Synnytysmuistoja, päivä 3

Ladataan...
Puutalobaby

ti 3.4. 2012

Facebook 9:15:

"...ja sarjassamme "keskity aina olennaiseen": Kätilöopiston aamussa poden huonoa omatuntoa siitä, että Joel ei pääse huomenna virkistyspäivään, koska tänään ehkä synnytetään."

*******

Hyvää huomenta - jo kaksi lähes täysin nukkumatonta yötä takana.

"Tänään aletaan sitten käynnistelemään synnytystä", kätilö kertoo.

TÄNÄÄN?! Nytko jo?



Vauvan keuhkoja kypsyttävää kortisonia on kuulemma jo ehditty antaa riittävästi, ja  tulehdusriski alkaa suurempi kuin keskosuuteen liittyvät riskit.

MIKSI mä en ole nukkunut? Apua, miten IKINÄ tulen jaksamaan.

Onneksi en siinä vaiheessa tiennyt, että käynnistetty synnytys on kuulemma usein kivuliaampi kuin luomusti käynnistynyt.

No, sattuu se joka tapauksessa ihan h*vetisti (anteeksi, tässä on pakko käyttää kirosanaa), että ihan sama. Kai. Mutta mistä sitä voi sitten jälkikäteen tietää, että sattuiko se aivan järjettömästi, ihan mielettömästi vai tosi älyttömästi...?

*******

Kymmeneksi on sovittu tutustumiskäynti lastenosastolle.

Kyyneleet vyöryvät valtavalla voimalla jo osaston ovella. Teen kaikkeni pidätelläkseni niitä, mutta ne vain tulevat. Tuntuu, että en VOI parkua täällä, se olisi jotenkin väärin; osastolla vanhemmat päivystävät keskosvauvojensa kaappien äärellä. Joku äiti on työntänyt kätensä keskoskaapin sisään sellaisista  pyöreistä aukoista, ja hoitaa reilun kilon painoista vauvaansa sitä kautta. Hän ei saa lastaan syliin. Sydän särkyy.

Mutta en SAA itkeä. Tunnen, että minun itkuni olisi jollain tavalla loukkaus näitä kaikkia muita kohtaan. Kohta mekin olemme vauvamme kanssa täällä. En minäkään haluaisi jotain isomahaista synnyttäjää tuijottamaan olkani takaa ja parkumaan. Pidättelen itkua niin voimakkaasti, että saan hikan.

Äänettömästi vyöryvät kyyneleet ja ehkä maailman kovaäänisin hikka.

Koko kierros menee minulta täysin ohi. En kuule, mitä lastenlääkäri puhuu. Korvissa humisee, pyörryttää.

En osaa sanoa, miksi itkin. Se ei ollut pelkoa, ei surua, ei järkytystä eikä sääliä.

Ehkä se oli vain nimetön tunnevyöry.

*******

11:00

Käynnistys aloitetaan.

Supistukset näkyvät monitorissa, minä en tunne mitään. Nukahdan tunnin - jee mahtavaa!

18:00:

Okei no nyt alkaa tuntua. Minulta kysytään, haluanko kipulääkitystä. En halua. Vielä.

Mielessäni olin ajatellut etukäteen jotenkin näin: Tiedän, että synnytys tulee sattumaan, enemmän kuin mikään muu ikinä. Mutta tiedän myös, että se eroaa aiemmista tuntemistani kivuista siitä, että tällä kertaa kipu ei tarkoita sitä, että jotain on vialla. En ole sairas.

Tavallaan se on sellaista positiivista kipua. Ha. No edes neutraalia. Luonnollista?

Olin päättänyt, että aion kestää kipua mahdollisimman paljon. Niin kauan, kun kipu on ns. normaalia, siedettävissä olevaa, aion sietää sen. Mutta heti, kun sietokynnys alkaa ylittyä, pyydän apua.

Itsestään selvää minulle oli kuitenkin, että epiduraali - kyllä kiitos. Mutta koska arvasin, että siihen on vielä pitkä matka, halusin katsoa, mihin asti kestän ilman.

19:35:

"Reippaasti jaksaa vielä puhua supistuksen aikana", synnytyskertomus kehuu. Jep, ja myös:

...syödä Joelin tuomaa Chico's-hampurilaista. (monitori kertoo, että supistus käynnissä)

 

20.30:

Eikö vieläkään kipulääkettä?

Ei.

22:58:

"Okei nyt voin ottaa. NYT! NYYYYYYYT!!!!"

Saan Liltalginia, mutta se ei auta mihinkään; au-au-AU! Supistaa kipeästi neljän minuutin välein.

23:16:

Sisätutkimus. Joo, eiköhän tämä ollut tältä päivältä tässä - jatketaanpa sitten taas aamulla.

ANTEEKSMITÄTÄH?

Saan kipulääkettä ja ohjeen yrittää nukkua. Heko. Heko. Heko.

Joel joutuu taas lähtemään kotiin pariksi tunniksi.

03:00:

Hereillä edelleen. Supistukset ovat loppuneet.

 

Jatkuu huomenna. Taas. Jepjep.

Vuoden takainen Kätilöopistolla tehty bloggaus täällä.
Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Vaikka kertomukseen en halua puuttua, ja mielenkiinnolla odotan seuraavien päivien kertomusta, täytyy jäädä pohtimaan hoitaako äiti viikon ikäistä keskosta vai kilon painoista? :)

Kristaliina
Puutalobaby

Hehee - korjattu!

Nonariina
Kahvia ja unelmia

Nää kirjotukset saa kyyneleet silmiin!

Ja kiitos tosta faktasta, eli jos bebe nro.2 joskus tulee ja sen saa synnyttää luomusti (ilman käynnistystä) niin kipu voisi olla edes himppusen pienempi? Sopii :).

hannah79 (Ei varmistettu)

Saitko tietää jälkeenpäinkään mikä tuossa sisätutkimuksessa oli tilanne? Käynnistetyt synnytykset on tosiaan kipeämpiä kun tilanne usein on epäkypsä, mutta omasta kokemuksesta on pakko sanoa, että ei itsestään käynnistynyt luomusynnytys herkkua ollut. Palkinto onneksi oli vaivan arvoinen ja kuten sinäkin kirjoitit, ajattelin tuota synnytyskipua periaatteessa positiivisena asiana.

Ekalla kerralla kärvisteltiin kotona jatkuvassa liikkeessä vesien menoon asti ja sairaalassa kohdunsuu olikin jo 9cm auki. Vauva syntyi 40 min myöhemmin. Tämä oli tavallaan helppo juttu (en puhu nyt repeämien paranemisajasta mitään...), joskin automatka oli tuskaisa, kun supistuksilla oli max 2 min välit ja ponnistutti. Kakkosen kanssa oltiin sairaalassa ajoissa ja kaikkein tuskaisimmaksi koin piuhoissa makaamisen, jotta sydänäänet saatiin hyvään seurantaan. Vedet myös menivät vasta vauvan syntyessä, mikä osaltaan pitkitti sitä loppuvaihetta eivätkä supistuksen yltäneet yhtä intensiivisiksi kuin ekan kanssa.
Olen kyllä vannonut, että jos kolmas vielä saadaan, vaadin vähintään kalvojen puhkaisun ja ehkäpä otan sen epiduraalinkin. Nyt sitä ei edes tarjottu, kun näytin pärjäilevän ilmankin. Jälkeenpäin olen miettinyt, miksi edes yritin pärjätä ilman, kun ei mikään pakko ole kivuissa niin paljoa kärvistellä?!? Ei siellä tyylipisteitä jaeta.

"Luomusti" synnyttäminen on kaikkein parasta. Vaikka sekin sattuu, tietysti. Ekalla kierroksella sain jonkun puudutuksen (ei mitään hajua mikä se oli, pitkällä piikillä laitettiin) ja synnytys hidastui. Toisella kierroksella en ehtinyt vesien menon jälkeen edes ilokaasua naukkailla, kun jo vauva oli sylissä (1h vesien menosta, 20min sairaalaan saapumisesta). Kolmannella sain kanssa antibiootteja pari tuntia vesien menosta ja sitten oksitosiinia. Se, jos mikä on hirveetä tavaraa. Supistuksia 2min välein, hyvä kun edellisestä selvis niin uusi alkoi. Ja se epiduraali. Ei sopinut mulle, ei. Vei kaiken tunnon, en tuntenut supistuksia, en lasta, enkä itseäni. Yritä siinä sitten saada ponnistuksiin tuntumaa. Jos vielä lähden tähän leikkiin ( ja taidanhan minä vielä kerran lähteä), toivon että voin kärvistellä kotona mahdollisimman pitkään. Toivon, koska en usko mihinkään synnytys-suunnitelmiin.

Liisa
Osasin!

Minun veteni menivät keskiviikkona rv 33+3. Perjantaihin asti halusivat jarruttaa synnytystä (paitsi ettei tarvinnut, koska se ei käynnistynyt/edennyt) ja sitten antoivat luvan synnyttää jos niikseen tulisi. Maanantaina olisi ollut käynnistys, se olisi ollut rv 34+1.

Sunnuntaina aamupäivällä aloin tuntea heikkoja vatsakipuja - kuin vaimeaa kuukautiskipua. Monitori paljasti ne supistuksiksi. :) Lääkäri sanoi, että jos haluaisin, hän voisi sisätutkimuksen yhteydessä tehdä jotain mikä saattaisi hieman vauhdittaa synnytyksen etenemistä. Annoin luvan. Sitten hän teki sen jonkin joka sattui aika paljon ja käski sitten soittaa miehelle, että saapuisi sairaalaan parin tunnin sisällä. Niin minä tein. Miehellä taisi melkein se pari tuntia mennä (hän kun nikkaroi sen pöydän valmiiksi) ja sitten saimmekin jo siirtyä synnytysosaston puolelle.

Minä halusin synnyttää ilman puudutusta, koska (tämä kuulostaa ehkä oudolle) halusin tietää, miltä synnytys tuntuu. Täysin ehdoton en sen suhteen ollut vaan ajattelin, että otan epiduraalin jos kipu yltyisi sietämättömäksi. En kuitenkaan ole koskaan pelännyt kipua, enkä synnytyskipua varsinkaan. Synnytyksessä minua pelottivat ihan muut asiat.

Vauvan sydänäänet heikkenivät aina supistuksen tullessa, joten jouduin olemaan kiinni monitorissa punkan pohjalla koko synnytyksen ajan. En saanut olla edes keinutuolissa jumppapallosta puhumattakaan. Ainoat kivunlievityskeinot olivat ilokaasu ja kuumavesipullo.

Siihen asti kaikki meni hyvin, kunnes supistukset alkoivat harveta ja heiketä. Tuolloin sain oksitosiinia, mikä teki kivusta intensiivistä ja hallitsematonta, aivan erilaista kuin oma luontainen supistuskipuni oli. Jonkin ajan päästä jouduin pyytämään epiduraalia. En kuitenkaan ehtinyt saada sitä kun kohdunsuu olikin jo täysin auki ja pääsin ponnistamaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eppuli, mulla oli myös sama ajatus ekan kohdalla, että kotona mahdollisimman pitkään ja melkein oltiinkin sitten liian pitkään ettei mies joutunut kätilöksi tien poskeen... Samasta syystä sitten sairaalassa vauvan sydänäänet oli vaikea saada seurantaan, koska supistukset olivat todella intensiivisiä. Koska kätilöillä ei ollut tietoa vauvamme sydänäänten normaalista vaihteluvälistä pidempänä ajanjaksona, 20 min ponnistuksen jälkeen turvauduttiin imukuppiin äänten laskettua liian mataliksi. Kupilla syntyi aika rumaa jälkeä äitiin, ja runsaan verenvuodon vuoksi istukan irtoamista joudutettiin aimo annoksella oksitosiinia. Vauva ei ollut moksiskaan eikä ollut veriarvojen mukaan kärsinyt minkäänlaisesta hapenpuuttesta. Paikalle hälyytetty synnytyslääkärikin myönsi jälkikäteen, että päätös imukupin käytöstä oli väärä, mutta vauvaahan siinä suojeltiin ja taustatietoa ei ollut riittävästi. Tästä viisastuneena oltiin sairaalassa seuraavaksi ajoissa ja kiltisti kiinni piuhoissa neljä tuntia niin tuskaista kuin se olikin.

Vierailija (Ei varmistettu)

en halua vetää mattoa alta, mutta ihan sellasta vaan että yksi käynnistetty synnytys ja yksi luomusti käynnistynyt synnytys takana ja kyllä se käynnistetty versio oli paljon siedettävämpi....

Kristaliina
Puutalobaby

Vierailija 14:12: Näin mulle on kerrottu :) En tiedä, onko se urbaanilegendaa, mutta ainakin se mainitaan joissain paikoissa, pikagooglauksella ei tosin löytynyt tän vakuuttavampia lähteitä :)
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=39
http://www.terve.fi/kipu/synnytyskipu

...mutta jos niin onkin, niin varmaanhan ne on jotain keskimääräisiä arvioita, ja kai siinä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jollain voi olla jutut just ihan toisin päin kuin jollain muulla :)

Oksitosiinillä siis käynnistettiin mullakin. Ja käsittääkseni siinä tosiaan illalla todettiin, että synnytys ei ollut vielä käynnistynyt ja yllä oksitosiinimääriä ei kannata alkaa kasvatella, vaan tehdään se mieluummin aamulla "levon" jälkeen. Tämä siis mun tulkinta :)

Synnytyssaliin siirryttiin siis vasta seuraavana aamuna - ja Silva syntyi vasta sitä seuraavan vuorokauden puolella... Siitä siis lisää vielä :)

 

Kristaliina
Puutalobaby

Lisägooglauksella jossain sanotaan (joku opinnäytetyö), että synnyttäjät ovat kokeneet käynnistetyn kivuliaampana ja jossain että se ei ole (joku potilasohje) - että luultavasti sitä ei voi siis luotettavasti sanoa suuntaan eikä toiseen :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Minun kokemukseni kivusta kahdesta täysin erilaisesta synnytyksestä:

käynnistetty synnytys (pari päivää tableteilla ja lopulta kalvojen puhkaisu): koin vain 2 kunnolla kipeää supistusta siihen mennessä kun olin 8cm auki (avautuminen tapahtui nopeasti), sitten tehtiinkin jo hätäsektio... lapsi syntyi rv 42+1. En tuntenut yhtään supistusta koko raskauden aikana ennen synnytystä.

Itsestään käynnistynyt synnytys: jonkinlaista supistelua päivän verran, noin 3 tunnin ajan kunnolla kipeitä jolloin avauduinkin aika vauhdilla ja lapsi syntyi alakautta oltuani 2tuntia sairaalassa... rv 39+9. En tuntenut koko raskausaikana ainuttakaan supistusta ennen tätä syntymää edeltänyttä päivää (ja siitäkin päivästä puolet meni arpoessa, että onko nämä nyt supistuksia vai mitä mun mahassa oikeen tuntuu...).

Että niin ne vain on aina ihan erilaisia ja omanlaisiaan kaikki synnytykset. Ja ennalta arvaamattomia. Ja hyvä niin:) En olisi esikoisen jälkeen uskonut, että toinen kerta sujuisi noin mallikkaasti...

Melina G (Ei varmistettu) http://laatikkotalo.com

Mulla eka synnytys luomu, toinen käynnistetty.

Luomu (2010)
- supistukset nousujohteisia
- aluksi lähes kivuttomia, kivulias vaihe n. 8 h josta n. 4 h infernaalista

Käynnistetty (2012)
- supistukset välittömästi infernaalisia (vrt. viim. avautumisvaihe)
- supistuksia kerrallaan 2-3 kpl ja välissä tauko 30 s.-1 min.
- supistuksia yritettiin hillitä kahteen kertaan lääkkeellä
- ja tätä ihanuutta kesti 15 h

Itse ponnistusvaiheissa ei ollut mitään eroa: 5 min. ja kahdella ponnistuksella ulos. Olin vissiin niin kypsä koko touhuun, että ajattelin, että nyt tää loppuu - heti! :-)

Melina G (Ei varmistettu) http://laatikkotalo.com

Ai niin, hatunnostot sulle ja kaikille muille, jotka ovat joutuneet asumaan odottavien äitien osastolla päivätolkulla.

Mä synnytin toisen lapsen ambulantisti eli sisään-synnytys-ulos. Sveitsissä on tämmöinen ihana mahdolisuus. :-)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla ekä käynnistettiin ja olin niin kipeä, etten pystynyt saliin kävelemään. Ja itkin ja mis raahasi minua sinne. :) Toinen syksyi maailmaan nopeasti, ainoa synnytys, jossa sain muutaman tikin. Mutta ei niin kipeä, kivun lievityksesksi olimme katsoneet miehen kanssa akupisteitä selästä, joita mies painoi ja se riitti hyvin, kolmas syntyi luomusti ja käytin homeopatiaa ihana syynytys myöskin eikä niin kipeä kuin eka, ja olin tosi virekeä synnytyksen jälkeen. Neljäs alkoi lapsiveden menolla ja käytin ammetta ja homeopatiaa, mutta halusin synnyttää kuivalla maalla. :) Mikään synnytyksistä ei ole ollut niin kipeä, kuin eka käynnistetty. Se oli hirveee! Vaikka kestikin vain 6 tuntia ja kukaan ei uskonut et lapsi syntyy niin nopeasti, kun olin ensisynnyttäjä. Mul noi ponnistukset on olleet lyhyitä noin 2 -6 min ja 6 tuntia on ollut pisin synnytysaika. ekan jälkeen ajattelin et ei ikinä enää!!! Mut vauvakuume sai toisiin ajatuksiin. 3. ja 4. synnytyksen jälkeen olisin voinut synnyttää heti perään. Homeopatia (Arnica), mun pelastaja. <3

Vierailija (Ei varmistettu)

niin missi ei raahannut mua vaan oma mies... :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun päähän sattuu...ja mahaan. Hekotan täällä mainioille sanakäänteillesi ja näin vatsatautitoipilaana se tekee kipeää :P kiitos elämänmakuisesta kirjoittelusta -olen tänne sattumalta eksynyt ja varmaan villasukastani lattialautaan kiinni jäänyt,vaikka elämäntilanne on kovin erilainen niin jollain tapaa tapasi kirjoittaa vain kovasti viehättää :) -päivi

Hannah90 (Ei varmistettu)

Oletko jo tähän tutustunut? Kaveri synnytti 870g pienen tytön(ei tämä kyseinen) mutta samanlainen tilanne hänelläkin. Ja sullaki on pieni keskostyttö
http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/20130403022381194_v0.shtml

Kommentoi

Ladataan...