Soseessa

Puutalobaby

Purkkiruokasoseäiti tässä hei!

Sosekokeiluja on nyt takana 2,5 viikkoa - ne aloitettiin samalla viikolla, jolloin Silva täytti puoli vuotta. Maistelumenu on tähän mennessä edennyt jokseenkin näin:

  • peruna-palsternakkasose, 3 päivää (näitte ehkä kuvan Facebookissa)
  • maissi-bataattisose, 3 päivää (nam)
  • porkkana-perunasose, 2 päivää (nam, mutta toisen päivän iltana oksentelua)
  • luumu, 3 päivää (nam)
  • porkkana-perunasose uudelleen, 3 päivää (nam, ei enää oksennuksia)
  • luumu, 2 päivää (nam nam nam)

Jos nyt jostain syystä tässä ruoka-asiassa voidaan taputtaa itseämme olkapäähän niin siinä, että maistelualoitus näyttää osuneen juuri oikeaan ajankohtaan: Silva on ollut jo jonkin aikaan aivan hen-gäs-ty-neen kiinnostunut siitä, miten äiti ja isi haarukoivat ruokia omiin suihinsa - sitä Silva onkin näppärästi päässyt seurailemaan vauvasta asti ruokapöydän päästä siitä omasta ökyistuimestaan.

No joo, kuten Puutalobabyn Facebook-ystävät tosiaan saivat nähdä, se ensimmäinen peruna-palsternakkasose (rintamaitokastikkeella) oli kyllä Silvalle karvas pettymys. Mutta vaikka ilme viestitti "pahaa", vauvakulta ei silti kieltäytynyt maistamasta vaan aukoi kiltisti suutaan. Samalla Silva tuijotti myös tutkivasti äidin leipää: "onko nyt aivan varma, että tuo äidin ruokakin todella maistuu tällaiselta?"

*******

En tiedä, onko ruokien maistelemiseen olemassa jotain tekniikkaa. Jos on, emme luultavasti ole noudattaneet sitä. Ruokaan tutustumisen kanssa olemme olleet aika vapaamielisiä.

Ensin kuitenkin d-vitamiinit - ja sehän on tuttua ja ihanaa! "Yksi, kaksi, kolme, neljä, VIISI", äiti laskee ja Silva tuijottaa lusikkaan tipahtelevia tippoja täysin lumoutuneena. Viitosen kohdalla pääsee kikatus ja suu aukeaa jo odottamaan.

Sen jälkeen äiti selostaa, mitä seuraavaksi tapahtuu: esittelee purkin ja kertoo päivän menun, antaa vauvan tuoksutella ruokaa, valitsee päivän lautasen värin, näyttää miten ruoka laitetaan purkista lautaselle ja antaa vauvalle jo valmiiksi lusikan käteen mikrotuksen ajaksi.

Kun mikro piippaa, Silva on tavallisesti jo ihan lentoon lähdössä.

Olen antanut Silvan rauhassa tutustua ruokaan: imeskellä lautasen reunaa (aha: ei syötävää), läiskäistä kätensä ruokaan (oi, lämmintä, märkää ja pehmeää) ja tutustua muoviseen lusikkaan (mikäs osa tästä menee suuhun?).

Ja se lusikka! Ah, maailman ihanin esine lusikka!

Silva halusi jo heti alussa kiihkeästi ottaa lusikan kauniiseen käteensä ja mikäs siinä; ota vaan. Ja kappas, sehän menee suuhun(kin)!

Kyllä: Silva tosiaan lusikoi ihan itse! Äiti ohjaa lusikaa välillä käymään lautasella päin, mutta suuhun se menee kyllä jo aivan omin voimin. Ja välillä lautasellekin. Oi meidän ihmelapsi!

*******

Olen käyttänyt tässä jutussa sanoja hengästynyt, lumoutunut ja kiihkeä - enkä ihan turhaan. Välillä porkkanasosekontaktit ovat saaneet Silvan kiihtymään jopa niin, että vauva on pitänyt napata nopeasti pois istuimesta rauhoittumaan. Oh! Ruoka! Miksi siitä lusikasta ei tule lisää sitä sosetta, vaikka kuinka imen? Hermo!

Sama kiihkeys on päällä nyt muihinkin kodin esineisiin tutustuessa. Pumpulipussi! Onko se syötävää? Äidin hikinen jumppapaita? Onko se syötävää? Kylpyamme! Onko se syötävää? Ja sitten menee hermo, kun se perhanan viltinkulma ei maistukaan porkkanasoseelle.

*******

Ja sitten se kääntöpuoli: imetys.

Täysimetin siis Silvaa puolen vuoden ikään asti ja vakaa tarkoitukseni on osittaisimettää ainakin vuoden ikäiseksi. Silva vaan ei ole aina samaa mieltä.

Soseiden aloittamisen aikaan aloin antaa Silvalle ensimmäistä kertaa lisämaitoa iltasyötön yhteydessä, kun tuntui, että luomutankkaus ei enää riittänyt tuomaan nukkumattia kylään. Muutamia kertoja Silva on saanut pullosta viime viikkoina myös mummolassa, kun äiskä on huidellut itsekkäästi tanssitunnilla-rautakaupassa-missä-lie.

Silva osasi myös hienosti ottaa itse kaksin käsin pullosta kiinni, mitä kovasti ääneen ihailimme. Virhe?

Joka tapauksessa: nyt tilanne on taas se, että tissit ovat Silvan mielestä GRÄÄÄÄÄÄH. Ei tarvitse kuin napsauttaa imetysrintsikka auki, että saa huudon alkamaan. Eilenkin vauvaparka huusi naama punaisena, selkä kaarella eeeeeeeeeeeeeei! (tissiä). Miksi tuo äiti työntää vaan koko ajan noita paskatissejään, kun syöminen siitä ihanasta pullosta niin paljon helpompaa?

Mutta minähän en perhana vie luovuta. Keinot ovat monet: ensimmäisillä hepuleilla pikapumppasin lirauksen omaa maitoa pulloon ja annoin vauvalle hörpyt sitä. Sitten suihk vaan kaariheitolla pullo mäkeen ja rinta tilalle. Onnistui. Nyt osaan tehdä saman tempun jo tutinkin kanssa: tutti, imu, hämäystissi - JUO!

Tekee muuten taas julkisilla paikoilla imettämisestä astetta haasteellisempaa.

*******

Sen sosestressin jälkeen yksi paskaäitisynrdooma on siis taas tasoittunut, kun pääsimme näkemään, miten iloisesti purkkiruokasoseiden mutustelu on lähtenyt käyntiin. Ilosta kiljahtelevaa soseenlusikoijaa katsellessa se taas palautuu mieleen: onpa hyvä, että päädyimme tekemään taas asiat omalla tavallamme. On vaan yksinkertaisesti kaikille helpompaa, kun vanhemmat eivät yritä väkisin toimia ulkopuolisten paineiden mukaisesti. Perstuntuma rules.

Sen kun aina muistaisi.

Share

Kommentit

Kristaliina
Puutalobaby

ps. Kaikki soseet syntisesti siis purkista tähän asti. Muut ovat olleet Semperin luomua (löytyivät ihan Prismasta), mutta luumua ei löytynyt luomuna. Täytynee varmaan tehdä retki Ruohonjuuren valikoimaa katsomaan.

pss. Meillä muuten oli pihalla oma luumupuu. Mutta sitten Joel löysi kellarista kirveen. Kaatui muuten aika nopeasti - nopeammin kuin ehdin sanoa "tarvitaankohansiihenkaatolupaa".

Meillä ei siis ole kaatolupaa. Mutta ei kyllä enää luumupuutakaan.

Emilia Pyykkönen
Kuplia

Mun esikoinen ei huolinut enää oikein tissiä pulloruokinnan aloittamisen jälkeen. Nuorempi oli tässä suhteessa ihan ihmelapsi. Kerrankin se vaihtoi lennosta pullosta tissiin, kun äiti tuli kans näiltä itsekkäiltä jumppareissuiltaan kotiin ;) Tuntuuko susta haikealta /epäekologiselta luopua imetyksestä? Puoli vuotta imetystähän on tosi hyvin ja ymmärtääkseni joku ihannekin.

Vierailija (Ei varmistettu)

jos tosiaan haluat imetystä jatkaa, kannattaa jättää se pulloruokailu ihan minimiin ps. oma esikoinen alkoi juoda nokkamukista silloin kun soseet aloitettiin, se ehkä häiritsisi imetystä vähän vähemmän?

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, juurikin Vierailijan vinkin mukaan täällä yritetään - ja ehkäpä täytyisikin kokeilla tuollaista nokkamukia niissä satunnaisissa mummola-ruokailuissa. Periaatteessa yritän kyllä käydä omissa harrastuksissani "syöttövälit" huomioiden, mutta välillä yllärinälkä saattaa tietysti yllättää :)

Emilia: Haikealta tosiaan vähän tuntuu - ja epäekologisuudesta ei ehkä tällainen purkkiruokaperhe uskalla edes mainita :) Mutta ennen kaikkea tuo imetys mun ajatuksissa poistaa sen seuraavan "saako-vauva-varmasti-riittävästi-ravintoa-ja-kaikkia-ravintoaineita" -stressin. Tai ainakin siirtää sen myöhemmäksi :)

Täysimetyssuositus on tosiaan tähän puoleen vuoteen, ja mulle yllätyksenä tuli, että Vauva-lehden mukaan vain 9 % vauvoista täysimetetään siihen asti. Tosi iloinen olen siis kyllä siitä, että kaikista haasteista huolimatta (Silvahan oli letkuruokinnassakin ensimmäiset viikot, minkä jälkeen imetys ei useinkaan onnistu ollenkaan) edes näin pitkälle on päästy.

Osittaisimetyksen suositus Suomessa taitaa olla 1 vuoteen ja WHO:n suositus 2 vuoteen asti. Itse olen kyllä taaperoimetys-suostuvainenkin jos vain homma toimii sekä äidin että lapsen kannalta sopivasti. Yritetään ainakin vielä kovasti, ja imetystuen nettisivut ovat ahkerassa luvussa täällä; niistä on ollut tosi kovasti apua tässä matkan varrella :)

äiti itsekin (Ei varmistettu)

Nythän et pulloa oikeastaan tarvitse enää mihinkään, kun kiinteät ovat kuvioissa. Jos Silvalle iskee hirmu nälkä kun olet poissa, sosepurkki kehiin ja janoon vettä tarvittaessa nokkamukista. Pullot voit nostaa yläkaappiin odottamaan seuraavaa vauvaa ja pakastimessa odottavat maitovarastot ujuttaa pikku hiljaa lettutaikinaan. :)

Liisa
Osasin!

Hyvinhän teillä näyttää soseiden aloitus menneen. Mulle tuli vähän paskaäitifiilikset tästä tekstistä. :) Siis itseni suhteen.

Ja ihan oppikirjojen ja ihanteiden mukaiselta tuo teidän meininki minusta kuulostaa. Itse kun olen lähinnä sekoillut. Tai mentiin meillä ensimmäisten makujen (bataatin ja perunan)  kanssa niin, että maisteltiin kolme päivää yhtä ennen seuraavaa. Sitten on kyllä annettu ihan tunteella sitä sun tätä. Toistaiseksi olemme selvinneet ilman allergioita ja muita vaivoja. Ja soseaterioitakin annetaan päivän aikana ihan miten sattuu, joskus vain yksi tai kaksi, joskus useampi. Suositeltuun viiteen ateriaan ei ole vielä päästy. Suu aukeaa lusikalle yleensä yhden tai kaksi kertaa aterian aikana, muuten se täytyy ujuttaa sisään mössölaulun tai muun harhautuksen avulla.

Pari kertaa olen antanut lapselle lusikan omaan käteen, mutta se on työnnetty lähinnä kurkkuun. Sormiruokaa ei ole harjoiteltu, paitsi pari kertaa maissinaksulla joka ei löytänyt tietään suuhun. Syöttötuolissa paskaäiti on kyllä istumataidotonta lasta istuttanut sen lyhyen ruokahetken ajan tyynyillä tuettuna. Syömisen katselu kiinnostaa poikaa, eli jonkinlainen herkkyyskausi on meilläkin selvästi meneillään.

Jonkin aika sitten otettiin käyttöön (Ilon mielestä kiva lelu) nokkamuki. Ajattelin, että kun kaveri ei ole nähnyt tuttipulloa ekan kuukautensa jälkeen niin turha siihen on palata. Nokkamukitreenejä tehdään vedellä aina ruokailujen aikana. Sen käyttö kyllä luonnistuu tosi hienosti. Harvemmin tuo varsinaisesti imeä hoksaa, mutta tippalukko falskaa myös pehmeää nokkaa ikenillä jäykyttämällä. :) Vedet voi sitten joko niellä tai palauttaa suusta ruokalapulle.

Imetykseen sosehommat ei mielestäni meillä ole vaikuttaneet. Annan yleensä ensin rintaa ja sitten jonkin ajan päästä sosetta. Iltapuuro jää usein väliin kun pikkusankari nukahtaa poski tissiä vasten. Maito siis on edelleen se pääravinto, soseet lähinnä viihdettä koska sisään menevät määrät ovat niin pieniä. Se mitä kuvittelin ja toivoin tapahtuvan oli yösyöttäjen väheneminen, mutta ne tuntuvatkin lisääntyneen. Tuohon haluaisin jo muutoksen ihan oman jaksamisen takia, en vain keksi ratkaisua.

Anteeksi maratonselvitys. Olen vain vieläkin aika ymmälläni tämän ruokahomman kanssa, kiva saada vertaistarinoita.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei kannata käyttää mikroa vauvanruuan (tai ei ainakaan vauvanruuan) lämmittämisessä. Lyhyesti esim. http://www.aitoterveys.fi/Mikroaaltouuni.php

Liisa
Osasin!

Mikroaaltouuni ei tuohoa ruokaa sen enempää kuin muukaan lämmittäminen (vaan peittoaa ravinteiden säilyttämisessä esim. vedessä keittämisen). Lyhyesti esim. http://yle.fi/uutiset/mikro_ei_tuhoa_ruoan_ravintoaineita/5375046

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja tollasiin propaganda-artikkeleihin ei muuten kannata tipan pätkää uskoa. Veden energiat ei millään fysikaalisella standardilla muutu mikrottaessa. Osa ruuan hyvistä aineosista kyllä hajoaa mikrottaessa, esim. proteiinien vety- ja rikkisidoksissa voi tapahtua muutoksia, mutta niillä ei ole mitään merkitystä ruuan sisältämään energiamäärään tai aminohappokoostumukseen.

Är-syt-tää kun ihmiset uskoo mitä sattuu sen sijaan että opiskelisivat itse ja oppisivat hieman kriittisen asenteen kaiken maailman nettiartikkeleihin. Veden henkiset energiat voivat toki muuttua, huh, niin vaarallisen sähkömagneettisen säteilyn takia. Silloin täytyy kyllä jättää kaikki muukin sähkömagneettiselle säteilylle altistunut ruoka ja juoma käyttämättä! Voi olla aika pienet ravintomarkkinat :D

Mir

Kiitos nopsasta `toivekirjoituksesta` :)  Ilomielin oottelen omien sosekokeilujen todellista alkamista pojalla, kuukauden kun jaksaisi odotella ja sitten jännityksellä katotaan miten kaikki lähtee käyntiin...

Hyvää loppuviikkoa! :)

Haluan kiinnittää huomiota termiin hämäystissi, joka on aika lailla hulvaton. :D Propsit myös Silvalle seikkailijan asenteesta ruoan suhteen, kyllä se syötävien ja ei-syötävien asioiden kategorisointi on välillä hyvä varmistaa. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kenelläpä nimimerkki 'äiti itsekin' meinasit tarjota niitä äidinmaitolettuja? Vierailleko? Anteeksi nyt vaan off-topic, mutta laitatteko kenties täytekakun koristeeksi jotain muita ruumiineritteitä. Niin luonnollista kuin äidinmaito imetysvaiheessa onkin, minusta on kuvottavaa, että sitä käytetään myös muiden kuin sen imetettävän vauvan ruokkimiseen tavalla tai toisella. Ei ole ollut ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun olen kuullut joidenkin laittavan äidinmaitoa pullataikinaan ja pullia ei tosiaan syö vain se äiti saati imetettävä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos postauksesta! Ja kiva kuulla, että Silvalle on soseet maistuneet. Olehan iloinen kun Silva syö noin nätisti.
Kannattaisiko vaihtaa illan lisämaito iltapuuroon kun lusikkahommatkin sujuu noin hyvin? Riisiä tai kauraa ehdottaisin.

Imetyksestä sen verran, että meillä on toiminut neiti 6 kk kanssa imetys heti päikkäreiden jälkeen unitokkurassa. Ja aiemmin toimi myös leluhuijaus (tutki tohkeissaan jotain lelua ja otti maitoa samalla) mutta nyt ei enää. Itsekin haluan pitää tuosta imetyksestä kiinni ja luovuttaa en tahdo vaikka ongelmia ollut enemmän tai vähemmän 2 kk iästä lähtien.

Joko kävitte 6 kk neuvolassa? Saako kysyä minkä kokoinen Silva oli?

Mukavaa loppuviikkoa!

Vierailija (Ei varmistettu)

HAHAHAH mahtava postaus, kiitos!
Itselläni ei minkään valtakunnan vauvaa tule olemaan todennäköisesti ainakaan pariin vuoteen, mutta saan kirjoituksistasi suunnatonta hupia ja hyötyäkin.

cpop (Ei varmistettu)

Mekin aluksi annettiin tytölle vettä/korviketta ruuan kanssa tuttipullosta, mutta koska se meinasi vaikuttaa liikaa imetykseen, niin sitten päädytiin antamaan ruokajuomiset suoraan mukista(siis ihan normaalista mukista). Hyvin on mennyt ja nyt tyttö juo mukista ihan hyvin, kunhan vaan äiti/isi/whoever pitää sitä mukia justiin oikeassa kulmassa (:

Miitu (Ei varmistettu)

Aika samalta kuulostaa, ku meidän meininki - tippojen laskemiseen liittyvää performanssia ja lopputulemaa myöten. Jossain kohdin piti tosin alkaa asettaa rajoja sille, miten sitä ruokaa saa koittaa, ku meinas mennä vaa leikiks. Ja voi, kun tämä syöminen on tosiaan välissä niin kovin kiihkeää. AnnA jo sitä ruokaa, EN syö tuota puuroa, kun näin tuon isän KINKUN (ja joo läheskään aina ei saa tahtoaan läpi, mutta näin hampaidentuloaikaan, ku pitkään on syöty ja juotu turhan pieniä annoksia, saatan olla lepsu ja antaa vaihtoehtosta ruokaa. Jaksaa sitten yöllä nukkuaki.). Enenevissä määrin nykyään jo meilläkin onneksi noita ruokailuja, kun suu aukenee tiheään tahtiin, ja kiihkeys liittyy lähinnä kovaan nälkään.

Silloin ihan alkuun muistelisin, että meillä syötiin ihan kiitettävän hyvin. Persikka-päärynäsose oli ihan pop hedelmäsoseista, ja sen avulla tutustuttiin moniin uusiin makuihin (uutta makua pari lusikkaa alle ja perään loppuannos persikka-päärynää). Parsakaali- ja/tai bataatti yhdistettynä muihin aineisiin oli ykkösraaka-aineet lämpimis ruuis. Sitten tuli melkein puolen vuoden suvantokausi, jonka aikana meinattiin jo mennä kierteeseen puokkoileva lapsi - stressaava/ahdistunut äiti - aina vaan enemmän puokkoileva lapsi - aina vaan enemmän stressaava/ahdistunut äiti ... Sormiruokailulla saatiin nyt edes vähän ruokaa menemään, mutta tavanomaisempi ruoka (esim. jauhelihakeitto) ja kunnon maustaminen toi viimein kesällä avun.

Toivottavasti Silva jatkaa yhtä hienosti noita kulinaristisia kokeiluja!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hienosti olet imettänyt vaikeasta alusta huolimatta!:) ensimmäiset 6kk täysimetystä lienee kuitenkin ne tärkeimmät, muut on sitten vaan "bonusta". Eikä aina niin kovin kivaa & helppoa bonusta, nyt kun itse imetän edelleen iltaisin/öisin 1v7kk lastani (ja käyn päivisin töissä..) toivoisin välillä että imetys olisi loppunut/loppuisi jotenkin niin luontevasti, että vauva itse "kyllästyy" rintaan. Luulen että itsellä on edessä vielä rankat vieroitukset... Kahta vuotta pidemmälle en aio jatkaa vaikka sitten pitäisi lopettaa "väkisin":/ Joten jos sun tilannetta ajattelee positiivisesti, niin olet onnistunut huippuhienosti tärkeimmän jakson suhteen ja saatat jopa säästyä siltä itkulta & raivolta (lapsen) vieroitusvaiheessa.

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Toisin kuin muut keskustelijat, minä kommentoin tuota puuta :) Helsingin linjauksista en osaa sanoa, mutta ainakin meillä täällä maakunnassa pienehköjä hedelmäpuita saa kaataa omalla luvalla. Kannattaa soittaa puisto-osastolle (tai miksikä sitä siellä suuressa etelässä kutsutaankin) ja tehdä ilmoitus tontin puustokasvillisuuden muutoksesta. Mikäli eivät ole byrokraattisia, kirjallista ilmoitusta ei tarvita. Mikäli ottavat luumun nokkaansa, pihaan on helppo istuttaa ensi keväänä korvaava puu. Sen tuskin tarvitsee olla luumu. 

Puutarhavinkkejä voi saada palstaltani, http://www.lily.fi/palsta/kasvihormoni

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos ihanat kommenteista ja vinkeistä - koskien sitten imetystä tai luumupuuta. :D

Hih, mä nimittäin odotin, että koska joku sanoo, että grraaa miksi kaadoitte luumupuun :) Mutta koska sellaista ei tullut, vastaan silti itse: se oli vanha, puolikuollut käkkyrä, joka teki kitkeriä luumuja ja vei paljon tilaa muutenkin pieneltä nurtsialueelta. Joelin suora ratkaisu oli, että kaadetaan pois - itse olisin varmaan vielä huokaillut ja pähkäillyt ja ihmetellyt ja lopulta unohtanut sen siihen :)

Oh, mä tarvitsisin tuollaisen puutarhagurun tänne ihan kädestä pitäen näyttämään, että kato: toi on lilja, toi on rikkaruoho. Ja kertomaan esimerkiksi, että mitä tehdä 10-metrisiksi kasvaneille syreeneille, jotka tekevät kyllä kauniit kukat, mutta tekevät ne sellaiselle korkeudelle, että niitä voi ihailla ainoastaan yli lentävistä lentokoneista. Puutarhapulmista voisinkin tehdä postauksen ihan erikseen. ...mutta että tervetuloa vaan kylään, Perho, jos joskus Helsingissä päin vierailet.

IIK mä en ehdikään nyt vastata muihin, kun Silva hermostuu (kiukkua havaittavissa juurikin tähän postauksen varsinaiseen aiheeseen liittyen), sori, mutta palaan

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä seuraillaan teidän touhuja päivittäin :) Mulla on tapana lueskella näitä ääneen koneella ukollekin! Kiitos niistä monista makeista nauruista jotka ollaan tätä lukiessa saatu, olette päivän piristys :)

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos Vierailija & aiemmatkin kivaa palautetta antaneet! :)

Liisa: Mutta tehän ootte jo pitkällä, vau! Meillä ei siis ole vielä puuroja sun muita edes testattu eikä ruokailulla vielä ole oikeastaan minkäänlaista "mahantäyttöfunktiota", kuhan vasta maistellaan. Syöttökertoja on ollut päivässä vasta yksi ja sinne suuhun on kyllä mennyt vasta aivan minimaalisia määriä :)

Mutta ehkäpä tuota puuroa voisi testata piakkoin iltasyömisenä niin kuin mm. Vierailija (17.16) ehdottaa. Samoin nokkamuki menee siis meillä hankintalistalle niin kuin usempikin vinkkaa - kiitos! Ja itse asiassa taidetaanpa testata tuota cpopin tapaakin eli kokeilla juottaa tavallisesta mukista. Noissa sormiruokasysteemeissähän just ehdotetaan, että juomista voi tarjota vaikka snapsilasista :D (miksi?) Mutta kuten äiti itsekin sanoo, pullot taitavat nyt joutaa piiloon kaapin ylähyllylle, ettei tulisi niitä käytettyä :)

Vai onko kellään kokemusta sellaisista "isojen vauvojen" vaikeutetuista tuttiosista - kannattaako niitä kokeilla? Jos haluaisi iltasyötön tehdä kuitenkin sängystä käsin niin jos rintamaidon loputtua antaisi lisämaitoa sellaisella... Onko mitään järkeä?

Miitun jälkikasvun lemppari persikka-päärynä kuulostaa kyllä aika herkulta! Meillä maisteltiin tänään ruusunmarja-vadelmaa (kun mulle vinkattiin siellä kakkakeskustelussa, että ruusunmarjakin voisi auttaa kakkatilanteeseen). Sekin maistui, vaikka ilmeisesti oli ilmeestä päätellen kirpeä :)

Lämmitetäänkö muuten nuo hedelmäsoseet? Mä oon lämmittänyt luumun, mutta tän ruusunmarja-vadelman annoin huoneenlämpoisenä.

Hih tuo äiti itsekin äidinmaidonkäyttövinkki ja Vierailijan vastakommentti :)  Käyttääköhän muuten oikeasti joku äidinmaitojaan aikuisille vai onko se vain urbaania legendaa? Me sillä kyllä joskus vitsaillaan, mutta oikeasti se ois mulle kyllä vähän... ...liikaa. En ole muuten edes koskaan maistellut rintamaitoani? Ootteko te? :)

Nyt alkaa vauvajumppa ja pitää juosta, palataan taas!

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Mahtavaa, että oot pystyny täysimettään puolivuotiaaksi asti! Meilläkin olisi tarkoitus, poika on nyt 4,5 kuukautta. Mutta jos näyttää, että poika on aiemmin kiinnostunu ruoasta niin ajattelin ehkä antaa jotain maisteltavaa jo aiemmin. Saas nähdä.

Toivottavasti teillä imetys lähtee taas sujumaan. Käsittääkseni on aika yleistä, että imetyksessä on erilaisia kausia, välillä menee hienosti ja välillä vauva hylkii rintaa. Meilläkin on ollut vaikeuksia ja vauva saa välillä raivareita eikä suostu syömään vaikka on selvästi nälkäinen. Imetys tuki ry:n sivujen kautta ja imetystukiryhmästä oon saanu apuja, eli kannattaa tosiaan pyytää apua! Monesti jo pelkkä avunpyytäminen saattaa auttaa laukaisemaan tilanteen. Mulla kävi niin, että kun lähetin "avunpyyntö"sähköpostin imetystukeen, niin oma stressi helpotti ja imetys alkoi sujua paremmin. Vauvakin aistii äidin stressin. Niin kuin joku jo kommentoikin niin kannattaa antaa mahdollisimman vähän (mielellään ei ollenkaan) pullosta, jos näyttää että lapsi sen vuoksi alkaa hylkiä rintaa. Meillä on kyllä nyt päinvastainen tilanne: poika ei enää suostu ottamaan pullosta. Vähän stressaavaa kun ei itse voi olla kauaa pois kotoa, kun vauva ei vielä muuta syö kuin maitoa. Toisaalta oon sitä mieltä että mieluummin näin päin kuin että vain pullo kelpaisi :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Palaanpa tuohon mikrossa lämmittämiseen, koska olen itsekin sitä pohtinut. Äidinmaitoahan ei ainakaan TAYS:in virallisten ohjeiden mukaan saa mikrossa lämittää. Tietääkö joku miksi ei? Kuulin eräältä Keski-Suomen keskussairaalassa työskenneeltä kätilöltä, että siellä ei saisi lämmittää mitään vauvan ruokia mikrossa. Pitääköhän tämä tieto paikkansa? Jos maidon lämmittämisen suhteen tällaisia kieltoja on, niin tuntuu erikoiselta miksi niistä voisi kokonaan luopua kiinteiden kohdalla?!

Kristaliina
Puutalobaby

Vierailija (13.41): Joo, tuosta Imetyksen tuen sivustosta on ollut minullekin ihan korvaamatonta apua! Ja ennen kaikkea siinä, että on tajunnut, että vastoinkäymisistä voi päästä yli - että on ottanut sen kikka-kahdeksankymmenenseitsemänkin vielä sitkeästi käyttöön :) En tiennytkään, että sinne voi laittaa myös meiliä! Itse oon vaan sivuja lueskellut.

Totta tuo, että vauva reagoi äidin stressiin. Mun oma äiti aina hätäilee, että ei tulis "stressimaitoa", se kuulemma saa vauvankin olemaan hermostonut :) Tiedä näistä :)

Vierailija (13.51): Hyvä kysymys! Mäkin oon kuullut tuon, että äidinmaito ei kestä mikrotusta. Korvike ilmeisesti kuitenkin kestää? Mikäköhän tähän on syynä, hmm...? Pikagooglauksellakaan ei selvinnyt "virallisemman" kuuloista tietoa, ainoastaan keskustelupalstoja ym. Korvikkeen lämmittämisestä sanottiin "uskottavassa lähteessä" näin, eli saa mikrottaa:
http://www.thl.fi/fi_FI/web/lastenneuvola-fi/ohjeet/terveysneuvonta/imetysohjaus/pulloruokinta

Liisa
Osasin!

Minä hörpytin Iloa ennen nokkamukin hankkimista tuttipullon korkista. Niin vinkattiin kättärillä. Veikkaan että tuo korkki ja snapsilasi ovat suuaukoltaan hyvän kokoisia vauvan juomalaseiksi. Se korkki oli vaan hankala kun ei pysynyt pystyssä itsekseen, joten hankittiin nokkamuki. En hoksannut tuota snapsilasia.

Meillä annetaan vauvalle ihan tavallista kaurapuuroa. Aluksi jauhoin sauvasekoittimella hiutaleita pienemmäksi mutta nyt annetaan jo ihan tavallisen kokoisista hiutaleista tehtyä puuroa ja hyvin uppoaa, ei ole poika kakonut karkeampaa rakennetta yhtään. Pelkkä puuro tosin ei kelpaa, mutta kun sekoittaa hedelmä-/marjasosetta niin menee kohtuullisesti se ruokalusikallinen. Yöunia puuro ei ole kyllä meillä pidentänyt (damn it). Teillä kaurapuuro voisi kuitupitoisena auttaa sitä kakkaa tulemaan.

Mistä tulikin mieleen tämä (Sydänliiton kirjasessa julkaistu) runo aiheesta, joka voisi olla hitti teidän taloudessa:

Kuitu kakkaa kuljettaa

Onko tarpeeksi ruokaa puitu?
tivasi minulta tohtori Kuitu.
Hän suoliston kunnosta näki,
apua tarvitsi pikkuväki.

Kuitua liian vähän,
sitä lääkkeeksi tähän!
Määräsi tohtori Kuitu.

Minä paikallani pysyin
ja tohtorilta kysyin,
miten kuitua saa,
etkö lääkkeitä jaa?

Viljoja ja kasviksia,
marjoja ja juureksia!
Määräsi tohtori Kuitu.

Minä paikallani pysyin
ja tohtorilta kysyin
miksi kuitua tarvitsee,
miten kuitu ravitsee?

Kuitu kakkaa kuljettaa,
samalla suolet siivoaa.
Kertoi tohtori Kuitu.

Minä kiitin tohtori Kuitua,
oli saatu kuitu puitua ja
kakka pottaan saakka,
pönttöön koko taakka!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei vielä!
Meillä neiti 6 kk juo aventin nokasta, jossa imuventtiili. En tiedä onko oikea nimitys mutta löytyy mm. prismasta.
Minä ainakin olen maitoani maistanut, makeata kuin mikä! Pakkasmaito taas aivan karsean makuista. Isommat lapseni halusivat myös maistaa ja lusikallisen annoin sitten, 7 v. sanoi yök ja 5 v. nam!

Kati (Vierailija) (Ei varmistettu)

Mä annoin aluksi vettä snapsilasista ruokailun yhteydessä, mutta aika pian totesin, että se ei oikein meillä toiminut ja siirryttiin tavalliseen juomalasiin (oli ehkä liian pieni snapsilasi). Nykyisin tuo 1-v juo hienosti lasista, eikä juurikaan ole "reikää leuassa" :). Yleensä vielä itse pidän lasista kiinni, kun juodaan, mutta välillä poika juo itse. Nokkamukia käytetään lähinnä, kun ollaan kaupungilla tai automatkalla. Jossain vaiheessa siirryin ruokailun aikana antamaan korviketta veden sijasta (laiskana äiteenä en ole harrastanut pumppailua), koska halusin opettaa, että maitoa juodaan myös ruoan yhteydessä.

Ja voi pojat, mikä ilme oli, kun ensimmäisen kerran joi pillillä! Oli ihan, että wooot?! Mikä tämä on?! Mahtavaa! Olimme kesällä ravintolassa syömässä ja tarjoilija toi pyytämättä pojalle vesilasin pillin kera, samalla kun me muut saimme omat juomamme. Heti ensimmäisestä imaisusta poika hoksasi miten se toimii. Ehkä tää on sisäsyntyistä, tiedä sitä. Mä olin kuitenkin jo aiemmin ehtinyt miettiä, että miten toi pillillä imeminen opetetaan :D

Ehkä Silvalla on vain joku vaihe tuon tissuttelun suhteen. Kiinteät ruoat saattaa kiinnostaa sen verran, että vanha tuttu tissi on so last season tällä hetkellä. Veikkaisin kuitenkin, että alkaa se tissi vielä kiinnostaa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Liisa: Et varmaan tätä lue, mutta haluan silti sanoa, kun huomasin vastauksesi minulle. En tarkoittanutkaan verrata mikroa keittämiseen vaan ravintoaineystävälliseen vesihauteessa lämmittämiseen. Ei kai kukaan jo kerran valmiiksi tehtyä vauvanruokaa keitä. Yleensä ne ihmisten suosimat vaihtoehdot ymmärtääkseni on mikro ja vesihaude.

T. Mikrolinkin laittanut Anonyymi

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä oli tuo snapsilasi käytössä, kun 10 kk:n ikäisenä aloimme antaa tytöllemme piimää hörpyttämällä. Se toimi hyvin juurikin sen vuoksi, että se mukautui pienen suun muotoon ja lisäksi oli suuaukoltaan ulospäin kaartuva. Aika nopeasti lapsi oppi pitämään siitä itse kiinni ja sai lasista hyvän otteen pienellä kädellä. Nyt reilun vuoden iässä tyttö juo tavallisesta mukista ihan sujuvasti, mistä olen hyvin iloinen. Mieluummin pyyhin silloin tällöin läikkyneitä maitoja pöydältä, kuin jatkuvasti tiskaan nokkamukeja käsin. Kun oman kokemukseni mukaan useimmat nokkamukit suositellaan käsin pestäväksi...

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin tuota sähköpostia olen siis laittanut oman kaupunkini imetystukeen. Eiköhän Helsinginkin imetystukeen voi myös laittaa. :) Ja kävin myös imetystuki-illassa, suosittelen kyllä lämpimästi käymään! Jos on jotain tosi akuuttia avuntarvetta niin Imetyksen tuki ry:llä on myös imetystukipuhelin, johon voi soittaa.

Sen unohdin tuosta aiemmasta viestistäni, että oon lukenu sun blogia jo pitkään, mutta en vain ole kommentoinut. Tykkään kovasti lukea juttujasi, ja erityisen kiva on kun kirjoitat niin usein että melkein joka päivän kahvihetkelle on luettavaa :)

Kristaliina
Puutalobaby

Sori, huomasin juuri että olin kokonaan unohtanut vastata tuohon Vierailija 17.10. 17:16 kokokysymykseen! Eli 6kk neuvola meillä oli just viime perjantaina, ja silloin ikää Silvalla oli kyllä jo 6,5 kk. Painoa oli 6840 ja pituutta 64,5 cm - aika minimitoilla siis vielä mennään, mutta ainakaan neuvolassa eivät ole huolissaan (minä ehkä olen vähän).

Jee, ja kiitos kivasta palautteesta kaikille! Samoin kuin tietty kaikista kommenteista :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Osa tissiraivareista saattaa johtua oudoista asioista mitä ei edes aina ajattele. Itsellä kävi kerran niin että oli juhlat ja hiukset oli aivan eri lailla laitettu, parfyymiä myös ja vaatteet eri kuin ne normaalit "aina imetykseen sopivat luukkupaidat etc" niin lapsi tuijotti mua silmät ymmällään ja raivari oli kauhea, eikä suostunut imemään ollenkaan.....kotona vasta suihkun jälkeen omassa sängyssä sitten onnistui. Siinä sitten illan mittaa lypsin käsin ravintolan vessa muiden häävieraiden ihmetellessä ;)

Kommentoi