Tarkkuutta käsitteisiin

Ladataan...
Puutalobaby

Totta se kai on, mitä sanotaan: lasten kehittyminen edistyy sykäyksittäin. Välillä tulee iso harppaus vaikkapa liikkumisessa. Sitten se puoli jää hetkeksi paikoilleen, kun taas kielellinen kehitys ottaa loikan eteenpäin. Ja niin edelleen.

Tai ainakin niin meillä on selvästi käynyt.

Tirppa oppi kävelemään (mun mielestä) keskosuuteensa nähden aika aikaisin, noin yhden vuoden ikäisenä. Vastaavasti (oikeita) sanoja naperon suusta ei ole vielä tullut.

Mutta näin matkan jälkeen huomaan, että puheen ymmärtäminen ja ohjeiden noudattaminen ovat selvästi nousseet ihan uusiin sfääreihin. Kun taas kävely...  No, se  sitten onkin jumahtanut sille "jurrivauvakävelytasolle". Toscanan-talon kivilattioiden vuoksi tirppa käveli ympäriinsä koko ajan käsi aikuisen kädessä - siinä ei paljon askeleen vakaus pääse kehittymään.

*******

Jo ennen Italian-matkaa aloin aavistella, että Silva ymmärtää enemmän kuin ehkä arvaammekaan. Ainakin "käännä sivua", "toisin päin", "laita omaan suuhun" -ohjeet menivät selvästi jakeluun. Samoin "katso, kissa!" -hihkaisu lähikadulla kärrytellessä sai tirpan vilkuilemaan ympäriinsä ihmetellen, että miten se Tikru nyt tänne asti ehti.

Mutta nyt - ei hitsi, miten se voi ymmärtää noin paljon!

"Luetaanko kirjaa?"
(innostunut hymy)
"Ota kirja hyllystä."
(hoipertelee kirjahyllylle)
"Tuo se äidille ja tule äidin syliin."
(tekee niin)
"Aletaan lukemaan."
(kääntää ensimmäisen sivun)

Vau. Ihan niin kuin oikea ihminen.

*******

Uusi kehitysvaihe näyttäisi vaativan äidiltäkin aivan uudenlaista käsitteellistä tarkkuutta.

"Kävele tuonne lelulaatikolle", minä ohjeistin. Ajatellen siis tätä:

Ja mihin tirppa hoiperteli?

Jepjep. Vähän tarkkuutta siihen hommaan, mutsi!


Damn. Tyyppi on tullut selvästi isäänsä.

Share

Kommentit

Tiina-äiti (Ei varmistettu)

Voi, tuo on niin ihana vaihe. Etenkin sen ensimmäisen kanssa <3

Kristaliina
Puutalobaby

Niin on! Hih usein kun sanotaan "tää on vaihe", se on jotain ikävää: vatsavaivoja tai oman tahdon kehittymistä tai nukkumisongelmia tai ruoan heittelyä tai tai tai. Mutta jotkut vaiheet ovat ihania! Tää on just sellainen :)

Viljaista

Mä oon äimistelly tota samaa :D Ku sanoin lapselle, et nyt pitää imuroida, nii se pentele juoksi siivouskomeron ovea avaamaan. Tuntuu, et joka päivä tulee jotain uutta, mitä huomaan hänen ymmärtävän. Tosin totteleminen vs. ymmärtäminen on vielä vähän hakusessa ;D

Kristaliina
Puutalobaby

Ooo, taitavaa! Tuossa täytyy jo ymmärtää asioita paljon pidemmälle: että imurointia tehdään laitteella, joka sijaitsee tuolla ja ovi täytyy avata sinne päästäkseen... Vau!

Joo totteleminen on sitten ihan eri juttu :D Etenkin kun samaan aikaan tässä selvästi tapahtuu tämä oman tahdon suht voimakas kehittyminen :)

Kristaliina
Puutalobaby

Hih tän piti mennä Neene:lle - en näköjään ihan vielä hallitse tätä :)

Liisa
Osasin!

Joo, "yllättäen" meillä eletään samaa vaihetta. :) Olen aika pitkään elänyt siinä käsityksessä, että eihän Ilo ymmärrä puheesta mitään muuta kuin joitakin tiettyjä fraaseja joita hänelle on hoettu. Kunnes tässä hiljattain on tullut juuri tuon tyylisiä tilanteita, että on huomannut hänen ymmärtävän paljon muutakin.

Toinen itseeni vaikutuksen tehnyt asia on kuvittelun/mielikuvituksen kehittyminen. Eräänä päivänä (tästä on jo reilu kuukausi) huomasin, että Ilolla oli mielikuvitusesine, jonka hän laittoi ensin kippoon ja otti sieltä pois. Siis teki sellaisen liikkeen kädellä kuin olisi ottanut kupin vierestä nyrkkiin jotain, liikutti käden kippoon ja avasi nyrkin. Ja sama toisinpäin. Eilen hän istui lattialla kahden muovisen mittakannun kanssa ja "joi" niistä. :D Eli hän selkeästi osaa kuvitella leikkeihinsä asioita, joita ei oikeasti ole olemassa.

Ja liikkumisen kanssa tapahtui juuri äsken päikkäreille mennessä sellainen juttu, että hän punkesi itsensä pois pinnasängystä. Perhana. Onneksi sattumalta meidän sängyn puolelle ja sain vielä kiinni sen verran, ettei aivan pää edellä tullut. Laskuvarjon kanssako se pitää alkaa nukuttaa vai mitä nyt tehdään?

P.S. Tämä uusi Lily lataa mulla kaikkia sivuja aivan tolkuttoman kauan. Onko muilla tällaista pulmaa? Eilen en saanut yhtä kommenttia julkaistua ollenkaan, saa nähdä miten tämän kanssa käy. (Haluaisin myös valittaa siitä, että tuo uusi etusivu on mielestäni huonompi kuin edellinen, mutta en halua olla liian negatiivinen...)

Anonymous (Ei varmistettu)

Suosittelen pinnasängystä luopumista ja "isojen" sängyn hankkimista pika pikaa ennen ku sattuu jotain! Kokemuksesta voin kertoa, että ei ainakaan vähene tuo pinnasängystä kiipeileminen kun on kerran keksinyt sen aloittaa.

Kristaliina
Puutalobaby

Meillä kans just tänään leikittiin lautasella ja lusikalla syömistä! :) Oh, on nää sit niin isoja jo  <3

Mulla tää uus on ihan yhtä nopea kuin se edellinenkin - hih eli ei kovin nopea, meidän nettiyhteys ei ole mikään paras mahdollinen. Tai ehkä mä en vaan siksi huomaa eroa :) Mä alan tosiaan vähitellen lämmetä tälle uudelle, nyt kun sain oman yläbannerin paikoilleen ja alkoi näyttää taas "mun blogilta". Hih niin ja siitä ilmoitukset/seuratut -asiasta tuossa uudemmassa bloggauksessa vähän rutisinkin, mutta sitten kun ajattelin tarkemmin, se saattaa kyllä olla ihan toimivakin uudistus. Hehe, tässä saattaa käydä samalla tavalla kuin niissä monissa Facebook-uudistuksissa: ensin ajattelee, että eääääh, mutta parin viikon päästä ei enää muistakaan, millainen se vanha oli :)

Liv
Päiväuniaika

Voi mä muistan tuon vaiheen kanssa :) Meillä lähettiin 8kk kävelee ja vuoden ikäisenä olikin toi vaihe et rupes ymmärtää enemmän. Muistan pyörittäneeni tyttöä ympäri taloa hakemassa kaikkea, sulkemassa ovia jne. Ihan vaan kun oli niin hienoa, että se tajuaa :D Silloin vuoden ikäisenä tuli kanssa ekat muutama sana (anna, ei ja joku samansorttinen, jota en apua enää muista :D ei kuitenkaan toivoakaan jostain ihanasta "äitistä" tai muusta :D), jonka jälkeen ottiki sitte melkein puoli vuotta, ennen kuin meillä ruvettiin enemmän puhuu, mutta että sillon 1,5v ikäisenä kävikin ihan selväksi et tytär ei paljoa sanoja tapaillut, rupesi vaan puhuu ja kertoo asioista joita näki (sitä ennen vaan äänneltiin, "miu" oli kissa ja sitä rataa). Nyt tuon ollessa 2v mä kulutan aikaani äimistellen sen nokkeluutta ja tiedonjanoa. Kun tytär kysyy "Mikä toi on?", se ei itse asiassa tarkoitakaan oikeasti kysymäänsä, vaan että miten se toimii/miksi joku on niin kuin on (tulee näitä noloja tilanteita jo, kuten yks päivä bussissa tytär kyseli kovaan ääneen "mikä toi on? mikä toi on?" eräästä nuoresta miehestä, jolla oli parta ihan sotkussa, tukka vielä enemmän solmussa,vaatteet likaiset ja ihan selvästi muutaman viikon putki takana. "Nuori mies" ei kelvannu vastaukseksi, kun haluttiin tietää miksi mies oli sotkuinen. Siinä yritin sitten keksiä puheenaiheita ja kääntää tytön huomiota muualle :D

Kristaliina
Puutalobaby

Mäkin ihan kateellisena, kun jotkut sanoo kuulemma jossain 9-10kk ikäisenä ensimmäiset "äitinsä" - ei meillä vaan :)

Hehehee tuota kyselyikää odotellessa! Tuokin on muuten aivan ihana vaihe, pohjaton tiedonjano! <3 Ja ainakin jälkikäteen on paljon naurettavaa noille tilanteille, hih näitä klassisia "onko tuo setä raskaana, kun sillä on niin iso maha" jne :)

SiiriM (Ei varmistettu)

Meidän tyttö oppi kävelemään 1v 4kk iässä, mutta puhe kehittyikin sitten aika huimaa vauhtia. Ensimmäinen sana tuli joskus 7kk iässä ja se oli vanhempien kauhuksi APUA! Nyt tasan 2 v ja puhuu ihan mitä vaan (ja koko ajan...) ärrä ja ässä on opittu jo joulun tienoilla. Hassuin vaihe oli talvella, kun sanoja alkoi tarttumaan. Joillain kavereilla on ärsyttävä tyyli laittaa se v**** sinne joka lauseeseen ja kuinka ollakaan sehän oli just se sana joka aina kuului sitten tirppanan suusta. Kaikista eniten tulee ihmeteltyä lapsen muistia. Saattaa muistaa joitain asioita viikkojen takaa ja kertoa niistä sitten. Itse on jo unohtanut asian, mutta ilmeisesti pienen muovitähden maasta löytyminen on ollut niin mullistavan mahtava juttu lapselle, että se muistetaan vielä kahden kuukauden päästä.

p.s. Blondi tässä mietti hetken tuota ihmiseksi todistamista, kun kysytään että mikä on fourth sana. siis täh fourth-sana? Joku ihan uus termi josta en oo kuullukkaan... :D

Devika Rani (Ei varmistettu)

Voi vitsi! Tuota vaihetta odotellessa. :) Meillä tyttö on alkanut "keskustelemaan" eli päästää epämääräisiä mongerrusääniä suustansa. Tänäänkin oli iltapuuron jälkeen tosi paljon asiaa. &lt;3

Todista että olet ihminen, lol. Päivän paras! XD

Miitu (Ei varmistettu)

Mun pitäis vissiin vaihtaa alaa, ku meni vuorokausi, ennenkö kunnollakunnolla tajusin tuon käsitejutun... Damn. Syytän väsymystä.

Mun ehkä toistaiseks kokema suurin "oho" tuli joskus viime syksynä. Ikää tytöllä oli varmaan jotain vuos ja 3 kk korjatusti ja aterinlaatikko kiinnosti tavattomasti. Kerran, ku kädet oli taas täynnä haarukoita ja lusikoita sanoin, että nyt sulla on liikaa, vie kaksi pois, nii tyyppi käänty takaisin ja VEI sinne laatikkoon ne ylimääräiset aterimet ja palas takaisin tarvittavan määrän kanssa. Vitsi, mitä toiminnanohjausta. Nykyisin voi jo antaa aika monivaiheisiaki ohjeita (no okei liittyy lähinnä rutiinitilanteisiin, jotka alkaa olla jo automatisoituneita), joiden mukaan tyttö sitten (halutessaan...) toimii. Tai ainakin virnuilee päälle sen näköisenä, että varmasti tietää, mitä ja miten pitäis tehdä, mutta enpäs teekään. Eikä muuten oo kohta puoleen vuoteen pystyny tekemään mitään salaa, ettei tuo vähän isompi tirppa narauta hetkeä myöhemmin... Tyyliin "äiti söi herkkua" omin sanoin muotoiltuna.

Yks kyllä, mistä kans on hyvin huomannu lapsen ajattelun kypsyyden, on nuo sadut. Paljonhan siitä on kuullu, miten lapsi jäsentää ajatuksiaan satujen kautta, mutta että noin pienikin. Kohta vuosi sitten meillä luettiin lähes joka ilta sama satu siitä, miten ystävyys säilyy, vaikka ihan aina ei oltaisikaan yhdessä. Hoitopäivät lisääntyi tuolloin. Nykyisin taas jankataan uudestaan ja uudestaan paria satua, jossa jaetaan omia tavaroita ystäville (kun niitä kauniisti pyydetään) tai pyydetään kaveria leikkiin. Ikää tällä hetkellä hätinä kaks vuotta. Mitähä seuraavaksi?

paulahelena
ALUAP

ahah, kiva kun linkkasit tähän, en ollutkaan lukenut aiemmin! nää väärinkäsitykset on kyllä veikeitä, Jippokin ymmärtää ihan uskomattoman paljon kaikkea mut välillä tosiaan on puhujassa vikaa niin kuin vaikkapa silloin, kun tyyppi oli penkonut kylppärin laatikosta jonkun pussukan ja pyysin toista siivoamaan pussukan takaisin laatikkoon ja laittamaan laatikon kiinni. no, siivoaminen meillä yleensä tarkoittaa esim. rätillä pöydän pyyhkimistä, joten kun tilanteen pääsin tsekkaamaan, oli vastassa kyllä suljettu laatikko mutta pussi ei suinkaan ollut siellä vaan poitsupa luuttusi sillä kylppärin lattiaa :D

Kommentoi

Ladataan...