmi! Imetyksen loppuminen on jo oma surunsa sellaisenaan, ei sitä tarvitse ilkeästi kommentoida. Luin bloggauksesikin aiheeseen liittyen ja päällimmäiseksi jäi olo, että paremmin tuettuna olisit voinut motivoitua imetykseen enemmän ja se olisi voinut lähteä toimimaankin. Mutta toden totta kahden noin pienen kanssa se on haastavampaa kuin jos sisarukset ovat jo isompia. Pääasia, että lapsi saa ruokaa ja äitikin voi hyvin.

Kristaliina
Puutalobaby

Mulla oli tarkoituksena kommentoida tätä kans, mutta en ehtinyt aikaisemmin. Se kommentti ois kuitenkin ollut tyyliin, että Heeeei yritetäänpä olla kritisoimatta toistemme vauvanruokintateknisiä ratkaisuja. Nämä ovat sellaisia, joista hyvin helposti saa vain pahaa mieltä leviämään - pliis ei tehdä sitä täällä! Vaan yritetään pitää henki hyvänä ja kannustavana, vaikka toiset äidit tekisivätkin erilaisia ratkaisuja kuin itse! Sen hyvän hengen ansiosta kun täällä monesti "uskaltaa" kertoa sellaisistakin asioista, jotka eivät suju ihan oppikirjan mukaan...

Sama kommentoija (Ei varmistettu)

Noh, mua ei ärsytä kenenkään imettämättä jättäminen -pääasia että lapsi saa ruokaa ja rakkautta, oli se missä muodossa tahansa. MUTTA se ärsyttää, että pullosta ruokkivat äidit selittävät "aina" tuota samaa: vauva vierottautui (muutaman kk ikäisenä), vauvaa ei kiinnostanut rinnalla oleminen, korvike on ihan yhtä hyvää ruokaa kuin äidinmaitokin... No ensinnäkin jos viitsisi perehtyä imetysasioihinyhtä paljon kuin omiin kokkailuihin oppisi, että rintaruokinnassa vauvalla voi olla kausia jolloin hän on tiheästi rinnalla tai jopa kieltäytyy rinnasta/raivoaa siinä. Nämä kuuluu normaaliin imetykseen eikä tarkoita sitä että maito loppuu tai vauva vierottautuu. Toiseksi korvike ei ole yhtä hyvä ravinnonlähde minkään tutkimusten mukaan! Kolmanneksi, miksi ei voi omasta jaksamisestaan joustaa puolta vuotta jolloin vauva kaipaa tiheämmin rintaa? Tämän jälkeen vauvat aloittavat kiinteiden syömisen ja äidillä vapautuu enemmän aikaa muuhun. Lisäksi imetys on paljo muutakin kuin ravintoa ja uskallan väittää että pulloruokittu vauva jää todella paljosta paitsi. Todellakin ymmärrän jos vauva on keskonen, maito ei jostain sairaudesta riippuen nouse tms mutta tätä en ymmärrä, että oman mukavuudenhalun takia ei viitsitä uhrata vauvalle edes puolta vuotta omasta elämästä.

Selvisin (Ei varmistettu)

Itselläni imettämisen lopettaminen (vauva oli silloin 3,5 kk) käänteentekevä asia, jonka jälkeen aika pahaksi päässyt synnytyksen jälkeinen masennus lähti vasta kunnolla helpottamaan. Imetyshormonit (jotka ylläpitävät matalaa estrogeenitasoa) eivät saa kaikille aikaan harmoniaa - minun kohdallani masennus paheni vauvan tiheiden imujen aikaan, jolloin hormonitoiminta kiihtyy maidontuotannon kanssa. Vaatimus omasta jaksamisesta joustamisesta on mielestäni aika kohtuuton tuntematta toisten tilanteita - äidin parempi jaksaminen koituu myös vauvan hyväksi ja esimerkiksi masentuneen äidin (kuten minä olin) kohdalla ei välttämättä ole enää mitään jaksamista, josta voisi joustaa. Koska tilanteet ovat erilaisia kuten vauvatkin ja absoluuttista totuutta oikeista ja vääristä ratkaisuista ei ole, ollaan mieluummin lempeitä kuin kritisoivia toisiamme kohtaan. Kaikki tuki Emmille ja Kristalle tekemissänne valinnoissa ja tsemppiä ja voimia!

Tuulia9 (Ei varmistettu)

Ei äidinmaito ole parasta lapselle kun lapsi on allerginen. Itse halusin imettää mutta lapsi reagoi äidinmaidolle koko ajan huutaen ja iho-oireilla vaikka kuinka dieettasin. Mitä vähemmän ruoka-aineita söin, sitä huonompaan kuntoon menin itse. Minun maito oli lapselleni myrkkyä. Olisin voinut tietty elää vain sokerilla mutta sitten en olisi jaksanut hoitaa lastani, olisi pitänyt palkata hoitaja. Nyt lapsi elää synteettisenä juomalla mutta hänellä on minun tuki, turva ja läheisyys koko ajan.

Jenni_eeee (Ei varmistettu)

Ou nou.. Tätä samaa odotettavissa syksyllä, kun pikkukakkonen syntyy. Esikoinen 1,5v on aina viihtynyt niin superhyvin vaunuissa, että haaveilen lenkkeilystä tuplien kanssa. Saa nähdä jääkö täällä haaveeksi. Mitkä muuten ensikokemukset Emmaljungan tuplista? Itse arvon edelleen noiden Vikingien ja tuplabugisten välillä...

Kristaliina
Puutalobaby

Ensikokemukset (kröhöm sattuneista syistä kuitenkin aika vähäiset kokemukset) on älyttömän hyvät! Kääntyilevät ja kulkevat kepeästi ja bussiin/ratikkaan oli helppo mennä. Bussin "vaunupaikallekin" kääntyivät silleen lähes paikoillaan ihan yhtä helposti kuin... ...no: Bugikset :) Mutta koska tuplabugisten työntelystä ei ole kokemusta, niin en tietty osaa verrata. Kaksi "oikeaa matkaa" noilla ollaan tehty: sinne ravintolaan (bussi, ratikka, ravintolaan sisälle, lopussa käytiin pienessä kaupassa) ja mummilaan (kävely hiekkatietä) ja molemmilla kerroilla ihan ääneen hehkutettiin, että onpa nää keveät :)

Siitä oon antanut mielessäni näille ison plussan, että tähän vois tosiaan ostaa myös sen pienemmän rungon ja lähteä liikkeelle yhden kanssa, joko vaunuosalla tai ratasosalla. Sellainen meillä on varmaankin lähiaikoina hankinnassa, jos vaan raaskisin myydä nuo yksöis-Bugikset pois :)

Jenni_eeee (Ei varmistettu)

Kiitti kokemuksista! Mä oon testannu naapurin tuplabugiksia, mut jotenkin ne tuntuu musta jopa liian (?) kevyiltä, kun on tottunu Emmaljungan "hyökkäysvaunuihin". Onko noissa mitään jousituksia? Miten arvelet, että menee lenkkeillessä talvella? Siis ei millään hc juoksulenkillä, vaan kävelylenkillä, jos on vähän sohjoa tiellä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Öö.. Miks et vaan lähe buiksilla jos yhen kanssa liikenteessä?? :O

Kristaliina
Puutalobaby

Bugiksissa voi olla vain istuinsosa tai vaunuosa käytössä - ei molemmat yhtä aikaa. Nyt se on Silvan käytössä "istuinmallisena" eli Seelaa sillä ei voi kuljettaa ilman, että purkaa koko systeemin ja rakentaa sen uudestaan vauvanvaunukoppamalliseksi. Eli tästä miinus Bugiksille.

Viking-yksöisrunkoon puolestaan voisi kiinnittää kumman vaan, istuimen/vaunun niks-naks vaihtaen sen mukaan, kumman kanssa on liikkeellä.

Jenni_eeee (Ei varmistettu)

Ooooh!!! En tiennytkään, että bugiksissa on tuollainen ominaisuus. Todellakin iso miinus! Noh, kävin tänään Lastentarvikkeessa testaamassa noita Vikingejä ja rrrrakastuin!!! Todella kevyet ja näppärät, mutta silti jotenkin jämäkämmän ja vakaamman oloiset kuin tuplabugikset. Hinta-laatusuhde kohdallaan! Niin siis piti mennä vaan testaamaan ja katselemaan, mutta niinhän siinä kävi, että ostettiin ne sit samantien mukaan! :) hih!

Vierailija (Ei varmistettu)

Useamman lapsen kanssa liikkeellelähtö yleensä kestää ja kestää.:) Meidän nuorimmainen (nyt 4 kk) itki alussa jonkin verran vatsavaivoja,ei kuitenkaan siinä määrin,missä Seela vaikuttaa itkevän. Usein syy itkuihin oli se,ettei ollut röyhtäissyt kunnolla. Niiden itkujen hiljentämiseksi kun imetti,seurauksena oli useinkin röyhtäys ja mahtavat puklut.
oletteko kokeilleet vyöhyketerapiaa avuksi Seelan itkuisuuteen?

Kristaliina
Puutalobaby

Seelan vatsavaivat (apua nyt en sais sanoa tätä ääneen) ovatkin muuten ehkä alkaneet vähän helpottaa. Ehkä :) Jos Seela saa olla sylissä/tissillä koko ajan, niin tyytyväiseksi sitäkin voi kyllä mainostaa. Mutta sylissä pitää saada olla - tai sitteri tosiaan nyt uutena juttuna on toiminut.

Vyöhyketerapia on kokeilematta, vaikka aika moni siitä tuntuu saaneen apuja! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hmmm onpa vaikeaa. Meillä esikoinen oli itkuinen mutta vaunuissa aina viihtyi. Miten tutti tai tuttipullo, onko kokeiltu?

Kristaliina
Puutalobaby

Molempia kokeiltu! Tutti ollaan muutaman kerran saatu suuhun onnistuneesti, mutta useimmiten se ei kelpaa - nyt ei olla vähään aikaan yritettykään. Ja tuttipullo tosiaan on käytössä silloin, kun tissit eivät ole paikalla. Mutta tosiaan en usko, että sieltä löytyy tuohon ulkoilmaongelmaan ratkaisua, koska tuo syöminen tuntuu vain turvan hakemiselta silloin ulkona ollessa...

Jennikaro (Ei varmistettu)

Meidän poika ei myökään suostunut syömään tuttia ennen kahta ikäkuukautta ja roikkui tissillä ihan koko ajan. (Ei siis ollut enää pelkkää nälkää vaan imemistarpeen tyydytystä.) Onneksi keksittiin kokeilla erilaisia tutteja ja johan löytyi apu! Esim Tommee Tippeellä on erimallisia tutteja kuin nämä marketissa myytävät perustutit, suosittelen kokeilemaan! :) (tällaisii:http://www.lastentarvike.fi/lastentarvike_b2c/catalog/updateItems/(isQuery=yes&layout=11_60_57_5_1&uiarea=1&ctype=areaDetails&carea=0000000002)/.do?next=seeItem&itemkey=00000000020000002799) Myös sillä voi olla väliä onko tutti silikonia vai luonnonkumia, meidän napero suostuu imemään vain näitä luonnonkumisia tai Tommee Tippeen tutteja. Toivottavasti löytyy teillekin sopiva tutti, helpotti nimittäin arki huomattavasti sen jälkeen kun saatiin vauva imemään muutakin kuin tissiä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän poika 3kk ei tykkää turvakaukalosta. Kohta olisi edessä 600km:n mummula matka. Saa nähä miten käy. Sen olen ainakin huomannut, että jos on liikaa vaatteita ja vauva hikoilee, niin huutaa varmasti. Eli body ja sukkahousut autossa, ja peitto päälle kun autosta poistutaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tutti? Pullosta vettä? Veden antamisesta voidaan olla montaa mieltä, mutta se ohje me saatiin kun tuputin tissiä itkuiselle vauvalle. Ruokaa parin tunnin välein, muuten vettä niin ehtii vatsa rauhottua välillä.. Tsemppiä, toivottavasti pien löytyy tapa, jossa pikkuinen viihtyy ulkosallakin. Meillä manduka oli täysin pelastus parin ekan heikosti menneen kokeilun jälkeen.

imettäjä (Ei varmistettu)

Vauvan vatsa ei tarvitse mitään "rauhoittumista" maidosta. Vettä täysimetetty lapsi ei tarvitse edes tropiikin lämmössä. Äidinmaito on paras ja luonnollisin vauvalle ja vauvan vatsalle :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Vettä ei tarvitse janoonsa vaan maito kävisi hyvin, mutta kyllä äidille on helpompaa kun ei joka hetki tarvitse kaivaa rintaa esille. Tiheä imeminen lämpimällä janoon on omiaan myös nostamaan maidontuotantoa, mikä muodostuukin sitten ongelmaksi, kun maitoa tulee liikaa ja vauva joutuu hotkimaan, mistä helposti seuraa turhia mahavaivoja. Vauvan vatsa sen enempää kuin aikuisenkaan ei pidä jatkuvasta "napostelusta", joka helposti aiheuttaa ilmavaivoja, kun ruuansulatus on käynnissä tauotta.

Toivio (Ei varmistettu)

Oletteko kokeillut kapaloida vauvaa? Meillä nukutaan yöt ja päivät ilman syliä ainoastaan kapaloituna. Vauva (4kk) repii hiuksiaan tai korvia väsyneenä ja rauhoittuu nukkumaan vain sylissä tai kapalossa.

Kristaliina
Puutalobaby

Tää on kokeilematta; puheen asteella tästä on puhuttu vaan... Voisi kokeilla!

marsus

Kannatan kyllä ehdottomasti kapalointia! Kapaloituna otat syliin ja kun siitä lasket nukahtaneen vauvan omaan sänkyyn nukkuun, ei välttämättä edes hoksaa eroa!

Riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)

Tilaa netistä ihana swaddle me -kapalo, hurjan helppo käyttää, iloiset kuosit ja vauvan uni on rauhallista jolloin hereillekin jää voimia ja reippautta (?). Poikanen nyt toisella viikollaan, vaikuttais olevan ns. helppo vauva, mutta nauttii kapalon turvasta ja rauhasta selvästi. Sanomme, että XX leikkii kohtua :)

Ai niin, noissa on aika pienet koot, kannattaa tilata yläkanttiin vähän, säätövaraa kuitenkin löytyy.,

Kyllä se siitä (Ei varmistettu)

Meidän poika oli samanlainen, ensimmäiset kolme kuukautta mä olin vauvan kanssa sisällä. Käytännössä istuin sohvalla vauva sylissä. Lapsi ei suostunut päivisin nukkumaan muualla, kuin mun tai isänsä sylissä ja kuitenkin tarvitsi sitä unta. Pikku hiljaa se helpotti. Jossain vaiheessa muukin maailma alkoi kiinnostaa ja vauva alkoi viihtymään aina pidempiä aikoja leikkimatolla ja sitterissä. Jotkut vain tarvitsevat syliä ja rauhaa enemmän, kyllä se siitä <3

sama (Ei varmistettu)

Lisään vielä, turvakaukalo ei myöskään ollut mikään suosittu paikka. Ratkaisimme asian siten, että poika oli mahdollisimman vähän istuimessa. Auton ulkopuolella lapsi pääsi heti syliin, ei siis puhettakaan mistään lapsen kanssa kaksin tehdystä kauppareissusta.

parin kk päästä helpottaa... (Ei varmistettu)

Meillä oli samanlainen vauva, vaunuiluyritykset olivat pääsääntöisesti huutoa, samoin liinailu/kantoreppuilu. Autoa meille ei silloin ollutkaan. Aika pienet oli ympyrät alkuun... En tiedä mista alkuahdistus johtui, mutta vauvan kasvaessa selvästi huomasi, miten vaunuissa oli tärkeää päästä katsomaan ulos. Onneksi oli jämäkkä tyyppi, jonka saattoi melko pienenä jo tuupata vaunuihin istumaan tai edes makoilemaan ratasosaan pystymmässä asennossa. Vaunukoppa jäi melko turhaksi kapistukseksi.

Kristaliina
Puutalobaby

Näin mäkin olen jotenkin ajatellut/toivonut: että vähitellen ajan myötä helpottaa! Mä veikkaan, että tuo alkuahdistus ois jotenkin vauvan luonnetta eikä välttämättä johdu mistään "ulkoisesta", muutettavissa olevasta asiasta. Muusta kuin ajan kulumisesta :)

EevaE (Ei varmistettu)

Juuri näin, diagnoosi on vauvuus :). Kuopus oli ihan samanlainen läheisriippuvainen ylensyöjä vauvana ja siihen ei auttanut mikään muu kun aika.

elmiina (Ei varmistettu)

Tutin tarjoilu kovaan imutarpeeseen? Tsemppiä joka tapauksessa sinne kovasti!

-mimmu- (Ei varmistettu)

Samaa mietin minäkin, tutin käytön harjoitteluun. Ei meidänkään muuten supertyytyväinen vauva ilman tuttia nuku! Nostaa kamalan mekkalan jos ei saa vaunuissa tuttia. Minä olen tutin käytön kannalla ihan vaan jo pelkästään siksi ettei tarvi myöhemmin peukusta vieroittaa, se on ihan oikeasti vaikeaa! Ja tokihan tutti on hyvä "äänenvaimennin" ja uskon myös kätkytkuoleman riskin pienentymiseen kun vauva syö tuttia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaikki vauvat vaan eivät suostu tuttia käyttämään. Meillä yritettiin monta kertaa eikä se koskaan muutamaa minuuttia kauemmin suussa pysynyt. Myöskään pulloa ei suostunut ottamaan, vain rinta kelpasi. Poika ei myöskään syö peukaloa tai ime sen kummemmiin mitään muutakaan, että sitäkään ei aina tarvii pelätä. Meillä oli muutenkin samanlaista kuin Krista kuvailee eli vauva ei suostunut olemaan juuri missään muualla kuin sylissä ja nukkuminenkin mahdollista vain viistossa asennossa. Saattoi olla että oli refluksia, joka ei vain näkynyt ulospäin, mutta onneksi ajan kanssa tämäkin vaiva meni ohi.

Anonyymi (Ei varmistettu)

Taitaa olla temperamenttikysymys, johon tutti/pullo/tissi ei ole ratkaisu. Meillä yksi muksuista oli vauvana samanlainen: reagoi nopeasti kaikkiin olosuhdemuutoksiin, hyvässä ja pahassa. Yleensä oli hyvin tyytyväinen vauva, mutta jos vaikka tuli kakat vaippaan, alkoi huuto heti ja kesti, kunnes pylly oli pesty ja puhdas vaippa yllä. Kun lähdettiin kotoa, alkoi huuto, joka kesti koko reissun ajan, mutta loppui miltei sillä sekunnilla, kun pääsimme takaisin kotieteiseen. Jne. Vähitellen siitä tasaantui, kesti kuitenkin useita kuukausia. Edeeleen kohta viisivuotias reagoi herkästi, suuttuu nopeasti, leppyy järkisyihin vetoamalla nopeasti. Uusissa tilanteissa vaatii lämmittelyä.

Kristaliina
Puutalobaby

Näin mäkin olen tulkinnut... Ja Seelakin on tosiaan perustyytyväinen kyllä sylissä ja kotona (vatsavaivatkin ovat selvästi helpottaneet), mutta annas olla, kun pitäisi mennä ovesta ulos. Sitten taas kotiin päästyä kaikki on saman tien hyvin. Tuntuu, että just ulkomaailman uudet äänet ym. ovat liikaa ja turva saadaan vain sylistä/tissiltä. Mutta toivottavasti pystytään vähitellen jotenkin totuttautumaan tuohon ulkomaailmaankin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Oletteko harjoitelleet kantoliinan kanssa kotona? Joillain vauvoilla voi vaatia useamman kokeilukerran, että tottuu. Jos kotona oppisi olemaan rentona (ehkä jopa nukkumaan!) liinassa, niin ulos siirtyminen liinan sisällä ei ehkä olisi niin suuri olosuhteiden muutos, kun saisi kuitenkin olla lähellä äidin/isän turvaa. Ja kantoliinaa nimenomaan ajattelisin ennemmin kuin Manducaa, kun sinne saa vauvan vielä paremmin piiloon ja suojaan.

Maarit

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Huh, tsemppiä teille! Toivotaan, että Seela pikkuhiljaa tottuu ulkosalla liikkumiseen ja paikasta toiseen siirtymiseen, helpottaisihan se kieltämättä arkea "hiukan" :)

Mua jännittää kovasti, millaista meidän arki tulee loppukesästä olemaan - jotenkin voisin helposti kuvitella, että just tuollaista kuin teillä nyt...meidän tyttö oli vähän samanlainen vauvana kuin Seela tuntuu olevan, eikä sitä saanut moneen kuukauteen viihtymään vaunuissa millään konstilla, Manduca sentään suurimman osan ajasta kelpasi. ÄÄÄÄ oli se ääni, joka meilläkin raikui aamusta iltaan ja illasta aamuun, mutta jo tosi, tosi pitkään on vain saanut ihastella sitä, että onpas meillä myönteisesti asioihin suhtautuva ja sopeutuvainen lapsi. (Uhmakohtaukset poissulkien...)

 

paulahelena
ALUAP

jippo vihas vaunuja pienenä, trikoisessa kantoliinassa kyl viihty. vaunuissakin sitä paremmin mitä vähemmän oli vaatetta päällä. mut eipä sen kanssa alussa tosiaan paljoa kotoa poistuttu!

sinisuu (Ei varmistettu)

Meidän kolmas lapsi teki tuota ja hänellä oli refluksi. Nukkui vain ja ainoastaan just oikeassa asennossa, niin että oli kallistettuna 27,4572astetta.Auttaisko vaunuissa jos koittais vähän nostaa yläpäätä ylös? Tai kapaloida vauvaa?
Äh, ootte varmaan kokeillut kaikkea. Voimia arkeen, se helpottaa jossain vaiheessa :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei!
Blogia oon lukenut lähes alusta asti, ja olen jäänyt tähän aivan koukkuun. Huikean hyvä ja rehellinen blogi, jota on kerta toisensa jälkeen kiva lukea :) Monesti on pitänyt siulle kommentoida, mutta nyt sen vasta teen :) halusin vain tulla sanomaan, että ihailen suunnattomasti siun/teiän tapaa kasvattaa lapsia! Ja näistä kirjoituksista oikein huokuu se älytön äidin (ja isän) rakkaus lapsia kohtaan. Itselläni on nyt 8 kuukauden ikäinen tyttö ja haluaisin, että myös miun tavasta kasvattaa lasta huokuisi yhtä lailla tuo luonnollisuus, rakkaus ja lapsen ehdoilla meneminen, kuin se teidän tavasta huokuu. Toivoisin, että olisin yhtä hyvä kasvattaja ja äiti omalle lapselle, kuin sinä olet teidän lapsille. Sitä ei voi näin itse arvioida, mutta parhaani teen ja kyllä kai siitä voi jotain päätellä, millä lailla lapsi reagoi kun näkee miut tai kuinka suurikin suru laantuu kun pääsee äidin syliin. :)

Tsemppiä teille Silvan ja Seelan kanssa, jatkakaa samaan malliin, ootte ihania <3 :)

Mimosa.
Mimosa

Apua oli eka asia mikä tuli mieleen kun luin tän. Oon niin huono viettämään sisäpäiviä taaperon kanssa ja toiveissa olisi, että vauvan synnyttyä puistoilut + ulkoilut jatkuisivat suht normaaliin tahtiin. (vaikka en kyllä vieläkään täysin tiedä miten kannan vauva, talutan pojan ja koiran rappusissa). Ei oo tullu mieleenkään, että vauva vois haluta olla vaan ja ainoastaan kotona. Apua.

PiritaV (Ei varmistettu) http://www.aurinkoisiaaamuja.blogspot.fi

Voi että.. en voi sanoa muuta kun että I FEEL YOU. Meillä talosta (hereillä tai herellä olon uhatessa) pystyttiin poistumaan vasta kun pojan sai rattaisiin. Pitkällään olo oli ehdoton NOU NOU. Samoin auton turvakaukalo. Kantoliina tai Manduca olisi varmasti onnistunut, mutta mitäs teet, kun ulkona on reilu pakkanen ja babyllä ikää ihan liian vähän siihen nähden..

No, nyt ollaan jo päälle 7kk ja rattaissa viihdytään ainakin lyhyet matkat. Kippis sille! Ja tsempit teille!

Vierailija (Ei varmistettu)

Manducaanhan saa laittaa jo hyvin pienen ja kun pukee oman takin siihen päälle niin mikään pakkanen ei ole esteenä. Tosin näillä keleillä ongelma on ennemmin kuumuus kuin kylmyys. Siksi toisaalta uskoisin, että kun vauvan saa hyvin liinaan tai reppuun, hän ei juuri edes tajua siirtymistä sisätiloista omalle pihalle. Siitä reviiriä voi hiljalleen laajentaa kun ääniympäristö käy tutummaksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Apua. Ei ois tullu mistään mitään, mikäli meitin kakkonen olisi aikoinaan ollut samaa maata. Nyt Silvan ikäinen. Muutto ja talon remppaus alkoi vauvan ollessa alta 2kk. Vauva nukkui milloin minkäkin laatikkokasan tai tason päällä / ulkoistettuna vaunuihin. Ja hyvin nukkuikin. Välillä myös repussa mun maalatessa seiniä yms. Muistan olleeni jotenkin super energinen (johtui vissiin hormooneista) Vauva vaan tosiaan söi tissiä ja nukkui ja oli niin ihmeen helppo, veljensä harrastui aikoinaan tuota tissillä oloa ja autossa huutamista jonkin verran. Olisin halunnut hetoi putkeen kolmannen. Onneksi mies toppuutteli, sillä lapsen ollessa 10 kk alkoi sitten eroahdistus jota jatkui pitkää-ää-ään... Eli sylissä tuli kannettua sitten myöhemmin ;) Itse olen sitä maata, että ottaisin heti sen vauvavuoden, mutta ne tulevat uhmat yms.. voisin skipata ja ottaa 4-veenä takaisin. Näin leikisti ;) Itse olen omieni kanssa aika suurpiirteinen ja usein kotoa poistuttamme huomaan puolen omaisuudesta olevan edelleen kotona. Vaippoja olen mm. taitellut ties mistä räteistä, mutta aina ollaan selvitty.

Ja sitten ihan ammattini puolesta voisin suositella, että yrittäisitte keksiä Seelalle jonkun muun turvakeinon tissin tilalle, mikäli se tissi on nimeomaan turvan hakua varten. Ei se tissillä olo mitään, mutta kun samalla tulee syötyä liikaa ruokaa, mikä taas aiheuttaa vatsan väänteitä ja jatkuva ruoan puklailu ärsyttää kurkkua. Hätään vauva syö taas lisää, mikä aiheuttaa ikävän kierteen. Jos ohella on mitään refluksi vaivaan viittavaa, niin tunne kurkussa on todella ikävä. Ei sillä että epäilisin ettettekö ole kaikkea mahdollista jo miettineet ja tehän kuitenkin lapsenne parhaiten tunnette. Vauva pystyy kuitenkin oppimaan myös muita turvaa tuottavia keinoja rauhoittuakseen, mikä kuitenkin kannattaa muistaa. Vauvan hätään vastataan aina, mutta keinoja on monia. Ja ihan ilman huonoa omaatuntoa :)

Kahden kanssa selviää kyllä. Ihan pian huomaat, että teillä on omat hyvät rutiinit käytössä ja kotoakin olette onnistuneesti poistuneet. Ihanaa kesää!

poppaliini (Ei varmistettu)

Meillä myös poika ei alkuun viihtynyt vaunuissa eikä kaukalossa. Aina automatkat ja vaunulenkki(yritykset) olivat yhtä huutoa. Kauheaa. Sitten vaan pikkuhiljaa rupesi viihtymään, mutta (anteeksi, ei ole tarkotus nyt pelotella) pitkään siinä meni, varmaan siinä 4-5kk alkoi vasta viihtymään. Kantoliinassakin alkuun huusi, mutta siihen onneksi tottui jopa niin hyvin, että yhteen aikaan nukkui parhaimmat päiväunensa siellä. Mitään syytä ei keksitty, muutakun että poika tympääntyi tasaiseen vauhtiin. Kaukalossa itku loppui heti, kun sen nappasi telakasta irti ja heilutteli/kantoi. Ja vaunuihin nukutin niin, että oikeasti RAIVOheijasin vaunuja, niin lujasti että kädet menivät maitohapoille. Se oli ainut keino miten vauva ei huutanut vaunuissa. Tsemppiä kovasti, kyllä se siitä, joskus. Meillä nyt 9kk poitsu ja moiset itkut on kaukaisia muistoja enää :D

luddite (Ei varmistettu)

Tätä ei varmaan saisi kirjoittaa ;), mutta mun Tuuli on nyt 8 viikkoa ja vaikuttaa olevan maailman helpoin tapaus. Parikolmeviikkoisesta se on kulkenut mun kanssa tallilla ja kuorossa sekä ystävien luona ja mun äidin luona. Ja ollaan käyty katsomassa miehen vanhempia ja isovanhempia 1,5h ajomatkan päässä ja jatkettu siitä reilu tunti mun mummon ja tätien luo. Oltiin mun mummolassa yksi yö koko porukalla, minä ja mies ja kolme lasta, ja poikien riehumisia lukuun ottamatta meni oikein hyvin. Tallilla Tuuli katselee auton turvakaukalossa, kun hoidan mun omaa hevosta - tai jos ei viihdy siinä, saattaa olla mulla kantoliinassa, kun harjailen heppaa. Ja välillä toki nukkuu vaunuissa niin, että saan toimia tallilla ihan rauhassa. Mulla on aina joku kaveri mukana, tietty, joten pystyn imettämään koska vain, jos vauva kaipaa - kaveri hoitaa sitten hevosta, vaikka kesken mun ratsastuksen. Kuoron kovia ääniäkään ei Tuuli ole pelännyt; tosin enää ei kyllä kuorossa juurikaan oo osannut nukkua. Kevätkonsertissa mua jännitti, kun jouduin olemaan melkein sen tunnin ajan erossa Tuulista, mutta mies pärjäsi sen kanssa oikein hyvin. Kuuntelivat konserttia ja välillä mies keinutteli uneen auton turvakaukaloon, kun Tuuli itkeskeli hiukan. Ja tuolla tyypillä on tapana nukkua yöllä, 5-9h putkeen joka yö nyt jonkin aikaa. (Toivottavasti ei lopeta heti, kun mainostan asiaa ääneen. ;) ) Mun esikoinen sitten taas oli yöhuutaja, jonka kanssa ei paljoa nukuttu välillä yöllä ja vaunuissa alkoi välillä itkeä kovastikin, jos äiti yritti käydä kaupassa jne... Tsemppiä teille!

Cpop

Mie niin tiiän tuon huutojakson! Meidän napero EI suostunut olemaan vaunuissa yhtään ja muutenkin ulkona käynti sai äänihuulet tehokoetukselle jossain vaiheessa jos ei ihan heti! Meillä oli noita masuvaivoja kanssa, tosin ilman suurempaa oksentelua. Tykkäs olla pystyssä asennossa esim olkapäällä. Voin vaan sanoa että kyllä se siitä! :3

Meillä ulkona käymiseen helpotti kunnolla vasta kun naperoa sai istuttaa, hän viihtyi paremmin vaunuissa kun pystyi itse katselemaan. Oltaisi varmaan aiemmin jo ulkoiltu enemmän jos olisi ollut liina/reppu/tms siinä vaiheessa, mutta en tiedä olisiko sekään oikein onnistunut.

Tsemppiä, tsemppiä!

Pages

Kommentoi