Ladataan...
Puutalobaby

Yksijäsenisen tirppa-raadin suuressa vappupallovertailussa kiihkään finaaliin Viikin Prisman käytävällä pääsivät mm.
- muumiperhe
- Pikku Myy
- joku minulle tuntematon suurisilmäinen tyttö panda sylissään
- poni
- robotti (Minion)
- toinen robotti (toinen Minion)

Raadin yllätyssuosikiksi nousi kuitenkin yllättäen...

...MAIJA PÖRRIÄINEN!!!

Turhaan olin vähän huolissani, että harmitteleeko tirppa jälkikäteen, että ei valinnutkaan muumia tai "robottia" (olin ihan varma, että se ois valinnut Minionin). Joo ei harmitellut.

Tuo tyyppi ra-kas-taa tuota ilmapalloa!

"Voi kultapieni, joko sinua väsyttää - sinä voit käydä nukkumaan tänne", tirppa supatteli Maija Pörriäiselle jo ensimmäisenä iltana.
"Maija! Maija! Minun rakas Maija, joko sinä heräsit?", napero hihkui ensitöikseen seuraavana aamuna.

Viimeisen parin päivän ajan (kävimme ostamassa pallon jo tiistai-iltana virheistämme oppineena; jonain vuonna, kun mentiin pallo-ostoksille vasta vappuaattona, siellä oli vain viimeiset jämät jäljellä) puutalossa on lennätetty Maija Pörriäistä ihan urakalla. Kas näin:

Ai että tarkennus?

Mahdotonta.

Vauhdikasta vappua kaikille!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Tänään on Kansainvälinen tanssin päivä!

...ja siihen ja Vantaan tanssin viikkoihin ja viime viikonlopun Stoori-tanssikisaan liittyen tänään Jumbossa klo 16.30 alkaen kauppakeskuksen ilmaisnäytöksessä tanssii muun muassa...

Jännitystä ensimmäisen esityksen jälkeen lauantaina - päästäänkö jatkoon...

...minä! :)

Tanssikatselmus Stoorin kakkospäivän yleisönäytöksestä valittiin siis Tanssin päivän show'hun muutamia ryhmiä - ja tosi-tosi isoksi yllätykseksemme (oikeasti!) meidät valittiin vielä kolmatta kertaa esiintymään. Voi vau! Hehe muut valitut ryhmät kirkuivat "JEEE!" ja me "EIIIIIH!" - lähinnä siksi, että arkipäivän esiintymiset on näin aikuisihmisillä vähän vaikea järjestää lapsien ja töiden takia. Esimerkiksi mulla on Silva ja Seela (ja ukki) siellä mukana; saas nähdä, miten Seela reagoi kaikkeen härdelliin - joudunko tanssahtelemaan napero kainalossa...

Mutta no oikeasti tosi mahtavaa tietysti vielä kerran päästä tanssimaan tuo meidän jo syyskuussa käynnistynyt projekti, Bollywood Elixir -tanssinäytelmä.

Sekunti sen jälkeen, kun olin saanut FB-viestin siitä, että jatkoon päästiin.

Jos liikut tänään neljän jälkeen Jumbon suunnalla, tule ihmeessä katsomaan! Koko näytös kestää noin tunnin, ja siellä on Stoori-katselmuksesta muutamia tanssinumeroita, tanssityylejä siis laidasta laitaan. Lisäksi käsittääkseni yleisön kanssa yhdessä opetellaan yksi Bollywood-tanssi; hyvä sauma siis päästä testaamaan lajia!

Pieni juttu Vantaan sanomissa täällä.

Jumbossa tavataan! ...ja jos koko kauppakeskusen halki kaikuu noin yksivuotiaan huuto, se on sit meidän Seela.

Nyt kiire meikkaamaan ja pukeutumaan!

Ei näin.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Meitä suomalaisia varmasti eniten (?) koskettanut luonnonkatastrofi on Se Yksi, vai oletteko samaa mieltä: se tsunami vuosimallia 2004. Paitsi uhrilukunsa vuoksi, se kosketti tietysti myös siksi, että tsunamissa meneytyi (Wikipedian mukaan) 179 suomalaista. Kaikenkaikkiaan kuolonuhreja oli saman lähteen mukaan 296 684.

Minua itseänikin, ihan henkilökohtaisella tasolla, tämä tsunami aika kovasti kosketti. Vuodenvaihteessa 2004-2005 olin juuri lähdössä vapaaehtoistyöhön Intiaan (siitä mm. täällä)  - vain muutama päivä tsunamin iskemisen jälkeen.

Kun lähdin kohti tuhoaluetta, oikeastaan aika lailla kaikki oli vielä epäselvää. Sen jo tiesin, että alkuperäiseen vapaaehtoistyöpaikkaani, lastenkotiin Cuddaloressa, en voisi ainakaan heti alkuun mennä - se oli lähellä rantaa eikä edes lasten tilanteesta ollut vielä selvyyttä. Että onko niitä lapsia enää siellä edes olemassa. Lentokenttävirkailijakin kysyi, että oletko varma, että aiot matkustaa tuohon suuntaan - juuri silloin suomalaisten evakuointilentoja kovaa vauhtia järjestettiin vastakkaiseen suuntaan.

Olin kuitenkin varma. Jotenkin kummallisella tavalla olin varma, että minun täytyy mennä sinne.

Pari päivää myöhemmin Suomen lööpit huusivat milloin minkäkinlaista koleraepidemiavaaraa. Minä seisoin kumisissa varvastossuissani keskellä täysin tuhoutunutta intialaista kalastajakylää, kaiken romun keskellä, ja tunsin olini hyvin-hyvin epätodelliseksi. Ruumiit oli sentään jo kannettu pois. Yhtään taloa ei ollut pystyssä.

Cuddaloren lastenkotilapsia, tsunamista selvinneitä.

Intiassa elämä pyöri tsunamiavustustöiden ympärillä - ja toisaalta tavallaan ei. Järjestö teki avustustöitä, mutta johtajan näkemys oli varmasti oikea: länsimaalaisen kalpeanaaman ei kannata olla konkreettisesti paikalla avustustyökohteisssa. Minä istuin toimistolla, jossa oli sähköä tyyliin puolen tunnin ajan päivästä ja yritin tehdä edes jotain. Ei minusta varmasti ollut mitään apua. Pari intialaisella tarkkuudella (heko. heko.) tehtyä raporttia taisin kirjoittaa länsimaalaisille avustusjärjestöille siitä, mihin heidän antamansa varat on käytetty ja miten avustustyöt etenevät.

Mutta joo - en missään nimessä halua antaa vaikutelmaa, että olisin ollut joku merkittäviä tuloksia aikaansaanut länsimaalainen suuri avustaja. Heh heh. Kunhan vaan yritin elää siellä ja jotenkin tulla mukana olematta liikaa tiellä.

Moni asia omassa elämässä otti kuitenkin vähän niin kuin vaivihkaa uutta suuntaa tuon Intia-kokemuksen jälkeen. Ehkä arvoja tai jotain. Äh, enmätiedä. Itse asiassa jossain vaiheessa ihan vakavasti harkitsin, että hakisin SPR:n avustustyöntekijäksi - sellaiseksi, joka kutsuttaisiin tarvittaessa lyhyelläkin varoitusajalla katastrofialueelle. Okei okei, en ole lääkäri enkä hoitaja, mutta luin silloin jostain, että siellä tarvitaan monesti vaikkapa viestinnästä vastaavia henkilöitä.

No, sitten tulivat lapset. Ehkä joskus 20 vuoden päästä?

Nämä muistot heräsivät tietysti Nepalin viimelauantaisen maanjäristyksen uutisointia seurattuani.

Tämä kirjoitus puolestaan syntyi Lauraxxx:n eiliseen bloggaukseeni jättämästä kommentista, jossa oli linkki Väestöliiton blogiin. Luin tekstin ja meinasin alkaa ratikassa itkeä liikutuksesta. Lainaan suoraan:

"Kriisitilanteissa tytöt ja naiset ovat erityisen haavoittuvia. Raskaudet ja synnytykset eivät katoa kriisin iskiessä. Katastrofin keskellä naiset ja vastasyntyneet ovat vaarassa, sillä lääkkeistä, terveydenhuoltopalveluista ja ehkäisyvälineistä on pulaa eikä neuvolapalveluja tai synnytysapua ole saatavilla. Usein äidit ja lapset myös kärsivät traumaattisista kokemuksista, sairauksista ja väkivallanteoista. Tutkimusten mukaan kriisitilanteissa myös naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on normaalia yleisempää ja erityisesti nuoret tytöt ovat alttiita raiskauksille."

(Väestöliiton blogi)

Väestöliiton blogista löytyi myös lista järjestöistä, joiden kautta voi tukea Nepalin avustustöitä. Täällä.

Poimin niistä itsekin tähän pari suoraa linkkiä:
SPR: https://www.punainenristi.fi/lahjoita/nepalin-maanjaristys
Suomen World Vision: http://www.worldvision.fi/katastrofiapu
Pelastakaa Lapset: http://www.pelastakaalapset.fi/tue-tyotamme/lahjoita/
Kirkon Ulkomaanapu: https://www.kirkonulkomaanapu.fi/lahjoita/

Kiitos! <3


Kuvat Intiasta vuonna 2005.

Aiempia muistelubloggauksia vapaaehtoistyöajastani ja -ajatuksistani:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/matkamuistoja-4-vapaaehtoistyohon-intiaan
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/matkamuistoja-5-elamaa-jarjestolla

 

 

Share

Pages