Reippaina käymme rekkain alle (rv 33+6)

Ladataan...
Puutalobaby

...tai tässä tapauksessa kohti lähestyvää synnytystä.

Supistukset kävivät viime viikon lopulla pahemmiksi ja pahemmiksi. Perjantai-iltana ne olivat jo niin kovat, että katsoin parhaaksi soittaa Kätilöopistolle ja kysyä neuvoa. "Joo, kyllä sun tänne päin pitää nyt lähteä. Kannattaa varautua jäämään; ota hammasharja mukaan."

Apua. Kauhu alkoi jo hiipiä. 33+3. Onko tämä nyt se lähtö laitokselle?

*******

"Eihän täällä ole enää mitään jäljellä!", lääkäri parhahti kohdunkaulan pituutta tutkiessaan. Ultra näytti kuitenkin onneksi vähän parempaa - jopa paria senttiä. Neuvolakorttiin taidettiin kirjata 0,5 cm. Käyrän mukaan levossa supistuksia tuli 15 minuutin jaksolla 3 kpl; liikkeellä ollessa niitä tulee tietysti ihan koko ajan, on tullut jo pitkään.

Siellä Kätilöopiston käytävällä supistusten takia kaksin kerroin raahustaessani olo oli...
...optimistinen.

Olisitteko uskoneet tuohon kohtaan tuota sanaa? Minä en.

Tuossa Kätilöopistossa vaan on jotain maagista - olen siitä aiemminkin kirjoittanut. Heti ensimmäisen kätilön ohjatessa minut huoneeseeni tunsin, että olen turvassa. Täällä minusta ja vauvasta huolehditaan. Katsoin henkilökunnan nimilappuja: "kätilö", "kätilö", "kätilö". Minulle se on joku kummallinen turvasana. Luottamus.

Itse asiassa luulen, että minut päivystyksessä vastaanottanut kätilö oli sama, joka oli osastolla töissä silloin kaksi vuotta sitten. Mutta minulla on maailman huonoin kasvomuisti. Luultavasti se oli joku ihan muu. Mutta silti. Tuli hyvä olo.

*******

Sitä paitsi vauvalla on kaikki hyvin. Tyyppi oli vihdoinkin tajunnut kääntyä oikein päin (tähän asti neuvolakortissa on ollut kysymysmerkki ja viime ultrassa hän oli perätilassa) ja painoa oli kertynyt arvion mukaan jo huikeat 2,4 kg. Jee, hyvin kasvettu!

...ja TUIKS sain kankkuuni jo perjantai-iltana ensimmäisen kortisoniruiskeen vauvan keuhkoja vahvistamaan. Toiseen kankkuun vastaavan kävin hakemassa vuorokautta myöhemmin lauantaina.

Ihan varalta, että jos sieltä oltaisiin jo tulossa ulos tyyliin n-y-t-nyt. Silloin Silvan tapauksessakin nuo kortisonit ehdittiin laittaa, ja tirppa hengittikin alusta alkaen hienosti ihan itse eikä hengityskonetta tarvittu.

Yöksi jäämistä pähkäiltiin perjantaina - minä sanoin, että mieluiten menisin kotiin, mutta te tietysti päätätte. Tiesin, että kotona saisin nukuttua parhaiten ja olisin mahdollisimman vähän poissa Silvan luota. Ja eihän tästä ole kuin 15 minuutin matka takaisin Kätilöopistolle tarvittaessa. Taisin vaikuttaa niin reippaalta ja rauhalliselta (heh), että pääsin: pujahdin omiin lakanoihini perjantaina puolen yön aikoihin, ah!

Nyt näissä lakanoissa sitten saakin maata: ylös ei ole nousemista oikeastaan muuta kuin vessaa varten. Ja koska meillä on nuo portaat tuossa, olen käytännössä nyt yläkerran kokoaikainen vanki. Ihan niin kuin silloin kaksi vuotta sitten. Mutta hei - kotona! Jos tämä sama tilanne olisi ollut päällä pari viikkoa sitten, olisin joutunut todennäköisesti osastolepoon ja pois Silvan luota moneksi viikoksi. Hui! Tämä on niii-iiiin paljon parempi.

Synnytys ei siis vielä ole käynnissä. Jos supistukset muuttuvat säännöllisiksi synnytyssupistuksiksi tai lapsivedet lorahtavat - sitten se on menoa. Siihen asti elo on aikapeliä: joka ilta iloitsemme, että jesh taas yksi päivä takana. Ja joka aamu, että jesh taas yhdestä yöstä selvittiin.

Ehkä näitä jesh-tuuletuksia tulee vielä päiviä. Parhaassa tapauksessa ehkä jopa viikkoja. Siihen asti makaan nyt vaan tässä sängyssä. Tai itse asiassa parin viikon (jos tämä tila nyt niin pitkään kestää) levon jälkeen saatan päästä taas liikkeelle - viikon 36 tietämissä lapsen tuloa ei tarvitse enää yrittää vartavasten estää.

Huomenna käynnistyy viikko 34. Se on se viikko, jolloin Silva syntyi.

Kaikki on hyvin.

 

 

PS. Isot pahoittelut, että mulla on kamala liuta kommentteja vastaamatta viime viikolta lähtien. Ehkä ymmärrätte :) Luen ne kuitenkin kaikki, koska mitäpä tässä makuulla on muuta tekemistä kuin kännykkää ja kameraa näpytellä :)

Share

Kommentit

Asikaine
Asikaine

Apua! Nyt visusti jalat ristissä sängyssä. Hui! 

Voimia ja vointeja teille kaikille neljälle <3

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos! <3

Hihihihi tuohon "jalat ristissä" -juttuun tekee aina mieli kommentoida, että tehokkaampaa se olisi ollut silloin 9 kuukautta sitten :D Tai tässä meidän tapauksessa siis 7,5 kk sitten :)

Hienoille viikoille pääsit jo! Mulla esikoinen tupsahti viikoilla 33+1 ja kuopuksen kanssa päästiin levolla viikoille 36+5! Juuri tuolla maagisella 33 viikolla kuopuksta odottaessa ultrassa näkyi että kohdun kaulaa ei oo tosiaan paljoa enää jäljellä. Kotona täyslevossa makaaminen todella kannatti. TSEMPPIÄ! 36 viikolla tosin kyllästyin itse makaamiseen ja tyhmänä aloin pikkasen imuroimaan sun muuta. Loppuviikosta sitten meni ne vedetkin. 

 

Kristaliina
Puutalobaby

Oi vau, hienosti "pidätetlty"! Just näillä kertomuksilla mä aina itseäni ihan "hemmottelen": että on mahdollista vielä saada pelattua lisäaikaa tyypin tupsahtamiseen :) Sitä kovasti täällä yritetään, vaikka tosiaan ihan suht hyvät viikot ovat kasassa jo nyt... Kiitos tsempeistä!

Mullakin muuten Silvaa odottaessa just se viikko oli ollut jotenkin paljon helpompi kuin aiemmat - ja hurjapäisesti mm. käytiin Ikeassa ja järjestettiin meillä kotibileetkin. (silloin kohdunkaulan tilassa ei ollut juurikaan muutoksia eikä tilannetta pidetty mitenkään hälyttävänä). Ja sitten just, kun tuntui että tämähän helpotti tämä raskaana oleminen, niin LÄTS sinne meni vedet. No, nyt on onneksi tuosta aiemmasta keskosena tulleesta sen verran kokemusta, että ainakin tajuaa olla järjestämättä kotibileitä :D

phocahispida

En nyt siis ehdottele mitään kotibileitä, tsih, mutta jos käy aika pitkäksi sängyn pohjalla niin tässä olisi haaste: 

http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/03/04/valokuvan-voimaa-haaste/

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos! Ja just noin: joka päivä on hyväksi - saatikka jos tätä pystyisi pidättelemään vaikka jo kokonaisen viikon, wohoo! No mutta päivä (ja yö) kerrallaan kuitenkin :)

annakarin
Anna Karin

Vau, tsemppiä! :-) Pelottaako vähemmän, kun nyt on Silvan synnytys takana, ja ehkä edes hitusen tietää mitä on tulossa? Onneksi täällä Suomessa on niin mahtavat ja ammattitaitoiset kätilöt, että sinusta ja Seelasta pidetään varmasti ihan hurjan hyvää huolta. :-)

(Mun oli pakko alkaa lukemaan sun aikaisempaa synnytyskertomusta. Jotenkin itkettävän koskettavaa ja jännittävää. Vaikka kyllä mä edelleen nauroin vedet silmissä sille, että kiedoit pyyhkeen mahan ympärille ja nappasit kylpytakin kainaloon. Luin innoissani koko synnytyskertomuksen poikaystävällekin ääneen ja sitäkin nauratti ja kosketti. Siltä tuli myös kommentti: "Synnyttävät naiset on joskus vähän hölmöjä". :-))

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, ihan ehdottomasti aiempi synnytys (ja keskosena synnyttäminen) vaikuttaa asiaan. Jos olisin Silvan kanssa tässä vaiheessa tajunnut, että kohta se syntyy, olisin ollut aivan paniikissa. Ja nyt ihan rauhallinen. Synnytys ei jännitä juuri ollenkaan, jopa ihan vähän odotan sitä :) Tai joo en silleen, että "tulisipa pian" vaan että "jännä päästä kokemaan se uudestaan". Varmaan bloggaan synnytysfiiliksistä lähipäivinä - heh jos ehdin ennen varsinaista tapahtumaa :)

...mutta joo tällä kertaa ajattelin mennä Kättärille ihan vaatteet päällä :D

Liisa
Osasin!

Mulla oli aikanaan kasassa just tuo 33+3 kun vedet meni ja jouduin prenalle. Muistan saman turvassaolon tunteen joka siellä tuli. Ilo syntyi 34+0. Kohta se sunnuntailapsi täyttää jo 2 vuotta!

Tsemppiä lepoon! Vaikka se sängyn vankina olokin on varmasti rankkaa, keskosta ja keskosuutta ei toivo kellekään.

Kristaliina
Puutalobaby

Oih, kohta jo kaksi vuotta! ...siis miten tää aika menee näin nopeasti? Jotenkin ihan vasta oli, kun tätä blogia aloittelin ja muistan, kun sä kirjoitit ekoja kommentteja, että hei meillä on melkein samanikäinen keskosvauva... <3 

Kiitos tsempeistä! Ja joo, vaikka ensimmäisen keskosvauvan kanssa kaikki menikin niin hyvin, niin totta kai aina parempi, mitä "valmiimpi" tyyppi sieltä maailmaan tulee. Ja myös se, että ei pääse kotiin sieltä laitokselta ennen sitä viikkoa 35... Silvankin kannalta tietysti olisin laitoksella mahdollisimman lyhyen ajan! Eli parempi pysyä siellä mahan sisällä mahdollisimman pitkään! <3

Sitruunalehto

Meidän taloyhtiössä on naisilla tapana synnyttää lapset aina samalla raskausviikolla kuin esikoinenkin. Joten minunkin molemmat tytöt on syntyneet rv 38+5. Jostain luin, että tämä ois vissiinkin aika yleistä. Toivotaan, että tämä ei kuitenkaan toteudu sinun kohdallasi :) Tsemppiä kovasti ja kärsivällisyyttä vuodelepoon! 

Kristaliina
Puutalobaby

Mäkin oon kuullut just näitä, että tulee aina samalla viikolla - ja myös keskosista. Mutta toivotaan, että Seela siellä vähän isosiskoaan pidempään pysyy! :) Kiitos tsempeistä, ja kärsivällisyyttä erityisesti tarvitaan! :)

jannamaria

Pakko tähän kommentoida (näin ilman omakohtaisia kokemuksia), että äitini neljästä lapsesta kaksi ensimmäistä on syntynyt ihan lasketun ajan tienoilla, kolmas yli 2 viikkoa ennen laskettua aikaa ja minä pahnanpohjimmainen käynnistyksellä 15 päivää "myöhässä". Toki äiskällä oli ensimmäisen ja viimeisen välillä melkein kymmenen vuotta väliä. Eli voi siinä olla eroakin :)

Siskollakin ensimmäinen meni 2 viikkoa yli ja kuopus syntyi viikon etuajassa. Jokin kohtalon oikku tässä lienee se, että allekirjoittaneelle ja tuolle sisaren esikoiselle sattui sitten lopulta täsmälleen sama syntymäpäivä, me kumpikin vaan haluttiin ilmeisesti syntyä helmikuun sijaan maaliskuun puolella :)

jannamaria

Ainiin, onnea ja jaksamista sinne kovasti!

Viiden juttu

No voihan. Hienoa kyllä että olette päässeet vauvan kanssa näinkin hyville viikoille! Ja aivan varmasti mukavampi maata kotosalla muun perheen lähellä kuin yksin sairaalassa. Toivottavasti viikkoja kertyy vielä mukavasti lisää ja pääset oikein odottamaan pienen syntymää :) Tsemppiä sinne yläkertaan! -Pilvi

Silmukan saalistaja (Ei varmistettu) http://silmukansaalistus.blogspot.fi/

Jaksamisia sinne sängynpohjalle! Toivotaan, että pikkuinen pysyy kohdussa vielä ainakin sinne rv:lle 36 asti! Meidän 2,5v poika syntyi aikoinaan rv:lla 36+6, tosin painonsa puolesta oli keskonen, joten sekin on tuttua ja sellaista kokemusta ei kenellekkään toivoisi!

Vivi ja masukki (Ei varmistettu) http://jakoavainruusutarhassa.blogspot.fi

Tsemppiä, toivottavasti kaikki sujuu hyvin. kuulostaa hurjalta, kun sinulla on viikkoja kasassa vain kaksi enemmän, kuin minulla ja itselle koko synnytys tuntuu vielä niin kaukaiselta. Onnea loppuodotukseen ja jaksamista sängynpohjalle!

riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)

Mulla on samat viikot ja sama fiilis.
Toivotaan Seelalle malttia!
Enkä nyt tällä kertaa kehtaa alkaa marisemaan että voi vitsi kun tulis ees vähän aikaisemmin... esikoinen pian 2,5 v. syntyi 41+5.

Kristaliina
Puutalobaby

Hih mun kuullen ainakin saa ihan vapaasti marista myös noin päin - ei se mukava ole noinkaan, ja myös siinä varmasti huoli alkaa nousta pintaan...

...ja samoin  täällä voi vapaasti marista myös "pienistä" raskausvaivoista, jokaisella on ne omat vaivansa (paitsi joillain onnekkailla, joilla ei ole juuri mitään). Koska siis munhan on pakko myöntää, että koen olevani jopa aika hyvävointinen: ei turvota eikä kolota. Noita kipeitä supistuksia lukuunottamatta tunnen itseni ihan terveeksi. Jos siis olen täyspaikoillani, hiljaa ja liikkumatta :)

riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)

Joo kyllä se oikeasti oli raskasta, nukuin viimeiset 5 viikkoa 45 min pätkissä (ultrassa näkyi vauvan nyrkki rakkoa vasten) ja vauva liikkui vähemmän ja vähemmän... pelotti istukan kalkkeutuminen ja alati kasvava vauva, miten synnytyksestäkään selvitään jne. Loppujen lopuksi tytär ei ollut suurensuuri ja istukka oli ihan ok, myös äitini on ollut myöhäinen synnyttäjä, ehkä se kulkee meillä suvussa.

Ja olet AIVAN oikeassa, että niin kauan kuin raskaus sujuu häiriöittä, niin kyllä kannattaa olla iloinen. Nyt ollaan jo itse kukin varsin turvallisilla vesillä ja kasvaa se vauva sitten 34 tai 42 viikkoa, niin olennaista on että saa kasvaa terveenä ilman varsinaisia komplikaatioita. Sitten on aina isompi huoli, jos jotenkin joutuvat puuttumaan raskauden luonnolliseen kulkuun. Kotilepo näennäisen hyvinvoivana on ihan ok vaihtoehto! Ja ihana tietää, että pian jo pääset Silvan kaveriksi kevätlätäköissä läiskyttelemään, mikä riemu siitä sitten syntyykään :)

Hertta
Lilou's Crush

Oi mikä helpotus tilanteeseen nähden, että hienosti on kasvanut ja on oikein jo potra tyttö viikkoihin nähden -meidän pieni syntyi just 34, ja painoi alle pari kiloa, kyllä siinä sai olla sydän syrjällänsä, vaikka noilla viikoilla toki on aina, on sitä painoa puoli kiloa sinne tahi tänne. Mutta me iloitaan täällä jokaisesta teille tulevasta uudesta päivästä ja grammasta, tsemppiä kovasti!!

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Tsemppiä lepäilyyn! Toivotaan että kerkeät kyllästyä siihen oikein perusteellisesti - eli että vauva vielä pari viikkoa pysyttelee mahassa. Mutta onneksi olet jo hyvillä viikoilla ja vauvakin kasvanut noin hyvin - meidän kaksosest oli täysiaikaisina 2,3 ja 2,6 kiloa ja musta ihan ison vauvan kokoisia esikoiseen verrattuna. :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Tsemppiä! Toivottavasti saatte vielä odotella H-hetkeä, vaikka onneksi onkin jo ihan hyvät viikot pohjalla :) voi, mua jännittää tosi paljon teidän puolesta! 

Kärsivällisyyttä sängyssä lepäilyyn!

Silkkitassu

Itsellekin sairaalaan pääsyn jälkeen tuli sellanen olo et "Jesh, turvassa!". Vaikka siis oltiinkin menty jo yli lasketun ajan ja kaikkea. Pitkäänhän mä kotona olinkin, kolme senttiä auki kun sairaalaan mentiin. Mut viimenen tunti kotona ja viisi kilometriä taksissa olivat ehkä pelottavimmat ikinä. Ajattelin vaan et jos ne ei nyt ota mua synnyttää niin mä en kestä kyllä kotona. 
Tsemppiä teille! <3 olette ajatuksissa!

Melina G

Tsemppiä lepäämiseen! Se on varmaan aika paljon rankempaa kuin toisin päin, eli hurja sporttaaminen synnytyksen käynnistämiseksi. Onneksi teillä on kaikesta huolimatta positiivinen olo, ja onhan teillä nuo vauvaa varten tehdyt valmistelutkin ihan toisessa mallissa kuin ekalla kerralla. 

Täällä varmaan kaikki kahdeksan - sataa tai tuhatta - lukijaa odottaa jännittyneenä kuulumisia. :-)

Miitu (Ei varmistettu)

Toivottavasti makailu tuottaa tulosta! Vaikka "hyvät" viikot alkaakin olla jo kasassa, kyllä sitä vielä muutaman päälle toivoisi. Ei ne täydetkään viikot autuutta takaa, mutta parantaa selvästi pienen alkutaivalta - tai mahdollisesti pidemmälläkin aikavälillä. Ainakaan omalla kohdalla se, että esikoinen syntyi niin pienenä ja voi nyt niin hyvin, ei poista sitä huolta siitä, miten toisen kohdalla tilanne voi kehittyä.

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Jaksamisia! :)

Dana (Ei varmistettu)

Voi tsemppiä kovasti sinne! Täällä kanssa supistelee kovasti, mutta ei kipeästi ja ei meinaa jaksaa tehdä enää mitään ja on tullut fiilis että vauva voi tosiaan tulla jo tässä kuussa maailmaan. Mä siis saisin liikkua mutta ei se kauhean kivaa enää ole :P Mutta eihän nämä olot ole vielä mitään tuohon sun supisteluun verrattuna. Saikulla kuitenkin mennään ja kohtahan se virallinen mammis jo alkaakin.

t. LA päivä teitä jäljessä

Sikkura (Ei varmistettu)

Tsemppiä! Itse olen saanut kolmoset rv:llä 33+5, jotka oli silloin meille hyvät ja turvalliset viikot. Silloin keskosuus ei ollut ylläri kun siihen oli osannut valmistautua. Varmasti kaikki menee hienosti! Kiitos ihanasta blogista, piristät useita aamuisia bussimatkoja töihin :) Toivottavasti saat lepäillä kotona vielä pitkään.

OdotuksestaOnneen

Hienoa että olette päässy niin hyville viikoille!! ja ihanaa että antoivat ne keuhkojen kypsytyspiikit jos pikku matkustaja tahtoo pian päivänvaloon.
Voimia kovasti makoiluun! Toivottavasti saat makoilla vielä monta viikkoa! Mielellään vaikka vähän yliajallekin <3
Meidän pikku keskonen nukkuu tuossa vieressä muristen. Huomenna ikää 3kk (ki 2vko)! Torstaina käytiin neuvolassa ja kokoa oli 5710g ja 55,9cm.

NRA (Ei varmistettu)

Kyllä teidän tilanne aina avaa silmiä.
Mä ootan esikoistani ja nyt on 37+4. Kävin tänään juuri neuvolassa ja terkkari oikein ihmetteli miten voi masuasukki ollakin vielä niin korkealla, ihan kiinni mun kylkiluissani. Ja supistuksia ei ole oikeastaan tullut yhtään, edes niitä kivuttomia harkkareita... Että meillä ennusteena on se että menee yli LA:n ja joudutaan ehkä jopa käynnistämään. Ja tämähän ei mua miellytä yhtään, mutta kun tän sun postauksen taas luin niin tajusin että saan kyllä olla onnellinen että mulla on näin päin!
Ihan hurjasti tsemppiä sinne vuoteeseen!!! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuossa lepäilyssä on se hyvä puoli, että meillä ainakaan isommat sisaret eivät kokeneet vauvan syntymän muuttavan juuri mitään (negatiivisessa mielessä). Ensin äiti lepäili, eikä saanut nostella, sitten äiti istui sohvalla ja imetti vauvaa. Ja kun ei istunut imettämässä, nosteltiin, halittiin ja nautittiin siitä, ettei enää tarvinnut varoa. Voi sitä riemua kun mentiin pihalla hippaa ja keinistä (ei nyt ihan heti synnytyksen jälkeen)!

Joten tsemppiä lepäilyyn!

Maarit

Hienoa, että olet jo päässyt noin hyville viikoille, toivottavasti lepo auttaa siihen, että vauva malttaisi pysyä mahassa vielä vähän aikaa. Stemppiä ja voimia vuodelepoon!

EWE

Hyvä lähtötilannehan tuo on, kun viikkoja on tuon verran, kortisonia on annettu ja pikkuinen on kasvanut noinkin reippaasti. Mutta toivottavasti raskaus silti kestäisi vielä, vähintään sinne viikkoon 36.

Ja huippu juttu, että saat olla kotona lepohoidossa. Oma sänky, koti ja rauha voittaa 100-0 sairaalassa olon, sanoo nimimerkki "kokemusta on". Tsemppiä ja jaksamisia sinne sängyn pohjalle :)

sylissä

Voimia lepäilyyn! Täällä nyt viikkoja 33+1 ja tämän luettua tuntuu taas niin turhalta kun on valittanut omista pikku vaivoistaan. Ja kun lasketut ajat ovat niin lähekkäin täällä ja siellä niin kyllä täälläkin tulee nyt sitten ihmeteltyä että pikkutyyppi voisi syntyä näilläkin viikoilla jo. Toivotaan että teillä kertyy vielä monia päiviä kasaan tai vielä parempi jos monia viikkoja! :)

mariaelina (Ei varmistettu)

Tsemppiä lepoon! Minulla on tänään kasassa tasan 12 viikkoa ja pikkuhiljaa alan uskaltaa ajatella tämän raskauden päättyvän synnytykseen.

Kristaliina
Puutalobaby

Oi, onnittelut! 12+0 on ihana etappi; isoimmat alkuriskit takana päin. Onnea, onnea!

mariaelina (Ei varmistettu)

Kiitos! Kyllä tätä tekeekin mieli jotenkin juhlia. Niin ja onneksi myös 24/7-pahoinvointi on alkanut helpottaa. Olo on jopa niin paljon parempi, että säikähdin aluksi :)

p (Ei varmistettu)

Voi että olet niin mahtavan positiivinen tyyppi! Susta vois kyllä moni ottaa mallia. Kovasti tsemppiä lepäilyyn, onneksi olet jo niin hyvillä viikoilla :)

EevaE (Ei varmistettu)

Hitsit onpa jännää! Sulla on kyllä ihailtava asenne tilanteen huomioon ottaen :) Tsemppiä!

Bananas (Ei varmistettu)

Kovasti tsemppiä! Olin itse sairaalassa vuodelevossa rv 30-31, sen jälkeen sain luvan jatkaa pötköttelyä kotona jääkaappi-, vessa- ja suihkuluvalla. Viikolla 35 sain jo liikkua omien tuntemusten mukaan, mutta eihän siitä mitään tullut kun supisti niin herkästi. Muutenkin näytti siltä, että vauva syntyy ihan minä päivänä vaan. Lopulta päästiin kuitenkin viikolle 38 :) Nyt kolme viikkoa vanha bebe tuhisee tuolla omassa kopassaan.

Kristaliina
Puutalobaby

Voi ihanaa, että teillä meni noin hyvin - siihen täytyy tähdätä täälläkin!

Kuulostaa tosi tutulta kuviolta: mullekin sanottiin, että jos tää tilanne ois ollut päällä jo ennen viikkoa 32, ne ois ottaneet osastolle. Mutta nyt mä "onnekseni" pääsin suoraan tähän kotipötköttelyvaiheeseen, kun tuo maaginen raja oli ylittynyt. Ja sit ehkä viikon-kahden päästä tosiaan saa taas liikkua rauhallisesti (jos pystyy ja jos vauva on vielä sisällä).

38 viikkoa on kyllä niii-iiin hyvä suoritus tuossa tilanteessa! Isot onnittelut teidän pikkuisesta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko Laura-täti nyt kokoaikaisesti hoitamassa Silvaa vai onko Joel kotona auttamassa vai miten pärjäät? Tsemppiä loppuraskauteen! :)

Kristaliina
Puutalobaby

Molemmat aputavat ovat silleen joustavasti käytössä - ja voi onneksi meillä on tuo Laura, muuten tästä ei selviäisi! Lauralle annettiin siis lisää tunteja niin, että se tulee jo ysiltä odottelemaan Silvan heräämistä. Sitten Laura on Silvan kanssa päikkäreihin asti, ja vastaavasti sitten iltapäivällä Joel tulee kotiin etäiltapäivälle (siltä varalta, että Silva heräisi normaalia aiemmin). Joel tekee sitten vielä kotoa käsin töitä 2-3 tuntia, kunnes Silva herää joskus viideltä-kuudelta.

Eli yllättävän sujuvaksi saatiin tämä meidän järjestely - ja mä voin siis ihan oikeasti vaan maata, mikä tuntuu ihan poikkeusluksustapaukselta näin naperoperheessä!

Kiitos tsempeistä, tulevat tarpeeseen! :)

Kommentoi

Ladataan...