Vintiö

Ladataan...
Puutalobaby

Tarina kertoo, että Silvan täti otti ensimmäiset tuettomat askeleensa tasan yksivuotissyntymäpäivänään.

Mutta Silvapa esitteli syntymäpäivänään useammankin upouuden taidon:

  • seisomaan nouseminen syöttötuolissa (hankintalistalle turvavaljaat. heti.)
  • kesken imetyksen puraiseminen (ja leveä virnistys päälle - olette kyllä nähneet sen ilmeen noissa aiemmissa kuvissa)
  • ruuan heittäminen lattialle (eikä enää vahingossa tiputtaen, vaan tarkoituksella heittäen - ja se virnistys päälle)
  • äidin heittäminen vesimukilla, kun äiti on kumartuneena poimimaan niitä ruokia lattialta (ja virnistys päälle)

Jaahas, meillä asuu siis nyt pieni vintiö.

Huomenna me vietetään syntymäpäiväjuhlaa meillä kotosalla teemalla "rento". Se tarkoittaa sitä, että äiti istuu klo 22:37 koneella bloggaamassa eikä ole vieläkään siivoamassa. Saatikka pesemässä tukkaa.

Share

Kommentit

Kainaloinen kana

Hihi. Ihana <3

Monsteri lauma

Meillä nämä ekat synttärit juhlittiin tänään.aamulla yhdentoista aikaa olin yökkäri päällä aamu kahvia juomassa..ei mitään suurempaa hätäpaniikkia tullut kun tajusin että vieraat tulevat yhdeltä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Ou nou, meillä on samanlainen. Listalle vielä seisomaan nouseminen kesken pottaistunnon ja jalka pottaan.

Kristaliina
Puutalobaby

Hehee, Jonnaa, mulle todennäköisesti käy samoin :D Synttärionnittelut sinnekin näin jälkikäteen! Onpa meitä muuten paljon lähes päivälleen tasan samanikäisten vanhempia!

Tommi, ennen vai jälkeen, kun sinne pottaan on tullut jotain? Tai tarkemmin ajateltuna - hmm äläpä kerrokaan :)

Ella F.
Siperian Ella

Siitä se lähtee. Näin lähes 1,5 vuoden kypsässä iässä tylleröinen mm. tyhjentää äitinsä kahvi-/teekupin äidin huomaamatta, ei suinkaan lattialle, vaan ihan kitusiinsa, kiipeilee sohvan käsinojilla ja huutaa "putooo, putooo" ja kun kiellettään heittelemästä jotain, mitä on jo heitelty melkoisesti, lentää k.o. esine vielä kerran, höystettynä sellaisella "ihan tosi vai?" -ilmeellä. 

Välillä on kovat paikat olla karjumatta että nyt ipana, välillä taas täysi työ pitää oma lätty peruslukemilla, kun naurattaa niin armottomasti.

Miitu (Ei varmistettu)

Okei, no nyt alkaa kuulostaa taas "ollaan samassa vaiheessa" -jutuilta... Hyvää toista vuotta teille ;)

LittleB (Ei varmistettu) http://littlebigthings-littleb.blogspot.fi/

Voihan vintiö! &lt;3
Paljon onnea yksivuotiaalle! :)

Oi miten tutulta kuulostaa! Meillä ruoat lentäneet pidempään lattialle. Jos kieltää tulee suurempi heittovimma ja iso virnistys. Kun nostan ruokia takaisin pöydälle, ruokainen tahmatassu silittelee hiuksiani. Kerrassaan ihanaa...

Meidän vintiö ei onneksi pure imetyksen aikana mutta sylissä on kiva iskeä hampaat äidin olkapäähän ja nauraa päälle.

Seisomisharjoitukset syöttötuolissa kuulostaa hurjalta. Meillä onneksi harjoitellaan turvallisesti sohvaa vasten seisomista.

Rentoja juhlia!

Lumikettu
Sinä olet ihme

Vau, jotain uutta joka päivä! Sukulais- jakaverivauvat on aina olleet juuri tuossa ruoantiputteluvaiheessa kun olen sattunut niitä syöttämään. Toivottavasti meidän pojalla menee se vaihe äkkiä ohi! Ja onneksi sen taidot keskittyy vielä toistaiseksi juuri vaihdettuun vaippaan kakkaamiseen ja jalkojen ojenteluun...

Mutta hei, ihanaa uutta vuotta Silvan kanssa! Ja myöhästyneet synttärionnittelut ihastuttavalle puutalovintiölle :)

Sillypäänts

Hei, koittaakaa laittaa Stokkessa se alempi levy niin alas ettei Silva yletä siihen jaloilllaan. Pitäis helpottaa seisomiseen :) Ellei hän sitten seiso siinä insinöörimäisen fiksusti juuri oikealle korkeudelle asetetulla mustalla tangolla. ;)

Ja onnittelut Silvalle!

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos kiitos! :)

Tuo napero siis keksi vielä astetta vaarallisemman seisomisleikin: kun olin kääntynyt selin (tein samalla itselle ruokaa kun napero sormiruokaili), hän oli sadasosasekunnissa noussut seisomaan siihen istuimen päälle. Siinä tyytyväisenä kökötti etunojassa, kädet pöytään nojaten ja peppu pystyssä.

...mutta hmm tuo jalkalaudan siirto saattaisi vaikeuttaa siihen kapuamistakin, kun siitä ei saisikaan jaloilla tukea. Täytyypä testata, kiitos vinkistä!

Jyviä ja ohdakkeita

Onnittelut Silvalle ja vanhemmille! Olette selvinneet vauvavuodesta!

Ja sitten se huonompi uutinen: nyt alkaa taaperovuosi. Joka on jos mahdollista vielä raskaampi kuin vauvavuosi. Varsinkin, jos pitää töihinkin palata. Ja tästä ei varoiteta missään! Enää ei pysty sekunniksikaan herpaantumaan lapsen ollessa hereillä tai lapsi on keittiön yläkaapilla konetiskiaineet suussa. Ja ne ihanat päiväunet lyhenee ja temput pahenee päivä päivältä. 

Mutta enää vuosi, ja teillä on suloinen 2-vuotias, joka halutessaan ymmärtää jo paljon puhetta, juttelee takaisin, osaa jo vaikka mitä ja on ihan niin kuin pieni ihminen. :)

Ja sitten - pyytämättä ja täytenä yllätyksenä - tuleekin uhmaikä ja sotkee taas kaiken.

Mutta päivä kerrallaan; jokainen ikä on paras ikä.

 

Mindeka
Ma-material Girl

Onnea vintiölle! Hienoja (ja tarpeellisia) taitoja on jo oppinut!

Haluaisin kommentoida tuohon Tilian edelliseen kommenttiin sen, että taaperovuosi ei mielestäni ole lainkaan niin rankka kuin vauvavuosi, mutta toki olen edelleenkin pääsääntöisesti kotona. Saattaa johtua siitäkin oleellisesti. Mutta, 1v8kk vauhdikkaan pojan äitinä voin kertoa sen, että mm. paino putoaa huomaamattaan, sotkua tulee enemmän kuin laki sallii, uhmaa on ollut jo pari kuukautta ja oma tahto on lapsella tooooodella luja, mutta siltikin ja samalla juurikin kiitos lapsen, nautin jokaisesta päivästä.

Komppaan Ella F.:ää siinä, kuinka haastavinta tässä taaperovuodessa saattaa olla juurikin se, kuinka pitää naaman peruslukemilla, kun lapsi tekee jotain ehkä kiellettyä, mutta hauskaa. Tilannekomiikka saa aivan uuden merkityksen ja välillä sitä vaan uppoutuu katselemaan lastaan, että kuinka nopeasti motoriset taidot (kiipeily, hyppiminen, tanssiminen, pehmokissan syöttäminen ja legoilla rakentaminen) ja puhe (joka viikko vähintään yksi uusi sana) kehittyykään. Ah, miksei aina voi olla taaperovuosi!!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihananan lumoava blogi. Minä olen vasta hiljattain ylipäänsä "löytänyt" blogit ja muutama on, mitä käyn kurkkimassa. Tämä kyllä nousi ehdottomasti ykköseksi, en tiedä onko syy itsekäs- ehkä tästä on helppo peilata omaa elämää, itsekin kun takkutukkaperhe olemme. ;) Kaikkea hyvää perheellesi &lt;3

hannah79 (Ei varmistettu)

Tripp trappissa kiipeämistä vaikeuttaa tosiaan kun jalkalaudan laittaa tarpeeksi alas. Lisäksi pehmuste istuinlevyssä tekee liukuen kääntymisen vaikeammaksi, jolloin polven saaminen istuinlevylle nousuasentoon vielä vaikeutuu. Meillä kiipeilyhalut väheni myös äkkiä kun turvakaari otettiin pois hitusen yli vuoden iässä. Kun tuolista pääsee pois kiipeämättäkin, ei se kiipeily enää niin kiinnostakaan.

Ja vielä kolmas mielipide noiden eri vuosien raskauteen: työläintä oli, kun esikoinen oli vajaan kolme, kaameassa uhmassa ja pahuksen sanavalmis. Samaan aikaan kuopus oli vajaan vuoden ikäinen täystuho. Päiväunet lisäksi ajoittui eri aikoihin, joten mitään omaa rauhallista hetkeä ei ollut ja lasten uniajat rajoitti elämää, kun 3v ei enää missä tahansa nuku, mutta tarvitsee unensa kuitenkin. Töihinpaluu joitain kuukausia myöhemmin oli eräänlainen lepoloma.

Melina G (Ei varmistettu) http://laatikkotalo.com/

Asiasta aidanseipääseen..

Miten neuvolassa suhtaudutaan (yli) vuoden ikäisen imettämiseen?

Meillä nimittäin täällä Sveitsissä lastenlääkäri huomautteli jo 6 kk tarkastuksessa, että vois lopetella tota imetystä, ja joka kerta kun kävimme siellä, niin aina kyseltiin, että imetätkö VIELÄKIN. Sitten sain rintatulehduksen, ja lääkäri määräsi siihen semmoiset antibiootit, joiden kanssa ei saa imettää. Meidän poika oli silloin melkein 10 kk. Siihen imetys sitten tyssäsikin, kun ei viikkoon saanut imettää. Varmaan ihan tarkotuksella antoi sellaiset antibiootit..

Kristaliina
Puutalobaby

Tosi hyvä aidanseiväs - tosi yllättävää näin täältä päin katseltuna kuulla tuollaista Sveitsistä! Ja itse asiassa SiniJnsn myös täällä joskus aiemmassa keskustelussa (en muista yhteyttä) kertoi Hollannista, että myös siellä naisten yleinen mielipide on (suomalaisen näkökulmasta katsottuna) yllättävän imetysvastainen. Naiset eivät kuulemma halua "pilata" rintojaan. Hmm. Ai niin ja Ranskassa kuulemma suunnilleen tuuletetaan, jos joku imettää huikeat kolme kuukautta - sitä pidetään kuulemma aivan poikkeuksellisen sankarillisena siellä :)

Täällä puolestaan (ainakin meidän neuvolantäti) imetykseen suhtaudutaan edelleen positiivisesti, vaikka napero on yli yhden. Juuri oli puhetta yksivuotisneuvolassa imetyksestä, mutta vain siinä yhteydessä, että tulevaa Italian-matkaamme varten on näppärää, kun edelleen on myös imetys käytössä - jos siellä tuleekin joku ruokakriisi eikä paikalliset ruoat Silvalle maistu, ja sitten myös imetys suojaa korvia lennoilla nousuissa ja laskuissa.

Mutta ei tullut mitään edes rivien välissä, että koska aiot lopettaa :) Ihan positiivisen luontevasti siis suhtauduttiin siihen, että imetän edelleen.

Yösyöttöjen lopettamisesta sen sijaan keskusteltiin ja sain sieltä hyviä vinkkejä, miten sen voisi tehdä mahdollisimman "kivuttomasti" kaikille osapuolille. Me kun ei olla siitä vielä alettu taistella eroon vaan olen vaan imettänyt sen pari kertaa yössä, vaikka napero ei tosiaankaan enää nälkäänsä syö vaan tavan vuoksi varmaan vaan :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Vinkki syöttötuolissa nousemiseen: meillä käytettiin ihan vaan vanhaa vyötä eikä mitään turvavaljaita. Niissä on usein nimittäin sellainen ongelma, että niissä on aika paljon löysää, jolloin lapsi voi jopa päästä niidenkin kanssa seisomaan tuolissa. Jos eivät ole vartavasten ko. tuoliin suunnitellut, niiin voi olla hankala löytää kiinnityskohtaa. Vyön saa kietaistua sopivasti lapsen vyötärön kohdalta ja solmittua tuoliin kiinni. Joku voi pitää tätä kyseenalaisena, mutta meillä ainakin toimi ja lapsi oli ihan tyytyväinen.

Imetyksestä: imetin lasta lähes kaksivuotiaaksi, viimeiset puoli vuotta enää kerran päivässä, työssäkäynnin ohessa. Neuvolassa kuului monenlaisia ääniä, kun tuli käytyä viimeisen vuoden aikana useammalla hoitajalla. Yhden mielestä tosi hyvä, toisen mielestä saisi jo riittääkin. Kukaan ei kuitenkaan kyseenalaistanut. Sen sijaan äitini, joka imetti minua lähes vuoden ikään ja piti sitä pitkänä aikana, jaksoi ihmetellä useaan kertaan. Väitti aina, että tosi hyvähän se on, mutta kommentoi useamman kerran mainitessani jotain imetyksestä, että "vieläkö sinä imetät!" Ei tuntunut kovin kivalta. Mielipiteitä on moneksi, ja usein edellinen sukupolvi jaksaa ihmetellä, heillä kun ei ollut aikanaan oikein
imetyskulttuuria.

Kommentoi

Ladataan...