Sitkeä hikikäsi

Puutalobaby

Tiedätte ehkä sen tunteen, kun jotain oikein-oikein haluaa, vähän liian pitkään. Ja sitten, kun sen vihdoinkin saa. Plääh. Tässäkö tää nyt sitten oli?

(first world problems - tiedän)

Yksi sana omasta lapsuudesta: meikkipää.

Jotenkin kai itsekin tajusin, miten älytön-älytön lelu se on, ja vanhempani tuntien olin aika varma, että sellaista en tule saamaan. Siksi tietysti halusin halusin HALUSIN. Ja kun joulupukin kontista sellainen sitten löytyi, olin aika yllättynyt itsekin.

Kerran levitin sinisen "luomivärin" kulmakarvoihin asti ja tajusin, että sitä ei saa pois saippuallakaan. Yih, mikä maanisesti tuijottava nukenhirvitys. Olikohan sen nimi Mirella-meikkipää - muistatteko?

Kaksi sanaa omasta aikuisuudesta: sellaiset sanajääkaappimagneetit.

Oh, kun näin niitä ensimmäisen kerran, joskus vuosia sitten. Tahtoo! Näin jo itseni taiteilemassa älykästä huippurunoutta, jota satunnaiset kylässäkävijät kadehtivat. Oi miten erikoista, näppärää, nerokasta.

Ja sitten niitä yhtä äkkiä oli jokaisessa jääkaapinovessa. En ehtinyt. Nerokkaasta tuli tavallista. Hienous vesittyi. Mutta halu jäi, ja pienenpieni harmitus.

Viime viikolla Vekarakirppiksellä silmiin osui metallipurkki. Täynnä jääkaappirunomagneetteja - ja hinta 50 senttiä!

Eiks niin, että TUOLLAISELLA hinnalla nämä on ihan ok hankkia, vaikka alkuperäiset jääkaappirunous-trendsetterit omat sanasettinsä ovatkin varmasti jo roskiin heittäneet...? Tai siis tässä tapauksessa kirppikselle.

Mutta minä tietysti luon tästä paljon hienompaa runoutta!

Kotona kaadoin sanakasan innolla keittiön pöydälle.

Ja sitten runoilemaan! Ööh:

"unelma hyppy tuntematon seikkailu

 haikea kaipaus"

"näkemiin salaisuus

rohkea uni mieli tila"

Okei mä olen siis maailman paskin jääkaappirunoilija. Paskamagneetit. Paskaidea.

Länttäsin sanaläjän sekaisin kiinni jääkaapin oveen ja päätin unohtaa koko jutun.

Seuraavana aamuna Joelilta oli jäänyt viesti ennen töihin lähtöä:

"sitkeä hiki käsi

syy t e"

Tshihi! Minä vastasin:

"mahtava pakko sauna

syntymä alasti"

Seuraavana aamuna:

"morjens mikä vaahto suu"

Ja tämä - tämä on jo taide:

 

Hmm, pitäisköhän kuitenkin kaivaa esiin se meikkipää...?

 

Share

Kommentit

marietta

Hahaha! :D

Muistan sen kamalan meikkipään aina, kun random näyteikkunan nuket ovat naamasta tietyn näköisiä. Sehän oli ihan pommi! Kauhuissani pelkäsin öisin, että se herää henkiin ja.. ja.. no, mitäs meikkipää nyt tekisi. Vaikka sotkisi minun naamani niillä permanent-väreillä. Ja sen tukkakin oli vissiin jostain lasivillantyyppisestä tehty. Yhh!

Jääkaappirunomagneetteja löytyy mun jääkaapinovesta kaksi: nauti pulu. Ne riittää. Taitavat olla sitäpaitsi naapurilta varastettu.

Mutta noi tekee pyykinpesusta paljon mielekkäämpää kun noita kiinnittää pyykinpesukoneeseen! :D

Liisa
Osasin!

Jääkaappimagneetit. Hankin oman settini silloin kun ne tuli. Lätkäistiin ne kalliolaisen jääkaapin oveen. Runoiltiin varmaan kolmena seuraavana päivänä. Ja siinä ne samat runot (ja hirveä määrä irrallisia sanoja) sitten jökötti sen viisi vuotta jotka kyseistä jääkaapin ovea narisutettiin. Muuttaessa riivin sanat purkkiin, enkä tiedä missä ne nyt ovat.

Olen muuten tosi tyytyväinen siitä, että nykyään jääkaappinamme on retro-Smeg jonka ovi on muovia. Ei tule kerättyä siihen typeriä lippusia ja lappusia magneettien alle. (Kylkeen magneetit tarttuvat, mutta kylki on onneksi enimmiltä katseilta piilossa. Se on lupaavasti lippulappusten peitossa.)

Vierailija (Ei varmistettu)

mun mahtavii keksintöi:
sano/valitse/ymmärrä/ehdi enemmän epäröi vähän
unelma lapsi
seiso vasten vapautta
nyt loppu haikea kaipaus

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei vinkkinä:

ne englanninkieliset vastaavat on itse asiassa melkein kivempia kun nuo suomalaiset. Tämä johtuu englanninkielen luonteesta, jossa sanoja ei tarvitse taivuttaa. Niitä voi lätkiä vaan summanmutikassa peräkkäin ja heti syntyy nerokasta runoutta. Joskus kauan sitten kämppikselläni oli sellaiset ja ahkerasti jaksoin niillä leikkiä!

aihio
Miksi lapsi itkee?

mullekin toi pukki jonain jouluna meikkipään. Olin kamalan innoissani.
Mutta susirumahan se oli, ja kerran kun laitto meikit naamaan niitä ei saanu enään koskaan pois. Ja ne tarrapaplaritkin tarttu sen tukkaan kuin purukumi asvalttiin.

Sillä sai leikkiä vaan vessassa, koska olen sottapytty :D

Zana (Ei varmistettu)

Myös minä himoitsin runomagneetteja. Mielessäni ne olivat nerokkaasti ja nonchalantisti jääkaapin ovessa viestimässä trendikkyydestäni. Löysinkin moiset aikaa sitten kirpputorilta ja vielä ("ihanaa!") rakkaus-aiheella. Muutamia kertoja niillä runoiltiinkin. Muutaman kerran. Ehkä vähän pikkutuhmiakin runonpätkiä. Sen jälkeen jököttivät jääkaapinovessa aikansa, kunnes ärsyynnyin siihen sanojen vilinään ja päätin rauhoittaa jääkaapin oven. Kiertoonhan ne menivät muistaakseni huuto.netissä, mutta yksi sana oli pakko säästää: PUTKU! Mikä ihme on PUTKU? Kuuluuko se jotenkin rakkauteen??? Onko multa mennyt jotain hyvin olennaista ohi? Onko muilla rakkausmagneeteissa putkua? Vai oliko se putku ainoa laatuaan? ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihi, ja nyt meidän jääkaapista löytyi:

huone
lue: ruma kasa
etsi täältä
kaiva

Joel on tässä nii-ii-iin paljon parempi kuin mä!

Hih, putku? Ööö: meidän rakkaudessa on paljon putkua? :D

 

Suscan sepustukset

äää... nyt mäkin aloin. tahtoa.

no joo, oon tahtonu jo aiemmin noita sanajuttuja. välillä vaan unohdin jo koko asian, joten kiitos vaan muistutuksesta ;)

Kommentoi