Ladataan...
Puutalobaby

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Reima

Hei tää liittyy vielä siihen parin viikon takaiseen välikausihaalarijuttuun (täällä) - silloin oli kommenttikentässä puhetta, että näihin Reiman välikausihaalareihin voi myös kytkeä sellaisen irroitettavan fleecevuoren lisälämmikkeeksi.

Mutta silloin mulla ei ollut vielä näyttää niitä fleecehaalareita. Nyt on!

Mulle itselleni tää oli ihan uusi ominaisuus, ei meidän muissa välikausihaalareissa ole tällaista ollut... Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan (hehe paitsi että mikään ei näköjään ole riittävän yksinkertaista allekirjoittaneelle) siis:

A.) otetaan fleecehaalari, jossa tuollaiset nepparit:

B.) käännetään fleecehaalari nurin päin
(kiitos Oona & Minna-Maria: vuori siis tosiaankin täytyy kiinnittää nurinpäin pukuun, silloin se istuu vieläkin paremmin)

C.) klik-klik:

D.) Tadaa - fleecevuorellinen välikausihaalari!

Suht näppärää.

Nuo meidän fleecehaalarit ovat Ester-merkkisiä. Jotkut värit & koot (ilmeisesti edellisen kauden värejä tai jotain) just tuota samaa fleecehaalaria ovat muuten näköjään tuolla Reiman verkkokaupassa - 50 prosentin alessa.

 

edit: Joo eli siis eräs (kröhöm) nimeltämainitsematon bloggarihan oli siis alun perin kiinnittänyt tuon vuoren tuonne sisään väärin päin - eli siis se kuuluu kiinnittää tuonne sisään nurinpäin :D Nyt on uudet kuvatkin, joissa oikein :)

Ladataan...
Puutalobaby

Eräänä perjantai-iltana megahikisen tanssijumpan jälkeen tajusin, että hemmetti vie mähän tarvitsen lisää pinnejä seuraavan päivän tanssiesitystä varten. Täyshikisenä, jumppakamat vielä vaatteiden alla, ilman meikkiä ja naama jälkipunaisena. Jea. Olin liikkeellä ystävän kanssa, ja päätimme pistäytyä pikapikaisesti pinniostoksilla Kauppakeskus Kaaren Glitter-myymälässä.

Apua. Hikisenä ja punaisena jonnekin kirkkaiden lamppujen alle... Mainittakoon vielä, että tässä nyt tätä juttua kertoo ihminen, joka ei ole oikein koskaan uskaltanut mennä Stokkan meikkiosastolle, koska pelkää näyttävänsä siellä perfect-meikattujen myyjien joukossa ihan hampuusilta.

Mutta pakko mikä pakko. Lisää pinnejä tarvitaan.

Lähdin siis ostamaan näitä:

Mutta hitsi - tässähän on kolme pinnituotetta kahden hinnalla. Otin siis ostoksiini nämä:

Seuraavaksi ystävä alkoi suositteluhommiin - mun täytyy kuulemma kans hankkia itselleni hiuspanta. Että toisessa Glitter-myymälässä myyjä oli kädestä pitäen näyttänyt ystävälle ihan huipun pantakampauksen, joka ois niiii-iiiiin hyvä mulle.

No hitsi. Myyty.

Ostin siis myös tällaisen:

Nooh, näiden kanssa kassalle.

Myyjä - nuori äärimmäistrendikäs mieshenkilö - oli juuri palvelemassa toista asiakasta, joten ehdin seisoa kassalla pienenpienen hetken. Silmiini osui perusmustia hiuslenksuja, no hei näitä tarvitsee aina:

...paitsi että kaksi lenksupakettia saa näköjään kimppahintaan halvemmalla, joten:

Myyjä kiiruhti paikalle. Alkoi jutella siinä tuotteita kassaan laittaessaan. Hmm onpas se muuten jotenkin aidosti kivan tyypin oloinen eikä yhtään katsellut minua nenänvarttaan pitkin - anteeksi vaan tän räjähtäneen kotiäidin päänsisäiset stereotypiat yybercooleja stadilaisparikymppisiä kohtaan.

"Hei sulla puuttuu ihan vaan pari euroa siitä, että saisit kolme leimaa keräilykorttiin", myyjä hoksasi.
"No niin... tuota... en mä oikein..."

Kassan vieressä oli niitä muovisia kummallisia 80-luvun avaimenperiltä (apua muistaako kukaan niitä?!?) näyttäviä hiuslenksuja, joista juuri vähän aikaa sitten olin kuullut huonoja käyttökokemuksia Jeban Tuuliajolla-blogissa.
"Oletko kokeillut näitä?", myyjä ehdotti.

No en - kerroin, että itse asiassa en ole näistä kovin vakuuttunut.

Myyjä alkoi esitellä hiuslenksuja. Kuinka ne oikeasti toimii tuollaisiin paksuihin hiuksiinkin. Ei saa vaan vetämällä ottaa pois tukasta. Kuinka just pitkähiuksinen kollega oli näitä suositellut. Sekä sellainen, jolla on ohut tukka, mutta myös sellainen, jolla on paksu ja pitkä tukka. Kuinka niitä kantsii käyttää kuumassa vedessä, jos ne venähtävät. Kuinka ne on tosi näppäriä hei siis niinku vaikka nyt, kun kesä tulee, niin biitsillä, kun niiden kanssahan voi mennä uimaankin!

Ja sitten:

Ostin.

Se hemmetin myyjä sai ihan aidosti minut itsenikin - minut räjähtäneen kotiäidin - sinä perjantai-iltana uskomaan, että minä olisin juuri sellainen ihminen, joka bikinit päällä biitsibileissä kirmaa mereen juuri tällainen hiuslenksu tukassaan.

Oh my.

Sain siis keräilykorttiin kolme leimaa.

Het-ki-nen - keräilykorttiin? Tajusin vasta jälkikäteen, että mitä hemmettiä minä jollain keräilykortilla, enhän mä ikinä edes käy Glitterissä. Ja siis jonkun leiman ansiosta se myyjä sai myytyä mulle vielä lisää!

Hihkuin riemusta myymälästä poistuessani; ei hitsi, miten taitava myyjä! Ja taitavasti asetetut hinnat. Mä lähdin ostamaan parin euron pinnejä, mutta ostinkin yli kolmella kympillä hiuskamaa.

"Mitä sä ajattelet? Onko sulla silleen k*usetettu olo?", ystävä kysyi.
"No ei - sehän tässä niin hauskaa onkin! Mulla on ihan loistava olo", minä nauroin.

Ihana olo. Sellainen, että en ollut hikinen nolo jumpanjälkeiskeski-ikänorsu posliinikaupassa (ööö tai jotain) vaan ihan oikea ja huomioonotettu asiakas, jolle tämä trendikäs nuorimies ihan tosissaan ja aidosti suositteli noita neonvärisiä hiuslenksuja.

Myöhemmin tajusin vielä lisää. Ystävä oli intoillut hiuspannasta, koska toisen Glitterin myyjä oli sitä hänelle suositellut ja näyttänyt kampausta kädestä pitäen. Ystävä sitten oli siitä niin innostunut, että "myi" saman tuotteen spontaanisti myös minulle. Ja minä nyt kirjoitan tästä julkisesti blogissani.

Damn. Taitavaa. Noi on ihan varmasti juuri käyneet jonkun asiakaspalvelukoulutuksen.

Arvostan.

 

PS. Ihan susihuonoa laatua muuten nuo pinnit, en suosittele.

Ladataan...
Puutalobaby

Ne ovat niitä, tiedättehän...

Että jos bloggaus koskee vaikka lasten hyvintoimivia päiväunirytmejä, ja kuvassa sattuu näkymään jossain taustalla kahden millin kokoisena kuihtunut kukka ruukussaan. Niin ne bongaavat sen hemmetin kukan kello 21.40 (kyllä - tämä tapahtuu useimmiten klo 21-22 välillä) ja naputtelevat näppäimistö sauhuten blogiin Vierailija-nimimerkin jättämän kommentin:

"En voi tajuta. Miksi niitä kukkia pitää hankkia, jos niitä ei voi kerran hoitaa? Jokainen tavallaan, mutta itse en voisi elää noin."

Ah.

Anonyymit nillittäjät.

Kuva pöllitty Toimituksen blogista. Sori.

Muutaman viikon takaisessa LilyTalks-illassa seitsemän bloggaajaa piti kukin kolmen minuutin puheenvuoron. Myös minua oli pyydetty puhumaan. Ja aiheeksi oli siis annettu tuo "anonyymit nillittäjät ja kuinka vastata heille".

Kaikki puheenvuorot videoitiin, ja tällä viikolla ne julkaistaan vuorotellen Toimituksen blogissa. Minun puheenvuoroni julkistettiin ensimmäisenä, eilen.

Ja sen voi kuunnella siis täällä.

Tosi omituista kyllä nähdä ja kuulla itseään videolta. Mutta joo - tolta mä sit varmaan kuulostan. Äääk.

Toi kukkahomma on muuten sit täysin keksitty esimerkki. Ei krediittejä nillittäjille.

Pages