Ladataan...
Puutalobaby

...kun pikanappaan Prisman alekorista mukaani mukavan näköiset kotileggins... kalsarit:

Ohopsan!



Nooh, ehkä tämä vaan liittyy siihen alkuviikon puheenaiheeseen.

Trendiäiti yhdistää siis "päivän asu" -kuvassaan rohkeasti miehekkään etumuksen ja naiselliset röyhelöt.

Varsinainen cross-dressing.

(ja kyllä: kamera peittää taas tarkoituksella meikittömän uninaaman)



Nää on itse asiassa ihan älyttömän mukavat. Ei kiristä edes lootusasennossa:

Oooooommmm!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Talviauringon ilmestyminen taivaalle on tehnyt kummia tällekin sisäilmaperheelle: viime sunnuntaina istutettiin minitirppa ensimmäistä kertaa ikinä oman pihan lumihankeen.

Kyllä, ensimmäistä kertaa - tähän mennessä meillä on ulkoiltu vain vaunuilla.

Okei, siinä se tuli: nyt olen myöntänyt tämän ja jään kauhulla odottelemaan taas mahdollista äitiysgiljotiinin suhinaa...

Tyyppi ei ollut alkuun ihan vakuuttunut.

Napero kaa-tuuuuu...

Oho, täällä voi myös kontata.

No okei on tää sit kuitenkin ihan kivaakin.

 

Sunnuntain kokemuksista rohkaistuneena lähdin myös eilen Silvan kanssa kävelylle. Ja siis ilman vaunuja, wohoo.

Otin ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan testikäyttöön meidän Manducan ja yritin väkertää sen jotenkin lonkan päälle. Ha haa, ohikulkijoiden pitkistä katseista päätellen ei tainnut mennä ihan oikeoppisesti.

Ihme on tapahtunut - napero Manducassa eikä edes itke.

 

Meidän "kantovanhemmuushan" on tähän asti mennyt ihan päin persettä (anteeksi). Ennen Silvan syntymää meille ostettiin into piukassa kaikenmaailman kantoliinat, -lenksut ja Manducat. "Joo, me kyllä kannetaan vauvaa mahdollisimman paljon" ja niin edelleen. Ha. Silvapa olikin sitten sitä mieltä, että kantaminen on ihan täysin perseestä (anteeksi uudestaan), ja vaunut ne vaan on niin iiiiihanat.

Kannatti ostaa Manducakin vieläpä uutena (sadattelua tähän).

No mutta lonkka-asennosta kuitenkin pääsi katselemaan muutakin kuin äidin rintaa - se kun on ollut se kantamisen isoin ongelma. Aktiivinen napero haluaisi katsoa eteenpäin, eikä se Manducassa ole mahdollista.

Tshih, minitirppa taisi olla näistä vaununaukkoa suuremmista näköaloista niin hämmentynyt, että ei muistanut edes protestoida. Ihan onnistunut kokeilu siis.

*******

Lumileikit paljastivat kuitenkin uuden pukeutumisongelman:

Äitiyspakkauksen toppahaalari on ollut meidän mielestä ihan mahdoton käyttää. Sen hiha- ja lahjeaukot ovat niin kapeat, että niiden äitiyspakkauksen hanskojen ja töppösten sinne tunkeminen ei onnistu millään. Vai onko ne tarkoitus laittaa siihen päälle? Ei nimittäin tunnu järkevältä niinkään.

Tähän asti meillä onkin ollut käytössä keväällä saatu koon 56 (!) haalari. Reimaa sekin, niin kuin äitiyspakkaushaalarikin, mutta huomattavasti näppärämpi muoto. Lahkeet ovat tietysti olleet jo lyhyydeltään mallia mattinykänen, mutta vaunuissa lekotellessa se ei ole paljon haitannut.

Lumileikeissä nilkat kuitenkin meinaavat paljastua, mikä ei tietysti ole kovin suotavaa.

Niin, ja onhan meillä sitten tämä ennen Silvan syntymää ostettu talviasu:

Jepjep, kaksiosainen puku. Kymmenkuiselle! Siis MITÄ me ollaan oikein ajateltu...

 

Onko tässä nyt sitten vielä uuden toppapuvun osto edessä...? Eiiiiih!

 

Onko teillä muilla käytössä se äitiyspakkauksen haalari? Ja miten IHMEESSÄ saatte sen kanssa hanskat/töppöset järkevästi jalkaan...?

 

PS. Apua, jos ton kantosysteemin kanssa liukastuisi. Hui. Mä kun oon aika kova tyttö kaatuilemaan.

 

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Emilian Kuplia-palstalla ryöpsähti eilen, huh sentään. Tulin keskustelusta jotenkin tosi surulliseksi: "lipunmyyjä"-huumoria kun puolustettiin enimmäkseen hyökkäämällä kirjoittajaa kohtaa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

Sama aihe on räjähtänyt Lilyssä useamminkin, mm. täällä. Ehkä siis pitäisi pysyä tällaisesta teemasta poissa. Mutta koska ajattelen, että juuri tällä palstalla kyetään keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta (?) rakentavasti, niin hemmetti vie - kokeillaan :)

*******

Meidän perheelle on itse asiassa tosi tärkeää tietyntasoinen... oiskohan sukupuolisensitiivisyys tähän sopiva sana. Että kiinnitetään vähän huomiota siihen, että ei toisteta kasvatuksessa tiettyjä stereotypioita vain siksi, että "koska se on tyttö" tai "koska se on poika".

No, mitä se sitten meillä käytännössä tarkoittaa?

Sen voisi muotoilla vaikka jotenkin näin:

Silva on tyttö ja saa olla tyttö kaikilla niillä tavoilla, joilla haluaa olla tyttö. Mutta (ja tämä on tärkeää): Silvan ei tarvitse olla minkään tietynlainen vain siksi, että hän on tyttö.

*******

Tällainen sensitiivisyys näkyy ja kuuluu mm. adjektiiveissa. Silva on meidän puheissa "nätti", "söpö" ja "kiltti", mutta myös "reipas", "vahva" ja "rohkea". Se ei tarkoita sitä, ettei saa olla söpö. Vaan sitä, että ei kehuta söpöyttä pelkästään siksi, että tyttöjen jotenkin kuuluu olla söpöjä.

Sitä paitsi: ovathan pojatkin söpöjä.

Jotkut haluavat joskus ymmärtää sukupuolisensitiivisen kasvatuksen sellaisena, että jotenkin kielletään tai piilotetaan lapsen biologinen sukupuoli. Meille se ei ole sellaista, ei ollenkaan.

Tai että esimerkiksi kiellettäisiin tytöiltä pinkki väri - tai vastaavasti tarkoituksellisesti puettaisiin poikia vaaleanpunaiseen. Hitsi vie, pinkkihän on väri muiden joukossa! Haluaisin ajatella, että pinkkiin saavat pukeutua sukupuolesta riippumatta kaikki ne, jotka ko. väristä tykkäävät. Hei ja tiesittekö muuten tätä: sata vuotta sitten vaaleanpunainen oli pikkupoikien väri ja vaaleansininen puolestaan tyttöjen väri! (kiinnostava tekstinpätkä mm. täällä)

Sitä paitsi on aika jännä, että keskustelu pikkuisten sukupuolesta on niin usein väri/vaatekeskustelua. Ihan niin kuin se olisi mukamas jotenkin oleellista, minkä värinen vaate vauvalla on. Eiköhän se ole paljon tärkeämpää, miten lapselle puhutaan, miten hänen identiteettiään tuetaan ja miten häntä rohkaistaan terveeseen omaan itsetuntoon, oli kyseessä sitten vaikkapa herkkä poika tai raisuli tyttö.

Tietysti joskus vaate voi olla myös viesti kasvatuksesta - se olkoon sitten asia erikseen. Omasta mielestäni olisi kuitenkin tärkeämpää keskustella siitä kasvatuksesta eikä siitä vaatteesta.

Tytön vai pojan vaatepinot? No, ihan sama - liikaa niitä joka tapauksessa on.



Mutta hirvittää kyllä ne tutkimustulokset, joiden mukaan esim. päiväkodeissa tyttöjä kehutaan enemmän kiltteydestä ja poikia omatoimisuudesta. Tai pojat saavat riehua enemmän ennen torumista kuin tytöt, koska "pojat ovat poikia". Muottiin pakottamista tapahtuu molempiin suuntiin - eli ihan samaan tapaan myös poikien pitäisi saada olla ihan omia itsejään eikä sukupuolensa edustajia.

Nämä olivat kuitenkin muutaman vuoden takaisia tutkimuksia. Jotenkin kovasti uskon ja toivon, että tämä on vähitellen muuttumassa.

Päiväkodeissa/ kouluissa työskentelevät - oletteko huomanneet tällaista? Ja sekin kovasti kiinnostaisi, onko näitä asioita otettu esille jo teidän opiskeluissanne - vai ovatko nämä asiat vain omasta "valveutumisesta" kiinni...?

Tämä on mun mielestä jotenkin ihan hurjan kiinnostavaa. Myös tietysti siksi, että oma tyttö menee jossain vaiheessa tietysti päiväkotiin ja kouluun.

*******

Eli hörselöt, prinsessamekot, harakan kimaltelevaisestetiikka - jos/kun se vaihe iskee, niin antaa tulla vaan! Mutta saa tulla myös judopuku, kiipeilyleikit tai pikkuautot.

 

Mitä mieltä olette? Onko teillä ajateltu näitä asioita?

Share

Pages