Unikoulu, yö 3 (osa: totaaliepäonnistuminen)

Ladataan...
Puutalobaby

Eäääääh. Eli perseelleen meni. Kiitos kaikki rakkaat ihanat kaikista tsempeistä - mutta me ei nyt selvästikään oltu niiden arvoisia.

Ensin ajattelin, että en tätä "unikoulutrilogian" viimeistä osaa edes kirjoita, kun harmittaa niin älyttömän paljon. Siirtyisin jo muihin aiheisin ja toivoisin, että kukaan ei kysyisi, jotta mun ei tarvitsisi sanoa, että.... ... no: PERSEELLEEN MENI!

Mutta äh, kun kerran olen aloittanut...

*******

Unikoulun yö 3: totaaliepäonnistuminen

03.00

Ollaan tilanteessa, jossa Silva itkenyt lohduttomasti kaksi tuntia. Joel alkaa olla "v*u ihan sama" -tilassa - alla kaksi surkeasti nukuttua yötä ja seuraavana päivänä työpäivä. Minulla järjetön päänsärky, univelka alkaa pukata migreeniä pintaan. Täysmigreeni saisi minut vuorokaudeksi toimintakyvyttömäksi - mun on pakko saada pikana särkylääke nassuun ja unta ja hiljaisuutta, muuten ollaan todella syvällä suossa nimeltään sahalaidat.

Ei pysty. Ei kykene. Stoppi. Meidän voimat loppui tähän.

Imetän.

Patistan Joelin alakertaan siihen kökkösänkyyn: "Sun on pakko saada unta." Molempia harmittaa aivan järjettömästi - minua niin paljon, että en saa unta ennen viittä. Särkylääke sentään saa päänsäryn kesyyntymään edes normaalille tasolle.

*******

Olisi ollut hienoa, jos olisin voinut kirjoittaa, että "kolmas yö olikin jo sitten paljon helpompi, suosittelen unikoulua lämpimästi kaikille, tsemppiä ja silleen". Joskus sitä ottaisi ihan mielellään edes pienen palan sellaista kiiltokuvaelämää.

Mutta tämä on puutalobabylandia. Täällä ollaan näillä kyvyillä ja voimilla ja taidoilla, mitä meillä on. Ne ovat rajalliset. Nyt epäonnistuttiin ja sen kanssa on elettävä.

Päätä särkee, väsyttää ja harmittaa.

 

 

PS. Totaaliepäonnistumiseen on hyvä lopettaa. Ööö eiku? Eli siis: yritän välttää sitä, että jossain vaiheessa kirjoitan tyyliin "unikoulu osa 294: ja tänään me valvottiin klo 2.03-2.16" - hih ehkä ihan kaikkia lukijoita ei nämä unikouluasiat nyt niiiiin paljon kiinnosta :)

Kerron siis unikuulumiset jatkossa PS.-tyyppisesti muiden juttujen mukana. Ja näissä kolmessa (1, 2 ja kolmas tässä) unikoulukeskustelussa. Jos ei nyt mitään ihan radikaalia sillä saralla tapahdu. Tapahtuisikin.

Ponnistelut parempien yöunien eteen silti jatkuvat.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Höh ja pöh. Meillä kolmas yö toi toivotun tuloksen. Toki pikkumies heräili, mutta enää ei syötetty. Hyvin kuitenkin tsempattu.

Erika (Ei varmistettu)

Tsemppiä! Halaus! Meillä käytiin tuo yörumba läpi aika monta kertaa ennen kun yöunet edes vähän parani. ( = enään ei herätä 12 kertaa yössä, nyt hyvällä tuurilla riittää 2 kertaa)Aina tulee jotain: hampaita, flunssaa, matkoja..jotka häiritsevät pienen nukkumiseen oppimista.

Joskus on ollut oikein huonoja päiviä unien takia ja on tuntunut ylivoimaiselta ilman itkua edes lukea, että jollakin lapset nukkuvat läpi yön. Tällöin olen ottanut sellaisen positiivisen ajatuksen itselleni, että se mahtava tunne, mikä tulee kun lapsi nukkuu läpi yön ilman heräämisiä on minulla vielä edessä. Kun se yö tulee, niin se on tosiaan ansaittu!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tsemppiä! Mä en ole edes yrittänyt aloitaa unikoulua kun mä oon ihan varma et meillä käy just noin (erotuksena et jo eka yö on kamala). Lohdutukseksi sen verran että meidän vajaa 10-kuinen tyttö on tehnyt melkein totaalisen syömälakon (siis tissi on ainoa mikä kelpaa jo useamman viikon näin). Että yritä tässä sitten unikouluja kun päivälläkin pitää syöttää parin tunnin välein. Ja tyttö kun kävellä tallustelee niin voit kuvitella mikä energiantarve on. Varmaan hampaat (kulmahampaat tulossa), toivon niin.

Mörrimöykyn pesä

Älä lannistu, ehkä teidän neiti ei ollut vielä valmis luopumaan yöimetyksestä, kokeilkaa keväämmällä uusi satsi, kun on valoisampaa ja kaikinpuolin energisempi olo. Voipi olla, että itsekin jaksatte paremmin valvomista useamman yön. Uskon, että paremmin nukutun ensiyön jälkeen viime yön fiiliskään ei tunnu niin pahalta. Ota Silvan kanssa päikkärit ja kertaa sille kunnon yöunien perusteet ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos ihanat <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei!

Täällä kanssa kohtalotoveri muutamien kuukausien takaa. Univelka alkoi olla jo sitä luokkaa, että suunnittelin käveleväni yöllä ovesta ulos ja hyppääväni katolta. Unen puute saa ihmisessä kyllä sellaisia negatiivisia tunnepuuskia, että en edes tunnistanut itseäni enää.

Ratkaisimme sitten mieheni kanssa asian seuraavasti: molemmat nukkuivat vuorotellen kokonaiset ja hyvät yöunet toisaalla (minä menin hotelliin rintapumpun kanssa ja mieheni seuraavana yönä kaverinsa luokse). Ja kun univelka oli molemmilla hieman tasaantunut, pystyi asian näkemään taas hieman valoisammin.

Nykyään syötämme lapsemme iltaisin niin täyteen (puuroa, velliä ja maitoa), että lapsi ei ainakaan nälkäänsä herää. Ja hyvällä ruokahalulla näyttää kaikki alas menevän. Pientä möyryämistä sängyssä tapahtuu öisin kun vauva harjoittelee oppimiaan motorisia taitoja, ja kerran pari joudun käydä vauvelin kääntämässä ja unilelun siirtämässä takaisin nyrkkiin. Ja aamulla klo 5 jälkeen annan ensimmäiset maidot vasta. Hyvä uni vaikuttaa niin paljon. Vauvakin syö päivällä paremmin ja isompia ruoka-annoksia, ja on paremmalla tuulella. Ja niin on äitikin ;)

Äitini ihmettelee näitä nykyajan unikouluja. "Ei silloin ennen vanhaan mitään tuollaisia pidetty.. Sitten nukuttiin päivällä jos yöllä ei vauva antanut nukkua..."

Toivon teille voimia! Täällä ollaan hengessä mukana vaikka ette meitä tunnekaan ;)

Nonariina
Kahvia ja unelmia

Voi harmi, mutta ainakin yrititte hei! Mä luulen, että toi nukkumishomma menee niin kuin mun kaveri (kahden lapsen äiti) sanoi, että vauvan pitää vaan itse päättää haluta nukkua, ennen sitä ei tuu mitään.

Mä oon lykännyt tota unikoulua jo pitkään vaikka mies olisi jo sen aloittanut, ei vaan pysty.

Jaksamisia ja voimia :)

Kristaliina
Puutalobaby

Mun eläkeläis-neuvolantätiäitini on muuten myös ihan ihmeissään koko unikouluhommasta - ei ole suoraan sanonut, mutta sivulauseesta huomaan, että hänen mielestään tässä ei ole mitään järkeä. Mutta tämä tosiaan johtuu ihan satavarmasti siitä, että "hänen aikanaan" tällaisista ei puhuttu. Pitääkin muuten tarkemmin kysellä, että miten nämä unihommat silloin neuvottiin tekemään...

Eka Vierailija: vaikka meillä menikin näin päin persettä, samaan aikaan tuli tosi iso ilo, että teillä onnistuttiin - hienoa, onnittelut! Vauvat ja tilanteet on tosiaankin yksilöitä, niin kuin Linka sanoo niin ehkä meidän napero ei vaan ollut vielä valmis. Vaikka ikää on tuo 10 kk, niin Silvahan on tietysti keskonen, eli monet asiat tulevat vähän hitaammin. Seli-seli, tai sitten vaan äiti ei ollut vielä valmis :) Tuo migreenikin on tietysti stressiperäistä, eli jos olisin sisäisesti ollut tyyni ja rauhallinen, ei sitäkään olisi varmasti tullut...

KIITOS, kohtalontoverit! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Voimia tähän päivään täältä kanssa! Ja uusilla paremmilla voimilla sitten joskus uuteen yritykseen, jos siihen on vielä tarvetta.

Minä ottaisin kanssa mielelläni tähän päivään (taas yhden rikkonaisen yön jälkeen) ripauksen sitä kiiltokuvaelämää, jossa ei ole Väysymystä ja Epävarmuutta (pahimmat viholliseni). Mutta, näiden kanssa nyt mennään päivä kerrallaan ja muistetaan nauttia niistä ihanistakin jutuista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tsemppiä! Meillä kolmas yö on aina ollut yhtä h*tiä.

Unikoulutusta on tullut harrastettua 9 kk ties millä kikoilla säännöllisen epäsäännöllisesti (neuvolan, isovanhempien, pomon, kummin kaiman serkun,... painostuksesta). Jossain kohtaa luovutettiin totaalisesti. Yht'äkkiä alkuvuodesta tajuttiin, että neiti (n1v 3kk) vois olla valmis luopumaan "yösyömisestä". Tartuttiin tilaisuuteen ja kas selvitttiin myös kolmannesta yöstä. Nyt toisinaan nukutaan jopa 8-9 tuntia putkeen, ennen aamuyön rauhattomampaa jaksoa. Aika luksuta verrattuna aiempaan, kun päivä piti töissä jaksaa 30 min pitkissä nukutuilla "unilla". Paitsi nyt on puhkeamassa viis iso hammasta... :/

Nannii (Ei varmistettu)

Voi kun oon täällä tohkeissani jännittäny teidän puolesta! Harmi ettei unikoulu onnistunut, mutta siitä olen kyllä aivan satavarma, että kyllä teilläkin jonain päivänä, tai siis yönä, nukutaan ihan yhtäjaksoisesti ja ihan ilman tissiä.

Meidän vajaa 10-kk neiti E jätti kyllä suosiolla tissin pois öistä (tää äiti olisi kyllä vielä jatkanut juurikin sitä klo 6-7 imetystä niiden parin lisätunnin unien toivossa), mutta kaikenlainen muu härvääminen senkun jatkui ja jatkui. Pähkäiltiin hampaita, liikkeelle lähtemistä, seisomaan oppimista, jne... Varmaan niissäkin osasyynsä oli, mutta meillä ollaan myös oltu megalomaanisten päiväunien nukkujia (etenkin vaunuissa!!). Ja kun aiemmin juttu meni niin, että mitä paremmin E nukkui päivällä, sitä paremmin myös yöllä. Noh, olin julma äiti ja vähensin päiväunien määrää ja hups heijaa, suurin osa öistä menee klo 21-08 ilman inahdustakaan. En minä nyt tietenkään lasta väkisin päivisin valvota mutta kun selkeästi jaksaa olla hereillä ja touhuta ja 2h päikkärit riittää. Plus että yleensä ne nukutaan kahdessa erässä.

Super paljon tsemppiä teille ja ääri hyvää ensi yötä samassa sängyssä ja imettäen :)

hannah79 (Ei varmistettu)

Elämä lasten kanssa on niitä Vaiheita ja Jaksoja, muistipa sitä koputtaa puuta tai ei. Ja kuten moni on kirjoittanutkin, opitunkin nukkumistaidon sotkee milloin mikäkin kyläreissu/flunssa/mahakipu/hoidonaloitus...

Vaikka molemmat lapsemme osaavat nukkua kokonaisia öitä omassa sängyssää nyt 3- ja 5-vuotiaina, väliin tulee näitä öitä kuten viime yö:

klo 21 pennut unessa
klo 23.30 vanhemmat unessa
klo 00.50 5v könyää viereen
klo 2.10 3v könyää viereen yli 5-vuotiaan, joka tietysti herää. Kaikki pyörivät aikansa ennenkuin uni tulee uudelleen.
klo 2.50 3v ilmoittaa että korvaa särkee, nukahtaa kuitenkin
klo 4 3v kerää pupunsa ja tyynysä ja ilmoittaa palaavansa omaan sänkyyn koska on ahdasta.
klo 5 alakerran portaissa huhuillaan äitiä, 3v on matkalla aamupalalle...palaa sitten kuitenkin viereen.
klo 6.30 herätyskello soi. Lapset ei liikahdakaan. Äiti sammuttaa kellon ja yrittää venytellä, mutta siinä kahden lapsen puristuksessa ei juuri ole tilaa. Klo 7 porukka on viimein ylhäällä. Parhaalla tahdollakin hyvän hoitoonlähtöfiiliksen ylläpito on lähes mahdoton tehtävä.
klo 8.27 äiti leimaa kellokortintyöpaikalla. Taas myöhässä puoli tuntia. Ei auta. Uusi viikko. Jotkut on hiihtolomalla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin SINÄ et ollu valims tähän. Se on VANHEMMISTA kiinni. Jos sä haluut imettää öisin niin sit tietysti teet niin ja nukutte kaikki pätkissä. Mut lapset kyllä oppii jos vanhemmat HALUAVAT.
Ei voi odottaa ihmeparannusta 3 yössä... hei komoon...

Vierailija (Ei varmistettu)

Nö höh! mutta lohdutuksena voin kertoa että meillä on käynyt molempien lasten kanssa ihan samalla lailla. Ei kai ole meidänkään juttu toi unikouluttaminen. Molemmat ovat alkaneet 1,5 vuotiaina nukkua täysiä öitä ja ovat oikein hyvä unisia. Tosin meillä niitä syöttöherätyksiä oli n. 2 yössä, joten tilanne ei päässyt kovin pahaksi. Vauvat nukkuivat omissa sängyissään ja myöhemmin myös omissa huoneissaan. Koska olin kakkosen kanssa tosi väsynyt, ruokimme yöt pullosta (yleensä mies ruokki).

Itse synnyin vuonna 80 ja silloin mun kuulemmat pahat uniongelmat/nukahtamisongelmat ratkaistiin (neuvolalääkärin suosituksesta) niin että mut jätettiin pinnikseen huutamaan lastenhuoneen ovi kiinni. Olin kuulemma huutanut parina yönä ja sen jälkeen alkanut nukkumaan hyvin. Kuullostaa ihan kamalalta, mutta toimi ja suurempia traumoja ei ole jäänyt (kai :) ). Tuo oli ennen kai aika yleistä.

terv. Satu

-mimmu- (Ei varmistettu)

yhdyn viimeiseen kommenttiin (Vierailija (ei varmistettu) | 18.2.2013 13:42)
olen samaa mieltä että se mitä lapsi oppii on siitä kiinni mitä vanhemmat hänelle opettavat. meillä meni muistaakseni viikko-pari siihen että tyttö oppi nukkumaan ilman maitoa..onhan se hyvä nukahtaa aina kun saa mahansa täyteen ja siitä luopuminen on outoa kun niin ei ole koskaan aiemmin tapahtunut. Kannattaa antaa illalla kunnon annos puuroa/velliä ja vielä mammat ennen nukahtamista. Jos johonkin ryhtyy ei kannata luovuttaa. Siitä se lapsi vasta vinkeet oppiikin, ahaa jos kiukuttelen tarpeeksi kauan saan periksi ja masun täyteen mammaa, jee ;)

Suosittelen siis lämpimästi että jatkatte unikoulua,vaikka se on hermoja raastavaa,mutta se palkitaan kyllä!!! teillä oli kuitenkin hyvä alku! Jos tuntuu että totaalinen lopettaminen on hankalaa niin voithan antaa maitoa silloin kun Silva herää ja huuto on ihan kamalaa. Meillä tyttö heräsi aina 4-5 aikaan ja silloin annoin maidon, aamulla sitten vasta seuraavaksi kun noustiin ylös. "Aamumammasta" oli kuitenkin sitten helppo luopua ja oli suht hyvin levättyjä öitä takana ja voimia taas kerätty sen verran että hermot riittää...

Tuulianna (Ei varmistettu)

Mulla ei nyt ole muuta sanottavaa kuin *iso halaus*. Joskus vaan pitää ottaa muutama askel taakse, että voi taas ottaa muutaman eteen. Olen otettu, että jaat myös niitä hetkiä, jolloin ei mennyt ihan putkeen. Se tekee teidän porukasta niin kovin inhimillisen ja antaa juuri nyt minulle paljon lohtua kun en väsymyksissäni hetki sitten ollut lainkaan niin hyvä vanhempi kuin pitäisi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meilläkin kokeiltiin yövieroitusta vähän vajaa kymmenkuisen neidin kanssa pari viikkoa sitten. Kolme yötä meni ihan ok, pisin itku kesti reilun tunnin, mutta sitten tuli influenssa koko perheelle ja se siitä... Imetin öisin, koska niin sain hetken levätä rauhassa, en olisi jaksanut rauhoitella tyttöä tuntitolkulla ja kun pieni oli kuumeessa mielestäni oli tärkeääkin antaa maitoa, kun hän pyysi. Näin hän sai tarvitsemiaan nesteitä. Päätimme kokeilla uudelleen joskus lähempänä 1-vuotissynttäreitä. Mielestäni pitää tunnistaa myös oikea ja väärä hetki, jos hetki tuntuu vaikkapa kolmen yön päästä väärältä niin ihan hyvin voi päättää että lykkää asiaa eteenpäin. Antaa pienen olla vielä hetken pieni, entäpä jos vaikka hampaat ovat puhkeamassa? :)

hannah79 (Ei varmistettu)

Tuosta kokonaisunimäärästä kyselin viime postauksessa ja vastailit sinne mut jatkan nyt tähän tuoreempaan. Aika paljolta kuulostaa, jos yöunta tulee 11+h (joka tosin katkonaista) ja päiväunta 2+2 h. Vois olla niinkin, että aamuyö on levotonta, koska syvää unta ei enää riitä.
Meillä oli aikoinaan aika sama homma ja yöunia paransi kyllä paitsi imetyksen lopetus niin myös yksiin päiväuniin siirtyminen 1v tienoilla. Molemmat menivät alle vuoden ikäisinä hoitoon, joten rytmin muutos tuli pakon edessä, mutta siinä oli myös hyvät puolensa: illat vähän aikaistuivat (kun aikuiset kuitenkin tarvitsevat sen oman hetkensä lasten nukahdettua niin kiva jos sen saa jo ennen klo 22) ja yöunet parani. Toki samaan aikaan liikkuminen jo jotenkin rutinoitui, joten sekin saattoi auttaa. Päiväunilta heräsivät kuitenkin hoidossa klo 15 ja yöunille sippasivat n. 20.30. Aamuvirkkuutta tämä ei "parantanut", mut hyvähän se oli hoitoaamuina kuudelta herätä lasten vapaaehtoisesti, vaikka aikuisille teki viikonloppuina tosi tiukkaa. Aikanaan oppivat itse laittamaan lastenohjelmat pyörimään nauhalta :-) Ja kuten joskus aiemmin kirjoitinkin, kokonaisia öitä nukkuivat 1-2v sitten alkoikin taas uusi hulabaloo kun alkoivat nähdä villejä unia!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei!

Vaikka aikaisemmassa viestissäni kehoitin johdonmukaisuuteen, se on kuitenkin vain tavoite, ei kukaan siihen aina pysty. Kokeilette uudestaan, sitten kun jaksatte paremmin! Vaikka katkonaiset unet ovat sinulle tällä hetkellä väsyttäviä, ei sekään ole hyvä vaihtoehto, että tämän kokeilun jäljiltä molemmat vanhemmat ja lisäksi vielä lapsikin lapsi ovat aivan finaalissa.

Johdonmukaisuus vaatii kaikissa muutostilanteissa hirveästi voimia vanhemmilta. Parhainta ehkä olisikin kokeilla tätä siten, että olette kaikki lomalla (ei painetta töihin heräämisestä) ja olette tavalla tai toisella saaneet nukkua voimianne ensin takaisin. Silloin jaksaa tsempata paremmin.

En mä tässä vaiheessa olisi niin huolestunut/kiinnostunut lapsen nukkumisesta vaan siitä, että sun omt voimat riittää. Kyllä lapset nukkuu tarpeeksi, tavalla tai toisella. Mutta sun oman jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta on tosi tärkeää, että sä saat nukuttua mahdollisimman hyvin. Se hyödyttää myös vauvaa ja perhe-elämää. Ehkä joku tuollainen vuoroöinä nukkuminen voisi toimia, tai vähintään otat kunnon päiväunia säännöllisesti, jos ette muuta muutosta vielä pysty tekemään.

Voimia!
T: Johanna

Voi höh, mutta älkää vaipuko epätoivoon:-) Ehkä se ei vain ollut oikea hetki Silvalle. Luin jostain, että silloin on aika muuttaa jotain nukkumisessa, kun nukkumaan meno illalla ahdistaa. Itse oon ottanut tuon ohjenuoraksi, koska ahdistun muiden ohjeista ja alan kyseenalaistamaan meidän nukkumisjärjestelyjä vaikka minun eikä mieheni mielestä niissä ole mitään vikana. Myönnän toki, et olis ihana nukkua yhteen menoon vaikka viis tuntiaki eikä imettää useaan kertaan yössä. Mut nyt meillä mennään näin niin kauan kuin se sopii meille, olkoon ne kaikki tietävät muut ihmiset mitä mieltä vain! :-) Toivottavasti teillä nukutaan hyvin ensi yönä imetysten kanssa tai ilman. :-)

Vierailija (Ei varmistettu)

Halaus sinne ja 10 pistettä hienosta yrityksestä! Huh tämä äitiys on haastavaa!

Meillä kolme yötä tätä rytmittämistä ja yötisittömyyttä takana. Ekana yönä poika itki tosiaan muutaman kerran, toinen ja kolmas yö meni ilman itkuja mutta normimäärällä heräämisiä. Mutta aamut on alkanu 5.30-7! En ole imettäny sängyssä ettei menis vauva sekaisin niin on sit joutunu heräämään aikaisin. Päikkärit on pidentyny ihan älyttömästi kun yöt on lyhenyny eli rytmi on totaalisen sekasin mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa...

Uskon että onnistumisen avain on meillä ollut se, että äiti on ollut vieressä sängyssä. Ei siis montaa muutosta kerralla. Jokayö on nimittäin itku alkanut kun äiti on mennyt vessaan.. onnistumisesta huolimatta VÄSYTTÄÄ koska enpä minä vieläkään osaa nukkua kun odotan alkaako vauva itkeä :) huoh, kyllä se äitikin kohta oppii relaamaan kun lapsikin jo oppi!
Ja silti mietin että onko tässä mitään järkeä kun äiti on ihan poikki ja lapsella rytmi sekaisin...

T. Tuisku

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei, luitko tämän hesarista:

http://www.hs.fi/tiede/Antakaa+lasten+olla+kurittomia/a1361154153982

Jotenkin tulit heti mieleen!
Vauvat on kyllä siitä jänniä, että niille ei vielä voi selittää samalla tavoin kuin isommille lapsille. Mutta ei ne mitään koiriakaan ole! Miten siis opettaa vauvaa?

Kristaliina
Puutalobaby

Oi, mikä ihana kirjoitus tuo Hesarin kolumni, kiitos linkkauksesta! Meille ei tule enää sitä lehtiversiota, joten suosituslinkkaukset oikein tervetulleita tänne :)

Kiitos vielä ihan älyttömän paljon tästä kaikesta myötäelämisestä. Hih ja niin kuin mm. Tuulianna ja Roosa huomaa - täällä tosiaan on myös niitä epäonnistumisia. Tavallaan se on ehkä merkki myös siitä, että tämä palsta ei ole muuttanut lähtökohta-asetelmaansa :D Eli tämähän ei ole missään vaiheessa ollutkaan mikään "pro-äidin päiväkirja" :) Joissain asioissa sitä on jo jopa vähän saanut varmuutta ja oppinut, mutta uudet eteen tulevat asiat (niin kuin nyt tämä nukkumaanopettelu) on aivan yhtä uutta ja haasteellista kuin se ensimmäinen tumpeloäidin tekemä vaipanvaihto silloin 10 kuukautta sitten :)

Hitsi aika erikoista kyllä, mutta mulle on nyt jotenkin tässä iltapäivän kuluessa humahtanut päälle joku omituinen mielenrauha. Että näin nyt meni, katsotaan ensi yönä. Jostain syystä mä tuossa Joelillekin just vakuutin, että ensi yönä me nukutaan kaikki onnellisena ja hyvät yöunet. Katsotaan. Ehkä tämä väsymys vaan nyt aiheuttaa tämmöisen omituisen harhaisen pöhnän :D

Tuosta kokonaisunimäärästä - tänään muuten Silvan päikkärit ovat jostain syystä jääneet aika lyhyiksi. Katsotaan, vaikuttaako jotenkin yöhön...

Vierailija (Ei varmistettu)

kaikki aikanaan! uutta yritystä sitten, kun olette siihen valmiita ja jaksatte! ehkäpä teidän neitikin on hieman myöhemmin valmis nukkumaan ilman tisua :) me yritettiin unikouluttaa poikaa n. 10 kk iässä, siinä onnistumatta. ahdistuin itse niin paljon, että totesin tarvitsevani vielä lisää aikaa.. 12 kk iässä unikoulun toteutus onnistui hyvin, selvittiin muutaman yön inhimillisillä itkuilla ja sitten helpotti! nyt 1,5-vuotias lapsukainen on nukkunut yönsä täysin jo usean kuukauden ajan :) jos vanhemmat kovasti ahdistuvat lapsen unikouluhuudattamisesta, niin tuskin se on kenellekään hyväksi. jossain vaiheessa kyllä tulee stoppi, kun olette mitta täynnä yöheräämisiä.. sitten se motivaatio unikouluttamiseen löytyy varmasti paremmin :) tsemppiä! -Paula

SaaristonAkka (Ei varmistettu)

Voih, halirutistus täältäkin! Mutiskoot joku taas partaansa, kun sanon tämän mut hei te teitte parhaanne ja kun isä käy töissä niin aikaa on melko rajallisesti tuollaisiin kokeiluihin. Tuli mieleen, et saisitteko te vaikka Krista sun äitiä teille yökyläilemään arkena- tai jotenkin muuten järjesteltyä asiaa, kuulostaa siltä, että te tarviitte jo niitä yöunia :)

Vierailija (Ei varmistettu)

S-S täällä hei, en nyt pääse kirjautumaan sisään Lilyyn (koska hiihtoloma, pätkivä mobiilinetti ja yläkerrassa tapahtuva unikoulu).
Halusin vaan tulla toivottamaan tsemppiä ihan hirmuisesti ja jos olisin jaksuhali-ihminen, toivottaisin miljoona niitä.

Tulin näin hiihtoloman kunniaksi tehneeksi sen virheen, että hankin "Unihiekkaa etsimässä" -kirjan. Oma ajatukseni oli lähinnä vielä tässä vaiheessa tutustua unikouluteoriaan ja ottaa vinkkejä korvan taakse. No, kuinkas kävikään, kirjaan tarttuikin mieheni, joka on faktapohjainen teoreetikko henkeen ja vereen. Loman virkistämänä hän päätti täällä maaseudun rauhassa ja mummon hoivissa toteuttaa unikoulun NYT.
Kaikki kunnia hänelle, ihanaa että energiaa löytyy jne, mutta ai että tän äidin sydäntä riipi vauvan tissinkutsuhuuto eilen illalla. Riipi siinä määrin, että olin melkein valmis julistamaan avoimen sodan miestä vastaan. Sitä en kuitenkaan tehnyt, vaan kuuntelin sydän sykkyrällä tunnin iltahuudon alakerrasta. Vauva nukkui yönsä tasan yhdellä heräämisellä, jolloin vaatimalla vaadin että sain hänet imettää - rinnat (tai siis tarkalleen ottaen vain se oikea josta maitoa huolitaan) oli räjähtämispisteessä. Pumppuahan ei näet tietty muistettu maalle mukaan ottaa...
Imetys"luovutuksesta" huolimatta eka yö sujui muuten loistavasti, edes tuttikriisejä ei koettu!
Katsotaan mihin tilanne kehittyy, lupaan raportoida tänne uskollisesti :)

Ainiin, käyttämämme unikoulumetodi ilmeisesti on nyt "piipahdustekniikka" (huomaakohan tästä sen että äiti ei ole saanut koko oppikirjaa vielä käsiinsä) toteutettuna isän toimesta. Äiti saa siis periaatteessa nukkua yöt rauhassa. Periaatteessa. Viime yönä nukahdin vasta aamuyöstä, koska hermot, hormonit ja armoton maidonpakkautumispakotus.

Ei tää helppoa ole. Niisk.

Liisa lomalta (Ei varmistettu)

En jaksa kirjautua. Tai no, äitipää ei muista salasanaa.

Haluan vaan heittää omat myötätuntotsemppini, jatkatte unikoulua tai ette.

Jos ette, niin toivotan teidät tervetulleeksi tänne eka kerralla epäonnistuneiden joukkoon. Me tosiaan loppuunväsyneinä silloin todettiin, että a) kaikki ovat virkeämpiä jos vaan imetän öisin ja b) emme ole valmiita unikouluun. Reilu kuukausi myöhemmin olimme valmiita. Ilon yösyöminenkin oli selkeästi erilaista nyt helmikuussa kuin joulukuussa (aiemmin korvin kuultavasti nieli maitoa, unikoulun alkaessa enää mussutti tissiä), itku kun en imettänytkään oli erilaista (protestia, ei hätää) jne... Olen tyytyväinen, että kuuntelin vaistoani.

Hassua kyllä todeta näitä kommentteja lukiessa, miten moni on nyt toteuttanut/toteuttamassa unikoulua samoihin aikoihin. Onko helmikuu joku käännekohta jolloin talven pimeys viimein nujertaa väsyneet vanhemmat niin kertakaikkiaan, että asialle on tehtävä jotain?

Valeäiti (Ei varmistettu) http://valeaiti.blogspot.com

Unikoulu, ah mikä viha-rakkaussuhde mulla siihen on. Rakkaus sinänsä, koska kun se vihdoin uskalletiin tehdä, saatiin ekat yli 2h unet kahdeksaan kuukauteen. Ja viha siksi että sitää pitää aina välillä tehdä uudestaan (mutta menee aina joka kerta nopeammin, 1-2 yössä kun on kerran sen jalon nuakhtamisen taidon oppinut!) Kohtuupaljon sitä helpotti tieto, että Kakkosella on paljon ruoka-aineallergioita, tossa 10kk kohdalla..

Mutta seuraavia juttuja halusin tulla tänne sanomaan todellisella osaamisella (eli tasan oma, teidän tapausta helpompi kokemus ja sitä edeltänyt taustatyö Unihiekkoineen):

- Jos millään pystytte, älkää luovuttako vielä tänä yönä. 3. ja 4. yö on usein nk. takapakkiöitä, mun mielestä teidän ekat kaksi yötä kertoo että homma on lähtenyt toimimaan ihan oikein ja vauva vain vastustelee muutosta, johon tietää kohta suostuvansa :).

- Päätä joku aikaväli, jona on yö, ja jolloin maitoa ei tarjota. 23-05 on hyvä. Sen ympärillä voit ihan hyvin antaa vaikka juurikin sen aamumaidon ja vaikka siellä sängyssä. Kuusi tuntia pärjäät kyllä, vahva nainen! :)

- Silva(kin) tulee onnellisemmaksi kun oppii nukkumaan. Sekään ei haluaisi enää syödä yöllä. Raju väite, tutkiskele onko totta teillä. Jos tuntuu että nukahtaa aika pian imetykseen, eikä ime "hengenhädässä", voi hyvin olla vaan sitä nukahtamissyömistä. Meidän tapauksessa siinä oli ihan selkeä vääntyily ja kääntyilykin lopulta, kun mahaan alkoi sattua se liika maito.

Täällä meidän kokemusta / "ohjeita" mun oppimien asioiden mukaan:
http://valeaiti.blogspot.fi/2012/10/unikouluohjeet.html

Tsemppiä, ja samalla sanon kuitenkin minäkin että luovuttakaa toki tältä erää jos siltä tuntuu :) Mutta luulen että saattaisitte olla jo voiton puolella.

Vierailija (Ei varmistettu)

Heippa!
Lapset ovat toki yksilöitä unen määrän kanssa, mutta kuulostaa aika paljolta kun nukkuu 2 x 2 h päiväunet ja siihen päälle pitäis vielä nukkua 11-12 h yöunet. Kannattaa kokeilla lyhentää toisia päiväunia tai sitten selkeästi aloittaa iltatoimet myöhemmin ja laittaa nukkumaan myöhemmin.
Mulla on 9kk lapsi, joka nukkuu ekat päiväunet 1,5 h (noin 12 maissa) ja toiset 45 min (viiden maissa). Yöunet nukkuu n. 21.00-08.00. Hereilläoloaika on aktiivista ja on pirteä ja yöt nukkuu yhdellä syötöllä (yleensä puolilta öin kun menen itse nukkuu) ja aamulla syö noin tuntia ennen heräämistä toisen kerran rintaa. Perhepedissä nukutaan ja yöunille nukahtaa syliin.
Mutta niinkuin alussa mainitsin yksilöitä ovat unenkin määrän suhteen.
Tsemppiä ja toivotaan parempia öitä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä en esikoisen kanssa jaksanut edes harkita unikoulua. Imetin uneen öisin hyvillä mielin noin 1,5-vuotiaaksi, jonka jälkeen imetys loppui itsestään, kun ei poika enää kaivannut tissiä. Heräiltiin ehkä muutama kerta yössä, joskus vähemmän, ja imettäminen oli helppo tapa nukuttaa uudestaan. Nyt esikoinen on 4 ja kuopus 8kk. Tuskin alan tätäkään vauvaa huudattamaan yöllä, mutta vaihtoehtoisena nukutustapana iltaisin toimii myös kantoreppu. Sitä tosin tulee yleensä kokeiltua sitten, jos vauva ei nukahda tissille, vaikka vaikuttaa väsyneeltä. Meillä mennään sieltä, missä aita on matalin. Ehkä se ei aina olisi paras mahdollinen tapa, mutta kukin tekee tavallaan, ja itselleni suon tämän. Kuopus on tosin koko ikänsä ymmärtänyt, mikä on yö - jo aivan pienenä nukkui öitä putkeen heti, kun uskalsin olla herättelemättä syömään, ja huonoinakin öinä nukahtaa heti uudestaan imettämiseen. Kertaakaan ei ole huutanut yöllä. Tsemppiä teille - uskaltakaa toimia niin, miten itsestä tuntuu hyvältä ja järkevältä!

Banski (Ei varmistettu)

Tsemppiä! Ei ole luovuttaminenkaan häpeä, joskus se vaan on välttämätöntä. Jos jaksatte vielä yösyöttöjä, antakaan ajan kulua ja kokeilkaa unikoulua myöhemmin uudelleen. Ja voihan olla, että lapsi oivaltaakin yöunien idean ihan itsekseen!

Meidän tyttö, perhepetiläinen, on kohta 1v2kk. Tissiä huutaa ns. normaaleina öinä kahdesta kolmeen kertaa. Siirryttiin hiljattain yksiin päikkäreihin, se (kenties?) rauhoitti vähän öitäkin, koska nukkuu nyt alkuyön n.4-5h (yleensä) hyvin. Olipa yksi vain yhden heräämisen yökin! Ja sitten viime yö yhtä tississä roikkumista....

Meillä tehdään nyt poskihampaita. Mitä enemmän lapsi hinkkaa ikeniä sormella päiväsaikaan, sen huonompi on seuraava yö. Ehkä meilläkin nukutaan täysiä öitä sitten kun hampit on suussa? Me "tyydytään" toistaiseksi tähän nukkumisjärjestelyyn ja katsotaan jos aika tekisi tehtävänsä.

Mutta tsemppiä vielä kerran, kyllä se siitä :)

Sikuriina (Ei varmistettu)

Hear, hear! Me (no okei, mies) on jouduttu pitämään unikoulua kolmeen kertaan, koska sairastumiset ja muut myllerrykset vie hommaa aina taaksepäin. Mutta kuten tuolla jo todettiinkin, se helpottuu kerta kerralta, ja on kyllä ollut vaivan arvoista. Jos on omat elämäntavat tiukassa, niin on lapsenkin: yösyömisestä vierottaminen on ihan todellista vierottamista ja sydäntä kylmää, vaikka hermo onkin kireellä.

Se tunne, kun saa nukkua...no, sitä ei heti tule :) Oma pää ei luonnollisestikaan osaa nukkua, vaikka mahdollisuus olisi. Tämä siitä huolimatta, että päiväsaikaan voi torkahtaa leikkikehään tai vessanpöntölle.

Ei muuta ku tsemppiä ihan mahottomasti! Mikään ei estä kokeilemasta uudelleen tai sitten ihan vaan löytämään muita keinoja. Unen suhteen harva varmaan luovuttaa, sen verran isosta asiasta on kyse :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hannah79:Siis aivan kuin meidän yö,sillä erotuksella että meillä on 2 ja 4-vuotiaat.Välillä tää kyllä oikeesti itkettää..sen vauva-ajan kyllä selvis sen voimin,että no,se on vauva.Mut kyllä nyt itkettää kun nää on jo näin isoja eikä meillä vieläkään nukuta!Mutta onneksi sentään nykyään jo JOSKUS edes..

Tsemppiä Kristalle.Meillä on kokeiltu yhtä sun toista unikoulua..mut en mä jaksa enää kuin väsyneesti nauraa niille kommenteille ettei vauva tarvi enää tissiä öisin 6kk jälkeen,ja paskat!Meillä esikoinen lopetti yötissin(ja imetyksen kokonaan)10kk iällä..siihen asti heräs karjumaan nälkäänsä.Ja nuorempi lopetti vasta 1v10kk iässä..siihen asti söi 1-10 kertaa yössä.eihän siinä ollut mitään järkeä mut minkäs teet..ei vaan saatu pienempää lopettamaan ja oli niin väsyny sen valvomisen kanssa ettei vaan hermot riittäny unikouluun..esikoisen kohdalla mies jaksoi sen viikon huutamisen ja pikkuinen itsekin vähensi siinä kohti tissin syömistä..ja siihen ne imetykset loppui..kuopus vain oli sinnikkäämpi kun meillä loppui hermot viikon huutamisen kohdalla joka kerta..

Kommentoi

Ladataan...