Rytmitön ryhmä

Ladataan...
Puutalobaby

Viime viikolla perhevalmennuksessa keskusteltiin vauvan yö- ja päivärytmistä. Tehtäväksi saatiin taiteilla värikynin kellotauluun oma vuorokausirytmi: koska syödään, koska ulkoillaan, koska nukutaan...

Täh? Ai mikä rytmi? Pyörittelimme värikyniä käsissämme, kunnes minulla napsahti feikkausvaihde päälle - joo joo kato no kyllä meillä tässä iltapäivällä varmaan vähän ulkoillaan, vihreää väriä ja silleen. Joel pyöritteli silmiään: ai sä ulkoilet joka päivä klo 14?

Onhan meillä tietysti jotain rytmiä. Illalla mennään nukkumaan ja aamulla herätään. Yö siinä välissä nukutaan ihan hyvin, välillä imetetään kerran tai pari.

Ihan hyvä mun mielestä. Pitäiskö muka olla vielä jotain muutakin?

Sitten alettiin käydä väritystehtäviä läpi:

"Joo no meillä herätään klo 7. Sitten klo 10 lähdetään ensimmäiselle tunnin ulkoilulle", ensimmäinen perhe aloitti.

Toinen perhe oli samoilla linjoilla:

"...ja klo 12 meillä tavallisesti syödään..."

MITÄ?! Kolmikuukautinen vauva (muut ovat Silvaa pari kuukautta nuorempia) syö kellontarkkudella!? 

Ja seuraava:

"Klo 19 aloitetaan iltatouhut. Ensin mennään kylpyyn tai suihkuun, meillä siis käydään pesulla joka ilta, ja..."

Auts. Meillä kylvetään vain kerran viikossa. Tai tarvittaessa. Apua, koskakohan meillä kylvettiin viimeksi...? Onkohan meidän vauva tuon mielestä ihan haiseva ja likainen...? Tuo päänahka kyllä haisee aika pahalta, kun sitä pitää öljytä niin usein...

Huono-äiti-synrdooman ainekset siis ilmassa. Taas.

Meidän epämääräisen piirrossösserömme esittelyvuoro lähestyi. Ja ihan viime tipassa sen keksin. Pelastussana: vauvantahtinen!

"Meillä kun katos ollaan vauvantahtisia!"

(kuulostaa ihan uskottavalta, kuulostaahan...?)

Niinpä kerroin: Imetän vauvan, kun sillä nälkä. Ja kun vauvalla alkaa väsyttää, laitan sen päikkäreille Vaunuihin, vauvakeinuun, pinnasänkyyn - mikä nyt sattuu olemaan saatavilla. Tutti suuhun, tiikeri-unirätti käteen ja äidille kuppi kahvia. Ja kun palaan minuutin päästä katsomaan, vauva on täydessä unessa. Vauva voi nukkua viisi minuuttia tai kolme tuntia. Viisi kertaa päivässä tai vain kerran.

Yöunille mennän kahdeksan ja kymmenen välillä: odotetaan, että tulee iltanälkä - sitten nopeasti vaippahommiin, valot pois, imetys ja sänkyyn. Vauva nukahtaa heti tai jokeltelee hetkisen. Koko perhe menee nukkumaan samaan aikaan vauvan kanssa, samaan isoon sänkyyn totta kai.

"...meillä kun katos ollaan vauvantahtisia."

Ohjaajat eivät sanoneet juuri mitään. Jäi epäselväksi, tuliko henkiseen pieneen mustaan kirjaan miinusta vai plussaa.

Okei okei: useampi äiti kertoi, että heillä tiukka rytmi on heidän itsensä takia - se tekee elämästä helpompaa. Ja moni mainitsi, että tähän rytmiin pyritään - ei välttämättä onnistuta.

Mutta silti. Uhhuh.

Ja juuri kun ajattelin, että meidän arkihan rullaa nykyään ihan mainiosti. Päivät ovat alkaneet kulua enimmäkseen mukavasti, toki kitinäpäiviäkin mahtuu väliin. Joskus ollaan muskarissa, joskus vauvajumpassa, joskus treffataan ystäviä. Joskus ollaan vaan kotona ja makoillaan lattialla ja lorutellaan. Ja joskus vaan möllötetään väsymyssuossa ja odotellaan, että isi tulisi töistä kotiin.

Uhhuh koko ajatuskin tiukasta päivärytmistä ah-dis-taa. Että joka päivä pitäisi tiettyyn kellonaikaan olla tietyissä puuhissa. Että ei saisi oleilla ja lököillä ja puuhastella ihan oman mielen mukaan. Lue: vauvan mielen mukaan.

Vaikka niin - niinhän sitä kaikkialla sanotaan, että tutut rutiinit ja toisto tuovat vauvan elämään turvallisuutta... Huono-äiti-synrdooman ainekset leijuvat väkevinä Toukolan ilmatilassa.

Ei tuo kyllä kovin turvattomalta vaikuta, perustyytyväinen pieni murmeli.



Piirroskierros läheni loppuaan. Ja lopulta eräs toinenkin äiti lainasi pelastussanan: "vauvantahtinen". Kuuntelin häntä hymyillen. Joskus kuulemma ollaan kaupungilla koko päivä. Teki mieli mennä halaamaan.

Share

Kommentit

Sara-täti (Ei varmistettu)

"Vaikka niin - niinhän sitä kaikkialla sanotaan, että tutut rutiinit ja toisto tuovat vauvan elämään turvallisuutta... "

No onhan teillä rutiineja ja toistoja: samoissa syleissä hellitään, asutaan samassa talossa samoissa tuoksuissa, nukutaan samassa sängyssä, tutut ihmiset puhuvat tutuilla äänillä, öisin nukutaan, päivisin puuhastellaan. Silva saa varmasti ihan riittävästi tuttua ja turvallista elämää ilman mitään kellottamista. :)

Adiina
Helmiä ja vadelmia

Meilläkin ainoa kello ja kalenteri (näin kärjistetysti sanottuna) tällä hetkellä on vauva. Vauva nukkuu, kun nukuttaa ja kukkuu, kun kukuttaa. Ja syö, kun sillä on nälkä. Ne varmaan tapahtuvat päivittäin melko samoihin aikoihin, mutta kelloa me ei seurata. Silti mekin nukumme öisin ja päivisin olemme pääsääntöisesti hereillä. Tästä rytmittömyydestä on apua juuri siinä, että pieni voi oikeastaan nukkua siellä, missä sattuu väsymisen aikoihin olemaan. Kaupungilla, autossa, kylässä... Tässä vähän vertaistukea. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei, täällä ollaan samoilla linjoilla, että ollaan enemmänkin vauvantahtisia kuin rutiini-ihmisiä. Jotenkin omasta mielestä paljon paljon rennompaa elämää, kun ei koko ajan tarvitse kelloa vahtia.

Tietenkin sekin, että vauvatkin on yksilöllisiä ja perhetilanteet on yksilöllisiä. Meillä jotain aamuseitsemän herätyksiä nähdään erittäin harvoin enemmänkin useammin nukutaan puoleen päivään ennen kuin vauvakaan herää.

Adiina
Helmiä ja vadelmia

Ja meidänkin vauva kylpee "tyyliin" kerran viikossa. :)

Neenee (Ei varmistettu)

Ihanan tutun kuuloista, Krista! Vikukin kylpee kerran vkossa ja kylpypäivä on.. öö.. se joka tuntuu sopivalta siihen:D Oon sanonu kysyville, et niin kauan ku lapsi nukkuu yöt (nukahtaa 19-23 ja herää 6-9, noin), se saa tehä päivisin mitä lystää. Eli tutunkuuloiset nuo teidän päikkäri"rutiinit".. Nyt 10-kuisena Vikulle on kuin varkain kehittynyt ateriarytmi. Kahvilla elänyt äitikin on lapsentahtisesti oppinut syömään säännöllisesti:D Lusikallinen sulle, haarukallinen mulle. Tuo, ettei lasta tarvi erikseen nukuttaa, on kyllä siunaus, josta itsekin olen saanut nauttia.

Neenee (Ei varmistettu)

Lisäyksenä vielä, et molemmilla toki omat annokset, ni väistetään sitä kariesta;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo en minäkään ymmärrä sitä, että miten joka päivä muka tehtäisiin asiat samaan aikaan. Kaikki kellonajathan heilahtelee esim. just sen mukaan, että nukkuuko lapsi päiväuniaan 0,5h vai 2h. Nyt kun lapsi on jo 12kk on rytmiä kyllä tullut jonkin verran jo ihan itsekseen ilman että olen tarkoituksella jotain koittanut vääntää. Kun suurin osa ruuasta syödään ruokapöydässä, niin se on aika vakio, et siinä istutaan viisi kertaa päivässä muutaman tunnin välein. Mutta ei tiettyinä kellonaikoina. Ja sit niissä väleissä tehdään millon mitäkin. Mut tossa teidän vaiheessa ei meilläkään ollut yhtään mitään rytmiä. Ja meilläkin kylvetään noin kerran viikossa, joskus on varmaan mennyt väliä kaksikin viikkoa.

Mutta kukin tehkön niin kuin itselleen parhaiten sopii! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Täällä tiukan rytmin mutsi (tää tuli 3,5kk iässä kun lapsi lakkasi syömästä rintaa, omalla päätöksellään siis, ja siirryttiin pelkkään korvikkeeseen) ja musta teidän päivä kuulostaa lapselle äärimmäisen mukavalta.

Mä en itse vaan osaa, imetys takkuili ja olin aina ihan pihalla että pitäisikö lapsen syödä (sillä oli aina nälkä), pitäisikö sen nukkua (se ei koskaan halunnut nukkua päiväunia, eikä missään). Kun sit siirryttiin pelkkään korvikkeeseen, niin päätin että nyt sit ruokaa kolmen tunnin välein (tietty jos lapsi oli selvästi nälkäinen ennen niin ruokaa sai) ja päiväunet ruokailujen väliin. Parissa päivässä mä ja lapsi alettiin ymmärtää toisiamme. Lapsi oppi nukkumaan päiväunia ja äiti oppi ennakoimaan ruokatarpeet ja sen että milloin lapsi on nukutettava päiväunille vastustelusta huolimatta. Nyt kun ikää on 6kk meillä syödään viisi kertaa päivällä (3h välein) ja kerran yöllä ja nukutaan kolme päiväunet (kestoltaan 30-60min). Rytmistä joustetaan lähinnä päiväunien osalta, jos ollaan kaupungilla niin lapsi nukkuu jos nukkuu, ruoka-ajat pyrin pitämään about vakiona (plus miinus puoli tuntia on lapsen kestämä vaihteluväli).

Kylpyjen suhteen ollaan kyllä yhtä saamattomia kuin te. Tarpeen mukaan ja toivottavasti vähintään kerran viikossa (joskus ollaan miehen kanssa, että" muistatko yhtään milloin lapsi on kylvetetty" ja se luultavasti tarkoittaa että kertojen väli on venähtänyt pitkäksi).

Vierailija (Ei varmistettu)

Tiukan rytmin mutsi jatkaa vielä :) Siis mulle on utopiaa vauva joka nukkuisi "omaan tahtiin" päivisin. Tai nukkuisi päiväuniä ilman nukuttamista. Tai nukkuisi useamman tunnin päiväunet. Mun vauva nukkuu pisimmillään 2h (tämä on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana kahdesti) ja yleensä tosiaan alle tunnin kerrallaan. Näin on ollut kahden viikon iästä lähtien (silloin tosin nukuttiin vartin pätkiä max ja silloin vasta haastavaa olikin). Aikana ennen rytmiä ja päiväunille nukuttamista mulla oli seuranani kitisevä yliväsynyt vauva, julman rytmin pakottamisen jälkeen vauvasta löytyi rento hymytyyppi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitä ihaninta vauvaelämää ilman rytmiä eli vauvan rytmillä eli tuntuman mukaan! Rytmisessä oravanpyörässä saa kyllä juosta taas niin äiti ku vauva, kun joudutaan töihin ja päiväkoteihin.. ja kuten edelliset ovat sanoneet: turvaa tulee säännöllisistä asioista, kuten sylit, lorut ja muut!

Meillä noudatetaan nykyään Mannerheimin lastensuojeluliiton virallista 8kk ikäisten vauvojen päivärytmiä :D En olisi voinut koskaan kamalampaa kuvitella, mutta yöt olivat niin rytmittömiä eli sekavia, joten äidin mielenterveyden takia oli pakko lähteä unikouluun, ja siitä sitten tähän rytmioravanpyörään.

Nauttikaa ilman stressiä omarytmisestä elämästä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Miks te käytte tuossa "perhevalmennuksessa"? Kuulostaa tosi ahdistavalta ryhmältä. Perusta oma ryhmä, ihan oikeesti. Olette tervejärkinen, jalat maassa oleva porukka, tukisitte muita samassa elämäntilanteessa olevia. Itse sain omat lapset tosi nuorena ja jatkoin elämää toimien vaistojeni varassa. Vauva matkusti kaikkialle mukana, ei ollut rytmiä, mutta nyt on ihania muistoja sekä meillä vanhemmilla että tuolla nyt jo aikuisella "vauvalla".

Vierailija (Ei varmistettu)

Rytmi voi syntyä myös itsestään sen jälkeen kun vauva syö kunnolla kiinteitä sen neljä-viisi kertaa päivässä. Meillä 11kk vauvaa ei edes pysty hämäämään vaikka olisi päivällä enemmän menossa tai tekisi uusia asioita, hänelle on syntynyt oma sisäinen kello ruoka- aikojen suhteen, joten ilman kiristäviä aikatauluja ja pakko rytmisyyttä, mennään me rytmikkäästi ja silti vauvantahdissa!

Meillä eletään myös vauvantahtisesti. Mutta meidän vauva on muodostanut oman rytminsä. Syöminen on se, joka suurimmaksi osaksi määrittää sen tahdin. Pystyn sanomaan suunnilleen kellonaikoja, milloin hän pyytää ruokaa tai on tarpeeksi väsynyt nukkumaan. Mutta nekin voivat vaihdella +- puoli tuntia/tunnin. En ole ottanut asiasta sen suurempaa stressiä, koska ymmärtääkseni perheen rytmi alkaa tasaantua tai vakiintua hieman sen mukaan, miten kiinteiden ruokien syöminen aloitetaan. Joten katsotaan sitä sitten silloin :) 

Liisa
Osasin!

Kiitos tästä kirjoituksesta! :) Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että aiemmin vähän harmitti, että emme tulleet menneeksi niihin post-vauva-perhevalmennuksiin. Nyt ei harmita enää. Me oltais varmaan omastakin mielestämme paskat vanhemmat, jos tiedettäis kuinka pitäis niiden mielestä olla hyvä.

Seuraa tunnustuksia.

Meillä ei ole muuta rytmiä kuin väljä nukkumaanmenoaika illalla, ja siihen liittyy myös tietty rutiini. Muuten ollaan kuin ne eräät kuuluisat kanat. Ilo nukkuu päikkäreitä kun nukuttaa ja vähän missä sattuu. Joskus se nukahtaa leikkimatolle, joskus tissille, joskus tuuditteluun. Syö sitten kun meno alkaa mennä känkkäränkäksi ja tajuan syöttää. Me ei ulkoilla joka päivä jos ei huvita. Eikä varsinkaan jos sataa. (Saati että useampaan kertaan päivässä, hah.) Poika kylpee kerran viikossa. Noin. Sillä on karstaa päässä, koska en tajunnut rapsutella kaikkea pois silloin kun se ei vielä osannut vastustella. Rapsutelkoon itse loppuun ennen rippikoulua.

Vauvasta en tiedä, mutta tulisin hulluksi, jos yrittäisin ahtautua tiukkaan aikatauluun. Sitten jokaisesta päivästä tulisi puuduttava edeltäjänsä kaksonen. Ei jestas.

Mutta niin kauan kuin meillä täällä Hunningolla asuu hyväntuulinen, terve ja tyytyväinen, hyvin syövä ja nukkuva lapsi, uskon tekeväni asiat oikein. Ainakin riittävän oikein.

Niin teet sinäkin. :)

Sandels
Sandels seuraa

Minuakin kiinnostaa minkä tahon järjestämä on tuollainen perhevalmennus? Neuvolan? Onko se tarkoitettu perheille joille on syntynyt ensimmäinen vauva? Omassa kotikunnassani ei ole perhevalmennusta mutta MLL tarjoaa vertaistukiryhmiä. Sellaisessa kävin esikoisen aikaan, jolloin meilläkin elettiin vauvantahtista arkea. Nyt voisin sanoa meillä elettävän "lastentahtista" arkea, kun vanhin on jo koulussa ja keskimmäinen on kerhoikäinen. Päiviämme rytmittää isompien lasten menot ja suht säännölliset ruokailut. Päikkärit vauva nukkuu siellä missä se milloinkin onnistuu (kerholainen vain jos on erityisen väsynyt) ja illalla väsyneimmät kömpivät ekana sänkyyn, loputkin viim. yhdeksältä.

Miitu (Ei varmistettu)

Meidän napero ehti kuuden viikon sairaala-aikanaan omaksumaan sairaalarytmin niin loistokkaasti, että sillä tiellä ollaan edelleen... Ruoka on päivisin kolmen tunnin välein harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Ehkä just sen puol tuntia voi joustaa.

Unet oli sitten ensimmäisen vuoden sangen taiteellisesti, ku tosi pitkään mentiin 3-4 päikkäreillä. Keväällä päästiin kaksien unien rytmiin ja nyt alkusyksystä viimein yksiin uniin (ikää korjatusti himpun päälle vuosi), mikä on kyllä ihanasti tehny elämästä ennustettavampaa. Oon oikeesti pyöritelly täällä ihmeissäni päätäni, kun väki käy vauva-alkusis harrastuksis. En oikeesti tiedä, miten tuo olis onnistunu, ku päivisinki keskimäärin syötiin, leikittiin hetki, nukuttiin - tai yritettiin houkutella sitä unta tulemaan. Nyt tietää, että 11-15 on pyhitetty ruokailuille ja päiväunille, ja sit aamupäivään ja iltaan voi miettiä muuta.

Varmaan jonkinlaiset rutiinit on hyvä olla, mut aattelis, et alle puolivuotiaalle varsinki piisaa useimmis tapauksis tilannekohtaiset rutiinit ku koko päivää koskevat. Riippuu tosin lapsesta, kun osa kaipaa vahvemmin rytmiä, niinku tiukan rytmin mutsikin kertoi. Temperamenttikysymys - myös siinä lapsentahtises ;)

Oon tuota kyllä miettiny senki suhteen, että eiköhän sekin vaikuta, onko lapsi ensimmäinen vai n:nnes. Esimerkiksi välis noiden päiväunien kans taistelles tuli kyllä ajateltua, etten kyllä varmasti toiste tähä suostu saati ehdi, jos samalla pitää tuo esikoinenki huomioida. Voipi sitten joskus aikanaan kuopuksen elämä olla huomattavasti rytmitetympää.

Sandels
Sandels seuraa

Niin ja pesulla me käydään vain tarpeen mukaan, ei välttämättä joka ilta (kyllähän lapset menis mutta auta armias sitä vesilaskua!!). Kerran hämmästytti naapuriperheen lapsi kysymällä "onko teillä tänään suihkupäivä?" Oli pakko vastata että en minä vielä tiedä, katsotaan kuinka likaiset leikit saatte aikaiseksi :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä oli aluksi ainoa rytmi se että tein aina 8-9 välillä iltapuuhat, vaikka neiti yleensä huuti jonnekkin 11-2 välille jokatapauksessa. Aamupuuhat tehtiin sitten kun jaksettiin ja pääasiana oli kuten iltapuuhissakin, että ne oli samanlaiset.

Ja podin aina huonoa omaatuntoa siitä ettei ollut muita rutiineja oikeastaan ollenkaan. Eipä tuo kuitenkaan ole meitä haitannut loppupeleissä.

Nyt kun neiti on puolivuotias niin rutiinia tulee ruokailuista ja nukkumaan neiti menee aina 7-9 välillä ja herää 7-9 välillä aamulla. Muut välit on semmoista "No nyt jos ehdittäisiin tehdä tällätavalla ennenkun ruoka-aika on.." ja melkein päivittäin tulee niitä "Oho, vauvalle ois pitäny antaa mössöjä jo tunti sitten! ja millonkohan mä olen vaihtanu vaipan?" :D

Kaikille vauvoille ei rutiinit meinaa mitään ja toiset taas kaipaa niitä enemmän. Meidän neiti on varmaan aika hyvä sopeutuja, koska eipä tuo välitä paljoakaan. Pääasia on että ruokaa tulee ja lapsi saa tarvitsemansa.

Itsepähän sitä tietää mikä parhaiten omalle perheelle ja vauvalle sopii!

Vierailija (Ei varmistettu)

No mutta teidän rytmitön rytmi kuulostaa just passelilta!itse esikoisen kohdalla menin ihan omia latuja, kun olin niin nuori eikä vertaistukea tai ko.post-raskaus valmennuksia ollut (olin siis 28,en ihan teini mutta eka mama omassa piirissäni). Olen tyyppinä kaltaisesi,rutiini ahdistaa, suuret suunnitelmat toki selviä, mutta arki rullaa miten rullaa. Nyt noita muksuja on muutama eikä ihan bebejä enää ja niistä on tullut loistavia reissaajia,kaikkialle nukahtajia ja " meidän" oloisia.siitä kai tässä on kyse, kaikki tekee, miten itselle parhaaksi katsoo. Turha lähteä vertailemaan, omaa hiihtoa vaan niin hyvä tulee.

Miisa

iitukka

Ei meilläkään esikoisen kanssa ollut rytmistä hajuakaan pitkiin aikoihin. Itsekin silloin otin hieman painetta asiasta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ihan turhaan. Jonkinlainen rytmi muodostui kuin itsekseen juuri ruokailujen kautta, sitten kun ne lähempänä vuoden ikää alkoivat olla samaa rytmiä ja ruokaa meidän aikuisten kanssa.

Nyt sitten kun on kaksivuotias ja puolivuotias, niin jo ihan arjen pyörittämisen ja järjissään pysymisen kannalta kuopukselle on olosuhteidenkin seurauksena muodostunut jo varhain rytmi. Kun vanhemman kanssa on aamulla ulkoiltava (ettei meno sisällä ylly mahdottomaksi) niin kuopus nukahtaa silloin ulos vaunuihin jne. Eli kun ennen mentiin vauvantahtisesti niin nyt mennään taaperontahtisesti, ja vauva sopeutuu siihen menoon!

Poppaliini (Ei varmistettu)

Minusta tuo vauvantahtisuus on parempi, kuin tarkat aikataulut jokaiselle toimelle!

Jyviä ja ohdakkeita

Vähän ennenaikaista tuo alle puolivuotiaiden rytmittäminen minusta on. Niin kauan kuin täysimetetään, ruokailujen organisointia ei niin tarvitse miettiä ja nälkä ja väsy saavat tulla milloin ja missä vaan. 

Päivärytmi alkaa muotoutua sitten, kun kiinteitä syödään tiettyihin aikoihin ja väleissä pidetään taukoja syömisestä. Meillä ei ainakana lapset olisi koskaan oppineet perunan syöntiin, jos ruokarytmiä - ja nälkää - ei olisi ensin tekemällä tehty. Toki meillä imetystä jatkettiin puolen vuoden jälkeenkin, mutta ei enää täysin lapsentahtisesti.

Aika luontevasti ne omatkin ruokahetket alkavat rytmittyä sitten samoihin aikoihin. 5 ruokailun lisäksi harva ehtii ja jaksaa väleissä vielä huolehtia omista ruokailuistaan, ja kiinteiden syömisen ideahan on, että lapsi oppii perheen ruokiin ja syömään yhdessä muiden kanssa. :) 

Rytmin muodostumista tukee myös se, kun päiväunet vähentyvät 1-3 kertaan päivässä, samalla unet saattavat myös pidentyä. Kyllä sen sitten huomaa, kun/jos elämä ehtii siihen pisteeseen, että lapsen ainoiden päiväunien nukkumisen aikaan itsekin erittäin mielellään haluaa järjestää hänelle unitilaisuuden. Lapsesta riippuu, voidaanko silloin olla reissun päällä vai onko kaikille helpompaa, että ehditään kotiin unille. Oman kokemukseni mukaan, mitä isomman lapsen unista on kyse, sitä hankalammin he suostuvat nukkumaan erilaisissa paikoissa (liikkuvaa autoa lukuun ottamatta). Onhan sitä aikuisiakin, jotka osaavat nukahtaa missä vaan, ja toisia, joiden reissusta eka yö hotellissa menee aina valvoessa.

Ja päiväkodissa/hoidossa siihen rytmiin pääsee sitten lopullisesti sisään, kun "laitoksessa" tehdään laitoksen tahtiin syömiset ja nukkumiset. Ja sitten herätään koko perhe lapsentahtisesti viikonloppunakin kuudelta!

Neenee (Ei varmistettu)

Mehän skipattiin puolivahingossa koko perhevalmennus.. Täällä Helsingissä neuvola järjestää ton perhevalmennuksen, johon kuuluu syntymän jälkeen vielä n. neljä tapaamista. Ei menty niihinkään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Piutpaut rytmeille. Jos siihen on mahdollisuus. Eli suomeksi silloin kun vauva on vielä vauva, äiti tai isä on kotona. :) Ketä se haittaa jos nukkumaanmeno venyy myöhään ja aamulla nukuttaa pitempään? Tämä päivärytmihömpötys on vaan edellytys suoritusyhteiskunnalle, ei kaupat aukea tai sairaanhoito pyöri jos sängyssä venytään puolille päivin.

Näitä juttuja ehtii miettiä sitten kun palaa työelämään ja lapsi lähtee tarhaan, silloin on oikeastaan pakko. Ja silloinkaan rytmien ei tarvi olla sentään pilkunviilausta. Meillä nukkumaanmenot ja muut hommat toki tapahtuu melkolailla saman kaavan mukaan joka päivä, mutta esimerkiksi ruoka laitetaan edelleen silloin kun on nälkä, ei joka päivä kello 17 reikäreikä. Jos lapset on virkeitä illalla, saavat valvoa hitusen myöhempään jne. Meillä ei todellakaan ulkoilla säännöllisesti, vaan fiiliksen mukaan. Toisinaan lapsia ei kiinnosta, toisinaan äitiä ei kiinnosta. No big deal, voidaan kaivella Kimble esiin ja pelata sitä vaikka iltaan asti ja sitten paistaa lättyjä iltapalaksi. :)

Toki silloin jos yöt on aivan kaameita vauvan kanssa, kannattaa siihen päivärytmiin satsata, eli aktiviteetteja päivällä, säännölliset päikkärit ja sitä rataa. Meillä näitä asioita on täytynyt molempien lasten kohdalla ajatella yleensä n. 8kk iästä lähtien.

zubi (Ei varmistettu)

Wau! Vauvasi nukkuu yöt yhdellä herätyksellä ja nukahtaa tuolla tavalla päivänille minuutissa itsekseen. Vinkit jakoon! Jos tilanne on noin hieno ja kasvaakin tasaisesti, niin eipä siinä kummempia rytmejä tosiaan tarvita. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi kiitos tästä Krista!
Meillä nimenomaan ollaan aina menty vauvantahtisesti, välistä olen potenut huonoa omaatuntoa siitä, että ei vaihdeta vaippaa joka päivä klo 7.47 tai mennä päiväunille klo 10.58. Tarkat kellonajat ja samat rutiinit joka päivä ah-dis-ta-vat! Eikä meidän neiti ole mielestäni mitenkään kärsinyt siitä, etten tuijota kelloa kuin orja. Silti jossain takaraivossa on aina pyörinyt, että olenko minä nyt sitten huono äiti. Nyt kun neitimme on kohta 9 kk, on meille itseasiassa vaivihkaa syntynyt jonkinlainen rytmi, mutta sekin kumpuaa täysin vauvasta. Ensimmäinen päiväväsy tulee puoli yhdentoista aikoihin ja seuraava neljän tienoilla. Ja äiti laittaa nukkumaan, kun vauva niin haluaa ;) Etenkin univaikeuksista kärsiville aikuisille aina toitotetaan, että jos et tietyn ajan kuluttua sänkyyn menemisestä ole nukahtanut, nouse ylös ja kokeile myöhemmin uudestaan. Samaa olen soveltanut lapseeni. Jos sängyssä on vielä aavistus duracellpupua, laitan vauvan vielä hetkeksi lattialle ryömimään ja leikkimään, ja hän kyllä minulle sitten ilmoittaa, kun paristo vetelee viimeisiään. Tsak sänkyyn, ja vauva nukahtaa ilman kitinöitä tai muita nukutusrituaaleja.

Kristaliina
Puutalobaby

Hei kiitokset ihan tosi-tosi paljon kaikista näistä kommenteista ja hyvästä keskustelusta - tällainen tekee nii-ii-iin hyvää! On erityisen hyvä lukea "rytmillisten" perusteluita: että rytmille on niissä perheissä joku syy. Eli että sitä rytmiä ei tarvitse väkisin synnyttää vain siksi, että perhevalmennuksessa-nyt-vaan-satutaan-sanomaan-niin. (tai eihän sielläkään sitä suoraan sanottu, mutta sellainen fiilis jäi vaan leijumaan ilmaan...)

Itse asiassa tämähän taitaa olla ihan selkeää ja yksinkertaista: jotkut vauvat tarvitsevat rytmiä ollakseen tyytyväisiä ja usein rytmi syntyy ikään kuin itsestään. Ja toiset vauvat ovat tyytyväisiä "ellunkanoinakin" ja silloin rytmiä ei tarvitse väkisin pakottaa... Viimeisin Vierailija (11.16) sen tuossa hyvin sanoo: ehkäpä tuo pakkorytmittäminen on tosiaan osa meidän suoritusyhteiskuntaa, jossa kaikille asioille pitää olla sääntö. Myös silloin, kun varsinaista "ongelmaa" ei edes ole olemassa.

Hitsi miksi tällaista keskustelua ei käyty siellä perhevalmennuksessa!

Joo, nuo perhevalmennukset tosiaan ovat ainakin täällä Helsingissä neuvolasysteemiin kuuluvia: kolme ennen synnytystä ja 3-5 (meillä ilmeisesti jopa viisi?) kertaa synnytyksen jälkeen leikkipuistossa. Niin, ja nuo leikkipuistothan ovat nimestään huolimatta sellaisia sisärakennuksia - ainakin mulle muualta muuttaneena oli tuo käsite ensin vähän epäselvä :)

Me käytiin niissä synnytystä edeltävissä valmennuksissa kahdesti, kolmas jätettiin väliin kun todettiin, että pidemmistä yöunista on meille enemmän hyötyä kuin kahdeksaksi valmennukseen menemisestä :) Ne edeltävät valmennukset oli meidän mielestä suoraan sanottuna aika turhia (sori suora mielipide). Me oltais kaivattu enemmän konkreettista tietoa esim. lapsiperheiden palveluista (ja vaikkapa vauvan ensiavusta niin kuin myöhemmin tuli ilmi!), mutta siellä vaan lässyn-lässyn-keskusteltiin, että "mitkä ovat parisuhteenne palikat"...

No okei ehkä joillekin pariskunnille tuo toimii hyvänä keskustelunavauksena, ja varmaan neuvolajärjestelmän kannalta tuo sisältö on suunniteltu juuri noin... Meillä kuitenkin osataan keskustella ilman parisuhteen palikoitakin :)

Synnytyksen jälkeisiin perhevalmennuksiin mentiin alussa skepisinä, mutta se eka kerta olikin ihan yllättävän kiva: oli tosi kiva nähdä, millaisia vauveleita muille ryhmäläisille on tullut, kuulla synnytyskokemuksia jne... Mutta sitten kaksi seuraavaa on tosiaan olleet sisällöitään vähän niin ja näin - hyviä aiheita kyllä, mutta...

No joo, mutta niihin olen halunnut mennä ihan siksi että tiedostan, että nämä vauvahommat ovat mulle ihan täysvieraita - ja takaraivossa kolkuttelee sellainen olo, että onkohan jotain, mitä mä en vaan tiedä/tajua ottaa huomioon... ...että jos siellä yhtä äkkiä tuleekin jotain tajunnanräjäyttävää tietoa :) Niin kuin esimerkiksi tuo karsta, josta Liisa mainitsee: mä on ollut kuullutkaan sellaisesta. Ja niinhän siinä sitten kävi, että parissa päivässä se riehaantui niin pahaksi (ei tajuttu harjailla), että taisi tulla pieni tulehduskin ja sitten Silvan tukka lähti tuppoina karstan mukana. Niisk. No, onneksi se kasvaa jo kovaa vauhtia takaisin! Tyhmä-äiti :)

Oman perhevalmennuksen perustaminen, hih, siinäpä olisikin mainio idea! Kun onhan se "vauvanvertailu" tosi kivaa hommaa - aina toisia vauvoja nähdessä tulee kurkittua, että mitäköhän tuo painaa, kuinkakohan vanha, mitä sillä on päällä, ai onpa hieno villatakki jne :) No tavallaan tätä omaa perhevalmennusta tuleekin tehtyä näin virtuaalisesti täällä blogissa - kiitos siitä kaikille teille "virtuaaliryhmäläisille"! <3

ps. Meilläkin muuten aloitetaan pian kiinteät, kun Silva täyttää puoli vuotta. Ehkäpä sitten minäkin huomaan jossain vaiheessa, että kappas, meillähän rytmitellään :)

Kristaliina
Puutalobaby

Zubi: Hih, joo mä en ehkä ole tässä paras nukkumaneuvon antaja, kun meillä tosiaan nukkumisen kanssa ei ole koskaan tarvinnut kikkailla... Kaikilla vauvoilla on varmaan eri tavat, mutta meillä ne menevät suunnilleen näin:

Vauvaa ei ole varmaan koskaan (?) laitettu nukkumaan ilman, että se itse selkeästi osoittaa väsymystä. Kun kitinä alkaa, varmistan ensin, että se ei ole nälkää (otan rinnalle - jos tulee kovempi huuto niin oho, ei ollut nälkä vaan väsymys). Sitten vaan törkkään tutin suuhun ja unirätin käteen ja menen itse hetkeksi toiseen huoneeseen (kuuloetäisyydelle), vaikka tsekkaamaan Lilyn tai Facebookin :)

Jos näin tehdessä vauvalla meneekin hermo, heiluttelen vähän aikaa esim. vauvakeinua ja yritän uudelleen poistumista huoneesta. Ja exreme-tapauksessa (esim. vatsavaivojen aikaan) pidän vauvaa sylissä ja pomputtelen jumppapallolla hetken.

Yöt samaan tapaan paitsi että ensin vaihdetaan vaippa, laitetaan yökkäri ja viimeinen imetys tapahtuu pimeässä ja sängyssä. Imetyksen jälkeen laitan vauvan omalle paikalleen meidän väliin ja jään itse makoilemaan viereen. Tai isi jää, jos mä en ole ehtinyt esim. pestä hampaita vielä. Siihen se sitten nukahtaa, joskus menee hetki jokellellessa mutta kyllä se uni jossain vaiheessa tulee... Ja me tosiaan tullaan viereen nukkumaan jo ihan saman tien, sekin varmaan vaikuttaa tuohon nukahtamiseen - jos vauva herää, niin se näkee äidin tai isän rauhallisena heti siinä vieressä.

Meillä alettiin nukkua yöt hyvin vatsavaivojen helpotettua, joskus 3-4 kk iässä. Jotenkin se tuli vaan automaattisesti... Varsinaista "nukuttamista" meillä ei ole tehty niiden alkuaikojen jälkeen.

Mutta joo, vauvasta se varmasti riippuu, kaikilla varmasti ei ole näin helppoa vaikka mitä kikkoja tekisi... Ja puuhunkoputus: tietysti tilanne saattaa jossain vaiheessa muuttua...

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei, mahtavaa tekstiä ja vertaistukea parhaimmillaan! Tattista vaan kaikille! :) Saadaan nukkua ja pötkötellä pojan kanssa vaikka kahteentoista jos siltä tuntuu ja kylvetään/suihkuun mennään silloin kun on hyvä päivä siihen heh. Ja ei mennä ulos jos vaikuttaa että voi alkaa sataa vettä.. Siitä ihan liikaa tullu ressiä.... Ulkoillaanko muilla kuinka usein......? Meillä nyt ollu piitkä tauko.. Eikai se väärin oo?!

Mir

T.Mir :)

Kristaliina
Puutalobaby

Auts, nyt tulee hulttioäidin tunnustukset :)

Meillä ulkoillaan-ulkoillaan aika harvoin, vaikka ulkona käydään melkein päivittäin: matkalla muskariin, matkalla kauppaan, matkalla ystävän luo kylään, kaupungille, mummolaan jne. Mutta että ihan varta vasten laitettaisiin vaatteet päälle ja lähdettäisiin ulkoilun vuoksi ulos - oikeastaan ainoastaan isi silloin tällöin lähtee iltakävelylle vauvan kanssa, ja silloinkin useimmiten käy kauppa-asioilla samalla. Funktionaalista ulkoilua siis :)

Jos sataa eikä ole mitään ohjelmaa kodin ulkopuolella, niin pysytään kyllä kotona :) Useimmiten kyllä on jotain ohjelmaa, kun meillä on noita "vauvaharrastuksia" ja useampia äitiys/hoitovapaalla olevia ystäviä, joiden kanssa treffaillaan usein...

Pirre (Ei varmistettu)

Mua ahdisti aina neuvolassakin, kun kysyivät montako kertaa päivässä vauva syö (meillä tytöt ovat aina kasvaneet hyvin..). En mä ikinä laskenut, tissiä annoin aina kun vaikutti nälkäseltä. Välillä söi minuutin ja riitti, välillä vartin ja se riitti :D

Lumilapsonen (Ei varmistettu)

Lapsella on turvallinen olo kun on rakastavat vanhemmat ympärillä...

zubi (Ei varmistettu)

Kiitos vastauksesta Krista, samoja keinoja kyllä on kokeiltu täällä meilläkin enkä myöskään laita nukkumaan, ellei itse osoita väsymyksen merkkejä. Meidän poika on vaan ihan uskomaton unen vastaan taistelija -sissi. Haukottelee, hieroo silmiään, mutta viimeiseen asti taistelee, ettei tarvitsisi nukahtaa. Saan kyllä käyttää kikan jos kolmannenkin siinä puuhassa... Toivottavasti jossain vaiheessa helpottaa.

S-S (Ei varmistettu)

Oih ja AAMEN (ilman uskonnollista latausta) tähän postaukseen ja koko keskusteluketjuun!
Me otimme raskausviikolla 35 saapuneen Nipsulaisen kanssa viikon verran TLC:tä Kättärillä ennen kotiinpääsyä. Niinpä kotiutuessa oli jo valmiina kolmen tunnin syöttörytmi, jota orjallisesti noudatimme (emmekä HÖLMÖT esimerkiksi heti tajunneet vauvamme kaipaavan iltaisin ruokaa hieman tiheämmin, vaan hytkyttelimme vatsavaivoina jonkin aikaa...). Tuolloin pieni mies ei jaksanut imeä rintaa, joten pumppasin maidon ja annoimme sen pullosta. Sen koommin kun poika oppi syömään "straight from the source", ei meillä ole ollut tarkkaa ateria- tai unirytmiä. Syödään silloin kun nälättää ja nukutaan silloin kun nukuttaa. Toki jotkut asiat menevät suht samalla kaavalla, yöllä esimerkiksi herätään vain kerran syömään, ne pitkät päikkärit otetaan yleensä vaunuissa ja useimmiten aamupäivällä, iltaisin vähän kitistään jne.
Olen toki potenut asiasta Huonoa Omaatuntoa, mutta yrittänyt puhua itselleni järkeä samalla. Lapsi on tyytyväinen, iloinen ja hyvin kasvava vesseli ja sen äiti on järjissään. Eiks se oo jo aika hyvin? ;)
Rytmittömyyden lisäksi tunnustettakoon nyt sitten samalla kaikki muutkin "synnit" pois sydämeltä:
- meillä ei imetys onnistunut alkuun ilman rintakumia, enkä ole vieläkään saanut kohta 3kk täyttävää kaveria syömään ilman sitä
- en ymmärrä miten äidit ja pienet muksut ehtivät käydä missään, etenkään hengailla kauppakeskuksissa. Saattanee johtua siitä että meillä yksi syöntisessio kestää helposti puolitoista tuntia...
- en tiedä mitä tarkoittavat aamu- ja iltapuuhat?
- meilläkään ei juuri ulkoilla ulkoilemisen vuoksi, varsinkaan näillä säillä. Hyvällä ilmalla ja viikonloppuisin käymme kyllä koko perhe kävelylenkeillä
- en kestä ajatusta muskareista ym., mutta meillä toki lauletaan, lorutellaan ja tanssitaan paljon. Erityisesti kasarihittien tahtiin.

MirvaK

Täällä on pakko yrittää pitää jonkinmoista rytmiä.

Illalla aloitan iltahommat kahdeksalta kun isommat lapset menevät nukkumaan. Vauva (2 vko) nukahtaa sitten klo 20-23. Yöllä herätään 0-5 kertaa. Aamulla pitää aamutouhut aloittaa silleen, että saan vauvan imetettyä ennen kuin lähden viemään koululaista kouluun kahdeksaksi tai yhdeksäksi. Yleensä vauva herääkin sopivasti kuuden maissa syömään. Lisäksi toista lasta viedään kerhoon yhdeksäksi. Sitten pitää jälleen katsoa että saa pienen syötettyä silleen, että kerhosta/koulusta saadaan haettua lapset klo 12/13. Muuten mennään vauvantahtisesti. Ja ulkoilu. Sadekelit eivät houkuta vaunuilemaan. :D

iitukka

Miten vauvan kanssa ulkoillaan...? Tai siis että tekeekö joku niin, että menee vaan pihalle pönöttämään vauva sylissä? Tietenkin sitten kun vauva osaa jo istua ja kontata ja nousta seisomaan, tulee ulkoiluun järkeä. Mutta ei meidän puolivuotias ainakaan viihdy vaunussa valveilla taivasta katsellen kovin kauaa, mutta ei vielä istuakaan oikein osaa. Se nukkuu ulkona vaunuissa, mutta ei se sen lisäksi erikseen "ulkoile", mitä nyt muutaman kerran on ollut valveilla kantoliinassa kun on isomman lapsen kanssa puuhailtu pihalla. No, kesällä tuli tietysti istuskeltua ulkona vauva sylissä, mutta kun on tuo parivuotiaskin menossa mukana, ei siinä huvita eikä pysty vauvaa kanniskelemaan samalla. Että eiköhän siihen ulkoiluun tule vähän enemmän tarkoituksenmukaisuutta ja sisältöä vasta vauvavuoden jälkimmäisellä puoliskolla.

Vierailija 11:16 jatkaa (Ei varmistettu)

Mä olen ulkoistanut tuon ulkoilun perhepäivähoitajalle, toimii ;)

Tasaraita

Älä turhaan murehdi, teidän arki kuulostaa kivalta ja vauva vaikuttaa tyytyväiseltä. Ei meillä ainakaan ollut mitään rytmiä kun poika oli tuon ikäinen. Mietin itsekin että pitäisikö sitä rytmiä koittaa väkisin saada aikaan mutta ei se jotenkin tuntunut omalta. Meillä kun sujui ihan mukavasti ilman rytmiäkin. Kun vihdoinkin oli poissa työelämästä ja kotona vauvan kanssa ei jaksanut mitään aikataulutusta. Syötiin kun oli nälkä ja nukuttiin kun väsytti, usein äiti sekä vauva. Nukun kyllä vieläkin päiväunet lapsen kanssa vaikka poika täyttää kohta vuoden.

Jossain vaiheessa se rytmi kuitenkin löytyi ilman sen kummempaa aikataulutusta. sitä vaan huomasi että lapsi ilmoittelee nälästään ja väsymyksestä aina samoihin aikoihin. Nyt osaisin jo tunnin heitolla suuntaan tai toiseen kertoa monelta meillä herätään aamulla, milloin on ensimmäise päiväunet, monelta lounas, milloin välipala, milloin toiset päiväunet jne. Toki poikkeuksia on silloin jos ollaan kaupungilla menossa. Päiväunet voi jäädä väliin tai ne nukutaan rattaissa ja silloin ne ovat yleensä lyhyemmät. Lapsen ehdoilla kuitenkin mennään ja kaupungilla kärrytellään Stockan leikki-ja syöttöpaikalle kun lapsi ilmoittelee nälästään tai kyllästyy istumaan rattaissa.

Välillä koen sen melkein hankalaksi että on niin tarkka rytmi muodostunut aivan itsestään. Jos meillä olisikin jotain menoja päällekkäin vaikka päiväunien kanssa tiedän että silloin unet jäävät väliin ja loppupäivän lapsi on kiukkuinen väsymyksen takia. Sovin neuvolat ja muut lapsen kanssa mentävät menot lapsen rytmin mukaan tai ainakin yritän. Tietenkin niinä aamuina lapsi nukkuukin pari tuntia pidempään aamulla ja koko rytmi heittää häränpyllyä. Että sellaista. Yhtä tasapainoilua ja luovimista se on kuitenkin joka tapauksessa se elämä ja ne päivät lasten kanssa. Harvoin mikään menee niin kuin oli suunnitellut. Sen kun on oppinut hyväksymään on elämä vähän helpottunut.

Teillekin varmaan muodostuu hiljakseen teidän perheen oma rytmi. Yhtäkkiä sitä vaan huomaa että jaahas joka päivä tehdään näitä samoja juttuja samaan aikaan. :)

Dhap (Ei varmistettu)

iitukka: Minä ainakin lasken vaunukävelyt ulkoilemiseksi. Meillä niitä tehdään ja tehtiin varsinkin vauvan ollessa pienempi ihan äidin mielenterveyden vuoksi. Vauva nimittäin on rattaissa lähes aina kiltisti ja katselee maisemia, jos ei nuku. Lenkin pituudesta riippuen siis 1/2-3h aikaa, jolloin vauva ei vaadi mitään.

Rytmi meillä muodostui ihan itsestään, sillä periaatteessa vastustin pakkorytmittämistä. Ärsytti aina kun eräs tuttava ei voinut tehdä mitään rytmistä poikkeavaa, kuten käväistä kylässä. Nyt meillä on vaan kuitenkin muotoutunut rytmi (5kk vauvalle), jossa +-puolen tunnin tarkkuudella kolmet päiväunet. Herätään n. 7 ja mennään nukkumaan 19-20. Kiinteät ateriat syödään myös aika samoihin aikoihin, mutta muuten miten vauvaa huvittaa. 45min-2h päiväunien rytmin mukaan sitten rytmittyy muukin päivä, ellei olla sovittu menoa tai päätetä lähteä jonnekin. Joskus yritin valvottaa lasta unien yli tai siirtää niitä jonkin verran, mutta elämä väsyneen vauvan kanssa on rytmin noudattamista kamalampaa.

Anskutin (Ei varmistettu)

Oivoi! Mun täytyy tunnustaa, että mä elän kuin pellossa oman aikatauluni kanssa, mutta vauvalla on lähes kellontarkka päivärytmi. Se on toisaalta onni ja toisaalta ahdistus. Mutta siinä vain kävi niin. Jossain vaiheessa siinä 6 kk paikkeilla hää vaan rupes nukkumaan tiettyyn aikaan tietyn verran. Ja koska hän rupes nukkumaan niin tiheesti ja pitkiä pätkiä, on ruokarytmikin muodostunut kellontarkaksi. Heti kun hän herää, on pakko syödä, että ehtii syödä ennen kuin hän nukahtaa :D Illalla sit leikitään ja touhutaan kun hän jaksaa olla vähän pidempään hereillä, mut iltatoimet on sit taas pakko aloittaa kellontarkasti, että hän pääsee riittävän ajoissa nukkumaan. On tästä se ilo, että mä tiedän että halutessani pääsen vaikka kahdeksalta nukkumaan ja saan nukkua ainakin viiteen asti. Tai jos yöunet jää lyhyeksi, niin tiedän, että 6-8, 10-12 ja 14-16 saa nukkua päikkärit :)

Mutta kyllä tuo tarkka rytmi vähän rajaa elämää. Ipana kun ei sit meinaa nukkua enää ihan joka paikassa. Mä tein kaikkeni alkuun, että hän tottuis nukkumaan missä vaan. Ja se menikin hyvin. Sit olin kesällä 2 viikkoa lentsun kourissa ja oltiin vaan kotona. Ja ipana tottui nukkumaan kotona. Ja perhana, sen jälkeen vaunulenkki on ollut melkein ainoa missä sen on saanu nukkumaan kodin ulkopuolella. No autossa joo, ja jos missä tahansa saa vaunut ulos niin silleenkin. Niin ja tietty jos hän ei saa kunnon päikkäreitä niin yö on aivan helvetillinen.

Mut pesulla mein vauva käy kerran tai kaks viikossa, joista toinen vauvauinnin yhteydessä. Eli ihan joka viikko ei ees käytetä meidän superhienoo kokoontaittuvaa ammetta. Siksi on ehkä erityisen hyvä, että se taittuu kokoon ja vie niin vähän tilaa :D Iltapesuihin kuuluu iltapuuron pesu naamasta ja käsistä ja hampaiden (niitä on jo kolme!! &lt;3 ) pesu.

Yritän ehkä sanoa, että huoli pois! Teillä on teidän rytmi :) Ja sitä paitti! Vauvan ei tarvitse käydä pesulla joka päivä. Menee vaan iho pahaksi.

Tiitulainen (Ei varmistettu)

Mä kylvetin vauvan aluksi kerran viikossa, mutta sitten sille tuli hikinäppyjä ja lääkäri käski kylvettää joka päivä ja taputella iho septidinellä. nykyään riittää kylpy noin joka toinen päivä ilman että näppyjä ilmestyy. Että voi siihen tiheeseen kylvetykseenkin olla oikea syy.

Anna-Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos! Täällä vuoden ikäisen taaperon kanssa mennään myös ihan omaan tahtiin. Joka aamukin herätään vähän eri aikoihin. Päivän aikana syödään n. 5 kertaa, imetetään muutaman kerran, nukutaan yleensä yhdet päikkärit joko rattaissa tai autossa ja kylvetään n. 2 kertaa viikossa. Ja ollaan liikkeellä milloin missäkin. Päiväunet kestää 0,5-2h yleensä joten siinäkin menis kellorytmit jo sekaisin... Ja olen ajatellut että onlo meissä jotain vikaa. Mutta kun näin tuntuu hyvältä :)

Jyviä ja ohdakkeita

Ei kai pikkuvauvan tarvitse erikseen ulkoilla muuten kuin mitä aikuiset ovat ulkona liikkeellä, varsinkin kun moni nukkuu päiväuniakin ulkona.

Ulkoilu ja puistoilu tulee ajankohtaisemmaksi, kun lapsi alkaa touhuta puistossa jotakin (ja alkaa touhuta sisällä niin paljon kiellettyjä juttuja, että aikuisen mielestäkin on kivempi lähteä välillä tuulettumaan kauemmas telkkarin ja hellan nappuloista). Istumaan oppineet tykkäävät usein keinua, ja liukumäkeen mennään usein jo konttaamalla. Ja hiekan syönti hiekkalaatikolla onnistuu toki myös jo aika pienenä ennen kävelyn jaloa taitoa... Oman kokemukseni mukaan ulkoilu parantaa lasten nukkumista, ja jos on jouduttu olemaan koko päivä sisällä, kitinä ja levottomuus lisääntyvät.

Suosittelen myös lämpimästi epävirallisia vauvakerhoja vertaistukeen ja tiedonvaihtoon. Itse olen kuulunut reilut 6 vuotta porukkaan, jolla on samana vuonna syntyneet lapset, useimmilla esikoiset. Porukka sai alkunsa vauvalehden keskustelupalstalta, jossa yksi aktiivinen paikkakunnalle vasta muuttanut äiti huhuili uusia tuttavia. Meitä löytyi pian parikymmentä toisilleen täysin tuntematonta ihmistä. Vauva-aikana pidimme pari kertaa kuussa teetä ja keksejä -periaatteella (emännälle ei paineita tarjoiluista tai siivoamisesta) tapaamisia toistemme kotona. Lasten kasvaessa pidettiin välillä pelkkiä äitieniltoja nyyttärityyliin ja omat pikkujoulut tietenkin. Meillä on oma keskustelupalsta, jossa mm. vertaillaan eri neuvoloiden ohjeita, tiedotetaan lastenvaatteiden alerekeistä ja lasten tapahtumista, löydetään kaveri jumppaan, leffaan ja teatteriin ja puretaan sydäntä: "onko kellään muulla ollut tällaista?"  Yleensä on ollut ja neuvoja löytynyt. Aikuisten lisäksi myös lapset ovat saaneet toisistaan hyviä kavereita.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitä oon lukenu sun juttujas, niin sä oot hyvä äiti. Paras äiti mitä Silva vois haluta/saada. Älä kyseenalaista sitä. Kaikki äidit/perheet on erilaisia :) miksi pitäisi vauvaa "väkisin" syöttää kahdelta jos sen on nälkä jo yhdeltä tai vasta kolmelta..
Usko itseesi nainen!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hih, te pelastitte meidät, kiitos! Vauvantahtinen oli mainio keksintö. Sitä paitsi sehän kuulostaa oikeastaan varsin mainiolta.

Tämä sun blogi on muuten mainio, kiitos tästä! Olen superhuono kommentoimaan blogeja, mutta nyt oli niin monta aihetta kiitokseen, että sain kuin sainkin aikaiseksi.:)

Ja nyt kun pääsin vauhtiin, ryhdyn suorastaan villiksi ja huikkaan vielä onnittelut tähän samaan kommenttiin: Paljon onnea avioparille!

Iloista &amp; rentoa viikonloppua koko teidän perheelle!

T. Käpyläläinen kaupunkiluuhariäiti

Vierailija (Ei varmistettu)

Hih, ja kommentistani päätellen mulla on myös uusi lempiadjektiivi - tai sitten olen vain oikein erityisen mainiolla tuulella:).

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei,
vielä sit semmoista että se jonkinlainen rytmi tulee varmaan mukaan kuvioihin kun lapsukaisia on enemmän kuin vain se vauva. Huhhuh, ei kai sitä pelkän vauvan kanssa kannatakkaan kelloa tuijotella vaan tehdä just niin kuin on kivaa. Mutta sitte jos niitä on useampia niin sitte äidistäki alkaa tuntua kivalta että on joku rytmi. Ettei mene koko päivä siihen että koko ajan on jollakin nälkä tai väsy tai jokin pielessä, vaan että äiti tietää että nyt aamulla syötettyäni nämä ja ulkoilutettuani koko jengin (tai nää kaks) on erittäin todennäköistä että saan ainakin pienen hetken olla rauhassa kun kaikilla on maha täynnä ja pahimmat energiat purettuna.

Kommentoi

Ladataan...