Tytöt ja pojat

Puutalobaby

Emilian Kuplia-palstalla ryöpsähti eilen, huh sentään. Tulin keskustelusta jotenkin tosi surulliseksi: "lipunmyyjä"-huumoria kun puolustettiin enimmäkseen hyökkäämällä kirjoittajaa kohtaa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

Sama aihe on räjähtänyt Lilyssä useamminkin, mm. täällä. Ehkä siis pitäisi pysyä tällaisesta teemasta poissa. Mutta koska ajattelen, että juuri tällä palstalla kyetään keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta (?) rakentavasti, niin hemmetti vie - kokeillaan :)

*******

Meidän perheelle on itse asiassa tosi tärkeää tietyntasoinen... oiskohan sukupuolisensitiivisyys tähän sopiva sana. Että kiinnitetään vähän huomiota siihen, että ei toisteta kasvatuksessa tiettyjä stereotypioita vain siksi, että "koska se on tyttö" tai "koska se on poika".

No, mitä se sitten meillä käytännössä tarkoittaa?

Sen voisi muotoilla vaikka jotenkin näin:

Silva on tyttö ja saa olla tyttö kaikilla niillä tavoilla, joilla haluaa olla tyttö. Mutta (ja tämä on tärkeää): Silvan ei tarvitse olla minkään tietynlainen vain siksi, että hän on tyttö.

*******

Tällainen sensitiivisyys näkyy ja kuuluu mm. adjektiiveissa. Silva on meidän puheissa "nätti", "söpö" ja "kiltti", mutta myös "reipas", "vahva" ja "rohkea". Se ei tarkoita sitä, ettei saa olla söpö. Vaan sitä, että ei kehuta söpöyttä pelkästään siksi, että tyttöjen jotenkin kuuluu olla söpöjä.

Sitä paitsi: ovathan pojatkin söpöjä.

Jotkut haluavat joskus ymmärtää sukupuolisensitiivisen kasvatuksen sellaisena, että jotenkin kielletään tai piilotetaan lapsen biologinen sukupuoli. Meille se ei ole sellaista, ei ollenkaan.

Tai että esimerkiksi kiellettäisiin tytöiltä pinkki väri - tai vastaavasti tarkoituksellisesti puettaisiin poikia vaaleanpunaiseen. Hitsi vie, pinkkihän on väri muiden joukossa! Haluaisin ajatella, että pinkkiin saavat pukeutua sukupuolesta riippumatta kaikki ne, jotka ko. väristä tykkäävät. Hei ja tiesittekö muuten tätä: sata vuotta sitten vaaleanpunainen oli pikkupoikien väri ja vaaleansininen puolestaan tyttöjen väri! (kiinnostava tekstinpätkä mm. täällä)

Sitä paitsi on aika jännä, että keskustelu pikkuisten sukupuolesta on niin usein väri/vaatekeskustelua. Ihan niin kuin se olisi mukamas jotenkin oleellista, minkä värinen vaate vauvalla on. Eiköhän se ole paljon tärkeämpää, miten lapselle puhutaan, miten hänen identiteettiään tuetaan ja miten häntä rohkaistaan terveeseen omaan itsetuntoon, oli kyseessä sitten vaikkapa herkkä poika tai raisuli tyttö.

Tietysti joskus vaate voi olla myös viesti kasvatuksesta - se olkoon sitten asia erikseen. Omasta mielestäni olisi kuitenkin tärkeämpää keskustella siitä kasvatuksesta eikä siitä vaatteesta.

Tytön vai pojan vaatepinot? No, ihan sama - liikaa niitä joka tapauksessa on.



Mutta hirvittää kyllä ne tutkimustulokset, joiden mukaan esim. päiväkodeissa tyttöjä kehutaan enemmän kiltteydestä ja poikia omatoimisuudesta. Tai pojat saavat riehua enemmän ennen torumista kuin tytöt, koska "pojat ovat poikia". Muottiin pakottamista tapahtuu molempiin suuntiin - eli ihan samaan tapaan myös poikien pitäisi saada olla ihan omia itsejään eikä sukupuolensa edustajia.

Nämä olivat kuitenkin muutaman vuoden takaisia tutkimuksia. Jotenkin kovasti uskon ja toivon, että tämä on vähitellen muuttumassa.

Päiväkodeissa/ kouluissa työskentelevät - oletteko huomanneet tällaista? Ja sekin kovasti kiinnostaisi, onko näitä asioita otettu esille jo teidän opiskeluissanne - vai ovatko nämä asiat vain omasta "valveutumisesta" kiinni...?

Tämä on mun mielestä jotenkin ihan hurjan kiinnostavaa. Myös tietysti siksi, että oma tyttö menee jossain vaiheessa tietysti päiväkotiin ja kouluun.

*******

Eli hörselöt, prinsessamekot, harakan kimaltelevaisestetiikka - jos/kun se vaihe iskee, niin antaa tulla vaan! Mutta saa tulla myös judopuku, kiipeilyleikit tai pikkuautot.

 

Mitä mieltä olette? Onko teillä ajateltu näitä asioita?

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä pojan 4vee lempivärit on omien sanojensa mukaan mangonkeltainen ja kunnon pinkki, ja käyttää myös päiväkodissa ongelmitta Me&I:n pinkkiä svetaritakkia ja pinkkipohjaista haamupaitaa. Tyttö 9vee harrastaa judoa ja rakastaa kiipellä puissa, lettinauhat liehuen ;) Leikkivät yhdessä sekä nukeilla, legoilla että autoilla, molemmilla on omia. Meillä myös isi osaa leikkiä kaikilla leluilla...

eppunen

Olin työssäoppimassa päiväkodissa, ja siellä poika leikki tyttöjen kanssa prinsessaleikkejä ja pukeutui leikkiessään mekkoon, eikä onneksi kukaan huomauttanut asiasta.

Minulla pisti Silvan vaatepinosta silmään kukkobody, meidän Papulla on samanlainen, mutta poikamaisemmissa väreissä...

viva la anteeksi

Mä en oo ihan varma uskaltaisinko olla kauheen optimistinen...

Mä opiskelin AMK:ssa sosionomiksi ja sain samalla lastentarhanopettajan pätevyyden. Ja meillä ei käsitelty tätä aihetta ollenkaan. Ainoat keskustelut, jotka asiasta opiskelutovereideni kanssa kävin oli kahvipöydässä tai aiheeseen  aika löyhästi enää liittyviä. Silloinkin se meni yleensä niin, että miksei tytöt saa olla tyttöjä ja pojat poikia, ihme höpöttelyä tällanen sukupuolen kieltäminen.

Tietenkin, paljon ehtii muuttua viidessä vuodessa! Uskon ja toivon, että tänä päivänä aihe on edes vähän esillä myös mun vanhassa koulussa. Mutta silti ne on ne samat ihmiset, ketkä siellä päiväkodeissakin on töissä.. Eli sieltä löytyy mielipiteitä ja asenteita laidasta laitaa, mutta vähän konservatiivisempaan kulmaan painottuen.

Lisäksi sen huomaa ite miten sortuu vahingossa toistamaan samoja kaavoja. Mä oon itse aika tietoinen tästä, mutta silti silloin kun olin päiväkodissa töissä löysin itteni tervehtimässä tyttöä, että oiiii miten ihana mekko sulla onkaan päällä. Apua? Ihan vaan ku kaikki muutkin teki niin ja lapsi oli aina tosi ylpeä hienoista vaatteistaan. Mutta silti, ei mun tarvitsisi olla yksi niistä ketkä välittää viestiä, että lapsi on arvostettu vaatteittensa takia. Oiii, miten ihana nähdä sua ois paljon parempi. 

Se on ihan käsittämätöntä miten syvään juurtuneita asenteet ja oletukset tytöistä ja pojista on. Itsensä kanssa saa tehdä oikeasti töitä, että ensinnäkin tulee tietoiseksi ja sitten pääsee eroon niistä.

Mä henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että tää on tärkeä asia, johon pitäisi panostaa myös koulutuksessa. Niin työpaikan sisäisessä (ei näkynyt Helsingissä vielä muutama vuosi sitten) kuin ammattiin valmistavassakin.

 

viva la anteeksi

Okei, nää pari kommenttia, jotka tuli kirjottamisen aikana teki mut paljon iloisemmaksi! Ehkä oon vaan osunut itse "huonoihin" paikkoihin :)

Mona P (Ei varmistettu) http://hellajahoukutus.blogspot.fi/

Erinomainen juttu ja samaa mieltä ollaan! Pistin oikein korvan taakse, että sitten joskus kun/jos minulla on omia lapsia, niin muista kehua tyttöjäni myös rohkeiksi ja vahvoiksi ja poikiani söpöiksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä oon samoilla linjoilla kun sä. Tyttö saa nayttää tytöltä ja silti olla rohkea, aloitekykyinen, äänekäs jne.

HelloAochi

Mun poika on ainakin supersöpö :D Ja paljon muutakin toki. 

J.A.M. (Ei varmistettu)

Meillä lapset on vasta haaveissa, mutta jotenkin tulee mieleen puolison kommentti joskus vuoden-parin takaa erään suuren kaupan leluosastolla; "jos meillä joskus on poika niin mä kyllä ostan sille tommosen tukkirekan...(mietti hetken) tai miksei ne tytötkin voisi niillä leikkiä".
Minä olen siis pienenä saanut pukea päälle isoveljen vanhat vaatteet ja leikkiä autoilla, isoveli puolestaan käynyt sukujuhlissa isosiskon mekossa koska ei muuta suostunut päälleen laittamaan, ja ihan "normaaleja" meistä tuli, eli kai meilläkin saa sitten lapset itse valita millä ne leikkii.
Koulussa en eriarvoisuutta huomannut, ennen kuin ammattikorkeakoulussa, naisvaltaiselle alalle opiskelevat pojat sai kyllä erityishuomiota :).

Vierailija (Ei varmistettu)

Just niin kuin kirjoitit! TOIVOtaan, että tilanne muuttuu myös kouluissa ja päiväkodeissa. PS. kamalin kommentti oli appiukolta, joka esikoiseni itkiessä sanoi, että "ne naiset ne naiset". Että terve. Mutta ehkä meidän sukupolvi voi muuttaa pikkasen tätä eiks niin!

karkkimaria

Mun poikakin on söpö, suloinen ja ah-niiin-ihana sekä samalla urhea, reipas, rasavilli ja rohkea. Eihä ne sulje toisiaan pois! :)

Sukupuolisensitiivisyys juuri tuossa mittakaavassa ja noin kuin sen kiteytät "saa olla, muttei tarvitse", on meilläkin todettu hyväksi:  Poika leikkii autoilla, mutta hoitaa myös välillä nukkea ja nallea ihan luonnollisesti ja hyvä niin.

Tulevaisuutta ollaan sivuttu vain vähän tyyliin "voi veistellä tai virkata, tanssia tai potkia palloa, kunhan vain on ONNELLINEN" (ja kunhan saatais pidettyä pleikat ja wiit poissa kuviosta mahdollisimman pitkään...)

Ammatinvalinta on edessä vasta sitten joskus tulevaisuudessa... Meidän perheessä on jo aika peruskauraa, ettei rooleja ole eritelty. Minä ja mieheni kun ollaan ammatiltamme rakennusinsinöörejä, äitini autoteknikko ja veljeni haaveilee nuoriso-ohjaajan pestistä. Ehkä jo nämä auttavat suuntaamaan juuri sinne, minne itse haluaa ilman turhia paineita kotoa.

---

Mutta Ruotsin hen -mallia, jossa lapsen sukupuolta ei paljasteta edes lähipiirille, en ymmärrä.

Fyysinen tosiasia kuitenkin on että, tytöt ja pojat ovat erilaisia ja jossain vaiheessa hormonit alkavat ohjata meitä toisiin suuntiin kauemmas toisistamme. Niin kuin kuuluukin, jotta elämä ylipäätään jatkuisi. Silloin omasta sukupuolesta, muutoksista ja eroavaisuuksista  toiseen sukupuoleen nähden TÄYTYY olla tietoa saatavilla eikä vain hyssyttelyä, että te ootte samanlaisia. Kun ei kuitenkaan olla!

...Ja nuo pienet on aika välkkyjä ja tajuaa kyllä näkyvät erot jo hyvin varhain! 

---

Vaatteiden väriin en ota kantaa, muuten MUTTA, VäRiÄ pitää olla. Musta ei kuulu lapsen vaatekaappiin! Enkä oikeastaan tykkää edes vaaleanpunaisesta tai -sinisestä, ne on liian pliisuja.. :)

 

Ps. Täytyykin kysellä tuolta hoidosta, miten siellä asiaan suhtaudutaan. Kirjoittelen siitä hetimmiten, kun olen pojan hoidosta hakenut!

Kristaliina
Puutalobaby

Tuosta fieldsin mekkokommentista tuli mieleen, että mekin ollaan Joelin kanssa pohdittu, että puhuttaisiinkohan me Silvalle eri tavalla, jos se olisi poika... Ja pakko myöntää, että itse ainakin saattaisin puhua. Ehkä vähän erilaisella äänensävyllä? Jotenkin silleen "rrrreipas poika" -tyyppisesti, kun taas tytölle ehkä kimittää vähän korkeammalla äänellä...? En siis tiedä (koska mulla ei ole poikaa ainakaan vielä), mutta näin arvelisin. Eli niin kuin fieldskin sanoo, itsensä kanssa pitää tehdä ihan töitä, että tuollaiset jutut tunnistaa :)

Toinenkin juttu tuli mieleen noista eppusen ja eka Vierailijan kommentista - oma lapsuusmuisto:

Me leikittiin serkkuporukalla vaateleikkejä, ja jostain syystä yhtä äkkiä keksittiin pukea eräs poikaserkku tytöksi. Meidän mielestä se oli aivan hurjan hauskaa, nauraaräkätettiin, ja keksitiin pojalle uusi nimi, tyylii Paavo > Paavostiina. Pojankin mielestä se oli siis hauskaa.

Sitten mentiin naurusta repeillen näyttämään Paavostiinaa aikuisille - ja ne olivatkin vihaisia. Se oli todella hämmentävää. Mä muistan vielä yrittäneeni puolustautua, että "sehän oli vaan leikkiä". Mutta meille todettiin vain vihaisena, että "tuollaisia leikkejä ei saa leikkiä".

Kurjaa. Vieläkin muistan, miten surullinen olo tuli, kun aikuiset niin kovasti suuttuivat meille niin hauskasta leikistä.

tonttu :) (Ei varmistettu)

Mä oon ihan samoilla linjoilla asiasta kuin säkin Krista :) Meillä on puettu ja puetaan tytölle päälle pinkistä vaaleensiniseen, ja sit kun tyttö on isompi niin saa ihan itse päättää mitä ja minkä väristä vaatetta puetaan, ja leikkiikö autoilla vai nukeilla vai molemmilla niinku äitinsä aikoinaan ..;)

Mut anteeks, mua rupes jostain syystä hirveesti huvittaan toi kyseinen kirjotus noista Ilveksen bodyista. Mä oon nainen, mulla tytär, ja kaikenlisäks oon täysin vannoutunut Tapparafani, ja silti en oo missään vaiheessa osannut ite "loukkaantua" noista bodyista tai osannut aatella että ne jotka on idean bodyjen painatukseen saanut että ne millään lailla haluais loukata tai pitää tyttöjä/naisia yhtään vähempiarvoisina ku poikia/miehiäkään :) Niinku joku tonne Kuplia blogiin oli kommentoinutkin kirjotuksen alle, niin toi on oikeesti vaan huumoria/tai ehkä enemmänkin inside vitsi (joo, varmasti toisten mielestä huonoo sellaista), mutta ymmärrän että varsinkin joku ei Tamperelainen tai jääkiekkoo/urheilua seuraava voi tietysti tälläsestä suutahtaa.

Tiijjättekös :) Ja muutenkin oon tasa-arvosta jne hyvin samoilla linjoilla ton Emiliankin kanssa, mutta tää oli nyt vaan (mun mielestäni) aika huono esimerkki vääryydestä :)

Kristaliina
Puutalobaby

Mä en kans ihan täysin ymmärrä sitä sukupuolen piilottamista kokonaan. Ajattelen itse, että me ollaan tyttöjä ja poikia, mutta saadaan olla omanlaisia tyttöjä ja poikia, stereotypioista mahdollisimman vapaana.

Mutta jos joku täällä lukijoista harjoittaa tuollaista, niin ihan kiinnostuksen vuoksi kuulisin tosi mielelläni lisää noista valinnoistanne!

Kristaliina
Puutalobaby

Hih mä en malttanut olla kirjoittamatta tänään omia ajatuksiani "lipunmyyjägatesta" myös tuonne Emilian tontille. Mutta koska siellä on tällä hetkellä varmaan turha elätellä toiveita rakentavasta keskustelusta, niin kopioinpa kommenttini myös tähän - jos vaikka tällä porukalla saataisiin rakentavampi keskustelu aikaan :)

Tämä siis oma kommenttini poimittuna täältä:

Kristaliina |

 

26.2.2013 10:41

 

Hmm ehkä vielä itsekin yritän perustella, mikä minua lipunmyyjä/pelimies-bodyissä ärsytti.

Aika moni (kaikki?) meistä "kukkahattutädeiksi" nimetyistäkin varmasti ymmärsi heti ensivilkaisulta, että kyse on huumorista ja jonkinlaisesta inside-läpstä. Mutta tosiaan: se, että joku on vanha vitsi, ei välttämättä tarkoita että se ei nykyvalossa voi olla vanha mauton vitsi. Arkikeskustelussa se olisi varmaan tullut ohitettua hymähdyksellä, mutta näin vauvan bodyyn painettuna se näyttäytyi paljon räikeämpänä.

Närkästys ei mitenkään tarkoita sitä, että lipumyyjien työ olisi jotenkin väheksyttävää. Mutta tällaisena kahtiajakona pelimies/lipunmyyjä se ihan selvästi viestittää sitä, että toinen on aktiivinen toimija ja toinen "taustahenkilö". Tähänhän sen vanhan vitsin hauskuuskin perustuu.

Nykyään kuitenkin tiedostetaan entistä paremmin, miten tärkeää on tukea tyttöjen aktiivista toimijuutta: rohkaista vaikkapa sinne kiekkokaukaloon tai balettitunnille tai mihin ikinä tyttö haluaakin mennä. Mutta aktiivisesti mukaan, ei pelkästään miesten toimintaa tukemaan.

Olisin tässä keskustelussa kaivannut myös sellaisia kiekkofanien kommentteja, että "no onhan tuo vähän mautonta, mutta se on vanha läppä ja mua se vaan naurattaa". Monestihan ne "epäkorrektit" läpät voi olla niitä hauskimpia. Mutta se, että väittää että tuossa läpässä ei olisi mitään arveluttavaa ja hyökkää jutun kirjoittajaa (ja "kukkahattutätejä" ja "mielensäpahoittajia" kohtaan... Se on vähän surullista.

Aika on kuitenkin ajanut tällaisen huumorin ohi, ja vaikka joissain piireissä tälle jutulle naureskeltaisiin vielä sukupolvia eteenpäinkin, tällaisen vitsin painaminen vauvan bodyyn osoitti mielestäni kyllä fanituotemyyjältä erittäin huonoa arvostelukykyä...

 

Tiia82 (Ei varmistettu)

Meillä on ihan samansuuntaiset ajatukset. Meillä on tyttövauva, josta yritämme kasvattaa mahdollisimman tasapainoisen, onnellisen, itsensä kanssa sinut olevan ja muita kunnioittavan ihmisen. Sillä ei ole väliä, haluaako leikkiä ns. tyttöjen vai poikien leluilla. Toivon, että noista kategorioista vähitellen päästäisiin eroon. Vauvaa puetaan sellaisiin vaatteisiin, joissa on mukava ja pehmoinen olla. Värillä ei ole väliä. En tarkoituksellisesti jättäisi mitään vaaleanpunaista pois (ja sitä on aika paljon, kiitos isovanhempien :)) enkä väen vängällä pukisi pointtia tehdäkseni vaaleansiniseen. Sillä värillä vaan ei ole väliä. Ei ole väliä, leikkiikö nukella, autolla, kiipeileekö puihin vai leikkiikö kotia. Tärkeintä on, että lapseen juurtuisi ajatus siitä, että tyttöys ei ole pelkkää "lipunmyyjänä" olemista...mutta jos haluaa leikkiä prinsessaa, leikkiköön prinsessaa. Silti ärsyttää esim. Suomalaisen kirjakaupan valikoimista löytyneet satukirjat: vaaleanpunainen kirja, "Prinsessasatuja tytöille" ja vaaleansininen kirja vieressä, "Seikkailusatuja pojille". Itse olisin pienenä tyttönä halunnut nimenomaan lukea niitä seikkailusatuja ja niitä paljon luinkin. Kristan kanssa samaa mieltä myös siitä, että ei sitä sukupuolta ole mitään järkeä piilottaa. Yksi tuttu sanoo aina, että "reipas lapsi", ei "reipas poika". Sitä en oikein tajua. Omalle tytöllemme tulee ehkä aika paljon hoettua, että nätti ja kaunis ja suloinen mutta myös fiksu ja älykäs ja rohkea. Tärkeä keskustelu tämä!

(Ei varmistettu)

Oih, tämä on niin tärkeä aihe ja oih, se on myös vaikea!
Omat kolme lastani jo aikuiseksi kasvattaneina näkökulmani on jo kovin vanhanaikainen. Tai siis ainakin luulin niin, kunnes huomasin, että samat stereotypiat vaan jatkuvat ja - joskus tuntuu siltä - jopa vahvistuvat. Tytöt pitää pukea pinkkiin, heistä tehdään prinsessoita jo pienenä ja poikien rajua käyttäytymistä kommentoidaan tuolla ärsyttävällä "pojat on poikia" -hokemalla. Halutaanko kaikista pojista jääkiekkoilijoita?
Oma isäni opetti aikoinaan minulle alle kouluikäisenä puukon käyttöä, tyttäreni inhosi pienenä hameita, sillä ne haittasivat etenkin puihin kiipeilyä ja esikoispoika rakasti yli kaiken punaista väriä. Tyttärestä on kuitenkin tullut naisellisesti pukeutuva nainen ja pojasta mies.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hihi, mautontahan toi on joo, enkä mä noita kyllä (kumpaakaan, en pelimiestä tai lipunmyyjää) pukis lapselleni. Ja toi Ilveksen merkki siinä vasta kauhee onkin ;D Mut ällömpänä ajatuksena mä ite pidän kyllä tota pelimiestä vauvan päälle puettuna.
Ja ihmisten pitäis osata kyllä kertoo mielipiteensä vähä kauniimmin kun tässä tapauksessa"hyökkäämällä kukkishattutätien ( xD ) kimppuun. Sillon kun keskustelu on tollasta niin kukaan ei ees yritä ymmärtää toisen mielipiteitä :)

Eikä se kyllä sitä tarkota että JOS meiän likka tollasta bodya pitäis (ehdottomasti Tapparan logolla, ei Ilveksen, tuliks tää jo selväks ;D ) että opettaisin tytölleni tulevaisuudessa että hän kuuluu sinne lipunmyyjän puolelle (mikä ei kyllä mielestäni sekään oo välttämättä yhtään paskenpi vaihtoehto) vaan viedään kyllä jääkiekkoharkkoihin jos joskus tyttö siittä innostuu.

Vanha ja huono vitsi, mut eiks lastenkasvatuksessa muutenkin tehdä aina jonkunmielestä ihan päin p*rsiitä, oli sit kyse vaatettamisesta tai mistä muusta tahansa mielipideasiasta :D Yrittäkää ees ymmärtää, ne on hei Ilves (buuu) faneja, hih ;D

Adiina
Helmiä ja vadelmia

Hyviä ajatuksia! Nyt menee varmaan vähän aiheen vierestä (viime yönä nukuttu pari tuntia), mutta tuli mieleen myös se, miten poikavauvoja puhutellaan - pikkumiehiksi. Sanotaanko tyttövauvoja naisiksi? Tästäkin voisi päätellä, että pojista aletaan tehdä niitä rohkeita ja isoja miehiä jo vauvaiässä.

Meidän poika on meille vain vauva. Maailman ihanin, suloisin, reippain ja iloisin vauva. Katsotaan miten sukupuoli muotoutuu suussamme ja päässämme hänen kasvunsa myötä.

Pelimiestä tai mitään muutakaan hänestä ei tarkoituksella muovata. Piti hän sitten pitsinnypläyksestä, baletista tai jalkapallosta, kannustamme ja tuemme  häntä. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Muistuttaisin karkkimariaa siitä, että erilaisia ovat myös tytöt keskenään ja pojat keskenään. Eikai kyse missään ole siitä, että kaikki ovat samanlaisia, vaan että kaikilla on samat mahdollisuudet siitä huolimatta ovatko tyttöjä vai poikia ja erityisesti siitä huolimatta millaisia tyttöjä tai poikia ovat.

JP ja Kirppu

Hmm. oon ehkä elänyt täällä pikku paikkakunnalla kuplamuovisuojassa tai jotain vastaavaa..

Mutta itse leikin poikien kanssa aina hoitopaikassa pienenä ja leikkautin muutaman kerran hiukset ihan lyhyiksi luvan kanssa (toisaalta aika usein lapsilla oli lyhyet hiukset sillon 90 luvun alussa...?). Kotona leikin barbeilla ja haaveilin jostain tyttömäisistä jutuista :)

Enkä koskaan ole kokenut mitään eriarvoista omassa sukupuolessa. Olin teini, kun tajusin ettei muissa maissa sukupuolet ole yhtä tasa-arvoisia kuin Suomessa.................. Sen sijaaan kaikki tuntuu kiinnittävän huomiota siihen, että oon VAIN(?) 150cm pitkä. Kuuluu milloin kommenttia, et oota et saa jotain otettua kuitenkaan/et yllä/oot noin pieni/voi ku oot söpö ku oot pieni .Ja sen takia teen asiat kaks kertaaa sisukkaammin tai paremmin kuin muut. Töissä (hoitoala) ei oo mummoo, jota en ois saanu käännettyä  :)

Ja oma tyttö 1v pukeutuu niin hörhelömekkoon kuin pinkkiin/ siniseen paitaan tai housuun sekä serkkupojan vanhoihin vaatteisiin. Enkä oikeastaan tajua miksi näillä asioilla tarttee ressata? Mie oon valinnut vaatteet käyttömukavuuden/ toimivuuden/kestävyyden mukaan en jonkin ajatusmaailman tai asenteen..

Toki tuo Ilveksen bodyteksti on melko kummallinen... Ihan kuin ois neg.asia olla lipunmyyjä ja miksi pojat on heti pelimiehiä? Täällä paikallisseuran fanibodyissa taitaa lukea logon alla seuran nimi tai "pikkufani". Ja body on muuten valkoinen..

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuosta lasten kasvatuksesta ja päiväkodeista: eikös just ollut jossain Ilta-Sanomissa tms juttu tutkimuksesta, minkä mukaan poikia kehutaan siitä että (edes) yrittävät, tyttöjä taas kun onnistuvat...

maitomamma (Ei varmistettu)

Olen ollut päiväkodissa töissä ja nähnyt tästä räikeitä esimerkkejä. Eräs lastentarhanopettaja sai nukkumahetkeä ennen päähänsä, että eräs tyttö itki koska poika oli lyönyt tytön unipupua. Todellisuus oli, että korkeintaan vahingossa hipaissut. No, täti sanoi tytölle: "saat lyödä pojan nallea kun noin tuhmasto teit". Molemmat menivät ihan hämilleen, eikä tyttö onneksi lyönyt. Mutta pojan päivä oli pilalla ja pitkään joutui olla jäähyllä. Tässä vain yksi esimerkki. Itse olin silloin opiskelija, enkä pystynyt tarpeeksi asioihin vaikuttaa.

Huomasin myös että energiset pojat saivat aina syyt niskoilleen. Esim poika yritti halata kaveriaan, mutta liian yllättävästi tai "kovaa" ja taas poikaa toruttiin. Itse annoin näille pojille extrapaljon huomiota ja kas kummaa, se sai heidät puhkeamaan kukkaan! Tästä voisin puhua vaikka kuinka, mutta pointti se että kyllä, pojat saavat usein eriarvoista kohtelua hoidossa etenkin vanhemman polven hoitajilta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi kun niin kovasti toivoisin, että tällainen keskustelu siirtyisi myös niihin päiväkoteihin. Ainakaan 2000-luvun alussa lastentarhanopettajakoulutuksessa sukupuolikeskustelua vain sivuttiin seksuaalikasvatuksella ja lääkärileikeillä, mutta mitään keskustelua ei todellakaan käyty. Päiväkodeissa viime vuosiin asti on ollut omien kokemusteni mukaan niin monia tapoja käsitellä eri sukupuolia kuin on päiväkoteja ja päiväkodin työntekijöitäkin. On ryhmiä, joissa jo eteisessä huomaa jaottelun tyttöihin ja poikiin: tytöille vaaleanpunaiset nimilaput ja pojille tietysti vaaleansiniset. Olen kuullut päiväkodin johtajan puhuvan tyttöjen kotileikistä ja poikien verstaasta ja tekevän hankintoja erikseen tytöille ja pojille. Räikeimmässä esimerkissä poikia kiellettiin leikkimästä hiljaisuutta vaativassa tilassa, koska, noh, pojat ovat poikia ja siksi kovaäänisiä. Huooooooh. Samassakin päiväkodissa voi kuitenkin (luojan kiitos niitäkin löytyy runsaasti) työskennellä henkilökuntaa, jotka välttävät tietoisesti luovansa mielipidettä lapsesta tämän sukupuolen perusteella, vaan kohtaavat lapsen lapsena, ei kilttinä tyttönä tai metelöivänä poikana.

Nyt kun olen ollut muutaman vuoden kotona hoitamassa omaa lastani (poikaa), olen miettinyt vielä paljonpaljonpaljon enemmän tätä sukupuolisensitiivistä tai -neutraalia tai -miksisitähaluaakaansanoa kasvatusta. Toivottavasti tuolta naapurimaasta kantautuvat uutiset ovat saaneet sitä perinteistä sukupuoliroolia kannattavaa henkilökuntaa ja niitä, jotka eivät koskaan ole asiaa yhtään miettineetkään, pohtimaan ihan tosissaan omia ennakkoluulojaan ja asenteitaan tyttöjen ja poikien kasvattajina. Omaa poikaani en halua viedä päivähoitopaikkaan, jossa hänelle vastataan lyhytsanaisesti, jossa joku toinen siivoaa hänen jälkensä, jossa häntä kielletään leikkimästä kotista ja jossa häntä pidetään tietynlaisena vain siksi, että hänellä sattuu roikkumaan jalkojensa välissä jotain, mitä jollain toisella ei ole.

Ja päiväkodit sekä appiukot ovat tosiaan vain yksiä esimerkkejä siitä, miten tyttöjä ja poikia kategorisoidaan, niin kuin Tiia82:kin kirjoitti. Ihan periaatteestakaan en suostu ostamaan leluja Citymarketista, jossa lelut on jaoteltu tyttöjen ja poikien leluihin. AAARGH!

En minäkään sukupuolen piilottamista kokonaan ymmärrä, kyllä se sukupuoli-identiteetti on sen verran tärkeä asia aikuiseksi kasvamisessa. Todellakin Kristaliina, annetaan jokaisen pojan ja tytön olla omanlaisiaan poikia ja tyttöjä.

M-M

Vaateliikkeissäkin voitais niitä vaatteita laittaa sekaisin, eikä niin, että olis erikseen tyttöjen ja poikien vaatteet.
Oltiin kerran siskon kanssa Rovaniemellä kappahlissa ja katseltiin näitä tyttöjen vaatteita, viereisessä telineessä oli kiva vihreä-valkoraitanen body. Minä nappasin sen siitä, että tuo otetaan. Hämmästyin kovasti, kun sisko kuiskasi mulle, mutta se on poikien. Minä tuumasin vaan, että siis tää on vihreä ja me otetaan tää.

Mutta toisaalta en jaksa olla aina korjaamassa ihmisiä, kun puhuttelevat, että kylläpä poika kattoo tarkkaan. Niin tää on tyttö. Ai, mutta sillä on SININEN TUTTI. (vaatetus oli mun mielestä silloin kyllä selkeästi tyttömäisempi kuin unisex).  Joten sanoin siskolle, että seuraava ulkoilututti sitten sen värisenä, ettei aina tarvi korjata kumpaa sukupuolta on. Lupas ostaa vihreän tutin :)

Kyllä meillä on vaikka minkä värisiä vaatteita ja leluja löytyy autoista nukkeihin. Ja tällä hetkellä autot on kaikista kivoimmat lelut.

Tunnustan kyllä, että musta on ihana pukea mekkoja neitille. Ei meillä kuiten mitään kauhean röyhelöisiä mekkoja ole.

Ite olen ollu poikatyttö pienenä. Naapurin pojan kanssa rymistelty mettässä ja seilattu styroksilautalla valtavassa lätäkössä. Ja tosi hauskaa on ollut :)

JP ja Kirppu

heh meilläkin autot on ihan lempileluja  ja leegot :)

karkkimaria

Vierailija 26.2.2013 12:02, et tainnut lukea koko kommenttiani, jossa toisistaan eriävät vaiheet olin yrittänyt (ilmeisesti huonolla menestyksellä) erottaa toisistaan --- -merkinnällä.

Tottakai tiedän, että on luonne-eroja, aika tylsää olisi elämä muuten.. Yksi esimerkki. Poikani, kuten minäkin(!), rakastaa moottorin jyrinää, veljeäni se ei voisi vähempää vaan hän mieluummin kirjoittaa lauluja/ tekee musiikkia. Hän on ihanan herkkä ja minä taas olen ollut aina poikatyttö; rasavilli tärpästikkeli. Ja me ollaan parhaita mahdollisia itsejämme juuri näin!

Eli keskimmäisessä osiossa, jossa siis puhuin siitä, että sukupuolta ei fyysisten ominaisuuksien takia voi unohtaa, yritin tuoda keskusteluun yhden näkökulman, jossa minun mielestäni lapsen sukupuolta ei voi täysin sulkea pois olkoon lapsi luonteeltaan millainen tahansa. Pojille ei tule kuukautisia ja tytöille ei pippeli kasva, vaikka kuinka yrittäisi.

Lapsen luonteeseen taas viittasin kommenttini alussa. Meillä lapsi SAA olla juuri se mikä hän on ilman sukupuolellisia rajoja leikkien tai harrastusten suhteen.

 

Ja Krista, meillä päin raisummasta tytöstä käytetään nimeä Tärpästikkeli, joka minun mielestäni on aika suloinen ja osuva ilmaus :)

 

Tää on siis niin vaikeaa. Itellä just viime viikolla valkeni kuin syvälle nää jutut on juurtunut. Kävin ostamassa itselleni luistimet. Katoin niitä valkoisia kaunoluistimia että voi plääh, en tykkää. Tytär 11v siihen sitten totesi: No osta sitten hokkarit. Siis lapsena aina halusin niitä hokkareita, kun mä olin aina niitten jätkien mukana lätkäpelissä ja lensin turvalleni niihin kärkipiikkeihin. Kun ei tytölle voi ostaa hokkareita. Nyt ostin. Jotenkin tuntuu että mä olen onnistunut paremmin kuin oma äiti. Niin ja tytär on luistellut enonsa vanhoilla hokkareilla jo monta vuotta :)

HelloAochi

Adiina: minä käytän mieluummin termejä mies ja nainen kuin poika ja tyttö. Ne tuntuvat minusta jotenkin neutraalimmalta. Poika ja tyttö sanoja kun mun mielestä nykyään käytetään enemmän väärin kuin oikein - mua ällöttää se kun parikymppiset (tai vanhemmat!!!!!) naiset käyttävät itsestään sanaa tyttö - yäääk sä mikään tyttönen ole. Joten koska raja on häilyvä, käytän termejä mies ja nainen, jotka eivät painota henkilön ikää millään lailla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen täysin samaa mieltä näistä asioista kuin sinä, Kristaliina!
Eli ei paljon lisättävää :)
Ja puit hyvin sanoiksi myös pointtisi tuosta lipunmyyjä-jutusta, juuri näin!!

Hear Hear!

Vaikka olen itse lapseton, niin lähipiirin lasten ja oman kiinnostuksen vuoksi olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten selkeästi varsinkin lasten vaatteet ja erilaiset tuotteet suunnataan tytöille ja pojille ja vieläpä hyvin yleistävästi. Esim. paidassa tai vaikkapa mukeissa saattaa olla kaksi vaihtoehtoa, autokuvioinen ja prinsessakuvioinen. Ei taida olla epäselvää, kummin päin nuo on suunnattu lapsille. Onkin siis turha väittää, että sukupuolijaottelua ei enää tehtäisi ja että se on vain jonkun omassa mielessä. Jos vaihtoehtoja on kaksi, vaikkapa se vaaleanpunainen ja sininen, niin vallalla olevan kulttuurin nojalla siinä on tasan tarkkaan ajateltu punaista tytölle ja sinistä pojalle. Siinä on mielestäni kenenkään turha tulla jeesustelemaan, että mielikuva olisi vain omassa mielessäni. Slkeästi tyttöjen ja poikien juttuja erotellaan yhä vähän joka puolella.

  Mutta mitäs jos lapsi ei pidä kummastakaan vaihtoehdosta? Itse pidänkin lastentuotteissa eniten siitä, ett kuviot tai vrit on sellaisai, joita ei niin räikesti heti yhdistetä sukupuoleen. Oman siskonpojan tunnuskuvioksi vähän kaikessa on muodostunut tähti ja myös paljon elinkuosia löytyy.

Täytyy myös sanoa, että itseäni on alkanut jo hiukan risoa se, että etenkin tytöille tarjotaaan aina vain niitä pinkin (ja ehkä lilan) eri sävyjä. Kerrankin katselin jonkun koululuokan ohimarssia liikunnantunnillaan ja totsein, että lähes jokaisella tytöllä oli yllään pinkki ulkoiluasu. Tuli vain mieleen, että onkohan heillä ollut edes vaihtoehtoa valita. Ja sama kyll jatkuu naisilla aikuisiälle asti, koska itse olen todennut varsinkin urheiluvaateostoksilla, että pinkki on aika vallassa oleva väri myös siellä aikuisten osastolla.

Loppuun täytyy vielä todeta, että vaikka itse olin pienenä hyvin prinsessatyyppinen ja rakastin niin röyhelöisiä mekkoja kuin mahdollista, ei lempivärini ole koskaan ollut pinkki tai vaaleanpunainen.

Hear Hear!

Täytyy vielä todeta, että tietyssä mielessä en vastusta sukupuoliajattelua, koska mielestäni myös sillä biologisella sukupuolella on merkitystä, eikä sukupuoleen voi puhtaasti kasvattaa, kuten nämä lapsen sukupuolen kätkevät ääripään edustajat ajattelevat. Eli en esimerkiksi kieltäisi tyttölapselta prinsessaleikkejä ja pinkkiä vain sillä perusteella, ettei hänestä tuisi "liian tyttö", jos hän kerran itse niistä prinsessajutuista pitää. Mutta jos ei pdä, niin sitten ei tarvitsekaan.   Lapsellekin pitää antaa mahdollisuus toteuttaa itseän ja vahvistaa niitä erilaisia ääripäitä, eikä kahlita sinne vaaleanpunaiseen tai siniseen ääripäähän.

Jyviä ja ohdakkeita

Kyllä ne stereotypiat vaan tiukassa on, vaikka kuinka yrittäisi elämää laventaa. Mulla on poika ja tyttö, ja jotenkin nykyään ehkä tyttöjen lokero jo levenee, mutta poikien on välillä kapeaakin kapeampi. Ainakin, kun vertaa heidän isiinsä, jotka saa jo laittaa ruokaa ja hoitaa vauvoja kotosalla. Oletteko nähneet yhdenkään pojan polkupyörässä nukenistuinta? Tai poikaa kadulla työntämässä nukenrattaita? Missä ovat sisustuslehdet, joissa esitellään poikien huoneiden upeita leikkikeittiöitä? Naiset, miksette kasvata pojistanne pehmoisiä ja unelmavävyjä?

Perusmarketeissa iloiset poikavauvojen vaatteet loppuu 92 senttiin, sen jälkeen on mustaa, harmaata ja armeijakuoseja sekä erilaisia örkkejä. Onneksi tämä uusretroilumuoti vähän helpottaa poikien pukemista ainakin isommilla paikkakunnilla. Oma poikani on aina inhonnut sinistä. Aina sitä ei vaan mitenkään pysty välttämään, koska vaihtoehtoja ei ole. Marketissa ei myydä oransseja pitkiä kalsareita. Vaaleanpunainen taas on ulkovaatteissa niin idiootti väri, ettei ole ihmekään, ettei pikkutytöt saa tehdä ulkona mitään, missä on vaatteiden likaantumisen vaara.

Ja jos päiväkodissa aikuisille jo menisikin läpi poika punaisessa paidassa, niin ei mene toisille lapsille. Vaikka on kotona puhuttu moneen kertaan, ettei kukaan voi väittää tiettyjä värejä poikien tai tyttöjen omiksi, niin yritäpä viedä vaaleanpunaisella pyörällä poikaa hoitoon. Kyllä huudellaan pitkin pihoja ja seuraavana päivänä poika haluaa ehdottomasti kävellen tarhaan.

2,5-vuotias tyttömme on ollut alusta asti autofani. Kaikki sukulaiset ja tuttavat tietävät asian, mutta siitä huolimatta kukaan ei ole hänelle autoa ostanut lahjaksi minua lukuun ottamatta. On eri asia sanoa, että jokainen saa leikkiä millä haluaa, kuin aktiivisesti kannustaa leikkimään. Pikku hiljaa lapsi kyllä tajuaa, että ei kannata olla "väärästä" kiinnostunut. Kummasti niitä traktoreja aikuiset jaksaa vahtia pikkupoikien kanssa perusteellisemmin kuin pikkutyttöjen.

Päiväkodin pahin ongelma on se, että se on totaalisesti naisten maailma. Miehiä ei ole juurikaan henkilökunnassa. Joten kaikessa mennään tätien ehdoilla, ei saa kiivetä, ei saa juosta, ei saa tehdä mitään reippaampaa... Tästä kärsivät kyllä myös tytöt. Meidän tyttö piti laittaa parkouriin, että pääsee kiipeilemään, kun päiväkodin kiipeilyteline on vain katsomista varten...

Kristaliina
Puutalobaby

Hei tsekatkaas tätä: jo 33 kommenttia keskustelua eikä yhtään rähinää. Omat mielipiteet perustellaan ja väärinkäsityksetkin korjataan asiallisesti ja rakentavasti - hyvä meidän tiimi! :)

Noista sukupuolitetuista lastenvaatteista: mä kans oon ihmetellyt sitä, kun sellainen ei oikein palvele kumpaakaan sukupuolta. Just ystävän kanssa ihmeteltiin hänen pojalleen haalariostoksilla ollessa kauppojen haalarivalikoimaa: ulkoiluhaalareiden sukupuolijako useimmissa kaupoissa oli niii-iiin huutava, että huh huh. Just pelkkää pinkkiä tytöille ja sinistä pojille - ja sehän typistää valinnanvaraa kummalle vaan sukupuolelle sen 50 %. Tai voihan sitä tietysti rikkoa tuota jaottelua ja ostaa vaan sen "toisen" värisen - mutta ei kai sekään voi olla itsetarkoituksellista, että laittaa pojalle sen överipinkin silläkin uhalla, että päiväkodissa tosiaan aletaan huudella... Joo ei. 

Meillä myös suositaan vaatteissa eläinkuvioita, raitoja ja monipuolisesti kaikkia värejä niin kauan, kun meillä vanhemmilla on valinnanvaraa. Yllättävän pian kuulemma sitten tulee sekin, että naperolle itselleen kehittyy mielipiteet, että mitä sitä päälle haluaakaan laittaa :)

Tutit meillä ovat sekä punaisia että sinisiä ja vihreitä, samoin sukat. Hih, mistäköhän se johtuu, että just tutit ja sukat ovat etenkin vanhempien henkilöiden mielestä ne sukupuolta määrittävät vaatekappalleet :)

Kristaliina
Puutalobaby

Tilia: Mun ystävän poika muuten just halusi (ja sai) nukenvaunut ja nuken, ja hän hoitaa niitä ahkerasti <3

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Itse kasvatan kotona kahta poikaa, perusluonteeltaan he ovat hyvin erilaisia, mikä näkyi vahvasti varsinkin ensimmäisten vuosien aikana. Vanhempi on ollut "perinteinen poika" ja nuorempi "perinteinen tyttö", mutta kasvatus on tuonut tähän käytöksen muutosta kohti "tavallinen poika". Kasvattajina ovat toimineet oman perheen lisäksi luonnollisesti myös päiväkoti, kaverit ja sukulaiset. En tiedä, onko tämä lopulta hyvä vai paha, sillä molemmat pojat valitsevat leikkikavereikseen mieluiten niitä, jotka ovat heidän kanssaan saman henkisiä, ja näiden kanssa he käyttäytyvät mielestäni oman perusluonteensa mukaisesti - kumpi rakennellen, kumpi seikkaillen tai itsensä koristellen, pukeutuen ja meikaten.

Korviini ja silmiini on viime vuosien aikana hypännyt lausahdus "kasvattaako se siitä tahallaan homoa", kun on puhuttu sukupuolisensitiivisyydestä. Mielestäni se on hassua. Itse olen pikemminkin ajatellut, että entä jos jompi kumpi tai (tilastollisesti harvinaisempi tapaus) molemmat pojistani ovatkin homoja? Osaanko tukea heitä persoonina niin, että he saavat hyvät rakennusaineet identiteetilleen tässäkin tapauksessa? Mielestäni tämä on auttanut siinä paljon puhutussa sukupuolisensitiivisyyden pohtimisessa. Silloin jää pois sellaiset epäolennaisuudet, kuten voinko pukea lapseni vaaleanpunaiseen, vaikka hän on poika. Saman pohdinnan myötä olen hyllyttänyt pojille tarjolla olleet nukkeleikit kaappiin, kun ei kerran opetuksesta huolimatta kiinnosta (paitsi vanhemmalle pojalle silloin, kun imetin pikkuveljeä). Keskitytään sitten askarteluun ja taisteluleikkeihin, kun ne kerran kiehtovat, osuvat ja uppoavat! Mun söpöt pojat!

zubi (Ei varmistettu)

Tosi hyvä aihe, jota on tullut mietittyä aika paljon viime aikoina! Itselläni on 9 kk ikäinen poika, joka rakastaa painimista ja kaikenlaisia fyysisiä leikkejä. Mutta niin varmasti monet tyttövauvatkin - itsestä vaan välillä tuntuu, että tuo jäbä ei voisi enempää poikamainen enää olla. :D Hänellä on vaatteita väreissä vihreä, keltainen, musta, valkoinen, harmaa, sininen, kirkkaanpunainen, ruskea, beige. Mielestäni melko neutraaleja värejä. En pidä pinkistä/lilasta, joten varmaan tyttövauvallakaan ei meidän perheessä olisi hirveästi pinkkiä päällä.

Minäkään en tykkää yhtään siitä, että lastenvaateliikkeissä ja lelukaupoissa on erikseen tyttöjen ja poikien puolet. Eräs ystäväni sanoi, että "Ei me voida mennä yhdessä enää shoppailemaan kun joudutaan olemaan ihan eri puolilla koko ajan." - hänellä on siis tyttö, yllätys yllätys. Hmm...

Olen myös törmännyt siihen, että jos tyttö on nirso ruuan kanssa tms. niin hän on vain PRINSESSA.

Loppuun vielä mieheni lapsuusmuisto. Hän kertoi hiljattain, että tykkäsi leikkiä autoilla ja rummuilla eniten. Äitinsä kuitenkin kertoi, että hänen lempilelunsa oli todella pitkään nukke, joka on edelleen tallella. Olisikohan aika hieman sukupuolivärittänyt muistoja?

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä ne lapsetkin "opettaa" toisilleen miten pitää olla poika tai tyttö, riippumatta siitä mitä aikuiset sanoo tai tekee ja mitä lapset itse haluaisi. Lapset osaa olla todella julmia toisilleen.

Vierailija (Ei varmistettu)

En kuitenkaan heittäisi kirvestä kaivoon päiväkotien tasa-arvotietoisuuden kohdalla. Esimerkiksi viime vuosina on ollut muun muassa Naisasialiitto Unionin ja Folkhälsanin hankkeet, lisää tietoa esim.:

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/66139-pilottipaivakodeissa-muhii-suku...

http://www.naisunioni.fi/index.php?k=15814

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, totta tämä Vierailija 15:29:n kommenttikin - just esim. ne tyttöjen prinsessaleikit just todennäköisesti tarttuu sieltä päivähoidosta tosi voimakkaasti. Ja tarttukoon :) Mutta mä kuitenkin näen, että tämänkin on mahdollisuus vähitellen (luultavasti aivan hiirenaskelvähitellen) muuttua sitä mukaa kuin esim. päivähoitopaikoissa on enemmän ja enemmän "neutraalimmin" kasvaneita kavereita... Ehkä :)

Hitsi joo, me tarvitaan lisää erilaisia idoleita! Naispresidentti jo oli, se on varmasti iso askel tyttöjen "mitä mä haluan olla isona" -ajatteluun. Mutta mitä pojille?

Kristaliina
Puutalobaby

Hei kiitos linkeistä - kiinnostavaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

"Nykyään kuitenkin tiedostetaan entistä paremmin, miten tärkeää on tukea tyttöjen aktiivista toimijuutta: rohkaista vaikkapa sinne kiekkokaukaloon tai balettitunnille tai mihin ikinä tyttö haluaakin mennä. Mutta aktiivisesti mukaan, ei pelkästään miesten toimintaa tukemaan."

Sori mut jotkut lapset eivät HALUA olla aktiivisia, keskipisteenä tai näkyvissä.. Toiset haluavat olla taustahenkilöitä! Niitäkin pitää kannustaa ja olla ylpeitä siitä mitä ne tekee. Lapsilla on eri lunteita.

Se on väärin ajatella että "nykyään kaikkien lapsien tulisi olla aktiivisia".

Kristaliina
Puutalobaby

Hih sori mä en nyt tiedä, oletko sama kirjoittaja joka HUUSI saman tuolla Emilian puolella vai sattuiko vaan kaksi samantyyppistä kommenttia yhtä aikaa - mutta joo, joka tapauksessa vastaan tähän, siihen toisen palstan huutoon en viitsi :)

Totta kai saa olla myös sivustakatsoja, herranjestas enhän mä sitä tarkoittanut. Todennäköisesti yritin tiivistää liikaa, että saisin tuonne älämölöön kirjoitettua riittävän ytimekkäästi :) Mutta siis: mun mielestä sekä pojat että tytöt saavat olla nimenomaan luonteensa mukaisesti kumpaa vaan - ei niin, että toimijuus/sivustakatsojuus määriteltäisiin sukupuolen perustella.

Ja ehdottomasti lapsia pitää mun mielestä tukea just sellaisina kuin he ovat, se on ollut mun pointti mun kirjoituksissa useamminkin täällä mun blogissa, jos olet tätä aiemminkin lueskellut... :)

Huih, tämän aiheen kanssa täytyy selvästikin olla tosi kieli keskellä suuta, ettei vahingossa tule tulkituksi ihan eri tavalla kuin on tarkoittanut...

Vierailija (Ei varmistettu)

Erittäin hyvä kirjoitus ja todella mahtavia kommentteja. Aihe on ollut elämässäni erittäin vahvasti läsnä puoli vuotta, siitä lähtien, kun poikani syntyi ja haluankin laittaa lusikkani tähän soppaan. :)

En ole ikinä pitänyt vaaleansinisestä väristä ja ensimmäisinä kertoina, kun mieheni äiti tuli poikaamme katsomaan, hän sanoi minulle: "kyllä sinun nyt vaan täytyy alkaa tykätä vaaleansinisestä". Hän on ostanut pojalle sinisiä yöasuja ja viime kerralla, kun kävimme heillä kylässä, hän vaihtoi pojallemme siniset sukat kirkkaanpunaisten tilalle. Olen saanut paljon lastenvaatteita siskoltani ja käytän pojallani kaikkia sateenkaaren värejä, koska tykkään väreistä ja olen kiitollinen jokaisesta saamastani vaatekappaleesta. Siinä samalla menee niin keltaiset Hello Kitty-sukat kuin siniset autobodyt. Nehän ovat vain vaatteita.

phocahispida

Ohoh, näyttääpä somalta, kannattaa ehkä poistaa koko kommentti, minä en pysty sitä tosiaan tekemään. :D

Oma avautumiseni ilman ajantasaistuksia löytyy siis täältä.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, mä voin poistaa :)
Eli selvennykseksi: phocahispidalla oli tuolla aiemmin kommentti, josta oli rivivälit hävinneet ja teksti muuttunut piiiitkäksi pötköksi - mutta tsek tsek, sama hyvä teksti on Ilman sinua olen lyijyä -palstalla tuossa yllä olevassa linkissä.

Hitsi mun täytyy vaan sanoa, että mä <3 tämä keskustelu. Voi helpotuksen huokaisu, palauttaa taas jotenkin uskoa tähän ihmiskuntaan :)

phocahispida

Musta on kyllä tosi kiva, että täällä sun palstalla on:

a) pitkiä ja omakohtaisia keskusteluja postauksien jälkeen

b) sisälukutaitoista porukkaa

c) ihmisiä, jotka osaavat käyttäytyä myös netissä.

Kiitoksia näin vakilukijankin puolesta siis!

Liv
Päiväuniaika

Meillä lähinnä noi vanhukset (ja etenkin isänsä  mummot ja vanhemmat) yrittää tunkea meidän tyttöä siihen "tyttömuottiin". Neiti ei siis sais potkia palloa, koska pojat tekee niin. Hän ei myöskään  saa olla kiinnostunut autoista, ja on kuulemma huono juttu, ettei hän halua hoitaa nukkeja (hän hoitaa autoja ja pehmolammastaan :D). Kun hän sai lelurattaat, ei hän suinkaan ottanut nukkea kyytiin, vaan tunki kärryt täyteen autoja ja huristi menemään seiniin törmäillen. 

Eikä pidä ymmärtää väärin, ei meillä kovin poikamaista tyttöä ole. Se leikkii ehkä autoilla ja rakastaa pallon potkimista, mutta tykkää samalla kotileikeistä ja rakastaa tanssimista. Punainen on sen lempiväri (voi miksi? mää vihaan punasta :D) ja prinsessamekot parhautta. :) 

Yritän siis pointata siihen, että meidän pitäis kaikkien muistaa tukee ja kannustaa siinä, mistä se lapsi tykkää, ihan sama mitä me siitä tykätään. Vaikka autot ei innosta just mua tippaakaan, se ei tarkoita etteikö tytär saisi niistä innostua. Vaikka mä haluaisin viedä lapseni satubalettitunnille, mä en vie jollei näytä siltä, että hän viihtyisi sielä. :) Lakattais tekemästä numeroa siitä, mitä sukupuolta ne lapset on. Tyttömäiset jutut ja tytöt on ihan yhtä hyviä, kuin poikamaiset jutut ja pojat. Turhaan me aikuisetkaan vouhkataan asioista, joilla ei ole niille lapsillekaan mitään painoarvoa. Meiltähän ne asenteensa ottavat. 

Joo, että ollaan onnellisia kun/jos niitä lapsia kiinnostaa mikä tahansa, vaikkei meitä kiinnostaiskaan tai vaikkei me ymmärrettäiskään. Ja muistetaan sama vielä teini-ikäisten lastemme kanssa. 

Katie
Aika kypsä äidiksi

Erinomainen kirjoitus ja loistavia kommenttejakin! Tuota sukupuolisensitiivisyyttä mäkin yritän tulevan lapseni kanssa noudattaa, saas nähdä miten onnistuu. Nyt tiedetään jo sukupuoli, ja aina välillä yllätän itsenikin ajattelemasta aika sp-sovinnaisesti (hyi hyi).

Ihan vain noista väreistä vielä: hassua, miten kulttuurisidonnaisia nekin on, vaikka sitä kuvittelisi asuvansa melko globaalissa Eurooppa-kylässä. Täällä Briteissä nimittäin kirkkaanpunainen tuntuu olevan "poikien väri", vaaleanpunainen taas tyttöjen (ja voi hyvä jysäys, mitä pinkkihörhelöä monen lastenvaatekaupan tyttöjenvaatevalikoima onkin! Jenkeissä on ilmeisesti vielä pahempaa, mutta ai että mieli lepää aina suomalaisia ja pohjoismaisia lastenvaatevalikoimia selatessa...) - mutta toisaalta täällä aikuisten miesten on ihan OK käyttää vaaleanpunaista ja lilaa! Mun Miehellä esimerkiksi on monta vaaleanpunaista paitaa, mutta niitä hän ei voi näköjään käyttää (työ)matkoilla Suomessa, kun tulee outoja katseita ja kommenttejakin.

Meidän lastenhuoneesta on tulossa punasävyinen eli otan aikaa, koska tulee ensimmäinen kommentti sopivuudesta, ja tuleeko se Suomen vai Englannin päästä... ;)

Jyviä ja ohdakkeita

Juu tuo lastenhuoneiden värittäminen on kyllä yksi osa tätä sukupuoliällötystä. Kumma, miten äiti ja isi pystyy nukkumaan samassa makuuhuoneessa, vaikka ovat eri sukupuolta. Pitäisi varmaan iskän puoli seinästä maalata siniseksi ja äidin vaaleanpunaiseksi... Ja olohuoneesta myös?

No, tätä kirjoittaa 70-luvun lapsi, joka sai kulkea ruskessa, oranssissa ja myrkynvihreässä, isonveljen ja serkkujen vanhoissa, kun vaaleanpunaista ei ollut vielä keksitty tyttöjen kahleeksi, onneksi.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Itselläni ei vielä (onneksi ;D) lapsia ole mutta olen työkennellyt päiväkodeissa kiertävänä sijaisena ja nähnyt mielestäni paljon päiväkoti-elämää. Myös oma äitini on lastenhoitaja ja työskennellyt alalla jo yli 30-vuotta. Mielestäni tilanne ei useimissa päiväkodeissa ole mitenkään paha. Totta kai tyttöjen mekkoja sanotaan kauniiksi ja poikein vaatteita yhtälailla kehutaan mutta sellaiseen että aikuiset olisivat jotenkin puuttuneet/katsoneet pahalla jos tyttö tulee "poikien vaatteissa" päiväkotiin en ole törmännyt. Sitten sitä autot paitaa tytön päällä kehutaan hienoksi. Mutta myönnän, että lapset ovat julmia toisilleen mutta siihenkin osaava henkilökunta osaa puuttua rakentavasti!

Ei myöskään minulla ole kokemusta, että poikia patistettaisi poikien leikkeihin tai tyttöjä heidän leikkeihinsä. Aika sulassa sovussa ovat sekasin leikitty kotia, että pelattu sählyä. Mutta kyllä tyttömäisten tyttöjen annetaan tyttöjä ihan niinkuin toistenpäinkin.

Ja mielestäni aika hyvin pätee samat säännöt tytöille ja pojille. Jos pojat leikkivät liian rajuja siihen puututaan mutta myös tyttöjen riahakkaimpiin leikkeihin puututaan ja täytyy puuttua. Varsinkin kun lapsia on paljon joudutaan olemaan ehkä vähän yli tiukkojakin tämän asian suhteen. Kukaan ei kuitenkaan halua, että omalle kullalle mitään hoidossa sattuu. Ja kun päiväkoti ja sen henkilökunta voi joutua haukkujen/tutkimusten kohteeksi pelkistä vanhingoistakin, joita sattuu ihan varmasti jos on paljon lapsia yhdessä, vaikka leikit rauhallisia olisikin. Silloin niitä kuhmuja ja mustelmia yritetään varoa viimeiseen asti. Jätetäänne painit ja kiipeilyt kotipihalle ja kotiin. (Kiipeilyteline kuitenkin ihan must juttu lapsen motorisen kehityksen kannalta!)

Tällä hetkellä opiskelen toimintaterapiaa ja tästä aiheesta on kyllä miellä ainakin herännyt hyvää keskustelua kehityspsykologian tunneilla ja on sääli jos asiasta ei keskustella sosionomi/lastentarhaopettaja puolella!?

Vielä henk.koht. mun tulevat lapset saa pättää millä leikivät millaisia värejä, kuoseja käytävät ja kasvavat juuri sellaisiksi kuin ovat ja sitä tuetaan! Luulisi olevan itsestään selvää... Tulipas pitkä ja vieläkin olis paljon sanottavaa!!! :) (anteeksi kirjoituksen laatu mutta sitä se lukivaikeus teettää perhana xD)

Pages

Kommentoi