Ladataan...
Puutalobaby

Ha ha, silloin et ole ollut kahden pienen lapsen äiti.

Mulla ois tarjolla täällä ainakin yks eilinen, tämän aamunkin saa. Ja oikeastaan ihan kaikki päivät Joelin kesälomaan asti. Halvalla lähtis. Ilmaseks? Anyone? Pliis?

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Jokin aika sitten minua haastateltiin iltapäivälehteen bloggaamisesta; juttu ei ole vielä ilmestynyt. Toimittaja oli kiinnostunut erityisesti siitä, että miltä blogin suosio tuntuu - että mitä ajattelen, jos minut vaikkapa tunnistetaan jossain.

En tiedä, halusiko hän jotain raflaavampaa vastausta. Minä vastasin, että kivalta.

Melkein joka viikko esimerkiksi leikkipuistossa joku tulee juttelemaan: "hei mä luen sun blogia". Se on nimenomaan kivaa. Löytyy heti yhteinen puheenaihe siihen hiekkalaatikkoleikkien ympärille. Jotain yhteistä. Ihan niin kuin oltaisiin tuttuja. Ja kun hetki jutellaan, niin ollaankin.

Välillä havahdun siihen, että vaikka lukijat ehkä tuntevat minua jo aika hyvinkin, minä tunnen näppäimistön sillä puolen olevista ihmisistä vain murto-osan. Tai no joo: en yhtään liioittele jos väitän, että ehkä noin sata teistä vakkarikommentoijista "tunnen" ja muistan aika hyvin kommenttien perustella. Tunsin jopa vähän liikutusta, kun katsoin ensimmäisiä bloggauksiani parin vuoden takaa ja kommentteja sieltä - hei siellähän oli mm. Peanut, Neenee ja Liisa. Hitsi, me ollaan "tunnettu" jo kaksi vuotta! Ja teidät kaikki olen jossain yhteydessä tavannut live-elämässäkin!

*******

Minulla on blogissa ihan oikeat, omat kasvot. Ja on aina ihan huippua, kun myös minä tänne päin saan sellaiseen "kasvottomaan lukijamassaan" ihan oikeiden ihmisten kasvoja, vaikkapa niistä leikkipuistojuttelijoista. Siksi tykkään ihan hurjasti myös lukijatreffiajatuksesta. Ja siksi halusin myös sinne Coca-Cola Lightin tarjoamaan Rock the Ballet -näytökseen kutsua nimenomaan kolme lukijaa mukaan.

Kolmet uudet kasvot!

Oli tosi kiva tutustua - se ilta vaan hujahti niin nopeasti, että tuskin ehti tajutakaan. Olisi voinut jutella vaikka lisääkin, jos ei olisi ollut niin hurja kiire jälkikasvunnukuttamishommiin :) (Terkkuja: en muuten sitten ottanutkaan asemalta taksia, vaikka paineet pikaiseen kotiinpääsyyn olivat päällä; reippaasti astuin sitten kuitenkin bussiin ja psyykkasin itseni ajattelemaan, että kotona on kaikki hyvin. Ja niin tietysti olikin.)

*******

Ai niin, ja se Rock the Ballet. Fffifi ehti kirjoittaakin esityksen sisällöstä tosi osuvasti täällä. Omat ajatukseni esityksestä menivät jokseenkin näin:

Ensimmäinen puoliaika:

  • onko noi miesten housut farkkuja vai näyttääkö ne vaan siltä? nääh, niiden täytyy olla jotain trikoota.
  • eikö nää ollenkaan heitä voltteja? (ai niin, ei tämä olekaan sirkusta)
  • nytkö tää jo loppui?

Toinen puoliaika:

  • voltteja! hei nää heittää vihdoinkin voltteja!
  • hei öö mutta onks tää sittenkin joku Scandinavian Hunks?
  • nytkö tää jo loppui?

Esitys oli perushyvä: taitavia tanssijota ja niin edelleen. Ehkä se on minusta itsestäni (ja aikaisemmista näkemistäni esityksistä) kiinni, että odotin kuitenkin jotenkin... ...rajumpaa. Fffifi oli odottanut enemmän balettia, minä taas enemmän sitä rockia. Esitys oli mun silmään ennen kaikkea sellaista (hyvin taitavaa) showtanssia lisättynä niillä Scandinavian Hunks "hei kirkukaa mun vatsalihaksille" -eleillä.

Mutta kaiken kaikkiaan sellaisella "tää on ihan hyvä" -tasolla tykkäsin. Ja ennen kaikkea tykkäsin seurasta!

Eli: kiitos, kun tulitte!
...ja toivottavasti tällaisia vastaavia pieniä lukijatreffitilaisuuksia ilmaantuu joskus toistekin - jos saan vielä kutsuja tällaisiin tilaisuuksiin, otan ihan ehdottomasti jatkossakin mielelläni lukijoita aveceiksi. Cokikselle kiitos lipuista!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Olin imettämässä vauvaa ja katsomassa samalla netistä hieman (kröhöm) tissiaiheeseen liittyvää laatuviihdettä, kun tirppa tuli huoneeseen.

"Ne on (r)annalla!", Silva totesi.
"Toisella tädillä on paita, mutta toisella tädillä on lintsikat. Tädit juoksee tosi lujaa", tirppa analysoi.

Ohjelma loppui, tuli hetken hiljaisuus.

"Aika hassut uutiset."

Share

Pages