Tytöistä ja pojista aina vaan

Puutalobaby

Silläkin uhalla, että tämä teema alkaa jo kyllästyttää - pakko kertoa taas uusi pieni tarina! Näitä kun tuntuu tapahtuvan ihan viikoittain...

*******

Poikkesimme eilen Joelin kanssa hienoon lastentarvikekauppaan; haluttiin ostaa Silvalle uusi tiikerirätti varaunileluksi katoamiskatastrofin varalle. Ystävällinen myyjä halusi esitellä samalla kenkävalikoimaa, joka oli alennusmyynnissä.

"Niin poikako teillä oli?"
"Eiku tyttö, vähän päälle vuoden."

Myyjä alkaa esitellä pinkkejä ja aniliininpunaisia kenkiä, mutta minäpä bongaan hyllystä heti aivan ihanat siniset nahkakengät, joissa on vihreä tähti.
"Katso miten suloiset", näytän Joelille.
"Niinpä onkin - mutta mikäköhän ois Silvan koko", Joel alkaa jo miettiä.

"Mmmhhh", myyjä huokaisee, kääntyy ympäri ja kaivaa toista hyllyä:
"Katsokaa, täällä on sitten näitä tosi tyttömäisiä kenkiä", hän näyttää.

Ei minkäänlaista reaktiota siihen, että me olimme jo löytäneet mieleiset kengät (poikien hyllystä!) ja alkaneet jo kaivaa niistä sopivaa kokoa.

"Äh, mulla on nälkä, mennään syömään", Joel toteaa.
(ei siis yhtään ärtyneenä vaan oikeasti nälkäisenä)
"Joo, mennään vaan", vastaan.

Ja sinne jäivät kengät.

Jälkikäteen jäin miettimään, että miksiköhän myyjä arvasi, että meillä olisi poika... Aaaaa: tiikerirätti! Siinä kun olisi ollut niitä hempeitä pupurättejäkin vieressä.

*******

Joel kurkkii tuossa mun olan yli ja naureskelee, että "kyllä meitä on taas verisesti loukattu".

Eli ei, eijei, ei ollenkaan niin: myyjä oli oikein ystävällinen ja kiva, emmekä olleet mitenkään närkästyneitä, tuohtuneita tai laittamassa kauppaa boikottiin. Mutta jotekin näihin vaan tulee kiinnittäneeksi huomion, kun näitä tapahtuu niin paljon.

...ja ne siniset kengät ois olleet ihanat :)

Share

Kommentit

HelloAochi

Juu, ihan sama Stockalla, kun olin Kainille ostamassa keväällä kengällä: 'Ööh anteeksi, nuo on kyllä tyttöjen kengät?!'. Ostin silti.

Akratassa muuten hihitettiin äitini kanssa kun puiston ohi pyöräili kaksi noin 10v poikaa, joilla molemmilla oli vaaleanpunaisen t-paidat päällä ja punaiset lenkkarit. Ei Suomessa ikinä! Kreikassa kaikilla lapsilla oli kaikkia värejä päällä, kuviot ja tyylit oli tosin tylsempiä kuin Suomessa. Mutta värikkäitä!

HelloAochi

Siis keväällä kenkiä. Sen siitä saa kun innostuu.

HelloAochi

Sillä oli vauvana myös hempeä pupurätti - kohta joku alkaa kuvitella, että mä ostan sille tyttöjuttuja tarkoituksella. Vannon, että sattumaa.

Kristaliina
Puutalobaby

...ja Silvalla on poikien maskuliininen TIIKERIrätti - voi mitä näistä meidän lapsista oikein tulee :D
(mulla ei ole tullut ennen tätä mieleenkään, että se tiikerirätti olisi jotenkin poikamainen tai että unirätteihin nyt ylipäänsä olisi piilotettu joku sukupuolikoodi)

HelloAochi

No ei kyllä käynyt mielessä mullakaan! Hihihi!

HelloAochi

Ehkä se johtuu kato siitä, että kaikki tiikerit on poikia ja kaikki puput tyttöjä?

HelloAochi

Haaaahahahahahahahahhaa en kestä!

Silkkitassu

Täällä nauretaan tuolle kaksinkerroin ja vedet silmissä. :D

meillä on tytöllä ja pojalla unipupu, voi voi, ihan häiriintyneitä tulee varmasti molemmista :D (olin kyllä ihan, että anteeks miten niin, kun esikoinen 5v yks päivä sano, että eihän tytöt voi tykätä dinosauruksista...) 

jostain (telkkarista? kavereilta?) ne "nää on poikien ja nää tyttöjen" -jutut tulee, vaikka meillä ei todellakaan ole korostettu sitä mitenkään, päinvastoin oon pistäny kuopukselle esikoisen vanhat vaatteet ja molemmat leikkii periaatteessa samoilla leluilla... ja vastaan aina kaikkiin voiko tytöt? voiko pojat? -kysymyksiin, että kaikki voi ketkä haluaa ja sitä varsinki korostanut, että kuka vaan saa tykätä mistä vaan väristä (tai olla tykkäämättä) 

Kristaliina
Puutalobaby

Vaikka tästä puhutaan (ainakin täällä blogosfäärissä ja omassa tuttavapiirissä) niin paljon, niin kyllä tämä jaksaa ihmetyttää aina vaan: miksi miksi miksi sellainen asia kuin lasten kengät pitää olla määritelty sukupuolen perusteella? Ei voi ymmärtää. Eikö vaan vois valita sellaiset, jotka on omasta mielestä kivat...

Tämä on tällaiselle "suht uutena lastenskenessä" -vanhemmalle vaan niin kummallista. Olisi kuvitellut, että maailma tämän asian suhteen ei olisi enää tällainen.

HelloAochi

Sepä se, sitä jotenkin kuvittelisi, että lapsille sallittaisiin enemmän vapautta kuin aikuisille, eikä päinvastoin.

Sanos muuta! Tämä on jotenkin todella hassua, etenkin ko enää ei niin paljoa kummastella jos aikuinen ihminen pukeutuu ei-ehkä-täysin-sukupuolelleen-odotetusti, mutta sitten oudostellaan jos esim. pienellä pojalla onkin punaiset kengät tai paidassa pupun kuva. Hei haloo, jos mennään ihan vain noin 10vuottakin taaksepäin vain niin ei kauheana jaksettu välittää onko sillä tytöllä prinsessamekko ja pojalla ritaripuku vaan silloin kiinnosti, että on vaatteet ja mielellään ehjätkin vielä (tai näin oli siis meno siellä junttilassa sitä aikaa, mutta mistäs minä tiedän oliko kaupungeissa meno jo tällaista ko nykyäänkin on).

Hoi (Ei varmistettu)

Pakko nyt kerrankin kommentoida blogisi satunnaisena lukijana tähän aiheeseen. Olin nimittäin pari vuotta sitten "hieman" hämmästynyt, kun kummityttömme (tuolloin 1½v) oli saanut uudet talvikengät lahjaksi isovanhemmiltaan. No, kyseiset ulkotalvikengät sitten sattuivat olemaan tummansiniset, jota vanhemmat kovasti ihmettelivät. Ja eihän niitä sitten tietystikään voinut tytölle laittaa jalkaan, joten ostivat samanmoiset kengät vaaleanpunaisina, hintaahan oli vain se 80e. Hmmm.. Ja kyseessä ei ole edes varakas perhe.

Ja niin, tiikeriunirätti kasvattaa varmaan parran teidän tytölle.

Ella F.
Siperian Ella

Apuaaaaaah! Miten meidän käy?!? Ostin tyllerölle juuri Noshilta tämän, ja eikös pentele siinä tuoteläpyskässä missä hintakin on, lukenut POIKIEN pusero! Voi vanha vihtahousu sentään, tylleröiselläni on viimeistään movemberissa poirot-viikset. Onneksi ostin mekonkin. Eikun apua, nythän lapseni on autenttinen cross-dresser...

Ja käääk, mähän ostin sieltä Saksastakin KAHDET siniset kengät tytölle. Eiiiiiiih! Tosin ne toiset on oikeasti tyttöjen osastolta. Nih! Ne tennarit oli taas osastolta kinder, ei mädchen tai jungen... 

Tylleröisellä on myös kaksi Brion autoa (onneksi toisessa istuu Hello Kitty). Tämä taisi sitten olla tässä. 

Kohta Räsäskä käy varmaan kivittämässä mut, jonka jälkeen palan helvetin lieskoissa. Ripotelkaa tuhkani Itämereen.

 

Vau mikä vauva!

Kyllähän tosta nimestäkin pitäis jo tietää, "tumma savi"! Ei tyttöjen vaatteet oo tummia saati johonkin likaan viittaavia!

Ella F.
Siperian Ella

No hemmetti tietenkin! Miten mä voin olla tällanen taulapää, etten tajunnut lukea sitä lappua ennenkuin kotona? Miehellekin vaan iloisesti sitä vilkuttelin, että kato, yellow submarine 8) 

Ei TIETENKÄÄN tytöt pistä päälleen tummia saatika kuraisia vaatteita. Ei ikinä! Nyt tiedän paremmin.

Devika Rani (Ei varmistettu) http://bollywoodista.blogspot.fi/

Olipa myyjä huonosti tilanteen tasalla. Tai sitten silläkin on asennevamma (tai sen pomolla). Harmi että jäi kivat kengät ostamatta.

Meillä tyttö käyttää tosi paljon vaaleanpunaisia vaatteita ihan siitä syystä että se villiintyy aina kun näyttää jotain vaaleanpunaista (paras väri ikinä). Mummolassakin tuijotti verhoja herkeämättä. :D Mutta kyllä meillä on sinistä, ruskeaa, harmaata yms hänellä käytössä. Ainoastaan keltainen ja limenvihreä ovat pannassa, koska ne ei sovi tytön ihonväriin. :)

Mimosa.
Mimosa

Meijänkin pojalla on unipupu. Eikun kaksi sellaista. Apua :D

Meillä poikaa puetaan hyvin poikamaisesti vain ja ainoastaan sen takia, että 99% vauvan vaatteista on käytettyjä (pojan serkun vanhoja) ja näin ollen vaatteiden väreihin yms. ei pääse juuri vaikuttamaan. Kaikki vaatteet mitä ite ostan, ostan periaattella käy kummalle tahansa (koska haaveena on joskus saada lisää lapsia).

Mut just eile miehen kanssa mietittiin näitä tyttö/poika jakoja ja sitä miten vahvasti ne on Suomessa esillä. Muistan, kun kävin Stokkalta ettimässä miehen serkun tulevalle vauvalle, jonka sukupuolta ei tiedetty, niin bodya. Löysin yhden valkoisen, neutraalin bodyn. Kaikki muut oli selkeästi tehty tytölle tai pojalle.

paichan (Ei varmistettu)

Mua hämmästytti ja myöhemmin nauratti kaupassa sattunut tapaus viime syksynä...
Ilmat olivat kylmenemään päin ja lähdin ostamaan lisää sopivan kokoisia sukkahousuja pojalle. Menin erääseen ketjumyymälään ja aikani siellä pyörittyäni erehdyin häiritsemään myyjää ja kysymään, että onko kaikki sukkahousut tässä.
"Miten niin?"
"Kun nämä on pinkkejä ja röyhelöpyllysiä, että onko teillä jossain semmoisia neutraaleita sukkahousuja pojalle?"
"Ei ole. Pojat eivät käytä sukkahousuja!"
Hetken äimistelin ja jatkoin matkaa.
Myyjällä aika vahva oma mielipide....
Sukkahousuja löytyi sitten muualta. :)

Kiitos mukavasta blogista!

Kristaliina
Puutalobaby

Hehe, aika vahva mielipide tosiaankin - ehkä pojat sitten vaan palelevat :) Mutta eikös siihen uuteen äitiyspakkaukseenkin tullut sukkahousut takaisin...? Ne ovat sitten varmaan ehkä vaan tytöille :)

SS (Ei varmistettu)

Argh! Hyvä kun kirjoitat tästä(kin), anna tulla ulos vaan! ;)
Mitenköhän meidän Nipsun identiteetin käy, kun hänen pinniksessään asustaa sekä se samainen tiikerikaveri kuin teillä että pupu? Apua. Ikinä ei ole käynyt mielessäkään, että ne olisivat jotenkin sukupuolisidonnaisia...

Vaateostoksilla ostan vaatteet justiinsa siltä osastolta, mistä kivan löydän. Viimeaikoina niin äidin kuin pojankin kaappiin on yllättäen alkanut hiipiä oranssi väri. Siis mullekin, joka olen aikaisemmin ollut mallia musta-mustempi-minä vaatteiden suhteen. Syytän/kiitän sua Krista, olen varmaan altistunut ko. värille tässä blogissa niin, etten enää voi elää ilman sitä ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Pitkäaikainen lukija, ensikertainen kommentoija tässä hei. Tuolla aiemmin kommentoitiin, että toivoisi lasten saavan elää vapaammin kuin aikuiset näissä sukupuoliasioissakin, mutta oikeastaanhan asia on juuri päinvastoin. Juuri jossain kolumnissa pohdittiin sitä, miksi nykyisät hyvin sujuvasti hoitavat lapsia, siivoavat ja tekevät ruokaa, eikä näitä asioita enää pidetä erityisesti "naisille sopivina" tehtävinä. Siitä huolimatta lähestulkoon kaikki näihin asioihin viittaavat lelut ovat selkeästi tytöille suunnattuja. Pojat siis eivät saa näitä taitoja harjoitella (sosiaalisesti hyväksytysti), mutta myöhemmin heidän oletetaan tekevän näitä siinä missä naistenkin. Yhtenä esimerkkinä jutussa oli mainittu nukenistuin, joita ei missään pojille suunnatuissa pyörissä näy, kun taas oikeita lapsia kuljettaa varmaan yhtä paljon isät kuin äiditkin. Tämä on niin totta! Ja enemmän kuin harmillista :/ Ja ihan oikeasti, suurimmalla osalla lapsista on tai tulee olemaan sisaruksia, ja usein ne sattuvat olemaan eri sukupuolta, sukupuolineutraalit vaatteet olisivat varmasti monien vanhempien toive ja pelastus! (ja kyllä, pupulelu tekee pojasta homon, ei sille mitään voi.)

Kristaliina
Puutalobaby

Tää on niii-iii-iin totta! Tuolla joskus aiemmin keskustelussa oli tarkoitus kommentoida (mutta en vielä ehtinyt) näihin "apua mitä meidän pojasta tulee" -kikatteluihin, että varokaa vaan: niistä kasvaa vielä vahingossa miehiä, jotka tekevät ruokaa. Tai jopa hoitavat lapsia, herra paratkoon :D

Ihan älyttömän hyvä pointti tuo, että tuntuu epäreilulta, että pojille ei ikään kuin tarjota mahdollisuutta harjoitella näitä taitoja leikeissään. Onneksi kuitenkin paljon tämän asian kanssa hereillä olevia vanhempiakin on olemassa, esimerkiksi selvästikin tämän blogin lukijoissa :)

Elina- (Ei varmistettu)

Menin näin kaksikymppisenä autokouluun ja ajoin oikeasti autoa ensimmäistä kertaa koskaan vasta ajotunnilla. Tunsin oloni tosi kurjaksi, koska auton käsittelytaitoni olivat niin huonot - kunnes tajusin, ettei tuo ole ihmekään, eihän minulla ollut kokemusta autoista tai ajamisesta. Ne, jotka ovat jo ennen autokoulua ajelleet ties kuinka paljon, ovat luonnollisesti käsittelytaidoissaan ketterämpiä.

Eiköhän minusta kuski tule. Mutta ärsyttää suunnattomasti, että noin yleisellä tasolla tyttöjä ei rohkaista leikkimään autoilla lapsena ja sitten vitsaillaan naiskuskeista vieden se viimeinenkin itsetunto. Täytyy tosiaankin yksilönä tiedostaa, ettei se huono ajotaito johdu sukupuolesta vaan harjoituksen puutteesta.

Jos saan joskus oman tytön, ostan hänelle pikkuautoja ja asennan rattaisiin leikkiratin. Kyllä kaikkien etu on se, että kuskimme hallitsevat hyvin ajoneuvonsa. Harjoittelunkin voi aloittaa jo lapsena.

jannamaria

Pakko kommentoida että olen itse leikkinyt lapsena hiekkalaatikolla kuorma-autoilla (kuin myös nukeilla ja barbeilla) ja pitänyt isoveljen vanhoja vaatteita. Isoveljeni taas joskus noin 2-3-vuotiaana lähti sukujuhliin hame päällä, kun ei kuulemma suostunut laittamaan muuta päälleen. Meistä molemmista on "isona" tullut jokseenkin tasapainoisia ihmisiä.

Pakko vielä sanoa että mahtava blogi! Jäin vuosi sitten koukkuun, aina tulee luettua, mutta todella harvoin kommentoitua.

Kristaliina
Puutalobaby

Mä sain kans kerran isosta lelukaupasta valita minkä vaan lelun - tein tiukan valinnan purjevenelelun ja poliisiautolelun välillä, ja poliisiauto voitti... Ja näin tasapainoinen olen :D

Kiitos kivasta palautteesta myös! :)

Nannannaa (Ei varmistettu)

Ääk! Munkin pojalla on pupu unileluna! Apua!

Ja hyvänen aika! Sillä on muuten yhdet kirkkaanpunaiset housut! Mitä ihmettä mä olen oikein ajatellut?! Yksi mun kaveri kyllä niitä kerran kummasteli, mutta en silloin jäänyt asiaa sen kummemmin pohtimaan. Tää vasta herätti mut, ehkä mä nyt piilotankin ne housut johonkin.

Muitakin kirkkaanpunaisia paitoja on, mutta niissä on sentäs poikamaiset kuvat, että ei ne kai haittaa? Vai haittaako?! Apua, mun täytyy ehkä tehdä inventaario sen vaatevarastoon! Niin ja iiiiiiik! Me ostettiin sille leikkiastioita lahjaksi. OMG! Ja se vielä kaiken lisäksi tykkää leikkiä niillä. Voi a-pu-a.

No joo, tosiasiassa pakko tähän liittye kummastella; oli sellainen "tyttövärinen" (voi anteeksi, kamala sana) paita, jossa oli auton kuvia. Eräs tuttu, tyttölapsen äiti, tuskasteli, että olis niin kivat värit. Mä sit vaan sanoin, että voihan tyttökin käyttää vaatteita, jossa on autoja. Mua katsottiin niin vinoon, että! Liukenin sit vaan paikalta silleen vähin äänin. Niin ja tää henkilö ei tilannut sitä paitaa, vaan vähän tylsemmän värisen, jossa oli kukkia. Onneksi, ei tuu tyttöparasta mitenkään kieroutunutta.

Sit vielä asiasta kukkaruukkuun (kyllä, aion kirjoittaa romaanin), kun pojille pitäs antaa hyvää mallia, että kotihommat kuuluu kaikille sukupuolesta riippumatta, niin näyttäkää nyt niille tyttölapsillekin, miten ne perinteiset miesten hommat menee. Mua on aina ärsyttänyt se, että oon joutunut opettelemaan vasta aikuisena kaikki öljyjen tarkistamisesta lampunvaihtoon ja poran käytöstä maalamiseen, vaikka veli kyllä taitavasti osaa siivota, pyykätä ja laittaa ruokaa. Kun eihän tyttöjen tarvi osata mitään miestenhommia. Huoh.

Ella F.
Siperian Ella

Toi sun viimeinen(kin)on muuten totta, onneksi monesti tytötkin on kuitenkin sen verran aktiivisia ja oma-aloitteisia, että tunkevat vaan mukaan remontti- yms hommiin, jos kiinnostusta vaan on. Mulla on useampi sisko, joten me ollaan kaikki tasapuolisesti saatu vaihtaa poranteriä, hioa seiniä tms aina vaan kun on kiinnostusta ollut ja välillä vähän pakotettunakin, että on saatu seinät kuntoon. Mä olen meillä nykyäänkin se, kuka reijät seinään täräyttää ja hoitaa autohommat ihan joskus jopa korkkarit jalassa, mies miettii mieluummin lakanoiden väriä tms, ja mikä siinä, kun hänellä siihenkin silmää on! 

Sehän on kiinnostuksesta kiinni, mitä sitä ihminen touhuaa tai jättää tekemättä, eikä niinkään sukupuolesta.

Kristaliina
Puutalobaby

Totta, myös tytöille leikkityökalut käteen! Itse aina lapsena leikin isän ruuvimeisseleillä ja halusin ruuvata esineitä auki ja katsoa, mitä siellä on sisällä - insinöörin tytär :) Vieläkin mä oon se, joka haluaa kasata ne Ikean huonekalut!

Mutta esimerkiksi öljyjä en ole tarkistanut koskaan. Ei ole kyllä Joelkaan. Hmm, ehkä pitäis...?

Ja TÄH tuolle autopaitahommalle! Meillä ainakin Silvan ensimmäisten sanojen joukossa on tullut "auto". Totta kai ne kiinnostavat: isot hurisevat asiat, jotka tuolla liikenteessä vipeltävät... Ja oooo ratikat! Saatiin Silvalle kierrätysryhmästä myös traktorit-äänikirja, sitä on kiva pöristää :)

Nannannaa (Ei varmistettu)

Haha, mä sain kyllä aina tsiigailla iskän hommia, mutta ei se mua oikein auttamaan huolinut, vaikka oisin väen vängällä halunnut, hmph. "Poikaleikkejä" sain kyllä muuten leikkiä, ne mua kyllä enemmän kiinnostikin.

Mä oon niin ylpeä, että katon ite mun öljyt. :D Tosin joutuisin varmaan soittamaan sellasen "iikpaniikkimitämäteeeeeen?!?"-puhelun miehelle, jos sitä öljyä ei oiskaan tarpeeksi. Rengaspaineetkin osaan kattoa, mutta renkaanvaihdon ja muut härväämiset jätän mielellään miehelle. Niin ja katsastuksen. Ois varmaan kiva olla siellä, kun katsastusmies selittäis jotain tärkeää ja mä vaan nyökyttelisin tosi tietävästi, eikä mulla oikeesti ois mitään hajua, mitä se selittää. :D

Kristaliina
Puutalobaby

Apua mun on nyt vielä paljastettava yksi ehkä yllättävä asia itsestäni (isän hommien tsiigailusta tuli mieleen): mä osaan ampua - oon siinä vieläpä aika hyvä :D

S ja J 13kk (Ei varmistettu)

Mun mielestä se vaatteiden väri on se ja sama. Ja mun mielestä tytöillä on parempi tilanne kuin pojilla. On hyväksyttävää sanoa tytöstä, että meillä on tällainen poikatyttö, villi ja rempseä. Tytöllä saa olla siniset vaatteet, housut ja shortsit.

Olen kuitenkin melko varma, että jos mä laittaisin mun pojalle hameen, katsottaisiin sitä kummasti. myöskään pojasta ei ole kehu sanoa, että meillä on tällainen tyttöpoika. Näillä helteillä lyhyt hame ois just passeli vaipan kanssa tai sitten hellemekko.

Eli mä ainakin haluaisin poikien puolesta vaatevallankumousta, miksei ole normaalia laittaa hametta esim.just kuumalla pojalle? Ja erityisen tylsää on etsiä mistä tahansa kaupasta pojalle kivoja juhlavaatteita. Normaalimpaa on tytölle tehdä ostokset sieltä sinisestä vaaterekistä.

Lilleri78
Tuttitango

Me olemme saaneet valtavat määrät vaatteita lapsen serkuilta, ja ne ovat enimmäkseen tosi tyttömäisiä. Kauniita, kivoja - ja vaaleanpunaisia. Olen jopa jo alkanut tykkäämään tuosta vaaleanpunaisesta, mutta jos itse ostamme lapselle vaatteita, ne ovat sitten vaikka vihreitä, ruskeita, oransseja... Olen aina ihmetellyt, miksi jo vastasyntyneille on niin sukupuolitettuja vaatteita tarjolla kaupoissa.

No, lapsen ollessa noin puolivuotias makoilin hänen ja lapsen 4-vuotiaan serkkunsa (jonka vanhoja vaatteita meillä on) kanssa sängyllä. 4-v. kysyi, onko vauva tyttö vai poika. Ihmettelin kysymystä, ja kysyin häneltä, mitä hän itse luulee asiasta. "Tyttö", serkku vastasi. Seuraavaksi hän kysyi, onko vauvalla pitkät vai lyhyet hiukset (tässä vaiheessa lapsella ei ollut hiuksia juuri ollenkaan). Kysyin taas serkkutytön omaa mielipidettä, ja hän vastasi, että lyhyet ovat hiukset. Kysymyksillä oli selkeä suunta: seuravaksi serkku kysyi, miksi vauvalla on poikien vaatteet päällä. Häh? Katsoin sitten lasta tarkemmin, hänellä oli päällään perusvalkoinen body, jossa oli vaaleansininen autonkuva rinnassa. Siitä sitten selittämään, etteivät vaatteet tee sukupuolta vaan ihan muut seikat... Ja että kyllä tytötkin voivat käyttää vaatteita, joissa on sinistä tai auton kuvia.

Meidän 1-v. todellakin tykkää leikkiä autoilla. Heti jos näkee autolelun tai auton kuvan kirjassa alkaa pörinä Brrrrrrrrrrrrrr :)

Pipsasss (Ei varmistettu)

Haha, meidän tytöllä on todella perinteisen poikamaisiavaatteita(poikaserkulta), todella vaaleanpunaisia(tyttöserkulta) ja sitten niitä MUN valitsemia "unisexvärisiä" retrotyyppisiä vaatteita. Joo, todella hazardi vaatekaappi, jos isää kiinnostaa lähinnä se, että on paita ja housut... Lapsestamme tulee varmaan todella kieroutunut :D

Pakko jakaa myös ihana tyttäreni 4-vuotiaan serkun pohdinta:

"Siis, minkä väristä veri on?"

"Punaista"

"Siis pojillakin???!"

"Iha kaikilla"

"Mut sehän on tyttöjen väri?"

Kristaliina
Puutalobaby

Mun ikilemppari on se "eikö sulla ole mitään parempaa tekemistä kuin miettiä tällaisia!" -vakiärähdys. Ööö joo anteeksi, suljen suuni ja menen vaikkapa katsomaan telkkaria :D

Mutta hei, ei yhtään tällaista kommenttia - ehkä kaulimella viuhtojat ovat jo kyllästyneet aiheeseen :) Eiku: täällä on vaan niin fiksua väkeä, siitä se johtuu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Täytyy kommentoida, että meikäläiselle on ollut erittäin "traumaattinen" kokemus se, kun esikoiseni (nyt jo 6 v.) halusi ruveta valitsemaan itse vaatteensa jo hyvin pienenä, tyyliin 1-2 ikävuoden välillä ja valitsi vain karmaisevinta pinkkiä ja joskus lilaa ylleen, glitteriä tms. ja prinsessakuoseja. Tyttömme on erittäin tahtova tapaus ollut, joten päätin, että tämä nyt olkoon se asian, josta tyttö saa ihan itse päättää eli mitä panee päälle aamuisin, kunhan ovat säädylliset ja ilmoihin sopivat vaatteet. Jos toin mielestäni kivan paidan kaupasta, hän ei pitänyt kertaakaan. Hän on pitänyt ainoastaan mekkoja ja hameita, päiväkotiin ostetut mukavat velour-pöksyt ovat jääneet käyttämättöminä kaappiin. Hänellä on selkeä näkemys ollut aina, mitä haluaa päälleen laittaa ja olkoon niin. Eihän hän ole minun nukkeni tai jatkokappaleeni. Otan hänet mukaan ostoksille aina, koska muuten voi jäädä vaate käyttämättä. Makukin hänellä on muuttunut siitä "vain pinkistä prinsessakuosista" jopa nykyisin keltainen ja vaaleansininen ovat lemppareita. Mutta siis näin meillä... Tosin päiväkodista aina sanoivat, että on kiva että vaikka hän on aikamoinen prinsessa ollut aina, niin ulkoleikit ovat kunnon kuralöllöleikkejä eikä hän sipsuttele siellä pitkin pientareita :D

Antaa kaikkien kukkien kukkia ja kyllä: olen täysin samaa mieltä, että liian osoittavasti on vaateteollisuus erottanut tyttöjen ja poikien vaatteet ja aika ällöjä blingbling-tyylisiä ovat pientenkin tyttöjen vaatteet ja kengät useimmiten.

Kristaliina
Puutalobaby

"Harakan tyylitaju", niin kuin Silvan ukki asiaa kuvailee :) Mun mielestä on ihanaa ja hienoa, että pienellä on jo oma vahva näkemys tyylistään - olkoonkin sitten vaikka harakkaa :) Ja tosiaan kyllä ne prinsessatkin voi siellä kurassa tarpoa!

eräs mutsi (Ei varmistettu)

Älä lopeta aiheesta kirjoittamista, se on tärkeää!
Huomasin kahden viimeisen Huutonet-ostokseni kohdalla ostaneeni 8 kk pojalleni tyttöjen bodyja. Kaippa kun ne ovat punaraitaisia?

Ei sukupuolilla ole värejä.

poppis

Kunhan kärpäsestä ei tehdä härkästä... Ymmärrän kyllä pointin. Haluan kuitenkin tuoda esiin vauva- ja taaperovaiheen ylittäneen todellisuutta:

6-vuotias poikani tykkää väreistä. Keltaiset housut, sininen takki, pinkki paita, violetit sukat, punainen lippis, kukkia, autoja, pääkalloja, perhosia, kaikki kelpaa. Onneksi värikkäitä vaatteita löytyy 0-vuotiaasta teini-ikään tietyillä vaatemerkeillä, myös poikien osastolla. Vasta nyt poikani on alkanut puhua tyttöjen ja poikien leikeistä ja leluista. Nelivuotias pikkusisko on taas ollut alle kaksivuotiaasta enemmän kuin tietoinen tyylistään: prinsessa, prinsessa, pinkki, hörhelö, prinsessa, housut - yök! Leikeissäkin nuket ovat kiinnostaneet enemmän, vaikka muutakin on tarjolla. Viime aikoina tosin intiaani- ja merirosvoleikit ovat tulleet kuvaan mukaan. Niissäkin merirosvo on useimmiten merirosvoprinsessa ;) Yritä siinä sitten viljellä sukupuoletonta puheutumiskulttuuria jne.

Näin se vaan menee. Lapset valitsevat itse mitä haluavat päällään pitää, toiset ennemmin, toiset myöhemmin. Eskari- ja kouluiässä saattaa sosiaalinen paine muuttaa pojankin pukeutumista. No, se on sitten. Valitsemme vaatteet sitten sen mukaan. Toki pikkusisko saa isoveljen vaatteita. Se sopii pikkuiselle, kunhan vaan yhdistelmä on hänen näköisensä (=prinsessa-aspektia tarpeeksi). Mustaa talvihaalaria piristetään Hello Kitty -myssyllä, farkkuihin harsitaan pieni kukkanen jne. Jalkapallokuvioiset kumpparit kelpaavat hänellekin, eikä tummanvihreästä pusakasta ole tarvinnut edes neuvotella. Tyttö tajuaa omalla tavallaan, että isommat (=kalliimmat) isoveljen varusteet pitää vaan hyväksyä. Emme tietenkään osta uutta pinkkiä takkia vaan sen takia, ettei tyttö suvaitse pistämään päällensä veljeltään perittyä harmaata. Teemme pienissä asioissa kompromisseja. Sellaisia, jotka yllättää tällaisen ei-ikinä-meillä-mitään-prinsessajuttua -äidinkin.

Mulla on liian vahvana muistona, kun sain ala-asteikäisenä Pukevasta punaiset farkkuhaalarit sen sijaan, että olisin halunnut ehdan sinisen farkun väriset. Lapsilleni tulee varmasti vastaavia muistoja, mutta varmasti päälimmäisenä on ajatus siitä, että ovat saaneet näyttää omalta itseltään. Järjen ja taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa. 

halimamma (Ei varmistettu) http://halimamma.wordpress.com/

Joopa joo. Meidän 3-vuotiaalla pojalla on pupu-unirätti. Ja punaisia housuja ja paitoja enemmän kuin minkään muun värisiä. Sekä minä että poika itse tykätään punaisesta, siksi niin. Sitäpaitsi kun ostan vaatteet enimmäkseen kirpparilta, niin olen huomannut että ne "poikien housut" (siis siniset, harmaat ja mustat) joita tuossa koossa löytyy (yli 100cm), ovat enimmäkseen tosi kulahtaneita. Kun taas tyttöjen vanhat ovat usein hyväkuntoisia. Ostan sitten niitten tyttöjen vanhat ei-ihan-prinsessamaiset housut, eli kirkkaanpunaisia on useammat.
Meidän pikkusiskovauvalla taas on uninorsu, onkohan se nyt sitten mitä sukupuolta? Tytöllä käytetään sekaisin kaikenlaisia vaatteita, sekä veljen vanhoja että tyttömäisempiä jostain saatuja tai kirpparilta ostettuja. Itse tykkään kyllä edelleen siitä punaisesta ja pinkistä, eli aika paljon tytöllä käytän niitä.
Se on kyllä hassua, kun kirpparipöydästä heti näkee päällepäin onko myyjällä tyttöjä vai poikia. Tai esim. "tällä myyjällä on yli 100-senttinen tyttö ja sitten pienempi poika.

Leluissa kylläkin meidän lapset tuntuu olevan aika sukupuoliroolitettuja. No tuosta vauvasta nyt on vielä vaikea sanoa, mutta kyllä musta tuntuu että se on enemmän kiinnostunut nukeista kuin autoista. Toki kaikista eniten kiinnostaa mikä tahansa iso mitä saa liikuteltua (syöttötuoli, lelulaatikko, iso pallo jne).
Poikaa taas ei tipan tippaa kiinnosta nuket, vaikka olen välillä yrittänyt jopa houkutella poikaa kotileikkeihin. Autot, autot ja autot, niin ja tietysti junat, lentokoneet, traktorit, kuorma-autot ja muut menopelit. Siinäpä pojan kiinnostuksen kohteet. No okei, kokkaa se aina välillä lelukeittiössään ja toivoi joululahjaksi leikkiruokia, että ehkä toivoa on vielä! :D

Kommentoi