Unikoulu, yö 1 (osa: eihäntässäolemitäänjärkeÄÄÄH)

Ladataan...
Puutalobaby

Ensimmäinen yö sitä pelkäämääni, välttelemääni ja kammoamaani unikoulua takana.

Aamuyöllä oli jo aika epätoivoiset tunnelmat - kilpailee aika suurin panoksin tämän äitiysuran "syvin aallonpohja" -tittelistä. Makasin pää tyhjänä yksin alakerrassa peiton alla. Koko kropan joka solu huusi, että eihän tässä ole mitään järkeä.

Viime ajat äitiyden ratkaisut on tehty "miten minulle luontevimmalta tuntuu" -periaatteella, ja nyt olin sitten päätynyt toimimaan pelkällä järjellä ja "oppien mukaisesti". Ja siinä samalla kaikkien omien tunteiden vastaisesti. En halunnut tehdä näin, se tuntui väärältä. Ja silti tein, koska se mukamas on järkevää. Sanovat muut. Kaikki muut.

Tuntui niiii-iiii-iiin paskalta.

21:00

Nukkumaanmeno yhdeksän jälkeen meni suht hyvin. Paitsi että iltaimetys meni ihan perseelleen (anteeksi). Silva oli sitä mieltä, että imetys makuuhuoneen tatameilla (eikä siis sängyssä niin kuin tavallisesti) on ihan paska idea, eikä suostunut syömään tippaakaan. No, koska puuroa oli onneksi syöty jo maha pullolleen, napero-kulta joutui nukkumaan ilman iltamaitoja.

Ajatuksena siis oli, että halutaan irti yöimetyksistä (ja sen myötä toivottavasti yöheräämisistä), mutta jatketaan edelleen perhepedissä nukkumista.

21:30

Joel jäi Silvan kanssa nukkumattia kutsumaan ja minä menin alakertaan (sydän jo tässä vaiheessa ihan sykkyrällä) katsomaan Voice of Finlandia. Aika pian Joel kävi supattamassa, että "nyt nukahti" ja meni itsekin saman tien unille - nyt kun se mahdollisuus vielä oli olemassa...

01:00

Yläkertaan nukkumatti siis löysi, mutta kirjastoon pedattu vierassänky jäi hänen ensikierrokseltaan kyllä väliin. Koskakohan edes olin viimeksi nukkunut yksin? Mörköjäkin täällä saattoi olla. Yhdeltä uni ei ollut vielä tullut silmään.

Yläkerrassa oli kuulemma alussa nukuttu ihan hyvin, mutta parin tunnin kuluttua olivat alkaneet ensimmäiset kitinäpyöriskelyt, jotka Joel oli kuitenkin saanut vaimentumaan tutilla ja silittelyllä.

02:30

Herään korvatulppien ja monien ovien läpi kuuluvaan Silvan lohduttomaan itkuun. Horjun yökoomassa portaat ylös - hyssyttelyn viimeinen oljenkorsi nimeltään "katsotaan mitä kaikkia kiinnostavia juttuja vaatehuoneessa on" oli näköjään jo käynnissä.

Äidin syli vähän lohduttaa, mutta itku ei lopu. Yritetään taas silittelyä sängyssä. Ei vaikutusta. Haen alakerrasta tuttipullon ja laitan siihen vettä, Joel syöttää. Silva rauhoittuu vesitilkasta ja Joel laittaa sen takaisin omalle paikalleen perhepetiin. Asettuu itse viereen.

Minä jään hölmönä seisomaan. Minun paikallani sängyssä on iso kasa aasialaisia kolmion muotoisia lattiatyynyjä. Yhyy.

03.30

Uni ei taaskaan saavu vierasvuoteeseen.

Sitä paitsi meillä on ehkä paskin vierasvuode ikinä. Sori, kaikki meillä yöpyneet - oisitte saaneet kyllä sanoa, miten surkea tuo taitettava sänky on.

07:30

Oho, herään; olen tainnut nukkua kolme tai neljä tuntia putkeen! Vau. Silti olo ei ole levännyt. Kuulostelen yläkertaa, hiljaiselta kuulostaa. Jatkan unia vielä tunnin.

Yläkerrassa on kuulemma kitisty ja kääntyilty loppuyö, mutta joitain unipätkiäkin on onneksi saatu. Hyssyttely ja silittely on riittänyt eikä toista totaalihuutokohtauta ole tullut.

Vähän ennen yhdeksää (niin kuin normaalistikin) Silva herää pirteänä ja hyväntuulisena. Mutta äiti ja isi ovat akuutisti silittelytassuhoidon tarpeessa.

*******

Joel hoisi unikouluyön hienosti, olen niiii-iiin ylpeä siitä.

*******

Yöllä hereillä maatessani tajusin olevani lässynlässynlää-äiti. Miten minusta ikinä on käskijäksi tai rajojen asettajaksi? Ei mitenkään. Minä haluan vaan rakastaa ja kikatella ja kutitella. Lässynlässynlää.

Perustyytyväinen naperomme kun ei paljon itkeskele. En ole joutunut tottumaan siihen - ja ne alkuaikojen vatsavaivaitkutkin ovat jo kaukainen hämärä muisto.

Jos Silva itkee, minä ampaisen toimintaan silmänräpäyksessä. "Äidin kulta, voi mikä hätänä, voi rakas, voi kurjuus rakasta, äiti lohduttaa..." Ja itkut jäävät tavallisesti muutamaan inahdukseen.

Minä en kestä sitä, että oma lapsi itkee. En vain kestä. En edes halua kestää. Haluan että se on onnellinen ja hymyilee mulle. Aina.

Niin: minä haluan vaan rakastaa ja kikatella ja kutitella. Lässynlässynlää.

*******

Ensi yönä uudestaan. Ja minä joudun ostamaan jykevämmät korvatulpat.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuonne koomaäiti keskusteluun jo aamulla kirjottelinkin että meilläkin alkoi kymmenkuisen perhepetiunikoulu ( rytmittäminen niin kuin neuvalantäti sano) viime yönä, sinun rohkeaa esimerkkiä noudattaen. Myös täällä on asiaa piiitkään valmisteltu henkisesti.

Minä en poistunut sängystä ja lapsen itku oli helpompi kestää kun sai lohduttaa, eikä isi edes kelvannut yhtähyvin kun äiti. Minuakin jännitti ja ahdisti, mutta yöllä itkuja rauhoitellessa ajattelin että tässä me yhdessä opetellaan uutta tapaa nukahtaa ja nukkua. Ja se auttoi, pysyin rauhallisena ja pieni rauhoittui nopeasti. Vaikka äiti ei yöllä juuri nukkunut koska odotti millon itku taas alkaa, niin uskon että nyt oli oikea aika yösyömisen lopettamiselle. Ja olen NIIN ylpeä että selvittiin kaikki viime yöstä!
T. Tuisku, toinen lässynlässynlää-äiti joka huomasi että osaa asttaa myös turvallisia rajoja
Tsemppiä teille, yhden yön kokemuksella voin sanoa että äitin ei ole pakko muuttaa perhepedistä unikoulun ajaksi :)
T.

Kristaliina
Puutalobaby

Oi, kiitos kun kirjoitit ja kiva kuulla että joku menee tässä näin ihan samaa tahtia. Taas mulla tuli tippa silmään jostain syystä ihan liikutuksesta... (lue: väsymystä ilmassa)

Hitsi, pitäisköhän munkin mennä ens yönä omaan sänkyyn...? Joel ei mua viime yönä päästänyt vaan hääsi kylmästi alakertaan :D Ois vaan niin paljon parempi olo, jos saisi olla siinä lohduttamassa.

Ihan hurjan hienoa, kun olet onnistunut pysymään noin rauhallisena - arvostan! Mä en tiedä, pystyisinkö itse siihen... Kirjoita ihmeessä kokemuksia tuleviltakin öiltä, tää on ihan mahtavaa vertaistukea!

Liisa
Osasin!

Olen koko aamupäivän käynyt täällä päivittämässä sivua raporttia odotellen. :)

Ja nyt minun ei oikeastaan tarvitsisi kirjoittaa mitään, koska Tuiskun kommentti voisi olla minun.

Mehän kokeiltiin oppikirjaunikoulua jo joulukuussa, mutta ei siitä tullut mitään. Minä nukuin valvoin olohuoneessa ja pojat opetteli nukkumista makkarissa. Pojilla meni ihan ok, mutta minua ahdisti aivan helvetisti kuunnella huutoa ja odottaa huudon alkamista siellä yksin näkemättä mitä tapahtuu ja vailla mahdollisuutta koskettaa lasta. Ja sitten kun palasin nukkumaan Ilon viereen, hän alkoi taas herätä tissille yhtä tiuhaan kuin ennenkin. (Tosin pystyin oman psyyken ja miehen työn vuoksi olemaan poissa vain 2 yötä.) Se siitä unikoulusta, emme olleet valmiita.

Siksi päätin, että minun se unikoulu vaan on pidettävä. Silloinkin valvoin kaksi ekaa yötä käytännössä kokonaan, mutta oli paljon mukavampaa valvoa kun sai itse lohduttaa lasta (ja enimmäkseen kuunnella ihanaa unista tuhinaa). Ja lapsikin siinä samalla oppi, että tissiä ei tipu vaikka äiti onkin siinä.

Meillä se toimi. Muilla perheillä toimii varmaan muut kujeet.

Liv
Päiväuniaika

"Viime ajat äitiyden ratkaisut on tehty "miten minulle luontevimmalta tuntuu" -periaatteella, ja nyt olin sitten päätynyt toimimaan pelkällä järjellä ja "oppien mukaisesti". Ja siinä samalla kaikkien omien tunteiden vastaisesti. En halunnut tehdä näin, se tuntui väärältä. Ja silti tein, koska se mukamas on järkevää. Sanovat muut. Kaikki muut."

Ei pidä ajatella näin. Ihan sama mitä muut, mutta varmasti sunkin äitipää (ihana sana :D) tajuaa, että se lapsikin tarvii kunnon unet. Silläkin on oikeus nukkua koko yö läpi, pitkä yhtäjaksoinen uni on sillekin tärkeetä (ja tietty vanhemmille). Ja koska hän ei itse osaa, se pitää opettaa. Ja kun taas osataan nukkua kivasti, pääsee taas äitin ja isin väliin unille (aina kunnes tulee seuraava Vaihe ;D).

Niin että huonot fiilikset pois, ajattelet homman lapsilähtöisesti. Eihän tää ole kuin hetki kunnes se taas oppii nukkumaan (tai ei opi ollenkaan, jolloin voitte luovuttaa :D), ja kun se oppii, voitte Joelin kanssa onnitella itteänne onnistuneesta opetuksesta. Miettiä miten mahtavaa on nukkua taas samassa sängyssä ja lapsikin on onnellinen ja levännyt ja liibalaaba. :)

Tsemppiä vaan teille ja parempia unia jatkoon, toivotaan ettei Silva ole kovin jukuripäinen näissä uniasioissa :) 

Kristaliina
Puutalobaby

Ruusu: Joo, mä kans eilen illalla pidin piiiiitkiä pähkäilymonologeja ajatuksella siirtää taas hommaa eteenpäin. Mutta Joel oli just järkkymättömänä, että nyt se tehdään. Ja kyllä: hyvä niin. Nyt eka yö jo takana.

Kiitos kaikille tsemppaamisista, palaan kommentteihin myöhemmin!

maitomamma (Ei varmistettu)

Meidän poika on kohta 1v 5kk ja meillä unikoulua kokeiltiin ekan kerran 9kk, tavoite lopettaa kymmenet yöimetykset, mutta jatkaa perhepedissä. Pari viikkoa oli pelkkää huutoa, joten luovutimme, ihan suosiolla. Vaikka koku varmaan siellä ajattelee, että hullut, olisitte vaan jatkaneet. No ei jatkettiin siis imetyksiä ja kaikki sai taas nukkua. Uudestaan otimme 11kk ja silloin onnistui! Ekat neljä yötä pahinta, tulin sohvalta makkariin, nyt imetän, en jaksa enää huutoa, enkä osaa nukkua yksin! No, mies pysyi silloin lujana. ;) juuri kun meinattiin luovuttaa itkut väheni ja vois sanoa että parin viikon päästä ei enää mitään heräämisiä ja kaikki nukkui samassa sängyssä! IHANAAAAAA

Imetän edelleen aamuisin ja poika nukkuu meidän vieressä niin kauan kun se meistä tuntuu kivalta, ihan sama mitä muut sanoo!

Jos lapsi on äitivaiheessa, eli koko ajan kiinni, kannattaa suosiolla odottaa aopivampaa hetkeä unikoululle jolloin lapsi on tyytväinen esim lattialla itselseen pitempiä aikoja, silloin yleensä onnistuu!

Tsemppiä, hyvin se menee!!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä lohdutan, että siihen lapsen itkuun tottuu kyllä...siinä vaiheessa kun se löytää oman tahdon. Meidän pieni ei ekoin kuukausinaan pahemmin ehtinyt itkeä ennen kuin lohtu tuli äidiltä tai isältä, mutta (ilmeisen varhaiskypsänä kai) kun omaa tahtoa alkoi pilkahdella 7kk tienoilla ja lapsi itki suuret krokotiilinkyyneleet valuen kun häntä oli kielletty (esim. syömästä töpseliä), niin en tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Nykyään kiukkuitkuja tulee ja menee, koitan pysyä viilipyttynä ("ymmärrän että sinua harmittaa, mutta ..." mantraa lapselle hokien), mutta on nykyään hetkiä jolloin totean, että itke vaan (ei tietysti ikinä kun lapsella on jotain oikeasti hätänä). Osaa se 10.5kk jo kirkua vastalauseensa päiväunillekin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tätä lukiessa tuli todella huono äiti -fiilikset. Meillä ei ole unikoulutettu vaikka miten muut ovat siihen opastaneet. Lapsi täyttää kohta 2v ja nukkuu edelleen perhepetissä ja juo edelleen öisin maitoa pullosta. Öinen rintaruokinta lopetettiin pari kk sitten, se sujui suht helposti, mutta edelleen imetän nukkumaanmennessä. Tiedän, ettei tän ikäisen "pitäisi" juoda enää öisin, mutta kun hän heräilee edelleen niin on vain ollut liian helppoa tyynnyttää hänet maitopullolla.. Huono äiti. Tuosta lapsen yörytmistä ja siihen oppimisesta sen sijaan olen eri mieltä (ja juttelin asiasta hiljattain ammattilaisenkin kanssa) - lapsen unentarve on erilainen kuin aikuisen eikä lapsi "kärsi" rikkonaisista öistä kuten aikuiset. Pääasia on se, että unen määrä /vrk on riittävä. Itse olen toki "kärsinyt" yöheräämisistä - olenhan käynyt osa-aikaisesti töissäkin siitä saakka kun lapsi oli 9kk. Ja se on välillä vähän raskasta 5h yöunilla.. Huono äiti on myös huono työntekijä. Mutta joo, vastavirtaan on tullut mentyä nyt tässä asiassa. Tiedän että yöpulloilun takarajana pidetään 2v hampaiden kehityksen ym takia eikä siihen ole enää pitkä aika. Täytynee sitten miettiä asiaa uudelleen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tulen kristaliina kertomaan myös seuraavista öistä. Jotenkin nyt kun vauva osoittaa mieltään ja mielihalujaan itkemällä niin myös yöllinen itku on helpompi ajatella niin, että toinen protestoi saavutetuista eduistaan luopumista. Vielä muutama viikko sitten en olisi itkua kestänyt kuunnella. Toisaalta myös se ihan ensimmäinen nukahtaminen ilman tissiä toi mulle valtavasti itsevarmuutta ja sitä rauhaa.

Sumuista viikonlopun jatkoa, innolla odotan myös miten teillä sujuu ensiyö! Vertaistuki rokkaa!!!

Tuisku

salla ja j 8 kk (Ei varmistettu)

Meillä kolmas yö takana ja koko ajan paremmin. Mulle sanottiin fiksusti, että vauva ei tiedä eikä voi päättää, mikä sille on parasta. Se on vanhempien tehtävä.

Ella F.
Siperian Ella

Mutta hienostihan teillä on mennyt! Ei nyt ole mitään syytä tuntea paskaäitifiiliksiä, teillähän on ihan nukuttukin välissä :)

Kyllä se siitä. 

Mä en edes muista enää, miten kamalaa yötissistä vierottaminen oli, kai se oli aikamoista huutoa . Mutta se väsymys mitä silloin itse poti, on ilmeisesti tyhjentänyt mun pääni muistikortin ihan totaalisesti.

Ja mehän siis mentiin sitten ojasta allikkoon, eli yötissittely loppui, nukutuspainit alkoi.

Ja nyt kun on painit loppu, odotan seuraavaa jonkun takana vaanivaa haastetta...

Mörrimöykyn pesä

Tsemppiä koulun kanssa :) kannattaa katsoa loppuun asti, kun kuulemma se pahin (eka ) yö on ohi. Kerrohan kuinka yö nro 2 sujui! Asiasta viereen; meillä on tuollainen mökillä sänkynä ja oikeasti hyvien mökkiunien jälkeen kotona vierassänkynä. Tais olla Jyskistä ostettuja molemmat. Todellinen ylläri miten hyvät unet noissa saa...

http://www.kodin1.com/products/small_162x228/8082455.jpg

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei, vanhemmuutta on juuri kestää ne lapsen itkut, kitinät, mussutukset ja vittuilut. Ikäjärjestyksessä.

Lapsi protestoi ja sun tehtäväsi on olla se tukimuuri, just se joka on hellä, läsnä, ja tukeva. Ei se joka horjuu kun hiukka venytetään.

Pus taas!
Susanna

Memmu / Martinique (Ei varmistettu) http://www.memmumartinique.blogspot.com

Tsemppiä sinne, kyllä se siitä! Itkuun ei ole kukaan vielä kuollut :)
Mun blogissa olis sulle tunnustus, käypä katsomassa jos kiinnostaa!

Devika Rani (Ei varmistettu) http://bollywoodista.blogspot.fi/

Onpas erikoista. Onko tosiaan tavallista pitää lasta perhepedissä ensimmäinen vuosi, kuten kommenteista päättelen? Itselläni on suuria ongelmia nukkua lapsen vieressä, joten nukun yleensä alkuyön yksin joko sohvalla tai sängyssä, jotta voin sitten valvoa loppuyön. Sammun yleensä joskus 4-7 välillä uudelleen väsymykseen. Meillä siis vasta 2kk ikäinen lapsi. Neuvolassa on ohjattu laittamaan tyttö pinnikseen jo nyt, jotta saisin nukuttua.. Mietin vain olenko huono äiti, jos näin teen..

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä ei perhepedissä olla nukuttu vauvan kanssa, mutta nukutaan kyllä samassa huoneessa. Vanhemmat omassa sängyssä ja tytön pinnasänky on ihan sängyn vieressä kiinni ja äiti nukkuu pinnasängyn puolella. Tyttö on nyt 2,5kk, syö kerran yössä (klo 3-6 välillä) ja saattaa kerralla nukkua 8-10h putkeen. Jotku voi sanoa mua huonoksi äidiksi, mutta mun mielestä tää tilanne on aika ihanteellinen ja koko perhe voi hyvin ja on onnellinen :)

Salla & J 8kk (Ei varmistettu)

Neljäs yö mennyt. Viime yönä heräsi kerran (05) ja jatkoi ilman itkua unia tutin kanssa seiskaan asti aamulla. Nukahti ilman tuttia vähän ennen yhdeksää. Tosin nukahtamista sai auttaa reilut 20 minsaa, koska en antanut tuttia. Pyöri ja hyöri, muttei itkenyt.

Vierailija (Ei varmistettu)

No eihän se perhepeti mikään sääntö ole:) toiset nukkuu paremmin vauvan vieressä, toiset eri huoneissa... ei kaikkea tarvitse tehdä samalla tavalla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Anteeksi.. Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä perhepeti ideaa.. Ensin opetetaan lapsi nukkumaan vieressä ja imetetään läpi yön. Maitobaari on aina auki siinä vieressä ja nukutaan kuin sillit suolassa. Ihan alussahan tuo onkin hyvä juttu osin, sillä pieni lapsi tarvitsee tankkausta usein, mutta turvallisuus on vähän kyseenalaista...

Sitten kun lapsi kasvaa ja siirtyy kiinteisiin ruokiin sama ralli yösyömisten ja heräilyiden kanssa jatkuu.. Ja nyt pitäisi opettaa lapsi omaan sänkyyn ja nukkumaan koko yö.. Miksi ensin opettaa uniassosiaatio siihen äidin ja isin viereen ja sitten siitä pois? Kamala vaiva ja itku ja hampaidenkiristys?

En väitä olevani mikään super(paska)mutsi, mutta meillä lapseni on nukkunut omassa sängyssään ihan alusta asti. Olen pitänyt sylissä ja lähellä ja imettänyt, mutta olemme nukkuneet omissa sängyissä ihan aina. Ilta- ja yöimetykset hoidimme isossa nojatuolissa pinnasängyn vieressä lapsen omassa huoneessa, minä nukuin miehen vieressä makkarissa, omassa sängyssä.

Tottakai siinä tuolissa tuli vietettyä monena yönä enemmän aikaa, kuin sängyssä nukkumassa, mutta 4kk asti lapseni on nukkunut 7-9h unia putkeen sekä päikkärit.

Jokainen valitsee miten oman lapsensa kasvattaa ja hoitaa ja mihin totuttaa.. Minä en vain ymmärrä perhepedin hienoutta, anteeksi :)

Kristaliina
Puutalobaby

Devika Rani: Huoli pois! Oman käsitykseni mukaan tuo pinnasängyssä nukkuminen on huomattavasti yleisempää kuin tämä perhepetihomma - enkä yhtään usko, että jompi kumpi tapa olisi jotenkin "yleisesti" parempi! Ainakin itse uskon, että jokaisessa perheessä on "ihan oma oikea tapa", johon vaikuttavat niii-iiin monet eri tekijät.

Ja samoin näitä nukkumisongelmia on niin pinnasänky- kuin perhepetinukkujillakin. En usko, että jompi kumpi voi olla avain hyvään uneen. Meillähän nukuttiin erinomaisesti perhepedissä (yhdellä yöimetyksellä) 8 kk ikään asti, mutta sen jälkeen (todennäköisesti kun imetystä ei tarvittu enää ravintotarkoituksessa vaan siitä tuli vain tapa) homma alkoi vaikeutua. Meidän perus-3kertaa yössä -imetys oli vielä siedettävä, mutta joukossa oli sitten niitä vaikeampiakin öitä ja pidemmän päälle homma alkoi tuntua raskaalta - etenkin Joelille, joka joutuu vielä käymään töissäkin, itsehän voin olla täällä kotona melkein millaisessa koomassa tahansa :)

Tosi hyvää perhepeti/pinnis -keskustelua onkin käyty täällä jo monesti, mm.
http://www.lily.fi/juttu/perhepedissa
http://www.lily.fi/juttu/vieroituksessa-0
...ja siellä olenkin kirjoitellut tarkemmin meidän perusteista tälle valinnalle. Lyhyesti vaan niin, että meidän perheelle se tuntuu jotenkin luontevimmalta ja pinnasänkyyn nukuttaminen tuntuisi jotenkin meidän perheessä "omien tunteiden vastaiselta". Ilman sen kummempaa järkiperustetta, mutta haluamme tässä noudattaa sitä omaa tunnetta. Meidän molempien lapsuudenkodeissa on myös nukuttu perhepedissä, joten se "luontevuudentunne" kumpuaa varmaan jostain kaukaa sieltä...

Mutta tosiaan olen itsekin nyt näissäkin keskusteluissa (ja omassa lähipiirissäni) kuullut niin paljon a) onnellisista perhepetinukkujista b) huonoista perhepetinukkujista c) onnellisista pinnasänkynukkujista ja d) huonoista pinnasänkynukkujista että uskon kyllä lujasti, että ei se pelkkä nukkumispaikka autuaaksi tee - nämä nukkumisasiat taitavat olla vähän korkeampaa avaruusmatematiikkaa :D

Vertaistsempit kaikille unikoululaisille, hyviä tuloksia näyttäis olevan siellä tulossa, mahtavaa! Ja kiitos kaikille kannustajille!

Linka: Joo, mekin ollaan just tuollaisesta ilmapatjahommasta haaveiltu... Meillä on nyt sellainen taiteltava rahi/sänky, ja se on kyllä ka-ma-la. Tsihihi ja tuollaisella parisänkyilmapatjalla ehkä (kröhöm) mahtuisivat vanhemmatkin joskus viettämään sitä "laatuaikaa" :)

Kommentoi

Ladataan...