Yllättävää melusaastetta

Puutalobaby

Eilen jyristeltiin speedboatilla tänne kaukaiselle ja ah-miten-täydellisen-idylliselle Koh Bulon Laeh:in minisaarelle. Täällä on vitivalkoinen hiekka ja turkoosi meri, ja löysimme pienen bungalowin suoralla merinäköalalla (ei ole bambuhutti vaan puinen pikkumökki – nooh, kaikkea ei voi saada). Meidän lisäksemme tällä saarella asustaa vain muutamia muita reppumatkailijoita, ja tuolla jossain viidakon keskellä on kuulemma pieni merimustalaisten kylä.

Sähköt ovat päällä iltaisin, teitä saatikka liikennettä saarella ei ole. Pitkä, uskomattoman kaunis ranta on ihanan autio.

Täydellinen rauha?

 

Voisi ehkä niin kuvitella. Mutta ei.

Me joudutaan todennäköisesti vaihtamaan asumusta. Melun takia.

Tämä on ihan naurettavaa.

Joo, olenhan minä jo aiemmilla reissullakinkin naureskellut, että viidakko ei ole hiljainen. Yhdellä saarella meidän riemunamme oli jonkinlainen sirkkalaji, jonka ”siritys” (heko. heko.) kuulosti siltä, että jostain autosta Punavuorekadulla on taas varashälytin lauennut.

Mutta täällä. Hei ihan oikeasti. Miten tätä äänimaailmaa voi edes kuvailla? No: kun kuulin sen ensimmäistä kertaa, säikähdin että nyt ne tsunamihälytyssysteemin kellot ovat pärähtäneet soimaan. Täysillä. Pakene vielä, kun voit.

Niitä on paljon. Jotain hemmetin sireeniheinäsirkkoja. Ajoittain ne saavat huutonsa synkronoitua niin, että ihan oikeasti-oikeasti kuulijan pää räjähtää. Normaalilla äänellä puhuminen ei täällä tule... ...no: kuuloonkaan. Järjettömän korkea, voimakas ja kimeä ääni porautuu korvatulppien läpi öisin. Puhumme toisillemme korotetulla äänellä huutaen ihan niin kuin edelleen istuisimme siellä speedboatin jymyssä. Kimeä sireenirääkyminen peittää alleen jokaisen järjellisen ajatuksen. Eikä se lopu. Se ei j*mankauta taukoa hetkeksikään. Ihmiskroppa on kai ohjelmoitunut niin, että kun hälytyssireenit soivat, aivot viestittävät ”pakene”. Eivätkä "istu riippumattoon ja rentoudu".

Jos nyt olen oikein ymmärtänyt (olen voinut ymmärtää myös täysin väärin), nämä hemmetin sireeniheinäsirkat/kaskaat/mitäikinäovatkaan, tekevät näin joka seitsemäs vuosi. Silloin ne lisääntyvät, niitä on kaikkialla,, ja ne vievät kaikilta järjen metelillään. Eli kuten arvaatte, juuri nyt on se "joka seitsemäs vuosi".

Niinpä emme todennäköisesti voi tehdä muuta kuin jättää hyvästit tälle muuten niin ihanan täydelliselle paikalle ja paeta. Rannalle kirkuna ei onneksi kuulu – siellä saa lepuuttaa kuulohermojaan meren rauhallisessa kohinassa.

Suht yllättäviä ongelmia paratiisissa. Ihan naurattaa.

Share

Kommentit

Amma
Why you little!!

Biitsille vaan nukkuun.

Nimim. sade kohisee telttakankaaseen niin kovaa että en voi nukkua.

Varattu nimimerkki (Ei varmistettu)

Ne sirkat tuli sinne koska siellä on joku hedelmällinen pariskunta, jolla on tirppa, ja toinen masussa <3.

HannaSilinda (Ei varmistettu)

Voi vitsi mitkä maisemat. :)

Hei, mä oon aina kans haaveillut tuollaisesta "autio saari" -reissaamisesta. Mutta onko teillä siis esim. kaikki ruoat mukana? Mitä tapahtuu jos joku teistä saa vaikka sairauskohtauksen, onko apu saatavilla ja kuinka lähellä?

Kristaliina
Puutalobaby

Näistä majoituspaikoista saa kyllä ruokaa - vaikkakin aika yksinkertaista. Nuudelilla ja riisillä elellään :) Tuoreita hedelmiä saa, ja joskus on kivoja ylläreitäkin eli löytyy joku paikka, josta saakin yllättäen tosi-tosi hyviä herkkuja. Ei kylläkään tältä saarelta olla löydetty :)

Tällä saarella ei ole lääkäriä (monesti voi olla joku paikallinen), mutta hätätilassa pääsee mantereelle - todennäköisesti majoituspaikasta järkättäisiin moottorivene kuljettamaan. Speedboateilla myös pääsee pari kertaa päivässä pois; vaikkakin lähinnä täältä muille yhtä pienille saarille :) Kyseltiin asiaa ennen tänne tuloa ja laskeskeltiin, että 4-5 tunnissa pääsisi ns. kunnon sairaalaan (ihan sellaiseen vakuutusyhtiön listaamaan). Paikalliseen pikkukyläsairaalaan pääsisi parissa tunnissa.

Joskus oon sairastunut esim. Intiassa niin (paha ruokamyrkytys; mutta siellä ne riskit on tietty ihan eri luokkaa kuin täällä), että hostelli on tilannut lääkärin paikalle ja minut on laitettu tiputukseen ihan siinä omassa bambumajassa. Ja esim. Tansaniassa hostellin pitäjä lähti omalla autolla viemään meitä sairaalaan (parin tunnin matka), kun Joelille tuli malaria. Eli ainakin näin omien kokemusten perusteella hostellien pitäjät ihan hurjan hyvin huolehtivat "omistaan" (yleensä suostumatta edes korvauksia ottamaan) tiukan paikan tullen <3

Hannahi90 (Ei varmistettu)

Hei ennen ku lähettä sieltä niin jos mahdollista videolle tai muuten äänitystä nuista "viidakon varashälyttimistä" :D

solja
Muualla

Voi itku! Onpa harmi kuulla, että joudutte tuon takia skippaamaan mun suosikkisaareni. Ehkä jonain päivänä uudestaan? Toivottavasti sirkat ei seuraa teitä seuraavaan kohteeseen, nauttikaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Äh, ihan uskomatonta! Ei tuota osaa edes kuvitella, kun ei ole sellaista ikinä kuullut. Harmittaa kyllä teidän puolesta. Vaikuttaa muuten niin upealta paikalta. Mutta toivottavasti löydätte uuden upean ja sirkattoman rentoutumispaikan!

Maarit

Hymyjä ja haukotuksia

Voi ei. Juuri tuo saari oli meidän paratiisimme kuusi vuotta sitten.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän pihapiirin Thaimaassa olivat valloittaneet puolestaan minisammakot, jotka pienestäkin sadetihkusta villiintyivät sellaiseen kuoroon, että ekana yönä erehdyimme luulemaan niitä lehmälaumaksi! Kivointa aikaa oli etenkin sadekauden alkaessa.. ;) Ps. Tuo teidän Silva on kyllä suloinen tapaus!

Puutalobaby imaisi mut tänään johonkin mustaan aukkoon ja yhtäkkiä olikin menny kello kaksi tuntia eteenpäin! Eli kuopuksen nukahdettua päikkäreille ja isomman hävittyä omaan huoneeseen leikkimään, istahdin koneelle kurkkaamaan oliko tullu uutta postausta ja sit jotenkin aloin selailla vanhoja tekstejä, vaikka ne kaikki olenkin jo lukenut ja, humps, sitten olikin jo päikkäriaika ohi! 

HenkH (Ei varmistettu)

Viimeistä aamua Bulonilla vietän. Ajattelin itse ensimmäisenä iltana, että läheisen koulun kello on jäänyt soimaan, mutta sirkathan ne oli. Kuvaus oli hyvä: kimeä tsunamihälytys :) Yhtenä päivänä kävelin saaren toiselle puolelle ja matkalla eräitten bungalowien kohdalla alkoi ääni olla niin kova, että mittasin sitten kännykälläni äänen voimakkuudeksi 80 dB. Siitä kämpästä olisin häipynyt minäkin. Täällä rannan lähellä ääni ei ole häirinnyt :) Hieno saari!

Kommentoi