Tuleeko tytölle vai pojalle?

Ladataan...
Puutalobaby

Heh heh, takaisin vakiaiheiden äärelle - varmasti muistattekin, että olen useammankin kerran sellaisella ärsyytymisensekaisella ihmetyksellä kirjoittanut lastenvaatteiden "sukupuolittamisesta" , ainakin mm. täällä ja täällä.

Tämä tarina sen sijaan pääsi eilen ihan Ylen uutisiin asti.

Ylen toimittaja Laura Savolainen otti minuun yhteyttä pari viikkoa sitten ja lupauduin heti haastatteluun - no tottahan toki! Haastattelupaikaksi sovittiin "hovihankkijamme" Vekarakirppis, jossa hikoilin ja änkytin tv-kameran edessä, huih sentään!

Laura Savolaisen tekemä juttu löytyy Ylen nettisivuilta täältä.

*******

Tässä aiheessahan ei ole tämän blogin lukijakunnalle mitään uutta. Heh eikä siinä minun yhdessä kommentissanikaan, joka parin lauseen muodossa juttuun päätyi. Mutta - toimittaja on löytänyt juttuun kaksi ihan tosi-tosi mielenkiintoista asiantuntijaa, muodin ja visuaalisen kulttuurin tutkija, dosentti Annamari Vänskän sekä suomalaisten päiväkotien henkilökuntaa tutkineen Sara Sundellin.

Tutkijoiden mukaan värillä on väliä.

Aivan hurjan kiinnostavaa oli Sara Sundellin tutkimustulos, jonka mukaan päiväkodin henkilökunta puhutteli eri tavoin vaaleanpunaisiin hörselövaatteisiin pukeutuneita lapsia ja action-hahmopaitoihin pukeutuvia lapsia. Vaikka vaatteet ovat vain vaatteita, lastenvaatteiden värityksen ja symbolien on huomattu vaikuttavan siihen, kuinka aikuiset lapseen suhtautuvat - ja se totta kai vaikuttaa siihen, millaisena lapsi oppii itseään pitämään.

Annamari Vänskä puolestaan kommentoi jutussa näin:
- Vaatteet eivät ole vain vaatteita ja värit vain värejä. Tasa-arvo ei toteudu, jos vaaleanpunaiseen puettua tyttöä ei kehuta reippaaksi tai aikaansaavaksi, eikä siniseen pukeutunutta poikaa kehuta herkäksi. Tämä voi olla lapselle jonkin näköinen este tasa-arvoiseksi aikuiseksi kasvamiseen.

...että hyvä me - ei me noiden bloggausten keskusteluissa olla täällä mitään omiamme horistu :)

Mutta joo, mitä mä turhaan tässä referoin, lukekaa ihmeessä koko juttu täältä.

*******

PS. Heh bongasin Kuningaskuluttajan Facebook-sivulta uutisen aiheuttamaa keskustelua. Siellä Mika Toropainen esittää minusta (yhden ainoan jutussa esiintyvän kommenttini perusteella) tekemänsä syväanalyysin näin:

"Koko 'ongelma' on ongelma vain idiooteille joiden ei edes pitäisi lisääntyä."

Kiitos, Mika - arvostan todella mielipidettäsi :D
(mikänäitänettirähisijöitävaivaaaaaaaaaaaah?!?)

Share

Kommentit

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Hienoa, Krista! Äläkä välitä typeristä nettirähisijäidiooteista! :) 

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos! Eiköhän tässä pian joku toleranssi kasva :D Hän nyt sentään esitti mielipiteensä omalla nimellään eli jotkut (hyvin hämmentävät) pisteet kai sitten siitä :)

Hosuli
Hömppäblogi

Tosi jännä tuo vaaleanpunaisen asema ja historia. Että vielä 60 vuotta sitten se olikin poikien väri. Ja nyt suunnilleen syytetään homoksi kasvattamisesta, jos pukee pojan vaaleanpunaiseen. (Puhumattakaan siitä, että miten ihmeessä joku voi kuvitella vaatteiden värin vaikuttavan seksuaalisuuteen...) Ihmiset voi sitten olla pöljiä.

Kristaliina
Puutalobaby

Ja tämä historia on myös todella hurja, ihan nousee ihokarvat pystyyn. Suora lainaus Laura Savolaisen jutusta siis:

Vaaleanpunainen sinetöityi naisten ja tyttöjen väriksi toisen maailmansodan aikaan.
- Kun juutalaisia merkattiin keltaisilla tähdillä, homoseksuaalit merkattiin vaaleanpunaisilla kolmioilla. Vaaleanpunaisesta tuli feminiininen ja halveksittu väri, johon mies ei voinut pukeutua. Vaaleanpunainen on edelleen ristiriitainen ja paljon tunteita herättävä väri, Annamari Vänskä sanoo.

(http://yle.fi/uutiset/tuleeko_tytolle_vai_pojalle/6903201?ref=leiki-es)

Hosuli
Hömppäblogi

Niinpä, just tuota kohtaa tarkoitin. Huh huh.

Mammara

Se on aina kivaa kun aletaan haukkumaan idiootiksi... huoh. Onneksi pystyt suhtautumaan siihen huumorilla! :) 

Kristaliina
Puutalobaby

Heh mun oman äidin (kätilö/neuvolantäti) mielestä tosi hyvä (ja jatkuvaa toistoa vaativa) vitsi menee näin:

- Mistä neuvolantäti tunnistaa vauvan olevan tyttö?
- No vaaleanpunaisista sukista!

Mun merkitsevät silmänpyörittelyt aina tämän vitsin yhteydessä eivät ole menneet yhtään perille :D

Anitra (Ei varmistettu)

Heh, Mikalla taisi olla herne nenussa jo valmiiksi.

Itse olen kasvanut 70-80 -lukujen vaihteen mitensennytsanois sukupuolineutraaleissa vaatteissa, kas kun kaikkihan silloin oli ruskeaa, sinistä, vihreää, punaista, oranssia jne. jotain juhlamekkoja lukuunottamatta, jotka EHKÄ olivat vaaleansinistä tai -punaista, niin kiehututtaa tämä "pojille sinistä, tytöille punaista" -näkemys. Ehkä järjettömin kaikista oli tänään facebookin myyntipalstalta bongattu varaus ruskeista lasten toppahousuista (ei kuviointeja tms.), ja perään kysymys että "eiku onko nää tyttöjen housut...". Mulla ei ainakaan ole tullut mieleen että metrinmittaiset lapset olisivat sukupuolen mukaan niin erimuotoisia etteikö niille samat toppahousut kävis... Ja sääliksi käy ne lapset joille on vanhemmat tuputtaneet sitä vaaleanpunaista / sinistä niin ettei mikään muu väri loppujen lopuksi kelpaa. Jopa väärä vaaleanpunaisen sävy saattaa jossain vaiheessa olla kengissä... Siinäpä sitten saa syyttää vain itseään jos on vähän rajoittunut lapsi. :D

Niin ja aika suuri osa vaatteista taisi tulla perintönä serkkuPOJALTA, ja hyvin kelpasivat! :)

Kristaliina
Puutalobaby

Heh, ettei vaan olisi tyttö/poikabakteereja pesiytynyt niihin housuihin, niistähän voi saada vaikka tartunnan :D

Meidän 1,5-vuotiaalla ei ole muuten ainakaan vielä esiintynyt mitään "vaatepreferenssejä". Ainoa vaateinnostus on ollut tanssituntikaverilta (tyttö) bongattu autopaita - se oli Silvan mielestä niii-iiiiin ihana :)

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Mä mietin aika paljon näitä vaatejuttuja, ja työttöjen ja poikien kohtelua ja kasvatusta - kun nyt sattuu olemaan nuo samanikäiset tyttö ja poika kasvatettavina. ;) Toisaalta haluaisin antaa tyttöjen pukea niitä prinsessahepeniä nyt kun se vaihe niillä on päällä, kun omasta lapsuudesta muistaa ne superankeat värit ja mallit (mitä sitten tuli kompensoitua teini-iässä, huh huh), mutta toisaalta haluaisin, että lapset nähdään yksilöinä eikä vain söpönä tyttönä ja reippaana poikana. Mutta sitten taas, kun ne nyt on kaksoset, niin se sukupuolieron korostaminen on yksi keino korostaa sitä omaa identiteettiä ja erilaisuutta. Se nyt ainakin on hyvä, että näistä edes puhutaan, tehdään näkyväksi, niin joskus jotain voi muuttuakin.

Kristaliina
Puutalobaby

Toi onkin muuten tosi mielenkiintoinen juttu - että miten, kun on tyttö ja poika -kaksospari...? Voisi kuvitella, että (ainakin meillä) ainakin sukulaiselta lahjaksi tulisi samanlaisia vaatekertoja sinisenä ja punaisena... Ja että miten sitä onnistuu puhumaan kaksosille "tasa-arvoisesti" niin, että ei just "söpöstele" tyttöä ja "reipastele" poikaa...? Mun on pakko myöntää, että mulle itsellenikään se ei tule ihan automaattisesti, vaan asiaan pitää ihan opetella kiinnittämään huomiota. Nuo opitut puhetavat kun ovat kuitenkin tosi syvällä ja sitkeässä. Tätä oon miettinyt, jos meilläkin tuleva sisarus sattuisi olemaan poika - että osaisi sitten olla sisaruksille sukupuolen osalta tasa-arvoinen...

Mä oon kans samaa mieltä, että puhuminen on tärkeää. Just siksi, että ne omat puhe/käytösmallit huomaa itsekin. En tosiaankaan siis itsekään ole mikään pulmunen tässä - luultavasti itsekin tosi helposti kehuisin "oi, miten iiiiihana mekko sulla on" tytölle, ja "vautsi miten hieno autopaita" pojalle (siis silleen eri äänensävyillä - heh näitä äänensävyjä on vaikea kuvata näin kirjoitetussa tekstissä).

phocahispida

Heh, Kuuttihan oli taas viime viikolla koulullani mukana ollessaan "suloinen tyttö" ööh, oranssiruskeissa vaatteissaan. (?) Ja Keravan Marimekon liikkeessä Aliinassa kävi myös sukupuolenvaihdos: http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/08/31/sukupuolenvaihdostakki-ja-sadepuku/

Olen koettanut vauhkota tästä asiasta sekä tosissani että puolivakavissani ties kuinka pitkään ja iskeä tutkimuksia pöytään, mutta aina sieltä iskee joku elämäntapamohikaani, jonka mielestä autovero, aselait ja lasten pukeminen muuhun kuin pinkkiin ja vaaleansiniseen mädättävät yhteiskuntaa sisältäpäin. Huoh.

 

Kristaliina
Puutalobaby

Se on myös ihan älytöntä, että moni näistä mohikaaneista "kumoaa" ihan tieteelliset ja perusteellisesti tehdyt tutkimukset toteamalla pokkana omalla mutu-tuntumallaan, että "höpö höpö ei sillä ole mitään väliä". Heh ja ihan vilpittömästi rinnakkain ikään kuin tasa-arvoisiksi argumenteiksi laitetaan tieteellinen tutkimus ja "meidän tyttökin on kolme ja tykkää leikkiä barbeilla" -lauseet :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Täytyy sanoa, että asiaa sen enempää edes ajattelematta olen saanut vahingossa kasvatettua lapseni niin, että eivät tuohon värimuottiin ole luiskahtaneet. Poika ilmoittaa lempiväreikseen pinkin ja mustan. Tyttö kulkee ihan mukisematta isoveljen vanhoissa vaatteissa (tosin ryöhelöisempää ja mekkoisempaakin kaapista löytyy, sukulaisten toimesta...)

Ärsyttävintä on ollut se, että tytön ollessa sinisessä haalarissa, tätinsä kauhistuneena kysyi, että mitä jos joku luulee sitä pojaksi?!?! Ensinnäkin, mitä sitten ja toisekseen, miksi MIKSI ostaisin uuden haalarin, kun kaapista hyvä haalari löytyy...

Kristaliina
Puutalobaby

Just näin! Mä en kans ymmärrä, mitä väliä sillä on, jos joku ei tiedä vauvan/naperon sukupuolta ensisilmäyksellä. Miksi se on niin olennaista - ja jonkun mielestä (joka ei tulkintaa osaa tehdä) joskus jopa loukkaavaa?

Silvaa on usein luultu pojaksi, ja tilanteesta riippuen olen joko korjannut tai ollut korjaamatta. Vähän ajatellen sen mukaan, että en ole myöskään halunnut nolata väärän arvion antajaa. Koska niin: sillä ei ole mitään väliä :)

MiinaM (Ei varmistettu)

Jos olisi oikein oikein ilkeä, voisi toivoa, että kaikki nettirähisijät eivät lisääntyisi. Tai jos lisääntyisivät, osaisivat kasvattaa jälkeläisistään paremmin käyttäytyviä ja muut huomioon ottavia ajattelevia kansalaisia.

Omaa 1-vuotiasta tyttöäni, jonka olin pukenut siniseen ja harmaaseen (eikä harmaan puseron alla ollut vaaleanpunainen body näkynyt), taas eilen luultiin pojaksi. "Onpas ihana poika." En edes korjannut, sillä mitäpä väliä sillä on, miksi lasta luullaan. En pyri pukemaan lasta tytöksi saati pojaksi, enkä edes (tietoisesti) sukupuolisensitiivisesti, vaan kivoihin vaatteisiin. Monesti olemme pukeutuneet sävy-sävyyn samantyylisiä vaatteisiin. Sinistä, harmaata, keltaista, joskus jopa mustaa. Valkoista ja välillä vaaleanpunaista. Äiti ja tytär.

Kristaliina
Puutalobaby

Hehe!

Meillä kans vaatevalinnat tehdään sen mukaan, mikä meidän vanhempien mukaan näyttää kivalta. Joskus tirppana on ihan punaisissaan, joskus taas sinisissä tai ruskeissa - mieluiten aina värikkäissä ja iloisissa vaatteissa. Ja kun Silvalle kehittyy oma vaatemaku, sitten varmasti annetaan hänen itsensä mahdollisuuksien mukaan valita. Vaikka sitä vaaleanpunaista, jos tirppa niin itse haluaa :)

Ester-i (Ei varmistettu)

Hih, alempi kappale on kuin minun kirjoittamani! Samoja värejä meilläkin - ja tytöllä, hui sentään.

Ylempi kappale taas ei ole kuin minun kirjoittamani, koska en osaisi noin nasevasti ja hyvin lausua. Komppaan!

Vierailija (Ei varmistettu)

Lievät huutonaurut tuosta lisääntymiskommentista :D Tietysti, siis tietysti, miksi emme ole tätä jo aiemmin tajunneet (?!), olet täysin epäkelpo äidiksi, koska kirjoitat blogiisi mieltä vaivanneesta asiasta, joka sattui liittymään vaatteiden väreihin. Will someone think of the children?!

Tosissaan puhuen, joku järki nyt tähänkin hommaan. Eikös vaatteiden kierrättäminen veljiltä siskoille ja toisin päin ole vain mahdottoman järkevää kaikilta kannoilta katsottuna? Ja vaikka en tykkääkään ylisukupuolisuudesta, en myöskään ehkä tahtoisi pukea poikaa mekkoon, joten sukupuolineutraalius lienee paras vaihtoehto peruskäyttövaatteisiin. Mitäs sitten, jos tytöltä löytyy myös niitä mekkoja ja pojalta supersankareita, tai toisin päin? Valinnanvarasta kai kaikessa kyse pitäisi olla.

Kristaliina
Puutalobaby

Nimenomaan! Ja mun logiikalla vaatevalmistajillekin olisi parempi, jos samaa vaatetta voisi ostaa sekä tyttöjen että poikien vanhemmat - lisää myyntiä, anyone? :)

Hmmm niin joo toisaalta sitten on se pointti, että jos vanhemmat olisivat pukeneet vauvansa täysvaaleanpunaisiin, ja sitten perheeseen tuleekin poikasisarus, vaatevalmistajat saavat tuplamyynnin - kun vanhemmat "joutuvat" ostamaan uudet vaatteet... Hmmm. Ehkä tämä on osa sitä logiikkaa, millä vaatevalmistajat tarjoavat sukupuolitettuja vaatteita, vaikka niin moni vanhempi nykyään haluaisi neutraalimpaa...

Meiltäkin muuten Silvalta löytyy paljon mekkoja, ja myös ihan selkeän tyttömäisiä vaatteitakin. Ei se ole mikään ehdoton no-no meilläkään, jos vaate on kiva ja miellyttää silmää. Varsinkin kesällä tirpalla oli mekkoja - kyllähän mulla itselläkin on kesäisin aina mekko päällä :) Niissä mekoissa on kuitenkin se huono puoli, että jos Silvan tuleva sisarus on poika, ne jäävät vaan yhdelle käyttäjälle... Eli siinäkin mielessä neutraalit vaatteet on just hyviä.

EWE
Familjen i frontmannahuset

Uutislähetystä en nähnyt, mutta onneksi on Areena. Mukava nähdä elävää kuvaa teistä ja kuulla puheääntä :) Hyvä te!

Ja artikkeli oli mielenkiintoinen. En ole tosin koskaan harrastanut värikoodausta pojan vaatteissa vaan ollut värien suhteen avomielinen. Samoin teen myös silloin, jos mulla olisi tyttö joskus tulevaisuudessa. Ajatus tyttöjen ja poikien väreistä joutaisi jo vähitellen romukoppaan. :) Hyvä, että aihe herättää keskustelua.

 

Kristaliina
Puutalobaby

Samaa mieltä, oon tosi iloinen, että tämä aihe nousee keskusteluun - se on kuitenkin yksi osa tasa-arvokeskustelua. Tietysti vain yksi osa, niitä on paljon muitakin: mutta tavallaan aika tärkeä, joska siinä kasvatetaan samalla hyvin pienestä lähtien tulevaa sukupolvea tasa-arvoisempaan ajatteluun...

Blue Peony (Ei varmistettu)

Minä tunnustan, että olen todella tarkka lapsen vaatteista. En halua lapselle mitään, mitä pidän rumana tai jonka väri ei miellytä (sitä rumien ja kamalanväristen vaatteiden cocktailia maistelin itse koko oman lapsuuteni, ja vahinko on otettu oman lapsen kanssa takaisin, kun ei enää tarvitse periä kamaluuksia sukulaislapsilta...). Mutta ei se vaatteen miellyttävyys ole väristä kiinni. Ihan tarkoituksella olen punaisen ja pinkin ohella hankkinut turkoosia, ruskeaa, harmaata, sinistä... Ja antanut kiivetä mekossa puuhun. Saa kiivetä vastedeskin. Minulla on erittäin ns. olemukseltaan naisellinen lapsi, mutta toisaalta hän on liikunnallinen ja tomera eikä kukaan ole onneksi söpötellyt tai vähätellyt. Toisaalta lapsi saapuu vanhempiensa elämäntapaan vaateasiassakin, ja tyttäreni on selvästi omaksunut minun tapani pukeutua. Minä olen se, joka 30 asteen pakkasessakin kulkee hameessa :-D.

HelloAochi

Minä käytän myös ainoastaan mekkoja ja kasvatan yh:nä poikaa :D

Minä en aikonut kieltää, jos ja kun poika joku päivä haluaa lähteä päiväkotiin mekossa, mutta nouseeko siitä siellä haloo? Todennäköisesti. Pihalla ainakin lähes joka päivä joku kysyy, onko kain tyttö vai poika. 

huomisille.

Mun mielestä lapsella on täysi oikeus nauttia kauniista väreistä ja ilmaista itseään pukeutumisen kautta. Hassua vaan, että heti kun tuon sanoo ääneen, on jonkin sortin julistaja. 
Olen saanut läpi raskausajan kuunnella tuskailua siitä, ettemme tiedä vauvan sukupuolta, koska nyt kukaan sukulainen (saati sitten me itse!) ei "voi" ostaa etukäteen vaatteita.. 

Surettaa myös se, että nuo roolit ulottuvat myös vaatteiden ulkopuolelle. Aktiivinen ja "rapatessa roiskuu"- henkinen tyttölapsi on heti "poikatyttö", koska eiväthän nuo ole tytölle luontaisesti kuuluvia ominaisuuksia.. 

Yhyy!

T100 (Ei varmistettu)

Väreillä on väriä tasan yhdelle hengelle tässä perheessä - lapselle. No ehkä vähän minullekin. En tiedä onko puolisoni ikinä edes katsonut mitä lapsellemme päälle laittaa, epäilen sitä mm. niinä kertoina, kun haen päiväkodista vimpan päälle puhtaaseen yöpukuun puetun lapsen. Hienovaraisesti asiasta vihjatessani saan vilpitöntä ihmettelyä siitä, mitä väliä sen on: vaatekerta oli puhdas ja siististi viikattuna kaapissa, eikö se tarkoita, että se on valmis käytettäväksi? Noh, tavallaan...

Me ostetaan kirpparilta tai saadaan käytettynä sukulaisilta ja tutuilta valtaosa lastenvaatteista, viimeksi mainittuihin ei ole mitään saumaa vaikuttaa. Yleensä ostan vaatteen kivan kuosin tai materiaalin takia, väri menee ikään kuin siinä sivussa. Huomaan, että jos emmin vaatteen kanssa, niin väri on se viimeinen ostopäätökseen vaikuttava asia. Tummat värit jäävät herkästi pöytiin ja rekkeihin, etenkin ulkovaatteissa. Pidän siitä, että lapsella on kirkkaat värit ulkoillessaan, jo senkin takia että näkyy näillä keleillä eikä sulaudu nuoskalumen ja lehtien kanssa katukuvaan. Lapseni on ainoastaan kerran kieltäytynyt laittamasta päälleen vaatekappaletta, jonka väristä ei pitänyt: vaaleanpunaisella kantatut, vaaleanruskeat kurahousut jäivät naulaan, koska "ne on rumat". Sukka-ja alushousuostoksilla annan lapsen valita itse, jolloin mukaan on tarttunut tasapuolisesti sekä vaaleanpunaisia Smurffiinalla piristettyjä että sinisiä jalkapallokuvioituja sukkia.

En ole ikinä joutunut perustelemaan vaatteiden värivalintoja kenellekään, kukaan ei ole kysynyt tai osoitellut kolmevuotiasta väriläiskää liikenteessä, syy tosin voi olla tämän kylän introvertissä hengessä ylipäänsä. Päiväkodissakin olivat vertailleet sukkiaan, minun poikani vaaleanpunaisissaan oli saanut ihastuneita kommentteja niin tytöiltä kuin pojiltakin. Ne on vaan sukat. :)

Ainoa hämmentävä värin aiheuttama sukupuolisekaannus (haha mikä sana!) tapahtui viime talvena. Poikani punaisessa talvihaalarissaan laski mäkeä ja erään lapsen äiti sitkeästi tytötteli, vaikka kuuli kyllä lapseni nimen toistuvasti, nimi ei ole mitenkään sekoitettavissa ns. tyttöjen nimiin eikä ole millään tapaa "sukupuolineutraali". Tilanne lähinnä huvitti. Punainen haalari aiheutti oikosulun. Does not compute.

Toivottavasti värimurheista vapaa kirppistelymme jatkuu vielä pitkään, jos se joskus loppuu niin sitten loppuu, käyttäköön sellaisia vaatteita joissa viihtyy. Niin minäkin teen. Pukeudun pääsääntöisesti mustan kautta harmaan sävyihin, joita ryyditän milloin milläkin värillä, tai sitten en. Ihan kuitenkin naisena pidän itseäni, ilmeisesti jokunen muukin. Loput pitäkööt minä lystäävät. :)

Mami minäkin (Ei varmistettu) http://annaminunollanainen.blogspot.com

Luin tuon saman jutun ja kaivelin netistä sitten muitakin artikkeleja. Meinasin kirjoittaa siitä blogissankin, mutta jäi sitten kaiken muun ja neljän lapsen jalkoihin. Mietin eniten tuota aikuisten suhtautumista lapseen. Itse suhtaudun lapseen ensin pikku persoonana, josta yritän löytää sen lapsen oman itsensä...kyselen eri asioita ja yritän löytää juttuja, joista lapsi tykkää puhua. En ole ajatellutkaan, että lapsen vatteiden värin pitäisi vaikuttaa siihen suhtautumiseeni. Siihen vaikuttaa kyllä enemmän lapsen käytös ja olemus.

Oma 4-vuotias on niin prinsessaa, niin prinsessaa. Joka päivä päällä on mekko ja mitä hörhelöisempi, sen parempi. "Katso, äiti" ja keikistellään. "Onko ihana? Olenko kaunis?". Tytön tarve tulla huomatuksia kauniina ja ihastuttavana. Niin synnynnäistä. Poika ryntää huoneeseen miekka ojossa "Katso äiti, tässä on vyö ja siinä on kiinni pyssyjä!" Vaatteiden pitää toimia. Agenttia leikitään mustassa puvussa ja cowboy-leikeissä hattu ja liivi ovat ihan must. Huomiota haetaan toiminnalla, ei niinkään siltä, miltä näyttää.

Haluan, että muut aikuiset suhtautuvat lapsiini ihmisinä ja opetan heille käytöksen kultaisia aakkosia: toiset otetaan huomioon, sinä et ole maailman etkä leikkikentän napa. Siinä menee isosiskolta peritty ruskea poolopaita ja enolta perityt siniset housut ihan hyvin leikeissä mukana, tytöillä ja pojilla saa kulua molemmat käytössä.

Kommentoi

Ladataan...