Ladataan...
Puutalobaby

Helsingin yliopistolla ravitsemustiedettä opiskeleva Anni Teräntö otti yhteyttä ja kertoi, että hänellä on pienoinen (onneksi vain pienoinen!) graduongelma: miten tavoittaa 5-7 kuukauden ikäisten vauvojen vanhempia ympäri Suomen...? Hän kun tekee gradututkimusta vauvojen ravitsemuksesta. Että olisikohan mitenkään mahdollista, että...

No totta kai! Todellakin - autan tällaisessa tosi-tosi mielelläni! Itse (kröhöm) peräti kaksi gradua tekemättäjättäneenä tiedän ihan älyttömän hyvin, miten iso merkitys on hyvällä tutkimusaineistolla. Sitä paitsi aihe on vieläpä tosi tärkeä!

Auttaisitko sinäkin?

Eli: tämä gradututkimus käsittelee siis imeväisikäisten ravitsemusta. Tutkimuksessa on kysymyksiä noin 5-7 kuukauden ikäisten vauvojen vanhemmille, ja kysymykset koskevat vauvan ruokintaa ja ravitsemusta sekä vanhempien ravitsemustiedon lähteitä.

Kyselyyn ovat lämpimästi tervetulleita vastaamaan noin 5-7 kk ikäisten vauvojen vanhemmat tai muut huoltajat ympäri Suomen. Graduntekijä haluaa tavoittaa hyvän ja mahdollisimman edustavan otoksen Suomessa asuvia lapsiperheitä, maan joka kolkasta.

Kyselyyn voi vastata täysin nimettömänä, mutta sähköpostiosoitteensa jättäneiden kesken arvotaan muutamia palkintoja, mm. lahjakortti. Yhteistyötahona työssä on Valio oy, joka tukee graduntekijää stipendillä.

Kyselyyn pääsee vastaamaan tästä:

http://digiumenterprise.com/answer/?sid=997305&chk=G5FW35EH

Linkkiä saa myös välittää eteenpäin muille 5-7 kk ikäisten vauvojen vanhemmille.

Anni pyrkii tekemään gradunsa valmiiksi tämän vuoden aikana, ja pyydän häntä sitten tietysti lähettämään joitain tuloksia tänne meillekin luettavaksi :)

 

Annin puolesta iso kiitos!

... ja minun puolestani toivotus, että toivottavasti tällä tavalla löytyy mukava määrä vastaajia tutkimukselle - ja sitä kautta hyvää uutta tutkimustietoa vauvojen ravitsemuksesta!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Tämä onkin sitten näköjään se aika vuodesta, kun lähes jokainen ajatus alkaa sanoilla "tasan vuosi sitten". Että sori vaan - erilaisia muistelokuohahduksia luvassa todennäköisesti ainakin ensi perjantaihin asti; silloin Silva täyttää vuoden.

Mutta Silva ei ole tämän puutalon ainoa synttärisankari. Tänäänkin on syntymäpäivä!

Ja nyt tulee siis se "tasan vuosi sitten" -lause:

Tasan vuosi sitten julkaisin ensimmäisen Puutalobaby-bloggaukseni!

Idean blogin perustamiseen olin saanut muutamaa päivää aikaisemmin. Se tuli aika spontaanisti, "hei tää vois olla kiva juttu" -tyyppisesti, ja tapani mukaan en asiaa kovin pitkään puntaroinut. Hommiin vaan! Blogin nimi syntyi välittömästi eikä tyylilajiakaan tarvinnut pohtia: siitä tulee minun näköistä, tietysti!

Joelilta tieysti kysäisin, että onko ok, jos ollaan koko porukka siinä sitten omilla etunimillämme ja naamoillamme. Ja Joel totesi, että antaa palaa vaan.

"Mä veikkaan, että jos Krista alkaa tuollaista tehdä, ja tuolla sen omalla tyylillä, siitä tulee vielä iso juttu", Joel ennusti kavereille meidän kotiin järjesteyissä nörttibileissä - blogilla oli silloin ikää yksi päivä.

"Nääh. Arvakaa vaan, kuinka paljon maailmassa on blogeja. Oishan se tietty ihan huippua, jos mulle tulisi lukijoita - mutta miten ihmiset mukamas löytäisivät just mut...? Miten sieltä joukosta muka erottuisi, nääh...", olin aika skeptisenä.

Ensimmäisen jutun julkaisun jälkeen istuin möhömahani kanssa tuossa olohuoneen sohvalla ja tuijoin herpaantumatta Google Analyticsin reaaliaikaista kävijäseurantaa: "Yks lukija, mun juttua lukee just nyt joku! Oho eiku se oonkin minä itse. Ja sitten: neljä lukijaa - tuossa on nyt neljä lukijaa!" Vau.

*******

Ja siitä on nyt siis vuosi. Vau sillekin.

Ja vau sille, että miten te kaikki lukijat olette todistaneet tuon mun nääh-ajauksen vääräksi ja löytäneet tänne! Ja VAU sille ajatukselle, että näin moni ihminen ihan oikeasti käyttää (lähes) joka päivästä omaa aikaansa tulemalla tänne puutalobabylandian juttuja lukemaan! Se on lähes käsittämätöntä. Huikeaa. Se tuntuu niin-niin-niin kivalta!

*******

Minulta on kysytty, että mikä saa minut bloggaamaan - ihan ilmaiseksi tekemään jotain näin aikaavievää, ja vieläpä tässä lapsenhoidon rinnalla. Minun on ollut pakko vastata, että syyt ovat varmasti loppujen aika itsekkäät. Totta kai ne ovat itsekkäät.

Ensin on tietysti kirjoittamisen ilo. Haluan kirjoittaa. Mutta minulla ei ole pitkäjänteisyyttä romaaniin eikä taitoa runouteen. Sen sijaan minulle on kai kehittynyt jonkinlainen jännä ominaisuus: pystyn huomaamaan arjesta pieniä hauskoja juttuja, ja ne muotoutuvat päässäni kuin itsestään tekstinpätkiksi.

Ennen blogia naureskelin, että olen kehittänyt itselleni kyvyn nähdä elämän Facebook-statuksina: kirjoitin Facebookiini pikkunäppärän heko-heko-hauskan statuksen joka ikinen päivä. Nyt teen ihan samaa, mutta bloggauksina. Mikä tahansa pieni hetki voi yhtä äkkiä avautua päähäni valmiina blogitekstinä. Sitten vain etsin itselleni ajan napu-napu-naputtaa sen näppäimistön kautta ulos.

Jotkut ovat taitavia vaikkapa piirtämään tai laulamaan. Minä en. Mutta arkielämän näkeminen hauskana lyhyenä tekstinpätkänä on minun oma pienenpieni luovuuden hetkeni. Se tuottaa minulle iloa, nautintoa, onnistumisen tunteita. Bloggaus on mun juttu.

Ja toiseksi on tietysti tämä: tuottaa aivan huikean paljon iloa saada positiivista palautetta. On se sitten sydämen kuva tuohon yläpalkkiin, kommentteja keskusteluketjuun tai yksityisempi viesti omaan sähköpostiin.

Tuntuu aivan mahtavalta, jos on pystynyt herättämään omilla teksteillä ajatuksia, tunteita. Huomata käynnistäneensä lukijassa jonkinlaisen reaktion, joka voi johtaa jopa johonkin omaan oivallukseen. Asioiden jakamiseen. Vertaistukeen. "Niin meilläkin" -toteamukseen. Kommentteihin. Mielipiteisiin. Lukijoiden omiin, joskus pitkiinkin kertomuksiin keskustelussa.

Ikään kuin ei olisikaan vain minun blogini vaan useita tarinoita yhdessä - joskus te lukijat kirjoitatte omista kokemuksistanne ihan yhtä pitkästi kuin minäkin. Se tuntuu aivan hurjan hienolta.

Kiitos!

*******

Ai niin, otsikossa lukee myös synttäriarvonta!

Halusin siis blogin yksivuotispäivän kunniaksi arpoa jotain kivaa. Mutta mitä? Mietin sitä aika pitkään: sen pitäisi olla puutalobabylandian tyyliin jotain sopivan arkista, näppärää ja sellaista, mistä itse ollaan tykätty. Ei mitään luksusta vaan joku normaali naperoperheen peruskäytännöllinen juttu.

Ja sitten mieleen tuli tämä:

Sormiruokaileva napero? Itsevärjätty ruokalappuharso? Avocadopastan pääaines sotattuna pöytään? Ei, vaan tuo syömisalunen: Stokken Table top.



Meillä oli Silvan ruokailualustana ensin sellainen ihan tavallinen Ikean lintukuvioinen ruokailutabletti. Mutta kun sormiruokailukokeilut aloitettiin, niin todettiin, että me taidetaan tarvita jotain vähän... ...no: vähemmän lattiallelentelevää.

Sitten keksittiin tuo Stokken Table top. Eli tuollainen imukupeilla pöytään kiinnitettävä alunen, joka on superhelppo pyyhkiä puhtaaksi, ja lisäksi siinä on vähän kohotetut reunat - napero voi kaataa siihen vaikka kokonaisen vesimukillisen (ja kaataakin) ilman, että koko ruokapöytä alkaa lainehtia.

On se vaan hyvä. Ja arkinen. Ja näppärä.

Niinpä ihan omin pikku kätösin näpytin sähköpostia Stokkelle ja kysyin nätisti, että haluaisivatko he kenties lahjoittaa tällaisen Table topin arvontatarkoitukseen. Ja sieltä vastattiin, että tottahan toki. Jee!

Jee, sanoo myös avocadosuu.



Siispä arvotaan!

Mitään sen kummempia kommervenkkejä ei tarvita - muuta kuin että jätä tähän kommenttikenttään yhteystietosi (meiliosoite), jos haluat osallistua arvontaan! Ja aikaa voisi olla vaikka ke 3.4. klo 12 asti, niin saadaan myös tällä hetkellä pääsiäislomailevat lukijat mukaan.

Itseäni kiinnostaisi kuitenkin myös tällainen: mikä on ollut lempihetkesi/ lempibloggauksesi puutalobabylandiassa? Vaikkapa kutkuttavanhauskin tai itkettävänkoskettavin juttu? Tai ylipäänsä joku, mikä sinulle on jäänyt päällimmäiseksi mieleen?

Osallistua voi siis tuohon kysymykseen vastaamattakin - mutta olisi vaan tosi kiva kuulla, mikä teidän mielestänne on ollut kuluneen blogivuoden huippukohta!

*******

 

Krista, Joel & Silva kiittävät kaikkia lukijoita puutalobabylandian ensimmäisestä vuodesta: olette tärkeitä ja tykkäämme teistä kovasti - KIITOS!

 

 

ps. ei sisällä mainoslinkkejä, mutta tuo Table top -alunen on siis pyydetty Stokkelta tähän arvontaan - siksi alla merkintä "yhteistyö"

Share

Ladataan...
Puutalobaby

"Vietetään pääsiäisenä lemmenloma - yhteistä parisuhdeaikaa!", ehdotin.

"Joo, kannatetaan!", Joel vastasi.

No mitä on meidän lemmenloma? Ollaanko menossa hienoon ravintolaan, kenties hotelliin yöksi? Onko hieno aamiaisbrunssi katettu pöytään, onko skumppapullo poksautettu?

Ei ole.

Joel rentoutuu tuossa kirjastoon unikoulun yhteydessä unohtuneella vierassängyllä ja kuuntelee äänikirjaa. Kuulemma John Keagan: The Face of Battle, vuodelta 1976. Jaahas. Selvää lemmenlomalukemistoa. Silva nukkuu ulkona päikkäreitä. Minä olen nukkunut kymmeneen, sen jälkeen hipsutellut niissä pehmeissä mieskalsareissani ja syönyt rauhassa aamupalaa.

Ollaan jo naureskeltu paljon typerille jutuille ja halailtu silloin tällöin. Äsken kävin hetken loikoilemassa tuossa kainalopaikalla, ja nyt näpyttelen konetta ja juon pikakahvia.

Tämä on meidän lempeä.

"Mä tykkään, että lempi on just tällaista", supattelin äsken.

"Se on hyvä, koska muunlaista lempeä et tule saamaan", Joel naureskeli.

"Mä en halua mitään muunlaista".

"Se on hyvä, koska muunlaista et tule saamaan"

Tsihihihihi.

Tämä lempi on ihan parasta. Voi olla ihan rennosti. Pöllöillä sataprosenttisesti omana itsenään, naureskella paljon. Hipsutella mieskalsareissa ja olla pesemättä tukkaa, jos just nyt ei jaksa. Ei tarvitse olla mitään muuta kuin mitä on. Saa olla omissa oloissaan, vaikka onkin yhdessä. Ja silti voi koko ajan tuntea, että toinen tykkää.

Terveiset täältä lemmenlomalta. Täällä on kivaa.

Share

Pages