Ladataan...
Puutalobaby

Tämä on jännä tunne: välillä tuntuu, että tämähän on ihan se sama vauva kuin viimeksikin. Tuttu tyyppi, tässähän tämä taas - missä oletkaan ollut nämä viimeiset vuodet? Mutta het-ki-nen; entä mistä tuo taapero sitten tänne on ilmestynyt...?

Déjà vu iski taas tänään: vauvani on vaaleanpunainen jänis. Taas. Vuosimallia 2014.

Vuosimallin 2012 jänis näytti tältä; noin viikkoa vanhempana.

*******

Meidän porukka kaikkine jäniksineen viettää vappuaaton turvallisesti omassa kodissaan. Tirpalla on iiiiiiihana Teletappi-ilmapallo; isi bongasi sen eilen Vekarakirppikseltä. Huippuostos - Prisman ilmapallovalikoima ainakin eilen alkoi ollakin jo aika vähissä. Jo eilen. Älytöntä.

Myös vappupillejä ostettiin, mutta niistä ei lähde ääntä. Onneksi.

Hauskaa vappua kaikille!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Piltti Hedelmähetki

Purkkiruokaäiti tässä hei. Hehe kaikesta minäkin silloin Silvan kanssa stressasin. Näin jälkikäteen koko soseruokafriikkaus tuntuu ihan hassulta. Mutta ne olivat ihan oikeita tuntemuksia ja paineiluja silloin.... Nooh, kuten ehkä jo silloin arvata saattoi, minusta ei koskaan tullut kotisoseuttajaäitiä ja Silva söi ensimmäiset "kiinteänsä" pitkään purkista. Mutta vähitellen, kun ruokaa ei tarvinnut enää soseuttaa, purkkiruoan määrä vähän niin kuin itsestään väheni ja kotiruoan osuus kasvoi - ja yhtä äkkiä tässä keväällä huomattiin, että yhtään lastenruokalasipurkkia meidän kaapista ei ole avattu piiiiitkään aikaan.

Yksi lastenruoka meillä kuitenkin on edelleen käytössä. Näille hedelmäannosvälipalaööhnonäilleventtiilistäimettävillejutuille ei taida olla kukaan keksinyt järkevää lyhyttä nimitystä, joten meidän perheessä näistä käytetään nimitystä pruutta.

Kotona Silvan iltapäivän välipala on aina joku hedelmä, mutta kun ollaan jossain liikkeellä, niin silloin kassissa on pruutta. Esimerkiksi muskariin tirppa herää aina suoraan päiväunilta, joten ennen tunnin alkamista on helppo imaista suuhun tällainen.

Purkkiruokafriikannelle ex-minälle sinne menneisyyteen haluaisin viestittää, että näihin ei ole lisätty sokeria eikä näitä ole tehty mehutiivisteistä. Ja luomuakin ovat. Että antaa mennä vaan.

Tirpan lemppareita näistä on kaikki. Ehkä ainoa kehitysehdotus meille näihin on, että noita pakkauksia saisi olla myös tuplakokoisia - tällaisen yhden kun kaksivuotias imaisee viidessä sekunnissa ja hihkuu: "Lisää! Lisää!"

*******

Piltti pyysi meitä testaamaan näitä Hedelmähetki-välipaloja - no hmmm testataan, testataan; vaikka todellisuudessa nämä ovat meille jo kyllä valmiiksi ihan tuttuja. Ja testiin pyydettiin mukaan teitä lukijoita myös!

Kiinnostaiskos?

Homma menisi siis näin:
Jos haluat testata tällaisia Piltti Hedelmähetki -välipaloja, hihkaise kiinnostuksestasi tämän bloggauksen kommenttikenttään. Mukaan testaamaan pääsee 10 lukijaa, ja he kaikki saavat tällaiset tuotepaketit kotiin maisteltaviksi. Jos/kun testausintoisia löytyy enemmän kuin kymmenen, arvon testaajat - teen arvonnan vaikkapa vapun jälkeen, eli pe 2.5. klo 16 asti voi ilmoittautua mukaan!
edit: hei tajusin just nämä pitkät pyhät, porukka lomailee - jatketaan osallistumisaikaa vielä ma 5.5. asti!

Jos et ole Lilyn rekisteröitynyt käyttäjä, muista jättää meiliosoitteesi siihen kommenttilomakkeeseen! Monilla Lily-rekisteröityneilläkään ei muuten ole meiliosoitteita omissa tiedoissa (hei kantsii ehkä joskus tsekata, että onko), mutta olen huomannut, että rekisteröityneet saa kuitenkin suht helposti huhuilemalla tavoitettua:)

...ja sitten muutaman viikon kuluttua testaajaryhmäläisiltä vielä kyselen, että mitäs tykkäsitte. Ja kirjoittelen itsekin lisää meidän käyttökokemuksista.

*******

Aaaaa äkkiä keräämään nuo pruutat pois pöydältä, kun tirppa ja isi tulevat pian leikkipuistossa. Jos Silva näkee nuo tuossa keittiön pöydällä, niin pinaattilettulounaasta ei tule enää mitään :)

Share

Ladataan...
Puutalobaby

"Mitään en ole koskaan pois heittänyt" -keräilijänluonteeni on perittyä.

Jo lapsena muistan, miten huikeaa oli seistä lapsuuskodin vaatehuoneessa ja vain katsella sen aarteita. Okei no ja kaivaakin vähän, ihan salaa. Sama tunne tulee vieläkin, kun pääsen oman äitini varaston uumenia tutkiskelemaan. Viime jouluna mukaani puutaloon lähtivät tällaiset:

Kaksi oman ämmini (isoäitini) kotiessua 70-luvulta! Vasemmanpuoleinen on kuvassa oikein päin, oikeanpuoleisesta näkyy selkäpuolen napitus.

Itsehän nimittäisin näitä mekoiksi, mutta essuja kuulemma ovat. Näitä pidettiin kotona mekon päällä, että mekko ei sotkeentuisi.

Eka mekko on ehkä itsetehty. Kankaan reunassa lukee "Rapsodi" design Ritwa Wahlström, Boräs Cotton Sweden.


Huomasin tänään, että vihdoinkin on tullut aika kokeilla näitä päälleni - silloin talvella napit eivät menneet kiinni ison raskausmöhön kohdalta. Mutta nyt ovat juuri sopivia! Imettämäänkin näissä pystyy; tuo etuosa on sen verran kapea, että sieltä saa suht helposti ja nopeasti kaivettua maitotuotantovälineet esiin.

Toinen on luultavasti ostettu: lapussa lukee OTK Hyvinkää.


Rakastan tällaisia vanhoja, perittyjä vaatteita. Aika jännä ajatella, että näihin essuihin on myös meidän Könkään-ämmimme pyyhkinyt jauhoiset kätensä leipää uniin lapatessaan. Oh.

Tämä on se syy, miksi meidänkin vaatehuoneeseemme kertyy tavaraa. 

 

 

 

Ps. Bloggaajan totuus ensimmäisen kuvan ottamistilanteesta:

Share

Pages