Tarina menetetystä kuntokeskusjäsenyydestä

Ladataan...
Puutalobaby

Oih, miten tekisikään jo mieli päästä vetreyttämään äitiyslomalla lötköytyneitä lihaksia - ZUMBAAAAH! Sheikata hullun lailla, näyttää typerältä ja valua hikeä litrakaupalla. ZUMBAAAAH!

Jos minulla olisi kuntokeskusjäsenyys, olisin jo aloittanut liikunnan. Mutta ei ole. Enää. Miten tässä näin kävi?

Pari vuotta sitten tulin hankkineeksi jäsenyyden isoon kuntokeskukseen. Kalliiksihan se tietysti tuli; sirkus- ja tanssitreeneiltäni ehdin jumppaan vain ehkä kerran tai kaksi viikossa, jos sitäkään. Jotenkin tuntui myös siltä, että ensimmäisen "kuherruskuukausikauden" jälkeen parhaat jumpat ja ohjaajat olisivat kadonneet lukujärjestyksestä. Ja takaraivossa kummitteli se hintakin: tästä sitä nyt sitten maksetaan lähes 70 euroa kuukaudessa, huh huh...

Myönnettäköön siis: pieni tyytymättömyyden siemen oli jo kylvetty.

Olin ottanut jäsenyyteni keskustan salilta, mutta enimmäkseen zumbailin Salmisaaren uusissa hienoissa tiloisssa. Heti raskauduttuani aloin siellä selvitellä, miten jäsenyyden tauottaminen voisi onnistua. "Totta kai, se on ihan tavallista", iloinen ohjaaja Salmisaaressa selitti. Tauotuksen hinta olisi 10e/kk, maksimissaan 50 e. Eli esimerkiksi 9 kuukauden tauko maksaisi kuitenkin yhteensä vain 50 euroa. "Ja tauon keston voit päättää itse - palautuminen kun tietysti on ihan yksilöllistä", hän vakuutti.

Niinpä jatkoin liikkumista: omissa sirkustreeneissäni kiepuin viikolle 20 asti, ja lisäksi ketkutin möhömahaani kikaltellen kuntokeskuksen cabaret strip -tunnilla. Ohjaaja kehotti keksimään itselleen oman cabaret-nimen; minä olin tietysti Hot Mama. Uuu! Myöhemmin vaihdoin kevyempään pilatekseen, jota kuvittelin jatkavani raskauden viime metreille saakka.

Toisin kävi: kipeät supistukset alkoivat. Alussa elin viikko kerrallaan, yritin käydä töissä ja kuvittelin, että no ENSI viikolla pääsen varmasti sinne pilatekseenkin. Kunnes minut määrättiin tiukasti täyslepoon - mielellään ei askeltakaan. Ja laskettuun aikaan oli vielä 2 kk aikaa.

Pettyneenä soitin keskustan kuntokeskukseen. Niisk, joudun nyt aloittamaan sen tauon...

Mutta "eeeeeeeeeei, ehei, ei se noin vaan käy", puhelimeen vastannut miesohjaaja töksäytti. "Sun pitää tulla henkilökohtaisesti käymään ja täyttämään kaikki paperit." Mutta kun mä en saa liikkua yhtään, tämä on vakavaa, en saa liikkua edes oman kodin sisällä. Eikö sitä nyt mitenkään voisi hoitaa puhelimitse. "Ei." Tiukka linja, ei vaihtoehtoja. Mutta kun mä en saa liikkua! "No tule sitten, kun saat - ei kai se nyt niin parista viikosta kiinni ole". Mutta kun mä olen RASKAANA, toivottavasti vielä pari kuukautta. Ja nyt maksan koko ajan turhaan, kun tiedän etten pääse jumppaan... Miesohjaajan äänessä ei ollut enää tippaakaan ystävällisyyttä mukana. "No se nyt vaan ei onnistu".

Minähän en tietystikään luovuta. Lopulta saan sovittua, että kirjoitan Joelille valtakirjan ja hän käy hoitamassa tauotuksen. Mutta eivät ne vastoinkäymiset siihen lopu: seuraavaksi ohjaaja alkaa tivata, kuinka pitkän tauon aion pitää. Mutta enhän minä vielä voi tietää - toivottavasti en kovin pitkää, mutta... Käy ilmi, että suunnittelemani puolen vuoden tauko on ohjaajan mielestä Aivan Liian Pitkä. "Sano nyt, aloitatko heinäkuussa? Elokuussa?" Mutta, mutta - minua alkoi jo itkettää. Minä en pääse liikkumaan, vaikka HALUAISIN. Oikeasti haluaisin. Miksi tuo on minulle ilkeä?

Vaikeilu jatkuu ja jatkuu. Lopulta olemme hermostuneita molemmat. Ohjaaja alkaa puhua jo suutuksissaan sekavia hinnoista ja kuukausista. Joudun vääntämään hänelle rautalangasta, mitä minulle Salmisaaressa on sanottu. "Ihan sama mulle, mitä siellä on sanottu!", ohjaaja riehuu.

Puhelun jälkeen itken. Itken pettymystäni siihen, että loppuraskaus vietetään vankina neljän seinän sisällä. Itken sitä, että "hyvinvoiva odottaja" -illuusioni on murentunut ja olenkin kipeä ja kurja. Itken sitä, että ohjaaja huusi minulle. Itken epäreiluutta, itken hormoneja, itken ehkäpä ihan kaikkea.

Asia painaa ja painaa mieltä - hormoneilla osuutta asiaan. Huonostinukutun yön jälkeen päätän, että en voi olla enää jäsenenä tuollaisessa paikassa. Ehkä. Tai mitä jos he pyytäisivätkin anteeksi... Soitan keskukseen uudestaan. Päällimmäisenä mielessäni se, että irtisanon sopimukseni. Takaraivossa toivonpilkahdus, että ehkä puhelimeen vastaa Joku Ihana, joka vielä osaa kääntää kaiken hyväksi.

Sama tyyppi vastaa. Oi ei. Heti, kun sanon nimeni, tyypin äänensävy kiristyy. Kerron haluavani lopettaa sopimukseni, kun kerran tauolle meneminen on niin vaikeaa. "Sun pitää SILTI tulla tänne paikan päälle, tajuutko?", mies huutaa. Seuraa sama vääntö kuin edellisenä päivänä. Lopulta saan sovittua, että Joel tulee valtakirjalla hoitamaan irtisanoutumisen - ja luurin korvaani.

Okei en ole "kärsi hiljaa ja unhoita" -ihmistyyppiä. Niinpä valtakirjankirjoitus/ Joelinjuoksutus/sopimuksenlopettamisprosessin jälkeen kirjoitan tapahtuneesta pitkän ja asiallisen palautteen. Lähetän viestin kuntokeskusketjun asiakkuuksista vastaavalle.

Ystävällinen ja vilpittömän pahoitteleva vastaus tulee aivan välittömästi. Samalla asiakkuusvastaava välittää viestin ko. kuntokeskuksen johtajalle, mukana pyyntö selvittää tapahtunut. Johtajalta tulee automaattinen poissaolokuittaus: lomalla, paikalla kahden viikon kuluttua.

Muutaman viikon kuluttua saan sähköpostia myös johtajalta: lyhyet mutta asialliset pahoittelut, lupaus ottaa asia puheeksi ko. ohjaajan kanssa. Ja lupaus siitä, että saan tehdä tauotuksen valtakirjalla.

No, tauotus on myöhäistä - sopimus on päätetty jo kauan aikaa sitten. Ja minulla on pieni keskosvauva sylissäni. Kuntokeskusasiat eivät siis suurimpana mielen päällä, sori vaan.

****

Entä nyt? Harmittaa. Jos en olisi päättänyt sopimusta, olisin jo lopettanut taukoni ja jatkanut jumppailua. ZUMBAAAH! Sirkustreenit jatkuvat vasta syksyllä ja siihen päälle ajattelin etsiä jonkun mukavan vauvajumpan Silvan kanssa. Mutta - ZUMBAAAH! Harmittaa.

Tavallaan tein vahinkoa itselleni. Mutta enää en halua jäseneksi paikkaan, josta ei pääse pois. Tai missä ei ymmärretä vaihtuvia elämäntilanteita.

Harmittaa. Mä olisin niin tykännyt niistä, jos ne vaan ois tykäneet musta takaisin. ZUMBAAAH!

Share

Kommentit

Miitu (Ei varmistettu)

No voi ärsyynnytys! Tuo on just se syy, miksi oon vältelly kuntokeskuksia, joihin on sitova määräaikainen tuhottoman kallis jäsenyys. Lopulta liityin joustavimman sopimuksen tarjonneeseen kuntokeskukseen. Onneks. Siinä vaihees, kun kulmanojas oli jatkuvasti sappinesteet suus (uu jee "aamupahoinvointi", joka kesti koko raskauden), tauolle jättö onnistui sähköpostilla määrittämättömäksi ajaksi.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Olipa nuivaa! Suomessa on tosi rasittavia nuo kuntosalijäsenyydet. Ensinnäkin se on kallista ja aina pitäisi sitoutua vähintään vuodeksi. Puoli vuotta ennen Yhdysvaltoihin muuttoa liityin erään kuntosalin jäseneksi. Kun sitten muutto oli edessä, ajattelin, että kai nyt maasta muutto on syy sopimuksen ennenaikaiselle raukeamiselle. No ei ollut. Maksoin puoli vuotta salista, joka oli maailman toisella laidalla. Se tuli kuitenkin halvemmaksi, kuin sopimuksen ennenaikainen päättäminen, jolloin olisi pitänyt maksaa saadut "edut" (mm. pyyhe ja muu krääsä, jotka liittymisen yhteydessä sai) takaisin. Tämän jälkeen sopimusta ei voinut päättää puhelimitse tai sähköpostilla, mutta etanapostilla sentään onnistui.

Täällä maksan salista 8 taalaa kuussa ja voin irtisanoa sen milloin haluan.

Mauahtavaa

Kiitos Kristaliina, puit sanoiksi viiden vuoden takaiset ajatukseni! Toivottavasti Tavattoman Kallis Ja Joustamaton Kuntokeskus lukee kirjoituksesi ja ottaa onkeensa, näköjään menneen viiden vuoden aikana ei ole ottanut. Olet ihana, sinä ja myös perheesi!

Jos sillä on ihan hirvittävä himo hauskalle ja hyvälle zumba tunnille, niin suosittelen Zumbalandia! Niiden tunnit on tosin Espoossa ja näin kesäisin ulkona, joten säävarauksella mennään. Parasta on kuitenkin se, että tunnille pääse aina kertamaksulla eikä mitään sitoumuksia tarvita :) Vain zumbaa ja hyvää mieltä (ja ohjaajat on tietty tosi symppiksiä).

Minna J.
Oisko tulta?

anteeksi kamalasti mut muo vähän nauratti :D tajusin just et olen ollut viimeiset 15 vuotta jonkun kuntokeskuksen jäsenenä ja monista eri syistä käynyt saman tapaisia neuvotteluja moneen kertaan. Ja useimmiten se on aina ollut jotenkin vähän eri tavalla kuin alun perin on sovittu. Monia vuosia olen myös ollut tyytyväinen ja säännöllinen kävijä, mutta sitten myös maksanut varmaan satoja (jos ei tuhansia) euroja ylimääräistä ja tukenut suomalaista yrittäjyyttä kun en ole jakasanut/pystynyt tms. kyseisesellä salilla käymään. 

Tämä on myös ajankohtaista sen takia, että helmikuussa menin irtisanomaan jäsenyyttäni, joka oli oli vauvan tulon takia ollut keskeytettynä MAKSIMIAJAN. No, se setähän puhui minut ympäri, vaikka olin päättänyt, etten MILLÄÄÄN syyllä jatka jäsenyyttä. no niin vaan jatkoin (tiedätkö sne frendien jakson tästä aiheesta?). Ja nyt kun olen vihdoin saanut intoa rehkiä siellä, alkaa jo vähemmän harmittaa koko homma...

Kristaliina
Puutalobaby

Joskus tuntuu kyllä ihan siltä, että joidenkin tiettyjen kuntokeskusten toiminta ihan perustuu tälle. Että ensin hyvillä tarjouksilla houkutellaan ihmiset jäseniksi ja sen jälkeen ei enää ollakaan kiinnostuneita siitä, pääseekö ihminen liikkumaan vai ei... Kuntokeskuksen kannaltahan me turhaanmaksajat olemme tietysti paras rahasampo. Mietinpä vaan, että mitä jos tämänkin tietyn kuntokeskuksen kaikki "uinujat" alkaisivat aktiivitreenaajiksi - tuskin enää keskuksen kapasiteetti riittäisi. Voisi kuvitella, että siellä ihan lasketaan sen varaan, että x % jäsenistä on syystä tai toisesta passiivisena. (paitsi tietysti suoraveloitus rullaa...)

Olin kuvitellut, että tämä "kokonaisvaltainen jäsenyys" -höpöhöpö, jolla näitä vuoden sitoutumispakkoja perustellaan, olisi jotenkin jenkkiläistyyppinen, meille kopioitu ilmiö. Jännä juttu - niin ei A. Sinivaaran kommentin perusteella olekaan! Tuollainen sali kelpaisi kyllä minullekin! Tai mikä vaan sellainen, jossa voisi hyvällä omatunnolla käydä vain vaikkapa kerran viikossa maksamatta itseään kipeäksi.

Tosi mälsää, että en selvästikään ole ainoa, jolla on tämäntyyppisiä kokemuksia. Voi löytäisipä joku hyvä kuntokeskusyrittäjä tästä markkinaraon ja perustaisi kivan keskuksen ilman sitoutumispakkoa. Sinne kiikuttaisin mielelläni euroni, ja varmasti moni muukin!

Itse asiassa muutamalla ketjullahan on kyllä mahdollisuus kymmenen kerran kortteihin. Harmi kyllä niistä en ole löytänyt ihan sopivia tunteja - mua kun ei niihin bodypumppeihin saa kirveelläkään, tykkään siis sellaisista tanssillisista hauskanpitotunneista. Hih eli sen lisäksi että olen saita olen myös nirso :D

Hei kiitos Feet in the water vinkistä! Tuon paikan tsekkaan kyllä varmasti. Jos sinne pääsisi suht helposti autolla, niin eihän se Espoo nii-iii-iin kaukana ole. Siellä ehkä nähdään siis!

Monsteri lauma

En siis olekkaan ainoa joka on käynyt vääntöä kuntosalin kanssa raskaus aikana,Itselleni tuli täydellinen liikunta kieltä viikoilla 16 ja päivät päälle.Tänän torppaan myös syntyi keskos vauva,tällä hetkellä tosin "vauva" suunnittelee jo 5vuotis synttäreitään...

suht samanlainen sotku mullakin salin kanssa,pyydettiin lääkärin todistusta ja muuta sellasta,Ja jossain vaiheessa ne tajus että olen ollut ala ikäinen kun liityin jäsenksi,joten pitihän meidän äitin tulla myös paikalle irtisanomaan sopimus,vaikka olin ollut kaksi vuotta salin jäsen ja täysi-ikäinen.

Hämärä muisti kuva että poika olisi ollut kolme viikkoa vanha kun pääsin irtisanomaan sopimuksen...Siinä kunnossa ei jumppa paljon kiinnostanut kun sektio haava oli niin kipeä että kävelin salille samalla tyylillä kun nodredamin kellon soittaja,Selkä kumarassa ja kiroten

kao kao
Kao Kao

Minä olen itkenyt nyt jo toiselle Suurelle Kuntosalille jäädyttämistä silloin kun en pysty liikkumaan.

Suuri Kuntosali 1 ei hyväksynyt lääkärintodistustani (rintalastan kylkiluu poikki), koska siinä oli viikon saikku tarjoilijantyöstäni siksi, että aloitin toimistotyöt, jossa kipeä rintakehäni sai köllötellä kiltisti tuolia vasten koko päivän, enkä siis tarvinnut työstä pitempää sairauslomaa, en silti pystynyt käymään kuntosalilla. Tappelin kyseisen Suuren Kuntosalin kanssa hyvityksistä 1,5 vuotta, välillä ne jo luvattiin (puhelimessa tai paikanpäällä) ja kun hyvityksen piti hurahtaa käyntiin, niin eihän siellä mitään ollut laitettu koneelle ja lääkärintodistuksetkin oli hukattu. Vihdoin irtisanouduin ja päätin olla onnellinen pullukka. 

No en ollut onnellinen pullukka, joten tiukan vertailun jälkeen liityin jäseneksi Suurelle kuntosali 2:lle. Kerroin Erittäin Huonoista Kokemuksistani ja vaadin tietää kaikki jäsenyyden jäädyttämiseen liittyvät asiat. Lisäksi esittelijä lupasi, että minun jäsenyyteni jäädytetään heti, kun minä niin tahdon (eli syyperusteisesti, ei aikaperusteisesti) ja sopimus tuli. Noin 2 kuukauden ilmoisen harjoittelun jälkeen jalastani kuului kesken tennistunnin kräks ja nyt tyttö on istunut 1,5 kk sohvalla kuntoilematta ollenkaan. Pyysin lääkäriltäni viisastuneena todistuksen siitä, etten voi kuntoilla ja heiluttelin sitä kuntosalilleni voitonriemuisena. Mikä oli vastaus: Kyllä, jäädytämme jäsenyytesi heti. No ei ihan: Jäsenyyden jäädyttämiseen tarvitaan 2 kuukauden liikuntakielto (5 viikkoa ei riittänyt, eikä sekään että olin jo ennen todistuksen pyyntiä ollut liikuntakyvytön 2 viikkoa, minkä he olisivat nähneet rekisteristäni: himoliikkuja ja bum ei mitään liikuntaa). Mitään mainintaa syyperusteisuudesta ei ollut, mutta tämän kerran he jäädyttivät sopimukseni. Maksu 30 €. Maksusta ei ollut mitään puhetta esittelytilaisuudessa. Nyt minulla on 2 vuoden määräaikainen sopimus kuntosaliin, jota kohtaan tunnen jo katkeruutta. 

Mutta luettuani juttusi saat täydet sympatiat näin jälkikäteen ja minä päätän kestää tämän katkeruuden ja kadottaa sen liikkumisen riemun takia. 

p.s. blogisi on ihan parasta!

Kristaliina
Puutalobaby

Ei juma... Tämä taitaa olla ihan yleistä toimintaa noilta suurilta ketjuilta - en tajua... Miten voi olla hyväksi sitoa asiakkaita väkisin ja aiheuttaa vaan katkeruutta. Luulisi, että tyytyväinen asiakas olisi toiminnan perusta niin kuin monella muullakin alalla...

Itse kokeilin juuri toista kuntokeskusta nyt keväällä, mutta en ollut tyytyväinen jumppien tasoon. Alan jo epäillä, että onkohan sellaista "mulle sopivaa" ketjua olemassakaan. Kriteereinä pitäisi olla hyvä sijainti ja lapsiparkki, sekä sellainen joustavuus, että jumpissa voisi käydä 0-2 kertaa viikossa ilman, että koko ajan tuntee kauheaa kirpaisua sellaisesta 60-80 euron kuukausimaksusta...

Mutta liikkumisen riemu - se on parasta!

minou (Ei varmistettu)

Hei Krista, aivan hulvaton blogi tämä Puutalobaby! Olen itse lapseton sinkku ja ihan koukussa sun palstaan. Lueskelin juttuja sekalaisessa järjestyksessä kun yritän löytää sen "lapseni on vaaleanpunainen pupu" postauksen josko selviäisi mistä niitä eläinpukuja saa hommattua. Harmi ettei sulla ole sellaista tunnistepilveä tossa sivussa että saisi kaikki tietyn aiheen postaukset nätisti klikattua esiin. Tai sitten en vaan osaa :)

No aiheeseen liittyen oletko tutustunut Yliopistoliikunnan tarjontaan eli Unisportiin? Sinne voi ei-opiskelijatkin liittyä jäseneksi eikä hinnat ole heillekään hirmuiset. Vuoden kortille tulee kuukausihinnaksi 40e, zumbaa pilatesta ja joogaa löytyy ja kaikkea muuta. Kumpulassa on jopa kiipeilyseinä. Lapsiparkista ei tosin ole tietoa https://unisport.fi/?page=yleista#643

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos kivasta palautteesta!

Joo, tuota Yliopistoliikuntaa oon kyllä harkinnut! Siinä oli vaan se huono puoli, että jumpat näytti (ainakin silloin tammikuussa, kun niitä katselin) ihan varatuilta pariksi viikoksi eteenpäin - mutta ehkä se oli sesonkia :) Täytyypä katsella jossain vaiheessa uudelleen :)

Ja juu, mulla oli sellainen tunnistepilvi kyllä - sen jäänteet on tuossa sivupalkissa "Pilvessä mm." Mutta harmi kyllä se katosi tämän sivuston uudistuksen myötä. Elän kuitenkin toivossa, että joku kaunis päivä se plompsahtaisi tuohon takaisin itsestään :)

Mut se vaaleanpunainen jänis löytyy täältä: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/vauvani-vaaleanpunainen-janis

Kommentoi

Ladataan...