Se hetki, jolloin molemmat nukkuvat...

Ladataan...
Puutalobaby

...on seitinohut ja hauras.

Ei ainakaan voi tehdä sitä virhettä, että huokaisisi helpotuksesta - se olisi kuin veren nenästä kaivamista. 

Äidin hengityskin on höyhenkevyt, äänettömästä askeleesta ei uskoisi kymmenen raskaudenjälkeiskilon painoa. Kahvikoneen ääni on liian suuri riski - samoin mikroaaltouunin piippaus. Onneksi kylmettynyt aamukahvi löytyy edelleen keittiön pöydältä, lisään siihen jäitä.

Joskus koko aamupäivän mega-actionin jälkeinen pieni pysähtynyt hetki kuitenkin johtaa täysin harkitsemattomaan huikentelevaisuuteen. Kuten kuvan ottamiseen:

Klik, sanoo kamera.

Ääääää, sanoo Seela.

Niin se hetki, jolloin molemmat nukkuvat. Se meni jo.

Share

Kommentit

Mar-jatta (Ei varmistettu)

Teen keittäminen. Käsityön esille ottaminen. Hesarin avaaminen. Näin muutamia varmoja lapsenherättäjiä mainitakseni. Se ei ole (välttämättä) se ääni, vaan äidin suunnalta leijaileva helpottuneisuuden tunne, joka viestii lapsille, että nyt olisi hyvä aika herätä.

Meillä oli muutama viikko sitten neljä(!) perättäistä päivää, kun molemmat nukkuivat yhtä aikaa parin tunnin päiväunet. Hihkuin mielessäni ja varoin hehkuttamasta ääneen, koska sehän on varmin tapa saada joku toimiva juttu loppumaan, kun sanoo sen ääneen. Suunnittelin jo, miten muotoilisin siitä fb-statuksen, jos sen kirjoittamisessa ei olisi liian isot riskit. Mutta. Jo pelkkä kirjoittamisen ajatteleminen riitti ja siihen ne yhtäaikaiset päikkärit loppuivatkin. Nyt ne on tehneet läpsystä vaihdon, eli kun toinen nukahtaa, toinen herää samalla hetkellä. Olen lohduttautunut sillä, että on kuitenkin rauhallisempaa, kun saa olla monta tuntia vain yhden lapsen kanssa kerrallaan :/

Kristaliina
Puutalobaby

Juuri näin. Juuri näin. Juuri näin. Oh, "juuri näin" -kommentti joka ikiseen lauseeseesi! :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Niin totta. Meillä oli tänään tuollainen hetki 5 min. Käytin sen siihen, että istuin sohvalla ja itkin hiljaa. Rankkaa on. :\

Kristaliina
Puutalobaby

On. Todellakin on. Mutta tiedätkö, sekin helpottaa (tai siis ainakin mua), että muutkin ihmiset myöntää sen ääneen. Jotenkin tulee heti tunne, että oh mä en ole tässä yksin. Kiitos siis! ...ja tsempit ja halaukset sinnekin! ♥

ps. Seela nukahti just uudelleen syliin. Gallup: uskallanko yrittää siirtää vaunuun...? :)

Vierailija (Ei varmistettu)

no älä samaan missä toinen nukkuu tai Silva vuorostaan herää :-) Tuo molemmat nukkuu on aika vakio helposti sitten kun molemmat on yli vuoden - ai niin, silloin siitä taitaakin teillä nauttia joku muu :-)

Kristaliina
Puutalobaby

Uuuuu sain vietyä eteiseen (Silva nukkuu ulkona), ja noin 2 minuuttia nukkunut jo! :) Uusi mahdollisuus! Uuuu! Uuuuu!

Joo, mä niii-iiiin kovasti toivon, että pian päästäisiin Seelankin kanssa jonkinlaiseen päikkärirytmiin - mieluummin tosiaan niin, että mä itsekin pääsen siitä nauttimaan :) 

Kristaliina
Puutalobaby

Heräsi.

Kristaliina
Puutalobaby

Damn. Mä tein uudestaan sen hehkuttamisvirheen.

Mar-jatta (Ei varmistettu)

Just meinasinkin kysyä, onko teillä jotain päivä- (tai yö)rytmiä Seelalla. Meidän 4kk antaa lupauksia rytmistä, ja aina kun toivoni herää, lupaukset ja rytmit unohtuu. Niitäkin päiviä on, kun neiti nukkuu max 15 min pätkissä päivän ja silloin on muuten volyymitaso melkoinen iltaa kohti.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo pieniä viitteitä rytmistä täälläkin - tai sit vaan mun unelmaa :) Oon jonkin verran pitänyt ihan kirjanpitoa päikkäreistä, mutta sitten on näitä pätkänukkumispäiviä... Ja esim. tänään vaikuttaa Seelan eilen saamat rokotteet, lämpöäkin on...

Nukkuma-aika öisin on aika vakio ja yönukkumiset sujuikin kesällä vielä ihan ok-hyvin. Ennen kuin tuli tää yöllinen kääntyily-gate, joka kohta vie mun mielenterveyden :)

Mar-jatta (Ei varmistettu)

Pitäisikin kokeilla tuota kirjanpitoa, josko sen kautta itse hahmottaisi vähän paremmin päivän kulkua. Jotenkin sitä ei illalla meinaa enää muistaa, mitä päivän aikana on tapahtunut. Miehelle raportoin illalla tyyliin "se nukkui...ööö... kahdet puolen tunnin päikkärit. Eiku kolmet... eiku se olikin eilen...."

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä tuntui vauvan ollessa vajaa kolmekuinen, että päivät on ihan rytmittömiä ja tyyppi ei nuku just mitään jne. Sit kirjasin viikon ajan aikajanaa, johon merkkasin syömiset ja nukkumiset. Kas kummaa ruokailujen väli oli keskimäärin 3,5 h ja jos jossain oli pidempi väli (nukkui pidempään esim autossa), seuraava oli sit lyhyempi. Ja unet oli tunnin tarkkuudella sama määrä joka vuorokausi! Ei se vaan tuntunut siltä, kun ne pätkät oli aina erilaisia. Mut kun janoja katsoi, siellä oli aikamoisia yhtäläisyyksiäkin päivien välillä.

Nyt kun 6kk lähestyy, meillä alkaa viimein olla rytmi, jossa on kahdet päiväunet. Se vaati tämän, että koulut alkoi ja muun perheenkin rytmi asettui siihen. Tuntuu silti ihan uskomattomalta että puoli vuotta tässä on säädetty, kun kahden ensimmäisen kanssa rytmi syntyi parissa kuukaudessa ja sen jälkeen lapset toimivat kellon tarkkuudella kuin nakutettu.

M-M

Meillä tuommoinen hetki on vain öisin. Milla on kesän aikana päättänyt, ettei nuku päikkäreitä. Onneksi Matias on alkanu nukkumaan läpi yön, joten voin vaikka kutoa alkuyön.

Kristaliina
Puutalobaby

Ooo läpiyönnukkuja jo tossa vaiheessa! Mä en uskalla sellaisesta vielä haaveillakaan :)

Mutta joo oon ymmärtänyt, että kai aika usein esikoinen lopettaa päikkärit vauvan tultua taloon...

Vierailija (Ei varmistettu)

Mie oon tullu sellaseen tulokseen tässä lapsiperheiden arkea seuranneena ja itsekin sellaista läpieläneenä, että: siinä "minä itse" ja/tai tahtoikä -vaiheessa lapsi lopettaa tai yrittää lopettaa päiväunien nukkumisen, vaikka itseasiassa vielä tarviisi päiväunet. Jos siitä yli pääsee, niin alkavat nukkua taasen. Päiväkodissa on kasapäin näitä janttereita, joiden vanhemmat kertovat ettei ole nukkunut sittemmin kun kaksi ja puolivuotiaana lopetti päiväunien nukkumisen. Ja sitten nämä samat tyypit alkavat nukkua päiväkodissa.

M-M

Kyllä meillä on yritetty saada päikkäreille myös tyttö, mutta se on yhtä tappelua pari tuntia. Nukkuis kyllä sitten kuuden aikaan illalla, mutta sitten valitettavasti venyy yöunille meno.

Sais kyllä nukkua ne päikkärit :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on sama kokemus. Siinä 2+ iässä kun jaksoi pari kolme kuukautta vääntää lasten kanssa niistä päiväunista, he nukkuivatkin sitten ihan ongelmitta 4-5-vuotiaiksi. Tosi moni tuttu on kyllä tuossa vaiheessa todennut ettei lapsi niitä unia enää tarvitse ja sietää sitten päivittäin alkuillan raivareita kun muksu on ihan sippi mutta yöunille ei voi vielä laittaa jotta unta riittäisi aamuun. Mutta toki tiedän myös niitä, jotka selviää ilman niitä unia kun menevät yöunille tosi varhain. Siinä vaan työssä käyvän vanhemman aika lapsen kanssa jää tosi vähiin.

Komppaaja (Ei varmistettu)

Komppaan! Moni parivuotiaan vanhempi hehkuttaa, että heidän muksu ei tarvi enää päikkäreitä Eli lapsen uniaikaan ei tarvitse olla enää kotona ja rajoittaa omia menemisiä (kaikkien lapset ei niihin vauhuihin mahdu enää nukkumaan tuossa iässä). Ja sitten illat on pelkkää kiukuttelua heillä. Mieluummin unet päivällä (ajoissa, ei yliväsyneenä), rytmi kunnossa ja rauhalliset illat. Todellakaan sitä vääntöikää ei loputtomiin kestä, mutta kyllä moni lapsi testaa rajat siinä vaiheessa, kun pinnasänky ei enää kahlitse päikkäreille jäämistä.

M-M

Meillä alkoi itseasiassa Millakin aikoinaan kuukauden täytettyään nukkumaan läpi yön.

Kristaliina
Puutalobaby

Ooooooooo! Oh miten ihanalta se kuulostaiskaan!

MirvaK

Mä en ole omistanut tuota hetkeä päivällä koskaan. Esikoinen lepetti päikkärit pari viikkoa ennen keskimmäisen syntymää.

Mutta nyt mulla on oma hetki keskiviikkoisin, jos saan kuopuksen nukahtamaan päikkäreille meidän vapaapäivänä. Keskimmäinen tulee koulusta kahden  jälkeen joten teoriassa on mahdollisuus kahden tunnin hetkeen, käytönnössä max. tunnin.

Kristaliina
Puutalobaby

Oijoi. Kop kop koputus puuta, että meillä tuo tirppa tätä hyvää päikkärinukkumistaan vielä jatkaa!

Kristaliina
Puutalobaby

Hehee, mä itsehän peruin Hesarin tilauksen jo Silvan vauva-aikana :)

...ja kiitos! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä laitoin meillä esikoisen päiväuniaikaan aina radion päälle, ettei tottuisi hiljaisuuteen. Toimi hyvin eikä tarvinnut lehdenrapisteluja varoa.

Kuopuksen kohdalla tätä menetelmää ei enää tarvittu, kun mekkala oli päällä jatkuvasti. Tyyppi nukkui autuaasti läpi poraamisten ja naulaamisten ja remppaahan me tehtiin isomman lapsen kanssa vastaostetussa "remontoijan unelmassa" aina, kun sain vauvan unille. Tai vaihtoehtoisesti kaadettiin legolaatikoita lattialle. :)

Någon Annan (Ei varmistettu)

AAAAARGH! Tuo tunnelma tulee niin läpi. Meillä on kyllä kuopuksen nukkumiset menneet onneksi helpommin kuin esikoisen, joka tapasi viihdyttää meitä pikkuvauvana kahteen asti yöllä. Se oli talviaikaan hieman masentavaa, kun tuli sitten tietysti nukuttua aamuisin (lue: aamupäivisin) niin myöhään, että päivänvalosta lähinnä kuuli juttuja.

Äh, nyt mä hehkutin varovaisesti kuopuksen nukkumista. Sain pahaa vauvakarmaa, tänään meilläkään ei sitten varmaan nukuta.

Pingale

Täällä odotellaan kuopuksen syntymistä (rv 40+5) ja esikoinen on juuri kaksi vuotta täyttänyt. Mielenkiinnolla luen näitä arkipostauksiasi miettien mitä kaikkea meidänkin tulevaisuus tuo tullessaan.. Eipä voi kuin toivoa hyvinnukkuvaa ja -syövää vauvaa. Ja haaveilla esikoisen jatkavan samaa rataa! :D Tsemppiä!

Katariina (Ei varmistettu)

Oletko kokeillut unipussia? Meillä helpotti suuresti 7 kk ikäisen nukkumista. Illalla uni tulee yksin sängyssä ilman pyörimisiä, eikä yölläkään heräile yhtä usein kuin ennen.

Bianca** (Ei varmistettu) http://thebernardandbianca.blogspot.fi

Voi muistan tuon tunteen vaikkakin vain yhden kanssa. Päikkärit=Pyhä hetki! Mutta vielä paremmin muistan katkonaisten univuosien jälkeen sen tunteen, kun heräsi ensimmäisen kerran aamuviideltä eikä lapsi ollutkaan vieressä. Pakokauhusta hengästyneenä tarkistamaan onko se elossa. Olihan se, oppinut vain talon tavoille :)
Oli muuten mukavaa nähdä teidän suloinen perhe bussipysäkillä:)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ootko kokeillut.... sitä ja tätä....
Mutta ootko perehtynyt Pehmeä matka höyhensaarille -kirjaan? Meillä siitä oli apua!

Ihan varmasti siinä vaiheessa, kun edes miettii itsekseen päänsä sisällä (saati sanoo sen ääneen jollekin) että kylläpäs meidän lapsi on hyvinnukkuva, niin on jo kironnut itsensä (vai lapsensa?) eikä saa enää nauttia niistä hyvin nukutuista öistä tai päiväunista. Blaah, pitihän se arvata, että se oli liian hyvää ollakseen totta...

M-M

Mä oon erehtynyt joskus sanomaan ääneen, että vauva ei ole koko päivänä pahemmin puklaillut ja on ollut koko päivän samoilla vaatteilla. Seuraavat pari kolme päivää onkin sitten puklu lentänyt ja pyykkivuori kasvanut, kun on saanut olla vähän väliä vaihtamassa kuivat vaatteet.
Parempi olla edes ajattelematta :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä ei kyllä ole käynyt näin. Molemmat on syöneet ja nukkuneet hyvin, vaikka onkin näitä "taitoja" hehkutettu.

Mutta myönnän kyllä, että ne harvat päivät, kun päikkärit eivät ole menneet putkeen, ovat tuntuneet suorastaan henkilökohtaisilta loukkauksilta. Saavutetuista eduista (äidin oma aika) ei tingitä! Multa on varastettu jotain! Vaadin korvausta! Onneksi en ole lapsiin tätä katkeruutta purkanut kuitenkaan.

Jeba
Tuuliajolla

Meillä yhteisiä päiväunihetkiä on onneksi ollut melkein jokainen unihetki - onneksi. Meillä poika nukkuu sisällä ja tytteli ulkona vaunuissa. Onneksi tämä on toiminut meillä vielä toistaiseksi todella hyvin, onneksi! Tämän mun kommentin ei nyt ollut tarkoitus olla puukon isku selkään - anteeksi siis siitä. :) Mutta tiedän kyllä mitä tarkoitat, sillä meillä saa olla pojan suhteen todella tarkka mitä ääniä päästelee kun poika vetelee sikeitään. Silloin kun poika nukkuu, yleensä linnottaudun sohvannurkkaan, koska kaikki muu ääntely saattaa herättää pojan...

pa (Ei varmistettu)

Kertokaapa vaunuverhojen käyttäjät, että miksi niitä käytätte? Tuli tuosta kuvasta taas vaan mieleen. Ja kun tuolla kylillä liikkuessa tuntuu kaikissa vaunuissa tuo verho olevan. Kesällä varsinkin mun teki jo vähän pahaa ajatella vauvaraukkoja siellä takana, kun eihän siellä kovin hyvin voi ilma vaihtua. Vai voiko? Eikös noi kuitenkin ole ihan kunnon kangasta? Olen itse pitänyt vaan harsoa estämään pahimmat lumipyryt ja tuomaan varjoa jos lenkillä muuten arska paistaa suoraa vaunuihin. Ja toki se vaununpeitteen läppä nostetaan tarpeen mukaan, mutta ei sekään peitä kuin puolet aukosta. Muuten on luukut auki :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Toiset lapset nyt on herkempiunisia kuin toiset, meillä lapsi tarvitsi aina verhon eteen koska heräili muuten jatkuvasti ohikulkeviin autoihin, linnunlauluun, kaikkeen. Yöt nukkui sikeästi vaikka pommit olisi räjähdelleet, mutta päivisin vaunuissa ei.

Ja verhon/rätin välistä kyllä aina ilma vaihtuu. Ja lapsi herää kyllä itse jos tulee liian kuuma, ihan samalla tavalla kuin liikaa puettunakin. Eli ei tarvi huolehtia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä käytän harsoa satunnaisesti mutta silloin koska
- itikoita liikkeellä eikä ötökkäverkkoa mukana
- liikaa virikkeitä ympäristössä estää lasta nukahtamasta
- aurinkosuojana kun ollaan liikenteessä ettei yhtäkkiä kadunkulmasta käännyttäessä paista silmiin
- aurinkoisena päivänä pimentää (nukkuu sisälläkin pimennysverhot suljettuina)
- estää lumipyryn/viiman vaunuihin

Viileällä kelillä pilvisenä päivänä meillä on verhoa/harsoa tuskin koskaan edessä. Vaikka ne kankaat hengittää niin eihän sen takana nukkuminen ihan sama ole kuin ulkona raittiissa ilmassa, siksihän sitä verhoa tietyillä keleillä käytetäänkin.

Ne on monille lapsille sellainen aika nukkua -merkki. Ainakin meidän pojalle oli. Mä kyllä käytin useimmiten hyttyssuojaa sen alla, jottei ilmankierto loppuis. Joskus kyllä huolissaan olen kattonut, kun jotkut käyttää jotain peittoa vaunuverhona.

Nannnna (Ei varmistettu)

Meillä vauvan (nyt 4 kk) nukkumiseen auttaa rankka syöttäminen. Illalla syödään viimeisten päikkäreitten jälkeen porkkanasosetta ja nukkumaan mennessä otetaan vellipullo kaveriksi ja neiti herää kerran - kaksi yössä vähän hörppäämään maitoa. Ennen sosetta ja velliä meilläkin yöt olivat pyörimistä ja jatkuvaa heräilyä. Päiväunista en sitten sanokaan mitään... :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos kivasta blogista!

Mietiskelen myös vaunuverhojen ahkeraa käyttöä. Ilma ei ole vaunussa yhtä raikas kuin ulkoilma (jossa lapset yleensä nukkuu paremmin), ja ihan pienillä vauvoilla se on ihan turvallisuuskysymys. Jo synnärillä kätilö sanoi sellaisen olevan "varsinainen surmanloukku", sillä kun ilma ei vaihdu tarpeeksi, sisäilman hiilidioksidipitoisuus kasvaa. Ja sehän on yhdistetty kätkytkuoleman riskiin.

Toki vauvat ovat erilaisia nukkujia. Itse totutin pikkuisen kaikenlaiseen mölyyn viemällä pienestä pitäen vaunulenkeille keskustaan, ilman mitään harsoja. Nyt voi vaikka pommi räjähtää, niin uni ei useimmiten katkea. Käytän harsoa hetkellisesti vain, jos aurinko paistaa suoraan vauvan kasvoihin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Pakko kommentoida tähän vaunuverhoasiaan, että kuten muissakin asioissa, vauvoja on tässäkin erilaisia. Meidän neiti ei koskaan kestänyt valoa tai ääniä nukkuessaan.. Siinä vaiheessa kun on useamman viikon hyssyttänyt nukkumatonta vauvaa, tekee hänen (ja omien) unien eteen melkeinpä mitä vaan. Meillä nukuttiin vauvana - ja nyt edelleen 1-vuotiaana- vain paikallaan olevissa vaunuissa, joissa verho estää valon. Myös yöunilla omassa huoneessaan on pimennysverhot tai heräämme auringonousun aikaan. Ei meidän vaunut ainakaan niin tiiviit ole, että verho niistä millään tavalla tekisi ilmatiiviitä :)

Kollega (Ei varmistettu)

Oi ja voi, niiiiiin tutulta kuulostaa! Tämä ja moni muu juttu teidän arjessa. Meillä 3 v tyttö ja 8 kk poika, jos vahingossa hetken nukkuvatkin yhtäaikaa, hetkeä ei todellakaan kannata manata edes ajattelemalla esim. Facebookia tai lehdenlukua ja kotitöihin en niin arvokasta tilaisuutta suostu hukkaamaan :) Kylmä aamukahvi ja aivot narikkaan - aaaaah....

Kommentoi

Ladataan...