Tämä on perhe

Ladataan...
Puutalobaby

Tänään heräsin väsyneenä, vauvalla oli kitinäyö. Väsytti. Väsytti. Väsytti-väsytti-väsytti. Mälsän päivän ainekset kasassa.

Mutta ei - tämä päivähän oli aivan ihana!

Koska jo iltapäivällä kömmin reilun tunnin päiväunien (korvatulpallisten, jea!) jälkeen alakertaan. Ruoka tuoksui. Sara-täti puuhasteli keittiössä vauva sylissä, fajitakset oli katettu pöytään. Ruoan jälkeen juotiin kahvit pihalla omenapuun katveessa. Ja kun isi tuli töistä, hän toi tuliaisiksi jäätelön.

Missäs se mälsyys nyt olikaan? Ei ainakaan tässä osoitteessa.

Silva <3 Sara-täti.

Eihän siitä ole kuin muutama vuosi, kun punavuorelais-citysinkkuna mietin, että hui jos tulisinkin hups vaan raskaaksi. Eihän minulla olisi ketään. Äiti 700 km päässä pohjoisessa, ystävät silloin vielä lapsettomia.

Ja yhtä äkkiä minulla onkin nyt ympärilläni tällainen: perhe. Miten ihmeessä minulle kävi näin hyvin?  Juuri minulle? Koska aika vähän aikaa sitten olin kuitenkin aikalailla yksin. Perhe. Melkein ei voi käsittää. On se. Vau!

****

Mitenköhän sitä osaisi aina pitää mielessä, miten mielettömän-mielettömän-mielettömän onnekkaita me olemmekaan? Isin perhe asuu lähellä ja auttaa ihan valtavasti: Sara-täti saapuu kerran viikossa ruokakasseineen ja päästää äidin päiväunille. Kumpulan-mummi järjestelee jopa työpäiviään niin, että pääsee silloin tällöin kesken päivän muutamaksi tunniksi auttamaan.

Ja oma äitini, jota ennen näin vain ehkä kerran vuodessa - nyt hän on viettänyt Silvan syntymän jälkeen meillä sohvamajoituksessa jo neljä viikon pätkää. Kolmasosan Silvan elämästä.

Luksusta. Kun Silva kukonlaulun aikaan on päättänyt, että nyt on potkimis-sätkimis-vuoropotkunharjoitteluaika, olen saanut viedä vauvan hoitoon aamuvirkulle mummille alakertaan. Ja jatkaa itse unia puolille päivin. Kyllä: korvatulpilla.

Eläkkeellä oleva neuvolantäti/kätilö -mummi, voinko olla onnekkaampi? Hänelle voi soittaa, jos mietityttää esimerkiksi se, että pitääkö sillä vauvalla nyt tosiaankin olla hattu myös kesäkuumalla, tuulettomassa varjossa. Niin. Ei siis pidä.

Silva <3 mummi.

En ole yksin. Tämä on perhe. Vauva yhdistää. Vaikka Silva on vielä ihan pieni, hän on tehnyt jo paljon.

Share

Kommentit

somewhere
little stories

Ihanasti kirjoitettu tärkeistä asioista. Tuli ihan itsellekin onnellinen mieli tästä.

Piristi nurin mennyttä sadepäivää, josta on ollut vaikea löytää mitään positiivista.

<3

Sandels
Sandels seuraa

Ihanaa että osaat arvostaa! Ihanaa että on huolehtiva perhe! Kaikilla ei ole noin hyvin.

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos <3

Ehkä sitä osaa näin paljon arvostaakin juuri siksi, että tällainen elämäntilanne ei ole ollut ihan itsestään selvää. Monta vuotta (jopa 35 - hui!) ja monta mutkaa oli elämässä ennen tätä. Voi kun sitä aina osaisi muistaa nämä Tärkeät Asiat!

Enni

Ihanasti tosiaan kirjoitat :) Nousenkin heti tästä koneelta ja lähden katsomaan omaa pikku perhettäni. Minä, mieheni, pikku Rudi-koira sekä tänään kuukauden ikäinen pikkuneiti, me olemme perhe, nyt sen minäkin tajuan.

mukavaa viikoa teidän perheelle! täällä pohjoisessa odotellaan mansikoiden kypsymistä :) sitä odotellessa on tyytyminen jäätelöön.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olet kyllä onnekas.

Asutaan miehen kanssa n. 400 km:n päässä molempien vanhemmista, ja omalla paikkakunnalla ei ole KETÄÄN, joka voisi auttaa. Paitsi tietenkin rahaa vastaan, mutta sitähän ei ole ja tuttu hoitaja olisi paljon mieluisampi muutenkin. Vauvan isovanhemmat käyvät kyllä mahdollisuuksien mukaan, mutta ne kerrat on vähissä. Tietenkin saadaan apua silloin, kun ollaan jompien kumpien luona käymässä.
Mutta mies lähti eilen rästissä olleeseen armeijaan, ja minä olen 11 kk vanhan pojan kanssa yksin, luultavasti vuoden. Luojan kiitos poika on helpoimmasta päästä, mutta seinät tässä alkaa jo nyt kaatua päälle. Täysin yksin - tajuan vasta nyt, mitä se tarkoittaa.

Sara-täti (Ei varmistettu)

Jee! Sara-täti &lt;3 Silva ja perhe

Vierailija (Ei varmistettu)

Pieni Silva on tehnyt jo paljon.. Onko lapsi keino saada aikaan jotakin, jota ei muuten olisi? Lapsille pitäisi antaa, lasten ei pitäisi korjata aikuisten välejä, tai synnyttää siteitä aikuisten välille..

Kristaliina
Puutalobaby

Enni: Oi, samoin - kivaa viikkoa myös teidän tuoreelle perheelle! Niin meidänkin perheeseen kuuluu tietysti myös tuo eläinjäsen, 14-vuotias Tiikeri-kissa. :) Eikö olekin ihana ajatus tajuta, että niin, nyt sitä ollaan tällainen lapsiperhe <3

Vierailija (0:01): Todellakin! Ymmärrän hyvin, jos seinät tuntuvat joskus kaatuvan päälle - koska niin välillä minullakin, vaikka tukiverkostoa on lähellä näin paljon. Lapsi tuo mukanaan aivan ihania asioita, mutta kyllä sen saa mun mielestä sanoa ihan ääneen, että on se kyllä ihan hemmetin raskastakin välillä. Varsinkin univajeessa, uhh... Ihanaa. Raskasta. Ihanaa. Raskasta. Ja silti niin ihanaa. Onneksi armeijasta taitaa nykyisin päästä lomille vähän useammin - vai pääseekö...?

Sara-täti: Jee itsellesi! Ja kiitos taas <3

Vierailija (5.17): Niin, no voi sen varmaan noinkin tulkita, jos ottaa vain yhden lauseen ja tulkitsee sen. Tätä blogia lukiessa varmaan kuitenkin huomaat, että tässä tapauksessa asia ei ole näin :)

Mutta totta kai lapsi jo maailmaan tullessaan tekee perheestä lapsiperheen. Ja se on paljon se.

Vierailija (Ei varmistettu)

Arvon vierailija 05:17. Kommenttisi kertoo sinusta enemmäin kuin palstanpitäjästä. Lapsi synnyttää aina siteitä aikuisten välille, tiedoksi vain. Yhtälailla kuin moni muu yhteinen kiinnostuksen kohde.

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos <3

Sara-täti (Ei varmistettu)

Vierailija 05:17, jokainen uusi perheenjäsen muuttaa perhesysteemiä, ja jokaisen uuden sukupolven myötä aiemmat saavat kokea ihan uusia asioita. Yhteinen uusi suvun ja perheen jäsen tuo yhteen, kun sukulaiset haluavat nauttia pikkuisen seurasta ja myös auttaa ydinperhettä jaksamaan.

Lasta ei tietysti kannata hankkia korjaamaan huonoja välejä aikuisten välillä, mutta kaikesta lapsen mukanaan tuomasta ihanasta saa nauttia täysin rinnoin. Kuten kaikissa hyvissä ihmissuhteissa, kaikki saavat ja antavat, eikä antaminen ole antajalta pois.

Kristaliina
Puutalobaby

<3

...käytänpä paljon sydämiä nykyään :)

Vierailija (Ei varmistettu)

kauniisti kirjoitettu.
niin se elämä kantaa ja yhdistää

Vierailija (Ei varmistettu)

En minäkään tajua miten tuo yksi nurinniskanen vierailija on ymmärtänyt että Silva korjaisi aikuisten huonoja välejä kun nimenomaan kyse oli siitä, että vauva yhdistää ihmisiä uudella tavalla. Tottakai se synnyttää siteitä aikuisten välille. Kyllä minun ja äitini välinen suhde on muuttunut uudenlaiseksi kun beibeläisemme syntyi maaliskuussa maailmaan, mutta sehän on täysin luonnollista, kun olemme molemmat joutuneet uuteen, ennenkokemattomaan, rooliin. Minä äidin ja äitini mummin.

Kristaliina
Puutalobaby

Totta! Ja samoin totta kai suhde puolison perheeseen syvenee. Ennen he olivat minun kannaltani katsottuna "vain poikaystävän vanhemmat", ja nyt tavallaan myös uudella tavalla osa meidän perhettä: meidän lapsen isovanhemmat. Ja kun vauvan myötä vietetään enemmän aikaa yhdessä, opitaan myös tuntemaan paremmin ja tullaan sitä kautta läheisemmäksi.

Väännettäköön nyt sitten vielä rautalangasta, että kenenkään väleissä ei siis tosiaankaan ollut mitään vikaa tätä ennenkään :) Heh niin sitä voi tulkita väärin, kun toinen vaan yrittää sanoa olevansa onnellinen :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaa, että ympärillä on ihmisiä, jotka auttavat ja tukevat. Minullakin on kyllä lähipiiri tukemassa, mutta äitini asuu 250km päässä ja on edelleen työelämässä, käy harvoin meillä. isäni ei käy juuri koskaan. siskoni asuu yli 300km eikä ole käynyt kuin kaksi kertaa kylässä tämän 10kk aikana kun Olivia syntyi. veljeni ei myöskään käy, vaikka asuu vain 30km päässä. heillä on tosin jo viides lapsi tulossa, että ei siinä kamalasti ehdikään. anoppini käy melko usein, mutta ne ovat vain pikaisia visiittejä eikä hän ole koskaan tarjoutunut todella auttamaan tai tulemaan lapsenvahdiksi niin, että me miehen kanssa pääsisimme kahdestaan jonnekin. tai että olisin edes silloin ensi kuukausina saanut nukkua muutaman tunnin päiväunet. anoppini on myös tehnyt vihjailevasti selväksi, ettei hän haluakaan ottaa tyttöämme hoitoon, koska "ei osaa hoitaa vauvoja", kuulema ehkä sitten 10v päästä. miehen veli vaimonsa kanssa on oikeastaan ainoita, kelle voi soittaa, jos tahtoo lähteä vaikka elokuviin. eivät hekään omatoimisesti ole tarjonnut kertaakaan apua. eikä meidän lapsettomat ystävätkään ole tarjoutuneet auttamaan. eli ehkä mekin olemme vähän yksinäisiä. ja kyllä, taidan olla hieman kateellinen sinulle :)

(Ei varmistettu)

Kirjoitat niin ihanasti, tää on paras blogi ikinä &lt;3

Kommentoi

Ladataan...