Ladataan...
Puutalobaby

Ihastelin Toimituksen palstallekin nostettua Pieni Seikkailu -palstan kuvapostausta amoretton upean näköisestä vuodesta 2012. Ja siinä ihastuksesta huokaillessani huomasin, että hetkinen - on tainnut meillekin tapahtua yhtä jos toista kuluneen 12 kuukauden aikana.

Tässä siis kuvakertomus Puutaloperheen elämästä muutosten vuodelta 2012:

Vuosi 2012 aloitettiin Vietnamista - silloin vielä perhe oli kahtena kappaleena, Silva lököili täysihoidossa, ilmaismatkustajana mahassa.

Maaliskuussa puutalon perusremontti alkoi olla jo voiton puolella. Viimeiseksi rempattiin olohuonetta - ei ihan valmiiksi, mutta asuttavaan kuntoon kuitenkin. Tähän asti se olikin ollut pelkkää muuttolaatikköröykkiötä.

Sitten, ihan yhtä äkkiä, alkoivat kipeät supistukset, jotka saivat minut uikuttaen kaksinkerroin aina, kun vähänkin liikuin. Maaliskuussa jouduin jäämään sairauslomalle - ensin pariksi viikoksi, sitten koko loppuajaksi. Minä hullu painoin kuitenkin useamman viikon salaa töitä "kotitoimistolta" käsin. Siis MITÄ mä oikein ajattelin...? (ja kiittikö kukaan...) Hullu mikä hullu.

Lopulliselle sairauslomalle jäätyäni huono omatunto kesken jääneistä töistä painoi synnytyssaliin asti.

Maaliskuun lopussa, Rv 34+0 olin jo aika iso. Lapsivedet lorahtivat kylpyhuoneen lattiaan tämän kuvan ottamista seuraavana päivänä.

Sitten oltiinkin jo täällä. Monitorissa näkyy supistus, meitsi vetää Chico'sin kasvishampurilaista.

Käynnistetyn 14 tunnin synnytyksen ja 2 tunnin ponnistusvaiheen jälkeen Silva tuli ulos maailmaan - joutui kultaparka ihan vauvantöihin kuusi viikkoa liian aikaisin.

(Pitääkin joskus muuten kirjoittaa synnytysmuistoista...)

Huhtikuu. Päässä synnytystakku ja kengurupussissa keskonen. Meni muuten kuukausi aika sumussa.

Ensimmäiset kaksi viikkoa Silva piti herättää kolmen tunnin välein syömään ja ruoka meni enimmäkseen nenä-mahaletkulla. Kun pumppauksessa meni tunti ja syömisessä tunti, vanhemmat nukkuivat sen pari viikkoa 45 minuutin pätkissä.

Toukokuussa päästiin jo ulkoilemaan. Isillä Manducassa kuukauden ikäinen vauva. (Nyt vanhempana Silva ei enää Manducassa ole suostunut olemaankaan)

Vuoden suurin säikähdys koettiin kesäkuun alussa, kun Silva sai tajuttomuuskohtauksen auton turvakaukalossa. Kohtaukselle ei löytynyt mitään varmaa syytä, mutta myöhempien hengityskatkosten syyksi on arveltu refluksia.

Katkokset loppuivat vähitellen noin puolen vuoden iässä. Huh, onneksi nuo karmeat pelon ajat ovat takana päin!

Juhannusta vietettiin juuri sopivankokoisen kaveriporukan kesken puutalon omalla pihalla.

Kesäkuussa isi oli töissä ja me vauvan kanssa nautimme täysin siemauksin omalla kotipihalla hengailusta.

Heinäkuussa vietettiin nelivuotispäivää kahdenkeskeisellä piknikillä Vanhankaupunginkoskella - pohjoisen-mummi  hoisi Silvaa. Pari tuntia pikniköitiin ja sitten tuli jo ikävä vauvaa ja kiire kotiin.

Joelin kesäloman alettua siirryttiin mökkimaisemiin. Mökillä kuitenkin vietettiin aikaa huomattavasti vähemmän kuin edellisenä kesänä - vehreiltä kotikulmilta ei ollut niin kiire mökkirantaan kuin edelliskesänä kuumasta asfalttikeskustasta.

Silva Tarina Sammallahden nimeä juhlittiin elokuussa rennossa juhlassa kotosalla.

Ja myös syyskuussa juhlittiin rennosti. Ja kaksistaan. Eiku kolmistaan. Hups me mentiin naimisiin!

Syksyllä vauva-arjesta tuli normiarkea: harrastuksina vauvasirkusta, vauvajumppaa ja muskaria, ja lisäksi nähtiin viikoittain ystäviä. Kivaa arkea, mutta välillä tietysti myös väsymystä ja kitinäpäiviä. Vauva-arkea siis.

Ja nämä loputkin syksyn kuvat ovat ennen kaikkea otteita perhearjesta ja vauvan kehittymisestä:

No joo, tämä on mukana vain siksi, että se on niin ihana kuva. Matkalla Ikeaan syysauringossa. (vähän siis jatkettiin puutalon sisustamistakin)

Tasan puolivuotiaana Silva alkoi maistella soseita - purkista, terveisin paskaäiti. Soseiden syönti on lähtenyt tosi hienosti käyntiin, ainoat inhokit ovat banaani ja Semperin maissiriisipuuro.

(ystävän ottama kuva: Vanessa Riki)

Vauva-arkea mullisti (positiivisella tavalla) myös päikkärirytmin löytyminen: kolme kertaa päivässä unta pikkupalloon pihalla. Kuvassa syystalven päikkäripukeutumista.

Marraskuussa vietettiin ensimmäistä isänpäivää - ja sitä ennen tietysti askarreltiin asiankuuluvasti. Ensimmäinen äitienpäivä silloin toukokuussa olikin mennyt vielä ihan sumussa...

Ja sitten joulukuun ensimmäinen päivä Silva lähti ryömimään! Pukeutumistekniikassa sen sijaan riittää vielä vähän hiomista.

Silvan ensimmäistä joulua vietettiin orastavan flunssan tunnelmissa Kumpulan-mummolassa. Ja pakettejakin tuli!

 

Sellainen vuosi 2012. Ihan-ihan erilainen kuin mikään muu vuosi ikinä. Perhekeskeinen. Välillä vähän sumuinen, mutta useimmiten onnellinen.

Sisätää paljon rakkautta.

Oikein hyvä vuosi.

Share

Pages