Yhdeksän kilon miinusmanifesti

Ladataan...
Puutalobaby

Okei nyt riitti. Nyt j*mankauta riitti.

Iloitsin eilen siitä Bollywood-tanssitunnista. Ja mitä sitten tapahtui? Menin ja pilasin itse itseltäni koko iloisen, kauden viimeisen tuplatunnin. Ja miten? Laittamalla vääränlaiset vaatteet päälle.

Vaatteet? Oi miten älyttömän älyttömän älyttömän typerää.

Parin yrityksen ja erehdyksen kautta opin syksyn mittaan nappaamaan jumppakassiini peiliystävälliset tanssivaatteet: haaremihousut tiukemman yläosan kanssa, mekkomainen yläosa legginsien pariksi. Eilisessä lähtökiireessä tempaisin kassiin vain jotain. Ja päädyin näkemään tanssisalin peilistä aivan liikaa bhangran tahtiin höllyvää kristaa.

Nautipa siinä sitten tanssin riemusta, kun peilikuva näyttää jotain ihan muuta kuin mihin silmät ovat vuosien varrella tottuneet.

Palasin kotiin puhkuen jotain epämääräistä turhautumispäättäväisyyttä.

"...mutta sinähän olet aivan ihana noin, ei sinun tarvitse...", Joel aloitti.

Shhh!

Ihana lohdutusyritys, arvostan. Mutta nyt ei olekaan kyse siitä, miltä kenenkään muun mielestä näytän. Nyt minun pitää tehdä jotain oman itseni takia.

Että jossain vaiheessa tanssitunnilla pystyisin nauttimaan ja katsomaan sheikkaavaa peilikuvaani. Näkemään siellä itseni.

*******

Het-ki-nen. Keväällähän kirjoitin näin. Enkä itse asiassa ole vieläkään muuttanut mieltäni: haluan edelleen olla juuri sen kokoinen kuin tuntuu hyvältä. Silloin se oli kuitenkin jotain toista kuin nyt. Ehkä ne pehmeänrasvaiset äitiyshormoniajatukset ovat vähitellen hälventymässä ja haluan nähdä peilistä taas sen kropan, minkä sieltä olen tottunut näkemään.

Rehellisesti sanottuna kuvittelin myös silloin toukokuussa, että loput raskauskilot tipahtaisivat kesän myötä itsestään. Niin ei ole kuitenkaan tapahtunut.

Numeroita luetellessa on aina vaarana, että joku saa "iik olet ihan liian laiha" -hepulin. Siksipä huom: olen erittäin lyhyt.

Hyvän olon painoni on siinä 45-46 kg. Nyt vaaka näyttää 53-54.

Olen kerran aikaisemminkin hurahtanut netissä olevaan kiloklubi.fi-ohjelmaan. Hih, minut tuntevat muistanevat, kuinka hehkutin-hehkutin-hehkutin sitä yhden kokonaisen talven. Mutta kun se toimi. Painonhallintaohjelmana se on erittäin maltillinen ja hidas - nälkää ei tarvitse nähdä, kunhan tajuaa, mitä saa syödä. Ja "vihreiden pallojen metsästys" on sitä paitsi äärimmäisen koukuttavaa!

*******

Muistutan itseäni, että kysymys ei ole laihduttamisesta. Olen normaalipainoinen, minun ei tarvitse. Sitä paitsi koska edelleen imetän, aion olla todella tarkkana - tarvitsen ravintoa. Hyvää ravintoa. Kyse onkin nimenomaan siitä, että ruokavalio on saatava terveellisemmäksi ja tälle äidille sutjakampi olo.

Raskaus kohteli kroppaani hellästi - ei sen kummempia venymiä tai arpia. Entisiin mittoihin paluulle ei ole ollut mitään muuta estettä kuin minä itse.

Eikä minun oikeastaan tarvitse edes luopua mistään. En ole herkutellut, oikestaan päinvastoin. Ruoka ei ole oikein maistunut, ja sitten olen väen väkisin tunkenut suuhuni pastaa tai pakastepitsaa. Nyt vaan täytyy alkaa syömään vähän järkevämpiä juttuja.

Klik, klik, klik. Tunnukset on aktivoitu, salasanankin vielä muistin. Huomenna se alkaa!

Haluaako joku alkaa kanssalaihd... EIIH! ...vaan kanssaruokaskarppaajaksi? Vertaistuki nimittäin toimii erinomaisesti tässäkin asiassa.

Share

Kommentit

HelloAochi

Määääää. Minä painan itseasiassa vähemmän kuin ennen raskautta, mutta silti liikaa. Kirjoitan tästä lisää joskus.

HelloAochi

Paitsi ehkä vasta joulun jälkeen.

annemi

Hihi, koukutit mutkin siihen Kiloklubiin silloin! :D taisin myös talven verran olla vihreäpallohuumassa ja sitten..öö.. tuttuun tapaan loppui innostus. Hups. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Not to worry, jos oot päättäny niin siitähän se lähtee! Mäkin painan kuutisen kiloa vähemmän ku ennen raskautta mutta voit uskoa, että höllyn ja löllyn silti huomattavasti enemmän. Ihme vatkulia on ilmestynyt joka kurviin ja mutkaan. Huoh... Itse pudotin imetyksen jälkeen melkein huomaamatta ihan sillä että jätin huonot hiilarit pois ja muutenkin vähensin hiilareiden osuutta ruokavaliossa ja lisäsin proteiinien määrää. Paljon salaattia, ituja ja kasviksia joka aterialla ja säännölliset ateriavälit. Se on totta, että protskut pitää nälkää ja energiatasoja paremmin mutta miksikään karppaajaksi ei minusta olisi. Tuoretta täysjyväruisleipää ei voita mikään!

Kristaliina
Puutalobaby

Mulla kans sitä ruokatietojen täyttämistä kesti sen yhden talven - ja itse asiassa paino laski vähän liiankin alas ja siksi päätin lopettaa kevään tullen. Siitä se paino sitten nätisti tasaantui sopivaan ja pysyikin siinä sitten raskauteen asti :)

Voin kirjoittaa tuosta ohjelmasta myöhemmin lisää. Hih tai siis aika todennäköisesti tulen kirjoittamaan, jos/kun saan itseni siihen taas koukkuun :D Viimeksi olin yks kävelevä kiloklubimainos työpaikallakin. Mutta oikeasti, se toimii lähes matemaattisella tarkkuudella, jos sitä vaan alkaa noudattaa. Jne jne., hehkuti-hehkuti :) Mut joo, isoin juttuhan siinä on se totutuista tavoista irti oppiminen. Mutta nyt on kyllä niin veltto olo, että otan aika mielelläni sen sutjakan hyvinvoivan kropan takaisin, kiitos! :)

Miitu (Ei varmistettu)

Käsi viuhoo :) Oi niin tutun kuuloista - tosin mulla ne kilot tais pikkuhiljaa tulla jo ennen raskautta (hävisivät raskauden aikana pois ja palasivat sitten taas väsyneen äidin kahvia&leipää -ruokavaliolla). Ja joo, allekirjoitan kyllä kans ton, että niin ihanaa kuin se onkin, että mies jaksaa ihailla minua tällaisena, se kalpenee valitettavasti sen rinnalla, että peilikuva nyt vain ei vastaa omaa mielikuvaa itsestäni. Esimerkiksi mun takapuoli on AINA ollu vyötäröä isompi (mahanympärys ei ees ehtiny kasvaa lantionympäryksen ohi), mutta nyt sivukuva sanoo välillä toista. Yyh... Korostuu kivasti, jos vähänkin turvottaa. Tavallisissa vaatteissa olen ehkä jo tottunut katsomaan itseäni tällaisenakin, mutta auta armias, jos päälle pitää vetästä jumppakamat tai juhlavaatteet, jolloin huomaa, että käsivarsiin ja sääriinki on tullu ylimäärästä. Uikkareita en tohdi edes ajatella.

Sen verran voisin lohduttaa, että ainakin mulla etenkin mahan vetäytyminen lähemmäs entisiä mittoja alkoi vasta muutama kuukausi sitten, kun sitä lasta ei tarvi koko aikaa kantaa, ja silloinkin kun kantaa, lapsi istuu tukevasti lonkalla. Mulla kun oli pahana tapana tukea kantoasentoa pullistamalla mahaa ja työntämällä lantiota eteenpäin - eli ryhtiki kaipais taas aika lailla tekemistä... En sit tiedä, miten yleismaailmallinen ilmiö tämä on.

Ruokavalio on myös taas parantunu, kun päivällä syö töissä ja illalla syödään kaikki samaa ruokaa. Ei siis sitä vauvalle omaa ruokaa ja... Jos äiti ehtis vaikka leivän syödä. Siihenpä se tais mun alkuperänen lihominenki liittyä, ku päivisin elimistö meni paastotilaan, kun en ehtinyt mukamas syödä, ja illalla söi sitten enemmän (päivän kalorimäärä kokonaisuudessaan jäi kyllä alle suositusten, joten joku aineenvaihduntahäikkä tuohon täytyi tulla) tai vaihtoehtoisesti puputti sitä leipää pitkin päivää.

Selkein puute mulla ainakin on se, että liikunta tahtoo jäädä vähäiseksi. Jos pihalle päästään, niin mieluummin vien sitten lapsen leikkimään, kuin istutan rattaissa, mikä muutenkin tuntuu hänelle olevan puolivastenmielistä. Ja toisaalta en raaskisi tästä vähäisestä yhteisestä hereilläoloajastakaan tai perheen harvoista yhteisistä hetkistä luopua. Seliseli :P

HelloAochi

Höllyn ja löllyn, hihi. Sepä se, mäkin oon jotenkin ihan eri tavalla punkero kuin aiemmin ja se ärsyttää.

Liisa
Osasin!

Sori mutta "pehmeänrasvaiset äitiyshormoniajatukset" :D YÄK. Pehmeänrasvaiset.

Mulle ei raskauskiloja tullut kuin vauvan ja muiden härpäkkeiden verran ja ne poistuivatkin sitten melkein synnytyksessä. Kävin nyt pitkästä aikaa vaa'alla ja se näytti normaalipainoani, kuten odotinkin. Mulle paino ei siis ole koskaan ollut ongelma eikä nytkään.

Minun ongelma on liikkuminen. Huonon lihaskunnon takia on koko ajan vähän huono olo, mutta en vaan motivoidu tarpeeksi, enkä koukutu. Nautin kyllä liikunnasta, etenkin jos siihen liittyy ulkoilua, mutta en todellakaan koskaan aktiivisempinakaan kausina joudu sellaiseen liikuntakoukkuun kuin jotkut. Ja nyt vauvan myötä liikkuminen on tosi vähäistä, kun ei ole edes työmatkaa kuljettavana. Miehen epääsäännöllisen vuorotyön vuoksi en viitsi ottaa mitään jumppahommia (lähellä ei ole kunnon kuntoklubia vaan vain koulun jumppasalissa järjestettäviä jumppia pari kertaa viikossa) mutta se on kyllä tekosyy olla liikkumatta. Mulla on nimittäin digiboksilla TV2:n jumppia ja pari päivää sitten löysin myös tämän: http://www.babyfit.fi. Ja oven ulkopuolella on kilometritolkukka katuja joita kävellä ja juosta. Pitäisi vaan saada vähän selkärankaa.

Vierailija10 (Ei varmistettu)

Tiedän ton tunteen. Mä oon aina ollut hoikka, ja muutama viikko synnytyksestä painoin jopa vähemmän kuin sitä ennen -imetys vei minusta kaikki rasvat ja kilot, olin epäterveellisen hoikka, puoltoista vuotta (ei sitäkään kuvaa ollut kiva katsoa peilistä). Sitten lopetin imettämisen ja PANG paino nousi nopeasti, liikaa. Aloin pikkuhiljaa treenaamaan, mitään ei tapahtunut, kunnes 4-5 kuukauden jälkeen yhtäkkiä huomasin että lisäkilot olivat poissa, vartalo timmi ja kunto hyvä. Suosittelen treenaamista, eikä mitään diettiä, sitä alkaa syödä automaattisesti terveellisesti kun treenaa kun ei halua pilata treenamisen jälkeistä hyvää oloa.

Kristaliina
Puutalobaby

Hehee, pahoittelut, nuo kaksi outoa yhdyssanaa tulivat mieleeni, kun itse luin tuota aiempaa (1kk synnytyksen jälkeen) kirjoitustani :D

Mä teen muuten just tuota samaa "mahanpullotusasentoa" vauvaa kantaessani kuin mitä Miitu kuvaili! Asiaa ei helpota se, että mulla on entuudestaankin suht voimakas notkoselkä - ihme, ettei ole tullut mitään selkäkipuja...

Mulla on liikuntaa kohtaan vähän erikoinen (?) asenne: en yhtään tykkää liikkua laihtumisen/kiinteytymisen tms. vuoksi, mulla tulee heti sellainen "miksi hemmetissä mun pitää täällä pumpata peppua piukemmaksi" -vasta-asenne päälle. Tai oikeastaan pikemminkin niin, että se ei riitä mulle motivaatioksi. Erityisesti mä inhoan kaikkia levytangon/kahvakuulan/painonnostelu-pump-pump-pump-lihaskuntojummia. Ei vaan ole mun juttu, turhaudun ja tulen vain vihaiseksi. (varmaankin osittain siksi, että mulla on ihan surkeat lihakset, oon aina ollut enemmänkin sellainen rimpula)

Mulla kesti pitkään tajuta tuo oma "liikunta-asennevinksahtaminen". Mutta sen jälkeen tajusin aloittaa itselleni sopivammat liikuntamuodot, nuo tanssilliset jutut ennen kaikkea. Lihakset siinä eivät kyllä juurikaan kasva, mutta minulle ne tuovat just sitä liikunnan iloa, mikä minulta pitkään oli hukassa...

Mutta joo - nyt tämä ruokavaliomöhöys kuriin, sitten on kivempi jatkaa tanssimisiakin! Viime kiloklubbailusta opin, että mun ongelma on siinä, että pastoja/riisejä/nuudeleita on liikaa, ja proteiineja ja hyviä rasvoja liian vähän. En siis (ainakaan säännöllisesti) syö mitenkään liikaa, mutta en vaan syö riittävän hyvin ja se saa olon löysäksi ja vetämättömäksi...

Selkärankaa siis tarvitaan tännekin, täytyy vaan yrittää tsempata!

Kristaliina
Puutalobaby

jummia = jumppia :D

Hitsi, kun täällä ei pysty editoimaan noita omia kommenttejaan :)

MirvaK

Täällä aloitettu kiinteityminen, kunnon kohottaminen ja siinä sivussa 6-8kg:n pudotus. Tanssitunnit ovat ihania ja sen lisäksi kokeilen josko koukuttuisin salille. Ruokavaliona pyrin pitämään vähähiilihydraattista, se näyttäisi sopivan vauvallekin parhaiten (paljon hiilaria -> vauva puklaa paljon), tottuihan hän siihen jo mahassa ollessaan. Tuo vauvan hyvinvointi on onneksi sellainen motivaattori syömiseen, ettei tule niin helposti lipsuttua.

iity-
Puolivahingossa

Klik klik klik tunnukset tehty. Itsekin avauduin, kuinka rakastan kroppaani, sääret näyttää paremmilta ja diipadaapa lässynlässyn, mut tulipa katottua peiliin eilen istuessa. Voi sitä makkaroiden ja kuvotuksen määrää!
Oon myös nolosti lihonu 4 kokonaista kiloa synnytyksen _jälkeen_ ja olisin yhden kilon päässä ylipainosta - hui. Eli nyt on pakko tehdä jotain ja pian.

Oon kokeillu karppaamista kerran ennenkin ja siitä on pelkkää positiivista sanottavaa, niin sillä mennään eteenpäin.  Kiitos ton sivuston linkkaamisesta!

Eppuli (Ei varmistettu)

Luen täällä tätä kirjoitusta 12h (!!!) kestäneiden pikkujoulu-kemujen jälkitunnelmissa (äiti ensimmäistä kertaa ilman vauvaa koko yön ja vielä ensimmäiset kuplajuomat 3 vuoteen) ja olen niin mukana. Raskauden jälkeen paino putosi mukavasti, mutta 8kg vois vielä lähteä. Että olisi taas kiva katsoa itseäänkin peilistä ja jaksaisi olla muutakin kuin vetelä pullataikina sohvan nurkassa. Inhoamissani jumpissa ravasin syksyllä, vaikka jumpalla ei tätä painoa kyllä pudoteta. Ruokavalio kaipaa remonttia ja se onkin haasteellista kun ei viihdy Y-H-T-Ä-Ä-N keittiössä.
Ja vielä joulu. Sitä vaan syö ja juo ja nauttii laiskasta kotirouva-elämästä monen opiskelu ja työvuoden jälkeen. Kunhan tästä juhlaputkesta päästään, skarppaus ruokapöydässä alkaa. Taidanpa käydä myös tutustumassa kiloklubiin (koska tarvin oikeasti jotain joka toimii!)

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos et välitä raudan nostelusta ylös alas, mutta haluaisit aerobisen liikunnan lisäksi jotakin lihasrääkkiä, niin kokeilepa seinäkiipeilyä! Hurjan hauskaa ja lihaskunto kasvaa aivan huomaamatta. Edesauttaa "ilmakuntoa" trapetsia ajatellen, ja pääseehän siinä myös korkealle. :)

Sikuriina (Ei varmistettu) http://safkastasekaisin.blogspot.fi/

Ooh, niin tuttua. Tosin multa lähti raskauskilot aika nopeesti, varmaan parissa kuukaudessa.

Mutta miten sitten tapahtui?? Kiloja on tullu varmaan 5-10, nyt ihan rehellisesti sanottuna en ole viime aikoina uskaltanut vaa'alle. Vauvahommelit on pistäny mun rytmin sekaisin, kun en pääse liikkumaan enkä toisaalta voi laittaa ruokaa halutessani. Toki liikun edelleen, mutta pudotus 4-5 kerrasta viikossa 2 kertaa on melko suuri. Ja ruokaa vois tietty laittaa vaikka pakkaseen, mutta tästä touhusta on muutenkin kaikki järjellinen ajattelu kaukana (syytän 1-3 tunnin yöunia), joten mitään en saa aikaseksi.

Tokihan vaihtoehdoksi jää syömättömyys (ja tissuttelun lopettaminen), mutta se tuntuu nyt vaan aivan liian hc:lta... eli oma vika kaikki tyynni:D

Teeu (Ei varmistettu) http://tryingtobeme-tea.blogspot.fi/

Täällä on skarpattu ruokia ja liikuntaa reilun 25kilon verran jo, joten varmasti tulen jatkossa katselemaan sun jutuista nämäkin osiot! :) Tosin, lukisin sun kirjotuksia ilman näitäkin aiheita, mutta toki ne on itselle tärkeitä asioita ja siksi kiinnostavia! Tsemppiä alkavaan ja niinhän se on, että kannattaa ennemmin etsiä sitä omaa hyvää oloa kuin jotain tiettyä painoa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Heippa! Miten lyhyt olet? Itselläni lyhyenä myös samansuuntainen tavoitepaino, ehkä kuitenkin muutaman kilon enemmän. Jään seuraamaan ja tsemppaamaan! :) -Hansku

Vierailija (Ei varmistettu)

I'm in!! Tää vois olla kun näppikseltä. Mä tässä lueskellessani suosikkiblogejani just tänään kirosin, että pitää varmaan ite alkaa kirjoittaa semmoista blogia, jossa ei kuukausi synnytyksestä sujahdeta vanhoihin vaatteisiin, vaan sitkutellaan kuukausikaupalla muutamilla päälle mahtuvilla vaatteilla, kun ei vielä halua luopua ajatuksesta, että mahtuis joku päivä niihin aikaa ennen vauvaa -vaatteisiin. Ja lopulta pääsin tänne asti (puutalobaby ei oo aakkosissa ihan ensimmäisten joukossa) ja huoh, mä en olekaan ainoa. Ei kaikki kadota kilojaan tuosta noin vaan itsekseen. Mikä helpotus! Oikeasti mulla on välillä jo meinannut olla paha mieli lylleröitymisestä, vaikka samaan aikaan on superkiitollinen ja tyytyväinen kroppani suorituksesta tehdä ihan oikea vauva. Mä en olekaan yksin.:) Yhdeksän kiloa ylimääräistä iloa täälläkin.... Kiloklubia pitänee vilkaista minunkin sitten.

Kristaliina
Puutalobaby

Hih joo täällä ei paljon sujahdeta - just myönsin Iityn Puolivahingossa-palstalla, että käytän edelleenkin äitiysfarkkuja :D Toisaalta etenkin kahdet niistä on kyllä niin hyvännäköisiä, että pidän niitä kyllä varmaan jatkossakin :)

Mä oon siis 156,5 cm pitkä. Hih nuo puolikkaat sentithän on tietysti tosi tärkeitä meille lyhyil...kröhöm, vertikaalisesti rajoittuneille :D

Hei mä kirjoitan tosi-tosi mielelläni josssain vaiheessa joitain ton kiloklubin perusniksejä, jos jotakuta kiinnostaa...? Mutta mitä mieltä olette, joulun jälkeen vai jo ennen? Monihan varmaan miettii näitä skarppaamisasioita vasta kinkkujen jälkeen, mutta itselle tuli into aloittaa nyt, että on sitten alkuvuoden harrastuksissa jo vähän parempi olo.

Kiitos tuosta kiipeilyvinkistä, se ois varmaan ihan mun juttu! Välineillä en olekaan koskaan kiivennyt, mutta boulderoimassa olen Joelin mukana käynyt - sehän on siis sellaista, että kiivetään ilman köysiä ja mätkähdetään sieltä sitten vaan alas mattoon :) Tällä hetkellä luultavasti turhautuisin välittömästi (niin kuin sirkustunnillakin), kun käteni eivät jaksaisi kannatella takapuoleni painoa, mutta sitten keväämmällä täytyy kyllä kokeilla!

S-S

Mää oon NIIN messissä!

Looooong story short; raskauden lopulla olin meidän perheen raskain (ehe ehe) henkilö, ja tämä siis jopa viikolla 35 syntyneen vauvan kanssa. Synnytyssaliin jäi iso osa painosta ja turvotuskin laski jopa niin paljon, että Kättäriltä lähtiessä hämmennyin omia vaatteita pukiessa. Ranteeni oli niin kapoinen että säikähdin kättäni. Siis ihan oikeasti :D

Jotenkin "jännästi" painoa on tullut täysimetyksestä huolimatta takaisin siinä määrin että oon varmaan taas meidän perheen painavin hlö. Perhana. Epäsäännöllinen ruokailu tekee tehtävänsä - ja niin kun mä kuvittelin että tehokkain laihdutuskuuri ikinä ois "täysimetys ja vaunulenkit". Sallikaa mun nauraa (itselleni)... Juuei. Mun kroppa on näemmä mallia "nappaan kaikki kalorit ja pidän niistä kynsin hampain kii" ja vaunulenkit... (Röhönaurua tähän).

Apua ja etenkin vertaistukea siis kaivataan. Tää olisikin mulle laiskamatona täydellisin konsti, sillä taidan tarvita pienen (positiivisesti tsemppaavan) porukan paineen. Lisäksi täällä tontilla hengailee niin mukavaa porukkaa, etten yksinkertaisesti kehtaisi olla olematta vähän paremmin ruodussa kun sellaiseen olen "julkisesti" lupautunut.

Mutta pliis, oi pliis, voitaisiinko toden teolla aloittaa vasta joulun jälkeen? Viime jouluna minulla oli Sattuneesta Syystä paha olo koko ajan, enkä voinut kuvitellakaan syöväni jouluherkkuja. En syönyt suklaatakaan yhtään, en konvehdinkonvehtia! Ja se on kuulkaa iso asia :D

ironia (Ei varmistettu)

Oli ihan pakko kommentoida, kun olen itse elokuun lopusta tiputtanut 4,5 kiloa ihan vaan kiloklubin avulla ruoka- ja elämäntapaskarppaamalla. Ihan mielettömän hyvä palvelu, en missään vaiheessa ole edes tuntenut olevani jollain laihdutuskuurilla, mutta niin vaan vaaka näytti tänäkin aamuna ihan uusia kilolukuja ja oon niiiiiin tyytyväinen siihen mitä peilissä näen. Ei ole tarvinut nähdä nälkää, päinvastoin. Viikolla on tosi kivaa tehdä perusterveellistä ruokaa ja lompakkokin kiittää, kun lounaalla syön omia eväitä, enkä notku kalliissa lounaspaikoissa. Viikonloppuisin saan ihan hyvällä omatunnolla herkutella ja silloin en ota stressiä siitä, onko kaikki pallukat nyt varmasti vihreitä.

Vielä olis 3,5 kiloa tiputettavaa, mutta tavoitepainossa on tarkotus olla joskus maaliskuussa. Hiljaa hyvä tulee ja oon varma, että ne kilot myös tällä tyylillä pysyvät poissa.

Oon aina tykännyt liikkua paljon, mut nyt tän elämäntapamuutoksen jälkeen on liikutamäärätkin lisääntyneet ja nautin liikkumisesta ihan mielettömän paljon.

Jotenkin tuntuu, että tää on käynyt ihan naurettavan helposti, mutta mä kiitän kyllä kaikesta kiloklubia.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Täällä pyörähti käyntiin dieettiviikko nro 5 :) toki tämä mun touhu voi olla vähän erilaista, mutta alaspäin menoa kuitenkin :D miinus 3,5 kiloa jo! Tsemppii sinne, jos minä pystyn siihen täällä hampurilaisten maassa, niin pystyt sinäkin siellä ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitokset tsempeistä!

Hih, annetaan siis S-S:lle (ja muillekin) hyvän omatunnon jouluherkkujoulu ja jatkan kiloklubihehkutusta vasta joulun jälkeen. Mutta: varoitan jo etukäteen, että aion ottaa varaslähdön - tai siis tein sen jo tänään. Hä hää. Ja Iity tais tehdä kans :)

Kävipä muuten helposti saada vihreiden pallojen rivi (kasvikset/energia/herkut/kuidut) ja kaloreitakin oikein sopivasti - muistin vanhasta tottumuksesta, mitä kannatti syödä, että ei tarvitse nähdä nälkää :) Jea!

ironia: kiva kuulla muiltakin tätä hehkutusta, mä oon oikeasti ihan samaa mieltä! Mä tein kans silloin yhtenä talvena niin, että la/su söin ihan vapaasti (kirjasin ne kuitenkin ylös, mutta en välittänyt kaloreista ja palloista), ai niin ja perjantai-iltana syötiin aina pitsaa :) Ja se toimi silti!

...kirjoittaa hän natustaen avocadoa iltapalaksi :)

Ploppis (Ei varmistettu)

Ohoh, tottakai se miltä tuntuu on kaikista tärkeintä, mutta huh kun tuntuu itsestä nyt yhtäkkiä painavalta, kun olen sen 157,5 senttiä ja painan 59 kiloa... 45 kilon kohdalla olen jo alipainoinen ainakin kiloklubin painoindeksilaskurin mukaan.

Kiloklubista olen yhtämieltä, se on hyvä työkalu, nykyään seurailen syömisiä hiukan satunnaisesti, mutta joskus se on kyllä hyvä ruotuunpalautusmekanismi :)

nuunuu

Klikkailinpa mäkin itteni tonne sivustolle.. Raskauden jälkeen kiloja jäi 4, ja on tainnut tulla pari ihan lisääkin (murrrrr). Mulla on tavote myös olla kymmenisen kiloa nykystä kevyempi. Vaikeeta tästä tekee se, että en oo koskaan laihduttanut. Painoa on tullut vuosien varrella salakavalasti pari kiloa vuodessa. Nyt oon kuitenkin siinä pisteessä, että itkeskelen läskejäni, joten aika kai tehdä jotain! :D Sitäpaitsi hyi mikä ahdistus, ku vauvauinti alkaa tammikuun alussa ja pitäis joku uimapuku ahtaa päälle!! Mutta taidanpa mäkin antaa ton joulun vielä itelleni anteeks: ei se oo se mitä tekee joulun ja uudenvuoden välillä, mikä merkkaa, vaan se mitä tekee uudenvuoden ja joulun välillä.. ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Ploppis, oi ethän ajattele noin! (siis että alkaa tuntua painavalta jne.) Ajattelinkin, että onkohan hölmöä laittaa noita numeroita (jotka minulla ovat pieniä, tiedän), mutta sitten näköjään kuitenkin jostain syystä laitoin... Ruumiinrakenteita on niin erilaisia, että pelkkien numeroiden vertaaminen ei aina kerro koko totuutta. Esim. minulla ei ole lihaksia...

Oma ruotuunpalautusintoni tulee paitsi siitä olosta (mikä on tärkein!) myös siitä, että oma ruumiinkuva ehti siinä 34 vuoden aikana vakiintua tietynlaiseksi. Alussa muutos "pehmeämpään" ruumiiseen ei haitannut, mutta nyt se on alkanut tuottaa tuollaisia ikäviä tuntemuksia (esim. tuo tanssitunnin pilallemeno) ja haluan tehdä asialle jotain! Niin joo se olo siis taas :)

Ja tuo 45-46 kg on ollut minulle sellainen "normaalipaino", eli paino on pysynyt siinä ponnistelematta koko aikuisiän eli se ei ole ollut mikään riudutuksen tulos :) Tuo 45 kg on mun pituudella vielä juuri normaalipainon puolella, ja sitä pidän itsekin alarajana. Kerran aikuisiällä on tippunut sen alle ja silloin olin itsekin jo vähän ihmeissäni, kävin työterveydessäkin tarkistuttamassa veriarvot, että kaikki on kohdallaan jne.

Mutta joo, "hyvän olon paino" on varmaan sellainen aika hyvä termi :)

nunnuu: Tuossa Kiloklubissa (hih, taas mä alan hehkuttaa, sori :D ) on hyvää just se, että se ei ole mikään laihdutuskuuri tms. Siksi se sopii siis mullekin, normaalipainoiselle. Eli kun sillä oppii just paremmille ruokatavoille, se paino tippuu lähes yhtä salakavalasti kuin se tuleekin :) Suosittelen siis testaamaan tuossa sunkin tapauksessa, saattais olla just hyvä juttu. Niin siis joulun jälkeen :)

Ai niin, siellä on muuten myös sellainen kohta, jossa voi valita nykypainon säilyttämisen! ("en halua laihduttaa, vaan tarkoituksenani on säilyttää nykyinen painoni, tai haluan hallita painoani raskauden tai imetyksen aikana.") Silloin se vaan opastaa niin, että tulee syötyä järkeviä ruoka-aineita ja oikeita määriä. Sitä oon käyttänyt itsekin - mulle siis meinaa koko ajan tulla ruokaan liian vähän proteiinia ja liian vähän hyviä rasvoja. Ja liikaa hiilihydraatteja...

Vierailija (Ei varmistettu)

Moi!

Olen lukenut blogiasi kesästä lähtien ja ensinnäkin kiitokset ihanasta, elämänmakuisesta blogista! Meillä on aika samanikäinen kuopustyttö kuin Silva, eli syntynyt 4/12 ja esikoistyttö kohta 3v.
Minäkin Kiloklubeilin kesällä ja onnistuin sillä painoa pudottamaankin ihan kivasti, mutta sitten se vaan jäi... jotenkin se ruokien kirjaaminen tuntuu niin työläältä ja aikaa vievältä, joten vinkit otetaan ilomielin vastaan! Minulla pudotettavaa on aika lailla, esikoista odottaessa tuli aika (köhköh) reippaanlaisesti painoa ja en tässä välissä saanut pudotettua kaikkia raskauskiloja edellisestä, kun olikin taas pulla uunissa :D
Esimerkkisi innoittamana minäkin täyttelin Kiloklubia taas tänään ja näköjään ihan hyvä saada taas vähän muistutusta, näyttää nimittäin siltä, että olen tänään jo syönyt siihen malliin että jäljellä on vain vajaa 600 kcal tälle päivälle :D Ja kuvittelin vielä syöväni tänään järkevästi, no en näköjään sitten ole...

Maaria

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos kivasta palautteesta! :) Joo, on se kirjaaminen tietysti vähän työlästä alkuun ennen kuin siihen tulee rutiini ja saa vaan kopsailtua omia aikaisempia ruokia sinne. Jotenkin tuo on vähän näköjään muuttunutkin sitten viimekäyttämän - ennen niitä sai jotenkin "raahattua" eri päiville, mutta nyt ainakaan tällä mun selaimella ei onnistu, hmm...

Mullakin meni nyt toka päivän kalorit yli (suklaakonvehteja, pöh), mutta jo kahdessa päivässä vaaka näyttää alempaa kuin kertaakaan vuoden aikana. Ero on minimaalinen, mutta on. Jee!

Vierailija (Ei varmistettu)

En siis ole yksin kamppailemassa kilojeni kanssa :)
Ja erityis kiitos linkeistä: Babyfit.fi oli kuin tarkoitettu minulle joka en kuntosalilla tunne itseäni kotoisaksi. Sitten vielä kiloklubia, kunhan nyt oppii tuon kirjaamisen nopeuden.
Kohti rantakuntoa ja kesää JEE

Kommentoi

Ladataan...