Ladataan...
Puutalobaby

Miksi kukaan ei ole (tätä ennen) koskaan kertonut minulle, miten viehättävä kaupunki Hämeenlinna on?

Mielikuvani Hämeenlinnasta on tähän asti lähinnä ollut, että "no siellä on se joku linna". Seuraava spontaani mielikuvani: Kotipizza. Luulen, että olen joskus pysähtynyt siellä matkalla jostain-ja-jostain kotiinpäin ja että silloin oltaisiin pysähdytty pitsalla sellaisessa suht ankeassa 60-70-luvun elementtikeskustassa.

Saatan kyllä sekoittaa pitsakokemuksen johonkin toiseenkin kaupunkiin.

Koska nyt Hämeenlinnan keskusta näytti suunnilleen tältä:

Minulle oli ihan uutta, että Hämeenlinnassahan on tosi paljon ihania, idyllisiä puutalokortteleita. Kaupunkinäkymä oli välillä ihan hengästyttävän kaunis - ihan peruksenaan katu saattoi näyttää vaikka tältä:

Kun puhutaan "vanhoistakaupungeista", minulle itselleni tulee ensimmäiseksi mieleen vaikka Porvoo tai Rauma. Mutta ei kyllä Hämeenlinna. Näin järjellä kun ajattelee, niin onhan sen tietysti vanha kaupunki; se linnakin on rakennettu 1200-luvun lopulla (kertoo Wikipedia).

Ehkä joku Rauma vaan sitten markkinoi vanhaa kaupunkiaan tehokkaammin kuin Hämeenlinna? Vai onko koko muulla maailmalla Suomella kirkkaana mielessä, että Hämeenlinnallakin on sellainen, ja vain minä olen ollut pimennossa?

Itse linnassa riitti tutkiskelemista hetkeksi. Mutta muut museot eivät kyllä meidän porukkaa kiinnostaneet (sori) ollenkaan. Säästöpankkimuseo (vai osuuspankki?) - oikeasti? Elämyksien multihuipentuma.

Mutta sehän tässä lapsien kanssa olemisessa on niin älyttömän hienoa - että ihan pieni juttu riittää elämykseksi. Kuten se, että kauniin ikkunansyvennyksen nähdessä ex tempore -keksitään, että "hei ollaanpa eväsretkellä". Ja siitä tulee se koko seikkailu. Ihan parasta.

Tai että ritarisali muuttuukin tanssisaliksi, jossa lauletaan "tuiki tuiki tähtönen" ja tanssahdellaan auringonvalokeilassa:

Heti linnan ulkopuolella oli pieni leikkipuisto ja kiva paikka puistolounaalle ennen päikkäreitä:

Jos joku käyttää tätä juttua matkavinkkityyppisesti, niin mainittakoon, että omat eväät kantsii olla mukana. Eli siis siinä ihan lähistöllä ei ole kauppaa, tai me ei ainakaan huomattu. Tai vaihtoehtoisesti linnan ravintolasta saa pyydettäessä (vaikka siellä oltiinkin vähän ihmeissään) seisovapöytälounaan myös boksissa mukaan - niin me tehtiin, kun eväitä ei oltu tajuttu pakata etukäteen.

Kasvissyöjälle ei muuten ollut linnan ravintolassa ainakaan sinä päivänä mitään. Niin kuin ei parissa muussakaan ravintolassa; eikä myöskään oikein halua keksiä kasvissyöjälle mitään sopivaa ruokaa, mikä oli minulle vähän yllättävää. Vieläkin vähän nyppii, että yhdestä ravintolasta jouduttiin lähtemään kokonaan pois, kun "tää on se meidän lista".

Mutta joo. Jos tuo ruokapuoli rajataan pois, niin tosiaan "viehättävä" voisi olla erittäin osuva sana Hämeenlinnaa kuvamaan. Niin kuin että vaikka:

Tai:

...jossa voi vaikka:

Tanssia. Mitäpä me muuta.

Huomasimme aika paljonkin katselevamme ympärillemme sellaisella "voisimmeko kuvitella joskus asuvamme täällä" -silmällä. Ja kyllä, voisimme. "Vaikka jos joku noista taloista ois joskus meidän, tuosta me vaan lähdettäisiin aina kävellen ulkoilemaan Aulangolle. Otettaisiin eväät mukaan ja katseltaisiin joutsenia..."

Meille sopiva pikkutönökin jo bongattiin, se vois olla tämä:

Tuo joku taustalla näkyvä betonimörskä tietty pitäis purkaa.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Minilomaa suunniteltaessa:

"...niin äiti ja isi miettii, että mennään pienelle lomalle - johonkin kivaan paikkaan, vaikka kylpylään."
"MENNÄÄN TITI-NALLEN KYLPYLÄÄN MENNÄÄN TITI-NALLEN KYLPYLÄÄN MENNÄÄN TITI-NALLEN KYLPYLÄÄN."
"No ei me ehkä tällä kertaa sinne, mutta..."
"MINÄ HALUAN MENNÄ TITI-NALLEN KYLPYLÄÄN!!!!!"
"Sinne on niin pitkä matka, niin ei mennä sinne nyt. Mutta jonnekin muualle mennään. Äiti ja isi miettii, että vaikka jos Flamingoon tai..."
"MINÄ HALUAN MENNÄ FLAMINGOON!!!!!!!"
"Niin siis me tässä mietitään sitä vielä, että..."
"FLAMINGOON FLAMINGOON FLAMINGOON!!!!!"
"Siellä ei ole kyllä oikeita flamingoja, se on vaan sen niminen, mutta..."

Minilomalle tullessa:

"MIKSI IHMEESSÄ TÄMÄN NIMI ON FLAMINGO, KUN EI TÄÄLLÄ EDES OLE FLAMINGOJA!??!?!?!"
"Se on tän paikan nimi - mutta on täällä noita flamingon kuvia, katsohan..."
"MINÄ HALUAN MENNÄ TITI-NALLEN KYLPYLÄÄN MIKSI ME EI MENNÄ TITI-NALLEN KYLPYLÄÄN!?!!?"

Kylpyläosastolle lähdettäessä:

"EN MINÄ HALUA TÄNNE KYLPYLÄÄN MINÄ HALUAN TITI-NALLEN KYLPYLÄÄN!!!!"

Uima-altaalle saapuessa:

"MENNÄÄN POIS!!!!!!"

Toisena aamuna:

"...niin äiti ja isi ajatteli, että käydään vielä toisessakin paikassa lomalla, mennään Hämeenlinnaan ja..."
"MIKSI ME EI MENNÄ TITI-NALLEN KYLPYLÄÄN!?!?"
"Se on niin kaukana, mutta kuule Hämeenlinnassakin on kylpylä. Ja siellä on ihan oikea linna."
"MINÄ EN HALUA MIHINKÄÄN HÄMEENLINNAAN!!!!!"

Autoon tavaroita pakattaessa:

"MINÄ EN HALUA MENNÄ MIHINKÄÄN HÄMEENLINNAAN!!!!!!!!"

Matkalla Hämeenlinnaan:

"KOSKA ME OLLAAN PERILLÄ MIKSI ME EI OLLA PERILLÄ ONKO VIELÄ PITKÄ MATKA MINÄ EN HALUA MIHINKÄÄN HÄMEENLINNAAN!!!!!"

Aulangon kylpylähotellin aulassa:

"MISSÄ SE ON SE HÄMEENLINNA? MIKSI ME EI MENTYKÄÄN SINNE HÄMEENLINNAAN?!?! MINÄ HALUAISIN KYLLÄ OIKEASTI MENNÄ SINNE TITI-NALLEN KYLPYLÄÄN!!!!!"

"...ja nyt alkaa esitys!"

Joo. Terveisiä Hämeenlinnasta. On meillä oikeasti kivaa.

Mutta tirppa on kolme vuotta.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Rautia

Ihan ensimmäiseksi: JEE, rakastan-rakastan-RAKASTAN!

Suojaukset reunoissa vielä poistamatta - siksi röpylät. Lattia kesti jo kuitenkin varovasti kävellä!

Ja sitten seuraavaksi kiitokset kolmelle taholle:

1. Teille kaikille, jotka osallistuitte ideointiin jo huhtikuussa mun portaikkohaaveilubloggauksessa (täällä) - erityisesti porrashullaantuneelle Lennu_lle, Iitaselle ja kaikille muille, jotka postasivat linkkejä ja ideoita. Tämä koko idea nimittäin löytyi teiltä! Tämän jälkeen aina, kun otan itsestäni typerän kuvan tuossa eteisen peilin edessä, taustan krediitit kuuluvat teille!

2. Rautialle, joka ehdotti juuri sopivalla hetkellä yhteistyötä ja siten polkaisi homman (lue: meidät) oikeasti käyntiin. Muuten täällä edelleen vain haaveiltaisiin, ja portaikko olisi vieläkin harmaa.

3. Appivanhemmille, jotka majoittivat meidät lattialleen remppaevakon ajaksi eivätkä puolella sanalla huomauttaneet meidän lapsiperhekamakaaoshuutokiukuttelukränäräjähdyksestä vaan hymyilivät ystävällisesti ja kaatoivat minulle tarvittaessa lisää viiniä lasiin.

KIITOS! KIITOS! KIITOS!

Ensimmäinen peiliselfie.

Joo. Rautiasta siis ehdotettiin blogiyhteistyötä ja minä vastasin, että no itse asiassa joo - me voitais tarvita 17 eri sävyä (sori, puhuin viimeksi vahingossa kahdeksastatoista; olin laskenut väärin) yhteen pikkupikkuprojektiin.

Hetken hiljaisuus langoilla.

Selitin portaikkoprojektin.

"No, ainakaan ei tule perinteistä valkoista", Malmin Rautian Aki (kiitos kaikesta avusta!) vastasi. No ei tule ei!

Kyllä - minullakin pääsi kurkusta pienimuotoinen "hik!", kun Joel näytti ensimmäisen kuvan lattiasta.

Ensin Malmille tuijottelemaan värilappusia ja keräilemään spontaanisti sieltä kouraan sellaiset, jotka johtivat suunnilleen kohti suunniteltua värimaailmaa.

Sitten kuulimme jotain, mitä en ole ainakaan itse koskaan tajunnut. Joo - noissa maalilappuseinissä ja -kartoissa on paljon erilaisia sävyjä. Ei kuitenkaan läheskään niin paljon kuin mitä Aki kaivoi laatikosta:

Jos tuosta ei tajua määrää, niin:

Kaksi tällaista hervotonta tiiliskiven paksuista viuhkaa, joissa kai yhteensä n. 2500 eri sävyä - pelkästään yhden maalinvalmistajan värejä.

Meinasin tulla (hyvällä tavalla) hulluksi.

Itse asiassa nuo viuhkat helpottivat värivalintaa enemmän kuin mitä ikinä osattiin arvella: niistä nimittäin saatiin portaiden "väriliuku" jo aika valmiina. Yhdistelimme vain kahta eri viuhkan lappusta ja otimme väliin neljä tummempaa sävyä. (näkyvät siis täällä)

Isoin päätös sen jälkeen oli lattian väri. Olin nimittäin ajatellut siihen jotain räyhäkkää oranssia (ylläri). Mutta harmiksemme kävi ilmi, että juuri niissä voimakkaammissa oransseissa väreissä oli pigmentissä jotain-jotain-jotain, että... Tai siis että ne eivät oleet sopivia lattiamaaliksi. Käsitin, että ne eivät ole riittävän peittäviä tai jotain.

Lattiaan haluttiin kuitenkin jokin voimakas, yllättävä väri. Eikä saa olla kylmä. (rajasi pois esim. turkoosin)

Ja sitten se sieltä bongattiin: värikylläisin vihreä, mitä liuskoista löytyi. L381, rakkaani.

Ja se oma alkuperäinen "keltaista"-visioni ei siis päätynytkään portaisiin vaan eteisen seiniin.

Eli teoriassa:
(plus ne neljä tummempaa sävyä, jotka tästä puuttuvat)

...ja käytännössä:

Varsinaiseen maalaamiseen saatiin (Akin lisäksi) apua myös netistä Rautian rempparesepteistä. Siellä siis selkeät toimintaohjeet ja tarvikelistat hinta-arvioineen esimerkiksi seinien maalaamiseen (täällä). Tuota reseptiä me tietysti jouduttiin vähän soveltamaan, koska meillä maalattava seinä oli puupaneelia. Mutta tuota luin Joelille ääneen, kun se oli jo aloittamassa hommaa: "Katkaise virta sulaketaulusta ja irroita pistorasioiden ja katkaisimien kannet..."

HUPSIS!

Pistorasiat meinasivat unohtua.
(#joelilmanpaitaa)

Ei ollut muuten ensimmäinen kerta, kun remppaa tehtiin puutalossa nettiojeet mukana. Ihan harmittaa, kun en blogannut vielä silloin - ois tullut niin mahtavaa fiiliskuvaa ja -kuvausta... Joel nimittäin aikoinaan asensi itse meidän pikkuveskin lavuaarin ja sinne kaikki putkihommat. Nyhersi tuolla neliön kokoisessa kopissa lavuaarin alla ruuvimeisseli kädessä ja katsoi Youtube-videolta ohjeita. Mutta hei - osasi! Siitä tuli sille jotenkin sellainen vahvistus, että ei tämä remppahomma nyt mitään ydinfysiikkaa ole. Netistä ohjeet ja sitten vaan rohkesti hommiin.

Suojaus taisi viedä viiden päivän projektista sen isoimman ajan, eikä sekään varsinaisesti nopeuttanut...

...että eka päivänä oli vielä pikkuapureita mukana auttamassa.

Joo, maali kuivuu siis vielä, mutta pakko laittaa jo tässä vaiheessa parit ennen - jälkeen kuvat. Varustettuna vaikkapa kysymyksellä, että arvaa kumpi on enemmän meidän näköinen...?

Portaikko ennen (sama kuva kuin portaikkohaaveilua-jutussa)...

...vai portaikko jälkeen?

Eteisen "vaunuparkki" ennen...

...vai jälkeen?

Rakastan-rakastan-RAKASTAN!

Vielä (kuivumisen jälkeen) puutuu monenlaista: sellaiset "liukuesteet" pitäisi liimailla portaisiin (niin kuin ennenkin oli), ja kaide ajateltiin laittaa myös. Samoin portti tarvitaan myös portaiden alapäähän. Ja mattoja sun muita mietitään vasta sitten, kun maali on kunnolla kuivunut.

Terveiset muuten tällä hetkellä hiljaisesta (ja maalinhuuruisesta) puutalosta - Joel päikkärikävelynukutti lapset ja meni itse vuorostaan mumilaan, ja päästi minut tänne katsomaan lopputulosta... ...ja näköjään bloggaamaan hehtaaripitkästi, hupsis. Ja nyt mä sitten paukkaan takaisin sinne anoppilaan ja tehdään päätös, että mihin lähdetään maalinkuvausta odottelemaan.

Phuuh olihan tämä aikamoinen puserrus, mutta nyt se on tehty! Hemmetti! VAU!

Elämäni hienoin eteinen!

Taustalla aiempi sairaalanvihreä seinä - nyt se on keltainen!


Aaaa joo ja tän megahehtaaribloggauksen päätteeksi: lupasin myös mainostaa tällaista Rautian käynnissäolevaa kilpailua, jossa voi arvata, kuinka paljon maalia on tarvittu M/S Baltic Princess´n maalaamiseen - palkintona 500 e matkalahjakortti tai Rautian remppalahjakortti. Osallistukaa!

Mä en voi osallistua. Mä en edes tiedä, paljonko maalia meni meidän eteiseen.

Nyt mä lähden lomalle.

Share

Pages