Synnytysmuistoja, päivä 1

Ladataan...
Puutalobaby

Tätä kirjoitusta minulta on usein pyydetty. Kai sen aika on vihdoinkin tullut - nyt kun siitä on kulunut juuri tasan vuosi.

Tasan vuosi sitten se käynnistyi.

Aika on tietysti tehnyt tehtävänsä, sumentanut muistot. Saman teki muuten myös ilokaasu. Mutta katsotaan, mitä tästä kirjoitussarjasta tulee...

Varoitus: saattaa sisältää karskeina pidettyjä ruumiintoimintoja - mut hei, tää on synnytys.

*******

Sunnuntai 1.huhtikuuta 2012, aprillipäivä.
Mennään normaalisti nukkumaan. Pelleillään muistaakseni jotain hampaita pestessä. Sängystä nousen vielä kerran ylös, laittamaan pikkuhousunsuojan - hmm jotain omituista väritöntä vuotoa, mainitsen Joelillekin siitä.

Mutta hyvää yötä, pus pus.

Yhdeltä herään omituiseen tunteeseen. Pikkuhousut ovat taas kastuneet. (anteeksi liian tarkat yksityiskohdat) Menen kylpyhuoneeseen ja riisun ne, joo märät.
"Hei tuutko käymään täällä!", huudan Joelille.
"Joo joo sulla on jotain vuotoa ja huolestuttaa", Joel ynisee peiton alta.
"Eiku tuu nyt oikeesti!"

Joel tulee kylpyhuoneen ovelle. Katson hämmentyneenä itseäni ja Joelia peilin kautta, seison siis siinä edelleen pikkuhousut kädessä.
SWOOOSH!
Yhtä äkkiä näen peilistä, kuinka saavillinen vettä läsähtää kylpyhuoneen lattiaan.

"Onks tää nyt se?", Joel sopertaa. Tärisemme molemmat.
"Hae puhelin!", huudan.

Kätilöopiston päivystyksen numero on onneksi tallennettu puhelimen muistiin - olen sinne jo aikaisemmin muutamia kertoja joutunut soittamaan kipeiden supistusten takia. Puhelimeen vastannut kätilö on asiallinen ja varman oloinen. Selitän tilanteen. Kätilö toteaa, että ambulanssilla täytyy nyt lähteä: on vaara, että napanuora saattaa tipahtaa ulos - tai jotain...
"Käy makaamaan vasemmalle (?) kyljelle ja odota ambulanssia", hän neuvoo.

Minä noudatan ohjeita. Kirjaimellisesti. Siihen siis pyllähdän kylpyhuoneen lattialle, lapsivesilammikkoon. Alasti. Joel sentään tuo pyjamahousut ennen kuin lähtee ambulanssia vastaan pihalle.

Siinä lammikossa maatessani tekstaan Joelille listan: kännykät, neuvolakortti, kamera, laturit, lompakko.

Siinäpä ne. Että jos joku kysyy, mitä oli sairaalakassiin pakattuna.

Ambulanssimiehet tulevat.
"Jaahas", sanoo roteva kaljupää, kun astuu kylpyhuoneeseen ja näkee minut yläosattomissa lapsivesilammikossa.
"Varokaa, että kissa ei karkaa ulos", huolehdin.

"Olisiko sulla mitään kylpytakkia ja pyyhettä?", hän jatkaa.
Joel hakee. Otan kylpytakin kainalooni - olen kuullut, että Kättärille suositellaan otettavaksi oma kylpytakki mukaan ja kuvittelen, että pyyntö liittyy siihen.
(Päälle! Vasta myöhemmin tajuan, että mies vihjasi että laita nyt hyvä nainen jotain päälle!)

Turkoosin pyyhkeen kiedon jostain käsittämättömästä syystä oman vatsani ympärille.

Ulkona meitä odottaa satumainen näky. Illalla oltiin menty nukkumaan keväisessä Toukolassa - nyt yhtä äkkiä takatalven paksu lumivaippa on peittänyt maan. Taivaalta sataa niin suuria lumihiutaleita, että en ikinä ole sellaisia nähnyt.

Pihatielle ajaneen ambulanssin valot heittävät kirkkaita valoja valkoiseksi muuttuneeseen maailmaan.

Ambulanssissa tulee hätä. Kakkahätä.

Sitä siinä sitten analysoidaan. Selvästi huolestuneena.
"Joo-o, koko ajan kakattaa enemmän ja enemmän", totean.
Ei kuulemma saa missään nimessä ponnistaa.

Minut kärrätään paareilla sisään Kätilöopistolle. Siinä minä makaan yläosattomissa, turkoosi pyyhe vatsan ympärillä. Lapsivesi jättää suuria lammikoita kaikkialle.

"Olisit sä voinut siellä kotona mennä sänkyynkin makaamaan", vastaanottava kätilö hymähtää ambulanssimiesten kertomuksen kuultuaan.
"Ai?"

Kello 1:35.

Ultraan ja sisätutkimukseen. Vatsassa kaikki hyvin, kohdunsuu entisellään. Vatsa supistusherkkä. Mutta lapsivettä roiskuu edelleen kaikkialle.
Aloitetaan antibioottihoito tulehdusvaaraa vastaan ja kortisonihoito vauvan keuhkoja kypsyttämään.

"Edelleen tekee mieli ponnistaa, kakattaa", hätäilen.
"Joskus se on vaan kakkahätä", kätilö toteaa.

Kello 2:40.

"Et saa lähteä, et saa lähteä."
Ripustaudun Joeliin hysteerisenä. En voi olla yksin, pelottaa. Muutamia tunteja kyhjötetään yhteisessä sairaalasängyssä. Joel nukkuu pieniä pätkiä, minä en silmäystäkään. Tuijotan isoa kelloa huoneen seinällä. Tulisi jo aamu. Pelottaa niin, että sydän hakkaa aivoissa asti.

Kello 6:45.

Joel komennetaan kotiin. Minut viedään osastolle.

En nuku.

Käyn kakalla. Oho, sehän helpotti.

 

 

Jatkuu huomenna.
Vuoden takainen Kätilöopistolla tehty bloggaus täällä.
Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun pitäisi istua hiljaa ja tehdä tärkeitä juttuja, mutta pokkaa ei pidä =) , paljastuin...

Kristaliina
Puutalobaby

Hih joo synnytysvalmennuksessa oltiin sanottu, että harvoin se käy (lapsivesien meno siis) niin kuin elokuvissa. Aha. No joskus kai sitten kuitenkin käy niin kuin jossain farssikomediassa :D

HelloAochi

Mullekin oli lupailtu, ettei sitä lapsiveden menoa todennäköisesti huomaa... Täällä yksi kans hyvin tyylikkäästi ympäri Helsinkiä lorautellut.

Kristaliina
Puutalobaby

Hih, jännä että sitä päätyykin aina tekemään just ne kaikki "se nyt on aika epätodennäköistä" -jutut :D

VierailijaRiina (Ei varmistettu)

Mä tiedän, että sitten joskus kun mä olen tossa tilanteessa, niin se on kans samanlaista :D teen aivan kirjaimellisesti kaiken ohjeistuksen, koska synnytys pelottaa niin paljon! Jolloin siitä tulee just tollasta, että menee makaamaan omaan liejuunsa vaikka :D

Tää oli ihan mahtava :D

Kristaliina
Puutalobaby

Hih mulla oli myös koko synnytystä kohtaan sellainen "teen kiltisti kaiken niin kuin käskette" -asenne. Hih mulla ei siis ollut minkäänlaisia harhakuvitelmia siitä, että voisin itse tajuta mistään mitään. Tai ainakaan paremmin kuin ammattilaiset siellä. Kun kysyttiin synnytystoiveita, mä toivoin että "neuvokaa vaan mua hyvin niin mä tottelen" :D

Ehkä mahdollisella seuraavalla kerralla sitä osaa jo jotain toivoa (ilokaasua! ilokaasua!), mutta tää eka meni kyllä ihan sataprosenttisesti pihalla :D

Nannii (Ei varmistettu)

Apua tipuin tuolilta! Ehkä jopa pissasin housuunkin vähän (ihan en kuitenkaan kakannu), niin hillittömän hauska tää sun juttus oli. Oot kyllä ihana!

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, tän tarinan tulos on tiedossa ja nauraa saa :D

Käsittääkseni se napanuorajuttu liittyi just siihen, että ei vielä tiedetty, miten päin Silva siellä on... Sitten ultraamisen jälkeen (kun nähtiin että on jo oikein päin) sain jo kävelläkin siellä Kättärillä eikä tarvinnut enää olla makuulla :)

Jenni81 (Ei varmistettu)

Meinasin kysyä tuota samaa eli miksi käskettiin odottelemaan makuullaan kylkiasennossa? Itselläni plätsähti myös lapsivedet komeasti olohuoneen lattialle reilu kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Mulle kättäriltä sanottiin vaan, että tule parin tunnin sisällä tänne. Ei siis mitään ambulansseja tai makuukäskyjä.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, siihen tarjontajuttuun se tosiaan liittyi. Ja kiireinen laitokselle tulo liittyi ilmeisesti myös siihen, että ehditään tiputtaa ennen synnytystä täydet annokset kortisonia (muistaakseni 3 vrk)  keskosen keuhkoja kypsyttämään. No mutta pelkästään siihen ei ambulanssikiirettä olisi kai tarvittu, vaan se napanuoranlipsahdusriski oli tosiaan Se Juttu, minkä takia lähdettiin komeasti paareilla ja ambulanssilla :)

HelloAochi

Napanuorajuttu liittyy nimenomaan laskeutumiseen/kiinnittymiseen. Eli jos kohdunsuu on auki, mutta lapsi vielä pyörii masussa, saattaa napanuora tai käsi tai jalka luiskahtaa kohdusta ulos. Mulla sama, vaikka Kain oli ihan 'kypsä'.

Hihhahhahhohhoh, kiitos illan piristysruiskeesta :DDDD

PSK
Insert Cool Phrase

:D Ethän koskaan lopeta kirjoittamista! Sun kirjoitustyyli ja juttujen aiheet ovat ihan mahtavia. Tarjoat päivän naurut ja illan itkut, kiitos nam ystävällisesti kiittää hän.

Elkku
Elkku-Kelkku

Totaali reps! Pakko nauraa ääneen :). Nyt näille on jo hyvä nauraa.

Tiina-äiti (Ei varmistettu) http://rakkaudellatehty.blogspot.fi/

Sää oot ihana! :D Minä käskin esikoista odottaessa miehen naapurista hakemaan piparkakkutaikinaa varten mausteita ja yritin omista keittiön kaapeista ettiä tarvikkeita. Sitten pitikin jo soittaa mies naapurista takaisin, vedet meni siihen lattialle. Onneksi oli laattalattia :D

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Huh, mä olisin säikähtänyt vesien menoa kyllä niin, että olisin kanssa käynyt siihen kylppärin lattialle makaamaan. Esikoista läksin synnyttämään kaikessa rauhassa bussilla ja pelkkä käsilaukku mukana - mutta enpä kyllä tiennyt sillä reissulla synnyttäväni.

Vierailija (Ei varmistettu)

Varmasti nyt kauniita muistoja vaikka voin vain kuvitella kuinka vuosi sitten pelotti! Toivon kovasti että juttusi lukeminen on enne ja alkusysäys omalle synnytykselleni.. 40 +4 ollaan menossa ja pikkuisellamme ei tunnu olevan kiirettä. Huoh!

Nannannaa (Ei varmistettu)

Ahihihihihihihihihiihihihihiihihii, kun nauran sun turkoosille pyyhkeelle. :'D

(Ei varmistettu)

Lisää näitä muistoja!

Meidän kolmonen syntyi 2.4.2012 eli päivä aprillipäivän jälkeen. Ja itse asiassa palmusunnuntaikin osui tuohon 1.4. Muistissa on kun ison mahani kanssa kävin perinteisellä virpomiskierroksella lasten kanssa.

Ja tuo lumipyry maanantai aamuna! Isommat lapset mies vei tarhaan jo aamu seitsemältä ja kasilta oltiin matkalla Naikkarille. Meinattiin juuttua aamuruuhkaan mutta perille päästiin ja 9 pisteen tyttö syntyi klo 9.30. Ja nyt juhlitaan 1-vuotis synttäreitä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää oli niin huikeesti kirjoitettu, että oli pakko lukea miehelle ääneen. :)
Kun mulla meni vedet ensimmäiseltä, menimme omalla autolla. Laitoin lähtiessä vaaleat housut jalkaan ja vain yhden siteen. Eihän se mitään riittänyt! Kun sitten saavuimme synnytysosastolle, vastaanottava kätilö totesi minun olevan varmasti se, joka soitti vesien menosta. Voitte kuvitella miltä vaaleat housut näyttivät päälläni. :D
Toinen synnytys käynnistyikin sitten verenvuodolla. Hätäkeskuksesta käskettiin olla liikkumatta. Minä siis olin kylpyhuoneen lattialla verilätäkössä vain miehen reikäinen t-paita päälläni kun ambulanssimiehet tulivat. Sitä kokemusta en kyllä kenellekään soisi, niin kamala hätä siitä verestä tuli!

Melina G (Ei varmistettu) http://laatikkotalo.com/

Multa tuli kanssa kerralla ämpärillinen lapsivettä, poksahduksen kanssa. Kätilö kysyi puhelimessa, että olenko varma, ettei se ollut vain pissaa.

Mut joo, brutaaliahan toi synnyttäminen on. Sitä ei todella tiedä ennen kuin sen kokee!

Devika Rani (Ei varmistettu) http://bollywoodista.blogspot.fi/

Voi apua millainen kokemus sulla on ollut. Mutta ajattele, pääsit ambulanssin kyytiin! :). Mulla tuli vedet vasta Kättärillä (ensin siis kivuliaat supistukset), mutta jos vedet olis tullut kotona, olisin varmaan ensitöikseni käskenyt miehen luuttuamaan lattian. :P Ettei kissat mene juomaan sitä...

Itsellänikin oli just sellainen, ei mulla ole mitään erikoistoiveita, mennään teidän ehdoilla. Ai kivunlievitystä? - Joo, paljon, kiitos kaikki käy. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun pitäs olla hiljaa, kun tytär nukkuu tuossa, mutta tirskun ja kiherrän tyynyä vasten koko tarinalle. Ehkä kakalle kaikista eniten, koska 11kk:n takaa muistissa ehkä juuri samat sanat :D
Sä kirjotat todella ihanasti. Jatka meidän lukijoiden viihdyttämistä vielä pitkään. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos kivoista kommenteista :) Ja huuups, teen tuon vuosilukumokan nii-ii-iin usein - korjaan, kiitos vinkistä buttoneye!

Vierailija 21:52: Mahtava kuulla, että joku muukin muistaa tuon päivän samaan tapaan kuin minä - joo, sunnuntaina meilläkin oli just käynyt ne virpojat, ja sitten tosiaan se yllättävä lumimyräkkä... Ja isot isot synttärionnittelut sinne 1-vuotiaalle! Silvahan tuli maailmaan vasta 5. päivä, eli meillä oli edessä odottelua ja synnyttelyä vielä muutaman päivän ajan...

Liisa
Osasin!

Hih, tirskuin eilen isän auton takapenkillä tätä lukiessa. :)

Mulla tirahti ensimmäinen isompi satsi lapsivettä pöksyihin Kallion keilahallilla. Kävin siinä vielä Hesellä hampurilaisella ja toisen samanlaisen tirahduksen jälkeen poistuin seurueesta tekosyyn nojalla ja soitin autosta Kättärille. Kerroin, että epäilen lapsiveden vuotavan ulos. Kätilö kysyi, olenko raskaana. :/ Joo en ole, vaan inkontinenssi-itsepetoksessa.

Emminen (Ei varmistettu)

itken ja nauran samaan aikaan :D :D Krista sä oot I H A N A!! mahtanu olla ambulanssi-miehillä hauska loppuvuoro ::D

Coffee to go

Mä luin nää vähän väärässä järjestyksestä, lopusta alkuun... Oli meinaan loppu pelottava, en tiedä uskallanko ikinä haaveilla lapsista sen jälkeen kun luin tuon sun varsinaisen synnytyskertomuksen ;D

Tää oli kyllä loistavin, ja voi sua raukkaa :D

Vierailija (Ei varmistettu)

voi hyvää päiväää kun naurattaa xD

Vierailija (Ei varmistettu)

Mie nyt luen näitä tällee jälkijunassa, mutta kommentoin silti. Kun olit laittanut kysymysmerkin tuon vasemmalla kyljellä makuun perään. Niin tosiaan raskaana olevat kuljetaan lanssissa mahdollisuuksien mukaan vasemmalla kyljellä koska silloin sydän saa paremmin verta -> sikiö saa paremmin verta= molemmat voi paremmin.

Minä itse heräsin aikanaan aamulla (39+5, lapsi syntyi samana iltana) siihen, että lapsivettä oli mennyt just sen verran, että mietin oonko pissannut vähän housuun unissani vai mitä tämä on. No, menin suihkuun ja suihkun jälkeen kun istuin sukkia pukemaan tuli vettä taas, joten totesin että ei oo pissaa, ei mulla näin surkea rakko ole :D Kyseessä ensimmäinen lapsi niin en siis tiennyt millaista se lapsivesi on. Vaikka en mie nyt tiedä tiiänkö nytkään :D

Mutta koska olen luonteeltani aika semmonen anti-hössöttävä (ei viittaus kehenkään muuhun, vain kuvaus itsestäni), niin lähdin sitten koiran kanssa lenkille. Ja lenkiltä soitin synnärille, että "mulla tuli vähän vettä, tuunko näytille?" Sanoivat että tule vaan, ja kysyin sit vielä että voinko syödä aamupalan ensin. Sain luvan syödä, tärkeysjärjestys hei! Sitten soitin miehelle, että meen käymää siel sairaalas, ei tarvi tulla mukaan kun ei oo vielä supistuksia tai mitään, että varmaan laittavat takas kotiin. Ja sit menin lenkiltä sisälle, söin aamupalan ja kun olin pukemassa ulkovaatteita aikeissa lähteä yksin ajamaan motaria 25 km kohti sairaalaa, tuli eka supistus. Ja voi jeesus että meinas lähteä taju! Soitin sitten miehelle, että tule sittenkin kotiin, mie en voi ajaa, minuu supistaa, tää on kamalaa!!! Onneksi en ehtinyt lähteä, jos ois ne supistukset tullut motarilla minun yksin ajaessa olisi voinut käydä vaikka kuinka pahasti, sen verran tajunnan räjäyttävästi ne heti alkoi! Mutta loppu meni aika normisti, sattu mut oli silti siistii ku tuli vauva :D

Anunau (Ei varmistettu)

Oho, tosta ^ puuttui nimi! Mie olen siis se eilinen escape mutten tahdo olla se, niin yritän nyt keksiä jotain muuta nimeä jonka tää ihme Lily huolii!

Kommentoi

Ladataan...