Turvakilppari

Ladataan...
Puutalobaby

Tshih vaikka tämän palstan nimi ei mikään materialistibaby olekaan, voisin silti näyttää vielä yhden paketin, jonka Silva sai synttärilahjaksi.

Tällaisen:

Turvakilppari.



Joo siis mehän Joelin kanssa puhuttiin jonkun tällaisen vempeleen hankkimisesta jo viime kesänä mökillä - eli että apua-apua-apua, kun tuossa on tuo lampi ihan vieressä; miten ikinä uskalletaan mökkeillä täällä sitten, kun tuo tyyppi on juoksuiässä.

Nooh, silloin Silva ei osannut vielä kääntyäkään, joten asia ei ollut kovin ajankohtainen. Mutta ensi kesänä on!

Vempeleen toiminta perustuu siis (käsittääkseni - oho, ohjeet näyttävät olevan ranskaksi...) siihen, että naperon käteen kiinnitetään tuollainen ranneke. Ja jos se ranneke yhtään kastuu, tuo keskusyksikkö alkaa välittömästi huutaa ihan per-ha-nasti. Eli jos napero on joutunut veden varaan...



(uhh, en pysty kunnolla edes ajattelemaan asiaa - tekee pahaa pelkkä ajatuskin)

Kilppari ranteeseen.

 

Naperon veden varaan joutuminen on kyllä henkilökohtaisesti yksi tämän äidin pahimmista painajaisista, joten tämä vempele tuo toivottavasti vähän lisää mielenrauhaa. Vaikka näkökentän ulottumattomille en tuota tyyppiä kyllä mökkiolosuhteissa silti päästä het-kek-si-kään. Ihan järkyttäviä ne (melkein?) jokakesäiset uutiset, joissa vanhempi on sekunnin sadasosan katsonut muualle, ja...

(uhh, en pysty ajattelemaankaan)

Joel muuten just totesi, että tuo otetaan muuten mukaan sitten sinne Italiaankin - uima-allas.

Että hmm, kummasti sitä pakattavaa tavaraa tässä vähitellen alkaa kertyäkin :)

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Meitsi oli pikkulikkana mökillä oleskellessaan juuri tuollainen kamikaze-napero, joka sitten kerran äidin silmien välttäessä otti (kuulemma, omia muistikuvia ei ole, olin tuolloin 2-vuotias) oikein kunnon spurtin-suoraan laiturille ja veteen! Äiti näki vaan punaisen tukan vilahduksen ja viivana perään, ajatuksenaan että sinne meni se likka! Mutta ehei, laiturin päähän päästessään tämä vesihirmu roikkui uimaportaissa ja totesi ''mää kävin uimassa!''

Veden alla

Tosi kätevä keksintö! Ensimmäinen muistoni oli, kun meinasin pienenä hukkua. Olin 3 tai 4. Isä pelasti. Kyllä noita tarvitaan!

Kristaliina
Puutalobaby

Hui! Mutta hih onneksi olit tuollainen vesihirmu :) Voin vaan kuvitella sen sekunnin säikähdyksen, kun huomaa että nyt se lapsi läks kohti vettä.... Uhhh!

Kristaliina
Puutalobaby

Water skies: HUI!

Joo, mä kans ajattelen tuosta laitteesta, että tuollaisella yksinkertaisella toiminta-ajatuksella voi olla iiiiiiiso (maailman isoin) merkitys.

Mörrimöykyn pesä

Mulle kans! Mä ostin pojalle jo kelluttavan Swincoach-uikkarin seuraavalle kesälle, toki menee kummipojalle täksi kesäksi kokeiluun. Tämä vuosi menee vielä mielenrauhassa, mutta seuraavana ei enää. Mistähän tuollaisen saa hommattua? Meillä on mökillä järvi niin lähellä, ettei uskalla edes ajatella mitä tapahtuu, kun herpaantuu sekunniksi....huih.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, me kans ostettiin Silvalle just Prismasta tuollainen vähän vastaava "kelluntauikkari" (joka on kyllä vielä aivan liian iso tälle kesälle, hmmm) - ja kyllä: myös mä ajattelin, että voiskohan se pitää sitä päällä tyyliin aina :)

oikeasti pelkään tuota lapsen vedenvaraanjoutumista tosi paljon, se on mun vakipainajainen. Varmaan osansa tekee se, että mä itse en ole kovin hyvä uimaan ja pelkään, että en osaisi esim. sameasta vedestä sukeltamalla pelastaa...
(uhhh, en pysty taas ajattelemaankaan)

Joo, ja lisäksi mökin terassin ympärille rakennetaan ensi kesäksi aita. Siihen jää sitten sellainen mukava, turvallinen laudoitettu leikkialue möksän ympärille. (vaikka silti aion vahtia koko ajan) Mutta ollaanhan sitä joskus tietysti terassin ulkopuolellakin, saunan lämmityksessä jne.

MinEna
Kasvukäyrillä

Mahtava keksintö! Osaatko sanoa, mistä moinen vekotin on hommattu? Meidän S ei vielä ensi kesänä olen kuin korkeintaan kontaten etenevä, mutta kun mökki sijaitsee saaressa, on vesttä kaikki alla, ja juurikin tuo vedenvaraan joutuminen on omakin kauhukuva.

vierailija (Ei varmistettu)

Mökkiympäristöt on haastavia. Meidän hengissäsäilymiskeinot, kun tuvasta on rantaan 10m, ovat olleet seuraavia:
- pihalla ollaan ilman pelastusliivejä vain kun tehdään yhdessä jotain eli napero on ihan siinä silmän alla. Kun aikuinen lähtee lämmittämään saunaa tai tekee mitään muuta kuin keskittyy lapsen kanssa oloon, lapselle puetaan pelastusliivit. Lämpiminä päivinä kellu-uikka ajaa saman asian.
- laiturille on lupa mennä vain pelastusliiveissä, ilman niitä ei edes aikuisen kanssa.
- lapsi laitetaan uimaan pelastusliiveissä, jotta sen mahdollisen molskahduksen yhteydessä tietää miltä liivit tuntuvat eikä hätäännny
- kuumina päivinä pihalle laitetaan kahluuallas niin hinku rantaan kahlailemaan ei ole niin kova
- rannassa kahlaillaan yhdessä. Yleensä lapsi kahlaa liian syvälle ja kastaa vaatteensa tai pyllähtää ja pelästyy, mikä käy hyvänä opetuksena siitä, että homma ei ole vaaratonta.
- veteen on totuteltu vauvasta asti ja uimahallissa on käyty säännöllisesti. Lapset ovat oppineet uimaan nelivuotiaina, jonka jälkeen sääntöjä on alettu höllentää. Laiturille silti edelleen vain liiveissä.

Taitaa jokainen lapsi plutata jossain vaiheessa. Itse lensin isän jalan juuresta puolitoistavuotiaana naama edellä järveen. En tosin ehtinyt kastua kuin päälaelta napaan asti kun isä sai jalasta kiinni. Että tarkkana vaan niin hyvin menee! :)

Mindeka
Ma-material Girl

Ihan loistava idea. Tuotahan kannattaa käyttää muallakin kuin vaan mökillä. Ei se vesi hukuta siis pelkästään mökkijärvellä, vaan vaara voi olla sadevesitynnyreissä, ojan pohjalla  ja leikkipuiston uima-altaassa. Ihan vaan esimerkiksi mainitakseni.

Kerrotko siis, mistä näitä saa?

Meillä on jo viime kesänä Gabrielille hankittu sellaiset pelastusliivit, joka on vähän kuin uima-asu. Anopilla on nimittäin vene ja sinne meidät saadakseen, käytiin aikamoisia pelastus-turvallisuus-apua-keskusteluita, jonka seurauksena he ostivat pojalle ne "lahjaksi".

Vierailija (Ei varmistettu)
Vierailija (Ei varmistettu)

Aika vaarallista on tartuttaa lapseen tuollainen veden pelko - jota nuo laitteet kyllä lietsovat susihysterian lailla. Ottakaa nyt järki käteen ja miettikää, miten olette itse selvinneet lapsuudestanne mökillä, jopa ennen itkuhälyttimien keksimistä vesihälyttimistä puhumattakaan. Ja äkkiä ne lapset oppii aidan ylikin kiipeämään, meidän 2-vuotias pistelee jo menemään vaikka minkälaisen aidan yli ja kiipeää jo ihan kaikkiin isojen lasten kiipeilytelineisiin.

Ei lapsi opi mitään, jos ei saa mitään kokeilla eikä tehdä. Varomaankin oppii vain, jos joskus saa kaatua. Ja taaperoa vaan täytyy vahtia KOKO ajan, ei siinä mitkään hälyttimet auta.

Kristaliina
Puutalobaby

Pikavastaus pikagooglauksella - näyttäis olevan tämä:
http://www.safetyturtle.fi/

Vierailija (Ei varmistettu)

löytyy näköjään ihan safetyturtle.fi. Sivuilta tulee kuitenkin vastaan myös seuraavaa:
Laitteiston kantama on heikompi suolavedessä kuin makeassa vedessä. Meriveden suola diffraktoi rannekkeen lähettämää radioaaltoa, heikentäen näin hälytyssignaalia. Tästä syystä suolaisen veden äärellä on äärimmäisen tärkeää, että ranneke kiinnitetään sellaiseen paikkaan, joka veden varaan joutuessakin säilyy pinnalla tai sen lähellä, esim. pelastusliivin yläosaan.

Emme voi taata kantamaa tai laitteiston toimivuutta kaikissa ympäristöissä. Suolaveden lisäksi muun muassa kalliot tai tiheä puusto saattavat heikentää signaalia. On siis tärkeää, että testaatte aina turvalaitteet varsinaisessa käyttöympäristössä ennen laitteiston käyttöönottoa.

Eli ei ole mikään pelastusliivin korvike. Jos vanhempi ei tiedä missä lapsi vedenvarassa on (sadevesitynnyrissä, ojassa tontin reunalla, jorpakossa tontin toisella laidalla...) niin hukkuminen on tapahtunut jo ennenkuin lapsi löytyy.

Vierailija (Ei varmistettu)

Vielä vierailijan 12:46 kommenttiin että tuollaista opettamaan, että paras henkivakuutus on veteen totuttelu ja uimataito. Näiden opettelemine mahdollisimman varhain kannattaa. Suuri syy hukkumisiin on hätäännys, kun ei yhtään osaa toimia ja ensitöikseen vetäisee vettä henkeen. Sen sijaan että ranneke lietsoisi hysteriaa ja pelkoa, se saattaa mielestäni tarjota valheellista turvallisuudentunnetta vanhemmille.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, ehdottomasti ei pelastusliivin korvike!  Eikä sen, että naperoa pitää vahtia veden äärellä koko ajan.

Geranium (Ei varmistettu)

Kun pojat olivat pieniä ja uimataidottomia, oli heillä mökillä ulkona ollessa AINA pelastusliivit päällä. Silloinkin vaikka aikuiset olivat ulkona.

phocahispida

Meillä on onneksi mökillä aina paljon väkeä eli useampi silmäpari vahtimassa. Käymme kolmella eri mökillä säännöllisesti. Kahdessa paikassa laiturilta putoaminen ns. sivujen kautta olisi vaarallista matalan veden vuoksi. Kaikista löytyy kuitenkin myös kahluurantaa. 

Useinhan lapsen hukkumiseen ei tarvita paljonkaan vettä vaan laiturilta syvään veteen putoamisen sijaan kahluusyvyisessä vedessä kaatuminenkin riittää, jos lapsi ei ole tottunut kahlailija/uimari eikä osaa pidättää hengitystään.

Kesällä ajattelimme käyttää M:llä pelastusliivejä, JOS tämä menee soutu- tai moottoriveneen kyytiin. Laiturilta ei välttämättä mennä taaperon kanssa uimaan ollenkaan vaan käytetään kahluurantoja. Kelluttavan uimapuvun ajattelimme hankkia kesäksi.

Vauvauinnissa on treenattu kovasti mm. vauvaa kainaloihin asti ulottuvassa vedessä kahlaamista. Jos tämä kaatuu, hän osaa nousta itse ylös eikä hörppää vettä, koska osaa pidättää hengitystä. Jos M:n laittaa istumaan/seisomaan altaan reunalle ja tämä pudottautuu/kaatui veteen, hän ryhtyy uimaan sukelluksissa ja ui portaille/altaan reunalle/lähimmän ihmisen luo, tarttuu tähän ja nousee ylös. Sukelluksissa hän pystyy olemaan ainakin lastenlastenaltaan lyhyemmän sivun mittaisen matkan. Kelluttavan uimapuvun kanssa hän uiskentelee pinnalla, muttei silti hörppää veteen pudotessaan.

Valvoa toki täytyy ja tarkasti, mutta olen tosi tyytyväinen, että lapsella on "uimataito" ja  taju siitä, että kun mennään veteen, sitä ei riipaista keuhkoihin. Hieman vähentää äidin huolta. (Ja lisäksi miehen puolen supersukeltajasuku lohduttaa myös.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Saako lapsi kiskottua tuon rannekkeen itse pois ranteesta?

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Musta oleellisinta on, että on yksi ihminen joka on vastuussa lapsesta, ja jonka näköpiirissä lapsi on koko ajan. Ja jos se vastuussaolija vaikka menee hakemaan sisältä mehua, se siirtää vastuun nimeltä mainiten seuraavalle - eikä vain oleta, että kun pihalla on kolme aikuista, niin kyllähän ne katsoo perään.

Suklaamuffinssi

Meillä samat pohdinnat ja pelot nyt tänä ensimmäisenä mökkikesänä mielessä. Meillä myös kyseessä saari kuten joku toinenkin kommentoi. En pelkää pelkästään veteen tippumista, mutta myös kivikkoon tippumista kun paikka paikoin vesi on tosi matalalla. Siinä ei sitten pelastusliivit auta. Ja sitten on se kuuma kiuas ja kuuma pata, jossa lämmitetään vedet, ja veneestä tippuminen jajajaja... :) Ei auta muu kuin vahtia koko ajan silmä kovana. Kiitos tästä rannekevinkistä!

Silkkitassu

Itsellä on muistikuva jostain vesipuistosta, jossa oltiin vanhempien kanssa ja isän kanssa sit pääsin laskee sellasta rengasmäkeä veteen joka meni aika kovaa. Olin varmaan alle viis vuotias. Siinä lopussa sit jouduin jotenkin veden varaan ja pinnan alle. Silloin säikähdin kyll todella. Jotenkin onnistuin räpiköimään altaan reunaan (ei uimataidot kyll olleet kovin hyvät, en muista et kukaan ois auttanut). Iskää ei näkynyt missään. Taisi sekin kyll olla aika hätääntynyt.
Itse aika paljon aristelen vettä, tai siis tykkään kyllä uida uimahallissa ja sellaisella paikalla missä jalat yltää pohjaan ja näkee pohjan ja se pohja on kiva hiekkapohja. Mut muuten en mielelläni kyll ui. En tiedä onko tästä ensimmäisestä muistosta veden kanssa kovastikin jäänyt sit traumoja.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihan hyvä vekotin tuo varmaan on, ainakin tuomaan hieman mielenrauhaa sinulle.
On hyvä muistaa että aika monessa lapsen hukkumistapauksessa on kuitenkin kyse puutteellisesta valvonnasta. Mielestäni tämä aihe on aikamoinen tabu, mikä on tietenkin ymmärrettävää kun vastakkain on vanhempien vastuu ja toisaalta suuri tuska lapsen menetyksestä.
Ei kuitenkaan tarvitse mennä kuin läheiseen leikkipuistoon, niin näkee kuinka ihan pienet (siis n. 1-vuotiaat) viilettävät äidin näköpiirin ulkopuolella pitkiä aikoja. Olenpa nähnyt monesti lapset yksin puistossa, ja aikuiset ovat sisällä kahvilla leikkipuiston sisätiloissa. Enää en ihmettele näitä hukkumis ym. uutisia.

Kristaliina
Puutalobaby

Vierailija 13:26: Tuossa rannekkeessa on sellainen "avaimella" kiristettävä lukko, joten vaikuttaisi ihan pätevästi suunnitellulta niin, että sitä ei saisi itse pois. Kokemusta käytännössä ei kuitenkaan vielä ole :) Hih ja niin kuin joku Facebookin puolella sanoi nuolemisesta - siitäkään ei ole kokemusta siis. Että tuleeko vanhemmille sydänpysähdys, jos laite alkaa kiljua ja napero onkin vaan sitä ranneketta imeskelemässä :D

Joo, tuo suhtautuminen veteen tulee kyllä varmasti omista ensikokemuksista ja myös vanhemmilta mallia ottamisesta. Mun oma äiti ei osaa uida ja siksi on aina ollut tosi arkana veden kanssa - ja se on ihan varmasti "tarttunut" minuunkin, kun en itsekään ole mikään vesipeto. Ei kumpikaan Joelin kanssa olla... Ihailen kyllä ihmisiä, jotka ovat "elementissään" vedessä!

Silva tykkää kylpemisestä, mutta vauvauinnissa ei olla käyty. Se on kyllä ihan varmasti huippuhyvä harrastus just noiden vedessäolotaitojen kannalta, mutta harmi kyllä niiii-iiin ei-meidän-juttu :) (uimahalli märkää pärskyy tukka kastuu yy) Mutta nyt Italiassa testaillaan varmasti uima-altaassa lilluttelemista etttä tulee vähän tottumista siihenkin märkäänkin elementtiin :)

HelloAochi

Oiski Silvalla vaikka joku täti/kummi/mummi/kaveri, joka vois viedä sen uimakouluun? Kyseessä kuitenkin välttämätön taito :) 

Hauska vekotin tuo kyllä, muta ei se uimataitoa varmaankaan korvaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä luulin ekasta kuvasta et tuo tulee selkään ;)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Huippukeksintö! Nuo tilanteet tulee niin salamannopeasti! Mä oon pienenä jäänyt istumaan järvenpohjaan uppeluksiin (vähintäänkin outoa) ja mun pikkusisko on jäänyt istuskelemaan uima-altaan pohjalle (kulkee suvussa vissiin tämä outo suhtautuminen pohjiin). Isä nappasi mut ylös, eno nappasi mun siskon ylös. Niissä tilanteissa oltiin vedessä jo valmiiksi, eikä tuo turtle ois pelastanut mutta mä aion kyllä ehdottomasti hankkia tuollaisen meidän naperolle jossain vaiheessa esim. just jos lähdetään etelänlomalle.

Vierailija (Ei varmistettu)

Me ollaan ratkaistu asia niin, että aina rannassa pidetään lapsella pelastusliivejä. Ja ollaan vieressä. Mutta jossain laiturillakin se on oikeasti yksi silmänräpäys, kun pieni molskahtaa alas. Siksi koen pelastusliivin hyväksi, että neonoranssi liivi näkyy ja lapsi ei painu uppeluksiin ja hukkaan, vaikka putoaisikin.

Uima-allasalueilla pidän herkeämättä kädestä kiinni, koska veteen putoamisen lisäksi pelkään liukastumista: allaskaakelit ovat liukkaat ja kovat, pelkään että lapsen kallo halkeaa, jos kaatuu.

Onneksi meidän lähiuimaranta on Yyteri, jossa vesi on kymmeniä metrejä korkeintaan polvenkorkuista. Lapsikaan ei mikään uhkarohkea ole, vaan tykkää enemmän istuskella rantaviivassa, lapata vettä ämpäriin ja kastella sillä hiekkaa. Itse voi istua viltillä vieressä, ja vaikka tuo pinkaisisi karkuun, ehdin perään ennen kuin mitään peruuttamatonta voi sattua.

Vesi on kyllä vähän pelottava elementti. Tärkeintä mielestäni on opettaa lapsi uimaan ja kunnioittamaan luonnonlakeja: veden voima voi olla hirmuinen.

Kristaliina
Puutalobaby

Oh, Yyteri! <3

Joo, uimakoulun paikka tulee varmasti jossain vaiheessa, ja kai sitä on vaan tän äidin kastuttava, jos muita viejiä ei ole. Mutta hmm, yksi kummitädeistä voisi olla kyllä aika hyvä uimakouluseuralainen... :)

Ja hih, tuosta eka kuvasta vois tosiaan kuvitella, että tuo on joku reppumaisesti selkään laitettava kilpikonnakelluke :)

Mä ostin muuten kirppikseltä kahdella eurolla sellaisen vauvojen uimarenkaan - sellaisen ihan perusmallin, jossa istuskellaan. Mietin, että jos sen ottaisi sinne reissuun... Onko kenelläkään kokemuksia niistä?
(ei siis pelastautumisvälineenä eikä ilman aikuisen valvontaa tietystikään, mutta veteentottumisen apuna...)

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin ja sitä piti vielä sanomani, että varmasti paras lääke tässä on juurikin se veteen pikkuhiljaa totuttaminen, että lapsen vaikka just pyllähtäessä matalassa rantavedessä hän osaa pidättää hengitystä, ja tarvittaessa siis myös jos joutuisi kokonaan uppeluksiin. Minua ja veljeäni on opetettu olemaan järvessä jo ihan siitä asti kun ollaan opittu kävelemään, molemmat opittiin uimaan jo nelivuotiaina. Edelleenkin jaksan uida mielestäni todella pitkiä matkoja, eikä koskaan ole vedessä iskenyt sellaista oloa etten jaksaisi uida rantaan. Nuorena se vitsa on väännettävä, kyllä teidän Silvasta varmasti saadaan pieni vesipeto aikaiseksi, ja myöhemmin kiroat sitä kun hytiset uimarannalla viltillä ja koitat maanitella mukulaa pois vedestä :D

Melina G (Ei varmistettu) http://laatikkotalo.com/

Musta karmaisevinta on se, että lapset hukkuvat usein vanhempien katsellessa. Siis että vanhemmat eivät tajua lapsensa hukkuvan, vaan katsovat, kun tämä hukkuu. Syynä on se, että oikea hukkuminen näyttää ihan eriltä kuin miltä hukkuminen on tehty näyttämään leffoissa. Meidän yhdelle tutulle kävi just näin.

Meillä oli matkalla tämmöinen pelari:
http://laatikkotalo.com/2013/04/08/jouluksi-kotiin-mutta-ei-matkalle/

Pidettiin sitä aina altailla hengatessa tytöllä päällä, ihan varmuuden vuoksi.

phocahispida

Ai mitenniin ne lapsena aina suinpäin vedessä olleet lapset vie aikuisena omansa vauvauintiin. :D

Hei mikä olisi sen ihanampaa kuin Norpan polskia 30-45 min Kuuttinsa kanssa lastenaltaan erityislämpimäksi lämmitetyssä vedessä. Rentoa lillumista, kuperkeikkoja, sukeltelua ja vähän laululeikkejä - paljon vesileikkejä. <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että paras toi on kun laittaa lapsen nilkkaan. Aika syvälle pääsee 2-3veet rannassa kahlaileen ennen kun ranteet koskettaa vettä :) Kenkä ja sukka vähän myös hidastaa ton vempeleen liikkumista ympäriinsä, ranteessa teki ainakin meidän pojilla hirveen huudon, kun se tuntui häiritsevältä mukamas - sukan alla poissa silmistä ja poissa silmistä, loppui huutokonsertit :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei vettä kannata pelätä. Mitenniin meilläkin ekana vauvauintiin...

Muistan lapsuudesta, että meille laitettiin mökillä vaan pelastusliivit päälle ja käskettiin huutaa kovaa, jos molskahdetaan eikä päästä itse ylös. Näin ajattelin toimia myös oman lapsen kanssa. Toki tuollaista 1-vuotiasta pitää vielä vahtiakin.

Kyllä se on maailma muuttunut ja vanhempien pelot lisääntyneet. Olin varmaan 10-vuotias kun lähdettiin pikkusiskon kanssa kesäisin aina kahdestaan pyörillä uimaan muutaman kilometrin päälle. Ei vanhemmilla ollut koko kesää aikaa päivystää uimarannalla. Sitä vartenhan siellä oli ne uimavahdit...

poppis
poppis

Onneksi lapsemme osaavat sukeltaa ja veden alle jouduttuaan pidättelevät automaattisesti henkeään. Muuten parin vuoden takaisella Italian reissu olisi saattanut saada ikäviä vivahteita:  http://pikkuliten.blogspot.fi/2012/11/pieni-vesimieheni.html

 

Isith (Ei varmistettu)

Jokin aika sitten löysin youtubesta videon vauvoista ja lapsista, joille on opetettu kuinka toimia veden varaan joutuessa. En tiedä pystyykö tätä opettelemaan Suomessa missään tai esim. omin päin (löytyisikö jostain esim ohjeet), mutta videon katsottuani päätin että kunhan omia lapsia ilmaantuu, niin tämä taitaa vauvauinnin lisäksi olla aika must..

http://www.youtube.com/watch?v=fwvv5IyPkXM

Vierailija (Ei varmistettu)

On muuten aika häilyviä nämä rajat tarpeellisen huolen ja ylihuolehtimisen välillä...onpahan miettimistä. Onhan tuo laite kuitenkin hyvä jos lievittää vanhempien pelkoa :)
Itselläni on juuri tuollainen lapsuuden trauma syntynyt kun suurempi aalto on tyrkännyt rantahiekassa leikkineen kaksivuotiaan itseni kumoon ja peittänyt kasvot vedellä noin viideksi sekunniksi. Aika mitättömältä kuulostaa, mutta tämä aiheutti viiden vuoden järjettömän pelon vettä kohtaan. Jokainen uimakoulu epäonnistui heti kun piti laskea pää veden alle. Sen jälkeen tulivatkin kaikki teiniyden ulkonäköinhotykset, uima-asussa ihmisten keskellä oli aivan mahdoton ajatus, eli eipä silloinkaan vesi kutsunut :DD
Noh, aikuisiällä on se pakollinen uimataito hankittu, mutten edelleenkään oikein viihdy uimassa. Tämä on melko harmillista vanhempieni mielestä, molemmat kun ovat kovia vesipetoja, eivätkä ymmärrä kun rantalomilla saatan skipata uimisen kokonaan ja löhöillä vain rannalla :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos vanhemmat on mökillä selvin päin, lasten hukkumisen todennäköisyys on aika pieni.

Tuo aiemmin mainittu vastuuaikuisen nimeäminen ja tiedostettu vuoronvaihto on hyvä idea. Usein kun aikuisia on paikalla enemmän, jokainen olettaa, että joku muu katsoo lasten perään, kun mulla on nyt tää tärkeä saunanlämmitys/grillaus/huussintyhjennys jne. menossa.

Kommentoi

Ladataan...