Sisarukset

Ladataan...
Puutalobaby

Ihan tämän bloggauksen alkuun täytyy disclaimerin tapaisesti mainita, että ensimmäinen viikko kotona kahden kanssa ei ole ollut mitenkään helppo. Silva reagoi äidin kolmen yön poissaoloon jälkikäteisesti ja itki kaksi ensimmäistä yötä, imetyksessä on ollut imuoteongelmia ja nyt viimeiseksi nämä Seela-vauvan vatsavaivat.

Mutta mikään näistä ei (no ehkä tuota viimeistä lukuunottamatta) vielä tätä puutaloa kaada. Öiden suhteen tehtiin Silvalle massiivinen "uudelleenmarkkinointi": juteltiin, kuinka iiiiiihanaa on mennä yhdessä nukkumaan ja nukkua äidin ja isin kainalossa. Höpsöteltiin sängyssä ilman nukahtamispaineita ja varmistettiin, että ollaan varmasti molemmat vieressä, kun tirppa aamulla herää - toimii, parin itkuyön jälkeen tirpan nukkumisangsti helpotti!

Imuoteongelmia varten puolestaan ehdittiin jo ostaa rintakumitkin (olivatpa muuten kalliita), mutta koska Silva leikki käyttöohjeen hukkaan enkä onnistunut nyhertämään niitä hemmetin kumeja paikoilleen mitenkään toimintakelpoisesti, koko homma jäi - ja itse asiassa siinä samalla vähän niin kuin vahingossa imuotekin on tainnut lähteä korjautumaan. Ainakaan en enää itke kivusta, mitä positiivisena juttuna tässä pidettäköön.

*******

Mutta hei - tämän bloggauksen aiheena on kuitenkin sisarusten yhteinen ensimmäinen viikko!

Eikä tätä voi kirjoittaa piirtämättä Silvan nimen ympärille rutkasti sydämiä, kas näin:

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 isosisko Silva <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

En voi ymmärtää, miten hyvin tämä ensimmäinen viikko on sisarusten kanssa mennyt.

Tälle asialle ei voi varmastikaan suoraan osoittaa syitä ja seurauksia - mutta uskon, että piiiiitkäaikainen Seela-vauvasta puhuminen on ollut hyödyksi. Ja toisena tietysti tirpan oma persoona. Mutta Silva on käyttäytynyt koko viikon ajan aivan kuin Seela-vauvan taloon tuleminen olisi maailman luonnollisin juttu. Minkäänlaisia (ihan oikeasti: ei minkäänlaisia) mustasukkaisuuden merkkejä ei ole ollut ilmassa. Päinvastoin. Kun Seela-vauva meni ensimmäisiä kertoja alakerran päiväsänkyyn, Silva halusi viedä hänelle oman unitiikerinsä. Kun Seela-vauva ynisee päiväsäntyssä, tirppa käy oma-aloitteisesti sänkyä varovaisesti heiluttelemassa (se on siis sellainen kehtotyyppinen sänky).


Jos Seela-vauva alkaa itkeä, Silva tulee äkkiä kertomaan: "Äiti, äiti! Seela ikkee! Seela haluu äidin sykkiin!"

Eräänä yönä Silva puhui unissaan: "Vauva ikkee, vauvalla iso nälkä, äkkiä äidin tissille!"

Silva haluaa silittää Seela-vauvaa ja erityisesti pitää sitä kädestä kiinni.

Öisin me nukutaan koko porukka samassa sängyssä (kyllä: kaikki me neljä plus kissa) eivätkä sisarukset ollenkaan häiriinny toistensa yöäänistä.

Leluista ja vaatteista Silva tekee tarkkaa eroa, että "Seelan helistin" - vaikka itse leikkisikin sillä. Ja esimerkiksi äsken tirppa toi eteisestä sateenvarjon (jolla ei kyllä oikeasti saisi leikkiä) ja ilmoitti: "Sivvan oma sateenvajjo". Sitten varjo jäi lattialle, tirppa lähti takaisin eteiseen, ja palasi sitten toisen sateenvarjon kanssa. "Seelan vajjo".

...ja niin edelleen ja niin edelleen...

*******

Okei en ole niin naiiivi, että kuvittelisin, että tämä tilanne on ikuinen - totta kai täytyy olla myös henkisesti valmis siihen, että negatiivisempia tuntemuksiakin tulee. Ne kuuluvat elämään. Mutta itse pidän ihan hurjan-hurjan tärkeänä, että pystyisin omalla toiminnallani ehkäisemään niitä mahdollisimman hyvin. Ehkä tämän äitiyden isoimpana (positiivisena) haasteena tällä hetkellä.

Jutut ovat olleet ihan pieniä. Esimerkiksi kukkalähetyksiä saadessamme (kiitos!) aina kerrotaan, että "Oi katso, Silva sai taas kukkia! Silva sai onnittelukukkia, kun on nyt isosisko!"

Pieniä, pieniä juttuja.
(ja isoja kimppuja)

Share

Kommentit

Kukkavarvas (Ei varmistettu)

Mulla on kaikkien kolmen kundin imetys koskenut sen ekan viikon niin paljon että itkettää mutta imuote on ollut kuitenkin kunnossa. Kai se nänni on sitten vain jotenkin "parkkiintunut" ajan kanssa. Hyvä vaan ettet niitä kumeja tarvitsekaan, ne on hyvä apuväline mutta niidenkin kanssa olisi sitten se niistä pois opettelu. Ellei halua koko imetystä läpikäydä niiden avulla.

Nuutsa (Ei varmistettu)

Mulla oli sama, että toisen kohdalla imettäminen sattui viikon niin tajuttomasti! Jokainen imetyskerta oli kidutusta ja mun teki mieli itkeä. Onneksi se oli vain sen ekan minuutin, jonka jälkeen taas ei sattunut niin paljon, mutta se eka minuutti oli pitkä! Onneksi se meni ohi ja sitten ei ollut enää mitään kipuja.

mariamh (Ei varmistettu)

Mun mielestä on tosi kiva kun laitat paljon noita vuoropuheluita ja varsinkin Silvan suusta tulleita x)

jörge (Ei varmistettu)

Joo, kun lopetin 1. imetyksen, multa kuoriutu varmaan puolet ihosta irti. Tosin kakkosen imetys ei imuotteen huonoudestakaan sattunut niin paljoa. Katsoin joskus youtubesta sellaisen videon, jossa selitettiin millilleen, missä vauvan kuuluu olla = korjas kaikki jopa erittäin imuongelmaisen kivut veke. Mutta meitä on moneen junaan, kaikilla ei edes tule edes sitä maitoa riittävästi...

hipu (Ei varmistettu)

Kiitos ihanasta blogista! Mulla 6-, 4- ja 1-vuotiaat lapset ja ihan samanlaisia kokemuksia sisarusten väleistä kun teillä. Aina on yhdessä vauvaa hellitty ja lellitty. Ei se perusvire mihinkään ole muuttunut, vaikka tietty nahisteluakin on joskus. Meidän esikoinen on luonteeltaan ihan Silvan kaltainen. Yllätykseksemme hän reagoi valtavilla uhmakohtauksilla, kun keskimmäinen oli n. pari kuukautta, mutta kohtaukset meni opeasti ohi ja aurinkoinen tyttö palasi takaisin. Meillä on muuten kanssa isompien ero päivää vaille 2-vuotta. Loistava ikäero!

littleB (Ei varmistettu) http://littlebigthings-littleb.blogspot.fi

Voi miten liikkis Silva &lt;3 Toivottavasti jatkossa menee yhtä hienosti :)
Hahah, tuli mieleen miten eräässä perheessä isosisko (kröhöm) linnottautui pöydän alle, koska halusi pikkusiskolleen tietyn nimen. Tilanne päättyi vanhempien luovutusvoittoon kun pikkusiskon toiseksi nimeksi tuli isosiskon haluama nimi :D Mun sisko voi siis kiittää mua hyvästä toisesta nimestään :)

RM (Ei varmistettu) http://pt-mammasdiary.blogspot.fi

Voi miten ihanasti Silva on ottanut Seelan huomioon! &lt;3 Meillä oli vanhemman tuhisijan kanssa aluksi töitä kun ensin ei ymmärtänyt miksi äiti on viikon poissa kotoa ja saapi vain käydä äitiä katsomassa sairaalassa (voinen kertoa että kauhein kokemus ikinä olla niin kauan erossa lapsesta!) ja sitten kun tuli kotiin niin tällä olikin pikkusisko mukana.. Alku ihmetys muuttui kanssa aluksi huolenpitoon mutta sitten parin viikon jälkeen kun tyttö huomasi että pikkusisko roikkuukin äidissä koko ajan (vaikka annoin samalla tavalla huomiota..) tämä alkoi hetkeksi aikaa reagoimaan siihen.. en kerro tätä siksi että tahtoisin luoda pelotteita vaan siksi että se huolenpito sen hetken jälkeen on jatkunut! Toki välillä tulee vieläkin nahinointeja (varsinkin kun pikkusisko haluaisi leikkiä samoja leikkejä kuin isosisko.. eikä isompi tuhisija haluaisi sillä hetkellä leikkiä tämän kanssa..) niin silti isompi tuhisija huolehtii pikkusiskostaan!

Uskon että se vaikuttaa todella paljon että raskauden aikana kerrotaan paljon pikkusiskosta tai veljestä ja tuodaan positiivisellä ajatuspohjalla sitä kuvaa esiin kun pikkusisko tai veli syntyy ja tulee perheeseen!

Mahtavaa että ensimmäinen viikko on mennyt hyvin :)

En enää muista miten esikoisen kanssa sujui imetyksen alkuviikot ja silloin kun kuopus syntyi, muistin tietenkin vain sen hyvin sujuneen loppuosan imetyksestä. Ja kyllä tuli järkytyksenä, ettei se toisen kanssa sujunutkaan HETI ensimmäisestä kerrasta lähtien kivuttomasti ja hymyillen, muistan itkeneeni, että lopettaisin tämän justhetinyt, jos en tietäisi, että se muuttuu paremmaksi. 

Meillä ei myöskään varsinaisia mustasukkaisuusoireita ollut (tosin ikäeroakin on enemmän), mutta monesti  esikoinen kertoi, että tylsä vauva jne (ja tyhmä äiti) ja niihin kaikkiin aina vastattiin, että juu toki saat olla tuota mieltä. Muistan kuinka sydän suli märäksi läntiksi, kun lapset joskus halailivat ja isompi sanoi rakkautta äännessään, että kyllä säkin välillä oot ihan kiva <3 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä tilanne voi niin jatkua "ikuisesti" :), meillä isoveli on ollut koko ajan kova huolehtimaan pikkusiskostaan, täynnä rakkautta ja ylpeyttä. Meidän lapsilla tosin ikäeroa neljä vuotta, uudempi tulokas nyt 10 kk

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä sama, vaikka isompi jo 7 ja pienempi 3. Eivät ole tapelleet vielä koskaan ja rakkaus näkyy kilometrin päähän. &lt;3

Ainolassa - Tanja (Ei varmistettu) http://ainolassa.blogspot.fi/

Voi kun liikuttavaa tuo Silvan touhu! :´) Meillä 7-, 5- ja 2-vuotiaat ja mua jännittää ensimmäistä kertaa, miten nuorin ottaa tulevan vauvan vastaan. On luonteeltaan sen verran omapäisempi kuin muut. Ja hyvä, että imuote korjaantui etkä tarvinnu kumia. Imetin 2 ekaa täysin sillä kumilla, niiden poisjättäminen ei vaan onnistunu. Kolmannen imetin sitte ihan ilman sitä ja imetys kestiki 4kk pidempään. Niin ja olihan se helppoa! Yöimetykset varsinkin, se surkea kapistus kun katoaa aika helpolla lakanoiden sekaan.

piupali (Ei varmistettu)

Onpa ihana kuulla, että yhteiselo voi sujua noin hienosti! Kun tottunut kuulemaan mustasukkaisuustarinoita. Ja meidän perheessä aiotaan niin ottaa teidän vinkkejä käyttöön kunhan tämä oma kakkonen syntyy. Suunniteltiin jo mitä isoveli saa vauvalta lahjaksi. :) . Pakko vielä sanoa, että jotenkin teidän perheestä houkuu se, miten suurella rakkaudella Silvaa on kasvatettu. Ehkä Silvakin on vain yksinkertaisesti oppinut jakamaan rakkautta, välittämään hänelle tärkeistä ihmisistä.

Marjooo (Ei varmistettu)

Piupalin kommentti on aivan ihana ja olen aivan samaa mieltä. Teidän perheestä ei tunnu keneltäkään rakkautta puuttuvan :)

Lumikettu
Sinä olet ihme

Disclaimer: Ei-esikoiset usein oppivat sanojen (nimien) omistusmuodot esikoisia nopeammin, koska kahden tai useamman lapsen kesken on erittäin tärkeää, kenen mikäkin lelu tai esine on.

Ihana, ihana Silva, ihana isosisko :)

MiiaK (Ei varmistettu)

Tärkeistä aiheista kirjoitit, mutta huomioni kiinnittyi viimeisen kuvan kukkiin ja tuli heti mieleen, että onhan nuo upeat kimput varmasti siellä eteisen lattialla viileässä, kuten ne eräätkin tulppaanit? ;)

Tsemppiä imetykseen ja muista että vertaistukea ja apua on saatavilla Imetyksen tuki ry:stä!

http://maitolaituri.imetys.fi/

http://www.imetys.fi/

jos siis et ole vielä näihin tutustunut :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kommentti ihan sivusta, miksi kukkien pitäisi olla eteisen lattialla viileässä? Eikö niiden kuulu olla paraatipaikalla kotona näkyvillä silmää sulostuttamassa? Siis ymmärrän kyllä, että varmaan säilyisivät paremmin, mutta säilyttääkö joku oikeasti saamiaan kukkakimppuja sen mukaan missä säilyvät parhaiten, oli se paikka sitten näkyvillä tai ei?

Vierailija (Ei varmistettu)
MiiaK (Ei varmistettu)

Oma kommenttini oli huumorilla heitetty ja tässä linkki tulppaaneihin, joihin viittasin:

http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/nakokulmien-ero

Aiheesta on siis jo käyty keskustelua :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä sisarusten auvoisa yhteiselo voi jatkua vain. Meillä on nyt kuopus 9kk ja esikoinen 2v9kk ja sama sopuisuus on ollut heidän välillään alusta saakka. En tiedä kuinka paljon esivalmistelulla on vaikutusta, mutta myös meillä luettiin ahkerasti"meille tulee vauva" -tyyppisiä kirjoja ja myös meillä vauva toi isosiskolle lahjan ja vauvasta puhuttiin paljon etukäteen. Sitten kun vauva oli kotona isosisko otettiin mukaan vauvan hoitoon pyytämällä tuomaan vaippaa tai vaatteita vauvalle. Olemme myös puhuneet paljon siitä millainen hän oli vauvana ja katsoneet vauvakuvia hänestä. Hieman jännitin, että mitä tapahtuu kun kuopus lähtee liikkeelle. No kuten pelkäsinkin, molemmat tahtovat leikkiä juuri sillä millä toinenkin, mutta toistaiseksi suurilta konflikteilta ollaan vältytty ja yritän mennä kieli keskellä suuta, etten olisi aina puolustamassa vauvaa ( siis kun ei mitään varsinaista hätää ole kärsimässä) ja aiheuttaisi nyt omalla toiminnallani isosiskolle mustasukkaisuuspuuskaa.

Vierailija H (Ei varmistettu)

Voi kuinka ihanasti teillä on mennyt sisarusten kanssa &lt;3!

Meidän viikon Seelaa vanhempi pikkukakkonen aiheuttaa 1 v 8 kk-vanhassa isoveljessä pientä mustasukkaisuutta. Luimme etukäteen paljon meille-tulee-vauva -kirjoja ja juttelimme tulevasta perheenjäsenestä, mutta selvästikään pieni ei ihan vielä ymmärtänyt asiaa. Syntymän jälkeen vauva joutui takaisin sairaalaan kahdeksi päiväksi valohoitoon 1,5 vuorokauden kotonaolon jälkeen (ja äiti mukaan imettämään), ja sitten olimme vielä kotonakin valopatjan kanssa pari päivää. Normaali arki alkoi siis oikeastaan vasta yli viikko syntymästä. Tuo sairaalaan paluu sai isoveljen selvästi varuilleen - sen jälkeen äidin samasta huoneesta poistuminen aiheutti välittömän huolen äidin paluusta :( Esikoinen kyllä haluaa kovasti silittää, halata ja katsoa vauvaa, mutta välillä puolestaan riehutaan vieressä todella rajusti ja yritetään kiivetä tai hypätä (hui!) äidin syliin kesken imetyksen. Mies palaa töihin ensi viikolla, ja kun tuntuu että tässä ollaan oltu kaksistaankin aika lailla kädet täynnä, niin täytyy myöntää että jännitän miten meillä alkaa arki kolmisin sujua.

Tsemppiä vatsavaiva- ja imetyshaasteisiin!

Taitai (Ei varmistettu)

Pakko kommentoida, et täälläkin vähän kyllä kauhulla mietitään miehen töihinpaluuta. Vauva on 3 viikkoa ja isoveli 1v 4kk vanhempi. Vauvasta puhuttiin raskausaikana, mutta koska yhteistä kieltä ei vielä ole, en tiedä kuinka paljon tästä ymmärrettiin. Sinällään mustasukkaisuutta ei ole vielä näkynyt, mutta selvästi riehakkaampi/tottelemattomampi/väsyneempi tuo taapero on. Eikä aina ymmärrä omia voimiaan vauvaa kokeillessaan tai sitä, ettei sormea voi laittaa vauvan silmään... On tää vaan melkoista tää kahden lapsen perhe-elämä ;D

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Voi miten ihanasti Silva on ottanut Seelan vastaan, mä oon taas ihan kyynelissä täällä :D

Mä niin toivon, että meillä sujuisi jotenkin samantyylisesti. Uskon myös, että siihen on hyvät mahikset, sillä meilläkin on jo pitkään (vaikka nyt vasta rv 26 menossa) ollut käytössä se strategia, että uudesta vauvasta puhutaan paljon ja taapero osallistuu innoissaan keskusteluun ja on myös miettinyt jo monia käytännön asioita vauvan tuloon liittyen.

Uskon, että teidän positiivisella ja lämminhenkisellä elämänasenteella siskosten yhteiselo sujuu jatkossakin hyvin :)

Pipsatuulikki (Ei varmistettu)

Ihanaa! &lt;3 Juurikin tuo huomioinen ja sisaruksen valmistaminen ja huomion saanti jatkossakin niin voi mennä ilman suurempia ongelmia. Mulla myös suloisia lapsia viisi, meillä vältytty juuri noin kuin tekin ootte on tehty. Että ei tarvi toivoaan menettää tulevaisuuden suhteenkaan. :) Mun "lappi" pissa nyt mun syliin, joten taidanpa nostaa persettini tästä pallilta. Ihanaa pääsiäistä teille! -Pipsa &lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on samanmoinen ikäero lapsilla eikä suurempaa mustasukkaisuutta ollut. Vauvan ollessa parin-kolmen kuukauden isompi alkoi jo kovasti haluta häntä mukaan leikkiin ja tarkkana sai olla ettei alkanut kantaa pientä jos tämä pötkötteli lattialla. Satunnaisesti saattoi huomionpulassa myös läpsäistä vauvaa ja kiirehti heti perään kertomaan että "äiti, vauva itkee". Nyt lapset ovat jo kohta kouluiässä, tappelevat melkoisesti keskenään, mutta kyllä sitä sopuisaakin leikkiä on.

eelmou (Ei varmistettu)

Oihh&lt;3. Meidän esikoispoika täyttää parin viikon päästä kaksi ja kuopus on nelikuinen. Mitään mustasukkaisuuden merkkejä ei ole vieläkään osoitettu vaan isoveli rakastaa pikkuveljeään hirveästi! Paijailee, suukottelee, haluaa pitää sylissä, jakaa lelujaan, leikkii kukkuu-leikkejä, haluaa jopa imettää vauvaa :D. He ovat ihana tiimi ja toivottavasti pysyvät aina sellaisina &lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei se välttämättä auta, vaikka kuinka juteltaisiin vauvasta etukäteen, luettaisiin ja huomioitaisiin. Se muutos sisarukselle vaan on niin valtaisa, että on tervettä protestoida vähän vastaan. Vastaan sitä, joka yksinoikeuden on vienyt :)

Miina

Ikäeroa on meidän tyypeillä 2vuotta ja 2kk, ja vauva-aika meni todella hyvin. Yhdessä hoidettiin ja ihmeteltiin pikkuista ja iso-sisko otettiin kaikkeen apuriksi mukaan.. (Likapyykki vastaava;)) Nyt kun ikää on toisella jo reilu 3-vuotta ja toisella kohta 1,5-vuotta on hauska seurata kuinka tärkeitä nuo jo toisilleen ovat. <3

Tsemppiä vauva-arkeen ja toivottavasti Seelan vatsavaivat myös helpottavat.

Kommentoi

Ladataan...