Unikouluttomuus, yö 1 (osa: noNYTsesitnukkuu)

Puutalobaby

Heh.

Eilisen unikoulutotaaliepäonnistumisen päätin, että nyt menen takaisin omaan sänkyyn ja piste. Ja että itkua siinä sängyssä ei seuraavana yönä suvaita, mutta kitinät/pyöriskelyt yritetään hiljentää silittelemällä.

Kuinkas sitten kävikään?

Koko puutaloperhe painui pehuihin yhdeksältä. Isi ja napero nukahtivat saman tien, ja äitikin odotteli omaa nukkumattiaan vain yhteentoista - mikä on tältä äidiltä suht vähän.

Puolen yön jälkeen alkoivat esimmäiset pyörimiset, mutta ne vaimenivat suht helposti silittelemällä. Ja sitten - seuraavan kerran herättiin puoli neljä akuuttiin maidontarpeeseen.

Imetin.

Ja sen jälkeen sekä napero että isi ovat nukkuneet aamuyön tyytyväisenä ja rauhallisena.

No, itse en tietenkään saanut enää sen jälkeen unta, mutta se nyt ei sitten ole mitään uutta. Eikä kenenkään muun syy kuin oman typerän unettomuuteni.

*******

Ja johtopäätökset ovat, että...?

Ha. Mistä noista tietää.

Ehkä äidin saaminen viereen toi taas hyvät ja rauhalliset unet naperolle.

Ehkä se epätoivoinen epäuskoinen epäonnistunut epä-mitävaan unikoulu kuitenkin toimi sen verran, että se pysäytti "ylimääräiset" yöheräilyt ja nyt pärjätään vain tuolla yhdellä (ja juuri tuohon aikaan, jolloin unikoulussakin tuli se isoin itku).

Ehkä nyt ollaan palaamassa siihen onnelliseen yhden yösyötön aikakauteen.

Ehkä tämä kaikki oli vain sattumaa.

Ha. Mistä noista tietää.

*******

Seuraavaksi tarvitaan sitten unikoulu äidille. MIKSI mä en nuku? KOSKA mä nukun? Aaaaaaa! Okei kahvia.

 

PS. Lupasin eilen, että en kirjoita tsiljoonatta osaa unikoulusta. Mutta huom., tää olikin unikouluttomuudesta. Ehkä unitarkkiksesta seuraavaksi. Ehdoista? Jälki-istunnoista? Tekee ihan hyvää tälle ex-kympin tytölle. Ha.

Share

Kommentit

Lumikettu
Sinä olet ihme

Jee, näähän on hyviä uutisia! Ehkä hiljaa hyvä tulee, tässäkin asiassa. Etkös jossain päivärytmipostauksessa puhunutkin vauvantahtisuuden puolesta? (Okei, ja sit sen jälkeen löytyikin yhtäkkiä päiväunirytmi... No mut kuitenkin!)

Tsemppiä ensi yölle, toivottavasti äitikin saa nukuttua :)

PS. Sain vihdoin tehtyä nää tunnukset tänne, ja vahingossa perustin jo bloginkin. Oon siis se yks vierailija-lumikettu jostain syksyltä, joka luki koko blogin lähes kerta heitolla alusta loppuun :) Täällä seuraillaan edelleen!

Kukkavarvas (Ei varmistettu) http://uusioperheenkuviot.blogspot.fi/

Mahtavaa, jeeee!!!! En kykene enempään tuulettamiseen koska meidän kahvinkeitin hajosi ja mä koitan tältä hyperventiloimiseltani nyt vaan selvitä. Tekis mieli ryömiä vaan nurkkaan nyhjöttämään sikiöasennossa.

Vierailija (Ei varmistettu)

:-) Omalle unettomuudelle kannattaa tehdä kyllä jotain ettei tilanne "kroonistu". Rentoutusharjoituksia tms.

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos! Itsellänikin on kiva fiilis, vaikka tämä kooma onkin päällä. Mutta eihän tässä onneksi mitään rakettitiedettä tarvitse tehdä :)

Kukkavarvas: Yksi sana: pikakahvi!!!! :) Mun täytyy lisätä siihen ruoka &co:n kotiintoimitusideaan myös kahvin kotiinkuljetus just tuollaisia hätätilanteita varten :)

Lumikettu: Jee, tervetuloa tunnuksilla. Ja muistankin kyllä sut, kun tuo hyvä nimimerkki jäi heti eka kerrasta mieleen :)

Vierailija: Huokaus, harmi kyllä on myöhäistä tuon kroonisuuden kanssa - oon siis ollut ns. huono nukkuja jo jostain teini-iästä asti. Välillä on hyviä kausia ja välillä just näitä... Tuossapa voiskin olla kokonainen aihe uudelle postaukselle jossain vaiheessa! Paitsi ehkä nää uniaiheet alkaa jo kohta kyllästyttää joitain lukijoita, täytyy varmaan kirjoittaa jostain muusta siinä välissä :)

Virpi+u (Ei varmistettu)

Tiesitkö että prolaktiini joka liittyy imetykseen on myös ns. Unettava hormooni.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi ei, mun kaverilla oli kans kroonistunut uniongelma ja sillä auttoi mindfulness-kurssi. Mä väitän et saman saa aikaan itse keskittymällä ihan rentoutukseen , mut se vaatii aikaa ja jonkun kerran ennen kuin homman löytää (=ei päästä muita ajatuksia kun rentoutumisen päähänsä). Astangajoogakin on aika hyvä siinä keskittymishommassa. Unipostaus voisi olla mielenkiintoinen. Niin monella on unen kanssa ongelmia :-)

Vierailija (Ei varmistettu)

Valittaminen auttaa aina ; )...siinä syy hyviin yöuniin!!! Siis huomattiin rakkaan ystäväni kanssa, sillon ku lapset oli vielä vauvoja, että aina kun hirveesti toiselle valitti jostain asiasta niin se kuin taikaiskusta parani miltei välittömästi. Valittamaan siis vaan aina ku on tarvetta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei!

Voi myös olla, että lyhyemmät päiväunet vaikuttivat asiaan. Mä huomasin jo hyvin aikaisin omassa lapsessani sen melko vakion vuorokausiunimäärän, jonka hän nukkuu.

Mutta eipä sitä oikeastaan voi tietää mikä vaikuttaa. Monesti nämä ovat monen pienen asian kokonaisuuksia: sopivat päiväunet (ei liikaa eikä liian vähän), sopivasti aktiviteettia päivällä (ei liikaa eikä liian vähän), sopivasti ruokaa (ei liikaa eikä liian vähän) jne. jne.

Jo vauvoissa/pienissä lapsissa näkyy heidän oma persoonallinen tyylinsä nukkua, osa nukkuu paremmin, osa huonommin. Mutta kyllä siihen kannattaa tietenkin yrittää vaikuttaa sen verran kuin pystyy. Säännölliset iltarituaalit ja nukkumaanmenoajat, johdonmukaisuus ja niin edelleen....

Hienoa, että olette tyytyväisiä, se on pääasia!
T: Johanna

Äidin kaatopaikka

Hienoa,että unikouluttomuus toimi jotenkuten,kun  itse unikoulu ei!;) Nyt vain litra vahvaa kahvia naamariin,niin pienet koomat katoaa.

Selmum
Selmum

Hirveästi tsemppiä ja voimia teille koko perheelle! Tätä se vanhemmuus on, välillä onnistutaan omissa kasvatuspyrkimyksissä (siis vaikka perheen auttamisessa nukkumaan paremmin), välillä taas ei. Mutta te yritätte parhaanne ja välitätte pienestä lapsestanne, se on se tärkein asia. Äidin jaksamisesta on usein kiinni koko perheen hyvinvointi. Toivottavasti kahvi auttaa tämän aamun <3 ja koita saada ensi yönä nukuttua! Itsekin olen aina ollut "uniongelmainen", ja valvonut iltaisin, öisin ja aamuyöllä, vaihtelevasti. Joskus melatoniini auttaa, joskus ei :-) 

Loistavaa! Siis toi Silvan nukkuminen ei sun unettomuus! :) Hassua, että meillä oli melkein samanlainen yö. Poika nukahti erityisen hyvin ja nukkui ihmeellisen rauhassa. Ensimmäiset hyörinät rauhottui tutilla noin yhden aikaa ja imetin vasta ekan kerran puoli neljältä ja seuraavan kerran seitsemältä, jonka jälkeen noustiin ylös. Jee! Minä tosin en nukkunut yön aikana kuin muutaman tunnin. Kuuntelin vain, kun mies ja poika nukkui ja odotin, et koska poika herää syömään!!! Pöljä, pöljä minä! ;) 

Tiia82 (Ei varmistettu)

Voi mä niin ymmärrän tuota unettomuustuskaa!!! Oon itse ihan samanlainen, oon aina ollut huono nukkuja ja opiskelustressi yms. (melkein mikä tahansa muutos, vaikkapa reissu johonkin) on aiheuttanut unettomuutta, myös tämä vauvavuosi tähän asti (vauva 8 kk) on ollut unettomuuden juhlaa ja mua ärsyttää, kun mun nukahtamattomuus on aina ongelma. Täytyy nukkua aina korvatulpat korvissa jne. Kesällä jos mun mies lähti ajelemaan vauvan kanssa, että mä saisin nukuttua edes muutaman tunnin pätkän, mulla oli aina kauheat paineet nukahtaa ja monesti kävi niin etten sitten saanut nukuttua, koska olisi pitänyt ja siihen oli oikein pedattu mahdollisuus. Päiväunille en pysty nukahtamaan ikinä. Viikko sitten flunssan takia yritin nukkua eri sängyssä kuin vauva, ei tullut mitään, pyörin sydän hakaten sohvalla tuntikaupalla. Mitä väsyneempi olen, sitä huonommin nukun. Mä vaan pyörin ja pyörin vaikka aamuun asti...turhauttavinta ikinä!!! Meillä ois miehen isäkuukauden alkaessa nyt viikonvaihteessa tarkoitus ryhtyä lempeistä lempeimpään unikouluun, saas nähdä miten meillä sitten nukutaan...vauva on nukkunut nyt suht kohtuullisesti mun vieressä (ei ole vielä koskaan nukkunut yötä pinnasängyssä) mutta turvallisuussyistä se pitäisi saada nukahtamaan pinnasänkyyn. Ja ehkä mun mieskin haluaisi monen kuukauden sohvaelämän jälkeen palata omaan sänkyyn...nyt meillä on sellaista, että vauva kyllä nukahtaa suht helposti yöpuulle, ei siis yksin mutta nukuttamalla, nukkuu vajaan tunnin, alkaa armoton parku ja mun on pakko mennä itsekin nukkumaan/makaamaan sänkyyn, muuten vauva herää koko ajan, koska se kokeilee kädellänsä vähän väliä, että oonko mä siinä (kokeilee käsivarret yms. ja tarvittaessa havahtuu tarkistamaan)...isä on muuten pop mutta yölohduttajaksi kelpaan vain minä. Oho mikä vuodatus tuli flunssan ja väsyn yhdistämänä. Sulla on ihan paras blogi! Niin positiivinen ja iloinen ja hauska!

Liisa lomalta (Ei varmistettu)

Hyvä Silva! Suunta on varmasti parempaan.

Ja minun puolestani uniaiheisia postauksia saa tulla vaikka sata peräkkäin. Se on aina vauvaperheissä päivänpolttava puheenaihe. :)

Salla & J 8kk (Ei varmistettu)

Me päästiin juuri 6kk:n iässä pikku-unikoululla (joka tavallaan epäonnistui) kun ei viety loppuun saakka, imetän kaksi kertaa yössä määrään. Heräilyä oli sitten kyllä enemmänkin ja tutitusta senkin edestä. Mutta osa johtui kyllä ihan vain siitä tutista, ei imetyksestä, ehkä.

Nyt unikoulua viikon verran takana. En imetä enää öisin, mutta aamu alkaa kuudelta. Onko tää nyt sen arvoista? :D Väsyttää ainakin.. Jatkan vielä viikon tätä ja sitten teen päätelmät. Tekis mieli imettää kyllä, että kaikki saatais nukkua ja selkeesti vauvalla nälkä kuudelta, muuten varmaan nukkuisi. Mutta toisaalta, jos nyt on päästy yöimetyksestä irti, ei kannata varmaan palata.

Ewa (Ei varmistettu)

Unikouluissa ja ystävien neuvoissakin usein kehoitetaan äitiä menemään muualle nukkumaan, mutta meillä se pisti jo ajatustasolla vastaan, koska vauva oli nimenomaan tottunut hakemaan yöllä turvaa äidistä. Olemme nukkuneet aina puolet yöstä perhepedissä. Vauva nukahtanut rinnalle meidän sänkyyn ja siitä siirretty omaan sänkyyn kunnes herää rinnalle ja loppu yön vierellä.
Me muutettiin meidän unikoulu, eli nimenomaan yörinnasta vierottaminen, niin että vedin tiukasti peiton rintojen eteen, jotta en vahingossakaan tarjoisi yön tunteita. Meillä se toimi niin, että alkuun imetin ekan kerran neljän viiden aikaan ihan kellosta katsoen, että sitä aiemmin vain silitellään ja pidetään kainalossa. Varauduimme kolmen tunnin huuton ekana yönä, mutta ihmetykseksi vauva vähän aikaa, noin vartin protestoi ja lopulta nukahti äidin päälle. Kolmantena yönä oli eka syöttö seitsemältä ja sen jälkeen nukuttiin jo lähes joka yö ilman imetystä yhdeksään asti. Vauvat voi aina välillä yllättää :)

Tiitulainen (Ei varmistettu)

Tämmönen kirja tehty unettomuuden lääkkeettömästä hoidosta.

https://verkkokauppa.ttl.fi/Default.aspx?tabid=205&amp;&amp;Type=product...

Tää kylläkin kirjoitettu työ näkökulmasta, mutta vois tosta jotain hyötyä olla. Siis sulle itellesi.

Kotihirviö (Ei varmistettu) http://kotihirvio.blogspot.fi/

Heippa!
Ihan ekaksi iso kiitos loistavasta blogista! Oon jo piiitkään seurannut, mutta ikinä ei ole tullut kommentoitua mitään, nyt siis muutos siihen! :)

Meidän "pikkuneiti" on nyt jo 1½-vuotias ja yöt ovat aina olleet huonoja (allergiat &amp; refluksi vaivanneet). Ja myös meillä ollaan nukuttu pääsääntöisesti perhepedissä. Neidillä on kyllä oma "isojen tyttöjen sänky" meidän sängyn vieressä ja halutessaan (eli voidessaan hyvin) nukkuu siellä.

Tissi on ollut aina neidille suuri lohtu ja todella tärkeä, joten öisinkin söi usein! Ja mä imetin, koska niin oli kaikille helpompaa.

Neidin voidessa hyvin yritimme myös muutamia kertoja lempeitä "unikouluja", mutta ei ne vaan meille nukuttuja öitä tuoneet. MUTTA se hyöty meillekin niistä oli, että ne "turhat" yösyömiset jäi pois! Sekin helpotti huimasti, kun edes osan heräämisistä pystyikin hoitamaan ilman tissiä ja sen myötä pikkuhiljaa heräämiset vähenivät (vaikka ei siis edelleenkään täysiä öitä nukuttu/nukuta edelleenkään). Imettämisen lopetin noin kuukausi sitten, joten enää ei onneksi tarvitse sen kanssakaan puljata. Meillä muuten loppui yösyömiset vasta kun koko imettäminenkin loppui...

Ja täällä myöskin painiskellaan äidin uniongelmien kanssa! Nykyään neiti nukkuu jo ihan ok, heräilee toki edelleen, mutta myös nukkuu. Joten mäkin VOISIN nukkua, vaan en nuku...pyöriskelen ja heräilen! Jospa kroppa on jo jotenkin niin tottunut siihen jatkuvaan heräilyyn..plääh!

Mulle on ollut myöskin tosi tärkeetä tehdä asiat siinä tahdissa ja sillä tavalla, joka itsestä tuntuu hyvältä ja luontevalta ja tietysti lasta kuunnellen. Ihan sama mitä muut vanhemmat tekee tai mitä neuvolasta sanotaan. Äidinvaisto rokkaa! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Paremmalle yölle peukut!

Unikouluttamiseen en osaa vinkata, meillä omaan sänkyyn nukutus opeteltiin 2kk iässä (perhepetissä ei osannut nukkua äiti eikä lapsi, mutta silti siihen ajauduttiin kun oli helpompaa olla liikuttamatta imetykseen nukahtanutta lasta). Yösyötöt (1-2kpl vain) oli messissä noin 6kk ikään asti, mutta ne oli perseestä kun lapsi saattoi valvoa tunninkin syötön jälkeen. Kun iltapuuro tuli kuvioihin, tankattiin lapsi tukevasti ja päätettiin että klo 4 saa maitoa aikaisintaan. Kas, pelkillä silittelyillä nukuttiin aamuun asti (se yö kun heräsin klo 7 nukuttuani 8h putkeen oli järkytys, olin varma että lapsi ei ole kunnossa ;)). Näin lapsi itse asiassa itse luopui yömaidosta osin, kun alkoi nukkua sen klo 4 ohi. No joo, sit tuli hampaat, konttaus, seisominen, you name it ja yöt meni uudestaan silpuksi (maito ei palannut öihin, mutta heräilyt juu, pahimmillaan 30 minsan välein). Kun lapsi oli 9kk laitettiin se nukkumaan omaan huoneeseen (kun se heräsi meidän kääntyilyihin selkeästi) ja nyt hyvinä öinä unta riittää klo 20-07 ilman itkuja, keskivertoyönä tulee yksi itku johon riittää hyssytys, huonona yönä en edes viitsi laskea kertoja). No joo, mutta periaatteessa meillä on kivuttomasti siirrytty tilanteeseen että lapsi nukkuu hyvin yöt omassa huoneessaan.

Entäs äiti sitten...no, unettomuus on vähän jäänyt päälle. Pahimmillaan oon valvonut klo 5 asti ennen kun oon saanut unta. Tuntuu naurettavalta kun tosiaan saisin nukkua suurella todennäköisyydellä ilman herätyksi useamman tunnin pätkiä. Univelka on kaverina jatkuvasti. Voi kökkö siis...eli vaikka unikouluttamiseen en niin osaa samaistua, niin tuohon yöllä valvomiseen osaan (nimimerkillä nukkumaan klo 22, uni tuli joskus klo 1.30, lapsi herätti klo 5.50 ja sen jälkeen en enää saanutkaan unta, tralalaa).

Vierailija May (Ei varmistettu)

Melatoniinivalmiste voi olla sun juttu, oletko kokeillut? Melatoniinihan on luonnostaan kropasta löytyvä "hämärähormoni", joka säätelee uni-valverytmiä. Monilla melatoniinin eritys on niin vähäistä, että pitää napsia purkista (etenkin kesäaikaan, jolloin selkeää vuorokauden valon ja pimeän vaihtelua ei oikeastaan ole). Jos melatoniinia on kehossa liikaa, esim. talvisaikaan joillakin näin käy, johtaa se alakuloisuuteen. Kaipa se "kaamosmasennus" on sitä sitten...?

Löydät melatoniinin apteekeistä ja luontaistuotekaupoista, jopa markettien itsehoitohyllyistä -kyse ei siis ole unilääkkeestä kuten jo kävikin ilmi :)

Helpottaa tosiaan vuorokausirytmin luomisessa, aikaerorasituksessa ja nukahtamisessa. Omalla kohdalla helpottaa uniongelmiani.

Tsemppiä!

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihii samassa kommenttiketjussa "valittaminen kannattaa aina" ja kiitokset "positiivisesta, iloisesta ja hauskasta" blogista :D Hehee - ehkä mä sit onnistun jotenkin valittamaan positiivisesti :)

Mut joo, tässä tapauksessa ääneen valittaminen auttaa paitsi ongelman poistajana (samoin toisin päin: jos vaikka kehuu, että "meillä on niin hyväntuulinen vauva", niin seuraavaksi saapuu megalomaaninen kitinäpäivä) myös tälleen vertaistukimielessä niin kuin on moneen kertaan mainittukin. Niin kummalliselta kun se kuulostaakin, tekee hyvää lukea myös muista epäonnistuneista unikouluista. Ja tietysti myös onnistuneista. Mutta näistä epäonnistumisten kuulemisesta saa kyllä aina sellaista lohtua, että ei se aina niin yksiselitteistä ole se unikouluilukaan...

Oon nyt pyöritellyt edelleen mielessäni tätä koko unikouluhommaa. On varmaan jotenkin niin, että me nykyajan vanhemmat jotenkin koko ajan etsitäänkin jonkunlaista "vauvan käyttöohjetta" - mitä tietenkään ei voi olla olemassa. Kaikkeen halutaan syy, ja ratkaisu. Ja sitten halutaan jotkut mahdollisimman selkeät ohjeet, joilla ongelma ratkaistaan.... Ja ohjeethan ovat hyväksi, jos edes joku (ja näistä unikouluohjeista selkeästi jopa moni!) niistä avun saa! Mutta sitten on tosiaan niitä, jotka ovat sitkeästi yrittäneet ohjeen mukaan - mutta ei. Ja sitten esim. me, jotka "olosuhteiden" (lue: oman jaksamisen raja) pakosta luopuu ohjeiden noudattamisesta.

Jotenkin haluaisin ajatella, että ei me olla sen huonompia kuin ne "onnistujatkaan". Vauvat ovat erilaisia ja olosuhteet erilaisia. Ja aika moni meistä tekee kuitenkin parhaansa.

Voi trallallaa, mm. Vierailija 14.59 loppulause ja Tiia82:n unettomuuskertomus - niiii-iii-iin tuttua!

Omasta unettomuudestani olen onneksi päässyt yli siitä, että hermostuisin/hätääntyisin yöllä, jos uni ei tule. Makaan vaan hiljaa paikoillani ja yritän ajatella kivoja ajatuksia ja maailmanmenoa niin kuin Ruusukin sanoo, ja ajatella että kyllä tässä nyt lepää ja rentoutuu joka tapauksessa, vaikka ei nukkuisikaan. Joskus nuorempana hermostuin ja sitten se uni ei ainakaan tullut. Joel on antanut mulle muutamia sellaisia "ajatustekniikoita", joilla saa hyvin itsensä ajattelemaan mukavia asioita - itselläni ainakin kun yön pimeinä tunteina saattavat alkaa jotkut tyhmätkin ikävämmät asiat pyöriä päässä (tyyliin joku-sanoi-jotain-josta-mulle-tuli-paha-mieli). Joskus nuo ajatustekniikat ihan toimiikin, voin jakaa niitä jos kiinnostaa :)

Kiitos Tiitulainen kirjavinkistä, tsekkailen!

IIK Silva heräsi, palataan!

Kristaliina
Puutalobaby

Hei ja kiitos tuosta melatoniinivinkistä mm. Selmum ja Vierailija May, tuo ehdottomasti kokeiluun! Mun äitikin just sanoi käyttäneensä sitä pari viikkoa ja oli huomaavinaan joitain vaikutuksia nukahtamiseen. Voikohan sitä käyttää imetyksen aikana...?

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä käytin unettomuudesta kärsiessäni ihan reilusti nukahtamislääkkeitä. Se ei varmaan tosin ole vaihtoehto, jos lapsi on rintaruokinnassa. No mutta mulle niistä oli oikeasti apua, oikein tunsin ja tajusin sen hetken kun vajosin uneen. Se oli IHANAA tajuta, että NYT minä nukahdan ja krooh pyyh vaan. Pikkuhiljaa sitten vähensin ja vähensin lääkkeen käyttöä ja ikään kuin opettelin nukkumaan uudestaan. Lopulta otin nukahtamislääkkeen enää silloin kun tiesin, että seuraavana päivänä oli luvassa jotakin stressaavaa/jännittävää, joka saattaisi viedä unet. Nyt viimeisen pillerin ottamisesta on jo useampi vuosi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin että mitä???
Sori nyt vaan mut voi huhhu, vedät johtopäätöksiä aika huteralta pohjalta... 2 yötä ja SINÄ et enää halua nukkua muualla niin toteat että "ei tästä "unikoulusta" mitään tule" ja nyt yhden yön jälkeen oot että "kattokaas nyt se osaa nukkua!"
Miks ylipäänsä pitää kutsua sitä "unikouluksi" eks nyt kaikki lapset ohjata siihen että yöllä nukutaan (niinku aina ennenvanhaankin..)
Tarkoitan että toi teiän metodi nyt että nukutaan yhessä ja vauvan herätessä niin silitellään takaisin uneen on yhtä lailla unikoulua...

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse olen saanut jo ennen vauvaa avun korvavalosta (Valkee), jota otan aina aamuisin pimeään vuodenaikaan, käytännössä syys-huhtikuussa, nyt on menossa toinen vuosi tätä rataa. Olen ihmeen pirteä, vaikka syksyllä syntynyt vauva aiheuttaa univajetta. Oli yö millainen tahansa, aamun kirkasvalo korvien kautta tuntuu auttavan.

Vierailija May (Ei varmistettu)

Toivottavasti löydät avun/ edes helpotuksen! Uniongelmat vaikuttavat kaikkeen, siis aivan kaikkeen...

En osaa sanoa vaikutuksesta imetyksen aikana muuta kuin sen, että kannattaa kysäistä joltakin lääkäriltä tms. joka näistä tietää. Omalla maalaisjärjellä ajateltuna en usko että siitä voi haittaa olla, esiintyyhän melatoniinia jokaisen kehossa. Ota kuitenkin vielä varmuuden vuoksi selvää :)

Tsemppiä!

hannah79 (Ei varmistettu)

Olis onnellista, jos tuo yhden heräämisen rytmi säilyisi. Valitettavasti vaan se taitaa olla aika epätodennäköistä pidemmän päälle ja aika usein - en väitä että aina - vaihtoehdot on joko tihenevä heräily (jos lapsi tuon ikäisenä on yhä yösyömiseen tottunut) tai loppuun viety unikoulu. Unikoulun ei tietenkään tarvitse tarkoittaa mitään huudattamista, mutta päättäväistä yöruokinnasta kieltäytymistä kylläkin.
Jaksamista teille!

hannah79 (Ei varmistettu)

Jatkan vielä. Kuten aiemmin jossain tekstissäsi kirjoitit, että olet Lässynlässynlää-äiti (tmv) vaikka muuta ehkä luulit, niin tuosta lapsen iästä alkaen vanhempien johdonmukaisuus ja päättäväisyys tai niiden puute vasta hiljalleen alkaa paljastua. Minäkin luulin olevani tiukka, johdonmukainen ja pitkäpinnainen, ja edelleenkin voin sitä olla muiden lapsille, mutta omien kohdalla linja välillä vaan pettää. Vuosien saatossa sitä oppii olemaan myös itselleen armollisempi ja toisaalta oppii valitsemaan ne asiat joissa pitää päänsä ja toisaalta joskus viisaasti antamaan periksi, jos asia ei oikeasti niin tärkeä olekaan.

Kristaliina
Puutalobaby

Mun ystävä muuten käyttää tuota Valkee-korvavaloa ja suunnilleen vannoo sen nimeen. Jotkuthan sanoo sitä ihan huuhaaksi, ja se taisi saada jonkun sellaisen "huuhaa"-palkinnonkin, mutta ainakin hän on ihan vakuuttunut. Niillä oli joskus sellainen "ryhdy testaajaksi" -kamppis, jossa sellaisen sai ilmaiseksi koekäyttöön, jos lupasi raportoida kokemuksistaan - hain silloin testaajaksi, mutta eihän mua tietty valittu, yhyy :) Mutta ystävällä se toimii kaamosmasennukseen ja itsellänihän ei ole sellaisia pulmia, ainoastaan tuo ettei uni tule...

Nukahtamislääkkeitä mullakin on ollut pari kertaa reseptillä, mutta tosiaan tähän tilanteeseen (imetys ja perhepeti) ne ei käy... Mutta joo tuota melatoniiniasiaa täytyy selvitellä!

Vierailija 20:44: Tän jutun pointti oli just se, että johtopäätöksiä ei voi vetää...

Hannah79: Ihana tuo sun viimeinen lause. Tuohon tähdätään!

Vierailija (Ei varmistettu)

Korvavalokäyttäjä jatkaa: Mullakaan ei siis ole kaamosmasennusta, mutta aamut on aina olleet vaikeita. Olen aamu-uninen. Päivä lähtee hyvin käyntiin ja sellanen positiivinen perusvire on päällä, eli ei siitä korvavalosta ainakaan haittaa ole, päinvastoin. Itsekin olen epäileväinen luonne, mutta uskon, että korvavalolle kannattaa antaa mahdollisuus.

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihi jos oisin vähän erilainen bloggaaja, voisin laittaa sinne meiliä ja pyytää testikäyttöön :D Mutta hitsi mä en vaan kehtaa tehdä sellaista, tuntuu liian nololta ja jotenkin... ahneelta :) En oo koskaan tehnyt sellaista. Tekisi mieli kyllä testata sellaista, mutta hitsi kun ne on kuitenkin sen verran kalliita...

(Ei varmistettu)

Kristaliina - sä ehkä niiin vihaat mua nyt, mutta kroonisena huonosti nukkujana mun on pakko kertoa oma kokemukseni viekoittelevasta seireenistä nimeltä Kahvi. Mä oon yliherkkä kofeiinille, herkistynyt lisää vuosien myötä, ja nykyisin pienikin kuppi aamulla vaikuttaa seuraavan yön uneen. Raskain sydämin olen siis joutunut jättämään sen kokonaan pois käytöstä... Itsehän sitä tietää, miten kofeiini omalla kohdalla vaikuttaa, mutta oman kokemukseni perusteella mä nykyisin kuljen ympäriinsä suosittelemassa, että univaikeuksista kärsivät ainakin kokeilisivat, miten kahvittomuus vaikuttaa yöuniin. Mulla se ei mitenkään pelastanut tilannetta (nukahtamislääkkeitä kuluu yhä silloin tällöin), mutta jeesasi selvästi kuitenkin.

Joo, sori, tätä kommenttia ei kaivattu :).

Kristaliina
Puutalobaby

Oota mä juon ensin pari kuppia aamukahvia ja kommentoin lisää sitten :D

Kristaliina
Puutalobaby

Huh edelleen päivän ensimmäistä (kylmennyttä) kahvia kupissa... :)

Mä oon itse asiassa kolmekin kertaa lopettanut kahvinjuonnin kokonaan (kerran Intiassa, kun turvallista maitoa ei ollut, kerran vatsahaavaoireiden takia ja kerran friikkasin hampaiden tummumista), kerrallaan ehkä noin vuodeksi. Hitsi jos osais nyt arvioida, nukuinko silloin yhtään paremmin... Mutta en kyllä muista :) Nämä unettomuuskaudet kun niin kovasti vaihtelevat...

Muuten voisin testata, mutta tässä elämänvaiheessa olisi kyllä vähän liian rankka veto olla ilman kahvia :) Se on sellainen väsyäidin aamupäivän pelastus. Sen verran oon kuitenkin oppinut, että iltapäivän jälkeen en enää juo sitä, ja välttelen myös kolajuomia iltasella - nekin vie unen aika tehokkaasti...

Kapusha (Ei varmistettu)

Meillä kokeiltiin ½vuotiaalle suhteellisen lempeetä unikoulua.. Elämänsä ensimmäiset 1-2kk nukkui omassa sängyssään ilman ongelmia. Ja nukkui parhaimmillaan 8h putkeen jonka jälkeen imetin ja nukkui 3h lisää! Sitten alkoikin pelleily.. Heräsi parhaimmillaan 20krt 9h aikana joista osassa imetin uudestaan ja toisissa vaan hyssyttelin sylissä. Tätä kun sitten oli aikansa jatkunut ja imetyskin loppunu (..nyyh..) niin alkoi oma jaksaminen olla niin sietokyvyn rajoilla jo et pakko oli jotain tehdä. Aloin pistää pojan omaan pinnikseen (meidän sängyn vieressä) ja silittelin ja lauleskelin kunnes nukahti. Yöllä söi kerran ja muuten annettiin tuttia ja siliteltiin... Viikossa poika oppi nukkumaan omassa sängyssä ja Äiti sai muutamat 9h unipätkät.
Mutta sitten... Alkoi eroahdistus + hammas puhkesi. Nyt sitten nukutaan niin että Äiti ja poika nukkuu parisängyssä ja Iskä vierashuoneessa. Tuo eroahdistus on varmaan suurin syy ettei siellä omassa sängyssä suostu nukkumaan. Heti kun pääsee kainaloon ja ihan kiinni Äitiin niin rauhottuu.. Taas on univelkaa kertynyt sen verran,että oon antanut pojan nukkua mun vieressä kun siitä ei tarvitse nousta vaan voi vaan laskea käden pojan mahan/selän päälle ja nukahtaa uudelleen...joskus on päästä ihan Äitiin kiinni että se uni tulee uudestaan.
Tuossa unikoulussa oli se periaatte,että sieltä sängystä ei nosteta ennenkuin on aamu ja toimikin tosiaan hetken aikaa. Kerkesin hehkuttaa kaikille että jes meidän poitsu osaa vihdoin nukkua.. Ja katinkontit. Koomassa mennään, mutta täytyy varmaan odotella tuo ekan hampaan puhkeaminen ja kokeillaan sitten uudestaan...

Omia uniongelmia mulla ei ole..Tai voiko sanoa uniongelmaksi jos pystyy nukkumaan 14h putkeen yöunia heräämättä kertaakaan?:D Ennen vauvaa oli tätä ja kaiholla välillä muistelen niitä raskausajan päikkäreitä ja pitkiä yöunia ;) Nyt kun saa hyvällä tuurilla katkonaista unta sen 6h niin on kyllä kahvi kova sana aamusin/iltapäivisin...

Tsemppiä teille!:)

Kristaliina
Puutalobaby

Oh, me kans kaiholla ollaan muisteltu meidän aiempia viikonloppuja: nukuttiin yöt, nukuttin päikkärit - mutta nukuttiin hyvinä päivinä myös erityiset välipäikkärit ennen ja jälkeen "oikeiden" päikkäreiden. Oh, oi niitä aikoja :)

Huh nuo 20 kertaa yössä heräämiset kuulostaa kyllä niii-iiin karmeilta. Ei sitä jotenkin etukäteen osaa ajatella (ehkä onneksi), että millaista se voi olla... Meillä ei koskaan (vielä?) ole mennyt noin pahaksi - se 5-6 kertaa yössä imetyskin tuntui väliin tiukalta, etenkin kun tosiaan se oma uni ei välttämättä tule heti.

Nyt kun asia on mielessä pyörinyt, niin taidan olla siinä uskossa että nimenomaan nämä vaiheet vaikuttavat nukkumiseen enemmän kuin esim. mitkään pinnis/perhepetijärjestelyt. Meilläkin on ollut Silvalla tuota äitiläheisystankkauskautta käynnissä, ja sitten tosiaan se liikkeelle lähteminen. Hampaita ei ole vielä(kään) tullut, silläkin on varmaan sitten taas omat vaikutuksensa.

Tsemppiä sinnekin! Kyllä mekin vielä joskus niitä 14 tunnin yöunia nukutaan, varmasti! (ei kyllä varmaan ihan lähivuosina, mutta ei nyt ajatella sitä :D )

Vierailija (Ei varmistettu)

Täällä taas tämä "melatoniini-nainen". Pahoittelen hidasta järjenjuoksua, tosiaan kroonisen uniongelmaisen arki ei aina ole niin sujuvaa... Tarkistin asian ihan käyttämästäni käsikauppavalmisteesta.

Eli itse käytän apteekista ilman reseptiä saatavaa 1mg vahvuista ravintolisää nimeltä Unital. Sen pakkausselosteessa kielletään käyttämästä raskaus- ja imetysaikana.

Myös terveyskirjastossa (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=far20238) sanotaan, että melatoniinivalmiste nimeltä Circadin ei sovi raskaus- ja imetysaikana. En ole varma, onko kyseessä reseptilääke, ilmeisesti.

Luulisin siis, että mikään melatoniinivalmiste ei sovi sinulle kun imetät.
Ellei lääkäri määrää sopivaa annosta sopivasta valmisteesta. Kannattaa kuitenkin kysyä lekurin vastaanotolla.

Omalle kohdalle on melatoniini vaikuttanut postiivisesti/vaihtelevalla menestyksellä. Olen käyttänyt myös valeriaana-valmisteita ja unilääkettä, mutta melatoniini on toiminut paremmin ja vaikuttaa "turvallisemmalta" kuin "oikeat" unilääkkeet joten olen pysynyt siinä.

Valeriaanauute saadaan kasvista ja sitä on rohdosvalmisteissa. Toimisikohan sinulle? Olen käyttänyt TryptoVal-nimistä, mutta imetysaikana pitäisi lääkärin sitä sinulle suositella. Näin lukee tuoteselosteessa. Ehkä mahdollinen?

Lisää tsemppiä!

Kommentoi