Ladataan...
Puutalobaby

Vuoden 2012 kuvapostauksen tehtyäni huomasin, että yksi osa kuluneen vuoden elämästäni jäi kuvakollaasissa kokonaan käsittelemättä: virtuaalielämä.

Vuosi 2012 jää nimittäin henkilökohtaisiin historiankirjoihini vuotena, jolloin minusta tuli bloggaaja, ja (wohoo) käytin aikaa täällä blogimaailmassa jopa enemmän kuin Facebookissa - jotain, mitä en olisi uskonut ihan heti tapahtuvan :)

*******

Täytyy varmaan heti alkuun myöntää yksi juttu: en seurannut aktiivisesti yhtään blogia ennen kuin aloin itse kirjoittaa. Paino sanalla aktiivisesti - toki olin joskus käynyt joitain blogeja vilkuilemassa, kun olin nähnyt esimerkiksi jonkun ystävän lähettämän Facebook-linkin johonkin osuvaan tai puhuttavaan tekstiin. Mutta yhteenkään blogiin en silloin ollut koukuttunut.

Tshihi itse asiassa en edes tiennyt, että on olemassa muitakin äitiysblogeja - luulin katsokaas keksineeni jotenkin tosi-tosi erityisen idean, heko heko :D

Lilystä minulle entuudestaan tuttuja olivat vain Isyyspakkaus (jota olin käynyt vilkaisemassa Facebook-mainoksen ansioista - mutta en edes tajunnut, että se on Lilyssä) sekä Jeminan No Sex in the City, Facebookin kautta nähtynä sekin.

Ehkä jotain oli kuitenkin jäänyt näistä minulle mieleen, koska "mihinköhän sellaisen blogin oikein voisi perustaa" -pohdintojen jälkeen sana "Lily" oli tarttunut kiinni jonnekin aivojen pohjukoihin niin, että googlen ystävällisellä avustuksella löysin tieni tämän "blogiportaalin" etusivulle.

Siitä se sitten lähti. (blogin alkuhetkistä olen kertonut myös täällä)

*******

Bloggaamisen alkaessani en olisi mitenkään voinut aavistaa, kuinka paljon tulen tältä harrastukselta saamaan ja oppimaan! Blogivuoden 2012 aikana olen mm.

  • Tutustunut virtuaalisesti moniin kanssabloggaajiin! Ensimmäisiä uusia tuttavuuksia taisivat olla Mindekan Ma-material girl, Caelian Caelia's, Hertan Lilou's Crush. Pian alkoivat bloggaamaan Lilyssä myös mm. ihanat iity- (Puolivahingossa) phocahispida (jonka nimen jo ehkä alan oppia kirjoittamaan, Ilman sinua olen lyijyä) ja Nonariina (Kahvia ja unelmia). Kuukausien kuluessa lemppariblogieni määrä vain kasvoi ja kasvoi, ja lopulta poistin jopa seuraamieni palstojen listan näkyvistä, kun niitä alkoi olla jo ihan naurettavan suuri määrä: "hups, huomaavat vielä, miten koukussa mä oon" :D

Mutta lisäksi olen myös:

  • Tutustunut uusiin ihmisiin, myös ei-bloggaajiin, oman blogini kommenteissa! Tämä on ollut jotenkin aivan uskomatonta, tuntuu että tuntisin teistä jo niin monet! Voin luetella vaikka unissani kymmenittäin "vakkareiden" nimiä (osittain myös heidän lastensa nimiä ja ikiä), mm. Liisa, S-S, Miitu, MirvaK, Neenee, Emmi Nuorgam, Enni, iitu-... ooo, en voi millään luetella kaikkia - te tiedätte, keitä te olette :) Ja joskus, jos jostain ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään, alan jo ihan ihmetellä... Niin kuin silloin, kun Liisa perheineen oli lennähtänyt Japaniin... Hei muuten Sandels, Peanut ja Kallen äiti missä te ootte...?! Ikävä! :)

     
  • Ihan SUPERmahtavaa on myös ollut, kun joku "vakkarikommentoija" on perustanut uuden palstan (tai vinkannut jo-olemassa-olevasta)! Esimerkiksi nimim. Tessa&Kain:sta tuli HelloAochi (Yksi, kaksi, meitä on vain kaksi), ja myös mm. M-M ja MM (hih ja vieläkin nolottaa, että alussa sekotin teidät) pitävät nyt omia palstojaan. On ollut ihan älyttömän kiva vastavuoroisesti päästä kurkistamaan niiden ihmisten arkeen, jotka ovat olleet aktiivisia mun palstan keskusteluissa!

Teiltä kaikilta ihanilta ihmisiltä olen saanut niin monet tsemppaukset aallonpohjiin, kanssakikatukset hauskoihin hetkiin ja vinkit ihan-muuten-vaan-elämään. Teidän ansiostanne olen oppinut mm., että:

  • bodyjen käyttöikää voi pidentää jatkopalalla
  • masutuubia voi käyttää myös imetysaikana - kun nostaa tavallisen paidan helman ylös, masutuubi peittää mukavasti mahan seudun
  • itkuhälyttimet voivat aiheutaa pakkasella palovaaran (hui)
  • ja paljon, paljon muuta

Kiitos!

*******

Mutta hei - ei tämä Lily-elämä ole kuitenkaan pelkkää kakkavaippaa ja soseensyöttöä! (ai eikö...?) Kuluneen vuoden aikana tämäkin äippälomalainen on ihan melkein huomaamattaan pysynyt (joissain) trendeissä mukana:

  • Tiesin jo elokuussa, mikä on peplum (googlasin, kun näin tämän postauksen)
  • Kerroin mukamas trenditietoisena Christina Aguileran tukkaa ihmettelevälle Kuplia-Emilialle, että kyseessä on trendikäs My Little Pony Hair. Ai mistä mä sen tiesin? No täältä.
  • Tilasin jostain britti-nettikaupasta sen yybertrendikkään oranssin muovihärpäkeharjan, koska Saara.
  • Ostin kaikkia ennakko-odotuksia vastoin valkoisen villamaton, koska kaikki-Lilyn-sisustusblogit. Yritin itse asiassa ehdottaa myös eteiseen valkoista lattiaa, mutta Joelin silmienpyöritykset kertoivat, että saisin vähentää sisustusblogien ja -lehtien lukemista.
  • Löysin unelmieni tapetin Au Naturel-palstalla kommentoineen petkalan ansioista. Ei ole muuten vieläkään seinässä.

*******

Jaiks, tämä postaus voisi kai jatkua loputtomiin. Olen siis oppinut paljon.

 

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille Puutalobabyn lukijoille, vakkareille, kanssabloggaajille ja Lilyn toimitukselle!

Onnellista Uutta Vuotta,

ja tavataan ensi vuonna 2013!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Ihastelin Toimituksen palstallekin nostettua Pieni Seikkailu -palstan kuvapostausta amoretton upean näköisestä vuodesta 2012. Ja siinä ihastuksesta huokaillessani huomasin, että hetkinen - on tainnut meillekin tapahtua yhtä jos toista kuluneen 12 kuukauden aikana.

Tässä siis kuvakertomus Puutaloperheen elämästä muutosten vuodelta 2012:

Vuosi 2012 aloitettiin Vietnamista - silloin vielä perhe oli kahtena kappaleena, Silva lököili täysihoidossa, ilmaismatkustajana mahassa.

Maaliskuussa puutalon perusremontti alkoi olla jo voiton puolella. Viimeiseksi rempattiin olohuonetta - ei ihan valmiiksi, mutta asuttavaan kuntoon kuitenkin. Tähän asti se olikin ollut pelkkää muuttolaatikköröykkiötä.

Sitten, ihan yhtä äkkiä, alkoivat kipeät supistukset, jotka saivat minut uikuttaen kaksinkerroin aina, kun vähänkin liikuin. Maaliskuussa jouduin jäämään sairauslomalle - ensin pariksi viikoksi, sitten koko loppuajaksi. Minä hullu painoin kuitenkin useamman viikon salaa töitä "kotitoimistolta" käsin. Siis MITÄ mä oikein ajattelin...? (ja kiittikö kukaan...) Hullu mikä hullu.

Lopulliselle sairauslomalle jäätyäni huono omatunto kesken jääneistä töistä painoi synnytyssaliin asti.

Maaliskuun lopussa, Rv 34+0 olin jo aika iso. Lapsivedet lorahtivat kylpyhuoneen lattiaan tämän kuvan ottamista seuraavana päivänä.

Sitten oltiinkin jo täällä. Monitorissa näkyy supistus, meitsi vetää Chico'sin kasvishampurilaista.

Käynnistetyn 14 tunnin synnytyksen ja 2 tunnin ponnistusvaiheen jälkeen Silva tuli ulos maailmaan - joutui kultaparka ihan vauvantöihin kuusi viikkoa liian aikaisin.

(Pitääkin joskus muuten kirjoittaa synnytysmuistoista...)

Huhtikuu. Päässä synnytystakku ja kengurupussissa keskonen. Meni muuten kuukausi aika sumussa.

Ensimmäiset kaksi viikkoa Silva piti herättää kolmen tunnin välein syömään ja ruoka meni enimmäkseen nenä-mahaletkulla. Kun pumppauksessa meni tunti ja syömisessä tunti, vanhemmat nukkuivat sen pari viikkoa 45 minuutin pätkissä.

Toukokuussa päästiin jo ulkoilemaan. Isillä Manducassa kuukauden ikäinen vauva. (Nyt vanhempana Silva ei enää Manducassa ole suostunut olemaankaan)

Vuoden suurin säikähdys koettiin kesäkuun alussa, kun Silva sai tajuttomuuskohtauksen auton turvakaukalossa. Kohtaukselle ei löytynyt mitään varmaa syytä, mutta myöhempien hengityskatkosten syyksi on arveltu refluksia.

Katkokset loppuivat vähitellen noin puolen vuoden iässä. Huh, onneksi nuo karmeat pelon ajat ovat takana päin!

Juhannusta vietettiin juuri sopivankokoisen kaveriporukan kesken puutalon omalla pihalla.

Kesäkuussa isi oli töissä ja me vauvan kanssa nautimme täysin siemauksin omalla kotipihalla hengailusta.

Heinäkuussa vietettiin nelivuotispäivää kahdenkeskeisellä piknikillä Vanhankaupunginkoskella - pohjoisen-mummi  hoisi Silvaa. Pari tuntia pikniköitiin ja sitten tuli jo ikävä vauvaa ja kiire kotiin.

Joelin kesäloman alettua siirryttiin mökkimaisemiin. Mökillä kuitenkin vietettiin aikaa huomattavasti vähemmän kuin edellisenä kesänä - vehreiltä kotikulmilta ei ollut niin kiire mökkirantaan kuin edelliskesänä kuumasta asfalttikeskustasta.

Silva Tarina Sammallahden nimeä juhlittiin elokuussa rennossa juhlassa kotosalla.

Ja myös syyskuussa juhlittiin rennosti. Ja kaksistaan. Eiku kolmistaan. Hups me mentiin naimisiin!

Syksyllä vauva-arjesta tuli normiarkea: harrastuksina vauvasirkusta, vauvajumppaa ja muskaria, ja lisäksi nähtiin viikoittain ystäviä. Kivaa arkea, mutta välillä tietysti myös väsymystä ja kitinäpäiviä. Vauva-arkea siis.

Ja nämä loputkin syksyn kuvat ovat ennen kaikkea otteita perhearjesta ja vauvan kehittymisestä:

No joo, tämä on mukana vain siksi, että se on niin ihana kuva. Matkalla Ikeaan syysauringossa. (vähän siis jatkettiin puutalon sisustamistakin)

Tasan puolivuotiaana Silva alkoi maistella soseita - purkista, terveisin paskaäiti. Soseiden syönti on lähtenyt tosi hienosti käyntiin, ainoat inhokit ovat banaani ja Semperin maissiriisipuuro.

(ystävän ottama kuva: Vanessa Riki)

Vauva-arkea mullisti (positiivisella tavalla) myös päikkärirytmin löytyminen: kolme kertaa päivässä unta pikkupalloon pihalla. Kuvassa syystalven päikkäripukeutumista.

Marraskuussa vietettiin ensimmäistä isänpäivää - ja sitä ennen tietysti askarreltiin asiankuuluvasti. Ensimmäinen äitienpäivä silloin toukokuussa olikin mennyt vielä ihan sumussa...

Ja sitten joulukuun ensimmäinen päivä Silva lähti ryömimään! Pukeutumistekniikassa sen sijaan riittää vielä vähän hiomista.

Silvan ensimmäistä joulua vietettiin orastavan flunssan tunnelmissa Kumpulan-mummolassa. Ja pakettejakin tuli!

 

Sellainen vuosi 2012. Ihan-ihan erilainen kuin mikään muu vuosi ikinä. Perhekeskeinen. Välillä vähän sumuinen, mutta useimmiten onnellinen.

Sisätää paljon rakkautta.

Oikein hyvä vuosi.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

En todellakaan ole mikään harkittuihin kotiasuihin pukeutuja - kotipäivinä (lue: aina) nappaan vaan vaatehuoneesta jotkut vanhat mitkävaanvaateet päälleni. Melkein tekisi mieli sanoa, että peiliin vilkaisematta. Mutta todellisuudessa vilkaisen useinkin. Ja nauran.

No, tänään sitten bongasin hyllyltä ikivanhan lempparikesähameen. Oi, tätä kietaisuhametta mä pidin paljon silloin joskus parikymppisenä - joo, tän mä laitan!

Laitetaan kamera tähän portaalle, niin saan sen kuvatt... oho eiku nyt se jo kuvasikin. (ps. kyllä: kuvassa on myös hame)

 

Mutta hmm. Mun mielikuvissa tämä hame on vain "kesähame". Ei edes mitenkään "lyhyt kesähame". Vaan ihan tavallinen hame.

Ei HEMMETTI tältäkö tämä on näyttänyt? Ja tämä siis ajalta noin 10 vuotta ennen legginsejä. Paljaat rimpulareidet viuhuen siis, voi apua.

Lukion jälkeen olin kolmena kesänä kesätöissä Kelan puhelinvaihteessa. "Kela, hyvää päivää - hetkinen yhdistän". Muistan, että eräs vanhempi rouva mutisi paheksuen, että "persuukset vilkkuu", kun kipitin siellä arvokkaan hallintotalon käytävää pitkin mini... eiku kesähameessani.

Hmm, paitsi että se ei tainnut ollakaan varsinaiseseti paheksuntaa vaan ihan reaalimaailman toteamus: persuukset vilkkuu.

Nyt 15 vuotta myöhemmin olen valmis myöntämään: okei on se aika lyhyt. Terveisiä Kelaan.

Okei joo on se lyhyt.

päivän asu ööh: pallolegginsit (Prisma), vanha hame (heh varmaan Fiorella), imetyspaita (ystävältä), villatöppöset (Ämmin kutomat), lumileopardihuivi (ei aito), palosammutin kuvausrekvisiittaa

Share

Pages