Ladataan...
Puutalobaby

Vaa'asta ei ollutkaan paristot loppu - ne olivat vaan jotenkin tipahtaneet pois paikoiltaan.

Ja nyt se vaaka näyttää... ei sitten mitään. Ei mitään muutosta siis raskauskiloissa. Tuossa ne mahassa, reisissä ja pepussa ovat, ja ilmeisesti siinä myös suht piukasti pysyvät.

Seli-seli seli "tietysti lihas painaa enemmän kuin rasva" jaba-jaba-jaa. Mutta oikeasti selitys on tietysti se, että vaikka olen ollut kevään ajan (lapsiperheaikataulujen puitteissa) ihan innostunut zumbailija, en ole jaksanut tehdä syömisille oikeastaan mitään.

Paino sanalla jaksanut.

Kun vaakakupissa on ollut helppo lounaspitsannouto tai raskauskilonnipistys, se pitsa on vienyt heittämällä sata-nolla -voiton. Itse asiassa juuri tälläkin hetkellä syön eilisen pitsan jämiä. Mmmm.

...ja kuulkaas mä väitän, että just nyt se on ihan ok.

Totta kai mä ajattelen myös, että "no voi paska". Kyllä mä tammikuussa (täällä) ajattelin, että tässä vaiheessa kalenteria olisin nyt edes sillä omalla painokymmenelläni.

Mutta en ole ja sillä selvä. Eikä se oikeasti haittaa minua juuri ollenkaan. Etenkään nyt, kun ostin ennen Espanjan-lomaa tuollaiset mahaapeittävät "bikinit" (vai miksi tuollaista sanotaan?), jotka peittävät ne perhanan raskausarvetkin. Oikeastaan pelkästään se harmittaa, että tänä(kään) kesänä en mahdu normaaleihin kesävaatteisiini. Mutta tuleehan niitä kesiä vielä.

Juuri nyt olo tämän oman kropan kanssa on ihan ok.

Tältä mä näytän.

Tällainen mä olen.

Sitä paitsi tämä kroppa on paljon parempi kuin se "alkuperäinen" - tästä on kuulkaas puserrettu ulos kaksi ihan mainiota lasta! Uuden elämän alku, ja kertaa kaksi. Se on aikamoinen ylpeydenaihe se!

Hus hemmettiin photoshopatut malli-ihannekropat - synnyttäneen naisen kropasta kuuluu olla ylpeä.

#rantakunnossa-kampanjan tavoite on kannustaa ihmisiä hyväksymään itsensä ja kunnioittamaan erilaisuutta. Haasteeseen voi osallistua jakamalla oman rantakuvansa (hashtagilla #rantakunnossa) ja haastamalla kaverit mukaan. Mä haastan teidät!

Kampanjan sivuilla sanotaan, että Mannerheimin Lastensuojeluliiton tutkimuksen (2013) mukaan 73 prosenttia 15-18 -vuotiaista tytöistä on tyytymätön vartaloonsa. Joka kymmenes tyttö kärsii syömishäiriön oireista nuoruusikänsä aikana.

Nämä tytöt ja pojat voivat tulevaisuudessa olla meidän lapsiamme.

Mä uskon, että vanhempina yksi meidän tärkeistä kasvatustehtävistämme on opettaa lapsillemme terveellistä ruumiinkuvaa ja oman kropan arvostamista.

Niinpä mä jatkan tätä haastetta:

Haastan teidät lupaamaan, että emme koskaan mollaa omaa kroppaamme (tai toisten kroppaa) lasten kuullen. Lapset imevät puheistamme kaiken - ja eleistämme. He kyllä huomaavat, jos äiti tai isä epätoivoisena puristelee peilin edessä (kenties olemattomiakin) makkaroitaan. Jopa pienet lapset saattavat miettiä, että ovatko he ylipainoisia; itse olen esimerkiksi kuullut "oonko mä liian lihava" -kysymyksen puolitutun nelivuotiaan suusta.

Se kysymys ei kuulu nelivuotiaan suuhun.

Minä ajattelen, että omaa kroppaa täytyy arvostaa; se on yksi tärkeä hyvinvoinnin lähde. Syöminen on nautinto, liikunta on nautinto, terveelliset elämäntavat ovat nautinto. Henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.

Itselleni se ei tarkoita sitä, että olisi jotenkin väärin haluta nipistää muutamia kiloja - vaikkapa raskauskiloja. Hih meinasin kirjoittaa "rakkauskiloja", ehkäpä niitäkin. Liikunta ja terveellinen syöminen ovat totta kai hyviä asioita. Ainakin itselläni pöhöttynyt olo vaikuttaa ihan suoraan hyvinvointiin. Ei ole mitään pahaa siinä, että haluaa voida paremmin ja tiputtaa ne muutamat kilot.

Mutta jos ne eivät nyt ihan heti lähdekään, niin ihan sama.

Me ollaan muhkuroinemme tavallisia naisia, ihan hyviä.


...paitsi poseeraamisessa ja rantapallon kiinniottamisessa.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

"Ihan tässä muina Bollywood-tähtösinä..."

"Het-ki-nen..."

"Kukaan ei varmaan huomaa, jos tässä vähän..."

"Baby I've got something here..."

"...ja mä vilautan sen sulle..."

"...koska oon Mrs Money Man!"

Kuvat yläpuolella: Annika Kalanti

Luonnerooli. Täytyy olla tarkkana, että ei käy niin kuin treeneissä:

 "Hupsis, tää olikin rintsikansuojus!"

Hei me päästiin jatkoon! Tervetuloa huomenna katsomaan meitä... ...öö tai siis tietty koko Tanssikatselmus Stoorin yleisönäytöstä Tikkurilan lukiolle klo 17. Jee, jee, jee - oli niin hyvä fiilis! Nämä meidän ryhmän naiset <3 <3 <3

Saatiin muuten ekstrahyvää palautetta eläytymisestä ja heittäytymisestä - siitä, ettei pelätty näyttävämme hölmöiltä. Kumma juttu:

Mutku mutku Ilona kehotti verryttelemään kasvonilmelihaksia!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Pierre Robert

Tammikuussa liikuntainnon iskettyä pähkäilin "ostaako uusia treenivaatteita vai eì?" -motiiivikonfliktini parissa (täällä). Yleisenä vastausmielipiteenä taisi olla, että osta nyt hyvä ihminen ainakin urheilurintsikat, jos et muuta osta. Nooh, sitten keskustelun innostamana teinkin pari päivää myöhemmin tilausta nettikauppoihin - ja erityisesti pöksyistä innostuen. Siinähän kävi näin eli ei kovin vahvasti. Olin myös kuvitellut tilanneeni jonkinlaiset urheilurintsikat, mutta ilmeisesti kuvitellut väärin, koska tilauksesta niitä ei löytynyt.

Niinpä jatkoin zumbailua ja tanssahtelua ihan vaan imetysritsikoissa - sellaisella "nääh ne on vaan siellä alla, ei niitä kukaan näe" -mentaliteetilla.

Varmaan muistatte: mulla oli syksyllä blogissa tyttöjen Pierre Robertin merinovillavaatteita ja niitä on pidetty meillä kerrastovaatteina sen jälkeen ihan joka ikinen päivä (etenkin koska päikkärit). Minipalautteena muuten (ohi alkuperäisen aiheen), että se sellainen ohuenohut alle tarkoitettu kerrasto ei kestänyt Silvan menossa "koko ajan jalassa" -käyttöä, vaan tirpan pöksyihin ilmeystyi parin kuukauden (ja usean pesukonepesun) jälkeen pieniä "silmäpakoja"; tajuttiin kyllä sitten heti itsekin, että ei niitä ehkä ole tarkoitettu päällimmäisiksi sisävaatteiksi leikkikäyttöön lattiaa vasten jatkuvasti hinkautumaan. Vaan että se ois ollut aluskerrasto. Mutku mutku se oli vaan niin ihanan pehmeä, että sitä teki mieli pitää koko ajan... Mutta sit sellainen paksumpilaatuinen merinovilla on kestänyt ihan huippuhyvänä, vaikka on ollut tosiaan kovalla kulutuksella! (tarkoitan siis "ohuella" täällä näkyviä Silvan vaaleanpunaisia pöksyjä ja "paksummalla" noita violetteja/turkooseja)

Aiheeseen. Joo. Sori.

Niin että nyt Pierre Robertilta tuli sitten viestiä, että olisinko kiinnostunut vielä testaamaan heidän urheiluvaatteitaan (ja antamaan taas alekoodin lukijoillekin). Klik-klik-klik-onkohan-siellä-sporttirintsikoita...? No ON!

Tällaisen urheiluritsikkasetin sieltä siis tilasin:

Pähkäilin vähän koon valintaa (vaikka siellä oli ihan näppärä kokotaulukko, jolla mittailin) ja päädyin tilaamaan optimistisesti yhdet XS:t ja muut S-kokoa. Nooh, en sitten ollut XS - kyllä noi mustatkin päälle menevät, mutta pusertavat rinnat aika... ...tyrkylle. Ehkä ne imetysajan jälkeen ovat sopivat? En siis palauttanut vaan jätän hyllylle odottamaan.

Otin testiin kahta eri mallia: "medium holdilla" tällaista ohutolkaimista (jossa hullaannuin noista väreistä) ja sitten "high level of supportilla" tuollaisia paksuolkaimisia, mun silmään ehkä "perinteisemmän" urheilurintsikan näköistä.

Nämä siis ne "medium hold":

Nämä olivat yllärit monellakin eri tavalla - hitsi että tykkään. (siis se tykkääminen ei ollut se ylläri)

Olin ennakolta ajatellut lähinnä noiden kapeiden olkainten takia, että nämä voisivat olla sellaisessa kevyessä tanssikäytössä ja nuo paksumpiolkaimiset sitten zumbailuissa. Nooh, kerran sitten molemmat paksuolkaimiset olivat likaisissa ennen jumppaa ja laitoin ihan testiluontoisesti ohutolkaimiset - ja nehän olivat "mediumistaan" huolimatta ihan tosi-tosi hyvät hypyissäkin! Mutta siis disclaimerina mullahan tämä "hölskyvä materiaali" ei ole niin suurensuurta; jokainen varmaan tietää parhaiten itse, millainen tuki omaan rintavarustukseen tarvitaan.

Toinen kiva ylläri oli se, että noissa on irrotettavat ohuet toppaukset; sellaiset samanlaiset kuin vaikka bikineissä silloin, kun ne on topattu. Tykkään!

Ja kolmas ylläri ehkä just se, että noi ovat niin kivat, että imetyksen jälkeen aion todellakin alkaa pitää noita päivittäiskäytössä ihan liikunnan ulkopuolellakin. Itsestäni nimittäin nykyisin aika voimakkaasti tuntuu siltä, että mulla ei ole enää paluuta sellaiseen kaarituettuun saumalliseen rintsikkamalliin. Oon monesti miettinyt, että miksi ihmeessä kaikki ne vuodet käytin sellaisia? Joissain rintsikoissa mulla jäi rintojen väliin jopa sellaisia karseita painaumia niistä kaarituista - ei ei eijeijei enää. Tietysti jotku kummalliset ulkonäkösyyt sellaisten käyttöön johtivat enkä tiedä, onko mulla päässä se "vika"; mutta mun mielestä nykyään just tällaiset sporttiset & värikkäät näyttävät jopa kivemmilta kuin ne härpäkkeet, millaisia ennen käytin. Ja kun tuossa on vielä tuollainen luonnolisennäköinen toppauskin (eikä mikään hemmetin tissitsurvova push up), jolla omat suht pienetkin rinnat näyttävät juuri (omaan silmään) sopivilta.

Ugh. Rintsikka-avautuminen.

Osaisinkohan sanoa näistä vielä jotain "teknistä"...? No, tuollaista pehmeää hengittävää materiaalia, ja saumattomat tietty ovat. Selkä on kans kivannäköinen.

Ja sitten tämä toinen malli:

Mä puhun nyt sitten tällaisella olemattomalla urheilurintsikkatietämyksellä, mutta mun silmään tämä malli on siis sellainen "perinteisempi" urheiluliivimalli. Ja tosiaan tuntuu olevan "high level support", eli tosi mukavilta tuntuvat päällä. Matsku on erilaista kuin noissa ekoissa; näissä on tuollaista teknistä matskua, jonka tarkoitus on hengittää ja ohjata kosteutta pois iholta. Sisäpuolelta (siis nurin päin) räpsäistynä rintavarustuksen tukisysteemit näyttävät tältä:

Mutta joo. Oikeassa olitte. Vaikka tavallisilla (imetys)ritsikoilla liikkuminenkin pienirintaiselle menettelee ihan hyvin, niin kyllä sen hemmetti vie sit kuitenkin huomaa sen eron, kun on urheilurintsikat on päällä. Ei mulla siis hölskymistä/kipeyttä tuntunut tällä kuppikoolla aikaisemminkaan, mutta olo sporttirintsikoissa on ihan selkeästi ryhdikkäämpi. 

Heh laidasta laitaan -persoonallisuus täällä hei. Tästä lähtien käytänkin sitten näitä. Aina.

Myös nämä urheilupöksyt Pierre Robertilta. Ja kyllä, vedän mahaa sisään niin paljon kuin pystyn.

 

JA se alekoodi: Pierre Robert lupasi taas alennuksena sen saman -25 % normaalihintaisista tuotteista. Alekoodi on voimassa kesäkuun loppuun asti, ja alen saa siis koodilla: PUUTALOBABY

Pierre Robertin nettikaupassa siis: http://www.pierre-robert.com/ 

Hei ja ekstravinkkinä huomasin tätä tehdessä, että just ne meidän viime syksynä ostetut merinovillavaatteet ovat nyt -50% alessa siellä. Eli kun puhuttiin siitä seuraavaan talveenvarautumisista... Näistä jo-alennetuista ei harmi kyllä saa enää saa tuota blogialennusta (heh ois tullutkin ihan poskettoman halpaa), mutta ei ole kovin paha nyt tällä puolella hinnallakaan esim. 9 euroa noista kypärälakeista, 6,5 euroa tuubihuiveista ja 12 euroa villapaidoista ja -pöksyistä...

 

PS. UHHUH, meitsi blogissa (kai?) eka kertaa rintsikoissa - mutta hei urheilurintsikat, ei niin paha? Mä ainakin tässä yritän tsempata itseäni ajatellen, että tää on ihan sama kuin että oon ollut bikineissäkin. Ensin meinasin kuvata noi kokonaan tuossa pöydällä (eikä ollenkaan päällä), mutta oispa vaan tullut aika tylsä. Että menköön. Jaiks.

Share

Pages