Reissuoptimismia

Ladataan...
Puutalobaby

Voi osuipa juuri sopivaan saumaan tämän jutun bongaaminen!

Juttu Kotivinkissä 18/9.10.2013; teksti: Pauliina Karru; kuvat Pauliina Karru ja Ville Palonen

 

Tämä lokakuun Kotivinkki on ilmestynyt jo muutama viikko sitten, mutta luin sen loppuun vasta eilen iltapalapöydässä. Ja sieltähän löytyi tällainen! Jutun lukemisen ajoitus oli täydellinen ainakin kolmesta hyvästä syystä:

1. Tänne koto-Suomeen oli juuri luvattu myrskyä, kehotettu sulkeutumaan sisätiloihin ja pysymään poissa ikkunoiden ääreltä.

2. Tirppa oli juuri syönyt (no okei ainakin nykertänyt) mausteisia nuudeleita ja kokonaisen banaanin itse suoraan kuorista. (jea! se ei ehkä kuolekaan nälkään siellä reissulla!)

3. Olen vaihtanut muutaman sähköpostin lukijan kanssa, joka on lähdössä vastaavantyyppiselle Thaimaa-reppureissulle kuin me; alle 1-vuotiaan naperon kanssa. Ja tätä Euroopan myrskyuutisointia netistä lukiessani tajusin, että heidän perheensä taitaa olla tällä hetkellä juuri perillä siellä lämpimässä ihanassa Thaimaassa! Oh!

karttakuvitus: Jenny Lucander-Holm

 

Tuleva reppureissumme on kirvoittanut kahdenlaisia kommentteja, niin tuttavapiirissä kuin täällä blogimaailmassakin. Jotkut ihastelevat rohkeutta ja haaveilevat vastaavasta reissusta itsekin. Toiset toteavat, että silkkaa hulluutta ja pudistelevat päätään (lievimmässä tapauksessa).

Kerran (huom. vain yhden kerran) onnistuin jo pahoittamaan mielenikin. Anonyymi Vierailija kun totta kai jossain yhteydessä napakasti muistutti (bloggauksessa, joka ei ollenkaan koskenut matkustamista) jotain tyyliin, että et voi enää ajatella vain omaa onnellisuuttasi - nyt sinulla on lapsi vastuullasi ja toinen vatsassa. Ja että hän ei ikinä antaisi itselleen anteeksi, jos omalle lapselle tapahtuisi jotain.

Anteeksi mitä että? Vaikutanko ihan oikeasti ihmiseltä, joka ei huolehtisi lapsestaan/lapsistaan? TIETENKÄÄN minäkään en antaisi itselleni anteeksi, jos lapselleni tapahtuisi jotain kamalaa - minun huolimattomuudesta johtuen tai muutenkaan. Reissussa tai kotona tai leikkipuistossa tai vaikkapa autoillessa tuolla liikenteessä. Koska jos mittakaavaan laitetaan, esimerkiksi joulunalusliikenne on aika varmasti isompi riski kuin reppumatka Thaimaahan.

Muistetaanpa myös se, että täällä Suomessakin asuu ihmisiä, joiden kotoa katsottuna lähin terveysasema ei ole tuossa viiden kilometrin päässä Oulunkylässä. Pitäisikö nyt alkaa toitottaa heillekin, että et voi ajatella enää vain omaa asuinpaikkaasi - minä en ikinä antaisi anteeksi, jos lapselleni tapahtuisi jotain ja en asuisi kymmenen minuutin ajomatkan päässä sairaalasta. Eikö kuulostaisi aika älyttömältä?

Näin niin kuin kärjistäen.

*******

Olen ajatellut, että suhtautumistapojen ero johtuu varmasti pitkälti siitä, onko asia tuttu ja läheinen vai vieras ja tuntematon.

Blogin kommentoijien taustoja en tietenkään tiedä, mutta tämän olen huomannut omasta tuttavapiiristäni. Reppureissausta harrastaneet näkevät lasten kanssa reissaamisen ehkä maailman luonnollisimpana asiana - näkeehän tuolla reissun päällä ihan jatkuvasti lapsiperheitä hyvällä fiiliksellä pidemmilläkin matkoilla. Kaikilla näyttää olevan kivaa; monesti noita (usein ruotsalaisia) reissuperheitä on tullut katsottua ihaillen.

Ja vastaavasti niille, jotka eivät ole tällaisia reissuja itse tehneet, koko reppureissaamisen ajatus tuntuu vieraalta ja ehkä liian jännittävältä. Jotain, mihin ei välttämättä itsellä ole halua/kiinnostusta - eikä ainakaan lasten kanssa, huh sentään. Siellähän voi vaikka... ...tapahtua no vaikka mitä.

 

Ohhoh, tämän jutun otsikkohan oli reissuoptimismia. Palataanpa siis äkkiä aiheeseen! Optimismia on nimittäin täällä kovasti ilmassa.

Ensinnäkin tosiaankin tämä lehtijuttu: siinä naperoperhe on matkalla Intiassa. Siis huomatkaa, Intiassa. Sekä Thaimaassa että Intiassa käyneet varmasti tajuavat heti tämän eron, joka on niin suuri ettei sitä oikein voi sanoin kuvata. Intia on niin.... Intia.

Juttua oli niii-iiin ihana lukea: olen käynyt joka ikisessä paikassa, joka jutussa mainitaan tai kuvissa näytetään. Oi Intia! Yhtä äkkiä näin itseni uudestaan noissa kaikissa paikoissa - ja nyt perheen kanssa. Ja tajusin, että se on mahdollista! Lapsen/lasten kanssa voi matkustaa, myös Intiaan.

Toinen optimismin aihe liittyy olennaisesti nuudeleihin. Hei Silvahan tykkää niistä! Aika hitaasti edenneet ruokakokeilumme ovat selvästi nyt edistymässä.

Nyt parin viikon ajan meillä on toinen lämmin ruoka hoidettu niin, että tirppa syö ainoastaan itse, ja mieluiten riisi- tai nuudeliruokaa. Osittaista sormiruokailua meillä on toki jo harjoitettu ihan sieltä kiinteiden aloittamisesta asti, mutta aina ennen olen ruokailun päätteeksi kliksauttanut sosepurkin auki, jos ruokaa ei ole mennyt omin sormin suuhun riittävää määrää. Mutta nyt siis sosepurkki pysyy (toisella lämpimällä ruokailulla) kiinni, meni sitä nuudelia suuhun sitten enemmän tai vähemmän. Ja se näyttäisi selvästi vauhdittaneen itse syödyn ruoan menekkiä.

Eikä tulisuuskaan näköjään haittaa yhtään! Olen jostain kuullut (en tiedä, pitääkö yhtään paikkansa), että chili maistuu äidinmaidossa aika reippaasti - ja arvatkaa vaan, söinkö hurjan tulista ruokaa imettäessäni... Samalla olen näköjään siedättänyt lapseni voimakkaisiin mausteisiin, jea!

Ja kolmas ilon aihe: olemme löytäneet (toivottavasti) täydellisen lapsenkantorinkan. Siitä pian lisää, kunhan päästään ostoksille asti!

Enää kolme ja puoli viikkoa reissuun!

Share

Kommentit

S ja J 16kk (Ei varmistettu)

Joo, mä mietin kanssa, että entä jos siellä Thaimaassa sattuu jotain, että miksi sinne ja miksei vaikka Kreikkaan. Mutta tolla logiikalla ei pitäisi koskaan lähteä pois kotoa ja sielläkin olla sitten aika kuplassa. Onneksi me lähdettiin vaikka matkalla oli omat haasteensa. Ne eivät kuitenkaan liittyneet mitenkään siihen, että oltiin Thaimaassa sinänsä. Ja kun muksu oli kipeä (kova kuume, todennäköisesti kuitenkin mpr-reaktio), lääkärissä oli helpompi käydä, kuin Suomessa. Ja siellä todella sai lastenlääkäreiltä ammattitaitoista palvelua.

Kristaliina
Puutalobaby

Tuostapa tulikin mieleen, että täytyy muistaa tarkistaa tuo Silvan vakuutuspuoli - lapsivakuutus on, mutta että kattaako se käynnit reissussa lääkärissä...? Oliko teillä joku vakuutus; ja oliko lääkärissä käynti minkä hintaista?

Omien kokemusten mukaan ainakin Intiassa ja Tansaniassa lääkärissä käynti on ollut puoli-ilmaista; ei niitä ole viitsinyt edes matkavakuutukseen laittaa, kun hinta on ollut jotain 3,80 e :D

Mä uskon kans, että lääkäriin kyllä pääsee tarvittaessa aika monella kolkalla! Oman kokemuksen mukaan paikalliset aivan hurjan hyvin huolehtivat - useammin kuin kerran olen saanut esim. hostellinpitäjältä aivan uskomattoman hyvää huolenpitoa ja pikakyydin sairaalaan.

Mutta tietysti sillä ajatuksella lähdetään, että lääkäriä tällä reissulla ei tarvita. Mutta että jos tarvitsee, niin uskon että Thaimaassa saa hyvin ammattitaitoista hoitoa. (etenkin kun koko ajan ollaan suht lyhyen venematkan päässä esim. Phuketista)

s ja j 16kk (Ei varmistettu)

Mulla on matkavakuutus ammattiliiton kautta ja se sisältää myös alle 18-vuotiaiden lasten matkavakuutuksen. Lääkärit oli ihan Suomen hinnoissa, Samuilla oli sairaala, eipä siellä paikallisia näkynyt. Hienot puitteet ja paljon länsimaalaisia, jotka näytti kaatuneen skoottereilla käsi ja jalkavammojen perusteella. Mä luulen,et useammassakin kohteessa sairaalat on turisteja varten. Mentiin taksilla ja kysyin kuskiltakin, ei paikalliset siellä käy. Mutta vakuutus korvaa sen jälkeen kun on haettu Suomesta kelakorvaus. Siellä sai näppärästi kaikki paperit valmiisiin kirjekuoriin, olivat varmaan tottuneet siihen, että vakuutusyhtiöt maksaa.

Kristaliina
Puutalobaby

Mulla on kans ammattiliiton matkavakuutus - täytyypä vielä tarkistaa sen sisältö, ja että on voimassa myös hoitovapaan aikana! Iso kiitos hyvistä vinkeistä!

Piipo79

Brasseihin selvittelin samaa, vauveliini menee vanhempien vakuutuksen mukana eli omat matkavakuutukset kannattaa olla kunnossa (ja kandee tietty tarkastaa omasta vakuutusyhtiöstä miten siellä on asia). Hei, Sä oot tv:ssä nyt!!!

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihihihiiii niin olinkin, apua-apua-apua ihan kamala :D

Piipo79

Eikä ollu kun hyvä oli!

Melina G

Missä ohjelmassa? :-) 

Kristaliina
Puutalobaby

Hih ihan uutisissa :)

S ja J 16kk (Ei varmistettu)

Mulla on If:stä vakuutus. Ifin sivuilla ( http://www.if.fi/web/fi/henkiloasiakkaat/neuvotjavinkit/sopimussairaalat... ) on listattu ne Thaimaan sairaalat, joiden kanssa niillä on suoraan sopimukset. Mekin käytiin tällaisessa sairaalassa.

Kristaliina
Puutalobaby

Meillä kans on Ifissä kaikki omat, mutta ammattiliiton matkavakuutus taitaa olla jossain-muualla-en-muista-missä :) Täytyypä tallentaa tuo lista vaikka kännykälle, iiiiiso kiitos tiedosta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin siis en ikinä lähtis sellaiselle reissulle (ainakaan pienten lasten kanssa) jossa ei olis nopea pääsy lääkärille myös yöllä jos yhtäkkiä tapahtuu jotain. Vaikka johonkin pikkusaarelle tms. Muuten kyllä tietenkin voisin matkustaa lasten kanssa harkittuihin kohteisiin.
Suomessahan saa ambulanssi tai helikopterikyyti sairaalaan kyllä nopeasti mistäpäin suomea vaan... saakohan sellaista johonkin autiosaarelle?
Ainahan elämässä on riskejä mutta yritän minimoida ne enkä ikinä ottaisi lasten kanssa turhia riskejä sen takia että itse jotain haluaisi. Kyllä ne ehtii sit isompana ottaa niitä itse...

Kristaliina
Puutalobaby

Esimerkiksi Lonely Planet listaa hyvin kunkin paikan lääkäripalvelut, ja kulkevat ne helikopterit ja pikaveneet sielläkin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko muuten Thaimaassakin joku hätänumero? enpä oo ikinä edes ajatellut asiaa :P

Kristaliina
Puutalobaby

Joo on, se on 191 :)

ribis (Ei varmistettu)

Älä pahoita mieltäsi anonyymien (tai tuttujenkaan) kommenteista. Tässä (niinkuin monessa monessa muussakin asiassa) on taas näitä äitimaailman syyllistäjiä liikenteessä. Kukin tekee omat valintansa, ja se mikä sopii yhdelle ei aina sovi toiselle. Olet vaan ylpeä ja varma niistä OMISTA valinnoistasi, eikös niin:) Toivottavasti teillä on ihana reissu!

PS. Tää ei ole ihan sama asia, mutta me oltiin kesällä kolmikuisen vauvan kanssa viikko Ahvenanmaalla pyöräilemässä, ja sitäkin kovin ihmeteltiin. Mutta me luotettiin itseemme ja tehtiin hieno reissu, tyttö nukkui pyöräperäkärryssä kuin tukki, ja alkoi reissun aikana vetää lisäksi sellaisia 10h yöunia!

Kristaliina
Puutalobaby

Voin hyvin kuvitella, että tuokin herättäisi ihmetystä! Varmaan kaikki punkki- ja borrelioosivaroitukset ainakin saitte :) Tai ainakin mä voisin kuvitella, että jos tuollaiselle reissulle lähdettäisiin, niin joku nämä heti ottaisi esille :D

Ihana kuulla aina onnistuneita reissukokemuksia! Se antaa rohkeutta luottaa omiinkin valintoihin!

Nyt on kyllä aiheen vierestä, että mun äiti sanoi kerran että meidän poika tuoksuu ihan valkosipulille. Sekin taitaa puskea maidon läpi :D

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, näin mäkin oon kuullut! Tykkääpähän poika sitten valkosipulista luultavasti myöhemminkin :)

Puuttuva palanen

Minä ajattelin tuon kyseisen kommentin nähdessäni, että mahtoiko sinusta tuntua yhtä pahalta kuin epäilin. Ilmeisestikin kyllä, enkä ihmettele. Uskoisin, että teillä kuitenkin joku järki sanoo, että omalla tai lapsen hengellä ei kannata leikkimään lähteä, joten tuollainen syyllistäminen on todella rumaa :(

Myönnän reilusti, ettei minusta olisi reppureissaajaksi Läntistä Eurooppaa edemmäs, jos sinnekään :D Mutta JOS se olisi minun juttuni, en todellakaan luopuisi reissuista vain koska LAPSI. Äidinkielen opettaja kommentoi yläasteella tupakointiaan "kyllä siihen porkkanaankin voi tukehtua". Ja kotiin on moni kuollut. Karua, mutta niin se on. Kun tätä tulevaa lasta mietin, ajattelen, että lapsi saa oppia siihen elämään, mitä me eletään. Ja vaikka matkailen itse vähän, niin uskon, että kyllä siitä matkailusta, olkoon se sitten tukholmaan laivalla (meidän tapauksessa) tai rinkka selässä Thaimaassa, tulee olemaan enemmän hyötyä kuin haittaa lapselle.

Odotan innolla teidän reissua! Ihan vain sen takia, koska tiedän, että minulta se jää tekemättä :D Enkä yhtään kauhistele, koska te olette vanhoja tekijöitä :)

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, mä en vastannut silloin siihen mitään, mutta kyllä se vähän painamaan jäi - huomaa siitäkin, kun nyt se tätä bloggausta kirjoittaessa pomppasi taas mieleen. Jännä juttu, että vaikka tässä on blogannut yli 1,5 vuotta, niin ei sitä silti mitenkään "kovaksikeitetty" ole. Kaikki nimettöminä kommentoijat eivät sitä välttämättä hoksaa, että täällä ruudun toisella puolellakin on ihan oikea, normaali ihminen...

Mä olen samaa mieltä tuossa, että lapsi syntyy siihen elämään, mitä vanhemmat elävät. Totta kai lapsi tuo mukanaan paljon muutoksia, joihin vanhemmat sitten vain sopeutuvat - mutta ei kaikkea ole pakko olla valmis muuttamaan; lapsi voi olla monenlaisessa mukana, ja se tulee olemaan sitä sen lapsen "normaalia" elämää.

HelloAochi

Haha, mun yksi todella läheinen sukulainen sanoi (kun mä toissakesänä yritin houkutella niitä meidän kaa reissuun) että ei se voi, kun sen poika on vielä niin pieni - poika siis 7v, ja oltais menty vaan Kreikkaan, missä meillä koti ja kieli ja kaikki. Tsihihi! No, me mentiin, parikuisen beibin kaa, ja oishan se lentokone voinut tippua taivaalta, vaan ei tippunut! Eikä edes kärtsätty auringossa. Itikat tais olla ainoa matkavaurio.

Pointtina siis just toi sun sama. Toiset pelkää, kun ei ole tottunut.

Kristaliina
Puutalobaby

Hih! Toisaalta tosi ymmärrettävää: jännittäähän jotkut ihmiset ihan perus-pakettimatkojakin, jos niitä ensimmäistä kertaa tekevät - niin ja mä jännitin sitä meidän Italian-matkaa, kun Silva oli eka kerran mukana; vaikka siellä nyt kaikki oli tehty niin niin niin helpoksi kuin mitä ikinä voi olla ajatella :)

Tulipa jotenkin muuten mieleen se Hesarin kolumni muutaman kuukauden takaa, jossa jutun pointti oli se, että lasten kanssa ei ikinä kannata matkustaa mihinkään. Kirjoittaja kuvasi siinä kuvitteellisen epäonnistuneen Thaimaan-matkansa kahden lapsen kanssa. Jutun alussa hän kertoi, että he eivät matkusta: ko. lapset ovat elämässään matkustaneet (muistaakseni) jotain max. 300 km matkan. Että aika hyvällä kokemuspohjalla esitti argumenttinsa lapsen kanssa matkustamista vastaan :D

HelloAochi

Hei TEIDÄN pitäis lähteä ens kesänä meidän kaa Kreikkaan! Kaikki kolme minityyppiä mukaan! 

ribis (Ei varmistettu)

Komppaan pinkladya: te olette reppureissaamisen vanhoja tekijöitä, ja te tiedätte itse parhaiten, mikä on teidän lapsillenne parasta!

Kristaliina
Puutalobaby

Näin mäkin uskon!

Jännä vielä tuo kertomani "mielensäpahoitus": eli tavallaan en ollenkaan pahoittanut mieltäni siitä asiasta, että itse jotenkin kyseenalaistaisin, että onko tuo meidän matkalle lähtö turvallista/järkevää. Vaan siitä, että joku muu ajattelee minusta sellaista, että mä en pitäisi oman lapseni turvallisuutta tärkeänä. Eli klassinen "mitä nuo musta ajattelee" -ilmiö siinä mielessä :)

Kaisa Johanna (Ei varmistettu)

Tämä kysymys menee nyt ehkä vähän ohi aiheesta, mutta olen pohtinut asiaa pitkään. Aika usein kuulen ihmisten argumentoivan tähän tyyliin, että "Kyllä äiti tietää mikä on lapselleen parasta" tai "Vanhemmat kyllä tietävät mitä lapsensa tarvitsee". Minusta tämä on jotenkin hämmentävää. Tietääkö äiti/isä aina tosiaan mikä on lapselleen parasta? Millä perusteella? Senkö vuoksi, että hän on äiti ja lapsensa synnyttänyt? Koska eihän se nyt mene niin, että kaikki ketkä tulevat raskaaksi ja synnyttävät ovat järkeviä ja hyviä ihmisiä. Tai että kaikki isät globaalisti toimivat lapsensa edun mukaisesti koska ovat isiä. Eihän vanhemmuus kulje käsi kädessä järkevyyden kanssa. Olisihan se hyvä, että vanhemmilla olisi sellainen oikeassa-olemisen-ominaisuus, mutta empiirisen havainnointini perusteella ei ole. Monesti omakaan äitini ei ole tiennyt mikä on ollut minulle tai veljilleni parasta. Ja vielä vähemmän isäni on tiennyt.

Tarkoitukseni ei nyt ole provosoida ketään - ei vanhempia, ei äitejä, ei naisia, ei isiä eikä miehiä - ja toivon, ettei kukaan loukkaannu tai koe hyvää vanhemmuuttaan kyseenalaistetuksi. Haluaisin vain ymmärtää millä perusteilla joku toteaa jotain tälläistä kun se on selkeästi ristiriidassa todellisuuden kanssa. Eiväthän kaikki vanhemmat todella tiedä mikä on heidän lapselleen parasta.

Enkä siis kohdista kysymystäni sinulle ribis, enkä myöskään kritisoi Kristaliinaa siitä, että hän ei tietäisi mikä on lapsilleen parastä. Tarkoitukseni on vaan ymmärtää millä perusteella kommentoidaan näin.

FFFifi
Fitness Führer

Varmaan sillä tarkoitetaan sitä, että vanhempi tuntee lapsensa paremmin kuin kukaan muu. Ulkopuolinen ei voi sanoa, että joku tietty lapsi kärsii vaikka ulkomaanmatkalla esimerkiksi hälystä ja vaihtelevista oloista. Vanhempi voi tietää, että kyllä, hänen lapsensa häiriintyy tällaisesta. Tai että ei lainkaan, hänen lapsensa pitää oman rytminsä missä tahansa ja on sitä paremmalla tuulella mitä enemmän elämää on ympärillä. Eri asia sitten on, että miten objektiivisesti vanhempi pystyy lastaan katsomaan ilman että projisoi tähän toivomiaan tai omia ominaisuuksiaan, tai kuinka hyvin hän lopulta ymmärtää lastaan.

Lisäksi vanhemmat yleensä haluavat lapsilleen hyvää, ja tekevät ratkaisunsa sillä perusteella. Lapsihan ei sitä välttämättä ymmärrä: jos vanhempi kieltää jokapäiväisen karkin syönnin, se tuskin lapsen mielestä on lapsen parhaan ajattelemista, mutta aikuinen ymmärtää että näin on.

Missä vaiheessa menee sitten se raja, että kuka päättää lapsi vai vanhempi sen, mikä olisi lapselle parasta? Aikuistunut lapsi voi jälkikäteen miettiä, että jossain mentiin metsään, mutta vanhempi olla asiasta toista mieltä. Näiden mielipide-erojen lisäksi on vielä sekin seikka että miten pystyy toimimaan. Aikuisena lapsi oletettavasti ymmärtää, että vanhemmat eivät ole pystyneet täydellisesti tätä parasta toteuttamaan, mutta se ei tarkoita sitä etteivätkö he olisi yrittäneet saati toimineet tahallaan toisin. 

Kristaliina
Puutalobaby

Hih mä ihan vaihdoin konetta kännykästä kannettavalle, jotta pääsisin paremmin kirjoittamaan omia ajatuksiani, mutta hitsi sillä aikaa tuo FFFifihän ehti jo kirjoittaa mun sanat ihan täsmälleen tuohon :) Ajatustenlukija!

FFFifi
Fitness Führer

:D No tämähän on absoluuttinen totuus :P

ribis (Ei varmistettu)

Kyse on varmaankin juuri tuosta jo mainitusta seikasta, että lähtökohtaisesti lapsen vanhemmat tuntevat lapsen parhaiten, ja tahtovat lapselleen parasta. Toki näin ei aina kaikissa tapauksissa ole. Toinen seikka on se, että vanhemmat myös ovat ensisijaisessa kasvatusvastuussa lapsestaan, ja tietävät siis näin ollen parhaiten, miten haluavat lapsensa kasvattaa, millaisia arvoja välittää yms. Eli nämä asiat puoltavat tätä "vanhemmat tietävät mikä on omalle lapselle parasta". Kyse ei suinkaan ole siitä, että vanhemmat olisivat aina oikeassa. Mutta lastenkasvatusta ei mielestäni voida pitää kovin "empiirisenä tieteenä", koska kyse on kuitenkin ihmisistä ja yksilöistä, joilla on jokaisella oma kokemuksensa asioista.

Monsteri lauma

Tällänen pikanen kirjotus tähän ennen kun riennän työhaastatteluun...meidän mimmi myös rakastaa nuudeleita.oppi isoveljeltään syömään niitä tässä syksyn mittaan...ja uppoo kyllä joka kerta neidille.

Kristaliina
Puutalobaby

Oi, toivottavasti meni hyvin - peukkujen pitämiset täältä!

Hih ajateltuna, että tän perheen äidin pääasiallinen ruokavalio on vuosikausia koostunut pelkästään nuudeleista, tää tirpan nuudeli-into on kyllä mullekin aika iloinen juttu :) Paitsi että mä oon syönyt sellaisia Mama's-valmisnuudeleita; Silvan nuudelit taas on olleet enemmän vähän sellaisia wokkityyppisiä ruokia ja sellaisesta "leveämmästä" nuudelista, jota itse kyllä kutsuisin melkein pastaksi, mutta paketissa lukee nuudeli :) Mutta joka tapauksessa sen tyyppisiä ruokia, mitä kuviteltaisiin siellä Thaimaassa myös saatavan syötäväksi :)

Joel teki muuten eilen niii-iiiin hyvää tuorejuusto-pähkinä-quinoa-cremebonjour-chili-nuudelia, mmmm.... Silvalla ja Joelilla oli tuorejuuston tilalla kanaa. Söin just siitä viimeiset rippeet näihin kommentteihin vastaillessani. Voi NAM!

Monsteri lauma

Ainaskin "jatko" haastatteluun pääsen huomiselle,jihuu!
Mutta siis joo...teidän reissu nyt sijoittuu ulkomaille mutta ihan yhtä hulluna minua pidettiin kun vuosi sitten päätin että lähden mökille 500km päähän kahden lapsen kanssa.poika oli se reilut 4vuotta ja mimmi tais olla sit sen n6kk.paikassa jossa ei ole juoksevaa vettä,jokainen vesi pisara piti kaivolta kantaa ja puut hakkaa ja sytyttää uunit ja kiuas.kaikki tuttavat oli sitä mieltä että viikosta tulee ihan hirveä ja vedän u-käännöksen jo lahdenmoottori tiellä.Viikko oli ehkä parasta aikaa mitä olen elänyt mimmin syntymän jälkeen,vaikkakin mies poloinen raato töissä koko viikon nauttien omasta rauhasta joka ilta viikon ajan.
Omalle kohdalle tuo mökille reissaaminen on jo niin veressä että ei sitä osaa ajatella että se olisi raskasta tai vaarallista.
Reissun jälkeen jopa anoppi tuli sanomaan että hullun reissun teit.ja toinen tälläinen reissu saa jäädä tekemättä..niinhän te kaikki luulette,kevättä odotellessa..tää pakkaa lapset ja auton,määränpää häämöttää tuolla reilun 500km päässä

HelloAochi

Joo, mäkin komppaan kaikkia kompanneita! Hienosti se menee, mä lähtisin jopa Intiaan, jos olisi varaa. Lapset sitä paitsi sopeutuu nopeammin uuteen, kuin aikuiset :D

Kristaliina
Puutalobaby

Isot kiitokset kaikista komppauksista! Heti tuli parempi mieli :) Jännä, miten sitä voi jäädä joskus kelaamaan yhtä anonyymia kommenttia. Älytöntä.

riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)

Höpöhöpö.
Jos sä haluat olla hyvä äiti niin sä ajattelet nimenomaan omaa onnellisuuttasi. Se, että äiti on onneton ja uhrautuva ja tekeytyy korvaamattomaksi tahi kaikkitietäväksi, ei tee lapsesta onnellista. Jos olet vastuullinen aikuinen, pystyt valitsemaan onnenlähteesi siten, että elämäntilanne tulee huomioiduksi. Vain sinä Joelin kanssa voit tietää mistä yksityiskohdista onni teidän perheessä koostuu.

sama vielä (Ei varmistettu)

Muuten, käytiin nepalilaisessa pitkästä aikaa kun tytär oli 1v2kk, siis sillä tavalla pitkästä aikaa, että ensimmäistä kertaa oli ajankohtaista hänen osallistumisensa nepalilaiseen ravintolaruokaan. Likka pisteli koko kolmeruokalajisen menyyn (ei täysiä annoksia tietenkään, mutta kaikkea tarjottua hyvällä halulla). Lammas oli varsin napakasti maustettua, joten välillä hän ojensi vuotavan nokkansa niistettäväksi ja sitten taas jatkui.Välillä piti pysähtyä ja puhaltaa HOOOOO kun silmistä vedet lensi mutta kun ne lammaspyörykät nyt oli vaan niin tosi herkullisia :D
Itse myös pyrin ruokalajihurjastelemaan koko imetysaikani (samoin tulevan toisen kanssa) että maut tarttuisivat vähitellen pieneen. Ei tyttäremme silti kaikkea syö ja selvästi välillä joku perusruoka on pannassa. Ei olla tehty näistä mitään numeroa, vaan ruokaa on tarjolla monipuolisesti eri aterioilla erilaista ja sitä syödään mitä tarjotaan tai sitten ollaan syömättä. En ole puolentoistavuoden iän jälkeen tarjonnut enää kertaakaan vaihtoehtoisia lastenruokia (siihen asti harvakseltaan), vaan ollaan todettu, että kyllä se sitten syö kun on nälkä.

Kristaliina
Puutalobaby

Ihana tämä sun nimimerkki :D

...ja sun kommentti myös, kiitos! <3

Tosiaan niin kuin tuolla toisessa kommentissakin jo kirjoitin, lapsi tuo mukanaan paljon muutoksia ja niihin totta kai sopeudutaan. Mutta just niin kuin säkin kirjoitat, myös mä itse en usko, että minkäänlainen "martyyrimainen uhrautuvaisuus" (oi voi kun mä haluaisin reppureissuun, mutta en mä enää pääse kun on nämä lapset - ennen mä pääsin ja olin vapaa, mutta en enää, oi voi tätä nykyelämän kurjuutta...) voi olla pidemmän päälle hyväksi. Kenellekään perheenjäsenelle; ei uhrautujalle itselleen eikä myöskään ympärillä oleville.

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo mäkin lähtisin vaikka heti vaellusratsastukselle.. ainiin mutta en pääsekään ku on noi kaks pientä :( 1. Niitä ei voisi ottaa mukaan (kertokaa vaan viisaat jos ootte eri mieltä että miten?)
2. En ikinä vois olla erossa niistä yhtä yötä kauemmin
3. Rahatkin menee lapsiin
Joskus on vaan pakko uhrautua ja luopua siitä mitä tekee itsensä onnelliseksi lasten takia..

Kristaliina
Puutalobaby

En tiedä, oliko tuo vaellusratsastus ihan keksitty esimerkki vai onko se sinulla oikeasti unelmana - mutta jos jälkimmäinen on totta, haluaisin ihan kamalasti kannustaa sinua yrittämään toteuttaa unelmaasi! Eihän tuo(kaan) ihan mahdoton unelma sentään ole, jos se oikeasti tekisi sinut onnelliseksi!

Itse teen "eäääh ei tää onnistu vaikka niin kovasti haluaisin" -tilanteissa usein niin, että lähden palastelemaan ja miettimään asioita eri kanteilta. Vaikkapa selvittäisin, järjestääkö joku jossain perheleirejä. Voisiko jossain kolkalla vaelluksen suorittaa vaikkapa niin, että lapset odottavat hoitajan kanssa jossain mökissä ja äiti tulee sinne yöksi. (nämä siis ihan hatustatemmattuja - en tiedä aiheesta mitään :D) Selvittäisin hintoja ja alkaisin säästämään rahaa. Ja jos ei muuta, voisiko vaelluksen siirtää vaikkapa muutamalla vuodella niin, että lapset ovat isompia (ja on aikaa säästää) - mutta itselle tehdä vaikkapa sellaisen henkisen päätöksen, että hitsi vuonna 2015 mä teen ton. Sekin voi jo tuoda onnellisuutta elämään.

Tietysti riippuen, kuinka voimakas se unelma on. Jos se olisi vaan "ihan kiva", niin ehkä sen voi jättää toteuttamatta ilman että kokee uhrautuvansa. Mutta jos se on niin voimakas, että sen toteuttamatta jättäminen tuottaisi elämään katkeruutta... Uskon lujasti siihen, että jos jokin (suht yksinkertainen asia) oikeasti tuo onnellisuutta äidille/isille, se onni heijastuu koko perheen hyvinvointiin. Vaikka sen toteuttaminen vaatisikin muulta perheeltä hieman joustoa ja vaivannäköä.

Vierailija (Ei varmistettu)

En mä sitä nyt ihan nyt keksinyt, ollaan me kaverin kanssa siitä haaveilleet jo vuodesta 2000 suunnilleen :P mutta silloin oltiin teinejä ja sen jälkeen köyhiä opiskelijoita ja sen jälkeen mä oon ollu köyhä äiti... ei me päästy ees thaimaahan valmistujaismatkalle (rantalomalle) mitä oltiin suunniteltu :( no elämä on... Nyt ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia matkata yhtään mihinkään kauas ku ei oo rahaa, en voi laittaa säästöönkään ku kaikki menee ruokaan, elämiseen ja lasten tarpeisiin.
No pääsen ehkä tukholmaan miehen kanssa talvella :) ja olen päättänyt että vielä joskus toteutan sen kaikista suurimman unelmani OMAN HEVOSEN &lt;3 &lt;3 &lt;3 joskus.. vaikka sitten ku oon 60..!!! Ku on vaan tää yks elämä ja yksi suuren suuri toive niin vaikka sitten asuisin laatikossa (sitten ku lapset pärjää omillaan) niin piru vie oleskelen sitten hevosen luona tallilla :D
No mutta kyllähän ne lapsetkin tekevät minut onnelliseksi oli nekin suuri toiveiden toteutus mutta siis jos niitä ei lasketa niin sitten seuraavaksi suurin on se hevonen :)
Hitto kun ei se raha onnelliseksi tee mutta voi se mahdollistaa paljon asioita jotka tuovat onnellisuutta mukanaan.. :P
Hyvää matkaa teille ja kaikille muille matkaajille silti!

Kristaliina
Puutalobaby

Hyvähyvä, toivotaan... eiku ei tarvitse edes toivoa vaan päätetään, että tiedetään, että tuo unelma sulla toteutuu! ...ja jos esimerkiksi mun äidiltä kysytään, niin tuo 60 on vielä oikein hyvä ikä toteuttaa unelmiaan, elämää on vielä silloinkin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Se joka väittää että ei muka uhraa yhtän mitään lapsen takia valehtelee, ei elämä ole (eikä pidäkään olla) samanlaista lapsen saamisen jälkeen eikä muutenkan kenenkään elämä ole samanlaista aina. Elämä muuttuu jatkuvasti ja eri asioita on eri vaiheissa tärkeitä. Silloin kun lapset on pieniä vanhempien kuuluu keskittyä niihin. Samaten ku vaikka lapsena keskittyy leikkimään, opiskeluaikana yritetään keskittyä opintoihin ja työssäkäyvä ehkä uraansa... Tietysti elämässä on aina monta asiaa meneillään samaan aikaan mutta se muu pyörii silloin sen ykkösjutun ympärillä ja saa sopeutua siihen. Pikkulasten vanhemmat uhraavat joskus paljonkin lasten takia mutta sehän on aivan luonnollista, kyllä niitä "omia" juttuja kerkee tehdä taas sitten ku lapset vähän kasvaa eikä ole niin riipuvaisia vanhemmistaan. Ihan pienelle lapsellehan elämykseksi riittää pieniä retkiä arjessa, väsyessään hän haluaa takaisin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön.

Kristaliina
Puutalobaby

Mun korvaan sana uhraaminen on ihan eri asia kuin joustaminen/kompromissien tekeminen. Oon ehdottomasti samaa mieltä, että elämä ei ole samanlaista lapsen saamisen jälkeen, eikä pidäkään olla. Itse asiassa kaikessa muussa oon samaa mieltä tän kommentin kanssa paitsi tuossa "uhraamisessa" :) Ehkä siis kyseessä on sanavalinta-asia :)

Mä väitän, että en uhraa - enkä valehtele :) Mulle uhraaminen olisi (siis mun mielestä se tarkoittaa sitä) vaikkapa just sitä, että en lähtisi ikinä enää mihinkään reissuun ja kärsisin siitä martyyrimaisesti. Mutta joustaminen on sitä, että lähden "helpompaan" ja lapsiystävällisempään kohteeseen kuin mitä muuten lähtisin, ja matkustan muutenkin lapsen ehdoilla. Niin kuin me muutenkin eletään nykyisin - tosi lapsilähtöistä elämäähän tämä on.

Mulle yksi isoja havaintoja lapsiperhe-elämästä on ollut tämä - se ajatus jotenkin avautui, kun Silva oli muutaman kuukauden ikäinen: "Lapsen kanssa voi tehdä ihan samoja asioita kuin ennenkin. Mutta mitään ei voi tehdä ihan samalla tavalla kuin ennen."

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Niinkun esim yöunet?? Pitkät aamut aamupaloineen?
Jos pystyt tekemään kaikki mitä ennenkin oot onnekas mutta et voi väittää että se on mahdollista kaikille, jotkut uhraavat paljon enemmän kuin sinä (väität).
Joillakin ei ole tukiverkostoa juuri lainkaan, jotkut elää ihan minimituloila lasten ollessa pienia (ehkä uhraavat korkeat tulot ja parempi elintaso siihen että ovat kotona pienellä tulolla mutta lapsen parasta ajatellen) eikä he silloin pysty tekemään kaikkea mitä ehkä ennen on tai mitä tekisi hyvää..? He eivät ehkä pääse kertaakaan lomailemaan, edes viikonlopuksi tai päiväksi? Ei kaikki oo noin onnekkaita.
Voin sanoa että itse en enää ratsasta (koska se on todella kallista) enkä edes käy jumpassa koska sekin maksaa tällähetkellä liikaa. Mulla ei oo tällä hetkellä harrastuksia koska mulla on pieniä lapsia ja pienet tulot. Oon uhrannu ne.

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis tarkoitan myös että reissaaminen ja harrastaminen voin sitten tietysti taas aloittaa kun elämäntilanne sallii, eihän ne ole lopullisia uhrauksia vaan sellasia jotka mielellään tekee just siinä elämänvaiheessa. Ja siitä reissaamisesta oon sitä mieltä että ihan pikkulapselle reissaaminen on aika väsyttävää ja stressaavaa joten en itse edes lähtisi hirveän pitkälle reissulle alle 3 vuotiaan kanssa (joka jo ymmärtää ja muistaa). Jos nyt vanhemmat tahtovat lämpöön ja aurinkoon niin voihan sitä aina johonkin lähemmäs viikoksi tai kahdeksi mutta niin että pikkulapsen rutiinit ja turvalliset esim nukkumapaikat säilyisi niin hyvin kuin mahdollista (vaunut/matkasänky/perhepeti) niin että pieni pääsee kunnolla lepäämään. No tää on mun näkemys, ihmisethan kuuluisasti suhtautuvat asioihin eri tavoilla..

Vierailija (Ei varmistettu)

Jestas! Asuuhan kaikissa maissa lapsiakin! Pitäskö kuulkaa ihan kampanja nyt pistää pystyyn tuonne Aasian maihin, tyyliin "ÄLÄ SYNNYTÄ TÄÄLLÄ, MIETI MITÄ KAIKKEA NIILLE LAPSILLE VOI TAPAHTUA!" Tuo on sellainen käänteinen ajattelutapa, mihin toisinaan törmää. Siinä lähdetään ajattelemaan aina ensin, että mitä kamalaa ja kauheaa voi tapahtua, mikä voi mennä pieleen, kartotetaan kaikki negatiiviset entä-jos-riskit, tartuntataudit ja epämukavuustekijät. Täydellisenhän tästä ajattelutavasta tekee se, että se pitää jakaa totuutena kaikille, kylvää katastrofi-ja maailmanlopun visioita sekä pahaa mieltä ihan joka taholle.

Me ei olla käyty kolmestaan perheenä reissaamassa näiden kolmen perheellisen vuoden aikana missään, johtuen ihan siitä ettei meillä kertakaikkiaan ole ollut lomia ikinä päällekkäin. Sen sijaan olen käynyt äitini ja lapseni kanssa merta edempänä. Ja kyllä, on tapahtunut ihan kamalia; kerran loppui vaipat paluumatkalla kesken, kerran selkäni nitkahti siihen malliin, että jouduin lautalta suoraan ensiapuun ja kerran myöhästyttiin paluulaivasta.

Lähtisin silti reppureissulle lapseni kanssa ihan milloin vaan. Vanhempana minun tehtäväni on minimoida riskit, mutta en pysty suojelemaan lastani maailmalta millään keinoin loputtomiin asti - enkä haluakaan! Enemmän minä olen huolissani puolisoni puolesta, se on jänistäjä ja huolestuja. Lapsi sen sijaan on pohjattoman kiinnostunut kaikesta ympärillään olevasta. En ymmärrä miten lapsukainen käyttäytyisi radikaalisti toisin ulkomailla, kun täällä kotimaassakin se osaa olla pääasiallisesti itseään vahingoittamatta. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Hih pakko myöntää, että tunnistin tuosta "katastrofiajattelijan" kuvauksesta kyllä elävästi oman äitini :D Mutta se taitaa olla niin, että joihinkin myös voi tulla vanhemmiten tuollainen ominaisuus - tsih ja joissain toisissa se taitaa olla sisäsyntyisenä :)

Mä en kanssa osaa ajatella aina negatiivisen kautta; sehän olisi jotenkin kamalan... ...kuluttavaa. Stressaavaa. Mutta se ei ollenkaan sulje pois sitä, etteikö toimisi järkevästi ja harkiten. Etenkin just lapsen kanssa reissatessa: onhan se jotenkin täysin luonnollista, että lapsen kanssa matkalla mukauttaa omat toimensa siihen. Niinhän se oli jo raskaana ollessa siellä meidän Vietnamin-matkalla, ja ihan automaattisesti: ei lähdetty joka etapilla rinkkoja kantamaan, vaan saatettiin ottaa taksi jne. Lepäiltiin enemmän. No, ruoasta mä oon ollut tarkka ennenkin eli siihen ei ehkä tullut sen isompaa muutosta. Mutta tosiaan, tuollaiset mukautukset tapahtuivat ihan automaattisesti jo silloin ja ihan varmasti nytkin - se kaikki tapahtuu ihan luontevasti siinä arkijärjellä tehdessä ja toimiessa.

Vierailija (Ei varmistettu)

..kyllähän monissa muissa maissa tapahtuukin aika lailla enemmän onnettomuuksia ja pahoja juttuja kuin Suomessa..

Pages

Kommentoi

Ladataan...