Synnytys peruttu

Ladataan...
Puutalobaby

Nääh. Limatulppa-schlimatulppa. En mä synnytäkään. Unohdetaan koko juttu.

Eilen illalla vielä mitattiin supistusten välejä, mutta yöllä ne jälleen loppuivat. Ja tänään - ei mitään. 

Mieskalsarit, aamunaama, maanantaina tehty letti ja 38+1.

 

Odottaminen. Tämä on nyt just sitä.

Kaivoin tämän blogin arkistosta vuoden takaisen avautumiseni siitä, kuinka Silvaa odottaessa en saanut odottaa. Ihan niin kuin ne kuusi viikkoa olisi riistetty minulta pois.

Nyt sen vielä ihan konkreettisesti tajuaa. Että miten tärkeitä nämä viimeiset "koska se nyt tulee" -viikot ja päivät ovat.

*******

Minä en ole tällaisissa asioissa kovin hyvä henkinen valmistautuja. Saatan alkaa vain paineilla, että "no nyt sitä pitäisi jotenkin valmistautua" - ja samanaikaisesti tiedän, että en kuitenkaan osaa. Jos yritän, tunnen itseni vain läpikohtaisesti typeräksi. Ainoa suustani ulos pusertuva "valmistautumisajatus" on, että no sitten on taas kaikki elämässä sekaisin ja me ihan pihalla.

Minusta ei vaan yksinkertaisesti löydy sellaista kytkintä, josta saisin jotain hemmetin mielikuvaharjoituksia käyntiin. Hrrr. Ehkä edes halua.

Heh eikä multa vielä näin toisessa raskaudessakaan irtoa niitä "lässyn-lässyn-ihanat-vauvantuoksuiset-varpaat" -puheita. Eka raskaudella ihan vilpittömästi pelkäsin, että mitä jos minusta ei löydykään sitä rakkaushuuruista äitiä; kun kerran en osaa etukäteen piirtää tuhatta henkistä sydäntä jokaisen vauvalauseen yhteyteen.

Onneksi tällä kertaa tajuan (enkä paineile siitä), että ihan hyväksi ja rakastavaksi äidiksi voi kasvaa ilman sitä varvastuoksuhajuaistiakin.

*******

Mutta. Nämä viikot, jotka olen saanut nyt - ja joita en Silvan kanssa saanut.

Luin vielä tuon vanhan bloggaukseni (täällä siis) uudelleen.

Näistä viikoista on ollut hyötyä - siis vauvan lisäksi myös odottavalle äidille. Ihan selvästi tunnen sen. Vaikka en tietoisesti mitään mielikuvaharjoituksia pystykään tekemään (ja pelkkä ajatus saa ihon kananlihalle), tunnen, että alitajunta on kypsyttänyt ja kypsyttänyt minua ihan samaan tapaan kuin kroppa sitä kohdunkaulaa.

Nojoo, ehkä mä sit kuitenkin synnytän.

No sitten on taas kaikki elämässä sekaisin ja me ihan pihalla.

Share

Kommentit

Kristaliina
Puutalobaby

Hih kävin mittaamassa: 117 cm :D 

kaktuskakru (Ei varmistettu)

Heh, ihana postaus, aivan kuin minun aivoistani lähtenyt, näin yhden kakaran ja 4 kk synnytyksen jälkeen.
Täällä on jännäkakka melekin housussa ko jännään siun synnytystä niin paljon. Tämä on muuten äiti geeni, jota en tiennyt omaavani. Juuri tänään surkuttelin kuinka en osaa puhua muiden mutsien kanssa, enkä osaa kiinnostua muista ja silti: eikö Seela vois jo saapua. ♡

Murun kera

Mä synnytin 38+5. Psyykkaus synnytykseen alkoi 37+6. päivänä sanomalla, että viikon voin vielä oleskella, mutta sitten se saa luvan syntyä. Ja syntyihän se sitten, jopa hieman etuajassa mun henkisestä deadlinesta. Tottelevainen muksu :) Niin jotta kannattaa psyykata!

Kristaliina
Puutalobaby

Tyyppi vei mun supparit! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta on niin hassua ja ihanaa että saat vihdoin odottaa! Saat oikeasti tietää miltä se tuntuu, ettei tarvitse vain haaveilla siitä odottamisesta. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!

Bee. (Ei varmistettu)

Mä oon nyt muutaman kuukauden ihmetellyt ja tuijotellut mun kaverin (tosi söpöä ja melkoisen helppoa) vauvaa ja miettinyt, että voi ei, tuollainenko sieltä sitten tulee? Että jos mä jotuisin olemaan tuon kanssa kotona, tulisin varmaan hulluksi. Kai se oma vauva on jotenkin eri juttu? Onhan? Apua. No, mulla on onneksi vielä kymmenisen viikkoa aikaa kypsyä, kuten sanoit.

Surku (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/laurareissaa

Yritin kirjoittaa tähän jotain syväluotaavaa tsemppauskommenttia, mutta kaikki järkevät sanat taisivat paeta johonkin, kun keskityin vain liiaksi tuijottamaan tuota upeaa mahaa. Nyt oikeesti selitätte mulle, miten pieni nainen voi kasvattaa tuollaisen hillittömän ulokkeen! :D

Tahiti

hehee mul oli masu 126cm :D tsemppiä sinne,kohta se pieni tulee :)

CougarWoman
CougarWoman

Vauvantuoksuisten varpaitten lapsettoman koiraihmisen vastike on muuten popcornintuoksuiset tassut

...Ajattelin nyt tämänkin tiedonjyvän jakaa joutessani :D 

Tai uninen koira! Sellainen hiilidioksidinen hengitys ja lämmin turkki. Mmmm <3

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihi HAISTELEEKO joku koiran tassuja...? :D

Uninen kissa on muuten kans aivan ihana. Mutta kissan tassuja en ole kyllä uskaltautunut koskaan haistelemaan :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kissan tassut tuoksuu kanssa popparille

CougarWoman
CougarWoman

Mutku ne tuoksuu popcornille!!! (En viitsi alkaa miettimään mihin kaikkeen ne on astuneet ennen kuin työnnän nenäni niihin :D)

Johanna Lehtimäki
Talvikin

Kyllä! Koiran tassujen tuoksu on aivan ihana. Ja varsinkin unisen <3 

Annis (Ei varmistettu)

Ah, täysiaikaisuuden ylityttyä on aika maagista kun vauva voi syntyä yhtä hyvin huomenna (37+1) tai viiden viikon päästä. Itselläni alkoi kasetti levitä n. 40+5, ja siitäkin meni vielä viikko ;). No, tulihan hän sieltä, vieläpä ihan spontaanisti. Odotus vie ainakin ensisynnyttäjältä uskoakseni pelkoa pois, koska lopulta vaan toivoo niiiiin paljon että syntyis jo, ihan sama sattuuko prkl!

Mutta varmaan vielä oudompaa toi odottaminen kun et osannut varautua siihen yhtään! Tsemppiä! Älä ajattele sitä odottamista (joo niin vissiin;) )

Pimmiainen (Ei varmistettu)

Mä jo luulin että näkisin sut ehkä Kättärillä tänään :) Itse menin sinne vähän ikävämmissä merkeissä kun mulla piti olla tuulimunaraskaus. Eipä sitten ollutkaan vaan ainakin yksi terve alkio jolla oli kaikki ihan jees.

Kristaliina
Puutalobaby

Oi, onnittelut hyvistä uutisista! Ihanaa kuulla noin päin, että ikävät merkit kääntyykin hyväksi!

Pimmiainen (Ei varmistettu)

Kiitos ja onnittelut sinnekin päin, ehkä kuitenkin lähestyvän synnytyksen kuin raskauden johdosta :)

Vuosi villasukissa (Ei varmistettu)

Ihanaa, että olet päässyt jo noin pitkälle! Enää ei tarvitse murehtia keskosuudesta ja voi touhuilla ihan vapaasti jaksamisensa rajoissa. Miten sä muuten jaksat? Tarkoitan, että miten esim. niiden rappusten kiipeäminen sujuu? Onks hengittäminen jo helpompaa ku vauva on alempana?
Itse en ole ikinä ollut "noin raskaana" ni kiinnostavat nuo loppuraskauden fiilikset. ;) Molemmat synnytykseni käynnistettiin raskausmyrkytyksen vuoksi, esikoispoikanen syntyi rv34+4 ja pikkusiskonsa tasan rv37.

Vuosi villasukissa (Ei varmistettu)

Vitsin kännykällä surffailu, poikaseni syntyi viikolla 37+4!:)
Tsemppiä Krista loppumetreihin, ei tässä enää montaa viikkoa voi mennä! ;)

Hertta
Lilou's Crush

Lykkäsit ne vissiin mulle, mokoma :) Tuon kyllä takasin kun ajan teidän ohi huomenna kättärille, nih! Tsemppistä :)

Kristaliina
Puutalobaby

Lykkää ihmeessä - sulta pois nyt kaikki tuollaiset ja meille "kypsemmille", kiitos! :)

Tsemppiä sinnekin! Toivottavasti sullekin käy näin, että jossain vaiheessa vielä toivot näitä supistuksia :) Jännä tunne kyllä; että supistuksia voi odottaa. Ensimmäistä kertaa mulla ikinä :)

Hannakm (Ei varmistettu)

On kyllä komia masu :) Itsellä myös aikamoinen uloke (107cm) ja juuri tuolleen suoraan eteenpäin, korostuu vielä kun tässä raskaudessa ei kiloja ole muualle kertynyt. Nyt 39+3 ja eilen illalla alkoi ekat kunnon supistelut mutta loppuivat yöllä :( Ikinä en ole näin pitkälle päässyt enkä luonnollista käynnistymistä kokenut niin jännitys on kova. Mies parka on ihan hermot riekaleina kun pelkää joutuvansa kätilöimään :D
Tsemppiä loppumetreille!

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin, tossahan voi helposti mennä vielä vaikka neljäkin viikkoa ;) Että tsemppiä vaan :P Sori, oon vähän katkera siitä, kun mun lapset on syntyny rv 42+3 ja rv 41+5, siihen mennessä meinaan ehti olla jo NIIIIIIIIN kypsä raskaana olemiseen ettei mitään rajaa...

Mutta todennäkösemminhän sulla käy tossa niin, että supparit ottaa pari päivää lomaa ja sit ne rysähtää ihan kunnolla (esim. just sunnuntaina kun se Ämmi on lähdössä) ja sitten se on menoa :D

Seela odottaa että äiti on yhtä valmis kuin hänkin :)

sanon vielä kerran - upea vatsa!!

pienisisko
Spin off

Tsemppiä viime metreille!

Nyt on niin tyhmä kysymys, että saa muut mahan kanssa kulkijat vapaasti nauraa. Oon meinaan aina miettinyt että mihin ne kaikki normaalit elimet menee, kun on raskaana? Ja tässä kuvassa se jotenkin konkretisoitui. Että missä sun kylkiluut muka on? Tai vatsalihakset? Oletettavasti kaikki mahalaukut ja muut on tuolla mahan alla... Siis vau! Ihmeellistä!

Kristaliina
Puutalobaby

Vau, tosi hieno!

Kristaliina
Puutalobaby

Noista vatsalihaksista mä tiedän vaan sen verran, että ne jotenkin "erkaantuu" keskeltä ja siirtyy sivuille. Ja sitten synnytyksen jälkeen se onkin iso juttu, että ne palautuu paikoilleen - eli tyyliin että ei saa alkaa treenaamaan niitä liian aikaisin. 

Muista elimistä mäkään en tiennyt, mutta tuo ylläolevan linkin havainnekuva on kyllä aika huikea!

Morgaise (Ei varmistettu) http://elamaajaeskapismia.blogspot.fi/

Pienillä pötseillä olette selvinnyt :o Mulla oli reilu viikko ennen synnytystä 152cm. Ja lähtötilanne oli 72cm. Ei tämä rouva pidä bikineitä enää ikinä, vaikka seittemässä vuodessa on arvet vaalentunu ihan mukavasti.

Kristaliina
Puutalobaby

Oi vau, mikä mitta - mä oon itse tosiaan vaan sen 156,5cm pitkä, eli tuo on melkein jo mun pituus :D

OdotuksestaOnneen

Täällä kans jännitetään teidän puolesta!

Toivottavasti Seela pian näyttäytyy :) tuo sun maha on kyllä ihan mahdottoman suloinen! Mä en edes halua tietää minkälainen norsu musta olis tullu jos olisin päässy Sisun odotuksessa noin pitkälle.. oli jo yli metrin ympärys vähän ennen synnytystä :O Olin isompi kuin Ukkoa synnyttämään lähtiessä..

Tsempityksiä loppumetreille!

mrs firehill (Ei varmistettu)

No worries mate!tokan kanssa ei oo niin ulkona kun ekan kanssa. Sekasin on kyllä (unenpuute) Mut se menee ohi (kolmessa,neljässä vuodessa kai). Eiku oikeesti. Täällä kun imetän kakkosta (eka syöttö, 5-6 edessä ennen aamua) olen vaan iloinen kun sain kaksi lasta yhtaikaa kylpyyn ja nukkuun kasilta. Ei tää ole niin sekottavaa enää tokalla kerralla. Nyt osaan jopa nauttia tästä vauva-ajasta...ainakin hetkittäin :) ja kyllä se äidinrakkauskin välillä pulpahtelee ja huomaan nuuhkivani kakkosen nelikuista päätä,heh. Minä joka en tod.mitään sellaista ajatellut ikinä tekeväni. Tsemppiä synnärille! Treffataan sit kun saatte elämän tasoittumaan taas seelan jälkeen :D

Toi on muuten huvittavaa kun loppuraakaudessa on ihan innoissaan supistuksista. Sit kun synnytystä jonkun aikaa takana toivookin, et ne jo loppuiskin ja koko homma olis ohi :D

Toivon sulle supparit takaisi ja nopean synnytyksen :)

Luulisi, että se Seela olisi jo kohta tulossa maailmaan, kun sun kohtu supistelee välillä  voimakkaasti, ehkäpä ne viimeöisetkin supistukset olivat jo avaavia, vaikka ne sitten loppuivatkin? Toivotaan, että ne varsinaiset synnytyssupistukset alkaisivat pian, kun ämmikin olisi siellä juuri sopivasti lapsenvahtina.

Ihanaa, että olet saanut kokea odottamisen ilon ja alintajuntasi on saanut aikaa työstää vauvan tuloa ja synnytystä, ja  ihanaa, että teille tulee nyt vauva,  joka osaa ja jaksaa imeä heti alusta saakka ihan itse. 

Sulla on hirveät paineet, kun sadat (tai tuhannet) ihmiset odottaa, että koska sä synnytät :D Mulla meinas ittellä mennä hermot, kun ihmiset soitteli loppuraskaudessa jatkuvasti että joko joko. Ja jos ei vastannu puhelimeen, niin oli tietenkin synnyttämässä.

Kristaliina
Puutalobaby

Hih joo kohta täytyy varmaan lähteä juoksulenkkiä, niin actionia :) ...tai muuten mä kirjoitan vielä seuraavat kolme viikkoa, että kohta kohta :D

Viiverö (Ei varmistettu)

Teillä eletään jännittäviä aikoja. Mulla kahdessa raskaudessa käynyt noin, että olen ollut supistusten takia sairaslomalla ja lopulta päästy hyville viikoille. Ykskaks supparit on loppunut ja siinä kohtaa on tehnyt mieli heittää pyyhe kehään. Sitten synnytys onkin lähtenyt parin päivän päästä käyntiin ja tulosta on syntynyt nopeasti. :) olen miettinyt, että ehkä keho ja kohtu on tarvinnut pienen levon ennen loppurutistusta.

Kommentoi

Ladataan...