Vuosi 2012 kuvina

Ladataan...
Puutalobaby

Ihastelin Toimituksen palstallekin nostettua Pieni Seikkailu -palstan kuvapostausta amoretton upean näköisestä vuodesta 2012. Ja siinä ihastuksesta huokaillessani huomasin, että hetkinen - on tainnut meillekin tapahtua yhtä jos toista kuluneen 12 kuukauden aikana.

Tässä siis kuvakertomus Puutaloperheen elämästä muutosten vuodelta 2012:

Vuosi 2012 aloitettiin Vietnamista - silloin vielä perhe oli kahtena kappaleena, Silva lököili täysihoidossa, ilmaismatkustajana mahassa.

Maaliskuussa puutalon perusremontti alkoi olla jo voiton puolella. Viimeiseksi rempattiin olohuonetta - ei ihan valmiiksi, mutta asuttavaan kuntoon kuitenkin. Tähän asti se olikin ollut pelkkää muuttolaatikköröykkiötä.

Sitten, ihan yhtä äkkiä, alkoivat kipeät supistukset, jotka saivat minut uikuttaen kaksinkerroin aina, kun vähänkin liikuin. Maaliskuussa jouduin jäämään sairauslomalle - ensin pariksi viikoksi, sitten koko loppuajaksi. Minä hullu painoin kuitenkin useamman viikon salaa töitä "kotitoimistolta" käsin. Siis MITÄ mä oikein ajattelin...? (ja kiittikö kukaan...) Hullu mikä hullu.

Lopulliselle sairauslomalle jäätyäni huono omatunto kesken jääneistä töistä painoi synnytyssaliin asti.

Maaliskuun lopussa, Rv 34+0 olin jo aika iso. Lapsivedet lorahtivat kylpyhuoneen lattiaan tämän kuvan ottamista seuraavana päivänä.

Sitten oltiinkin jo täällä. Monitorissa näkyy supistus, meitsi vetää Chico'sin kasvishampurilaista.

Käynnistetyn 14 tunnin synnytyksen ja 2 tunnin ponnistusvaiheen jälkeen Silva tuli ulos maailmaan - joutui kultaparka ihan vauvantöihin kuusi viikkoa liian aikaisin.

(Pitääkin joskus muuten kirjoittaa synnytysmuistoista...)

Huhtikuu. Päässä synnytystakku ja kengurupussissa keskonen. Meni muuten kuukausi aika sumussa.

Ensimmäiset kaksi viikkoa Silva piti herättää kolmen tunnin välein syömään ja ruoka meni enimmäkseen nenä-mahaletkulla. Kun pumppauksessa meni tunti ja syömisessä tunti, vanhemmat nukkuivat sen pari viikkoa 45 minuutin pätkissä.

Toukokuussa päästiin jo ulkoilemaan. Isillä Manducassa kuukauden ikäinen vauva. (Nyt vanhempana Silva ei enää Manducassa ole suostunut olemaankaan)

Vuoden suurin säikähdys koettiin kesäkuun alussa, kun Silva sai tajuttomuuskohtauksen auton turvakaukalossa. Kohtaukselle ei löytynyt mitään varmaa syytä, mutta myöhempien hengityskatkosten syyksi on arveltu refluksia.

Katkokset loppuivat vähitellen noin puolen vuoden iässä. Huh, onneksi nuo karmeat pelon ajat ovat takana päin!

Juhannusta vietettiin juuri sopivankokoisen kaveriporukan kesken puutalon omalla pihalla.

Kesäkuussa isi oli töissä ja me vauvan kanssa nautimme täysin siemauksin omalla kotipihalla hengailusta.

Heinäkuussa vietettiin nelivuotispäivää kahdenkeskeisellä piknikillä Vanhankaupunginkoskella - pohjoisen-mummi  hoisi Silvaa. Pari tuntia pikniköitiin ja sitten tuli jo ikävä vauvaa ja kiire kotiin.

Joelin kesäloman alettua siirryttiin mökkimaisemiin. Mökillä kuitenkin vietettiin aikaa huomattavasti vähemmän kuin edellisenä kesänä - vehreiltä kotikulmilta ei ollut niin kiire mökkirantaan kuin edelliskesänä kuumasta asfalttikeskustasta.

Silva Tarina Sammallahden nimeä juhlittiin elokuussa rennossa juhlassa kotosalla.

Ja myös syyskuussa juhlittiin rennosti. Ja kaksistaan. Eiku kolmistaan. Hups me mentiin naimisiin!

Syksyllä vauva-arjesta tuli normiarkea: harrastuksina vauvasirkusta, vauvajumppaa ja muskaria, ja lisäksi nähtiin viikoittain ystäviä. Kivaa arkea, mutta välillä tietysti myös väsymystä ja kitinäpäiviä. Vauva-arkea siis.

Ja nämä loputkin syksyn kuvat ovat ennen kaikkea otteita perhearjesta ja vauvan kehittymisestä:

No joo, tämä on mukana vain siksi, että se on niin ihana kuva. Matkalla Ikeaan syysauringossa. (vähän siis jatkettiin puutalon sisustamistakin)

Tasan puolivuotiaana Silva alkoi maistella soseita - purkista, terveisin paskaäiti. Soseiden syönti on lähtenyt tosi hienosti käyntiin, ainoat inhokit ovat banaani ja Semperin maissiriisipuuro.

(ystävän ottama kuva: Vanessa Riki)

Vauva-arkea mullisti (positiivisella tavalla) myös päikkärirytmin löytyminen: kolme kertaa päivässä unta pikkupalloon pihalla. Kuvassa syystalven päikkäripukeutumista.

Marraskuussa vietettiin ensimmäistä isänpäivää - ja sitä ennen tietysti askarreltiin asiankuuluvasti. Ensimmäinen äitienpäivä silloin toukokuussa olikin mennyt vielä ihan sumussa...

Ja sitten joulukuun ensimmäinen päivä Silva lähti ryömimään! Pukeutumistekniikassa sen sijaan riittää vielä vähän hiomista.

Silvan ensimmäistä joulua vietettiin orastavan flunssan tunnelmissa Kumpulan-mummolassa. Ja pakettejakin tuli!

 

Sellainen vuosi 2012. Ihan-ihan erilainen kuin mikään muu vuosi ikinä. Perhekeskeinen. Välillä vähän sumuinen, mutta useimmiten onnellinen.

Sisätää paljon rakkautta.

Oikein hyvä vuosi.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

herranen aika, kyllä mulla onkin ollut tosi pieni masu! oon lyhyt niinkuin sinäkin, 154 cm, ja poika synty rv 33+2. onhan mulla leveä lantio ja parit liikakilot, mutta suurin osa porukasta ei tossakaan vaiheessa tajunnu, että meikä on raskaana. :D toinen oli niin lantion sisällä piilossa, ja tietty pienikokoinen, vain 1500 g syntyessään. mutta kyllä sen itse huomas, kun kenkien jalkaan saaminen oli semmosta ähkintää, etten osaa kuvitella, mitä se ois tommosen megamasun kanssa ollu! :D
periytyvää tämäkin, äitillä oli mua odottaessa sama juttu, vaikka painoin reilut 3 kg. pikkuveljeä odottaessa oli sitten ihan megamaha, vaikka oli just ja just sen 3 kg. hassuja nämä maha-asiat!

Ihana vuosi, teillä ja meillä :) Uusi rakas ihminen toi kyllä mukanaan ihan erilaisen vuoden!

Miitu (Ei varmistettu)

Ihana vuosi teilläkin takana, vaikka muutamia säikähdyksiä, väsymystä jne. on mahtunuki mukaan. Todella hurmaava varsinkin tuo kaukalokuva!

Liisa
Osasin!

Hieno kuvasarja. :) Kamera on ollut mukana tärkeillä hetkillä, se on kivaa.

Mulla oli rv 34+0 (eli Ilon synnyinpäivänä) huomattavasti pienempi maha. Tai no, mielestäni se jotenkin pienenikin kun lapsivedet tulivat pois, mutta jo ennen sitä se oli paljon pienempi. Kuitenkin Ilo taisi olla ihan samaa kokoa kuin Silva syntyessään (2100 g).

Meidän perheen vuosi oli oikeastaan tosi paljon samanlainen erilainen vuosi kuin teillä. Alkuvuodesta ostettiin asunto, muutosta kolmen viikon päästä me rempattiin sen verran että maalattiin yksi huone. Sen päivän iltana tulivat lapsivedet pois ja siitä muutaman päivän päästä poika syntyi. Sitten kaikki onkin ollut yhtä muutosta ja mullistusta, kun pikkukaveri kehittyy niin rytinällä. Välillä tuntuu, että elän lumivyöryssä.

Vuosi 2012 jää henkilökohtaisiin aikakirjoihin parhaana tähänastisista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen lukenut neuroottisuuteen asti sinun blogia kohta vuoden (josta kertoo jo ehkä sekin, että mieheni kysyy minulta melkein joka ilta, mitäs sinne Silvan perheeseen kuuluu?).
On ollu mahtava seurata teidän perheen elämää. Aitoa, rehellistä ja aina niin piristävää tekstiä! Jatka jatka jatkathan!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihania hetkiä vuodesta vangittuna! Ja mikä ihana muisto nämä kirjoitukset ovat Silvalle!

Myös meillä uusi koti, uusi auto, hillittömän iso maha, jonka rinnalla tuo sunkin omas melkein kalpenee;), lopulta ihana tyttövauva, äitiyden ja vauvailun opettelua, ihanuutta ja sumua, naurua ja kiukkua, vauhtia ja rauhaa, pökerryttävää väsymystä ja vielä pökerryttävämpää onnea. Tähänastisen elämän ihmeellisin vuosi. <3

Mukava on ollut seurata teidänkin eloa ja menoa, toivottavasti saadaan lukea teidän kuulumisia samalla lailla ensi vuonnakin!

P.S. Se kiloklubijuttu vois olla tarpeen tänne päin... ;)

millis (Ei varmistettu)

Ja edellinen kommentoija olin minä, jälleen ilman minkäänlaista nimmaria. Ei pystykykene äitipäällä kaikkeen. :D

Kristaliina
Puutalobaby

Ooh, kiitos ihanista! Tää on ollut kyllä ihan mahtava "virtuaalivuosikin": monen kanssa ollaan ikään kuin kasvettu äidiksi yhtä matkaa ja eletty samaa tahtia vauvavuotta - ja sitten toisaalta saatu hyviä vinkkejä ja tsemppausta meitä "edellä" olevilta. Ja toivottavasti osattu myös itse  antaa vertaistukea loppuvuonna vauvautuneille, odottaville tai raskautta suunnitteleville... Toivottavasti. Mahtava vuosi kerta kaikkiaan. Jos ehdin, teen vielä sellaisen "mitä olen Lilyssä oppinut" -postauksen ennen vuodenvaihdetta :)

Heh tuosta mun mahasta vielä: se mun eläkeläis-neuvolantäti-äitini on ihan varma, että mulla oli liikaa lapsivettä ja ne kalvot hajosivat ennenaikaisesti sen takia. Se on sanonut tuosta kuvasta (ei silloin nähnyt mua livenä, kun asuu siellä pohjoisessa), että olisi ehdottomasti laittanut tuonnäköisen mahan lisätutkimuksiin. Itse asiassa se jankutti siitä lapsiveden määrästä (kuvien perusteella) jostain 20. raskausviikosta asti, mutta neuvolassa siihen ei mitenkään puututtu - nojoo, mutta kuka näistä tietää. Ja mun äidillä on tietysti monilta osin tiedot vanhentuneet ja hän on muutenkin varmasti enemmän "herkkiksenä", kun on omasta lapsesta ja lapsenlapsesta kyse :)

Kiloklubijuttu tulossa, toivottavasti ehdin jo ens viikolla! :)

Ja joooooo, jatkan ehdottomasti! Aika koukussa tähän kirjoittamiseen :D

 

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Tuosta isosta mahasta: Olen yhtä pieni ja mulla oli myös ihan mega-maha, jota kaikki tutut ja tuntemattomat päivitteli raskauden puolivälistä lähtien, mutta neiti syntyi vasta käynnistyksen jälkeen viikolla 41+6. Että eikai se välttämättä vaikuta synnytyksen alkamiseen :) Ja mulla ainakin nivelet oli niin löystyneet että taipui vaikka mihin vaikka maha olikin aina tiellä :D

Ihana kuvakooste, ja samaa mieltä vierailijan kanssa, että jos nämä saa pysymään tallessa niin tulevaisuudessa varmaan kullanarvoisia Silvalle!

Torey

Teillä on tosiaan ollut kaksi ihanaa tapahtuman täyteistä vuotta! :)

Silvalla on ihana kokonimi! Ja hauska tuo teidän naimisiinmeno, mehän mentiin salaa naimisiin mieheni kanssa, niin että tyttäremme oli ainoa joka sai todistaa tapahtumaa. Ja hän oli vasta muutaman viikon ikäinen. :P 

Toivottavasti vuosi 2014 on yhtä riemukas teillä, kuin edeltäjänsä. :)

Kommentoi

Ladataan...