Vielä yksi lusikka soppaan: ruoasta ja arvoista

Ladataan...
Puutalobaby

Täältä sängynpohjalta käsin aika on suhteellisen venyvä käsite - niinpä tässä ihan pokkana sössin lusikkani soppaan puheenaiheesta, joka näköjään on käynnistynyt jo lähes viikko sitten...

Nojoo, eli minähän oikeasti siis heräsin tähän ruokakeskusteluaiheeseen vasta eilen illalla Fitness Fuhrerin bloggauksen luettuani. Olin kyllä huomannut Toimituksen päivän kysymyksen aiheesta, mutta alkuperäisen Jätä mullekin -blogin jutun menin lukemaan tosiaan vasta eilen illalla.

Ja aihe jäi kyllä nyt sen verran pyörimään omaankin mieleeni, että en ehkä nyt voi olla bloggaamatta tästä samasta aiheesta, vaikka olinkin ajatellut tälle päivälle jotain ihan muuta...

*******

Jos haluatte lukea ihan älyttömän hyvin kirjoitetun ja argumentoidun tekstin ruoasta, lukekaa ihmeessä tuo Fitness Fuhrerin teksti - oon niii-iiin samaa mieltä tyyliin kaikesta. Siksipä minun ei tietysti kannata kirjoittaa samaa asiaa uudestaan. Mutta silti halusin lisätä keitokseen (hihi miten mä en pysty pysymään erossa näistä ruokatermeistä) vielä yhden, mun mielestä tosi-tosi tärkeän sanan, joka mulle nousi mieleen päällimmäiseksi siitä alkuperäisestä keskustelunavauksesta: arvot.

*******

Näin ihan suoraan sanottuna: mun mielestä keskustelunavauksessa (aiheesta kuin aiheesta) mennään rankasti metsään, jos kirjoittaja ottaa lähtökohdaksi omat arvonsa ja olettaa, että niiden tulee olla kaikille muillekin standardi - ja sen jälkeen alkaa arvostella muita ihmisiä siitä, että he eivät noudata kirjoittajan omia arvoja.

Otetaanpa kärjistetty esimerkki: kaksi ihanaa seuraamaani blogia Onnenpäivä ja juuri tuo Fitness Fuhrer. Treenipainotteisia blogeja molemmat. Mitä jos jompi kumpi, A. Sinivaara tai Fffifi, kirjoittaisivat blogiinsa tekstin, jossa kertoisivat tuijottavansa bussipysäkillä seistessään toisten ihmisten vyötärömakkaroita ja argumentoisivat kauhisteluaan näin (suoraan poimittuna Jätä mullekin -blogin alkuperäisestä kirjoituksesta):
"Mielestäni olen oikeutettu arvostelemaan muita, sillä arvostelen jatkuvasti itseäni ja omia valintojani."

Kuinka moni vetäisi herneen nenäänsä? Minä ainakin :)

Nooh, en usko, että kummallekaan treenibloggaajalle tulisi mieleenkään kirjoittaa näin. Päin vastoin - kun täällä Lilyssä joku tuskailee jenkkakahvojaan, nämä kaksi ihanaa tuntuvat olevan usein lohduttamassa, tsemppaamassa ja kannustamassa.

On ihan eri asia näyttää omaa, positiivista esimerkkiä (ja sitä kautta inspiroida muita) kuin arvostella toisten tekemiä valintoja.

*******

Niin siitä ruoasta.

Puhdas, eettinen ja hyvistä raaka-aineista tehty ruoka on oikein hyvä arvo sinänsä. Mutta kaikkien ihmisten elämässä se ei nouse tärkeimpien asioiden top-viitoseen tai edes kymppiin. Sekö oikeuttaa arvosteluun? Mikä arvo sen arvostelijan top-listalta on sitten tipahtanut pois, kun se ruoka sinne kärkeen mahtuu - pitääkö sitten aloittaa vasta-arvostelu siitä aiheesta? Ei. Koska eihän se sellainen mihinkään johda.

Minä olen niitä ihmisiä, joille ruoka ei ole niin kovin tärkeää. Okei pidän hyvästä ruoasta ja haluan syödä terveellisesti (ja mielestäni syönkin) ja olen niii-iiiin onnellinen, että Joel tekee meille (mun mielestä) aivan huippuherkullista ruokaa; usein puolivalmisteista itse soveltaen ja jatkaen. Mutta ruoka ei kuitenkaan nouse prioriteettilistallani niin tärkeäksi, että olisin valmis itse käyttämään sen valmistamiseen aikaa ja vaivaa, saatikka että lähtisin ympäri kaupunkia tuoreita raaka-aineita metsästämään.

 En pääse nyt alakertaan tarkistamaan, mutta veikkaan, että meidän jääkaapistamme löytyy juuri tälläkin hetkellä nuo kaikki alkuperäisessä Jätä mulle -blogin tekstissä paheksutut kamalat-kamalat ruoat: "iso paketillinen X-trajuustoa, leipää, pullo Rainbow-cokista, suklaalevy, kaksi banaania, litra rasvatonta maitoa ja mansikkajogurttia, sekä paketti nakkeja." Tai no melkein: cola on meillä Cokista ja suklaa on viime jouluna lahjaksi saatu, avaamaton konvehtirasia. Eikä nakkejakaan taida olla jääkaapissa, mutta luultavasti pakasteessa on. Että hyi hyi meitä, ollaanpas me... ...mitä? Moukkia? Tietämättömiä? Ylipainoisia? Köyhiä? Juntteja? Sivistymättömiä? En todellakaan tiedä, mitä kirjoittaja haki takaa.
 

*******

Myös White Trash Diseasen Nata on näköjään kirjoittanut pari päivää sitten tästä aiheesta. Natan kirjoitus ei muuten ärsyttänyt yhtään - ero taas sama: Nata kertoo itsestään eikä arvostele muita. Kirjoituksesta ihanien kuvien lisäksi jäi päällimmäiseksi mieleen se, että Nata kirjoitti käytäneensä viime kuussa yhteensä 975 euroa ruokaan kotona ja ravintoloissa. Yhdeltä hengeltä siis.

Ensimmäisenä tekisi tietysti mieli älähtää, että meillä ei olisi ikinä varaa tuollaiseen. Mutta hetkinen - olisiko?

Kyse on edelleen niistä arvoista, elämänvalinnoista.

Jos me Joelin kanssa olisimme esimerkiksi juuri nyt lapseton pariskunta, joka olisi muuttanut yhteen Joelin Kampin-kaksioon tai minun Punavuoren-kaksiooni... Tekisimme molemmat töissä pitkää päivää, emmekä tekisi kuukauden mittaisia Aasian-reissuja... Jos olisimme tehneet sellaiset valinnat elämässämme, kyllähän meillä luultavasti olisi varaa.

Mutta teimme erilaiset valinnat sen perusteella, mitkä asiat meille tuntuvat tärkeiltä.

Se, että työssäkäyvä nuori aikuinen käyttää ruokaan kuukaudessa itse ansaitsemiaan rahoja lähes tonnin ja nauttii siitä täysin siemauksin, on erittäin ok. Hyvä, Nata!

Minä taas olen erilainen. Minäkin olin jossain vaiheessa työssäkäyvä nuori sinkkuaikuinen, mutta silti söin vain työpaikalounaan ja keitin illalla ne Mama's-nuudelit. Koska minä olen minä - ja ruoka ei silloinkaan ollut prioriteettilistani kärjessä. Ne rahat, jotka jollain toisella menevät hyvään ruokaan, menivät minulla matkusteluun ja opintovapaatilille säästöön. No, opintovapaata ei koskaan tullut. Sen sijaan tuli tämä elämänvaihe, ja ne säästötilin säästöt ovat osaltaan olleet mahdollistamassa meidän nykyistä elämäämme juuri näin.

Ja sekin on erittäin ok.

Olenko edelleen junttimoukkaylipainoinensivistymätön, kun minulla on jääkaapissani Xtra-juustoa (josta tykkään)?

*******

Apua, tämä teksti on jo hurjan pitkä, mutta pakko jatkaa vielä - sori avautuminen...

Alkuperäisen bloggauksen keskustelussa nimimerkki Kotiäiti kertoi (hyvin positiiviseen sävyyn) heidän ruokavalinnoistaan ja päätti kommenttinsa lausahdukseen:
"Laittaisinko alle 2 vuotiaan lapseni tarhaan sen takia, että menisin töihin jotta saisin ostaa kaupasta "parempia" elintarvikkeita, luomua ja lähiruokaa?"

Kommentti sai paljon tykkäyksiä (minultakin), mutta myös jonkin verran kritiikkiä. Kommentti näköjään nostettiin esiin myös Natan bloggauksen kommenteissa - joku kirjoitti näin, alkuperäistä bloggausta kehuen:
"Mutta huhheijaa mitä ihmisiä ja kommentteja! Tykkäsin erityisesti 'kotiäiti' tyypin kommentista ja kohdasta "Laittaisinko alle 2 vuotiaan lapseni tarhaan sen takia, että menisin töihin jotta saisin ostaa kaupasta "parempia" elintarvikkeita, luomua ja lähiruokaa?" Miksi et laittaisi?! O.o"

Öööö - koska kyseessä on arvovalinta?

Kun kerran Kotiäidin elämässä lapsen hoitaminen kotona on tärkeämpi arvo kuin "paremmat" elintarvikkeet, eikö ole aivan hemmetin hienoa, että heillä on päätetty toimia (ja pystytty toimimaan) omien arvojen mukaisesti juuri näin? Ja samaan hengenvetoon siis lisäys, että lapsen hoitoonlaittaminen ei tietenkään ole sen huonompi ratkaisu - jokaisesssa perheessä toimitaan sen oman tilanteen mukaisesti parhaalla mahdollisella tavalla.

Ja taas tänne puutalon elämään tuotuna: meillä säästetään (mm.) ruokalaskusta ja myös monesta muusta asiasta, jotta jompi kumpi vanhemmista voisi olla kotona nyt lapsen/lasten ollessa pieniä ja yritetään suunnitella elämää niin, että perheellä olisi mahdollisimman paljon yhteistä vapaa-aikaa ja myös mahdollisuutta toteuttaa itseään muutenkin kuin palkkatyössä. Totta kai tällaiset valinnat tehdään aina joidenkin muiden valintojen kustannuksella. Tällä hetkellä meillä pidetään maaliskuun menoista tiukkaa exceliä, jotta nähdään, että mihin se raha menee ja mistä voidaan vielä säästää. Jotta pääsemme toteuttamaan niitä omia unelmiamme.

Nämä ovat meidän arvojamme, jotka meille ovat tärkeämpiä kuin se juustomerkki.

*******

Mä todella toivon, että meidän peräämme siellä Prisman kassajonossa ei osu ihminen, joka kauhistuneena tuijottaa ostoshihnalle nostamiamme ruokia ja tekee arvionsa meistä ihmisinä sen perustella.

Tai tarkemmin ajateltuna. Ihan sama, vaikka osuukin ja tekeekin.

Tajusin juuri, että asiahan on huomattavasti enemmän sen ihmisen ongelma kuin meidän. Me olemme tyytyväisiä näin.

Share

Kommentit

Kristaliina
Puutalobaby

Hih mulla oli tuohon bloggaukseen vielä yksi sivujuonne tulossa tuohon elämänvaihe-kohtaan (missä kerroin itsestäni, että en sinkkunakaan panostanut ruokaan, vaikka taloudellinen mahdollisuus olisi ehkä ollut). Ja se oli sellainen, että lapsen saaminenkaan ei tarkoita automaattisesti sitä, että hyvän ruoan arvo häviää niiltä, jotka sitä ovat aikaisemminkin arvostaneet. Hyvästä ruoasta nauttimista voi selvästi myös jatkaa - ja että hyvinä esimerkkeinä sinä ja TommiK.

Mutta sitten katsoin, että apua tämä on niin pitkä teksti, että en voi sanoa kaikkea. Mutta sanoinpa sitten nyt :)

Joo, mä oon kans ollut paljon mustavalkoisempi ennen. Varmasti joissain kysymyksissä rasittavuuteen asti, pakko myöntää. Hih oikeastaan aika helpottavaa, että ei tarvitse olla "totuutta huutelemassa" enää missään vaan tajuaa (ja hyväksyy) ihmisten erilaisuuden :)

Maiju* (Ei varmistettu)

Niinpä. Oon seurannut samaa keskustelua mm. Natan kirjoituksesta ja voin vain olla samaa mieltä, teidän molempien kanssa.
Mulle ei oo koskaan tuottanut ongelmaa säästää ruuassa ja käyttää ne rahat muuhun. Välillä ne on mennyt uusiin kenkiin ja joskus koirien ruokaan, joskus niillä on ostettu ystävälle lahja "ihan vaan koska se näytti siltä, että sen kuuluu päästä ystäväni kotiin." Valintoja, valintoja :)
Ja ei. Mua ei kiinnosta katsoa mitä muiden korista löytyy kaupassa :D

Mindeka
Ma-material Girl

Aamen. Mä olen seuranut tätä keskustelua (tai lähinnä sen älytöntä paisumista) alusta lähtien, mutta en ole kommentoinut, koska ajattelin, ettei argumenttini toisi alkuperäiseen tai muihinkaan keskusteluihin uutta näkökulmaa, koska tavallaan jokaisen mielipiteet tästä asiasta ovat oikeita. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Jokaisella henkilöllä ja perheellä on syynsä, miksi ruokakorissa on mitä on. Kuka ihme muuten olettaa, että korissa tai kärryssä on kaikki, mitä ko. päivän ateriaan käytetään? Jos nakkeja on syöty lapsuudessammekin ja edelleen olemme hengissä, niin voi-herra-mun-jee, jos joku siitä järkyttyy, että me muuten syömme nakkeja edelleenkin, silloin tällöin. Jär-kyt-tä-vää.

Me syödään, mitä me syödään ja se ei kyllä taatusti huononna kenenkään muun elämänlaatua -Paitsi ehkä järkyttämällä takanamme tulevaa kassajonossa.

 

Kirjoitit siis ajatukseni tähän täysin, joten taas vaikenen, ja jään odottamaan ruokakassi-gaten paisumista entisestään ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Jostain syystä mulla tuli mieleen, että tämäkin on osaltaan kilpailua, halua olla parempi kuin muut. Olemme mieheni kanssa naureskelleet omassa naapurustossa havaittavaan kilpavarusteluun. Huvittavin esimerkki: yksi asukas vaihtoi muovisen postilaatikon hienoon metalliseen lukittavaan. Kohta kaksi muuta seurasi perässä. Nyt neljän laatikon rivissä on kolme hienoa ja meidän muovinen punainen, vähän rikkinäinen. Mies vitsaili, ettei varmaan voida asua enää tällä tiellä. :D Oikeasti laitamme vaan nekin sataset johonkin muuhun. Jos olemme pidempään poissa, ystävä käy tyhjentämässä postit, eikä lukkoa tarvita - täällä maalla.

Raleigh (Ei varmistettu)

Hyvä ruoka lapsiperheessä... Mulla on penskoja kolme; yks joka syö mitä vaan, yks joka maistaa kyllä kaikkea ja sit se yks, joka eläis pelkällä spagetilla ja jauhelihakastikkeella ja nirsoilee kaikesta muusta. Lisäks vielä ruoka-allergikko ja laktoosi-intolerantikko. Yritä siinä sitten tehdä joka päivä koko perheen mielestä hyvää ruokaa. Meillä pidetään kyllä tarkkaa kirjaa, paljonko kuukaudessa menee ruokaan. 700e on meidän 5 henkisen perheen budjetti kuukaudessa ja siihen sisältyy myös naperon vaipat ja satunnaiset saunalonkerot.
Mä kattelen ihmisten ostoskärryjä kaupassa. Mä aina mietin että mitähän ruokaa noilla tänään syödään, kun meillä on taas sitä samaa keittoa/kiusausta/kastiketta. Ja poden myös välillä huonoa omatuntoa kun ei vaan jaksa laittaa ruokaa. Mutta let's face it, lapset on vaan riemuissaan niistä pikaruoka-päivistä kun äiti on voinut huonosti ja päivälliseksi onkin hamppareita. Eikä ne ainakaan kuole nälkään, vaikka välillä oliskin ravintoarvoissa ja ruuan maussa parantamisen varaa.

Mammara

Mä en oo ees lukenut noita linkkaamiasi juttuja (paitsi just nyt menin nopeesti selaamaan sen Jätä mullekin -postauksen), saatika kuullut tästä sopasta, mutta liketin heti tätä, koska mä vihaan, siis vihaan, mustavalkoisuutta. Hyvin kirjoitettu!

Eräs tyttö muuten (ex-fb-kaverini, joka poisti minut kavereista, koska kommentoin hänen päivitystään) haukkui Facebookissa jotain "maapallon kokoista" tyttöä joka oli ostanut sipsejä ja suklaata kaupassa, ja kummeksui, miksi se sillai tekee, vaikka "mahtui vain sivuttain kaupan ovesta ulos". Ja sitten kuulemma "katsotaan laihdutusohjelmia ja hurrataan kun nämä tapaukset ei paina enää kuin 110kg". Kommentoin, tietysti vittuuntuneena ja pöyristyneenä hänen törkeydestään ivalliseen sävyyn, että eikö ole hyvä, että sullakin on joku mitä arvostella - voit näin sinäkin olla Parempi Ihminen. Okei, no munkaan kommentti ei ollut kovin rakentava, asiaan olisi voinut kommentoida fiksummin ja keskustelevammin, mutta olin vaan niin näreissäni, että joku (eli monet, päivityksen tykkäyksistä päätellen) todella kokeva oikeudekseen a) arvostella muita b) olla käsittämättömän törkeitä c) haukkua julkisesti ja kiusata jotain ihmistä. Ja kun tämä paremmuuskulttuuri ei ole pienen ihmisjoukon juttu - koko ajan jengi arvostelee tuolla toisiaan, ja varsinkin, jos olet ylipainoinen, olet kaikkien vapaata riistaa. Mua harmittaa se ja tunnen oloni voimattomaksi sen törkeyden edessä.

Mahdoton Nainen

Kiitos tästä kommentista, se pelasti mun päivän. Oot ihana.

karoliin (Ei varmistettu)

Aamen. Tässä oli kaikki, mitä mun mielestä aiemmasta (mielenkiintoisesta) keskustelusta vielä puuttui, mutta jota en olisi itse näin hyvin osannut muotoilla.
Kiitos!

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, mä kans tuohon Emmin kommentin alle ehdin kirjoitella, että itsellänikin (joskus hyvin voimakas) mustavalkoisuus on kyllä vuosien myötä karissut... Mutta sitten toisaalta täällä puutalobabylandiankin tontilla on keskusteluissa (ja ihan vakkarikommentoijisssa) tosi-tosi monenikäistä porukkaa eikä se ikä tunnu näkyvän kommenttien/mielipiteiden "laadussa"; tunnen olevani keskustelussa ihan samalla tasolla itseäni nuorempien tai isoäiti-ikäisten kanssa... Ainakaan en jotenkin huomaa sitä eroa tässä näin kirjoitellessa.

Mutta voi apua, toivottavasti en ollut alkuperäisbloggausta kohtaan liian kriittinen - yritin olla aika pehmeä :) Toimituksen suosittelema blogi se kuitenkin on niin kuin Puutalobabykin; ja samoin mun mielestä puheenaiheena tämä ruokajuttu on kyllä hyvä ja ajatuksiaherättävä (plus nykytrendeissä jotenkin niin pinnalla), siksi tästä aiheesta itsekin jatkoin :)

 

FFFifi
Fitness Führer

Sivuhuomiona se, että vaikka se kirjoittajan ikä munkin mielestä selitti paljon (aika ikävää sanoa näin, mutta silti), mun mielestä sellainen kirjoitat höpöjä koska olet nuori -ajattelu ja kiinnostavan keskustelun sivuuttaminen silllä varjolla on vähän hölmöä ja myös aliarvioivaa.

Hankala selittää, mutta yritän siis sanoa jotakin sellaista, että mun mielestä asiasta voi keskustella vaikka itse ajattelisi, että toinen laukoo vähän mitä sattuu ikänsä tai kokemattomuutensa takia. Siinä saattaa itsekin huomata, että ajattelee höpöjä ikänsä tai kokemuksensa takia tai niistä riippumatta :)

 

FFFifi
Fitness Führer

Jep. Mulle tämä kommentointi täällä on osa Lilyharrastusta bloggaamisen lisäksi, niin itse ehkä tulee keskusteltua turhan "vakavissaan". Alkuperäisjutussa mua häiritsi ihan tosissaan, että aloittaja ei osallistu keskusteluun koska mä ja monet muut olisivat nimenomaan halunneet jakaa ajatuksia ja jatkaa juttua siitä.

Jotenkin sitä on itse niin sisällä tässä kulttuurissa paitsi harrastuksen myös töiden takia, niin on se vaikea ajatella, että toinen voi vaan postata jonkun mieleen tulleen ajatuksen ilman, että kokisi sen olevan mikään avaus.

Musta tuntuu, että tossa oli osana myös se, että nämä kaksi bloggaajaahan ovat antaneet itsestään hyvin pätevän kuvan. Siisti ulkoasu, oikeinkirjoitus ja reseptit antavat asiantuntevan vaikutelman eikä sellaista, että joku tässä nyt heittelee jotain juttuja mitä mieleen tuli. Ja jos tällaiselta fiksun oloiselta taholta tulee postaus, joka on helposti tulkittavissa muiden arvosteluksi, sitä kritisoidaan helpommin kuin jotain sinnepäistä räimäisyä.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, ja "pojathan" on siis (tai ainakin toinen heistä, jonka käsittääkseni tosi suosittua Tämän kylän homopoika -blogia olen aiemmin seurannut; toista heistä en "tunne" entuudestaan) tosi-tosi kokeneita bloggaajia - blogannut tuplasti pidempään kuin esim. minä :)
http://blogbook.fi/tamankylanhomopoika/

FFFifi
Fitness Führer

Enpäs tiennytkään :O Sitten tuo vastaamattomuus on musta vielä oudompaa.

hanne_tasteofhoney

Nuo Jätä mullekkin blogin kirjoittajat ovat parikymppisiä..sori nyt, mutta...skidejä. 

En halua olla ikärasisti, mutta kummasti sitä vaan oma ehdottomuus karisee vuosien karttuessa. Ja sitä on jotenkin paljon armottomampi muille nuoruuden kaikkitietävyydessään.

 

Tämä on jo varmaan toisen keskustelun aihe, mutta tuo mustavalkoisuus ei välttämättä ole pelkästään ikä- vaan myös elämäntilannekysymys. (Arvostelijoita varmasti toki löytyy kaikista ikäryhmistä, nuorista ja vanhoista, sinkuista ja perheellisistä, you name it.) Itse vaan vierastan tuota ikäkorttia, koska nuorella ihmiselläkin voi joskus olla paljon enemmän elämänkokemusta kuin päälle päin näyttää. :)

Lähinnä mietin vaan sitä, mitä Emmi tuossa taisi jo sanoakin, että lasten myötä omat jyrkät asenteet ja mielipiteet saattavat tasoittua. Ihan omalta kohdalta voin sanoa 24-vuotiaana kahden lapsen äitinä, että vaikka ikää ei mittarissa olekaan huikean paljon, omat arvoni ovat välillä aika kaukana ikäisteni sinkkuopiskelijoiden (tai miksei vanhempienkin perheettömien) ajattelutavoista. Se ei missään tapauksessa estä minua olemasta ystävä heidän kanssaan, mutta tällaisia huomioita on tullut tehtyä. Oma teoriani on se, että vanhemmuuden myötä joutuu väkisinkin astumaan ulos sieltä "minäminä" -ajattelusta ja laittamaan jonkun toisen ihmisen tarpeet omien edelle. Se tuo kummasti perspektiiviä elämään, samoin kokemukset näistä Sanumariankin kuvailemista vanhemmuusdebateista - asioita kun voi tehdä niin monella tavalla. 

 

kao kao
Kao Kao

Voi Krista ihana kirjoitus! Juuri noita arvoja ihmisten omia valintojahan tämä elämä on täynnä. Ja sillä minä ainakin saan uusista ihmisistä enemmän irti, kun avarakatseisesti tutustun heidän ajatusmaailmaan, enkä vain lynkkaa sitä suoraan omien arvojeni perusteella...

salla-maaria (Ei varmistettu)

Minäkin olen seurannut tämän keskustelun paisumista, ja jäin vaan miettimään: kuinkakohan monen ihmisen ruokailutapoja tämä nyt oikeasti muuttaa? Jos tarkoituksena on valistaa ja muuttaa ihmisten tottumuksia, niin tämä tuskin on paras keino.

Ja tarvitseeko sen, kun nämä nyt ovat jokaisen ihmisen henkilökohtaisia valintoja? Samalla tavalla en kestä muita vastaavia keskusteluja, joissa omat valinnat ovat peruste arvostella toisin tekeviä (näitä nyt esimerkiksi kestovaippailu, luomusoseet yms). Joiltain ihmisiltä vaikuttaisi olevan täysin kadoksissa se, että muiden omat valinnat eivät ole mitään pois omasta elämästä.

Ja vielä lopuksi: minäkin katson muiden ostoskoreja, mutta vain siksi, että minusta on hauska arvuutella, mitä ihmiset tekevät ruoaksi :) Tyylillä: 'ooh tuolla on jauhelihaa ja jukurttia, tekeeköhän se jotain niistä molemmista vai syökö se ne erikseen?' :D

Mahdoton Nainen

Mäkin kyllä joskus tutkailen toisten ostoskoreja, mutta lähinnä uteliaisuudesta. Joskus saan jopa uusia ideoita, "ai tuommoisiakin asioita voi syödä! Pitääpä kokeilla!"

Kristaliina
Puutalobaby

Mäkin tutkailen! Ja tykkäsin kovasti siitä, kun ihmiset osallistuivat siihen jääkaappiinkurkkaushaasteeseen jokin aika sitten - oli hurjan kiinnostava nähdä, miten muut ihmiset arkena syövät! Mutta tosiaan kiinnostus ja arvostelu ovat kaksi iiiiihan eri asiaa.

Mäkään en usko, että ihan maaliin meni, jos alkuperäisen bloggauksen tarkoitus oli (sinänsä hyvä) terveellisiin ruokatapoihin kannustaminen. "Minäpä nyt tulen ja kerron teille muille, miten asiat pitäisi tehdä" -asenne kun tosiaan ei oikein toimi; hyviä esimerkkejä nuo sun mainitsemat. Paremmin toimii just oma esimerkki, hyvät vinkit (tyyliin "miten tehdä helppoa ja edullista arkiruokaa") ja inspiraation antaminen - just esim. monissa treeni- ja ruokablogeissa nämä tosi hyvin toteutuvatkin.

MiiaK (Ei varmistettu)

Juuri pohdin arvovalintoja ja sitten päädyin puutalobabylandian sivuille ja lukemaan tämän jutun. Hyvin kirjoitettu ja perusteltu ja erinomaisia kommenttejakin jo tullut! Hyvä te!

T-100
(G)ROUND ZERO

Suvaitsevaisuus voisi yltää juuri jokapäiväisiin valintoihinkin, omiin ja toisten. Itse olen ihan hämmästynyt tästä ruokakeskustelusta, hieman epäuskoinenkin. Kylläpä ravinto voikin herättää voimakkaita tunteita!

Minulla on varmaan melko pitkälti samanlainen suhtautuminen ruuanlaittoon kuin sinullakin - en kerta kaikkiaan jaksa uhrata sille aikaa ja ajatuksia yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä. Pidän kuitenkin hyvästä ruuasta ja olen kiinnostunut ruuan alkuperästä, eli jonkinlainen dilemmahan tässä on. Ratkaisin asian niin, että suunnittelen jossain välissä noin viikoksi eteenpäin ruuat ja laadin ostoslistan. Suunnitelmallisuus vähentää ns. hutiostoksia ja tekee kaupasta käynneistä täsmäiskuja. Lisäksi hyvin suunniteltu on puoliksi tehty; ruuanlaittoon menee huomattavasti vähemmän aikaa kun tietää suurinpiirtein mitä tekee. Koska ruuanlaitto ei kuitenkaan ole mitään laatuaikaa itseni ja hellan kesken, satsaankin helppoihin ruokiin ja etenkin aamu-ja välipaloihin. Aamut lähtee helposti käyntiin puurolla ja marjoilla, samoin välipalaksi on helppo heitellä blenderiin kaikenlaista hedelmistä hiutaleisiin.

Tarkoitus ei siis tosiaan ole paasata, avaan vaan vähän omia oikopolkuja arkiruuan valmistukseen. Ruokaan menee rahaa nykyään jotakuinkin yhtä paljon kuin ennen lasta; syödään samoja ruokia koko porukka, nyt vaan suita on kahden sijaan kolme. Mistään ei ole onneksi tarvinnut tinkiä, eikä mitään arvojen vastaista tehdä. Hyvä ruokahan ei ole aina suoraan raaka-aineiden hintaan verrannollinen. Meillä ei esimerkiksi käytetä lihaa juuri ollenkaan ja suositaan kauden vihanneksia ja kasviksia, luomua suosien. Tämä on meidän tapa, toivottavasti itse kukin ruokakunta löytää tasapainon kulutuksen ja tarpeidensa välillä.

Olen kyllä utelias katselemaan toisten koreihin, mutta varmaan ihan muista kuin kansanterveydellisistä syistä. Minua kiinnostaa muut ihmiset, katselenhan minä toisten vaatteita, kasvoja, hiuksia, eleitä ja tapaa liikkuakin, kuuntelen toisten ääniä. Jos minusta tehdään analyysi ostoskorini sisällön perusteella, niin viime viikkoisesta "kaksi kaljaa ja kermaviilipurkki" -ostosten perusteella mennään varmaan hienosti metsään. Kävin salin jälkeen hakemassa saunakaljat. :)

 

Nata - White Trash Disease

jep, kun ei ole lapsia, lemmikkejä tai aikaa (matkustamiseen tai oikeastaan mihinkään hehehe, terkut 2 duunia), ni pakko nauttia siitä, mitä omassa arjessa on! syödä pitää onneksi aina ja ne on meitsin päivien huippuhetkiä!

 

 

MiiaK (Ei varmistettu)

Tuttu juttu eli sama elämäntilanne ollut itselläni ja silloin raha meni ravintoloihin ja hyvän ruoan tekoon kotona, kun oli aikaa ja/tai jaksamista. Elämää ilman hintalappujen suurempaa syynäämistä.

Nyt elämäntilanne on toinen ja hyvää ruokaa syön kuitenkin. Rahaa menee vähemmän kun ruoat tekee itse (ravintoloissa käynti on jäänyt vähäiseksi) sesongin raaka-aineista ja suunnittelee ostoksia etukäteen sekä vertailee hintoja eri valmistajilta. Pyrin heittämään mahdollisimman vähän ruokaa roskiin ja sekin on nyt haastavaa, kun sormiruokaileva ja ruokailua vasta opetteleva vauvani ei vielä tiedä tällaisista eettisistä ja arvokysymyksistä tuon taivaallista, vaan tiputtaa kurkkupalan kädestään lattialle, kun haluaakin tutkia bataattipalaa ja sylkee pureskelemansa palat suusta ulos. Näin siis tässä elämäntilanteessa.

Pankkitilin tilanne sanelee otanko kalliimman eli "eettisen" vai halvemman eli ns."riistotuotteen". Aina en edes tiedä onko se kalliimpi eettistä vai kuuluuko se riisto-puolelle ja olisiko se halvempi kuitenkin eettisempi. Ainoa mistä en suostu tinkimään on se, että ruoka on rakkaudella tehtyä ja se maistuu minulle sekä perheelleni :)

Haluan vain sanoa, että ruoka on minulle tärkeää, mutta eri syistä kuin ehkä toiselle, ja eri syistä kuin aikaisemmin elämäni eri vaiheissa. Ja se on ihan ok. Ja sekin on ihan ok, että ruoka on vain polttoainetta ilman sen kummempia -ismejä. Ja ruokahifistely mitä erikoisimmissa muodoissaan on myös ihan ok, minulle.

Sitten vielä toisten ruokakorien syynäämisestä kassajonossa oman ruokakorin syynäämiseen... Olen vain muutaman kerran jäännyt miettimään mitä kaupan kassa tai takana kassajonossa oleva asiakas mahtaa ostoksistani ajatella ja silloinkin olen enimmäkseen naureskellut itselleni ja omille mielleyhtymilleni. Toisten ostokset harvoin kiinnostavat itseäni ellei liukuhihnalla/korissa/kärryssä ole jotain, mitä en tunnista tai näen tuotteen joka on unohtunut omasta koristani tai jään miettimään, että noista aineksista tekisin itse ruokaa X. Voisihan ruokakoripaheksumista tehdä oman huvin vuoksi, mutta se tuntuu vaan niin itselle vieraalta ajatukselta.

Lopulta vielä muutama sana alkuperäisestä, keskustelun avanneesta, Jätä mullekin! -blogin tekstistä. En tajunnut kirjoittajan perimmäistä pointtia. Olikohan teksti kirjoitettu provosointimielessä vai kiireessä ja ajatukset jäänneet kirjoittamatta auki? Koska en tiedä sen tarkemmin kirjoittajan taustoja, niin jätän arvostelun niille, jotka tietävät enemmän.

Pitäisiköhän ruoka laittaa samalle listalle uskonnon ja politiikan kanssa? Aiheita, joista ei kannata puhua ellei halua sytyttää (ruoka)sotaa ;)

kat_ (Ei varmistettu)

Erinomainen pointti keskustelun lisäksi tämä arvoasia. Pois turha ryppyotsaisuus! Ruokailuun(kin) voi ottaa ideoita vähän sieltä täältä muuttumatta asioiden suhteen puristiksi, eli esim. syödä toisena päivänä raakakakkua ja vihersmoothieta ja kuitenkin kävellä toisena päivänä Heseen lounaalle. Jostainhan se nimen omaan ruokaan intohimoisesti suhtautuminen on tosiaan pois, usein sekä ajan ja jaksamisen että rahan puitteissa. Ihmisen inhimillinen, rajallinen kapasiteetti unohdetaan niin usein, ja siksi minusta tuntuu, että suuri osa ihmisistä stressaa ihan liikaa.

En esimerkiksi itse kolmekymppisenä naisena ajattele, että minun pitäisi olla gourmet-kokki, fitness-guru, fashionista, pullantuoksuinen äiti, uraohjus ja seksikäs edustusvaimo samassa paketissa, vaan kokisin todella ahdistavana pitää näitä kaikkia päämäärinäni samaan aikaan. Erilaisten paineiden ja vaatimusten ympäröimänä me joudumme olemaan itse vastuussa siitä, että pystymme niin sanotusti pitämään paketin kasassa. Meidän taloudessa on tänään ruokana valmispizzaa, aion viettää päivän sohvalla rikkinäisissä leggingsseissä ja nauttia elämästä vauvaa odotellen (minkä vuoksi liikunta on täälläkin nyt poissuljettu vaihtoehto) ja minusta elämä on aivan ihanaa juuri näin.

MirvaK

Meinasin jättä lukematta, kun alkurivit viittasivat siihen etten halua lukea, koska tulen provosoitumaan. Onneksi kuitenkin luin tekstisi ja olen aikalailla samaa mieltä.

Meillähän syödään toisinaan mitä sattuu. Jos halutaan jotain kunnollista, niin mies hoitaa ruokapuolen. Lapset ovat sanoneet minun olevan mestarikokki ainoastaan silloin kun keitän makaroonia. Toki toisinaan haluaisin osata tehdä maittavaa ruokaa, mutta mielenkiinto ei vain riitä opetteluun. Joten näillä mennään.

Meidän ostoskorista löytyy tosi usein Rainbow -tuotteita ja vaatteistakin Cirafia ja jopa X-tra :D Ja ihan siitä syystä nuo vaatteet, kun mallaavat parhaiten lapsille päälle.

Ja tämähän on arvokysymys - mihin panostaa? Meillä on toki nyt tingitty ruoasta ja lisäksi mietitään tarkemmin että tarviiko jotain tiettyä juttua. Tämä siksi jotta voimme esim. tehdä reissuja yms.

Sillypäänts

Luin Jätä mullekin!- kohutekstin viime viikolla, kun Lilyä selatessani osui silmään. Ohitin sen lähinnä olankohautuksella. Teksti oli aika lyhyt ja jäi pinnalliseksi, mikä olikaan kirjoittajan pointti?! Nyt lähinnä huvittaa, miten pienistä asioista nettimaailma provosoituukaan. 

Mut hieno vastine sinulta keskutelulle, josta itse en ole hoksannut verenpainettani nostaa. :) 

nim. Merk. Arkijuusto rules. (Koska se kilohinta)

Ihana talo maalla (Ei varmistettu) http://ihanatalomaalla.blogspot.fi

Erittäin hyviä pointteja, olen lähes kaikesta samaa mieltä. Paitsi että on pakko lisätä, että ns. laadukkaan ruuan ei aina tarvitse olla kalliimpaa. Jos vaikka ostaa juureksia, papuja ja viljatuotteita isoina määrinä ja liottaa ja keittää pavut itse, saa kyllä taatusti halvempaa safkaa kuin vaikka eineksiä ostamalla. Toki se vaatii vähän aikaa, mutta ei nyt kuitenkaan niin älyttömästi, ettei siihen pystyisi jos haluaa. Mutta kaikki ei tietysti halua eikä siinä mitään :)

Kaheliakka (Ei varmistettu) http://kaheliakka.blogspot.fi

Entäs kun on vaan 40 € tilillä ja pitäis venyä hyvään ruokaan lapsiperheessä siihen saakka kunnes tulee seuraava äippäraha.. Niin ja entäs kun niitä lapsia on 7??? Niin ja teen vielä itsestäni maitoa ja minunkin pitäisi saada laadukasta ruokaa niin että vauvani saa laadukasta maitoa. Siinä sitten puntaroi tosiaan ostaisko mmm.... tätä hyvää goudaa 200g hintaan 7 euroa vai kilon
arkijuuston. Onneks halvallakin saa ihan ok evästä varsinkin jos pakkasessa on vaivalla anopin keräämiä puolukoita. Niistä saa lasten herkkua: vispipuuroa. Niin ja kohta saa luonnosta villivihanneksia. Jee. Eikun vaan kalliiden kaupan salaattien aemasta voikukan lehteä ja vuohenputkea järsimään...

Ella F.
Siperian Ella

Mä tässä olen miettinyt ja pähkäillyt että pitäiskös (taas) avautua omalla tontilla kaikenlaisen arvostelun tarpeettomuudesta jne, mutta kun täällä niin kivasti otit nuo arvot (josta siis myös arvostella-sana johtuu) esille, niin täällä tyydyn nyökyttelelmään myöntymisen merkiksi ja lisäämällä vähän omiani. 

Mä provosoiduin siitä tekstistä kyllä, ja ihan ilmeisesti ohi aiheen. Mulle ei missään nimessä jäänyt siitä mieleen mikään joskus vois pohtia mitä syö ja ostaa-teema, vaan se, että kassajonossa siis takanani oleva syötävän suloinen hipsterlasejaan nenällään keikutteleva nuori mies ajattelee mun ostaessa grahamlihiksiä ja maustettua rahkaa että "voi v*ttu mitä p*skaa toi läski ostaa", mun ostaessa uusia perunoita ja Abban silliä se samainen miettii "voi v*ttu mikä rantaruotsalainen sillinsyöjä", mun ostaessa tummaa leipää "voi v*ittu mikä emäntä" mun ostaessa vaaleaa leipää "voi v*ttu mitä pullamössöä", mun ostaessa jauhelihaa "voi v*ttu miten köyhää", mun ostaessa hirven sisäfilettä "voi v*ttu mikä snobi" jne. 

Onkohan se arvostelu nyt ollenkaan mikään hyvä tapa? Ja sitäpaitsi, jos katsoo, että toisella menee kurjasti, niin voisiko osoittaa edes ajatuksissaan vaikka myötätuntoa paheksumisen tai ylenkatseen sijaan? Esim. kun mä raahaudun vaikka pitkän työillan päätteksi ostamaan niitä grahamlihiksiä, niin siinä vois joku miettiä, että voi voi, onpas se väsyneen näköinenkin, onneksi on nämä valmisruoat? Tai jos vaikka ei arvostelis ollenkaan? Jos vaikka silloin kun mä ostan niitä uusia pottuja ja silliä, miksei siitä voisi saada ideaa vaikka omaankin ruokapöytään?

Mä en siis näe yhden yhtä syytä arvostella ihmistä (saatika hänen ruokavalintojaan), jota en lainkaan tunne. Ja vaikka tuntisinkin ja kokisin tarvetta kertoa oman mielipiteeni, niin arvostelu tulee toteuttaa hieman tahdikkaammin kuin somessa ylemmyyttä tuntien.

Kristaliina
Puutalobaby

Oh, taas tämä tilanne, että tuntee harmitusta siitä, että kommentille voi klikata sydäntä vaan kerran. Koska tämä kohta ansaitsee ekstrasydämet:

"Ja sitäpaitsi, jos katsoo, että toisella menee kurjasti, niin voisiko osoittaa edes ajatuksissaan vaikka myötätuntoa paheksumisen tai ylenkatseen sijaan? Esim. kun mä raahaudun vaikka pitkän työillan päätteksi ostamaan niitä grahamlihiksiä, niin siinä vois joku miettiä, että voi voi, onpas se väsyneen näköinenkin, onneksi on nämä valmisruoat?"

Ella F.
Siperian Ella

Aijaijaijaijai! Ne on niiiiin hyviä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Erityisesti kahdella nakilla! :'D

Meillä lihiksiä oli jo perjantain ja lauantain välisenä yönä ja lauantaina aamukaffellakin...mausteina suolakurkut, chiligrillisalaattia ja ketsuppia...mutta rehellisyyden nimissä nyt saa lihikset odottaa jonkun aikaa, ei ihan jokapäivä pysty!

irmelizz (Ei varmistettu)

Samaa mieltä Krista! Kuitenkin haluan mainita, että ompas loppujen lopuksi mukava juttu että tämä alkuperäinen bloggaus Jätä mullekkin -blogissa julkaistiin, koska se herättää näin paljon ajatuksia ja mielipiteitä. Kirjoitus joka herättelee ajattelemaan ja kommentoimaan on tavallaan erittäin onnistunut kirjoitus. Ja täälläkin näin monta ihmistä on sen pohjalta ottanut osaa keskusteluun ja vaihtanut ajatuksia. Varmasti alkuperäisenkin tekstin julkaisija on jotain oppinut muiden kokemuksista... :)

Kristaliina
Puutalobaby

Totta - tämä on hyvä puheenaihe! Ja tosiaan ikään kuin "pinnalla" meidän yhteiskunnassa nykyisin, eli ajankohtainen myös.

pelagia
päivät kuin

En ymmärrä miksi halpismerkit ovat mukamas niin paljon huonompia. Ihan samaa kamaa ne on, koruttomissa pakkauksissa vain. Ja ilman mainontaa, esim Snickers ja Rainbown vastaava. Samoista raaka-aineista ja samoissa tehtaissa valmistettuja. Ihan yhtä epäeettistä ja epäekologista kaikki tehotuotettu ja/tai kaukaa rahdattu ruoka loppupeleissä on. 

Pätee myös vaatteisiin, aika usein se satasen paita on samojen lasten ompelema, kuin se vitosen paita.

Tai ehkä olen vaan tyhmä moukka.

SiniM (Ei varmistettu)

Mietin kaiken tämän keskustelun valossa, tulisiko meillä kuitenkin olla yhteiskuntavastuu ostaa eettistä ruokaa? Tulisiko valtion taata eettinen ruoka? Ja mitä on eettinen ruoka? Tiedän, että katoihin, sulavesiin ja paahteisiin ei vaikuta paljoakaan se, syökö syrjäinen suomalainen porkkanaa tai pullaa. Mutta tällainen maailmantilanne, jossa kukaan ei ota vastuuta ja arvot ovat relativistisia, on sietämätön.

Toinen asia, joka on lähes yhtä sietämätön, on tiedon hajanaisuus ja ristiriitaisuus. Kuinka tehdä arvovalintoja, kun toinen lähde suosittelee kasviruokavaliota ja toinen tyrmää sen? Toinen suosittelee lähiruokaa ja toinen tyrmää sen. Minä en voi valita arvojani, kun en tiedä, mille ne perustan. Vastuuttomuuden kierre on valmis. Kaikki me olemme syytöksien ulkopuolella.

resres (Ei varmistettu)

Ruokakorin sisällöstä ei hirveästi kannata lähteä ihmistä arvostelemaan ja tuomitsemaan suuntaan tai toiseen. Me esim. tilataan lihat suoraan tilalta kotiin toimitettuna, sillä siten ne mielestäni maistuvat paremmilta ja saan hyvän mielen kun tiedän mistä lapseni ruoka oikeesti tulee. Muut elintarvikkeet me tilataan kauppakassin kautta, vihdoin keräilijälle meni myös perille että emme halua niitä Rainbow kurkkuja vaan niitä missä on suomen lippu, molemmat kotimaisia, mutta maku eri. Kesällä syödään sit omasta maasta kurkut ja ne on kyllä ehdottomasti parhaimpia. Kaupassa käydään vaan jos on pakko (kahden lapsen kanssa se ei ole mikään nautinto) tai tulee joku mieliteko lähteä vaikka mökille grillaamaan, jolloin meidän ostoskori näyttäisi taatusti juuri tuolta: nakkeja, lihapiirakoita, mehua jne. Eli kaikkea muuta kuin mediaseksikästä. Ja sitten jos joku vielä kehtaisi arvostella elämäämme sen perusteella mitä sattuu sieltä ostoskorista löytymään, menee aika metsään.

Aa (Ei varmistettu)

Entäs sitten, jos käykin pahamaineisessa Lidlissä, jossa saa "kaksi ruokakassia yhden hinnalla" ja vieläpä laadukkaampaa ja parempaa ruokaa kuin "oikeat merkit" :P. Löytyy myös luomua ;). Lidl pelastaa meidän talouden, suosittelen!

ps. Aikamoisen kohun tuo nuoren pojan juttu saikin aikaan, tuskin hän ihan näin ajatteli ihmisten reagoivan. Vähän hänen puolestaan surettaa jos näin on...

Toivon oikeasti, että Jätä mullekin-pojat seuraavat keskustelua ja kommentointia asiasta, hienon keskustelun saivat aikaiseksi, antoivat ajattelemisen aihetta ja inspiroivat monia ihmisiä kirjoittamaan aiheesta, kaikki palaute ei ole negatiivista.

Piipo79

Olipa pakko lukea kirjoitus, josta keskustelu on alkanut. Tässä kyllä huomaa kuinka somekulttuurissa kirjoitus ikään kuin vahvistaa itse itseään kommenttikenttiä luettaessa. Ei sillä että olisin kirjoittajan kanssa samaa mieltä (mitä en siis selvyyden vuoksi ole), mutta ei se teksti itsessään aiheuttanut minussa mitään vahvoja fiiliksiä. Tuskin olisin lukenut edes loppuun. Kommenttikenttiä lukiessa tavallaan laitettiin lisää "sanoja" ja merkityksiä kirjoittajalle (en tiedä mitkä osuivat). Nyt mä tässä itse toteutan tätä epäselvää kirjoitustyyliä, jota tuo kirjoittajakin on syyllistynyt tekemään, mutta punainen lankani on kait se, että somessa kirjoitus voi tavallaan kasvaa isommaksi kuin se onkaan. Tämä on minusta yksi esimerkki siitä.

Kristaliina
Puutalobaby

Se on totta - ja ilmeisesti osa merkityksistä (en siis itse ollut siellä keskustelemassa, kun luin itsekin bloggauksen vasta jälkikäteen) syntyi juuri siitä, kun lukijat yrittivät arvata/kysyä tekstin pointtia eikä kirjoittaja tullut yhteenkään kommenttiin vastaamaan...

Mutta tosiaan, itsekin just tajusin (kun pari kommentoijaa siitä mainitsi), että tästähän on silti tullut todella hyvää keskustelua ajankohtaisesta aiheesta useammallekin blogitontille. Eli siinä mielessä keskustelunavaustahan täytyy pitää (ehkä hieman yllättäen) myös aika hyvänä. Jännä juttu :)

edgybeauty
Edgy Beauty

Tätä keskustelua on ollut mielenkiintoista seurata, niin monia mielipiteitä ja niin erilailla kirjoitettuja tekstejä ja kommentteja. Natan boxiin kommentoinkin vähän, mutta fitnessfuhrerin ja sun teksti antoi vielä lisää uusia näkökulmia!

Ihminen on utelias, sehän on ihan vaan fakta. Kyllä mäkin katson muiden ostoskoreihin-ja kärryihin, mutta en juurikaan arvostellakseni tai ajatellakseni asiaa sen kummemmin-juurikin ihan vaan uteliaisuudesta. Välillä jopa asenteella "hei mitäs toi on, vois testata" :D. Tässä nyt ei ole mitään väärää, eikä varmaan siinä arvostelussakaan jos sen oman pään sisään jättää, ja siinä tapauksessa haittaa tulee vain itselle (turhaa negatiivista energiaa josta ei hyödy). 

Arvojuttu on vaan totuus. Itse olen poikkeava 19-vuotias ainakin omassa kaveripiirissäni, ei kukaan muu ole innoissaan litran kookosöljytarjouksesta tai uudesta viherjauhepurkista. Suurin osa on innoissaan tulevasta baari-illasta, kun mä oon innoissani aikasin nukkumaan menemisestä ja siitä että saan hyvät unet, ja jaksan reenata. Mutta hei, ei se musta tee sen parempaa! Se tekee musta vaan mut, ja musta on hirveen kiva että muut ikätoverit jaksaa käyttää aikaansa tollasten kokemuksien keräämiseen, se vaan ei oo mun makuun oleva juttu. 

Sen verran vielä alkuperäistekstistä: tulen mahdollisesti tästä lytätyksi, mutta no. Totuushan on, että tuo oli Oton mielipide. Niinkuin kaikkien keskusteluun osallistuneiden mielipiteet ovat heidän omiaan. (Enkä nyt siis puhu sun tekstistäsi, joka oli asiallinen) Moni lyttäsi Oton mielipiteen, ja toivat omansa esiin yhtä faktanomaisesti, kuin hänkin, jolloin keskustelun tuloskin on plusmiinusnolla. Itselläni teksti ei varsinaisesti herättänyt mitään reaktioita, ymmärrän kyllä miksi monella karvat nousivat pystyyn. Mutta enpä minä ole mikään loukkaantumaan kenenkään mielipiteestä, vaikka sattuisivatkin ajattelemaan ostoskoristani "vitun ituhippi" tyyppisiä ajatuksia. Tai satunnaisen mättökorin nähdessään "vitun fädäri". Siinäpä ajattelee, eipä oo multa pois. 

ribis (Ei varmistettu)

Erittäin hyvä kirjoitus, ihan arvovalinnoista sinänsä (ottamatta kantaa tuohon kohuttuun keskusteluun, joka on lähtökohtana kirjoituksellesi ja johon en ole itse edes tutustunut).

Omassa elämässäni törmään jatkuvasti erääseen arvovalintaristiriitaan, josta minulle naureskellaan ja minusta vitsaillaan; olen suhteellisen siisti ja järjestystä rakastava ihminen, ja tykkään siitä, että koti on siisti ja järjestyksessä; että sänky on kauniisti pedattu; että keittiön työtasot on puhtaaksi pyyhitty leivänmuruista; että lapsen ruokailun jälkeen syöttötuoli ja pöytä putsataan hyvin; että astiat ei likoa tiskialtaassa, vaan ne on tiskikoneessa; että tavaroilla on omat paikkansa ja niitä pidetään siellä; ja että kotona siivotaan (imuroidaan, pyyhitään pölyt jne.) säännöllisesti.
Olen valmis näkemään vaivaa noiden asioiden eteen, eivätkä ne mielestäni vie arjestani kovinkaan paljon ylimääräistä aikaa. Ne ovat MINUN arvovalintojani. En IKINÄ mieti muiden kotona vieraillessani, että "onpas sotkuista", koska ei se ole mun koti. Jokainen elää tavallaan. Mutta MIKSI muut (esim. useat sukulaiset, mm. serkut) aina naureskelevat mun "siivousintoilulleni" ja vääntävät aiheesta vitsiä? Kyse on MUN arvovalinnastani, ja mulle tulee jotenkin tosi tosi paha mieli, kun siitä puhutaan arvostelevasti ja jotenkin... vähätellen. Musta tehdään muiden puheissa sekopäinen siisteysintoilija, joka ei muusta välitä kuin järjestelemisestä ja imuroinnista, ja jota ei voida pyytää omaan kotiin kylään, jos ei ole ehditty suursiivota koko kämppää. Mulle ei ikinä tulisi mieleen arvostella muiden sotkuja. Miksi mun siisteyttä sitten kuitenkin saa arvostella?

Vähän aiheen vierestä, mutta pääajatus kuitenkin sama:) Kiitos ja anteeksi tämä avautuminen.

T-100
(G)ROUND ZERO

Toi teksti vois olla suoraan minun kynästäni, tai noh, näppiksestäni. Tykkään kodistani juuri kuten kuvailit omaasi, siistinä ja tavarat omilla paikoillaan. Onneksi kukaan ei ole alkanut avautumaan aiheesta, johtuen varmaan suvussa kulkevasta siisteyskäsityksestä... :)

ribis (Ei varmistettu)

Minulle tämä on jo kotoa opittu tapa elää ja olla, mutta perheeni onkin suvun ainoa tässä asiassa näin ajatteleva, siksi "ristiriita".:) Harmillista on, että sama ristiriita on olemassa minun ja mieheni välillä, mikä aiheuttaa välillä närää kotioloissa (vaikka olenkin yrittänyt omasta mielestäni tulla puolitiehen vastaan). No, valintoja,valintoja... Kun vaan annettais kaikkien olla mitä on, arvostelematta.

Kristaliina
Puutalobaby

Hmmm. Ja mulle taas tuli tästä mieleen, että esim. minua on joskus (tyyliin parikymppisenä) kauhisteltu kovinkin sanoin alipainoiseksi tai liian laihaksi - ja totuus oli silloin se, että ihan mielelläni olisin painanut viisi kiloa enemmän, mutta en vaan painanut. Ylipainoista tuskin olisi arvosteltu ihan niin suoraan. Ja sitten seuraavaksi tuli mieleen, että joskus jotain moititaan vaikka liiallisesta lukemisesta tenttiin - tyyliin että ottaisit sinäkin rennommin jne. Vaikka tuskin huonommalla tenttimenestyksellä etenevää ihmistä arvosteltaisiin ihan niin...

Eli (hämäränä) pointtina se, että onkohan ihmisistä jotenkin oikeutetumpaa arvostella "liian hyvistä" jutuista. Että eivät tajua, että se voi olla ihan yhtä loukkaavaa... Tai ehkä tuollaiseen arvosteluun on jotenkin sisäänrakennettu se pelko, että se "liian hyvä" mielessään paheksuu niitä muita (vaikka ei paheksuisikaan)

Okei mäkin eksyin :) Mutta tuli vaan mieleen tuosta. Mun mielestä tuon pitäisi mennä niin, että jokainen saa pitää omaa kotiaan ihan niin siistinä/sotkuisena kuin haluaa. Ja missä viihtyy. Ainoa, kenen kanssa asiasta voi neuvotella, on samassa kodissa asuvat muut ihmiset, jos he sattuvat olemaan näissä asioissa eri linjoilla :)

ribis (Ei varmistettu)

Meinasin kirjoittaa vähän ilkeästi, että väillä tuntuu, kuin muita hävettäisi se oma sotkuisuutensa, ja siksi sitä pitää paikata arvostelemalla toisen siisteyttä, mutta ajattelin että on liian rankasti sanottu. Sinä puit sen ajatuksen paremmin sanoiksi: juurikin näin, "hyvistä" valinnoista arvostelun ei jotenkin ajatella satuttavan samalla tavalla kuin "huonommista" (enkä nyt halua arvottaa sotkuisuutta ja siisteyttä, vaan seuraan tuota Kristaliinan ajatusmallia) ja siksi niiden valintojen arvostelu katsotaan oikeutetummaksi.

Kristaliina
Puutalobaby

Heh joo kuten on todettu, rankkoja sanavalintoja kannattaa tosiaan harkita, että ei synny niitä vastareaktioita :) Mutta pssst, mun mielestä tuo sanavalinta olisi voinut olla kuitenkin ihan osuva. Kyllä mä myönnän, että mä vähän aina kiemurtelen, kun meillä on kylässä joku tosi-tosi siistiksi tietämäni ihminen - yhtä äkkiä alan nähdä kotini ikään kuin (kuvitellusti) hänen silmin. Mikä on hassua, koska oikeasti tykkään tästä peppipitkötossumeiningistä meillä kotona juuri näin. Mutta jotenkin sellainen "mitätuomustaajattelee" -trauma sieltä jostain syövereistä helposti nousee :)

Itselläni ei tulisi tuollaisessa(kaan) tilanteessa lähteä vastahyökkäykseen toisen siisteyttä arvostelemaan, mutta toisaalta tuntuu hyvin inhimilliseltä ajatella, että jollekin käy niin. Tämä samahan tulee usein esiin näissä lapsiin/kasvatuksiin liittyvissä kysymyksissäkin: omasta valinnasta (vaikkakin joskus alitajuisesti) epävarma ihminen saattaa helposti hyökätä sellaisen ihmisen kimppuun, joka on tehnyt erilaisen valinnan...

Pages

Kommentoi

Ladataan...