Tee-se-helposti: reissussa naperon kanssa

Ladataan...
Puutalobaby

Tiedoksenne heti alkuun: ei mitään action-vinkkejä tulossa täältä. Naperon kanssa ensimmäistä reissua suunnitellessa totesimme, että tyytyväinen napero = rennot vanhemmat. Niinpä ajattelin kirjoittaa, miten itse järjestimme lomareissumme naperon kanssa mahdollisimman helposti.

Tää ois nyt sit se tyytyväinen napero.

 

1. Lomakohteen valinta

Isompiin seikkailuihin ehtii kyllä myöhemminkin - me päätimme valita ensimmäisen reissukohteen ihan helppouskriteerin perusteella. Pakettimatkakaan ei olisi ollut mitenkään poissuljettu ajatus, mutta kun isovanhemmat ehdottivat talon vuokrausta Italiasta, vastasimme välittömästi kyllä kiitos.
 

2. Matkat

Lennot Roomaan olivat sopivan lyhyet ja koneessa oli tarjolla kuusi tuttua syliä naperon viihdyttämiseen. Edes maissinaksuja ei tarvittu. Puuduttavat korvatipat laitettiin varalta jo lentokentällä - en tiedä, johtuiko niistä vai sattuiko muuten onnellisesti, mutta korvakipuja ei näyttänyt olevan.

Roomasta talolle siirtymiseen teimme huikentelevaisen ratkaisun: varasimme tilataksin. Osa porukasta meni talolle vuokra-autolla, mutta kaikki eivät tietystikään mahtuneet yhteen autoon eikä kuskiksi halukkaita löytynyt kahta. Eikä kahta vuokra-autoakaan olisi tarvittu. Ajatus junamatkasta (kentältä Roomaan, vaihto ja Roomasta Firenzeen, ja vielä Firenzestä taksi talolle) sai minussa aikaan valtavan aaaaaargh-reaktion: miten päikkärit? miten syömiset? miten tavarat? aaarrgh! Matkakumppanini totesivat todennäköisesti, että jo pelkästään saadakseen minut hiljaiseksi, oli parempi ehdottaa suosiolla taksia.

Taksimaksu tuntui tietysti kukkarossa, mutta oli joka euron arvoinen. Silva nukkuaposotti lähes koko automatkan molempiin suuntiin, ja rauhallisen ammattiautoilijan kyydissä tuntui turvalliselta moottoritielläkin. Me taksikyytiläiset olimme talolla neljä tuntia autoiluporukkaa aikaisemmin, mikä oli tietysti naperon kannalta niin iso plussa, että sitä ei voi edes sanoiksi muotoilla. Ja kuski oli niin hyvä, että pyysimme hänet paluumatkallekin.

Ainoa asia, jonka tekisimme toisin: koko porukka olisi voinut tulla tilataksiin. Olisi säästänyt aikaa ja hermoja, ja vuokra-auton olisi voinut ottaa paikan päältäkin.

Vuokra-autolla pääsi tietysti helposti liikkumaan, mutta enimmäkseen saimme vain ukilta kyydin läheiselle juna-asemalle ja matkasimme siitä näppärästi lähijunilla eteenpäin.
 

3. Talo

Tähän ei voi oikeastaan muuta sanoa kuin että meillä kävi tosi hyvä tuuri. Tuttavaperheen samaan aikaan Italiasta vuokraama talo oli kuulemma kylmä, mutta meillä oli mukavan lämmintä. Asuimme kaksikerroksisen talon yläkertaa - kellarikerroksessa olisi ollutkin kalsean kylmä.

Talon yläkerrassa oli meidän perheen huone, josta oli käynti omaan kylpyhuoneeseen ja suihkuun. No, ei muillakaan sen huonommin ollut: talon toisessa "siivessä" oli kolme makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta. Yläkerrassa oli myös yhteinen olohuone ja talon kokoon nähden yllättävän pieni mutta hyvinvarusteltu keittiö.

Yläkerrassa oli italialaiseen tapaan kivilattiat - mutta yllätykseksemme pelkästään olohuoneessa ja keittiössä. Makuuhuoneiden lattiat olivat puuta. Kannoimme muista huoneista paksut pehmeät matot olohuoneeseen, jotta Silvalla oli turvallisempaa muksahdella ja koko porukalla oli lämpimämmät varpaat.

Alakerrassa puolestaan olisi ollut... no vaikka mitä turhaa. Ööö karaokelaitteet, soittimia (flyygeli, trumpetti, sähköpiano...), kuntoiluvälineitä, koppisauna, höyrysauna, poreamme jne. Joo, kävimme siis siellä lähinnä pesemässä ja kuivaamassa pyykkiä.

Piha oli ihana, uima-allas oli ihana, sijainti oli ihana. Yksi iso miinus silti: terassin päällä pesi pääskysiä, mikä tarkoitti linnunkakkaa kaikkialla. Osa porukasta ei siitä juurikaan välittänyt, mutta oma suhtautumiseni linnunkakkaan on... no, ei kovin hyvä. Kakat onnistuttiin kuitenkin pitämään (suunnilleen) ulkosalla käyttämällä ulkotossuja terassilla ja siirtämällä oleskelualueen tuolit pois akuutin linnunkakkavaaran vyöhykkeeltä.

Meidän vuokraamamme talo oli tämä.

 

4. Rytmin säilyttäminen

Tässä viimeisen vuoden aikana on tullut selvästi todettua, että tirpan tyytyväisyys on suoraan verrannollinen päikkärirytmin toteutumiseen. Jos Silva saa oikeisiin aikoihin ne kahdet parin tunnin päikkärinsä, on meillä seurana perustyytyväinen napero. Muuten saa kuunnella kitinää ja ärtymystä.

Vaikka osa ihmetteli (aika rajustikin) vaunujen mukaan ottamista, meille se oli ehdottomasti yksi tärkeimmistä mukaan pakattavista asioista. Niihin napero nukahtaa helposti päikkäreille - ei tarvitse paljon muuta kuin pihalle, tutti suuhun ja unirätti käteen, ja tadaa: kaksi tuntia unta. Vaunuja käytettiin siis joka ikinen päivä. Kahdesti päivässä.

Aika rankkaa tämä nukuttaminen...


Napero pysyi itse asiassa koko Italian-reissun ajan "kotitalolla". Tämä ei ollut mitenkään etukäteen päätetty, mutta se kävi jotenkin luontevasti niin: isossa porukassa oli joka päivä joku, joka mieluiten lököili omalla pihalla ja leikki naperon kanssa. Ja Silvalla ei tosiaankaan ollut isolla tontilla virikkeistä puutetta - eikä tarvinnut lähteä kuumiin kaupunkeihin paahtumaan.

Ruoan ja yöunien suhteen sen sijaan oli vähän haastetta - syöminen kärsi todennäköisesti kovasta flunssasta ja yöunet vieraasta paikasta. Mutta sanotaan nyt niin, että niistäkin selvittiin. Onneksi me Joelin kanssa saatiin nukkua päiväsaikaan, kun yöt olivat katkonaisia.

 

5. Hyvä "henkilökunta"

Isovanhempien mukanaolon ansiosta naperolle riitti hoitajia - itse asiassa välillä piti vähän kilpailla, että "hei pliis saisinko mä nyt edes ihan hetken hoitaa omaa lastani". Minä sain nukkua aamuisin pitkään, Joel nukkui päikkärit lähes joka päivä, ja eri kokoonpanolla talolta lähti lähes joka päivä jonkinlainen retkikunta päiväretkille lähikaupunkeihin.

"Henkilökunta" oli valikoitunut muutenkin aivan mainioksi: Neuvolantäti-mummi piti huolta naperon perushoidosta ja jopa pottatreenautti Silvan niin, että päiväsaikaan ei juuri vaippoja kasteltu. Psykoterapeutti-mummi puolestaan hoisi henkistä puolta - hänen syliinsä tirppa itse asiassa halusi niin, että äitiä ja isiä alkoi melkein jo mustasukkaisuus kirvellä. Valokuvaaja-ukki otti Silvasta Italiassa yksivuotiskuvat, ja lisäksi ukilla on tapana toimia keittiöguruna niin, että ruokapuolesta ei muun porukan tarvitse juuri huolehtia.

...eikä uima-allaspojassakaan ollut valittamista :)

 

Totta kai kaksi viikkoa samassa talossa on kaksi viikkoa samassa talossa. Mutta jos isovahempien kanssa on puolin ja toisin suvaitsevat ja keskustelevat välit, niin suosittelen lämpimästi!


*******

Ja mitäs sitten seuraavaksi reissuohjelmassa...?

No se Thaimaa! Ja sitten aiotaan jo todennäköisesti vähän seikkaillakin - rinkat selkään, napero mukaan ja menoksi! Kävi vieläpä niin hienosti, että siinä blogiskabassa voittamani Tjareborgin kaupunkilomalahjakortin voi käyttää myös pidempään matkaan (ja jatkaa siis tietysti omalla rahalla itse). Wohoo!

...mutta ensi talvena vasta - nyt nautitaan ensin auringosta omalla kotipihalla!

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Thaimaahan onkin sitten hippasen pidempi matka :-) Itse ollaan tuo lennetty pariin otteeseen eli 8kk ja 2v9kk kanssa sekä 3,5 ja 5,5v kanssa. Ihan loistavasti meni molemmilla kerroilla. Itse kuulun myös niihin, joilla vaunut kulki mukana (ostetaan kierrätyskeskuksista ja jätetään kohteeseen tarvitsevalle) niin kauan kuin tarpeellisiksi katsottiin eli rattaat oli vielä tuolla viime reissullakin. Kulkee niissä sitten tarvittaessa vesikanisteritkin mukavasti ja rattaissa lepäilevä tenava on huomattavasti kivampaa matkaseuraa kun väsymystään karjuva pikkuhirviö. Kuumassa kaikki kantoreput on tuskaisia vaikkei paikalliset siltä näytäkään lapsiaan kantaessaan.

Joskus aiemmin taisin kysäistäkin onko Silvalla jo hepatiittirokote, kun matkoista haaveilit. Nyt olis varmaan aika ottaa, jos talvella suuntaatte Aasiaan eikä sarjaa ole vielä aloitettu.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo sinne onkin tosiaan vähän pidempi lento, ei voi enää käyttää sanaa helppo :) Luultavasti kyselen kyllä kovasti vinkkejä sitten lähempänä! Nyt ei olla siis vielä lentoja varattu, mutta jos otettaisiin tuolta Tjareborgin kautta, päästäisiin onneksi suoralla lennolla Phuketiin asti. Aiemmin ollaan lennetty Bangkokiin ja lähdetty siitä bussilla kohti etelää. Niin hc-matkailijoita tuskin vielä ensi talvena ollaan, että 24 tunnin bussimatkalle lähdettäisiin naperon kanssa :)

Juu, A-hepatiittirokotesarja on aloitettu :) B:tä ei aloitettu jostain-syystä-jota-en-muista; olikohan jotenkin niin, että pelkän A:n ottamalla se alkoi vaikuttaa nopeammin kuin yhdistelmärokotteella tai jotain-jotain-jotain - joka tapauksessa se oli neuvolan suositus :) Täytyy vielä miettiä, tarvitaanko sitä B:tä. Itsellämme meillä on sekä A- että B-rokotteet.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaahan se on, jos on mukavat isovanhemmat ja taloudellisestikin mahdollista matkustella. Meidän isovanhemmat eivät ole koskaan halunneet hoitaa meidän lapsia edes koti-Suomessa. Omat menot tärkeämpiä. Nauttikaa te, jotka voitte, ei ole itsestään selvää, että isovanhemmat on edes hengissä!

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, todellakin: isovanhempien osallistuminen on kyllä kullanarvoista <3

Varmasti niilläkin isovanhemmilla, jotka eivät osallistu hoitamiseen, on omat syynsä... Niisk. Mutta silti se koko ajatus tekee minut jotenkin tosi surulliseksi. Jotenkin itse niin paljon toivoisin meidän nykyihmisten elämäänkin sellaista yhteisöllisyyttä - että olisi tarjolla apukäsiä ja -sylejä. Tietysti silloin on neuvojiakin :) Kirjoitin muuten tähän liittyen jo Silvan ollessa ihan pieni täällä.

Yhdyn Vierailija klo 12:30 kommenttiin. Meillä isovanhemmat ovat lasten kanssa tekemisissä vain kun itse kutsumme kylään tms. Joten nauttikaa ihanista, osallistuvista isovanhemmista! Me lähdemme viikon lomalle Tanskaan huomenna. Eka lento kuopukselle (14 kk) ja pikkasen jännittää kuinka hän jaksaa lennon ja automatkat.  Meilläkin talvelle 3 viikon loma Thaimaahan kiikarissa... Mutta nyt pakkaamaan, 5 hengen tavarat vielä siellä sun täällä ympäri kotia!

Kristaliina
Puutalobaby

Oi, mukavaa lomaa! Ja tsemppiä matkoihin - toivottavasti menee niin kuin meillä, että napero nukkuu suurimman osan matkasta!

Mekin haaveillaan kolmesta viikosta ensi talvena. Ah...

Kuulostaa kyllä niin ihanalle, oli varmasti aivan mahtava reissu :) Matkakin näytti sujuvan sen suuremmitta ongelmitta vaikka pienokainen mukana olikin. En osaa sanoa enää muuta ko sen, että kateellinen olen ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, ihanaa tuolla kyllä oli!

...ja toivottavasti silleen positiivisella tavalla kateellinen :)

Positiivisella juu ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Komppaan edellisten kanssa. Kuulostaa ihan luksukselta, että on lapselle isovanhemmat molempien puolelta. Meillä lapsilla on aivan ihanat mummot, mutta ei yhtään ukkia. Mummot osallistuu valtavasti ja aivan mahtavasti lapsien elämään ja tätä osaamme arvostaa! Toivottavasti tekin ymmärrätte miten hienosti teillä asiat on!
p.s ja ollapa rahaa matkustella ni kyllä mummojen kanssa lähettäis lomalle viivana!

Kristaliina
Puutalobaby

Todellakin arvostetaan!

Itselleni tämä ei muuten edes ole mitenkään itsestäänselvyys. Monesti joskus ennen Joelia mietin, että apua mitä jos tulisinkin vahingossa raskaaksi - olisin ihan yksin: oma äitini asuu 800 km päässä (vanhempani ovat siis eronnet) eikä yhtään lapsiperheystäviä tai "tukiverkostoa" täällä Helsingissä...

Mutta vuosien kuluessa tilanne sitten jotenkin muuttui. Joelin "mukana" tuli heidän perheensä, joka on aivan ihana ja jonka lähelle muutimme tänne meidän puutaloon. Ja oma äitini on jäänyt eläkkeelle ja hänellä onkin nyt aikaa hypätä junaan ja tulla meille sohvamajoitukseen tavallisesti viikoksi kerrallaan. Nytkin on muuten matkalla tänne päin siskontytön kanssa!

...ja lapsiperheystäviäkin on tässä yhtä äkkiä ympärillä - muutamia vuosia sitten ei ollut yhtään, silloin olisi ollut paljon yksinäisempää...

Että joo, todellakin arvostetaan! <3
Ihanaa, että teilläkin on niin huiput mummot. Mummot = <3

Nonariina
Kahvia ja unelmia

Kiitos, tää vahvisti sen että mäkään en ala metsästämään mitään matkarattaita parin viikon päästä häämöttävälle Köpiksen reissulle vaan mennään ihan omilla vaunuilla. Niissä on kuitenkin parasta nukkua : ).

Vinci on kyllä aivan ihana, me oltiin siellä häämatkalla pari vuotta sitten!

Kristaliina
Puutalobaby

Me kans pähkäiltiin, että juu-ei-juu-ei-juu-ei niiden matkarattaiden kanssa, mutta todettiin sitten, että ei ne kuitenkaan niin paljon meidän vaunuja pienempään tilaan/painoon edes mene. Ja ostettiin sitten sellainen lentokonesuojalaukku vaunuille. Harmi, ne ei taida sopia teidän vaunuihin - muuten olisitte saaneet lainaan!

Joo, se meidän talo oli noin 8 km Vincistä. Oli muuten tarkoitus pyöräretkeillä siellä ympäristössä, vuokrattiin maastopyörätkin. Mutta hitsi oltiin sitten niin flunssassa koko matkan ajan, että se jäi toteuttamatta. Ois ottanut vähän liikaa kunnon päällä niillä hurjilla kukkuloilla :)

Nonariina (mä) (Ei varmistettu)

Kävisköhän se pussi sittenkin meidän vaunuihin....voitaisko tulla kokeilee? Soitin Norwegianille ja ne vahvasti suosittelee sellasta pussia.

Liisa
Osasin!

Mulle tuollaisten korvia puuduttavien tippojen olemassaolo oli ihan uusi tieto. Ei silti, Ilo on huutanut paristakymmenestä kokemastaan lennosta vain kahden laskun aikana ja niistäkin toisella kertaa todnäk väsymyksestä enemmän kuin korvakivusta, joten jätämme jatkossakin toistaiseksi ne ostamatta. Hyvä kuitenkin tietää, jos myöhemmin tilanne muuttuu.

P.S. Tuliko meilini perille?

Kristaliina
Puutalobaby

Iiiiiiik tuli! (siis se viesti) Miten mä oon kokonaan unohtanut vastata - äääääh! Vastaan :)

Joo, mistäköhän mä noista kuulin... Ehkä neuvolasta? Juu, niitä käytetään siis korvatulehduskipuihin kai tavallisesti, mutta voi laittaa ennaltaehkäisevästi lennoille. Pruutattiin siis puoli tuntia ennen koneen nousua Silvalle korviin sellaiset :)

Ne muuten kuulemma toimivat nopesti eli niitä voi pitää myös varalta mukana ja laittaa korviin sitten, jos kipu koneessa näyttää iskevän...

Melina G

Me ollaan lennetty meidän lasten kanssa paljon. Esikoinen taisi olla ekaa kertaa lentokoneessa jo alle kahden kuukauden ikäisenä. Kummallakaan lapsista ei ole koskaan sattuneet korvat. Mun käsittääkseni ihan vauvoilla ei korvat vielä kipuilekaan (ilmeisesti tuo nielusektori on imeväisillä hiukan erilainen kuin isommilla lapsilla?). Mutta siis laskeutuessa ollaan aina annettu tissiä / tuttipulloa / mehua tms. nieltävää. 

Hallitun hysterian Anu (Ei varmistettu)

Pienen lapsen kanssa reissatessa ne ylimääräiset kädet ovat kyllä luksusta. Meidän ekalla ulkomaanreissulla oli mummi, eno, täti ja kolme serkkua mukana ja vaikka oltiin kaupunkilomalla niin kaikilla oli kivaa kun sylejä ja taluttajia löytyi ja serkut keksivät vaikka mitä temppuja pienen ihmisen huvittamiseksi. Laajennettu perhe on kyllä ihana asia ja koska meilläkin arkena tuo laajennuosa asuu kaukana niin lomilla sitten otetaan kaikki irti.

Kristaliina
Puutalobaby

Oi, kuulostaa kivalta ensilomalta! Ja niin totta: ylimääräiset kädet ihan luksusta - joskus äidin/isin sylissä tulee vaan peruskitinät, mutta vaikkapa ukin syli kelpaakin :) Lentokoneessa just oli niin, että kun yksi leikittäjä alkoi kyllästyttää, vaihdettiin sujuvasti seuraavaan syliin. Meillä oli paikat vieläpä kivasti peräkkäisillä riveillä niin, että penkkirivin yli oli kiva kuikuilla ja vilkutella :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Orodrops-nimisiä taitaa olla nuo puuduttavat korvatipat. yliopiston apteekeilla on käsittääkseni ainakin ollut joku oma merkki jota itse tuottavat.

Kristaliina
Puutalobaby

Merkki kuulostaa tutulta - tais olla just nuo!

phocahispida

Helppous kunniaan pienten kanssa matkustaessa on minun matkustusfilosofiani. Jännitystä ja vähältä piti tilanteita ja arkimaista rumbaa riittää vähemmänkin haastavissa puitteissa.

Muuten ensi viikon maanantaina, 17.6 puistotreffaillaan Livin ja lasten kanssa Katajanokalla kello 9.30. Mukaan saa liittyä ilomielin!

Kristaliina
Puutalobaby

Totta, ei tarvitse lähtee maailman ääriin action-lomalle, kun actionit saattaa saada päälle joskus jo lähikauppakeskuksessa :D

Hei kiitos kutsusta, mut toiset leikkitreffit sovittu jo sille päivälle... Onko Katajanokalla jotain kivaa? Joku huippukiva leikkipuisto?
(hih musta on tullut ihan leikkipuistohaukka)

phocahispida

Hö! 

En tiedä, onko siellä joku huippumesta, kun jätin puiston valinnan osaavempiin käsiin. Itse sain päähäni yhden leikkipuiston Suomenlinnasta ja toisen Puistolasta, kun mietittiin Helsingin leikkipuistoja. :D

Melina G

Hihii.. Multa saisi tosi hyviä vinkkejä aiheesta Tee-se-vaikeasti: yksin reissussa 8 kk ikäisen äskettäin kävelemään oppineen vauva/taaperon sekä  juuri 2 v. täyttäneen uhmaikäisen kanssa

Kristaliina
Puutalobaby

Heh hee, sun täytyis ehdottomasti tehdä tälle mun bloggaukselle jatko-osa!

Melina G

Krista, se on nyt täällä. :-)

 

Cpop

Oli pakko tulla sanomaan kun meidän napero osoitti Silvan kuvaa ja sanoi "koi-a" (eli kai koira..) :D Hän myös osoitti tänään kirpputorilla pyllistelevää mummoa ja sanoi aivan saman, mummo oli vähän loukkaantuneen oloinen. Koila/koi-a on ottanut ilmeisesti samanlaisen tarkoitus pinta-alan kuin "tissi" joka tarkoittaa kaikkien ruumiinosien lisäksi myös mm. kissaa : DD

Hassua

Maamis (Ei varmistettu)

Eks teidän pitäny lähteä istanbuliin?? :) Miten muuten ton taksin kanssa.. kai siinä oli silvalle turvaistuin??!!
Mä en ainakaan missään tapauksessa autoilisi mihinkään lapsen kanssa jos se ei olisi turvaistuimessa.. Sitä olenkin miettinyt et miten se taksihomma hoidetaan lapsen kanssa matkoilla?

Kristaliina
Puutalobaby

Juu, piti :) Mutta sitten selvisi, että sen lahjakortin voi käyttää myös osana pidempää matkaa (niin, että jatkaa omalla rahalla), ja kun me joka tapauksessa halutaan tehdä Thaimaan-matka ensi talvena, niin todettiin että se on varmasti järkevintä (lue: taloudellisinta) näin :) Mut joo, ei olla vielä varattu mitään - tämä on kuitenkin tämän hetken suunnitelma :)

Ja juu, oli oma istuin mukana - meille kans se oli ihan 100% ehdoton! Turvaistuin kulki lentokoneessa ruumassa mukana. Sen olisi saanut myös matkustamoon mukaan, jos Silvalle olisi varattu oma paikka. Mutta kun Silva oli "sylipaikalla" (ei tarvinnut maksaa siitä), niin turvakaukaloa ei saanut ihan koneeseen asti. Omaa uutena ostettua turvakaukaloa ei raaskittu laittaa ruumaan kolhiintumisriskin takia (ei silloin ole niin turvallinen), mutta onneksi saatiin sitten paikallisesta kierrätysryhmästä vanha mutta toimiva turvakaukalo :) Ja sitä me nyt lainataan puolestamme eteenpäin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

ookoo :D
Silvako mahtuu vielä turvakaukaloon..?!! Meidän kohta 1 vuotias ei enää mahdu siihen kunnolla, on jo siirtynyt isompaan istuimeen, ja sitä ei kyllä matkoille oikein jaksa raahata :/ voi hitsi eli pitäs olla oma mukana jos taksilla meinaa kulkea.. miten ihmiset sit hoitaa sen homman??? anyone??

Vierailija (Ei varmistettu)

Me päädyimme vuokraamaan reissussa (Turkissa) auton pidemmälle siirtymiselle, johon pyysimme vuokraamosta turvaistuimen. Hyvin toimi 8kk ikäisen kanssa.
Muut lyhyemmät matkat menivät rattaiden kanssa kulkien.

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihi jonkun mielestä häämatka anopin kanssa olisi varmasti kamala ajatus - omasta mielestä näin eka lapsivuoden jälkeen se kuulostaa täydelliseltä :) Laatuaikaa kaikille, joo, täysi suositteluni! :)

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihi voi apua - ihme ettei mankeli :D

Joo, mäkin kirjoitin johonkin ihan tarkoituksella sanamuodon "suvaitsevat välit". Se on kyllä olennaista, kun ollaan vähän pidempi aika samojen seinien sisällä... Koska tarkoituksenmukaista tietysti on, että väleissä ollaan sitten sen reissun jälkeenkin :)

Kommentoi

Ladataan...