Ladataan...
Puutalobaby

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Reima

Ensimmäinen kaunis kesäpäivä (viime lauantaina) tuli - ja meni. Meillä oltiin odotettu polskimisaltaan täyttö- ja uv-asujen testauskelejä jo monta viikkoa. No, lauantaina ei ehditty täyttää allasta, kun oli naperokaverin synttärit. Sunnuntaina satoikin sitten taas vettä ja vedettiin uv-asujen sijaan välikausihaarit niskaan.

Suomen kesä.

Mut hei, ehdittiin sentään hetken omapihaleikit kesäisessä auringossa!

Oma suhtautumiseni uv-asuihin oli aikoinaan skeptinen - ja Joelin suhtautuminen erittäin skeptinen. "Pelkkää rahastusta, kaikki vaatteet ovat uv-vaatteita", Joel ykskantaan totesi. No, myöhemmin kuulin (mm. Ylen uutinen täällä), että tavallisen puuvillapaidan aurinkosuoja on 8 - näissä meidän Reimalta saaduissa vaatteissa suoja on 50+.

Takinkääntö tässä uv-pukuasiassa tapahtui meillä itse asiassa silloin, kun oltiin Silva-naperon kanssa Thaimaassa. Silloin ystävä tarjosi oman naperonsa uv-pukua meille sinne reissulle lainaan - emmin ensin vähän, että näääh tarvitseekohan sitä, mutta sitten ajattelin, että no voihan sitä kokeilla... Ja se oli ihan huippu! (näkyy mm. täällä)

Uv-suojan lisäksi puku tuntui kivalta ja vilpoisalta iholla (Silva tykkäsi pitää sitä) ja sopi tosi hyvin biitsipolskimisiin. Kuivui rannalla hetkessä eikä muuttunut ikäväksi uintien ja hiekkaleikkien yhdistelmästä. Ja samoin seuraavana päivänä se oli sitten taas puhdas, kuiva ja käyttövalmis.

En ollut edes itse tietoinen, minkä merkkinen se reissun lainapuku oli. Mutta joku lukija sitä sitten reissukuvien perusteella kysyi ja asiaa googlailin - ja Reimahan se oli.

Niinpä sitten tämän Reima-blogiyhteistyön yhteydessä (aiemmin täällä) muistin, että hmmm sellaiset vois sitten olla kesäksi kivat!

Samaan pakettiin saatiin myös aurinkolasit. Silva niitä pitää ihan mielellään - Seela puolestaan ei ole vielä ollut kovin vakuuttunut.

Pukujen värejä ja malleja netistä katsellessani totesin, että tykkään itse eniten noista viime vuoden kirkkaista (ylläri) väreistä. Niinpä valitsin meidän tyttöjen puvut tuolta Reiman nettikaupan ale-osiosta. Hinta tällä hetkellä - 50 prosenttia! Seelan puku on nimeltään Odessa. Silvalla on Crete-paita ja Zanzibar-pöksyt. Ja molemmilla Sura-malliset uv-hatut; tykkäsin tuosta mallista ylivoimaisesti eniten (se oli muuten normaalihintainen, uv-hattuja ei ollut alessa ainakaan silloin, kun itse katsoin).

#joelilmanpaitaa

Itse asiassa tämän bloggauksen ajoitus on ihan täsmälleen hiottu. Sain nimittäin viime viikon lopussa meilitse ennakkotiedon, että just nyt tänään (ti 16.6.) aamupäivällä alkaa Reiman nettikaupassa alennusmyynti - ja ajattelin vinkata, kun meidän aiempien jutteluiden pohjalta tiedän, että moni  tykkää hankkia seuraavien kausien vaatteet alesta etukäteen. Just nyt siellä on siis ale käynnistynyt, ja kokoja siis tietty näin alkuun parhaiten saatavilla.

Sain myös samalla koodin, jolla saa verkkokaupasta ilmaisen toimituksen. Sen saa klikkaamalla ostoksille tästä linkistä *) ja syöttämällä tilauksen yhteydessä alekoodiksi PUUTAL487 (huomaa isot kirjaimet ja yhteen). Ilmaisen toimituksen oikeuttava alekoodi on voimassa ma 22.6. asti.

*) ei sisällä koiriahaudattuna eli en saa mitään provikoita klikkauksista/tilauksista

*******

Kesäkukat on muuten istutettu, ja nyt opetellaan Seelankin kanssa, että kukkia kuuluu haistella (eikä koskea). Silvahan ei koskaan repinyt luvatta kukkia vaan tämä onnistui muutamalla harjoittelulla; saas nähdä, miten reipasotteisemman pikkusiskon kanssa käy...

Ensin teoriaopetuksesta vastaa äiti: tämä on nenä, sillä haistellaan.

Sitten oppien siirto käytäntöön - isosisko näyttää, miten se tapahtuu:

Sitten on perheen pienimmän vuoro:

Nuuhk nuuhk!

PS. Joel huutaa tuolta taustalla, että muista mainita, että niitä Reiman fleecejä käytetään meillä edelleen nyt kesäkuussakin joka päivä. Joo joo - mainitsen. Suomen kesä.

Ehkä näitä uv-asuja pidetään enemmän sitten heinäkuussa.

Tai muuten pitää varmaan varata syksyksi matka taas Thaimaahaan. Niinku siis ettei nää puvut jää käyttämättöminä pieniksi - tietty.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

"Tyttöjen värit" ja "poikien värit" puhuttavat taas. Tuore tapaus varmaan jo kaikkien kuulema; nelivuotias poika, joka tykkää pukeutua välillä vaaleanpunaiseen - ja joka on saanut kuulla asiasta jopa aikuisten kuittailua (pojan äidin Facebook-status täällä). Aivan älytöntä, phuhhuh. Täällä Lilyn puolella Oisko tulta? -blogin Hemuli kirjoitti asiasta näin.

No, eipä ole ensimmäinen kerta, kun minäkin aiheesta kirjoitan. Mutta asia tuntuu nousevan pintaan aina uudelleen ja uudelleen - viimeksi meillä omakohtaisena muutama viikko sitten pyöräilykypäräostoksilla.

Pyysin nimittäin sinänsä palvelualtista myyjää meille avuksi katsomaan, että mikä kypärä olisi paras ja sopivin. No, siellä  oli tirpan kokoa vain kaksi kypärää... eipäs vaan yksi kypärä. Koska yksi oli myyjän mukaan tyttöjen kypärä ja toinen puolestaan oli poikien kypärä. Tyttöjen kypärä oli pinkki ja siinä oli kukkia - poikien kypärä oli sininen ja siinä oli autoja.

"No, kokeillaan nyt vaan ensin malli ja koko ja katsotaan väriä sitten", minä yritin ensin ohittaa myyjän kommentin.
"Mutta tuo toinen on poikien kypärä, meillä on vain tämä yksi tätä kokoa oleva tyttöjen kypärä", myyjä sanoi.

"No mutta kokeillaan nyt vaan, ja lapsi saa sitten itse valita värin", minä jatkoin vähän painokkaammin.
"...kun tuossa toisessa on tosiaan vielä tuollaisia auton kuviakin ja se on poikien kypärä", myyjä jatkoi yhtä painokkaasti.

Lopulta väänsin rautalangasta:
"Niin ovatko ne sitten muuten erilaisia kuin väriltä - tai siis onko jotain muuta syytä, miksi toinen on tyttöjen ja toinen poikien?"
"No joo, ei niissä mitään muuta eroa ole, mutta nuo värit on vaan ajateltu niin", myyjä myönsi.

Kumman Silva sitten valitsi?

No hei autoja totta kai!

Samalla kauppareissulla oli muuten agendana ostaa Silvalle myös uudet kesätennarit - nuo tuollaiset samanlaiset keltaiset (kuvassa) kuin tirpalla viime kesänäkin oli. Mutta kun Silva näki nuo toiset tennarit (Seelan käsissä), hän melkein haukkoi henkeään:
"Ooooooo äiti äiti äiti äiti katso, mitkä kengät!"

Vaaleanpunaista, glitteriä, rusetti ja jonkinlainen Disney-prinsessa.

"Haluatko sinä ihan oikeasti nämä?", minä kysyin (okei retorinen kysymys, olisin voinut ehkä jo siitä hengenhaukkomisesta päätellä).
"Oi äiti haluan! Haluan ihan tosi-tosi kovasti!"

Ostin.

Eräänlainen rajapyyki kai tämäkin: kolmevuotiaan ensimmäinen omasta halusta valittu "prinsessa-asia":

Monissa meidän ystäväperheissä pinkki ja prinsessat ovat olleet kova sana jo pitkään - samanikäisten ja vähän vanhempien tyttöjen joukossa, ja etenkin tietysti päivähoidossa olevilla. Lapselta toiselle nämä väriensuosinnat tietysti usein aika tehokkaasti tarttuvat. Jos ovat tarttuakseen.

Tirppana on tästä huumasta vielä suhteellisen pihalla; hän on kyllä selvästi hoksannut kavereilta, että jotain hienoa se prinsessahomma taitaa olla, mutta ei vielä oikein sisäistä, että mikä se jutun juju on. Yhtä hyvin tirppa voi olla leikissä kuningas tai linnan ritari ja antaa kavereiden suosiolla olla prinsessoja.

Tanssitunnilla monilla lapsilla on ollut ne sellaiset pinkit balettihameet. Tirppa ei ole tuntunut olevan hommasta moksiskaan saatikka kaipaavan itselleen sellaista - mutta kun siellä Espanjassa niitä oli myynnissä puoli-ilmaiseksi kaikissa mahdollisissa väreissä, niin ajattelin, että ostetaanpa nyt sitten vaikka varastoon... Yritin sellaisessa täälläonkaikkeasäläämyynnissä-basaarissa houkutella, että "hei tuu, niin valitaan sulle tällainen hame" - mutta itse asiassa Silva oli kiinnostuneempi pallojen valinnasta. Valitsi muuten kaikkien prinsessa- ja satuhahmopallojen seasta sellaisen sinivalkoisen pallon, jossa luki "Madrid".

No, kun tärkeät pallonvalintahommat oli saatu alta pois, tuli Silva katsomaan hameitakin. Valinta oli:

...vihreä.

Mekkomallisena tirppa valitsi itselleen oranssin. Flamenco-mekkokin ostettiin, ja sen väriksi Silva halusi:

...vihreän.

Pinkki kukkahiuskoriste muuten äidin valitsema; piti saada omaan Bollywood-tanssipukuun sopiva hiuskukkanen.

No, tämähän on tietysti vähän niin kuin tällainen massivisella yhden lapsen otoksella tehty empirinen tutkimus siitä, mitä kotihoidossa oleva 3-vuotias ajattelee väreistä. Meinasin kirjoittaa, että "ilman, että muut ihmiset vielä mielipiteeseen ovat vaikuttaneet", mutta samalla tajusin, että eihän se ole totta. Onhan tavallaan vaikuttamista sekin, että saa itse valita minkä värin haluaa ja näkee, millaisia värejä vanhemmat käyttävät ja kuulee, mistä väreistä vanhemmat tykkäävät. Tirpan oma lempiväri muuten vaihtelee; vihreän lisäksi se on joskus sininen, keltainen tai ruskea. Äsken kun kysyin, Silva sanoi oranssi (koska kysyjänä äiti).

Paitsi jos isompi lapsi sanoo ensin päättäväisesti "vaaleanpunainen". Silloin tirpankin lempiväri on vaaleanpunainen.

Kotona se saattaa olla taas sininen.

 

 

PS. Aiemmin samasta aiheesta (esimerkiksi "ongelma on vain idiooteille, joiden ei edes pitäisi lisääntyä") mm.
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/tuleeko-tytolle-vai-pojalle
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/tytoista-ja-pojista-aina-vaan
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/sukupuolitettua-lastenvaatemuotia-osa-832

Share