Vieroituksessa

Ladataan...
Puutalobaby

Nojoo. Viime yönä meilläkin kokeiltiin nyt sitten uudenlaisia nukkumajärjestelyitä.

Ja voi, miten kurjaa sillä oli. Ei se nyt varsinaisesti huutoitkenyt, mutta kitisi ja pyöri eikä millään saanut unta. Voi, mitä huokailua - ihan sydäntäsärkevää. Piehtarointia sängyssä, asennon vaihtamista, tutun lämpimän ihon hamuamista. Olihan se niin kurjaa nukkua tällä tavalla. Kolmelta yöllä sitten oli pakko heltyä sen suruun ja ottaa se kainaloon.

Äiti siis.

Vauva puolestaan nukkui ihan hyvin.

*******

TommiK:n perheen esimerkin innoittamana meilläkin on siis nyt haaveiltu öiden rauhoittamisesta. Päikkärit meillä sujuvatkin edelleen mallikkaasti, ja yötkin periaatteessa ihan ok - muutamat yösyötöt perhepedissä menevät koomausrutiinilla, mutta viime aikoina ilmassa on ollut ihan uudenlaista levottomuutta.

Viimekertaisen "no nyt se hammas varmaan tulee" -yön (ei muuten tullut) jälkeen yöyninät ovat ikään kuin jääneet päälle: Silva on kääntelehtinyt levottomana ja kitissyt. Periaatteessa nukkunut, mutta pikkuitkeskellyt unissaan ja ollut rauhaton. Yöruokaa se varsinaisesti ei ole pyytänyt, mutta minä tietysti (vastoin kaikkia suosituksia) olen sitä yrittänyt välillä rinnalla rauhoittaa...

Mutta koska Silva-paran vanhemmat eivät näköjään ole kykeneväisiä systemaattiseen toimintaan, yönrauhoitustekniikkamme on vielä vähän hakusessa. Pari asiaa toki olemme päättäneet:

  • Perhepedissä nukkumisesta emme halua luopua - paitsi jos on ihan pakko
  • Kovin radikaaleihin unikoulutoimenpiteisiin emme halua ryhtyä - paitsi jos on ihan pakko

Että sellaista mukapäättäväisyyttä :) No, ajatuksemme on siis se, että tilanne ei ole vielä mitenkään katastrofalinen ihan pakko -tilanne. Kokeillaan ensin pieniä pehmeitä kikkoja ja toivotaan, että jo niillä saadaan tilannetta helpotettua.

*******

Isyyspakkaus-perheessä siis äidin väliaikainen siirtyminen toiseen huoneeseen helpotti - eikä siellä ilmeisesti ole tarvinnut luopua perhepeti-ajatuksesta. Kuulostaa hyvältä!

Äiti siis sohvamajoitukseen. "Eiiiih, en halua mennä yksin alakertaan nukkumaan, siellä on kylmäkin ja ikävä tulee!" Äiti siis tatamimajoitukseen yläkertaan. "Eiiiih, mä haluan nukkua MUN OMASSA SÄNGYSSÄ YHYY!"

Hmm, onpa jotenkin tosi vaikea äiti meidän perheessä.

No, päätettiin siis kokeilla ensin (äidille) pehmeää menetelmää: vaihdetaan sängyssä paikkoja niin, että isi nukkuu keskellä. Koska massiivinen sänkymme ei ole kiinni seinässä (eikä sitä jaksa nostaa ilman kymmentä kantajaa), tungimme pari hyllylevyä patjan ja reunuksen väliin putoamisesteeksi näin:

Hmm meillä tosiaan suositaan näitä funktionaalisia (ei esteettisiä) ratkaisuja.

 

Pienten (ha! lue: massiivisten) nukahtamisvaikeuksien jälkeen Silva nukkui nukkumakolossaan isin vieressä ihan hyvin kolmeen asti. Äiti taas omalla kulmallaan ei.

Voi miten olikaan niin vaikea nukkua irti vauvasta. Jossain vaiheessa tuli ihan sisuskaluja asti puristava ikävä sinne puolentoista metrin päähän. "Mitä jos se nyt aistii, että äiti ei ole siinä yhyy!" Kun todellisuudessa Silva nukkui siinä isin kyljessä ihan tyytyväisenä.

Jossain vaiheessa ujuttauduin kiinni Joeliin ja ihan hyssh-hyssh-salaa pujotin käteni Joelin kyljen yli kohti sängyn toista päätä. "Mä tiedän, että sä teeskentelet tulevasi muhun kiinni, vaikka todellisuudessa haluat vaan yltää Silvaan", Joel supatti naureskellen. Damn, kiinni jäin.

Tässä nyt kyllä vieroitettiin äitiä enemmän kuin vauvaa.

Kolmelta imetin. Ja kuudelta. Se oli hyvä tekosyy päästä nukkumaan siihen keskelle. "Kun täytyyhän sun saada nukuttua ennen työpäivää", perustelin. Niin, Joel oli siis nukkunut ihan hyvin siihen asti.

Ja niin itse asiassa nukkui koko perhekin. Ihan hyvin. Paitsi Tiikeri oli vaihtuneista nukkumapaikoista hieman hämmentynyt ja protestoi muuttamalla vaatehuoneeseen.

Näillä jatketaan.

Share

Kommentit

leaflet (Ei varmistettu)

Meillä kanssa tuntuu äiti eniten protestoivan kaikkea mihin liittyy, että lapset kasvaa ja itsenäistyy ;) 

Kristaliina
Puutalobaby

joo se on ihan kamalaa :D

HelloAochi

Toi kirahvin taljan näköinen hommeli!?

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihihihi mulla tulee kohta ihan paineet näistä kuvista :D Mut ei vieläkään, tuo unirätti on nimiäislahja ystävältä :D

Kristaliina
Puutalobaby

Hih ja mä siirsin jo tuosta kuvasta tutin pois siltä varalta, että Rokkibeibi myy just sellaisia :)

HelloAochi

Puh, nyt mä en kyllä enää jaksa huudella mitään. Nolottaa perinpohjaisesti.

Kristaliina
Puutalobaby

Älä HelloAochi ihmeessä nyt luovuta, kun enää on yks bongaus jäljellä :) Sullahan on nyt hyvä hioutunut nopeustekniikka tossa käytössä :D JA koska lupasin sen arkiviikolla ja vielä tällä viikolla ja tietää suunnilleen meidän Silvan päikkärirytmit niin...

Todellisuudessa se viimeinen bongauspaketti odottelee meitä vielä Matkahuollon toimipisteessä - siksi venyi näin loppuviikkoon, myönnettäköön... :)

Tanuki (Ei varmistettu)

Meilläkin yritettiin uusia nukkumisjärjestelyjä neuvolan kehotuksesta samalla, kun imetys lopetettiin. Yli viikon nukuttiin niin, että poika oli omassa sängyssä, mutta ai että sitä voihkintaa ja itkua, kun toinen heräsi paniikissa, kun ei ollutkaan sitä lämmintä ihoa vieressä.

Nyt mennään edelleenkin perhepedissä ilman imetystä ja on koko perhe taas tyytyväinen nukkumisjärjestelyihin. Poika tietenkin äidin kainalossa :)

Ymmärtämätön (Ei varmistettu)

Hitsin hitsi. Mä en vieläkään ymmärrä tätä perhepeti-pinttymää mikä monilla on. MIKSI kaikki yrittää nukkua samassa sängyssä kun se vääjäämättä tuntuu johtavan ongelmiin jossain vaiheessa. Nukkuminen on vaikeaa lapsen kasvaessa ja vieroittuminen on vaikeaa (ja jostain käsitin että suosituksetkin on perhepetien vastaisia, eli lapsonen pärjää hyvin omassa pedissäänkin). Ja mikä PERHEPETI se sitten on jos äiti tai iskä joutuu muuttamaan toiseen petiin, kysyn vaan :D.

Pahoitteluni negaamiseta. Mä vaan niin kovasti haluisin ymmärtää tätä (tuskin tulen itse tätä kokeilemaan, joten omakohtaisella kokemuksella en tähän ymmärrystä saa) - ehkä sitten turhautuisin vähän vähemmän kun kaverit ja työkaverit valittaa kun eivät saa nukuttua kun perheen kaikki lapset tunkevat samaan sänkyyn ja nukkuvat siinä poikittain pitäen koko perhettä hereillä...

Mörrimöykyn pesä

Mä taasen en ymmärrä mikä kiire on tuupata se VAUVA pois läheltä. 9kk vatsassa ja ekalla viikolla vatsan ulkopuolella yksin huoneen nurkassa tai "modernisti" omassa huoneessa. Se vauva ei tiedä suosituksista mitään tai siitä, että ne vanhemmat on siinä jossain lähellä, tai viereisessä huoneessa. Se tietää vain, ettei vanhemmat ole vieressä.

Meillä nukkuu kaikki paremmin kun vauva on kopassa, joka on vanhempien välissä. Isää vauvan olo ei häiritse, eikä mun tarvitse hyppiä pitkin huonetta tuttia laittamassa tms. Olen erittäin samaa mieltä, että turha korjata, jos ei ole vikaa. Vauva ( ja äiti) on valmis kun on sen aika. Jos vauva nukkuu vieressä vielä rippikoulussa, on moni muukin mennyt vituralleen kuin nukkuminen :)

Hyppytikki

Perhepeti on täyttä tuskaa siinä kohtaa, kun lapset on isompia.... Meillä nukkuu 160 cm sängyssä kaksi aikuista sekä 2- ja 3-vuotiaat lapse. Kukaan ei ole tyytyväinen, eikä tippaakaan levännyt. Tilanne on suoraan sanottuna helvetillinen. Vieroitusta on yritetty vuoden verran tuloksetta. Tytöt nukutetaan omiin sänkyihinsä, mutta viimeistään kolmelta ne sieltä kömpii viereen. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole kokonaista yötä nukkunut 2,5 vuoteen. Ensin oli närästys, sitten pikkukakkosen 10 kk kestänyt 19:00-05:00 tauokoamaton huuto joka jeesuksen yö, nyt perhepeti. Mutsi on vähän väsynyt.....

Ymmärtämätön (Ei varmistettu)

Itse nojaisinkin ajatuksissa lähinnä siihen, että ne suositukset perustuvat johonkin, jolla ajatellaan sen lapsen parasta. Eli että se pikkuinen ei siitä vahingoitu että se laitetaan vanhempien vieressä sijaitsevaan petiin nukkumaan. Voiskohan myös olla, että perhepeti lähtee alun alkuaan liikkeelle vanhempien tarpeesta pitää lapsi lähellä (eikä lapsen tarpeesta näin tiiviiseen läheisyyteen)... No, lapsetonna on hyvä spekuloida (mielenkiinnolla odotan miten itse käyttäydyn jos minua joskus lapsilla siunataan :D ).

HelloAochi

Kain saa mun puolesta nukkuu mun vieressä siihen asti, kun muuttaa pois kotoa :D

Ymmärtämätön (Ei varmistettu)

Taru tuossa just pukikin sen sanoiksi, mistä oma epäluuloni on alunperin lähtenyt käyntiin: olen seurannut parin työkaverin tuskailua tuossa vieroitusvaiheessa, joka ei tosiaan tunnu oikein helpolla onnistuvan ja tuntuu vain aiheuttavan kaikille mielipahaa ja traumoja enemmän kuin alkujaan erilliset pedit olisi ikinä pystyneet aiheuttamaan.

Hantta (Ei varmistettu) http://rakkausbaby.blogspot.fi/

Minulla on sinulle tunnustus. Sinun blogin kautta sain kipinän alkaa kirjoittamaan omaa blogia :) Tunnustus löytyy täältä. http://rakkausbaby.blogspot.fi/

Vau mikä vauva!

Haha, mua oikein nauratti ääneen tätä lukiessa. Oon just ite palstallani pohtinu yönukkumisia, ja hitaasti mutta varmasti koitetaan parantaa tilannetta. Ja tunnistan niin itteni tosta "voihan sitä kokeilla, jos on PAKKO". Vaikka oikeesti pitäs kyllä alkaa opetella sitä jämäkkyyttä nyt eikä sit kun laps koettelee uhmaikäänsä...

Ärsyttävää on myös se, että varsin hyvin tietää mitä pitäis tehdä ja kuinka pitäis toimia, mut jostain syystä vaan ei tee niin.

Miks nää yönukkumissysteemit ja esim päivärytmin asettaminen tuntu paljon helpommalta ajatukselta sillon kun oma laps ei ollut vielä syntyny?!

Meillä on nyt unikoulun 7.päivä. Tuntuu tosi paskalta, juuri samalta, kun kirjoitit, että on niin vaikea nukkua irti vauvasta. Mulla on kauhea eroahdistus. Tunnutaan vaan olevan pakkoraossa, kun en mitenkään saa nukuttua viuhtovan ja önisevän vauvan vieressä. Puoli vuotta vähintään 4 kertaa (kauheimmat yöt tunnin välein) yössä heräämistä ei tee todellakaan tee hyvää, vaan harmaanaamaisen ihmishirviön, joka tuijottaa eteensä lasittunein katsein...

Joku näitä keskustelupalstoja sabotoiva hyypiö (pasteaa aina saman litanian jokaiseen unikoulua käsittelevään keskusteluun) oli jossain kirjoittanut,että perhepeti on hyvä, koska näin nukkuen äiti on itse asiassa ihan hyvin levännyt aamulla. En sattuneesta syystä muista, miten tuo tyyppi asiaa perusteli. Siis sitä, että mihin se perustui.

Tosi kiva, jos joku siinä onnistuu, mutta itse herkkäunisena ja kuolemanväsyneenä sitä mieluiten kommentoisi tohon, että voit tunkea sen levänneisyytesi vaikkapa sinne minne aurinko ei paista. 

Nämä ristiriitaiset tunteet ovat kamalia. Haluan vauvan takaisin yöksi kainalooni, mutta terveyteni takia en voi sitä tehdä. Kuten eräs kaverini sanoi osuvasti, vanhemmuus on myös raastavaa.

 

Mörrimöykyn pesä

Meillä yksi aika merkittävä syy perhepetiin oli aluksi ainakin se, ettei sektion jälkeen sängystä pompata niin ketterästi pinniksen luo kuin tarve olisi. Helppoa oli ottaa käärö vierestä rinnalle ja asettaa sitten takaisin nukkumaan. Toiseksi; myös Suomessa on tunnustettu (Hus), perhepedin positiivinen vaikutus kätkytkuolemariskiin, joka oli tämän äidin hormonihöyryisen nukkumarauhan kannalta tarpeeksi hyvä syy ottaa poika lähelle :). Ensimmäisenä yönä vauva oli pinnasängyssä, nukkui 30min-1h, itse en nukkunut ollenkaan. Vieressä vauva taasen nukkui alusta lähtien 2-3h pätkiä, joka kelpasi mammallekin enemmän kuin hyvin. Nyt 3kk jätkä nukkuu 5-6h ensimmäisen pätkän, sitten n 3h pätkiä kunnes aamulla herää.

HelloAochi

Meillä syynä oli ja on se, että mulla ei ole varaa ostaa tuolle tyypille omaa sänkyä. Niin kauan kun se mahtui äitiyspakkauksen laatikkoon, nukkui siinä, sen jälkeen muutti mun viereen. Eikä missään vaiheessa ole heräillyt kuin kerran yössä. Mutta kyllä mä sen voisin omaankin sänkyyn siirtää, jos jostain meille sellainen tupsahtaisi. Vaan eipä tästä vierekkäin nukkumisestakaan haittaa ole.

Dimmi (Ei varmistettu)

Pakko kysyä, että mikä tuo kuvassa näkyvä vihreä-keltainen kolmiohärdelli on? Näyttää mielenkiintoiselta :)

Niin ja tsemppiä äidille, kyllä se siitä! :) Meillä nukuttiin omassa pinnasängyssä (vanhempien sängyn vieressä) melko lailla alusta alkaen, joka varmaan vaikutti osaltaan siihen, että 2 kk iässä nukuttiin jo 8-9 h yöunia putkeen. Ei ollut mikään periaatepäätös, mutta jotenkin siihen vaan päädyttiin ja näin jälkeenpäin ajatellen taisi olla kaikkien kannalta hyvä asia. Äidillä kun on muutenkin selkä-hartiavaivoja ja onpa yksi asia vähemmän vieroitettavana. Taitaa se metri-pari olla se kriittinen etäisyys baariin niiden heräämisten kannalta ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Mä oon tästä perhepeti/oma peti -kysymyksestä vahvasti sitä mieltä, että kukin parhaalla mahdollisella ko. perheelle sopivalla tavalla :) Yhtään virallista suositusta en ole lukenut puoleen jos toiseenkaan, ja itse asiassa en edes halua lukea. :D Koska oikeastaan missään muussa (okei no imetys) vauvanhoidollisessa asiassa mulla ei ole ollut sellaista selkeää "näin on minulle luontevaa" -fiilistä kuin tässä :)

Päädyn tässä toistamaan itseäni, koska olen jossain keskustelussa näin aiemminkin kirjoittanut - mutta ei kai haittaa...? :) Meille on nimittäin ollut koko ajan ihan itsestään selvää, että jos/kun lapsia joskus on, ne nukkuvat meidän kanssa yhteisessä sängyssä. Jo siis ennen kuin kumpikaan meistä oli koko "perhepeti"-termiä kuullut :) Sekä meillä että Joelin kotona on lapset nukkuneet vanhempiensa kanssa yhdessä pitkään, joten ehkä se ajatus tulee niin luontevana jostain sieltä...

Ja niin kuin tuosta mun bloggauksestakin ehkä huomaa, koko ajatus ilman Silvaa nukkumisesta tuntuu jotenkin ihan väärältä. Minulle/meille. Jos kuuntelisimme joitain virallisia suosituksia, että nyt pitää siirtyä omaan sänkyyn, niin tekisimme tosi voimakkaasti omia tunteitamme vastaan.

Eli ilman sen kummempaa perustelua tässä, omalla tunnepäätöksellä mennään :)

Ymmärrän kuitenkin ihan älyttömän hyvin sen, että joissain perheissä on vaan se ihan pakko -tilanne. Ja jos meilläkin menisi niin hulinaksi yöt, että oma jaksaminen alkaisi kärsiä, niin VARMASTI sitten jouduttaisiin tinkimään tästä meidän yhdessänukkumisideaalista.

Nyt me siis yritetään mennä vielä näin eikä tosiaan korjailla sellaista, mikä ei ole rikki (paitsi nyt tuo levottomuus, toivottavasti siitä päästään yli). Mutta tosiaan ihan varmasti sitten siirretäisiin Silva omaan sänkyyn, jos tilanne sen vaatisi.

Oh, ja ihan hirvitää tuo, mistä T a r u kin kirjoittaa - oon kuullut tuota monelta muultakin. Siksihän varmaan kans moni opettaa jo pienenä omaan sänkyyn, ikään kuin ennalta viisaana.

No, meidän täytyy kuitenkin varmaan oppia tuo kantapään kautta. Ja toivoa, että me oltaisiin niin onnekkaita, että tilanne ei menisi tuollaiseksi vaan tämä ratkaisu toimisi.

Ja jos ei toimi, niin luultavasti ruikutan siitä sitten täällä - sori :D

Kristaliina
Puutalobaby

Vau olipa tullut monta hyvää kommenttia sillä aikaa, kun nyhersin tuota pitkää vastaustani :)

Mä itse taas tavallaan kovasti ihailen niitä kertomuksia, joissa unikoulu on toteutettu onnistuneesti ja vanhemmat nukkuvat nyt kokonaisia öitä. Ihailen siis ennen kaikkea sitä päättäväisyyttä ja systemaattisuutta, millä se on onnistuttu toteuttamaan. Samalla paineilen kovasti (niin kuin Ruusu jo tuolla alussa osasi rivien välistä lukea), että pitääkö tässä nyt itse alkaa samaan: mitä käy omalle jaksamiselle, jos tilanne pahenee jne. Eli tavallaan oon ihan tosi samassa suossa jo, mistä mm. A-Sofia kirjoittaa - sillä erotuksella, että itse olen vasta tarpomassa (mahdollisesti) sinne syvään kohtaan, kun A-Sofia on (toivottavasti?) jo vähitellen pääsemässä sieltä ylös... Ja samanaikaisesti koko ajan toivon, että ehkä sitä "syvää" ei jostain maagisesta syystä meille tulisikaan...

Vanhemmuus on raastavaa. On se ihanaakin.

Dimmi: Noi on sellaisia aasialaisia lattiatyynyjä, tilattu vuosia sitten täältä. :) Meillä on niitä itse asiassa vähän liikaakin - tilattiin joskus Joelin kanssa yhteistilauksella, molemmat omiin koteihimme, ja nyt kun kodit sitten yhdistyivät, niin niitä tyynyjä riittää vähän enemmän kuin tarpeeksi :) Meillä on sekä isompia että pienempiä "patjamalleja" (isommat toimivat jopa vuoteina) sekä tuollaisia irtokolmioita, ai niin ja sit tuollaisia retkityynyjäkin :D

Tommi K
Isyyspakkaus

Meillä on nukuttu perhepedissä siksi, että Rouvan ei tarvitsisi nousta öisin sängystä imettämisen vuoksi. Mutta kyllä meistä molemmista on ollut myös oikeasti kivaa nukkua pienen vieressä, sillä se on toiminut oikein hyvin. Tyttö on nukkunut alusta asti hyviä ja pitkiä yöunia kellon ympäri, ja Rouvakaan ei ole oikeastaan edes herännyt öisiin imetyksiin.

Mutta kyllä tyttö nukkuu nyt paremmin, kun vieressä onkin äidin sijaan isä.

Minä saan hänet nukahtamaan nopeammin, ja hän myös heräilee vähemmän. Yhtenä yönä kokeilimme taas nukkumista niin, että äiti ja vauva olivat vierekkäin, ja tyttö alkoi kirkua joskus kahden - kolmen välillä. Seuraavina öinä palasimme järjestykseen isä keskellä, äiti ja vauva laidoilla ja koira äidin jaloissa. Kaikki nukkuivat taas hyvin.

 

 

 

Liisa
Osasin!

Olen miettinyt tätä perhepeti-vauvanpeti-kuviota viime aikoina niin paljon, että VIHAAN KOKO AIHETTA!!! :D

Ennen raskaaksi tuloa ja vielä raskausaikanakin olin sitä mieltä, että vauvan nukkumapaikka on ns. sivuvaunussa, eli pinnasängyssä joka on kiinni meidän parisängyssä. Ehkä jo loppuraskaudesta tai heti vauvan synnyttyä mieli muuttui. :) Ehkä vähän kuin Kristaliinalla, minusta vain tuntuu, että vauvan kuuluu nukkua vanhempien kanssa, ihan lähellä. En tiedä vielä kuinka pitkään, mutta ihan lähiaikoina meidän pian 10-kuisemme ei näillä näkymin ole siirtymässä kaltereiden taakse (pinnasänkyyn). Ellei ole ihan pakko.

Mutta fakta on se, että olen nykyään väsynyt. Vauvalla on menossa "hankala" vaihe. Liikkuminen kehittyy kovaa vauhtia ja samalla tulee hampaita. Flunssiakin on ollut useampi viimeisten kuukausien aikana. Kaikki tuntuu heijastuvan uneen ja yöt ovat levottomia.

Lisäksi (ihan kuten Kristaliinalla) olen alkanut tuntea tarvetta saada Ilon nukkumaan öitään yhtenäisemmin ihan vain siksikin, että muutkin tekee niin. :) Ennen joulua pidimmekin pientä unikoulua. Lähestyimme asiaa hieman samoin kuin Isyyspakkauksen perheessä, eli nukuin yhden yön olohuoneessa ja toisen niin, että mies oli minun ja vauvan välissä. Mies saikin vauvan melko nopeasti nukahtamaan uudelleen ilman maitoa. Minun kanssani vauva taas huutaa kunnes saa tissin suuhunsa. Mutta koska tilanne meidän perheessä nyt vain on se, että mies on 1-3 yötä poissa joka ainoa viikko eli ei voi jatkuvasti nukkua vauvan vieressä, totesin, että minun jaksamiseni kannalta on ainakin toistaiseksi parempi jatkaa yöimetyksiä.

Tällä hetkellä tilanne on siedettävä, katsotaan mihin suuntaan kehitys kehittyy. Olen toistaiseksi ihan luottavainen, että yöt rauhoittuvat itsestään. Siksi päätin olla miettimättä tätä asiaa siihen asti kunnes Ilo täyttää vuoden, ellei suurempaa romahdusta tapahdu. Katsotaan sitten uudelleen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä vauva nukkui alkuun omassa sängyssä ja sitten äidin vieressä kun ekat hampaat vei 4 kk iässä yöunet. Joskus ehkä 8kk vauva siirtyi sivuvaunuun, kun molempien unta alkoi häiritsemään toisen liikkeet. Nyt kun poika on 2v, niin nukkuu omassa sängyssään puolen metrin päässä äidistä. Eli edelleen on lähellä jos tulee paha uni tai muuta kitinää. Mutta normaalisti nukumme kaikki täydet yöunet heräämättä kertaakaan.

Meillä tosin mentiin pullolla, joten yösyömisetkin jäi ihan itestään pois.

Voih, tää nukkuminen on meilläkin taas niiiin ajankohtainen aihe. Loppuvuodesta siirrettiin E meidän vieressämme omaan sänkyynsä ja jonkin ajan kuluttua jätettiin se (noin miljoonasta yhteen oman sängyn myötä vähentynyt) yöimetyskin pois. E siis heräsi maidolla kuudelta ja jäi vielä pariksi tunniksi kainaloon. Sitten tuli reissujoulu ja flunssa ja yhtäkkiä vissiin harjoitellaan kävelemistä ja ja... Ollaan sitten viime yön perusteella palattu perhepetiin (ekat pari tuntia meni omassa sängyssä) ja yöimetykseen. Argh.

Mutta en näe nyt muutakaan vaihtoehtoa! Yöt ovat niin levottomia, että jommallakummalla vanhemmista menee vähintään pari tuntia yöstä hereillä käsi pinnojen välissä. Osan aikaa ei edes yksi käsi riitä, vaan tytön kanssa saa ihan kunnolla painia, että pysyy makuuasennossa. Maidolla saa rauhoitettu menoa niin, että omia unia voi edes jotenkin jatkaa. Ja joo, ollaan me unikouluttamisen aikaan valvottu vieläkin enemmän, mutta silloin tapahtui sentään edistystä  ja lopulta nukuttiin paremmin. Nyt menee vaan pahemmaksi.

Pitää siis toivoa, että tää on taas yksi niistä kuuluisista vaiheista ja menee ohi kun se kävely löytyy. Siihen uskon koko levottomuuden liittyvän, koska jalat vispaavat unessakin hullun lailla. Niin ja panadol ei auta :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä perhepeti toimi hyvin kunnes lapsi lähti liikkeelle niin, että sabotoi sillä öisin koko perheen nukkumista. Tyhmänä tainnutin tuota sitten tissillä ja seuraus oli se, että lapsi vaati rintaa 10 kertaa yössä mutta ei nukkunut siltikään. Muutaman kuukauden sitä jaksoin. Palasin työelämään lapsen ollessa 11kk ja kun ei mahdollisuutta enää päiväuniinkaan ollut niin tuli totaalistoppi jaksamiselle. Imetys lopetettiin lapsen ollessa tasan vuoden kun rytmi oli sellainen, että yöimetyksiä 10 ja lisäksi imetys töistä palattuani. Sen jälkeen parani aika nopeasti yötkin ja samalla lapsi siirtyi omaan sänkyyn meidän sängyn viereen. 1-2v nukkui hyvin kokonaisia öitä omassa sängyssä, 2v alkoi nähdä unia ja tulla uudelleen öisin viereen. Pikkusisaruksen syntymä osui samaan saumaan. Vasta 5-vuotiaana alkoi esikoinen säännöllisesti nukkua kokonaisia öitä omassa sängyssä ja vaikka kävi yöllä vessassa, palasi omaan sänkyynsä. Tuon pienemmän kanssa ollaan vaiheessa jossa hän joka yö vaeltaa viereemme. Sänky sentään vaihdettiin jo pari vuotta sitten 180 senttiseen, jotta kaikki nukkuisivat edes jotenkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis uskomatonta miten te jaksatte valvoa öisin vauvojen kanssa :O Meillä molemmat on siirretty nukkumaan omiin huoneisiin silloin kun alkoivat heräillä vaikka ei ollut varsinaisesti nälkä (esikoinen 6 kk ja pikkusisko 4 kk). Kyllä se äidin sydäntä riipaisi kun siirsin 4 kk vauvaa omaan huoneeseen mutta oh miten ihanaa kun kaikki nukkuu!! Täysimetin häntä 6 kk mutta 4 kk jälkeen ei enää tarvinnut maitoa öisin 23 ja 6 välillä niin se vaan heräsi mun tuoksuun tai ääneen tai mitä lie ja halusi seurustella, sitten kun siirsin hänet omaan huoneseen niin tadaa ei enää herännyt lainkaan öisin.. Sama juttu isosiskon kanssa mutta silloin jakson yöheräilyjä pitempään kuin tälläkertaa.
Nyt molemmat 2,5 v ja 7 kk menevät 20.00 nukkumaan ja käyn imettämässä vauvaa ennen kun itse menen nukkumaan yhdentoista aikaan. Sitten normaalisti nukutaan kaikki aamu kadeksaan (joskus jopa 10) !! Eikä maidontuotanto ole sen takia vähentynyt ja vauva menee pluskäyrillä niin kyllä saa tarpeeksi maitoa ;)

Jyviä ja ohdakkeita

Te äidit, joita riipaisee nukkua 50 cm päässä (tai kauempana) vauvasta, ottakaa itsellenne unilelu kainaloon! Helpottaa kummasti, kun nukkuu nallen kanssa. Kehtaan tunnustaa, että itse olen tehnyt näin. :) Useimmat pystyvät kuitenkin vauvan päiväunille nukuttamaan jopa ulos, joten aikuinen pystyy olemaan vauvasta erossa esim. sivuvaunun ulottuvilla myös öisin yöimetysten päätyttyä, kun oikein kovasti yrittää. Varsinkin kun tietää, että vauvalla ei ole mitään hätää. Kasvun paikka se on, on vähitellen opittava päästämään irti. Mutta niitä tulee vielä hurjan monta kertaa ennen kuin lapsi on omillaan. (Päivähoito kun alkoi, minä itkin koko päivän, lapsi ei ollenkaan...)

Meillä vauvat ovat nukkuneet perhepedissä ja sivuvaunussa (aluksi sivuvaunussa illasta ekaan imetykseen asti, myöhemmin kokonaan), kunnes ovat alkaneet kontata öisin. Ihan kertaherätys siitä, että kaveri on tippunut jalkopäästä päälleen lattiaan äidin ja isin suloisesti nukkuessa vieressä on pannut laittamaan lapsen "telkien taakse" nukkumaan. Toki aluksi niin, että sieltä pinnojen välistä on kädellä ylettänyt vauvaan koskemaan. Seuraavassa vaiheessa pinnasänkyä on siirretty kauemmas, kun lapsi on oppinut kiipeämään aikuisten sänkyä apuna käyttäen laidan yli ja karannut jälleen omille teilleen vanhempien vetäessä sikeitä. Ja sitten pikku hiljaa omaan huoneeseenkin. Esikoinen muutti omaan huoneeseen kolmevuotiaana, kuopus 2-vuotiaana, tosin aluksi esikoisen kanssa samaan huoneeseen.

Öisin emme ota lapsia viereen, koska silloin ei nuku kukaan. Monessa perheessä on uskomattomia nukkumajärjestelyjä, joissa jokainen vaihtaa yön aikana sänkyä vähintään kerran. Jos lapsi herää yöllä, meillä hänet peitellään takaisin Lapsen Omaan Sänkyyn. Jos lapsen opettaa siihen, että joka yö heräillään ja kuljeskellaan etsimässä uutta unipaikkaa, siitä tulee noin kahdessa yössä rutiini. Ja rutiineilla on tapana toistua...

Viikonloppuaamuisin meillä saa sitten tulla vanhempien makuuhuoneeseen peuhaamaan ja herättämään vanhempia. Syliä ja läheisyyttä annetaan päiväsaikaan, yöt on nukkumista varten.

Salallaa (Ei varmistettu)

Mä en oo tässä asiassa koskaan oikeen ymmärtänyt kumpaakaan ääripäätä. Meillä tuo pikkumies on ihan pienestä pitäen nukkunut alku pätkän yöunistaan omassa sängyssään, mutta yöimetysten myötä on oikeestaan joka ikinen yö viimeistään aamuyöstä siirtynyt ja jäänyt nukkumaan meidän sänkyymme josta aamulla yhdessä heräämme. Ihan muutamina aamuina on herännyt omasta sänkystään jos meistä jompi kumpi on hänet sinne viimeisen imetyksen jälkeen jaksanut siirtää.

Meidän 5kk pirpana nukahtaa meidän sänkyyn ja nostetaan omaan pinnikseen kun vanhukset kömpivät nukkumaan.. Aamuyöstä nostan meidän väliin kun nukkuu niin levottomasti pinnasängyssään.. Mä haluaisin nukkua koko yön vauveli kainalossa, mutta isä-mies haluaa, että vauva ehdottomasti nukkuu omassa sängyssään.. 

Viime yön isi nukkuikin sohvalla ja äiti ja vauva nautiskelivat koko yön kainalotusten :) sain neuvolan rokotuksista vauvalle nousseesta kuumeesta hyvän (teko)syyn: "Sun täytyy saada isi nukuttua kunnolla yö, että jaksat töissä, ja meillä on varmaan levoton yö tiedossa.." :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei!

Meillä taas oli alusta lähtien selvää kummankin lapsen kanssa, että he nukkuvat omissa sängyissään. Ekat kuukaudet (n.10?) sänky on ollut vanhempien huoneessa. Kumpikin lapsista alkoi nukkua täyspitkiä unia 3-4 kk iässä (n. 20-06). Tähän on osaltaan voinut vaikuttaa myös pulloruokailu. Kun myöhemmässä vaiheessa vauvan uni alkoi uudestaan olla levottomampaa, parani yöt kaikilta taas heti, kun lapsi vaihtoi huonetta. Myöhemminkään ei öisin kellään ole ollut tarvetta vaihtaa nukkumapaikkaa.

Meidän perhe toimii monellakin tavalla paljon paremmin, kun vanhemmat (ja lapset) saavat nukkua kunnolla ja ovat levänneitä.

Emme ole myöskään harrastaneet mitään erityistä nukuttamista (ts. lapsi nukahtaisi syliin tai hänen vierellään istuttaisiin kunnes nukahtaa). On tietenkin varmistettu, että vauvalla/lapsella on hyvä ja rauhallinen olo sängyssä, on luettu iltasatu tai laulettu ja tämän jälkeen lapsi on jäänyt nukahtamaan sänkyynsä itsekseen. Ihan ilman itkuja on selvitty, ja jo vauvasta alkaen lapset ovat käyneet yöunille 20 aikoihin ilman ongelmia. Parisuhde kiittää.

Ja miten tämä on onnistunut? Johdonmukaisella toiminnalla. Koska meillä lapset ovat alusta lähtien tottuneet tähän, on heille oma sänky turvallinen ja mukava paikka, johon saa väsyneenä kömpiä. Meillä hellitellään ja huolehditaan läheisyydestä muuna aikana. Yöllä nukutaan!

T: Johanna

Kippuralla

Meillä ei ole ollut mitään nukkumisprobleemia vieroituksen suhteen, keskimmäinem vain alkoi yhtäkkiä nukkua yönsä mun kainalossa aamuun.
Kuopuksen kanssa vaihdettiin viikoksi miehen lkanssa paikkoja ja aloin nukkua liivit+paita päällä kun ennen nukuttiin ihan ihoklkain vauvam kanssa. Ei itkua, oli taas kai jokin Sopiva Vaihe.

minä-tässä-hei
A modo mio

Minulla on ollut jo yli kaksi vuotta pikkuinen poika vieressä nukkumassa. Kerran meidän äiti tuli hoitamaan poikaa, että me vanhemmat päästiin hotelliin nukkumaan. Arvaa nukuinko yhtään? (En ole koskaan nukkunut huonommin).

En ymmärrä, mitä pahaa siinä on, että lapset nukkuu vanhempien vieressä. Eikä siinäkään, että lapset nukkuu sängyissään.

Meidän pojalla on vaan niin kova läheisyydenkaipuu (symbioosi), että metrin päässä oleva oma sänkykin on hänelle liian kaukana äidistä. 

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei se perhepeti tai pedittömyys ole syynä siihen jos skidit heräilee ja tai herättelee yöllä. Jotkut tekee niin anyways. Sellaisia ne on! Pussatkaa niitä ihania murusia poskelle. Itse tiedän että noin kello kolme yöllä havahdun siihen että ainakin yksi pari jääkylmiä kinttuja kipittää viereen. Ja joinakin aamuna on seikkailu selvittää kuka perheen kuudesta nukkuu missäkin.

Mutta pari faktaa: minä 39v tykkään nukkua jonkun vieressä, edelleen, tämän ikäisenä. Tiedän myös miltä tuntuu univaje kun vauva herää tunnin välein, vauva tuplana ja tunnit vielä lomittain. Joten ehkä sallittua kaikille löytää se oma tie.

Hyvää yötä kaikille, omalla tavalla!
Susanna

Kristaliina
Puutalobaby

Hih jotenkin erityisen ihana tämä viimeinen kommentti <3

Hyvää yötä, minäkin nyt painun tuonne perhepetiimme!
(omalle kulmalleni kuitenkin alkuyöksi, mutta yöllä saatan siirtyä keskelle :) )

Vierailija (Ei varmistettu)

Johdonmukaisuus alusta asti palkitaan aina, mutta kun siitä alkaa lipsua on peli jo ikäänkuin menetetty. Kuten joku kirjoittikin rutiinin rikkoutumisesta tulee tapa noin kahden kerran jälkeen. Ja kun sen rutiinin rikkoutumisen aiheuttaa väsymys niin eikö se ole aika inhimillistä? Itse en jaksanut rampata huonosti nukkuvien lasten huoneessa auttamassa heitä uudelleen uneen (kun eivät nukahda itse yöllä herättyään niin eivät nukahda, jos en reagoi käninään, alkaa suora huuto ja sen jälkeen on koko talo hereillä), oli helpompaa ottaa lapset kainaloon. Miehen tehdessä reissutyötä ei vain yksin veny kaikkeen öin ja päivin.

Vierailija (Ei varmistettu) http://ihminenvalissa.blogspot.fi/

Meillä yövieroitettiin perhesängyssä viime vuoden puolella. Kirjoitin siitä silloin blogiini, linkkaan sen tähän jos haluat lukea. Musta oli nimittäin tosi vaikea löytää tietoa perhesängyssä vieroittamisesta ja neuvolassakin sanottiin, että ei tule onnistumaan, ei missään tapauksessa, laita se lapsi heti omaan sänkyynsä, jossa sen olisi oikeastaan pitänyt olla jo puolivuotiaasta, ja lopeta imettäminen heti. No, ihan hyvin onnistui, ei mitään ongelmaa.

Meillä tärkeimmät jutut oli:
1. Johdonmukaisuus. Maitoa ei tipu, siinä ei voi joustaa. Muuten itkut jatkuu loputtomiin ja lapsi elää jatkuvassa toivossa, että ehkä sittenkin.
2. Ei enää ikinä maitoa sängyssä. Lapsi oppii tosi nopeasti, ettei sängyssä vaan yksinkertaisesti syödä, eikä heräile turhaan yöllä pyytelemään maitoa.

Nämä toimi siis meillä, mutta kukin tyylillään. Itsehän sen tietää, mikä itselle ja omalle lapselle sopii. Tosin munkin mielestä yöimetystä voi jatkaa ihan niin pitkään kuin itse jaksaa, mä uuvahdin kun lapsi oli vuoden.

ihminenvalissa.blogspot.fi/2012/10/yovieroitus-perhesangyssa-lopputulema.html

M-M

Milla on aina nukkunut omassa sängyssä (poikkeuksena muutama yö, jotka nukkui muuton jälkeen mun vieressä). Ja nukkui myös omassa huoneessaan, jonku aikaa. Ja ihan hyvin molemmat nukuttiin.
Olishan tuon kanssa mukava nukkua samassa pedissä, mutta, pelkään että en itse herää yöllä, jos Milla havahtuu hereille ja keksiikin kontata/kiivetä alas sängystä. Ja toisekseen, Milla on niinkuin isänsä ja tosi levoton nukkuja. Pyörii ja hyörii niin kovasti, etten itse saa nukuttua, (kun mulla ei ole tilaa pyöriä sängyssä).
 

Tästä huolimatta, en voinut antaa Millan nukkua matkasängyssä tätinsä vieressä, vaan meidän oli pakko saada se matkasänky mahtumaan sohvan viereen, missä minä nukuin. Pelkkä ajatus ahdisti niin kovasti minua. Neiti ois varmasti nukkunut ihan hyvin eri huoneessa.

Pakko kyllä nyt tulla kertomaan, kun vielä eilen valitin hulinaöistä, joihin vain yöimetys ja kainalo auttaa. Eilen Ellen meni omaan sänkyynsä ihan nätisti illalla nukkumaan, yöllä kävin pari kertaa palauttamassa tutin suuhun, ja puoli kuudelta alkoi sängystä vaativa "mämm"-komennus (tarkoittaa maitoa). Huh. Siis melkein kokonainen yö, ihan tosta noin vaan. Vaikuttikohan tähän se, että olin nyt luovuttanut enkä enää stressannut yön kulkua itse?

Perhe Koossa

Mä kävin just eilen hierojalla, kun sekä selkä että niskat ovat aivan jumissa. Ja ne ovat menneet entistä enemmän jumiin just sen takia, että vauva on nukkunut ison osan yötä vieressä huonojen öiden takia. Ja kun vauva oli pienempi, mies ei olisi voinut kuvitellakaan nukkuvansa vauva vieressä. Hän pelkäsi kuollakseen, että kääntyy ja liiskaa pienen tai huitaisee kyynärpäällä päähän tms.

Meillä siis ei nuku kukaan hyvin, kun vauva on vieressä. Olemme kaikki onnellisempia ja varmasti parempia vanhempia, kun saamme nukkua hyvin yön vauvan tuhistessa vieressä omassa pinnasängyssään.

Mutta omaan huoneeseen en ole vielä valmis tuota puolivuotiasta siirtämään. On niin ihana nukahtaa, kun vierestä kuuluu vauvan ihana tuhina ja makuuhuoneessa leijailee suloinen vauvantuoksu. Lisäksi en edes toivo, että pikku-Koo jättäisi viimeisenkin yösyötön pois, koska minusta on niin ihanaa nostaa uninen rakas viereen tissille nuuskuteltavaksi. <3

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä siirtyi pieni vipeltäjä 3 kk iässä omaan sänkyynsä meidän sänkymme viereen, samalla opetettiin nukahtamaan sinne omaan punkkaan satunnaisen sylin, sohvan, *lisää oma kohde* sijasta. Ja kaikki sujui aivan äärettömän helposti. Ekana iltana jokelsi hetken, nukahti ongelmitta sinne omaan punkkaan, me hiivittiin katsomaan telkkaria ja hieromaan sohvalle toistemme jalkoja ja mentiin parin tunnin perästä itsekin nukkumaan. Siitä lähtien on nukutettu omassa sängyssään, tosin joskus huomaan yöllä herääväni vauva kainalossa eli olen nukahtanut kesken imetyksen. Jotenkin vasta jälkikäteen tajusin, että KAIKKI MUUT tuntuvat nukkuvan perhepedissä kunnes lapsi on tyyliin viiden vanha ja sitten tajusin että olen huono äiti ja podin taas kamalaa ahdistusta omasta kylmyydestäni ja yleisestä huonoudesta...

Kunnes taas otin aikalisän ja totesin, että jos itse nukun paremmin ja vähemmän selkäsärkyisenä kun koetan olla hengittämättäkin siinä nyytin vieressä samassa sängyssä, miksi minun pitäisi vaihtaa systeemiä kun tämä toimii näin. Tutut unirutiinit nukuttavat miltei aina alle kymmenen minuutin yöunille, kaikki nukkuvat paremmin ja aamulla kun herätään vauvan jokelteluun, nostetaan se meidän väliin ja makoillaan ja hymyillään porukalla ekat puolisen tuntia :) Parhausherätys!

Mariainen

Lapsettomana ja uteliaana on pakko kysyä: Miten onnistuu vanhempien keskinäinen läheisyys, kun nukutaan perhepedissä? Parisuhteen hyvinvointi lienee myös tärkeää sekä vanhempien että lapsen hyvinvoinnille.

Vierailija (Ei varmistettu)

Omasta puolestani vastaan Mariaiselle, että juuri tuosta syystä meillä ei ole edes harkittu perhepetiä (vauvat on aina nukutettu omaan sänkyyn, tosin vauvoina jäivät monesti yöimetyksen jälkeen vanhempien sänkyyn). Monet varmaan kommentoi tähän että voi kai sitä läheisyyttä olla muuallakin kodissa, mutta käytänössä kun lapsia kolme, kohta neljä, sitä ei niin vaan touhuilla missä sattuu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hahha sitä minäkin olen miettinyt :D Meiän taapero ja vauva kun nukkuvat omassa huoneessaan 20.oo-8.00 eli on hyvin aikaa viettää kullan kanssa iltaisin ja myös aikaa lemmiskelyyn ;-) hehhe... On ihanaa.. &lt;3
T. 20+ äiti ja isä

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo siis meillä sama kuin ylläoleva että ei vois kuvitellakaan harrastavansa mitään olkkarissa kun ne muksut nukkuu viereisessä huoneessa niin se isompi vois herätä siihen ja tulla katsomaan.. :O
Ja sit toisaalta niin on ihanaa katsoa leffaa ja jutella kaksin iltaisin kun lapset nukkuu omassa huoneessa. Miten perhepedissä mennään muuten nukkumaan?? Menevätkö vanhemmat samaan aikaan sinne nukkumaan kun lapset??

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus ja keskustelu!
Perhepetien kanssa "tuskaileville" ja oman sängyn puolesta liputtajille: ei se saman-tien-omaan-sänkyyn ole välttämättä autuaaksi tekevä asia. Lapset ovat erilaisia. Meillä lapsi on nukkunut aina omassa sängyssään ja 10 kk lähtien omassa huoneessaan ja silti koko 3,5-vuotisen elämänsä nukkunut huonosti. Heräilee edelleen öisin, tulee väliin, jne. Unikouluja pidetty ja kaikenmaailman jippoja kokeiltu - eikä mikään pitkällä tähtäimellä ole auttanut. Tämä ihminen nyt vaan herää useamman kerran yössä ja vähän elämäntilanteesta riippuen joko jatkaa uniaan tai vaatii 5 kertaa yössä rauhoittelua ja vierihoitoa.

Jokainen perhe löytää varmasti oman tavan ja ajankohdan tehdä asiat. Eihän kait kukaan muutenkaan elä elämäänsä tietyllä tavalla vain sen vuoksi "kun muutkin tekevät nyt näin". Ei sen ainakaan ainoa syy pitäisi olla.

Kristaliina
Puutalobaby

Hyvää keskustelua, kiitos kaikille! ...ja yksi uusi sitä perhepedin ihanampaa puolta sisältävä kuvaus täällä :)

Tämän keskustelun pohjalta (ja muutenkin) tuntuu kyllä tosiaan siltä, että yhtä "oikeaa" ratkaisua tähän nukkumisjärjestelyasiaan ei varmasti ole. Joillekin vauvan oma huone tuo parhaat unet (jee), toiselle parhaat unet nukutaan perhepedissä (jee) ja tiedänpä jopa perheen, jossa äidillä ja isällä on omat makuuhuoneet - eikä kyse ole mistään parisuhdekriisiperheestä. Jee siis sillekin, jos se järjestely toimii.

Mutta tietysti, jos jokin järjestely ei toimi ja vauva on levoton (tai äiti univelkainen), niin tietysti sitä alkaa kartoittaa, mitä kikkoja asian järjestelyksi voisi tehdä... Siinä on ihan hyvä kuulla oppeja toisilta ja miettiä, että mitä keinoa voisi käyttää omalla kohdallaan - kiitos siis kaikille kommentoijille omien kokemusten kertomisesta!

Hih ja menemättä sen kummemmin intiimiasioiden puolelle, tuosta perhepeti/vanhempainpuuhasteluaiheesta... :)

Joo, no se perhepeti ei tosiaan ole niitä puuhasteluja varten... Ja vauvan tultua taloon kahdenkeskinen aika on muutenkin tietysti vähissä - sitä pitää ihan järjestämällä järjestää, jos/kun sitä haluaa. Ja supertärkeäähän se on!

Vierailija (21.16) kysyi, miten perhepetiläiset menevät nukkumaan. Sekin varmaan vaihtelee tosi paljon, mutta meillä useimmiten nykyään noustaan ylös vielä vauvan nukahdettua ja tullaan alakertaan viettämään sitä kahdenkeskeistä aikaa - Silva on ylhäällä itkuhälyttimen päässä. Eli tavallaan varmaan ihan sama juttu kuin niissäkin perheissä, jossa lapset nukkuvat omissa huoneissaan. Vain se varsinainen nukkuminen tapahtuu siellä sängyssä :) Meillä on vieläpä suht järkevä huonejärjestys "yksityisyyden" puolesta, kun tämä talo on kahdessa kerroksessa: yläkerta on nukkumista varten.

Ja sittenhän on tietysti kahdenkeskeistä aikaa myös se aika, kun vauva nukkuu päikkäreitä ulkosalla tai eri kerroksessa, itkuhälyttimen päässä silloinkin. Järjestelykysymyksiä, sanoisin :)

Pages

Kommentoi

Ladataan...