Ladataan...
Puutalobaby

Kääk! Blogin tuhannet-tuhannet kuvat ovat nyt siirtyneet uudelle sivulle ja ilmestyneet sinne käänteiseen järjestykseen. Niinpä nyt tässä tuijotan kolmen ja puolen vuoden bloggaus- ja kuvanottosaldon niitä ihan ensimmäisiä.

Enehkäkestä!!!!

Vatsa kääntyy ympäri liikutuksesta, kaihosta, rakkaudesta, nostalgiasta, äh ihan kaikesta!

Teistä ehkä tämä tuntuu ihan hassulta, mutta osaisinkohan kuvailla.... Jotenkin tää... ...että tosiaan näkee silmiensä edessä yhtä äkkiä yllättäen koko lapsiperhe-elonsa alkuhetket. Ja siis äkillisesti WHUUUUUMP tuossa ne ensimmäiset hetket sitten ovat; ilman että siihen näkyyn osasi varautua.

Tarkoitan siis esimerkiksi, että:

Bloggauksesta Apua, meidän vauvalla on kakkaa silmässä!
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/apua-meidan-vauvalla-kakkaa-silmassa

Tuo meidän tällä hetkellä 3-vuotias reipas tättähäärä on ollut niin pieni. Ja ne ihan ensimmäiset vauvanhuurut... Tämän kuvan kun otin (ja bloggauksen kirjoitin), olin itkenyt ja pyörinyt joissain kummallisissa hormonisyövereissä. Surren takkua hiuksissa - jälkikäteen tajuaa suht selvästi, että hormoneilla oli osuutta asiaan.

Bloggauksesta: Hetkellinen pohjakosketus
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/hetkellinen-pohjakosketus

Puhumattakaan tietysti tästä hetkestä, jolloin kaikki oli vielä (synnytystä vaille) edessä. Bloggauksen kirjoitin, kun tajusin, että minulla on kaksi viikkoa laskettuun aikaan, mutta mun ei tarvitse synnyttää! Koska olin jo synnyttänyt:

Bloggauksesta: Mä en synnytä (enää)
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/ma-en-synnyta-enaa

Sitten yksi massiivinen vatsanympärikääntymisliikutus: meidän rakas Tikru! Akuutti itku tuli. Mä kaipaan tuota pientä eläintä niin paljon! Täällä kissa tutustui taloon tulleeseen pieneen ihmisolioon:

Bloggauksesta: Ihana ihana karvainen asia (onko se syötävää)
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/ihana-ihana-karvainen-asia-onko-se-syotavaa

Muistan valokuvantarkasti tämänkin hetken, kun pienin karvainen rakas kehräsi minun kyljessäni sohvalla:

Bloggauksesta: Easy like sunday morning
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/easy-sunday-morning

Kiitän itseäni myös siitä, miten olen tullut kuvilla ja bloggauksilla tallentaneeksi paljon sellaisia pieniä hauskoja hetkiä, jotka silloin ovat naurattaneet bloggauksina. Kuten seuraava päivä sen jälkeen, kun Sara-täti oli opettanut vauvalle tämän:

Bloggauksesta: Kielellisesti lahjakas
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/kielellisesti-lahjakas

...ja tämä hieno taito:

Bloggauksesta: Pörinävauva Ikeassa
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/porinavauva-ikeassa

Niisk kaikkia sellaisia hienoja pieniä asioita, joita esikoisen kanssa oli aikaa fiilistellä. Hih ja tätä kuvanottamisen vaikeutta - mulla oli silloin sellainen halvin mahdollinen kameranräpsy käytössä:

Bloggauksesta: Viuh viuh (vauvakuvausta)
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/viuh-viuh-vauvakuvausta

Ja muuten: toi hormonihuuruissa näperretty nimiäismekko! Eikä!!! Miten mulla ikinä oli aikaa tehdä itse tuollainen?!?!?!? Mutta onneksi tein - täällä sama meidän Seela-Seeluskaisen päällä: www.lily.fi/blogit/puutalobaby/paivan-sankari

Seela muuten vihasi tuota mekkoa :D

Mutta oh. Ihania vauvanhuuruja, kyllä kyllä. Onko todella niin, että niitä hormonihöperyyksiä ei ikinä enää puutalossa koeta? Vaikea ajatus. Niinpä täytyy sanoa, että koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Ehkä se ei ole poissuljettua, etteikö vielä joskus... Ei kuitenkaan tämän kierukan elinaikana.

Tältä se tuntui, kun tajusi elämänsä olevan vauva-vauvaa:

Bloggauksesta: Vauva vauva vauva vauva vauva
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/vauva-vauva-vauva-vauva-vauva

...ja tältä se saattaisi näyttää, jos niitä vauvoja olisi tulisi vielä lisää:

 

Bloggauksesta: Isi ja kahdeksan vauvaa
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/isi-ja-kahdeksan-vauvaa


Muistatteko noita hetkiä - olitteko lukemassa blogia jo tuolloin?

Ja hei, toinenkin kysymys tuli tässä spontaanisti mieleen: mikä on ollut vuosien varrella teidän lempparihetkenne/bloggauksenne? Voisin kaivaa ja kerätä yhteen jotain all-time-favouritseja esiin tuolta arkistosta, jos haluatte :)

Nostalgiaa, oi nostalgiaa <3 <3 <3

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Heh vaikea päättää, pitäisikö tänään pohdiskella jotain syvällistä tulevan blogimuuton aiheuttamista tuntemuksista vai kirjoittaa ihan jotain muuta. Ehkä mä teen yhdistelmän: ensin kerron näin niin kuin asiapohjalta, että tuolla tuo kone ruksuttaa blogimuuttoa osoitteesta toiseen, ja sillä aikaa hihkun, että hei hitsi katsokaa, miten hassusti mä just laitoin mun tukan äsken!

Tän kampauksen nimi on (joo just äsken keksin) turbaanilettinuttura.

Ja sen tekemiseen menee about 20 sekuntia.

Kas näin:

Heitä pää alaspäin ja (pitkä) tukka siis roikkumaan kohti lattiaa. Letitä siinä pää alaspäin löysä letti niin, että alkukohta on mahdollisimman lähellä otsaa. Tein itse kosteaan tukkaan.

Nosta pää takaisin ylös.

Asettele letti taaksepäin (katso, että taitos eli "turbaanikohta" menee kivasti) ja sujauta letin päät niskatukan alle. Kiinnitä parilla pinnillä; mun tukan viisi pinniä pitää näköjään hyvin paikoillaan.

Helppoa kuin heinänteko aineiston siirto blogiosoitteesta toiseen silloin, kun taitava koodari (KIITOS!!!! <3 <3 <3 <3 <3) on tehnyt taikansa!

Enää about 900 kuvaa siirtämättä - ei paha! :)

...niin ja täs on tää tukka:

PS. Aiemmin pikakampausvinkki täällä: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/maailman-helpoin-pantakampaus
...ja näinkin voi hiuksilleen tehdä (jos välttämättä haluaa): http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/panotakku-so-oooo-last-season

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Kyllä, se on totta. Yksi vuosien suhde lähenee juuri loppuaan.

Sydän pamppailee, kun kirjoitan tämän.

"It's not you, it's me", meinaan tähän väkiksinkin kirjoittaa. Mutta eihän se niin ole. Erossa on aina (tai ainakin yleensä) kaksi osapuolta. On minä. Ja sinä. Ja ne olosuhteet. On myös se aita, jonka toisella puolellakin on nurmikkoa. Ja het-ki-nen - ei kai se vaan ole vihreämpää...? Tekee mieli mennä ihan vähän kurkistamaan.

Miten siinä Muumilaakson marraskuussa nyt sanottiinkaan... "On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."

Yhdessä on koettu paljon ihania hetkiä - kaksi lastakin on syntynyt suhteemme aikana. Se on tietysti ilmiselvää: eroamme ystävinä. Vielä selvempää on, että tulemme kaipaamaan toinen toisiamme. Kovasti. Rakkauttakin on vielä jäljellä. Mutta silti on aika siirtyä eteenpäin.

Päätös on yksipuolisesti minun. Toinen osapuoli olisi halunnut vielä jatkaa. Mutta minussa asui sisällä jo pitkään levottomuus. Lähtökuopat syvenivät, sydän alkoi sykkiä vapaudelle. Pyöritin asiaa mielessäni - jos sanon että vuoden, niin en edes liioittele. Rehellisesti sanottuna: tiesin aina, että tämä hetki tulee joskus eteen. Että joskus edessä on aika, jolloin olen itsenäinen. Ihan alusta alkaen. Vähitellen se "joskus"-hetki tuli lähemmäksi ja lähemmäksi.

Kunnes tuli eteen tämä hetki. Jolloin se "joskus" on niin kouriintuntuvasti tässä, että se ui ihan luihin ja ytimiin. Että nyt - kuulkaas NYT. Että lähteminen tuntuu jo keveämmältä ajatukselta kuin jääminen.

Jo heti päätöksen jälkeen - joskus alkukesästä - askel keveni. Näin sen pitikin mennä. Ilo, hei ilo! Moikka! Kiva tavata taas! VYÖRKS! Kuulitko tuon äänen? Se oli se kivi, joka tipahti harteilta, kun pitkään pähkäilty päätös oli tehty. Uusi aika on alkamassa. VYÖRKS! Hei sama ääni uudestaan - mikä hemmetti toi nyt sitten oli? Se oli tämä toinen kivi, joka pyörähtää nyt, kun kerron tämän uutisen teille kaikille.

Jea! Laulavat linnut! Paistava aurinko!

Uusi koti on jo katsottu - itse asiassa viime viikot olen jo kuumeisesti sisustanut sitä! Siitä tulee juuri minunnäköiseni. Oma, alusta alkaen. Vautsi, miten odotan, että pääsen sitä teille esittelemään! Mutta vielä ei ole valmista - paljon työtäkin vielä edessä.

Vaikka totta kai jännittää. Tietysti! Mitä jos jään ihan yksin? Jos päädyn tuijottamaan uuden kotini seiniä täydessä hiljaisuudessa. Mitä jos ystävät eivät tulekaan enää kylään?

Toisaalta. Tosiystävät tunnistaa. Ja jos joku eksyy matkasta, ehkä hän ei sitten niin läheinen ollutkaan. Se voi olla hyväkin juttu. Kun tulee kylään ihan minun omaan kotiini, niin ehkä se kyläilijäkin paremmin hoksaa ottaa kengät pois jalasta heti eteisessä. Ja jos ei tykkää tarjoiluista (herkullista pikakahvia ja hyvällä tsägällä jotain valmisruokaa suoraan paketista), niin ehkä se sitten menee parempien pullien perässä kylään jonnekin muualle eikä jää keskelle olohuonetta huutamaan.

Mutta kaikki teidät ihanat ihmiset - sekä lilyläiset että rekisteröimättömät lukijat - aion kyllä kutsua kylään joka ikinen päivä! Tai no ööö melkein joka päivä. Tervetuloa! Tervetuloa! TERVETULOA!!!

Jea! Laulavat linnut! Paistava aurinko!

Kyllä, ero on totta: Puutalobaby lähtee siis pian ensimmäisestä, rakkaasta blogikodistaan Lilystä.

Syyskuun alusta alkaen olen itsenäinen bloggaaja osoitteessa:
www.puutalobaby.fi

Paljon sydämiä, hyvästejä ja halauksia on vielä tulossa tulevina päivinä, bloggaan täällä siis normaalisti "muuttoon" eli tämän kuukauden loppuun saakka. Järjetön ikävä tulee kyllä tätä koko Lilyä, mutta uusi itsenäinen elämä jo kuumeisesti odottaa!

Rakas Lily, olet ollut minulle hyvä, mutta nyt minun matkani jatkuu eteenpäin! Tämä on sinulle: sydän sydän sydän sydän sydän sydän sydän!

 

PS. Tämä on rautalanka: ero koskee ainoastaan blogiasioita. Joel tuossa nauraa, että ei hemmetti, vaimo, taisit laittaa liikkeelle erohuhun, joka jää varmaan ikuisesti voimaan :D Sori! :D

PS nro2: Vaikka päällisin puolin olen tyyni, selvästi alitajunnassa jännittää. Valvoin viime yönä pitkään, kaivauduin Joelin kainaloon. Olo tuntui... ...ontolta. Nyt, kun painan "julkaise"-nappia, jännittää. Hassua - ihan kädetkin hikoavat. Pliis sanokaa jotain kivaa!

Share

Pages