Tikkarintorjuntaa

Ladataan...
Puutalobaby

"Mikä tämä on?", ihmetteli tirppa tikkari kädessään.

Lempparinoutointialaisen omistaja oli hetkeä aikaisemmin viittonut Silvan luokseen ja ojentanut ystävällisesti keltaisen tikkarin.

"Äiti, isi - mikä tämä oikein on? Mitä setä antoi?"

Seuraavan kahden sekunnin ajan äiti ja isi viheltelivät ja katsoivat taivasta - odottivat, että josko se toinen sanoisi jotain. Minä ehdin ajatella, että no nyt se tuli; hetki, jolloin kohta 3-vuotiaamme maistelee ensimmäisen kerran karkkia. 

Viive oli ilmeisesti sen verran pitkä, että tirppa keksi itse:
"Se näyttää vähän malletilta! Heeeeei - sehän taitaa olla MALLETTI!"
(malletti = se sellainen keppi, jolla soitellaan kellopeliä)

...ja alkoi soitella sillä rattaiden kahvaa.

"Voisiko tällä kotona soittaa sitä pahvilaatikkoa ja muovilautasta?"
"Voi soittaa", minä lupasin.
"Ja sitten, kun me mennään Suomen-kotiin, tämä voisi olla sen meidän oman malletin kaveri!"
"No sehän on hyvä idea."

Sillä sitten soitellaan.
"On tämä kyllä vähän hassu malletti", Silva välillä ihmettelee.
"No niin on."

Tikkari torjuttu vähän niin kuin vahingossa.

Share

Kommentit

Häh (Ei varmistettu)

Mitä kamalaa on yhdessä tikkarissa, ettei lapsi voinut sitä nauttia ja syödä?

Kristaliina
Puutalobaby

Siinähän se maailman pahuus tiivistyy :)

Ja lapsihan nimenomaan nautti siitä mallettina, ja vieläpä paljon pidempään kuin jos olisi syönyt sen :)

Mä tuun niin mielenkiinnolla seuraamaan tätä teidän karkittomuutta. Olen itse tehnyt mielessäni tutkimuksen lähipiiristä. Tulos on seuraava: lapsista vanhempi jota on pidetty vanhemmaksi ilman tietoa karkista, söisi karkkia rajattomasti. Pienempi joka on luisunut makeaan elämään heti pienestä, syö sitä maltillisesti. Tulos on toistaiseksi 100% näin. Tutkimusta tehty useassa eri ikäryhmässä :)

Piipo79

Meillä on saanut karkkia silloin tällöin ja ainakin nyt on havaittavissa ettei kinua kaupassa (hammaskarkki lupaus kotiin päästessä riittää jos tilanne tulee eteen, esim kun näki päiväkotikaverin saavan suklaarusinoita) eikä edes kotona nosta meteliä jos tietää että kaapissa on muumiaski odottamassa. Tosin ollaan oltu tiukkoja siitä milloin herkkuja saa. Ei joka päivä (paitsi jos hedelmä lasketaan herkuksi, meillä se markkinoidaan nimittäin sellaisena!)

Torey

Meillä tyttö saa kyllä kanssa herkkuja. Tikkareiden ystävä en itse ole, mielummin sitten se Pätkis suuhun. :D Mutta tyttäremme myös tietää, että kaupasta ei myöskään aina saa herkkuja. 

Kristaliina
Puutalobaby

Mä veikkaan, että lapsi helposti omaksuu vanhempiensa ruokatavat, myös tässä. Meillä ei juurikaan syödä karkkia, joten ei ehdoin tahdoin olla katsottu järkeväksi sitä lapsellekaan ostaa. Jos syötäisiin itse, varmasti oltais jo annettu maistaa. Esim. meillä herkutellaan jätskillä ja hedelmillä :)

Mä itse oon muuten sit vastakkainen tapaus sun "tutkimusaineistoon". :) Vielä 5-vuotiaana syljin joululahjasuklaat vessanpönttöön, kun en tykännyt, ja kouluiässä kaveripaineella opettelin syömään miedoinpia hedelmäkarkkeja. Elämäni ekan wienerin söin joskus 21-vuotiaana. Nykyisin ilolla syön näitä, jos on tarjolla - mutta en himoitse niin, että koskaan itse ostaisin. Jätskiä kyllä, samoin suolaisia herkkuja ja limua :)

Piipo79


heh, meilläkin menee joulusuklaat työpaikalle tai muuten huomataan juhannuksena et on roskiskamaa! Mut salmiakki ja jäätelö on paheeni. Ja tyttö syö näitä molempia, tosin salmiakkia saa tyyliin yhden silloin kun saa. Siispä kuten sanoit, vanhemmilta se lapsi ottaa mallia ja olen huomannut et kun ruuan päälle antaa vaikka jäätelöä niin ei hän sitä kovin paljoa jaksa edes syödä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana :D siis oliko vasta eka kerta, kun tulee tuollainen tilanne vastaan? Miten olette selvinneet tilanteista esim. kaverilasten synttärikemuissa, kun kaikki siellä kuitenkin mutustelee herkkuja? Vinkkejä kaipaan..

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, eka kerta taisi olla. Kaverisynttäreillä karkkia on tainnut olla tarjolla,  mutta tirppa ei ole siihen oikein kiinnittänyt mitään huomiota. 

Ajatuksena meillä varmaan on ollut niin, että ei erityisesti kielletä mutta ei erityisesti tarjotakaan. Kaverisynttäreillä on meillä ollut aina vähän kaikenlaista tarjolla,  tirppa on ottanut erityisesti hedelmiä ja lihapullia ja mitä nyt onkin ollut - ja jos on hoksannut että "mä haluan maistaa tota" niin on tietty annettu. Silleen aika rennosti :) Mutta jotenkin niitä karkkitilanteita ei vaan ole tullut eteen :) Ei tainnut olla kovin hyvät neuvot, sori :)

Hanna R.

Karkeista viis, mutta siis 3-vuotias osaa sujuvasti käyttää sanaa malletti :D Ihana!

Kiitos Silva, en olisi ikimaailmassa ennen tätä kyennyt nimeämään kapinetta, jolla kellopeliä soitetaan! 

Nellis (Ei varmistettu) http://vauvakuumeesta.blogspot.fi/

Sama homma! Hetken jäin aluksi miettimään, että onko tämä malletti nyt joku Tirpan oma sana, mutta se olinkin minä joka olin tyhmä. :D

PSK
Insert Cool Phrase

Malletti vois ihan hyvin olla Silvan saduista joku flamingon kaveri! :D

PSK
Insert Cool Phrase

Mä sain tietää karkkipäivän olemassaolosta vasta koulussa, kun muut puhuivat siitä. Enkä koe menettäneeni yhtään mitään, enkä ole ottanut takaisin. Sokeria on tungettu muutenkin joka paikkaan, ja siltä ei voi välttyä juhlissa tai esim. mummilassa, että ei sitä tarvitse erikseen napostella. Ei ole kaapissa mitään "vierasvaroja" tai suklaapatukoita ja hyvin olen elämässä pärjännyt :) Ihanan luova Silva, keksi itse paljon fiksumman käyttötarkoituksen tikkarille!

Kristaliina
Puutalobaby

Sama täällä - en tunne mitään menettäneeni, vaikka olin ennen kouluikää karkiton. Kouluikäisenä söin karkkia samaan tapaan suunnilleen kuin kaveritkin, ja aikuisiällä en ole sokerikoukussa. Paitsi cokikseen, mikä on huumetta hemmetti vie, sitä taas tuossa lasissa graah.

iitukka

Hyvin väistetty! Meillä on Silvan ikäinen tyttö ja kesällä viisi vuotta täyttävä poika, jotka eivät oikeastaan koskaan ole syöneet karkkia. Suklaata kyllä leipomisen yhteydessä ja hieman jouluna/pääsiäisenä. Joskus ovat saaneet jonkun mininäytepussin, jossa on muutama hedelmäkarkki ollut ja ne ovat syöneet.

Kovasti ovat niistä tykänneet, mutta sen ihmeemmin eivät karkkia ole vaatineet. En oikein tiedä miksi, koska poika oikein mainostaakin, miten paljon tykkää sokerista. Meillä kyllä leivotaan ja syödään kotitekoisia leivonnaisia silloin tällöin. Erityisesti suklaakeksit ovat hitti! Mutta en ole tieten tahtoen nähnyt tarvetta opettaa heille karkkipäivää tai karkin syöntiä ylipäätään. Ikinä eivät ole ainakaan tähän mennessä kinunneet esim. kaupassa karkkihyllyllä.

Devika Rani (Ei varmistettu) http://bollywoodista.blogspot.fi/

Olen käynyt useaan otteeseen tästä aiheesta keskustelua mm. mummoni ja ensivauvaryhmäläisten kanssa. Meidän tyttö 2v ei ole syönyt koskaan karkkia, suklaata tai juonut limsaa. Ja tätä on monen vaikea ymmärtää. Hyvänen aika, 2-vuotias ei tarvitse karkkia tai limsaa! :D Ja kerrottakoon että olen itse karkkinarkki, jonka oikeaan käteen on liimautunut kokis-pullo. Eli tyttö kyllä näkee mitä syön ja juon, mutta kiellän ne häneltä. Toki tyttö on saanut keksiä, jäätelöä ja leivonnaisia, mehua joskus juhlissa/kylässä. Jos hän haluaa napostella, niin tarjoan yleensä leipää/kurkkua/naksuja/banaania/smoothieta. Lastenjuhlissa olen itse valinnut mitä hän saa lautaselleen. Mulla ei ole mitään ideologiaa tämän taustalla. Toki tyttö saa karkkia, kunhan kasvaa vähän vanhemmaksi.

Supa (Ei varmistettu)

Sun teksti olis voinut olla mun kirjoittama!
Siis just niin, 2-vuotias ei tarvitse karkkia tai limsaa! Todennäköisesti hän ehtii elämänsä aikana niitäkin syödä ihan riittämiin. Mä en anna 2-vuotiaalleni karkkia ennen kuin itse osaa sitä pyytää. Jouluna maistoi suklaata, muttei siitä tehty mitään showta.
Musta on ihan hullua että olen joutunu selittämään monelle aikuiselle, että miksi poikani ei syö karkkia. Lasten synttäreillä (jo 1-vuotisjuhlissa) on aina karkkia ja tuhottomasti muitakin herkkuja tarjolla lapsille, ja vähän ihmettelen, että miksi ihmeessä. En oo mitenkään karkkivastainen noin niinkuin yleisesti, vaan olen myös sokerihiiri ja vetelen karkkia pisin päivää, mutta ei lapsi siihen ole kiinnittänyt huomiota (ainakaan vielä).

En tajua, miks joka paikassa tyrkytetään noita tikkareitakin! Meillekin niitä on sadellut, ja aina kun poika kysyy, että mikä se on, niin vastaan, että tikkari, ja kysyn että haluaako hän maistaa. Kerran on maistanut, mutta sit ojensi limaisen tikkarin takaisin mulle :D

Supa (Ei varmistettu)

Ja pakko nyt vielä lisätä ehkä se suurin syy, miksi lapsi sitä karkkia tai muitakaan herkkuja juurikaan ei syö: minä olen vastuussa hänen suun ja hampaiden terveydestä kun hän on lapsi. Täyttäessään 18 saa sitten tehdä hampaidensa kanssa mitä lystää :)

Annis (Ei varmistettu)

Mahtava kyllä tää, että äiti vetelee karkki pitkin päivää, mutta on tarkkana, ettei lapsi saa. Toki parempi näin, mutta oikeasti, sillä miten perheessä syödään, millaisen esimerkin lapsi saa, on VALTAVA merkitys sille, miten lapsi oppii syömään ja sitä kautta hampaiden terveyteen sekä painoon. Siinä mielessä tällanen malli on musta ainakin aika tekopyhänä. Esimerkki ennen kaikkea!

Kristaliina
Puutalobaby

Samaa mieltä: 2-vuotias ei karkkia tarvitse!

Niin joo tuosta limusta, meillä aikuiset kans (valitettavasti) cokista lipittävät jatkuvasti. Mutta eipä tulisi mieleenkään antaa lapselle! Tuossa on taas cokis-pullo aamupalapöydässä ja se on "aikuisten juoma" eikä Silvakaan ole edes pyytänyt maistaa. On kyllä kysynyt, että mitä tuo on - minä vastasin, että cokista. Jouluna Silva sanoi sitä joulupukkijuomaksi, kun siinä oli sellainen Cokis-pukki kyljessä.

Heh meillä ollaan vieläpä napostelunatseja eli ei anneta mitään muutoin kuin ruoka-aikoina viisi kertaa päivässä. Että jos tyyppi pyytää banaanin, niin me sanotaan, että lounasaika on vasta tunnin päästä :D Apua miten tiukkikselta kuulostaa edes kirjoittaa tuo "ääneen", tuntuu niin typerältä nipottamiselta - mutta me kans otetaan nuo hammasasiat aika tosissaan :D

Joo ja kyllä Silvakin saa karkkia myöhemmin; ja Seela tosiaan varmaan aikaisemmassa iässä (koska siskokin saa) kuin siskonsa. Mutta kiire karkinsyöntiin ei ole :)

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehdottomasti ei cokista tai muita cola juomia lapsille tai nuorillekaan! Virallinen suositus on 16v. Sekottaa unet ja muutenkin herkät aivot.

Kristaliina
Puutalobaby

Tänään täällä just näin paikallisen noin 1-vuotiaan vetävän cokista pullosta pillillä. Auts.

Vierailija (Ei varmistettu)

Cokis on täyttä myrkkyä hampaille... näkisitpä kuvia hampaista vanhalla ihmisellä joka on ikänsä juonut limua päivittäin... uiuiui :(
Että ei oo hyväksi teille aikuisillekkään!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Eka lapsi on huomattavan helppoa pitää erossa herkuista jos vanhemmatkaan eivät niitä syö. Siis tiettyyn pisteeseen asti. Meillä esikoinen vuoden iästä eteenpäin erittäin tiukasti vaati saada samaa kuin aikuisetkin, oli kyse sitten ruuasta tai muusta. Ei olisi tullut mitenkään kyseeseen tarjota hänelle vain jotain maissinaksuja tai muroja jos muut söivät täytekakkua. Toisaalta hän söi yhtälailla myös ruokaa mausteisuudesta tai muuten voimakkaista mauista huolimatta. Karkkien syönti siirtyi meillä silloin "piiloon" mutta toki jos kylässä oli tarjolla ja itse otettiin niin lapsikin halutessaan sai. En pitänyt kieltäytymistä sen voimakkaan oman tahdon ilmaisun arvoisena seikkana mikä siitä olisi seurannut. Ja tietysti hoidossakin välillä oli herkkua tarjolla syntymäpäivien yhteydessä jne. Kakkonen oli aika lailla samaa maata. Nyt ovat kuitenkin tyystin erilaisia: kakkosella on kyltymätön makeanhimo ja syö kaiken mitä saa/kaapista löytää esikoisen säästäessään omiaan vaikka viikkotolkulla (ja lahjoessa niillä makeanhimoista pikkusiskoaan). Nykyään karkkipäivää välillä vietetään ja välillä se taas unohtuu pitkäksi aikaa. Ja toisaalta makeaa voidaan syödä muulloinkin kuin karkkipäivänä jos sellainen tilanne eteen sattuu missä sitä tarjolla on tai innostutaan vaikka leipomaan arki-iltana. Mulla ei ole mitään ideologiaa näin mitättömän Asian suhteen, mutta mielestäni harvassa jutussa totaalikielto tuottaa mitään hyvää enkä usko että tässäkään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on strategia että lapsi saa, jos aikuiset saa (no, alkoholia ei sentään). Aikalailla 2v. asti lapsi oli herkutta, mutta sen jälkeen on maltillisesti tullut suklaata ja keksejä herkkurepertuaariin (limsaa tai sokerikarkkeja ei ole koskaan saanut lukuunottamatta yhtä lähikebabilasta saamaansa muumitikkaria). Mutta siis kyllä meillä saa ruokailun päätteeksi palan suklaata (kaapista löytyy siis 65-99% kaakaota sisältävää suklaata) tai keksin (tyyliin muumikeksi), useammin toki hedelmiä tai marjoja, mutta eivät nuo pannassa ole. Tässä tavoitteena on siis se että herkut ovat herkkuja ja osa tavallista elämää, mutta ei niistä tehdä suurempaa numeroa (eikä meille kyllä varmaan karkkipäivää tule). Niin ja kausiherkut menee myös, jouluna lapsikin sai konvehdin (ja totesi että haluaa tavallista suklaata mieluummin), pääsiäiseksi on luvattu pääsiäismuna (yksi kinder) ja kesällä herkutellaan jäätelöllä. Pipareita ja glögiä lapsi rakastaa, mutta nekin on rajoitettu joulunaikaan, mennään sit laskiaispullien ja runebergien kautta pääsiäisherkkuihin.

Näin meillä, eli meillä on kolmivuotias joka ei pahemmin karkista tiedä, vaikka suklaata saattaa syödä useamman kerran viikossa. Limsa ja sokerikarkit ovat pannassa siksi, ettei vanhemmatkaan niitä syö, muuten mennään sallivalla linjalla (niin ja jos meidän lapsi saa valita herkun kaupasta, niin se on maustettu jogurtti tai pussismoothie :))

Eija/Tässätalossa (Ei varmistettu) http://www.tassatalossa.blogspot.fi

No joo. Meidän 2-vuotias ei oo eläissään tikkaria syönyt, mutta on saanut maistaa suklaata ja joitain karkkeja. Sekä keksejä ja täytekakkuja. Mutta itse kun on kärsinyt vuodet ihan suoranaisesta sokeriaddiktiosta, niin toivoisi, ettei altistaisi lastaan samaan koukkuun. Koukkuun, jota on verrattu jopa huumeisiin! Tässä on mun mielestä hyvä blogikirjoitus kans aiheesta: http://yle.fi/uutiset/sanna_ukkola_sokerilla_kyllastetyt_lapset/7429519
Itse oon tällä hetkellä keskellä elämäntaparemonttia, johon kuuluu juurikin eräänlainen sokerivieroitus. Ja on muuten vaikeaa! Joka paikassa on sokeria! Ja jos jossain lukee, että ei lisättyä sokeria, tarkoittaa se, että tuote on makeutettu aspartaamilla tai muulla vastaavalla p#&kalla :( Ja multa ei ole lapsena kielletty sokeria, päinvastoin aina olen saanut karkkia. Ja aikuisiällä se sitten repesikin: joka päivä saatava karkkia. Narkkari mikä narkkari :D Että pitäkää vaan lapsukaiset erossa sokerista, kiittävät teitä vielä jonain päivänä. Ja muuten, -jenni-n kommentti: "Olen itse tehnyt mielessäni tutkimuksen lähipiiristä. Tulos on seuraava: lapsista vanhempi jota on pidetty vanhemmaksi ilman tietoa karkista, söisi karkkia rajattomasti. Pienempi joka on luisunut makeaan elämään heti pienestä, syö sitä maltillisesti. Tulos on toistaiseksi 100% näin." Päteeköhän sama esim. heroiiniin? Että kun on lapsena ensin vähän kokeillut, niin aikuisena sitä voi ihan maltillisesti käyttää? Enpä usko ;) Mutta mielipiteitä on tietysti monia, tämä on minun. Mulle sokeri on huume.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Ihana Silva, voi malletti sentään :D 

Mä olen saanut usein perustella (erityisesti vanhemmalle sukupolvelle...) tiukkaa suhtautumistani lasten karkinsyöntiin...mun mielestä karkit ovat sellaisia lisäaine- ja sokeripommeja, etteivät pienet lapset tarvitsisi niitä ollenkaan. Synttäreillä yms. juhlissa tai erikoistilanteissa esikoinen on kyllä saanut maistaa vähän karkkeja, mutta kotona ei juurikaan. Nyt tämä linja toimii aika helposti omalla painollaan, kun olen päättänyt olla koko tämän vuoden ilman sokeria. Muu perhe ei sinänsä noudata mitään sokeritonta ruokavaliota mutta kyllähän se kummasti vaikuttaa asioihin, kun ainakaan mun aloitteesta pöydässä ei ole korvapuusteja eikä suklaata.

Jyviä ja ohdakkeita

Esikoisen kanssa mekin päästiin tuohon kolmeen karkittomaan vuoteen, mutta kuopuksen kanssa ei. Yhtä hyvin uppoaa silti molemmille karkit ja tasan yhtä monta on saatava eli suhteessa pienempi saa enemmän. Nyt kun esikoinen on jo koulussa, karkittomuus on täysin utopiaa, niitähän syödään jopa luvan kanssa tunnilla toisinaan.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo mäkin oon suunnilleen sataprosenttisen varma, että Seela on 3-vuotiaana syönyt karkkia :) ...paitsi jos Silva ei vielä 5-vuotiaana ole :D Mutta joo se ei tuntuisi kivalta, että toinen saa karkkia ja toinen ei, kyllä sitten pienemmänkin pitäisi saada ihan reiluuden nimissä.

Ruukin Akka (Ei varmistettu)

It`s gonna eat you , about16 years later....!

Kristaliina
Puutalobaby

Keltaisen tikkarin kosto on kaamea! Kuudentoista vuoden päästä, kun keltainen täysikuu paistaa, se muuttuu eläväksi ja syö meidät kaikki hu-hu-huu! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Hetkinen, eikös tämä ole nyt valehtelua? Vertaan nyt joulupukki- ja Jeesus-juttuihin.

Veer (Ei varmistettu)

Lapsellehan ei vastattu mitään eikä myöskään sanottu että joo kyllä se on malletti kun lapsi niin keksi. Jos lapsi leikkii että kenkä on puhelin, tuskin hänelle kukaan menee sanomaan että tuo ei muuten oikeasti ole puhelin..
tuntuu että tässä yritetään tarkoituksella kaivaa ristiriitaisuuksia kristan kirjoituksista. Ja vaikka vanhemmat muuttaisivatkin jotain toimintatapaansa lapsen kanssa, ei siitä kannata numeroa tehdä, eiköhän kaikkien vanhempien periaatteet muokkaudu enemmän tai vähemmän :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Pakko väsyneenä nillittää tähän vastaukseen, että joulupukki-jutussa se oli väärin, että lapsen omaa uskoa ei korjattu totuudenmukaiseksi. No mutta, niin ne ehdottomuudet lapsen kasvaessa usein silottuu ja hyvähän se vain on. Maailma harvoin on mustavalkoinen.

Kristaliina
Puutalobaby

Joku on nyt tosi traumatisoitunut siitä joulupukkijutusta :)

Siellä noin sadan kommentin verran ajatuksiani avasin, eli tässä en nyt taida jaksaa. Sieltä halutessaan lukea, että miksi tämä on ihan eri asia. Tai sitten vaihtoehtoisesti voi vaan huudella joka kohtaan :)

Uraäidin Ruuhkavuodet (Ei varmistettu) http://blogit.kaksplus.fi/blogi/uraaidinruuhkavuodet/

Eikö ole hassua, että tuolla Espanjassa ollaan lykkäämässä tikkaria joka ravintolasta lapsen käteen? Muistan, kun oltiin Kanarialla kun tyttö oli vajaa 2v. Siellä sai maistaa ekan kerran tikkaria. Nyt hän on 10 v. ja reikiä hampaissa, ei olisi kannattanut :-/ Poikaa onnistuttiin pitämään pitempään karkittomana, eikä hänellä 7-vuotiaana ole yhtään reikää!

Hemmuli (Ei varmistettu)

Ei ne reiät kuitenkaan pelkästä sokerista tule, vaan vaativat kariesbakteeritartunnan.

Mammara

Hahha! Meidänkin taapero sai tikkarin jostain raflasta täällä ihan Suomessa ja otti sen ihan mielissään vastaan, mutta koska ei kai tiennyt mikä se on, hylkäsi sen heti pois. Ei tunnistanut malletiksi! ;)

Tuosta karkittomuudesta muuten (meidänkään lapsi ei syö vielä karkkia), että jossei muuta, niin tämmöset karkinpuputtajavanhemmat pääsevät hitokseen paljon helpommalla, kun karkkipussi voi olla esillä, eikä lapsi ymmärrä edes haluta sitä (vielä). Kätevää! Toista se varmasti on sitten aikanaan kun esikoinen syö karkkia, niin eihän se nuoremman lapsen karkittomuus niin onnistu. Mutta siihen asti tällä mennään! :)

Salallaa (Ei varmistettu)

Meillä kanssa eka tikkari saatu käsiin jonkin ravintolan tarjoilijalta ihan täällä kotimaisemissa. Muistaakseni sai sen syödä vaikka toisinaan vastaavat herkut on kätketty visusti käsilaukkuun ja päätynyt lopulta aikuisten suihin.

Herkkuja meillä kyllä syllä syödään ja toisinaan kaupastakin ostetaan, mutta maltilllisesti ja yritetään aina tarjota jälkkäriksi eikä napostella ruokailujen välissä.

Liisa
Osasin!

Meillä Ilo (pian 3 v) on saanut herkkuja melko pienestä asti. Ensimmäinen kerta taisi olla maistiainen omasta 1-v synttärikakusta.

Nykyään hän saa halutessaan ihan kaikkea mitä on kotona tai kyläpaikoissa tarjolla, koska nuo tilaisuudet ovat niin harvassa, ettei sillä mielestämme ole terveyden kannalta merkitystä. Jos me juomme limsaa hänen aikanaan, hänkin saa pienen lasillisen jos pyytää. Emme halua rakentaa syömisistä kiellettyä hedelmää (pun not intended) eli antaa signaalia, että herkut olisivat jotain kiinnostavaa, erityistä ja tavoittelemisen arvoista. Tyrkyttämällä ei tietenkään tyrkytetä herkkuja, mutta vähintään maistaa saa kaikkea mitä haluaa.

Ainoa vakioherkku on pillimehu saunan jälkeen kerran viikossa, ja sen hän osaa myös pyytää. Muuten makeaa ei lapsen aloitteesta tarjoilla (eikä niitä aloitteitakaan siis tule). Tämä salliva linja on toiminut meillä hyvin.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, mä kans uskon, että "kielletyn hedelmän" rakentaminen ei ole yhtään hyvä juttu - tavallaan meillä on itse asiassa aika sama linja kuin teillä, sillä erotuksella että tirppa ei ole osannut pyytää/haluta eikä siksi ole saanutkaan :) Ja ollaan me tosiaan niitä tilanteita ihan pyritty "ohittamaankin" niin, että ei hoksaisikaan haluta :D

Meillä on käynyt nyt viimeisen parin kuukauden aikana pillimehulipsahdus. Niitä ei juotu oikeastaan koskaan (meillä ei muutenkaan juoda mehuja), mutta sen enterorokon aikana tammikuussa ruokavalio koostui pitkään mehuista ja jätskistä, kun ei muuta pystynyt syömään. Ja nyt reissulla kans pillimehu on ollut vähän liian helppo ratkaisu moneen tilanteeseen. Mutta huomaa, miten helposti jostain jutusta voi tulla tapa. Täytyy palata ruotuun Suomeen tullessa :)

Ester-i (Ei varmistettu)

Me ollaan annettu reissussa pillimaitoa, onkohan se Muksu-merkkistä. Säilyy huoneenlämmösdä, toki ollaan yleensä annettu se jääkaappikylmänä. Se menee ihan täydestä, pilli taitaa olla tuossa kaikkein tärkein juttu. Kannattaa ehkä kokeilla!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä kaipaisin kauppoihin (varsinkin ulkomailla) pillivettä! Pilli todellakin on se juttu, ja kiva ja kivan kokoinen pakkaus. Toimisi myös vedellä.

Tilia kirjautumatta (Ei varmistettu)

Mun mielestä kyllä jokaisen 1-vuotiaan pitäisi saada maistaa OMAA ekaa synttärikakkuaan. Ihan epäreilua, jos ei saa! Sehän on riitti siihen, että saa syödä kaikkea samaa mitä aikuisetkin ja harvalle ensikertalaiselle kovin iso pala uppoaa. Mikäs sankari se on, jonka kakun syövät vain kummit ja sukulaiset ja itse saa vain jotain maissinaksuja...

Kristaliina
Puutalobaby

Täh, ootko sä ihan tosissasi tällä? :) :) :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä ihmettelen niitä lapsia, jotka ei ymmärrä haluta sitä kakkua! Mulla on (x3) se kokemus, että jos kaikki muut sitä kakkua vetää napaan siinä pöydässä niin ei tulisi kuuloonkaan että lapsi ei olisi tahtonut sitä samaa. Siis kurotellut käsiään kohti ja lopulta alkanut itkeä jos ei anneta kun muut syö. Näin siis kun lapsi yksivuotiaana syö muutenkin samaa ruokaa kuin muu perhe. Niissä perheissä, joissa lapsi vetää aina omaa ruokaa purkista, hän ei usein ymmärrä haluta muutoinkaan samaa mitä muut syövät. Eli lapsi on omaksunut että hänen pöperöt perinteisesti on eri laatua kuin muiden.

Kristaliina
Puutalobaby

...eli jee, kannattaa syöttää purkista ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Nimenomaan, silloin on onnistuttu lapsen syömään opettamisessa, jos hän haluaa ja pystyy 1-vuotiaana syömään samaa ruokaa muun perheen kanssa. Eli juhlissa myös kakkua, jos sitä muutkin saa. Ne karkit voi jättää vielä ostamatta tuossa vaiheessa. Ei sitä purkkiruoka-aikaa ole tarpeen yhtään pidentää, jos on perusterve lapsi kyseessä.

Kristaliina
Puutalobaby

Oho, onpa tosiaan mulle vieras ajatus tuo sun eka lause. Mutta varmasti jollain just noin. Meillä ei :) Ehkä me ollaan sit niiden muiden mielestä epäonnistuneita, omasta mielestämme emme :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos kaikkia neuvolankin tarjoilemia suosituksia, ohjeita ja neuvoja seuraa niin yhtä lailla kun suositellaan 6kk täysimetystä niin kiinteisiin totuttelun tavoitteena on se, että lapsi 1-vuotiaana syö samaa ruokaa kuin muukin perhe. Mutta eihän näistäkään esimerkeistä kumpikaan mikään vanhemmuuden mittari ole.

Pages

Kommentoi

Ladataan...