Selkäkakka

Ladataan...
Puutalobaby

Selkäkakka (tergum cacātum):

Tavataan vaippaa käyttävillä ihmislajeilla, etenkin Silva-nimisillä tyttövauvoilla Toukolan seudulla (60.20644689°N, 24.97295206°E). Ilmenee erityisesti pään yli vedettävää bodya käytettäessä. Levinneisyys jopa hiuksiin, korviin ja molempiin poskiin saakka.

Esiintyy erityisesti silloin, kun iskä ei ole kotona.

(p*rkele)

Share
Ladataan...

Kommentit

Puolivahingossa

Oli pakko naurahtaa, vaikka äitiä tuskin hirveesti hymyilyttää :)

Vierailija (Ei varmistettu)

voi kakkiaisia :)

Vierailija (Ei varmistettu)

:D

PaulaVierailija (Ei varmistettu)

:D kirjoituksesi veti hymyn korviin asti, vaikkei siellä päässä taida kovasti hymyilyttää :) itselläni tuoreessa muistissa kaikki se, mitä nyt käytte läpi. meidän jässikkä nyt jo vajaan vuoden ikäinen, ja usko pois, elämä lapsen kanssa muuttuu päivä päivältä sujuvammaksi.. ja jälkeenpäin niille menneille katastrofihetkille on jo helppo nauraakin :) loistava tapa sulla kirjoittaa, oon ihan koukussä blogiisi!

Ma-material Girl

Tänään viimeksi mietin noita selkäkakkoja ja sitä, kuinka ne yhtäkkiä vaan katoaa (=loppuu)! (Joten älä huoli, tuokin on normaalia).

Kakkakeskustelua yhtään sen enempää provosoiden, mainitsenpa vaan, että odotapa sitä hetkeä, kun aloitatte kiinteitä syömään... :D

Puutalobaby

Heh ehkä sitä siis joskus kaiholla muistelee, että oi niitä aikoja, kun kakkaa oli korvissakin... :)

hihi kuulostaa tutulta ;) meillä leivottiin viimeviikolla jo ihan itse ensimmäiset "kakkakepposet" pitkin olohuoneen rahia.. kun selkänsä kääntää ja poika seisoskelee ilman housuja aargh!

Voin kertoa, että kyllä niitä muistelee. Juurikin tuota sinun hauskaa kirjoitustasi lukiessa muistelin ja tässä vauvakuumeisena haikailin, kuinka ihanaa sekin oli, pestä sinappimaista mönjää pehmeältä iholta. Hullua! :D Toisaalta, sellaisen kakkamäärän jälkeenhän vauva on suhteellisen tyytyväinen, ainakin meidän neiti oli silloin viisi vuotta sitten, joten se muiston ihanuus saattaa liittyä siihenkin. Siinäpä sitten kelpasi köllötellä vastapestynä, kun mahaa kipristänyt tavara oli saatu punnerrettua ulos. Voi sitä suloisuutta! :)

Tää blogi on ihana, koukussa minäkin :)

Murun kera

Tähän kyseiseen postaukseen liittymättä ajattelin kysäistä, mistä nimi Silva on teidän tytölle valikoitunut? Se on kuitenkin melko harvinainen nimi, vielä :)

Puutalobaby

Mindeka & Ria: kakkakatastrofeilla on siis ilmeisesti monta ulottuvuutta, kiinteistä kepposiin. Ja minä olen tutustunut niistä vasta ensimmäiseen. Apua-apua. :)

Evelyn: Totta. Kakkakatastrofin jälkeen Silvankin vaan tyytyväisenä köllötteli, alkoi äitiäkin naurattaa.

...puhumattakaan seuraavan illan episodista, jolloin vaipanvaihdossa Joel sai ensin kakat käsilleen ja kun minä yritin mennä auttamaan, sain sellaiset "aerosoli"-suihkukakat päälleni. Lopulta naurettiin molemmat kippurassa ja Silva köllötteli kakatulla ja pissatulla hoitoalustalla ilme tyytyväisenä :D

Myrmeli: Silvan molemmat nimet (Silva Tarina) ovat itse asiassa niinkin hölmöistä paikoista kuin aikakauslehdistä bongattuja :)

Silva-nimi osui silmiin jo alkuraskaudesta, kun selailin remonttia ajatellen jotain sisustuslehteä. Siellä oli jossain jutussa perhe, jossa oli kolme hurmaavaa adoptoitua lasta, ja suloinen Kolumbiasta (muistaakseni) adoptoitu tyttönen oli Silva. Hihkaisin sen heti lukiessani ääneen Joelille, joka innostui heti: hän seuraa möhköpainia (vapaaottelu) ja siellä yksi hyvä ottelija on Antonio "Bigfoot" Silva :D Lisäksi Silva tarkoittaa latinaksi metsää, mikä kuulostaa kauniilta ja sopii hyvin Sammallahti-sukunimeen.

Toisen nimen piti alunperin olla Sanelma, mutta jotenkin tökki jo nuo liian monet s-kirjaimet. Sitten loppuraskaudesta kampaajalla luin jotain jenkki-naistenlehteä, jossa oli korusuunnittelija Tarina Tarantino. Vau! Yksinkertaisesti vau! Tarina-nimi kuulostaa sopivan suomalaiselta nimeltä, mutta silti "sopivan erikoisuudellaan" jotenkin pysähdyttää - ja sopii hyvin suomalaiseen nimiperinteeseen mm. Satu, Taru, Runo, Saaga ym. -nimien joukkoon.
Tarinaa ei ole vielä hyväksytty maistraatissa - pitäkää peukkuja!

 

Niina-vierailija (Ei varmistettu)

Mä muistan esikoisen ensimmäisen kotivaipanvaihdon. Se oli heti kotiin päästyä: nostin pojan hoitoalustalle, otin vanhan vaipan pois ja nostin jaloista, jotta saan uuden tilalle. Poika väänsi paineella suihkukakat suoraan äidin rinnuksille ja mahalle. Muistan miettineeni, että tätäkö tää nyt sit on... Siitä on nyt vähän yli 10 vuotta, joten enää moista ongelmaa ei ole ;)

Sandels seuraa

Tuli niin tämä kirjoitus mieleen tänään kun siivosin "autokakkaa". Sitä oli todellakin kaikkialla, jouduin pesemään autonistuinten ja vauvanvaatteiden lisäksi myös omat ja muiden takapenkkiläisten vaatteet.. Mutta kaikesta tästä olin vain iloinen monen päivän ummetusitkujen jälkeen! Eli loppujen lopuksi selkäkakka on hyvä asia!

Puutalobaby

Luin Sandels kommenttisi sporassa ja repeilin ääneen, jotekin pystyin ihan näkemään tuon tilanteen silmissäni :D

Sandels seuraa

Sehän tässä "vertaistuessa" onkin herkullisinta, siksi nautin myös lukea juttujasi. Monet myötätuntonaurut ja -itkut täältä irtoaa.

Hahaaa...on jääny toukokuun alusta pari postausta lukematta kun oon ite ollu synnytyshommissa ja sen jälkeen vaan sekasin.  Voisin toki siivota kun T on kerrankin päikkäreillä, mut paljo hauskempaa lueskella näitä vanhoja juttuja täältä!

Tästä tuli mieleen kun vaihdettiin miehen kanssa yhteistuumin T:n ensimmäinen kakkavaippa sairaalassa. Lopputuloksena kakkaa oli ihan joka puolella, jopa vauvan pipossa. T siis kakkaa siististi vaippaansa ja me vanhemmat sitten hoidetaan se levittelypuoli. Sittemmin ollaan onneksi vähän kehitytty, eikä kaikkia vaatteita tarvi välttämättä vaihtaa enää aina kakkavaipanvaihdon jälkeen...

Puutalobaby

Pipossa! :D

Kommentoi

Ladataan...