Ladataan...
Puutalobaby

Sain eilen yläkerrassa hetkellisen mielenhäiriön tarmonpuuskan, jonka aikana keksin, että haluan kaataa yhden seinän ja laittaa meidän puhtaanpyykinsäilytystelineen käyttömättäksi jääneen pinnasängyn myyntiin.

Nostin siitä pyykit paikoilleen läjään sängylle, otin kuvan ja laitoin myyntiin paikalliseen FB-ryhmään.

Illalla sitten olimme menossa nukkumaan, kun tirppa katseli tuota sänkyä:
"Tästäkö on pyykit nyt otettu pois?"
"Joo. Mä laitoin sen myyntiin."
"Voisinko minä nukkua siinä?"
"??!?!?!??!?!!"

Niin siihen sitten laitettiin lakana - ja kyllä: Silva nukkui siinä koko viime yön. Pinnasängyssänukkumiskonsepti oli alkuun ehkä hieman hukassa; tirppa makasi hiljaa tyynennäköisenä paikoillaan, mutta puristi rystyset valkoisina molemmin käsin pinniksen reunoja.
"Ei sun tarvitse pitää niistä reunoista kiinni", minä neuvoin.
"Minä ihan kaiken varalta vaan pidän", tirppa totesi.

Lopulta päädyttiin asentoon, jossa tirpan toisessa kädessä oli unitiikeri ja toisessa kädessä nukahtamiseen asti minun käteni. Ja siinä se napero sitten nukkui, ihan aamuun asti.

Vau.

Tällaista mä olen oikeastaan hiljaisesti aina toivonutkin. Että jossain vaiheessa lapsi vaan itse ilmoittaisi halusta siirtyä ikiomaan sänkyyn. Tietysti hommaa on pidemmän aikaa pohjustettukin: kerrottu, että oman sängyn saa sitten, kun haluaa. Ja että sieltä voi kyllä koska tahansa tulla takaisin viereen. Naperokavereiden luona on aina ihaillen näytetty, että "katso, X:lläkin on jo ihan oma sänky".

Nooh. Tämä oli nyt tietysti vaan yksi yö. Mutta eihän sitä tiedä - ehkä juuri tässä on tirpan erään nukkumisaikakauden loppu. Ja uuden alku.

Niisk.

Mulla oli muuten sängyssä yksinäistä, etenkin kun Joel jäi vielä alakertaan valvomaan. Tavallisesti Seelan nukahdettua sivuvaunun ja sängyn rajamaastoon, olen supatellut Silvan kanssa ja nukahtanut kainalotusten. Nyt oli tyhjä sänky ja aivan liian paljon tilaa.

Vaikka olikin aika luksusta, että edes toiselta puolelta kukaan ei mäiskinyt nyrkein ja jaloin ja tunkenut poikittain tyynylle, oli samalla jotenkin... ...tyhjää. Yhden tyypin hengityksenääni oli kauempana ja lapsenkokoinen lämpö sen puolen kyljestä puuttui.

Mutta ehkä äitikin tähän vähitellen voisi tottua.

Ehkä pian on aika alkaa katsella tytöille yhteistä kerrossänkyä.

Niisk.

Ei muuten tuota meidän sänkyä...

...ostaessa tullut mieleen, että makuuhuoneen sisustusratkaisu on joskus:

"Kuin suoraan sisustuslehdestä", kommentoi eräs FB-kaveri aikoinaan tuota kissakuvaa.

Ajat ovat todellakin toiset.

 

PS. Aiempia kirjoituksia perhepedistä mm.
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/oppitunti-kommunikaatiosta
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/lapsiperheromantiikkaa
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/perhepedissa
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/vieroituksessa

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Tiedättekö urbaanilegendan siitä sokerin annospakkausten suunnittelijasta?

Sehän siis meni jotenkin niin, että se tyyppi suunnitteli elämäntyönään ihan nerokkaan (kolmion muotoisen?) pakkauksen, jota kukaan ei sitten kuitenkaan osannut käyttää. Että se olisi aukaistu jotenkin nips-vaan-näppärästi yhdellä sormenliikkeellä, mutta porukka turhautuneena repi niitä auki ihan miten sattuu. Ööö tota tää ei siis ollut mikään onnellinen tarina; tämän kaupunkilegendan mukaan kyseinen tyyppi siis päätyi itsemurhaan.

On näitä varmasti paljon muitakin.

Ei siis itsemurhatarinoita, vaan tuollaisia fiksuja suunnitteluratkaisuja, joita kukaan ei sitten kuitenkaan osaa käyttää.

Vaikka Kotipizzan pitsalaatikko, josta saa taiteltua sellaisen pienemmän boksin jääkaappisäilytysjämäpalaa varten. Paitsi että muutaman "täh?"-kerran jälkeen onnistuin kyllä tajuamaan ja ottamaan käyttöönkin sen systeemin. Suunnittelijalle terveisiä - älä tee mitään peruuttamatonta, MÄ OSASIN!

Tämä kaikki siis tuli tänään mieleen, kun:

Oho! Meillä on ollut nämä vaunut jo kohta 1,5 vuotta, ja vasta nyt tajuttiin, että sadesuojat saa kiinni tuollaisiin klipsuihin!

Kysyin äsken myös Joelilta, että tuleeko sillä mieleen tällaisia samantyyppisiä "case sokeripakkauksia" eli käyttäjäänsä fiksumpaa suunnittelua.

"No ainakin ne hampurilaisravintoloiden ketsuppiastiat."
"Täh? Miten niin?"
"Siis ne pyöreät paperiset."
"Mitä niistä?"
"No kun nehän aukeavat sellaisiksi isommiksi, mutta kukaan ei tajua sitä, vaan ottaa niitä sen viisi kappaletta..."
"???!?!?!?!?!?"

Mindblown.

Share

Pages